Jouluaatto ja blogijoulukalenterin viimeinen luukku. Koska eilen ilmestyi jo My Day -video, ja koska meidän blogijoulutervehdykset eivät ole aiempina vuosina olleet mitään erityisen katsottuja, mä päätin toteuttaa tänä vuonna tämän viimeisen luukun toisin. Tänä vuonna mä halusin listata asioita, joista olen kiitollinen juuri tänä jouluna. Pieniä asioita ja isompia asioita, joita ajatellessa mä pääsen ainakin itse ihan älyttömän hyvään joulufiilikseen.
Näistä asioista olen erityisen kiitollinen juuri tänä jouluna
Meidän perhe ja läheiset
Nämä tyypit, joiden kanssa saan tätäkin joulua viettää. Otto ja lapset, äiti ja Oton perhe, sekä mun tädin perhe. Kaikki rakkaat sukulaiset ja ystävät, jotka ovat muistaneet joulukortein ja viestein, ja joita ollaan nähty ja tullaan näkemään joululoman aikana. Mun pappa ja muut sukulaiset Oulussa. Ei löydy sanoja kertomaan, kuinka kiitollinen olen kaikista ihanista ihmisistä meidän ympärillä, lähellä ja kaukana.
Terveys
Perheen ja lasten lisäksi kaikkein kiitollisin olen terveydestä. Se on asia, jota ei milloinkaan saa ottaa itsestäänselvyytenä, ja jota en milloinkaan tule ottamaan itsestäänselvyytenä, en omaani, enkä muiden.
Te mielettömät tyypit siellä ruutujen takana
Olen niin kiitollinen tästä koko vuodesta, jonka olen saanut tehdä sisältöä juuri TEILLE. Te ihan mahtavat tyypit ja teidän ajatukset, palautteet ja viestit – mä saan niistä niin paljon voimaa. Tänä vuonna instagramin DM:t on heränneet eloon aivan uudella tavalla, ja joka ikinen päivä on tullut kymmeniä viestejä. Olen parhaani mukaan yrittänyt vastailla mahdollisimman moniin niistä, ja olen niin kiitollinen ihan kaikista viesteistä! Vaikka joskus en ehdi vastata kaikkiin viesteihin tai kommentteihin, mä luen niistä jokaisen, ja haluan, että tiedätte kuinka paljon ne mulle merkitsee. Kiitos, että saan tehdä tätä teille ja teidän kanssa!
Kiire, jota ei tullut
Tänä jouluna meillä ei tullut kiire. Meillä oli aikaa hoitaa kaikki joulun hommat aivan rauhassa Oton kanssa, ja saatiin kaikki tehtyä ajoissa valmiiksi, ilman hetkenkään kiireistä tunnetta. Ruokia tehtiin rauhassa ja lapset saivat auttaa jouluruokien kokkaamisessa. Ehdittiin jopa aaton aattona pulkkamäkeen koko porukka! Just näin rennosti haluaisin valmistella jokaisen joulun.
Ensi vuosi
Tuleva vuosi tuntuu käänteentekevältä, koska suurimmat liikkeet urallani ovat tapahtuneet juuri silloin, kun mulla on ollut tarpeeksi aikaa tehdä tätä. Ensi vuosi on ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun mulla tulee oikeasti olemaan viikossa kiinteät tunnit, jotka voin käyttää täysillä juuri ja ihan vain tähän. En malta odottaa, miten paljon enemmän ja paremmin pystyn tekemään asioita silloin.
Loma
Kyllä, mä aion pitää vuoden loppuun asti sellaista ”lomaa”, että en postaa joka päivä, enkä aio ottaa stressiä sisällön tuotannosta ollenkaan. Tulen aivan varmasti postailemaan instaan ja blogiin ja päivittämään kuulumisia seuraavan viikon aikana, mutta en lupaa ollenkaan, että milloin tai kuinka paljon. Sen kuitenkin lupaan, että postaus jouluaatosta sekä perinteinen vuosikatsaus tulee ehdottomasti ennen uutta vuotta. Jotain muutakin saattaa tulla, tai sitten ei. Mutta seurailkaa instassa tai FB:ssä, niin kuulette aivan varmasti sitten, kun uusia postauksia on julkaistu.
Joulukalenteri
Olen kiitollinen siitä, että seuraavan viikon voin ottaa totaalisen rennosti täällä blogissa, sillä kuukausi tämän joulukalenterin kanssa on ollut intensiivinen. On ollut kuitenkin ihanaa saada teiltä positiivista palautetta sisällöstä, ja toivottavasti mahdollisimman moni tykkäsi joulukalenterista tänä vuonna! Mulla on ollut tosi hauskaa sitä tehdessä, ja mulla on aidosti sellainen fiilis, että tämä oli mun paras joulukalenteri ikinä. Mutta aina on ihan varmasti parantamisen varaakin! Ensi vuotta varten saa todellakin antaa vielä palautetta tähän tai vaikka muissa kanavissa, jos teillä on toiveita postausten suhteen tai parannusehdotuksia!
KIITOS. KIITOS niin paljon teille <3 Mä haluan vaan toivottaa ihanaa joulua teille kaikille <3
Tällä viikolla saatiin vihdoinkin tehtyä piparkakkutalo! Se tuli perhejoulukalenterin luukusta tehtäväksi jo viime viikonloppuna, mutta meillä oli viikonloppuna sen verran paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että piparkakkutalo vaan jäi. Maanantaina illalla tuli inspiraatio ja piirsin kaavat talolle ihan omasta päästä. Halusin päästä helpolla, ja siksi käytin A4-paperin kapeamman sivun mittaa talon sivuseinien korkeutena ja A4-paperin leveämmän sivun mittaa talon korkeutena. Ei tarvinnut ihan niin paljon mittailla, kun tein sillä tavalla. Lisäksi suunnittelin kuistin, ovet ja savupiipun, sekä tietty ikkunat ja katon. Savupiipusta tuli ihan jättimäinen, en tiedä mitä oikein ajattelin, heh! Mutta ainakin sinne sai sitten paljon hienoa savua (eli hattaraa).
Me valmistettiin talo lasten kanssa ihan tavallisesta kaupan piparitaikinasta, ja mä tein sillä tavalla, että kaulin taikinalevyt jo valmiiksi leivinpaperin päällä, jolloin isoja osia ei tarvinnut raakana yrittää siirrellä, vaan siirsi vain leivinpaperin sitten uuninpellille. Mulla kerkesi lopputaikina jo vähän kuivahtaa siinä kun kesti niin kauan, mutta lisäsin puoli teelusikallista ruokaöljyä mun käsien kautta taikinaköntsään niin johan notkistui.
Ikkunoihin käytettiin tänäkin vuonna murskattuja muumitikkareita, koska se on sopivan helppoa ja mukavaa. Olin ihan unohtanut sen teiltä saadun vinkin, että viinikumikarkeista saisi hyvät ikkunat myös, eikä tarvitsisi edes murskata! Mutta ensi vuonna pakko varmaan kokeilla sitä sitten, jos vaan satun muistamaan.
Kasattiin talon osat yhteen keskiviikkona illalla Oton kanssa. Käytettiin kasaamiseen sulatettua sokeria, koska se on sopivan tymäkkä liima, jolla kaikki varmasti kiinnittyy hyvin toisiinsa. Huomattiin samalla, että mun tekemä alusta oli jälleen kerran melko pieni, ja talo mahtui siihen vain juuri ja juuri. Mutta onneksi kuitenkin mahtui! Olin lisäksi suunnitellut osat niin, että ne eivät ole liian leveitä meidän paistinpannulle, vaan ne pystyi painamaan suoraan kerralla sulaan sokeriin pannulle. Pannun halkaisija on 28cm meillä, ja levein osa oli 27cm, mahtui siis juuri sopivasti, eikä tarvinnut ollenkaan kikkailla.
Me käytettiin talon koristeluun sokerikuorrutetta ja ranskanpastilleja, sekä aitoja että S-kaupan oman merkin, niin sai vähän värivaihtelua. Mä tein sokerikuorrutetta itse, ja lisäksi käytettiin myös valmista. Mulla ei ollut vaan tarpeeksi jämäkkää pursotinpussia, ja siksi koristelu sillä omatekoisella oli vähän haastavaa. Toki en muutenkaan ole niin hirveän vakaa koristelija, vaan tuollaista vähän reppanaa söheröä mulla tulee aina. Mutta se on just hyvä tyyli mulle!
Koristeltiin talo yhdessä isompien lasten kanssa, ja taapero koristeli sitten irtopipareita. Mä tein talon etupuolen katon ja kuistin katon, sekä savupiipun kaksi sivua. Muuten lapset saivat koristella mielensä mukaan, ja tuli aivan älyttömän ihanat ja symppikset koristelut! Meillä ei ole niin nöpönuukaa, vaan juuri tällainen kotitekoinen talo on meille juuri paras.
Jos vertaa viime vuoden taloon, niin on tämä ainakin jo vähän siistimpi! Ja toissavuonna me käytettiin vielä valmista piparkakkutaloa, että siihen nähden tässä on jo huomattavaa edistystä havaittavissa ainakin mun mielestä. Ei valmiissakaan tietty mitään vikaa ole, mutta nämä rakennustaidot karttuvat vain harjoittelemalla. Ehkä ensi vuonna muistuu taas pari loistavaa vinkkiä vielä mieleen (joita listasitte ihanasti viime vuonna), ja tehdään joku ihan överi prinsessalinna.
Ihanaa päivää kaikille <3
PS: Neljä yötä jouluun, OMG! Tänä aamuna mekin herätään ennen kukonlaulua, sillä mennään juhlimaan esikoisen joulujuhlaa. <3
*Postauksen kuvissa näkyvissä Lifesta kaupallisessa yhteistyössä saadut aamutohvelit.
Me rakastetaan pelata pelejä yhdessä, ja pelaillaankin ainakin joka viikko jotain lautapelejä. Tykätään myös paljon pelata porukalla aina kun meillä on vieraita, tai kun ollaan esim. sukulaisten luona. Silloin kun alettiin pelaamaan perhepelejä ekoja kertoja lasten ollessa n. 2-3 -vuotiaita, oltiin ihan pihalla, että mitä pelejä edes kannattaa ostaa. Erilaisia lautapelejähän tulee aivan järjetön määrä joka vuosi, ja niitä on oikeasti niin paljon, että ellei osta pelkkiä klassikoita, on niitä oikeasti mahtavia pelejä välillä hankala löytää sieltä kaiken muun seasta.
Me ostetaan joka joulu ainakin yksi uusi lautapeli, koska lapset kasvavat ja pelitaidot kehittyvät koko ajan. Pelikaapissa alkaa olla jo paljon kivoja pelejä, joita voi pelata. Taapero ei vielä ole ihan messissä kaikissa peleissä, mutta 2-3-vuotiaillekin sopivia pelejä on olemassa. Mä halusin listata meidän lempparipelejä, joita meillä on joko kotona, tai joita ollaan pelattu sukulaisten tai ystävien luona ja todettu hyviksi.
Saturetki (TacTic)
4-vuotiaasta ylöspäin sopiva ihana lautapeli, jossa on söpöt eläinhahmot. Pelissä on tarpeeksi vaihtelua, että pienempikään lapsi ei tylsisty, ja se on sopivan helppo, mutta kuitenkin mielenkiintoinen aikuisellekin. Tämä löytyy meiltä kotoa, ja ollaan pelattu siitä asti kun keskimmäinen oli 3v.
Pelin idea lyhyesti: Pelissä kuuluu liikuttaa yhdessä neljä eläinhahmoa pelilaudan halki ja suorittaa hauskoja tehtäviä matkalla.Pelilauta koostuu kolmesta osasta, joista jokaisessa on erilainen tehtävä. Peli tarjoaa lapsille mahdollisuuden opetella yhdessä toimimista ja pelin mukana tulee vielä pieni vihko, jossa on neljä iltasatua.
Muumipeikon kalaretki (Peliko)
Meidän keskimmäinen sai tämän joululahjaksi 3-vuotiaana, ja tämä oli ihan hänen suosikkinsa pitkään. Nyt meidän taapero taas tykkää tästä tosi paljon. Peli oli Vuoden Lastenpeli 2016, ja ihan ansaitusti. Idea on tosi yksinkertainen mutta hauska, ja tämä sopii hyvin pelattavaksi juuri pienten kanssa.
Pelin idea lyhyesti: Pelissä lähdetään kalaan Muumipeikon kanssa. Ensin laitetaan kaikki kiekot kuvapuoli alaspäin pöydälle. Kukin pelaaja yrittää vuorollaan saada kuvallisen kiekon kalastettua magneettisella Muumipeikkofiguurilla. Jos kiekko ei tartu Muumipeikkofiguuriin, kiekossa ei ole kalaa ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Haisuli varastaa kaloja, ja tekee pelistä jännittävän pikkutyyppien mielestä.
Kimble (TacTic)
Ostettiin Kimble toissa vuonna joululahjaksi koko perheelle yhteiseksi, ja se on kyllä varmaan meidän perheen pelatuin peli. Jo pienen lapsen on helppo pelata sitä, ja se on aina niin koukuttava ja hyvä, koska ikinä ei tiedä kuka voittaa, kun kaikki voi kääntyä ihan päälaelleen vielä loppumetreilläkin.
Pelin idea lyhyesti: Pelin tavoitteena on noppaa heittämällä kuljettaa omat pelinappulansa kotipesästä pelilaudan kehää myöten maaliin ennen vastapelaajia. Jos nappula osuu vastapelaajan varaamaan ruutuun, hänen nappulansa palautuu kotipesään.
Oppi & Ilo Hoksaa -perhepeli
Meidän keskimmäinen sai tämän Oppi & Ilon hauskan pelin joskus synttärilahjaksi, ja se on kyllä ollut myös tosi suosittu. Tämä peli sopii hyvin mun mielestä esim. 3-vuotiaasta ylöspäin, ja se on myös aikuisille hauska. Peli on aika lyhytkestoinen (n. 10min), eli siihen ei tarvitse jaksaa keskittyä pitkää aikaa.
Pelin idea lyhyesti: Pelissä etsitään, tutkitaan ja kisataan. Koottavassa pelilaudassa on kaksi puolta, helpompi ja vaikeampi. Pelialauta on täynnä pieniä kuvia ja muotoja ja joka pelikierroksella heitetään yhtä tai kahta noppaa, jotka määrittävät, mitä pelilaudalta etsitään. Jokainen merkitsee löytämänsä asiat hauskoilla tarttuvilla pelimerkeillä. Pienten lasten kanssa peliä voi pelata vain yhdellä nopalla kerrallaan – etsitään esim. jotain pyöreää – ja isommille lapsille voi antaa kaksi noppaa, jolloin etsitään asioita, jotka ovat esim. vihreitä ja neliön muotoisia.
Arvaa kuka (Hasbro)
Klassikko, joka koukuttaa vieläkin! Tää oli yksi mun lemppareista päiväkodissa ja eskarissa, ja meidän lapset tykkäävät ihan hirveästi pelata tätä edelleen. Arvaa kuka on sopivan helppo myös pienille lapsille, tätä tosin pystyy pelaamaan vain kaksi kerrallaan. Meillä on tästä vain korttipeliversio, joka on saatu joskus jostain hampurilaisravintolasta ”leluna”, mutta lapset pelaavat sitä niin usein, että olen miettinyt pitäisikö ostaa se ihan oikea versio.
Pelin idea lyhyesti: Pelissä vastapelaaja valitsee hahmon ja toinen yrittää arvata kenestä on kyse kyselemällä erilaisia kysymyksiä.
Muuttuva Labyrintti (Junior)
Tämäkin oli mun oma lemppari päiväkodissa ja alakoulussa, ja siksi se varmaan tulikin ostettua myös omille lapsille. Muuttuva labyrintti on sopivan simppeli pienten kanssa, mutta siinä on tarpeeksi jännitystä, että jaksaa itsekin keskittyä. Meillä on tästä Doria etsimässä Junior-versio, joka on lapsista tosi hauska.
Pelin idea lyhyesti:Pelaajat etsivät aarteita labyrintistä, jonka käytävät muuttavat muotoaan joka siirrolla. Nokkelin pelaaja ennakoi muiden siirrot ja käyttää niitä edukseen.
Junior Alias & Junior Party Alias
PARAS! Varsinkin näin kaksikielisen perheen näkökulmasta ihan loistava, mutta toki muutenkin. Junior Alias on siitä helppo, että selitettävät sanat on korteissa kuvina, jolloin ollaan pystytty jo pienten kanssa harjoittelemaan sitä ”heikompaa” kieltä tällä pelillä. Nykyisin meilläkin on molemmat kielet isoilla tasavahvoja, ellei se aiempi heikompi kieli ruotsi jopa nykyisin vahvempi. Silloin kun näin ei vielä ollut, oli tosi hyvää harjoitusta, kun lapset sai selittää ruotsiksi sanoja meille ja toisilleen. Tämän kanssa tulee hauskoja tilanteita silloin, kun pelikaverina on taapero. Ainakin meillä alkuun 2-3-vuotiaana keskimmäinen aloitti aina oman selitysvuoronsa sanomalla ”Mikä on sellainen *laita tähän kuvassa olevan asian nimi*. Ja sitähän ei tietty saa sanoa. Mutta se oli vaan hauskaa, ja nopeasti hänkin oppi sitten pelaamaan ihan oikein. Meillä on siis ihan suomenkielinen versio tästä pelistä, mutta kun ne sanat on siinä kuvina, niin sitä on helppoa pelata ihan millä kielellä vain, eikä lapsen edes tarvitse osata lukea.
Pelin idea lyhyesti: Junior Alias on sana- ja kuvaselityspeli, jossa pitää arvata, mitä kuvaa pelikumppani yrittää selittää. Pelikumppani antaa kortin kuvaan liittyviä vihjeitä. Jos arvaa sanan oikein, pelikumppani siirtyy seuraavaan sanaan, ja selittäminen jatkuu, kunnes tiimalasin hiekka valuu loppuun. Kun aika loppuu, oikein arvatut sanat lasketaan yhteen ja joukkue pääsee etenemään pelilaudalla oikeiden vastausten lukumäärän verran eteenpäin.
Monopoly Junior & Monopoly Gamer’s edition
Mun lemppari peli ikinä, siis klassinen Monopoly! Mä voitin tässä lapsena aina, siksi se varmaan olikin mun lemppari, heh. Meillä on tästä tuo Gamer’s edition, joka oli viime vuoden ”koko perheen lahja”. Sen kanssa ollaan vietetty kyllä monta kisailuiltaa, ja se on super hauska. Se ei ole varsinaisesti lapsille tarkoitettu, mutta ainakin meidän isompien lasten kanssa sen pelaaminen onnistuu kyllä, kun vähän auttaa tarvittaessa. Siinä on tuttuja elementtejä konsolipeleistä, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin ihan perus Monopoly.
Pelin idea lyhyesti (Gamer’s edition): Pelissä ansaitaan pisteitä ja voitetaan keräämällä kolikoita, ostamalla kiinteistöjä ja taistelemalla pomoja vastaan. Ensin valitaan hahmo. Jokaisella hahmolla on ainutlaatuisia kykyjä. Pelissä on myös lisävoimia: lisävoimanopalla voi heittää kilpiä, poimia kolikoita ja tehostaa hahmonsa kykyä. Pelissä myös taistellaan legendaarisia pomoja vastaan. Pomotaistelu käynnistetään ohittamalla lähtöruutu. Palkinnon saa voittamalla pomon.
Afrikan Tähti
Klassikkopeli, joka viihdyttää vuodesta toiseen! Meiltä ei tätä löydy, mutta ollaan pelattu tätä mun tädin luona varmaan tuhat kertaa lasten kanssa, ja he ovat pelanneet tätä myös päiväkodissa ja eskarissa paljon. Afrikan tähti on best, koska siinä pienetkin voi pärjätä isoja vastaan, koska sattumalla on niin iso merkitys.
Pelin idea lyhyesti: Pelaajat etenevät Afrikan kartan pohjalta tehdyllä pelilaudalla noppaa heittämällä ja kääntävät pelikiekkoja aarteiden löytämiseksi. Aarteista saaduilla rahoilla voi nopeuttaa pelilaudalla etenemistä. Pelin voittaa pelaaja, joka löytää Afrikan tähden ja vie sen aloituspisteeseen Tangeriin tai Kairoon.
Iknow Junior
Tätä mä en ole itse asiassa pelannut, mutta aikuisten versiota kyllä. Lapset sen sijaan ovat pelanneet tätä koulussa ja päiväkodissa, ja tämä on kuulemma niin hyvä peli, että pitäisi saada kotiinkin. Tämä on ainoa peli jonka nostan listalle ilman, että itse olen pelannut, mutta meidän lapset on puhuneet tästä niin monta kertaa, että uskallan mainita tämän. Tämän on pakko olla hyvä!
Pelin idea lyhyesti: Pelissä vastataan kysymyksiin ja tehdään erilaisia tehtäviä, jotka voivat sisältää piirtämistä, lukemista ja paljon muuta. Tässä monipuolisessa lasten tietopelissä pelaajat voivat pyytää vihjeitä tai ratkaista pulmat yhdessä pelitoverin kanssa.
Lautapelit ovat mahtava tapa viettää aikaa yhdessä, ja ne kuuluvat ehdottomasti meidän jouluun! Pelataanko teillä lautapelejä? Löytyikö samoja suosikkeja kuin meiltä? Mikä on teidän kaikkein lempparein peli koko perheelle?
*Postaus sisältää Life-myymälästä saadun eteerisen Piparminttuöljyn.
Kuten otsikosta jo käy ilmi, mulle oli tärkeää keksiä itse tehtävä kosmetiikkalahja _ilman_ kookosöljyä! Mä en ole koskaan itse ollut kookoksen ystävä en makuna enkä tuoksuna. Sehän on vähän samanlainen kuin aurajuusto, että sitä joko vihaa tai rakastaa. Mä nyt en sanoisi vihaavani kookosta, se on vahva ilmaisu, mutta en kuitenkaan koskaan osta mitään missä kookosta on käytetty, koska se ei vaan ole mun mieleen. Varsinkin nykyisin, kun suurin osa tuoksuista aiheuttaa mulle migreeniä, kookosöljy on ihan viimeinen juttu mitä haluan käyttää yhtään mihinkään.
Halusin keksiä jonkun kivan DIY-kosmetiikkalahjan, joka olisi helppoa, nopeaa ja edullista tehdä. Googlailin kaikenlaisia sokerikuorintoja ja muita, mutta kaikissa oli melkein käytetty kookosöljyä. Löysin vihdoin yhden ohjeen, jossa oli käytetty manteliöljyä kookoksen sijaan (mutta muuten ohje ei väriaineineen ollut sellainen, jonka olisin halunnut itse valmistaa). Lähdin siis kehittelemään itse mahdollisimman yksinkertaista sokerikuorinnan ohjetta, joka sopisi tällaiselle hajuherkälle tyypille kuin minä. Päätin käyttää siihen sokerin kaverina siis manteliöljyä, jota löytyy esimerkiksi Valioravinnolta. Manteliöljyä voi käyttää sellaisenaan suoraan iholle tai esim. ruuanlaitossa, ja ainakaan mun nenään siinä ei ollut minkäänlaista tuoksua. Manteliöljy on myös melko edullista, maksoin siitä itse muistaakseni n. 8 euroa.
Uskokaa tai älkää, halusin myös kuorintaan jonkin tuoksun! Koska tuoksut on ihania, vaikka niistä harva mulle sopiikin. Siksi mä aloin pohtimaan, mikä olisi sellainen tuoksu, josta mulle EI tule migreeniä. Keksin sen melkein heti: piparminttu! Hammastahnasta mulle ei tule migreeniä, heh. Piparminttu sopii mun mielestä upeasti esim. jalkojen sokerikuorintaan, koska se virkistää ja raikastaa ihanasti jalkoja. Sopiihan piparminttu hyvin myös jouluun, koska polkkakarkit on aika jouluisa juttu.
Tämän lahjan tekemiseen meni vähemmän aikaa kuin paketoimiseen, sillä tämä on niin helppo tehdä. Ohjeesta voi jättää eteerisen öljyn kokonaan pois, mikäli haluaa täysin tuoksuttoman kuorinnan. Jos siitä taas haluaa vähän ”jännittävämmän”, siihen voi lisätä esim. pari tippaa punaista elintarvikeväriä, ja vatkata sen vatkaimella kuohkeaksi, jolloin se näyttää ja tuntuu vielä ylellisemmältä. Mä halusin pitää tämän oman ohjeeni erittäin yksinkertaisena, mutta sitä on tosi helppo muunnella omien mieltymysten mukaan. Ja toki jos tykkää kookoksesta itse, niin manteliöljyn voi hyvin myös korvata sillä.
DIY piparminttu-sokerikuorinta ilman kookosöljyä
2,5dl sokeria
15 tippaa eteeristä piparminttuöljyä (tai jotain muuta eteeristä öljyä)
0,8dl manteliöljyä
Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa ja pakkaa lasipurkkiin.
Mä pakkasin kuorinnan meidän kuopuksen vanhaan lasiseen ruokapurkkiin. Meillä oli unohtunut kaapin perälle yksi iso ruokapurkki, jota kukaan ei koskaan syönyt, ja näin sen purkki sentään pääsi uuteen käyttöön.
Mä olen niin iloinen tuosta manteliöljystä! Olen jo vuosia halunnut tehdä itse kaikkia kosmetiikkajuttuja, mutta nopealla googlettelulla musta on aina tuntunut siltä, että ihan kaikkeen tarvitaan kookosöljyä. Onneksi nyt tiedän, että jatkossa voin korvata aina sen kookoksen manteliöljyllä.
Oletteko te tehneet itse kosmetiikkalahjoja? Mikä on teidän lemppariohje?
Meidän esikoinen sai pari viikkoa sitten eftiksestä mukaansa ihanan lasten keittokirjan, joka kiertää eftiksen lapsilla vuorotellen viikonloppuisin. Tehtävänä oli kokata jotain yhdessä keittokirjasta, ja mä annoin tietenkin meidän koululaisen valita ihanasta reseptikirjasta ihan itse, mitä hän halusi tehdä. Päädyimme tekemään itse herkullista granolaa kirjan reseptillä. Se oli ihan älyttömän helppoa. Miksi ihmeessä me ostetaan kaupasta yleensä granolaa, kun sitä on niin helppoa (ja melko nopeaakin) tehdä itse!
Eftiksen keittokirjan reseptillä granolasta tuli tosi hyvää, ja tehtiin seuraavana viikonloppuna samasta granolasta vielä meidän oma jouluversio, josta tuli vieläkin parempaa (mutta ei ihan niin terveellistä). Tässä tulee siis meidän joulugranola-resepti, joka on tosi helppo tehdä ja maistuu takuuvarmasti!
Omenainen joulugranola (n. litran purkillinen)
500g kaurahiutaleita
200g pähkinöitä (esim cashew)
1tl kanelia
1tl piparkakkumaustetta
3rkl juoksevaa hunajaa
2rkl rypsiöljyä
100g kuivattua omenaa
(2kpl pipareita)
Rouhi pähkinöitä vähän pienemmäksi. Sekoita pähkinät, mausteet, öljy ja hunaja keskenään ja levitä uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Kuumenna uuni 175 asteeseen, ja paista granolaa n. 30-40 minuuttia. Sekoita ja käännä puolivälissä, jotta granola paistuu tasaisesti. Tsekkaile loppuajasta, granola on valmista kun se on paahtunut kauniin kullanruskeaksi, mutta ei ole kuitenkaan liian tummunutta. Murustele kuivatut omenalastut ja halutessasi piparit ja sekoita ne jäähtyneen granolan sekaan. Anna lahjaksi tai nautiskele itse esim. jugurtin tai rahkan kanssa. NAM!
Kuvassa näkyvän piparin on muuten tehnyt meidän 5v, eikö olekin aivan älyttömän hieno! Pipari toimii hyvänä ”pakettikorttina” kun kirjoittaa kääntöpuolelle sokerikuorrutteella lahjan saajan nimen. Toki ehkä silloin ei toimi, jos paketti menee isoon joululahjasäkkiin mukaan. Mutta jos tämän vie tuliaisiksi vaikkapa kylään mennessä joulun alla, niin silloin pipari on oikein oiva pakettikortti, vai mitä!
Ihanaa Lucian päivää kaikille <3 Uskomatonta, että jouluun on enää niin vähän aikaa!
