Meidän kuopus lähestyy jo pikkuhiljaa kahden vuoden ikää, ja hän osaa ensimmäistä kertaa elämässään odottaa joulua. Se on ihanaa! Hän alkoi juttelemaan loulu-ukista jo lokakuun puolella, kun isosiskot ekoja kertoja intoilivat lähestyvästä joulusta ja joulupukista. Hän on selannut isosiskojen kanssa lelukuvastot läpi, ja käynyt katsomassa jouluikkunat meidän kanssa moneen kertaan. Hän rakastaa kuunnella joulusatuja, ja ihailee joulukoristeita monta kertaa päivässä, wau-sanojen säestämänä.

Hän ei ihan vielä ymmärrä miten kirjoitetaan joulupukille, eikä ole osannut tehdä mitään toivelistaa, niin minä olen vähän avustanut tässä. Lista on täytetty niillä jutuilla, joita taapero joko tarvitsee, tai joita hän on aivan erityisen paljon ihastellut. Toiveita on mielestäni maltillinen määrä, ja kaikki on sellaisia juttuja, joista tiedän hänelle olevan iloa pidemmäksi aikaa. Yksi toive hänellä kyllä oli, ja se oli punainen paketti. Me aiotaan siis pitää huoli, että ainakin yksi taaperon lahja on kääritty punaiseen pakettiin. Tässäpä ne tulevat, taaperon joululahjatoiveet:

Meidän taapero on siis aivan uskomaton Pipsa Possu -fani, ja hän osasi Pipsa Possun kaikkien kavereidenkin nimet jo kuukausia sitten. Joka kerta hän luetteli kaikki, kun luettiin meidän yhtä ja ainokaista erittäin puhki luettua Pipsa Possu-kirjaa.  ”pipsa-possu, kelkko-koila, susa-seeppa, joonas-jänis, kalle-kettu, kati-kissa, jyli-possu”. Kirjasta on kaikki luukut ainakin kerran tai kaksi jo irronneet ja teipattu takaisin. Olisi siis mahtavaa, jos löytyisi muutama muukin Pipsa-kirja, niin ei tarvitsisi aina lukea sitä yhtä ja samaa suosikkia. Hän ottaisi varmasti riemusta kiljuen ihan minkä tahansa Pipsa-kirjan, mutta mitähän hän sanoisi, jos luettaisiin Pipsaakin välillä ruotsiksi, jolloin hän olisi Greta-Gris? Nämä kuvan kirjat löytyvät kaikki Adlibriksestä. 1 & 2 & 3

Pipsa Possun talo on aiheuttanut järisyttäviä ihastuksen huokauksia aina kun ollaan sellainen nähty jossain lelukaupassa, ja me ollaan ajateltu, että se olisi se hänen tämän joulun ”iso” lahja. Siitä olisi iloa varmasti myös isosiskoille, ja he voisivat leikkiä sillä myös yhdessä pikkusiskon kanssa. Taloon hankittaisiin tietysti myös Pipsa-Possu perheineen. Taapero on ihastellut muitakin Pipsa Possu -sarjan settejä, kuten sairaalaa, koulubussia ja jäätelökiskaa. Mutta tämä talo taitaa olla suurin suosikki.

Palapelit ovat alkaneet kiinnostaa kovasti meidän miniä, ja ihastuin tähän Janodin puiseen Muoto-leikkiin heti kun näin sen! Siinä siis on kuusi kaksipuolista puista alustaa ja 23 muotopalaa, joilla voi tehdä hurjasti erilaisia palapelejä ja muotoja. Siitä riittäisi varmasti hupia taaperolle, kun saisi yhdistellä erilaisia hahmoja ja muotoja. 

Taapero on aloittamassa päiväkodin keväällä, joten sisätossut on ehdottomasti toivelistalla, ja ne olisivat aivan täydellinen joululahja. Jotain tarpeellista, laadukasta ja ihanaa. Me varmaan laitetaan pukin konttiin jotkut ihanat mokkasiinit hänelle, mutta kuitenkin pitäisi olla sellaiset, jotka taaperon on helppo laittaa itse jalkaan. Saa antaa suosituksia hyvistä taaperoiden sisätossuista!

Vähän päiväkotia silmällä pitäen laitoin listalle myös Pipsa Possu -pehmolelun, tai Ryhmä Haun Samppa -pehmolelun. Taapero fanittaa myös Samppaa aivan täysillä, ja luulen, että jompi kumpi näistä suosikkihahmoista toisi turvaa unikaverina uudessa päiväkodissa. Hän varmasti ilahtuisi aivan kummasta tahansa ikihyviksi.

Toivelistalta löytyy myös villasukat, sillä kaikki paksummat villasukat on jääneet hänelle pieneksi, ja isompien vanhat taas on jo liian isoja, tai sitten parit hukassa. Kunnon paksut villasukat, jotka pitää jalat lämpimänä talven leikeissä.

Yökkärit on myös jääneet melkein kaikki pieneksi, joten kivoja yökkäreitä on toivelistalla. Mä rakastan suomalaisen Martinexin Muumi-yökkäreitä itse, ja toiset lempparit on sitten Polarn O. Pyretin käännettävillä resoreilla olevat luomupuuvillaiset yökkärit, jotka ovat tosi tosi pitkäikäisiä käytössä niiden resorien ansiosta, varsinkin mekko- ja paita/housu -malliset. Haalareissa kun tietty se niska-haara-mitta loppuu jossain vaiheessa, vaikka kuinka kääntelisi resoreita.

Viimeinen juttu, joka tältä listalta nyt puuttuu, on uintireissu! Lähes joka päivä taapero toivoo, että mentäisiin käymään ”Uimahalliassa”, joten ”uimahalliaan” on ehdottomasti päästävä, ja varmaankin taaperon yhdestä punaisesta paketista paljastuu Flamingon lahjakortti.

Löytyikö samoja juttuja, kuin teidän taaperoilta? Fanitetaanko teilläkin Pipsa Possua tai Ryhmä Hauta?

Tämän päivän luukussa paljon toivottuja lasten lahjatoiveita. Me käytiin tänä vuonna lasten kanssa yhdessä pitkä keskustelu samalla, kun kirjoitettiin joulupukille kirjeitä. Keskusteltiin siitä, mikä on kohtuullinen määrä toiveita ja millaisia asioita  voi toivoa. Toki nyt jokainen saa periaatteessa toivoa mitä haluaa, mutta täytyy myös ymmärtää se, että pukki ei varmasti tuo kilometrin mittaisen lahjalistan koko sisältöä. Onneksi sellaisia ei tehtykään joulupukin kirjeisiin, vaikka lelukuvastoista monia leluja olikin merkattu raksilla ruutuun mielenkiintoisina. Se on ihan ok ja haaveilla saa. Lelukirjojen selaaminen oli suurta hupia mulle lapsena, ja kyllä mäkin sieltä aina raksitin puoli kuvastollista, vaikka tiesin, että en tosiaankaan niitä kaikkia saa.

Lapsilla oli itselläänkin tosi hyviä ajatuksia tähän keskusteluun, ja mulle tuli jotenkin niin hyvä ja lämmin fiilis siitä, että he oikeasti ymmärtävät, että joulussa ei ole kyse lahjoista. Ja ainakaan niiden kaikkien lahjojen ei tarvitse olla nimenomaan leluja. Mietittiin yhdessä juuri sitä, että myös yhteinen tekeminen on ihana lahja. Kyselin lapsilta, millaista tekemistä he toivoisivat lahjaksi, ja monet aiemman luukun aineettomista lahjaideoista, kuten luistelureissu Jääpuistossa, tulivatkin nimenomaan suoraan heiltä.

Meidän lapsilla on kaikilla kuusi kummia, ja meillä on paljon sukulaisia, joten määrällisesti lahjoja kertyy, vaikka me vanhemmat ei niitä kassikaupalla ostettaisikaan. Ei kenelläkään kummilla tietenkään mitään lahjavelvollisuutta ole, mutta monet kummeista haluavat muistaa kummilapsiaan, ja se on tietysti ihana asia, mistä ollaan kiitollisia niin me lapset kuin aikuisetkin.

Mä rakastan itse antaa lahjoja. Rakastan paketoida, rakastan jännittää vastaanottajan reaktiota, rakastan sitä tyytyväistä hymyä kasvoilla, kun lahja on osunut tismalleen nappiin ja ehkä onnistunut vähän yllättämäänkin. Lahjojen antaminen on mun mielestä yksinkertaisesti ihanaa. Olen kuitenkin viime vuosina päivittänyt sitä omaa lahjan antajan filosofiaani, ja tietoisesti vähentänyt reilulla kädellä lahjaostosten määrää omalle perheelle. Sen sijaan niitä lahjoja voi antaa niille lapsille, jotka eivät niitä muuten saisi. Näin saa kokea antamisen iloa ilman, että tarvitsee potea siitä huonoa omaatuntoa ja ahdistua hirveästä tavararöykkiöstä.

Mä rakastan antaa lahjoja ihan kaikille, ja yksi meidän rakkaimmista jouluperinteistä onkin viedä yhdessä lasten kanssa joululahjoja Hopen joululahjakeräykseen. Sinne ollaan menossa tänäkin vuonna, ja hyväntekeväisyyteen liittyen tulee tänäkin vuonna perinteinen joulukalenteriluukku.

Nyt kuitenkin niiden lahjatoiveiden pariin! Tänä vuonna päätin yhdistää isompien lasten lahjatoiveet yhteen, sillä käytännössä he toivoivat lähes tismalleen samoja asioita. Olisi tuntunut siis turhalta tehdä kaksi melkein samanlaista listaa.

5v:n ja 7v:n lahjatoiveet 2018

1. Kirjoja.

5v toivoi Sanna Manderin & Anna Sarven prinsessakirjaa sekä prinsessavärityskirjaa. 7v toivoi Linda Liukasin Hello Ruby -sarjan kolmatta osaa, joka häneltä vielä puuttuu. Kahdesta aiemmasta on tykännyt kovasti. Luulen, että meidän lapsetkin ovat ihastuneita siihen, mitä mä aina jouluaattoiltana teen, eli villasukat jalassa joululahjakirjan pariin syventymiseen.

2. Barbien ambulanssi

Tämä oli molempien ykköstoive, Barbien ambulanssi, joka muuntuu myös sairaalaksi ja odotushuoneeksi. Mun mielestä tämä on ihan mahtava lelu, jonka parissa voi leikkiä pitkiä ja tarinallisia leikkejä. Meidän lapset leikkivät barbeilla tuntikausia, ja tiedän, että tämä tulee todellakin käyttöön. Koska molemmat toivoivat tätä, he saavat sen yhteiseksi lahjaksi.

3. Flamingo Spa -lahjakortti

Tämä löytyi toisen lapsen lahjalistalta. Hän rakastaa uimista, ja tämä onkin tosi kiva idea. Toinen toivoi luistelureissua Jääpuistoon. Ihanaa yhteistä liikunnallista tekemistä.

4. Hoplop-lahjakortti

Lahjakortti sisäleikkipuistoon löytyy molempien toivelistalta. Tässä vielä mietitään, että mikä olisi hyvä vaihtoehto. Ehkä ostetaan oma perhelippu Hoplopiin jokaiselle lapselle pakettiin, niin jokainen saa kerran päättää milloin mennään koko perhe yhdessä Hoplopiin.

5. Valkoinen pörröhuppari

Tämä löytyi koululaisen toivelistalta, ehkäpä siksi, että hänen isillään on sellainen. Ja onhan pörröisessä hupparissa nyt muutenkin mukavaa ja ihanaa olla. Hän on kasvanut niin nopeasti niin paljon pituutta, että vaatekaappi ei ole ihan pysynyt perässä, ja siellä olisi useammankin hupparin mentävä aukko.

6. L.O.L. Surprise Biggie Pet & L.O.L. Surprise Pets

Molempien toivelistalla on tämä suuri yllätyslemmikki sekä pienemmät lemmikit. L.O.L. Surprise tuntuu olevan tämän hetken suurin villitys ainakin koululaisten keskuudessa. Lasten mielestä on hauskaa avata kerros toisensa jälkeen, joista kaikista paljastuu yllätyksiä. Mä itse en ole yhtään innoissani L.O.L-ukkeleista, siis varsinkaan niistä, jotka ovat muka ihmisiä. Mun mielestä ne näyttävät todella kyseenalaiselta. Lemmikit ei ole ihan niin pahoja. Ne olivat molempien lasten toivelistan kärkipäässä sen Barbien ambulanssin lisäksi, ja mummu taisi kääräistä pakettiin ne. L.O.L-nuket tuntuvat olevan tämän hetken ”bratzit”, jotka olivat vanhempien mielestä kaiken pahan alku ja juuri silloin kun itse leikin vielä nukeilla. Bratzit olivat kuitenkin sentään teini-ikäisiä, mutta nämä ”ihmis” L.O.L-nuket esittävät meikattuja taaperoita minikokoisissa vaatteissa. Päällimmäisenä on vaan mielessä, että kuka nämä on keksinyt ja M-I-K-S-I?!

7. Scruff-a-luvs

Vuoden 2018 lelu -voittaja, eli Scruff-a-luvs -lemmikki löytyi myös molempien toivelistalta. Scruff-a-luvs on siis sellainen nuhruinen karvapallo, jota pitää kylvettää, hoitaa ja rakastaa, jolloin se muuttuu joko koiraksi, kissaksi tai pupuksi. Aivan ihana hellyyttävä idea. Tämä on varmaan mun lempparilelu tänä vuonna, koska se tuntuu niin suloiselta ja ihanalta kaiken muun rinnalla.

Kaikenlaiset yllätysjutut ovat tällä hetkellä the juttu lapsilla. Sen huomaa lelukaupoissakin. Kaupat on täynnä erilaisia yllätysleluja, kuten Pikmipopseja, L.O.L Surpriseja, Party Pop Teenieseja, Hatchimalseja, Scruff-a-luvseja, Unicorn Slime Surpriseja ja vaikka mitä muuta. Jotenkin hauskaa ja kauheaa, että lasten mielestä parasta on ”sika säkissä”, eli lelu, josta ei edes tiedä mitä sieltä tulee. Tämä ilmiö tulee ihan selkeästi YouTubesta, jossa yllätysmunien avausvideot nousivat jättihitiksi jo silloin kun meidän esikoinen oli vasta taapero. Nyt lelunvalmistajat seuraavat perässä.

Mä haluaisin opettaa, että yllätyksiäkin ihanampaa ovat asiat, joita oikeasti tarvitsee ja joista tulee hyvä mieli, ja on iloa pidemmäksikin aikaa. Toisaalta ymmärrän myös hyvin sen lapsen näkökulman: miten ihania yllätykset ovat. Rakastanhan itsekin sekä saada että antaa yllätyslahjoja. Mä yritän kuitenkin pitää meidän perheen oman lahjapanostuksen kohtuullisena, ohjenuorana jo aiemmilta vuosilta tuttu ”something you want, something you need, something to wear and something to read”.

Mitä teidän isompien lasten toivelistalta löytyy tänä jouluna? Mitä mieltä olette yllätysleluista?

Jo alusta asti joulukalenterissa on ilmestynyt luukku nimeltä meidän joulukuusi. Joka vuosi mä esittelen meidän kuusen. Joulukuusen koristelu on mulle tärkeä ja rakas perinne. Kuten pidempiaikaiset seuraajat tietävätkin, mun lapsuudessa koristeltiin joulukuusi aina itsenäisyyspäivänä. Silloin kultaisella 90-luvulla me oltiin ne ”kummajaiset” jotka koristelivat kuusen ihan liian aikaisin! Kaikki muut koristelivat kuusen aina vasta juuri ennen aattoa tai jopa vasta aattona. Me koristeltiin kuusi aina aikaisin, jotta ehdittiin nauttia siitä, koska ei koskaan vietetty joulua kotona.

Viimeisen 10 vuoden aikana tilanne on kuitenkin hiljalleen muuttunut, ja nykyään tuntuu olevan yhtä yleistä koristella kuusi jo marraskuun puolella, tai viimeistään joulukuun ensimmäisenä päivänä, kuin vasta aaton alla. Nykyisin me ollaan melkein mattimyöhäisiä tämän itsenäisyyspäiväperinteen kanssa, ja tällaisena jouluintoilijana kieltämättä mustakin tuntuu ihanalta ajatus siitä, että kuusta saa katsella vielä vähän pidempään koristamassa olohuonetta. Tänä vuonna me yllätettiin siis lapset, ja jo perhejoulukalenterin tokasta luukusta löytyi riemunkiljahduksia aiheuttanut lappu ”KORISTELKAA JOULUKUUSI”.

Viime sunnuntaina siis koristelimme jo muutaman vuoden vanhan valkoisen kestokuusemme yhdessä lasten kanssa. Myös taapero sai osallistua koristelutuokioon, ja hän aivan yllätti mut hellävaraisuudellaan. Yksikään koriste ei rikkoutunut koristelun tuoksinassa. Tietenkin yritin vältellä antamasta hänelle lasipalloja, mutta hän näppäränä tyyppinä löysi kyllä niitä ihan itsekin. Onneksi hän osasi ripustaa ne yllättävän taitavasti, ja oli ihanaa katsella hänen intoaan.

Tänä vuonna meidän kuusen teema noudatteli aika tarkasti meidän olohuoneen värejä: kultaista, valkoista, viiniinpunaista ja vaaleanpunaista. Joka vuosi lapset saavat valita yhdet uudet koristeet, ja tänäkin vuonna heidän valintansa olivat aivan hellyyttäviä. Esikoinen valitsi lasipallon punaisella tekstillä ja paljeteilla, keskimmäinen valitsi suloisen pehmeän pingviinin ja taaperon valinta oli hurmaavan värikäs lentokone. Ensiksi hän meinasi valita astronautin, mutta vielä kassalla hän ilmoitti, että ”ehkä sittenkin minä haluan sen”. Kysyin että minkä sen, ja hän vastasi ”no sen lentokoneen minä haluan!”. Ja niin sitten kipitin vielä vaihtamaan astronautin lentokoneeseen. Nämä joka vuosi valitut koristeet, joita esikoisella on 7, keskimmäisellä 5 ja kuopuksella 2, ovat niitä, jotka lapset saavat sitten mukaan, kun muuttavat joskus omiin koteihin aikuisena. Mun mielestä tämä on ihana perinne!

Mäkin sain paljon koristeita mukaan äidiltä, kun muutin yksin asumaan v. 2009 joulukuussa. Monet niistä on tänäkin vuonna ripustettuna mun kuuseen. Mä rakastan sitä, että koristeita on kertynyt isompi kokoelma, ja pystyn tekemään kuusesta aina vähän erilaisen joka vuosi. Äidiltä mukaan saadut joulukoristeet ovat mulle rakkaita ja ihania muistoja, jotka mielelläni ripustan joka vuosi. Ne tuovat palan mun lapsuuden jouluista meidän omaan olohuoneeseen. Toivottavasti meidän lapsilla on sama fiilis sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tänä vuonna en juurikaan ostanut joulukoristeita uutena, ainoastaan kaksi pakettia viininpunaisia paperisia ruusuja Ikeasta. Ne olivat vaan kertakaikkisen kauniita ja upeita, ja toivat jotain uutta ja ihanaa joulukuuseen.

Joulukuusi tuo ihanaa valoa, kimallusta ja kauneutta kotiin tämän pimeimmän vuodenajan keskellä. Sateinen sää ulkona tuntuu paljon siedettävämmältä, kun olohuoneessa on ihana kuusi täynnä valoa ja kimallusta.

Millaisia väriteemoja teillä on joulukuusessa tänä jouluna? Milloin teillä koristellaan joulukuusi?

Joulukalenterin ensimmäiset lahjavinkit tulevat tässä! Ekana haluan vinkata aineettomista joululahjoista, sillä ne ovat suuria suosikkejani ja niitä voi antaa ihan kenelle vaan. Tässä tulee lahjaideoita niin lapsille kuin aikuisillekin. Lisää lahjaideoita on myöhemmin luvassa, sillä niitä on kovasti toivottu. Nyt ihan ekana kuitenkin näitä

1. Teatteri-, musikaali- tai konserttiliput (tai ooppera tai baletti)

Mä tykkään käydä teatterissa ja musikaaleissa sekä Oton kanssa, että lasten kanssa. Olenpa käynyt tänä vuonna teatterissa äitinikin kanssa, ja sekin oli aivan ihanaa! Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterissa on meneillään musikaali Kinky Boots joka mua kiinnostaa, kun olen kuullut sitä kehuttavan. Ensi kesänä on vaikka mitä konsertteja ja festareita, jotka varmasti ilahduttavat monia. Erityisesti lapsia varten on vaikka mitä, kuten Nukketeatteri Sampo. Kannattaa tutkia oman kaupungin kulttuuritarjontaa, ja tsekata sieltä olisiko siellä ensi vuodelle joku ihana tapahtuma.

2. STAYCAY

Miniloma oman rakkaan kanssa tai vaikka kaverin kanssa on ihan täydellinen lahja! Me saatiin viime jouluna Oton kanssa lahjaksi Staycay ja vielä lastenhoito yön yli hotelliyön ajaksi. Siinä oli joululahja, joka todella ilahdutti vielä heinäkuun helteillä kun se käytettiin. Aina ei tarvitse lähteä kauas, kun jo yö jossain oman kaupungin mukavassa hotellissa voi olla ihana piristys, joka auttaa rentoutumaan.

3. Leffaliput

Mä tykkään ihan hirveästi käydä leffassa, mutta käyn silti harvemmin kuin haluaisin. Sarjaliput on sellaisia, jotka aina kannustaa lähtemään sinne leffaan, eikä odottelemaan vaan, että leffat tulee vuokrattavaksi mukavasti kotisohvalta. Leffassa käyminen on lapsistakin hurjan hauskaa, ja varsinkin jos joskus mennään esim. kahdestaan leffaan jomman kumman isomman lapsen kanssa, niin se on tosi spesiaalia heidän mielestään.

4. Museokortti

Museokortilla pääsee yli 250 museoon Suomessa. Se on kuitenkin sen verran edullinen, että jo muutamalla vuotuisella museokäynnillä kortin hinta tulee katettua.

5. BookBeat-lahjakortti

Jos ei tiedä mikä kirja ilahduttaisi vastaanottajaa eniten, niin miten olisi vaikka BookBeat-lahjakortti? Meillä on ollut BookBeat alkukeväästä asti käytössä, ja kesällä otettiin jopa se perhetili käyttöön, että Ottokin voi lukea. BookBeatissa on sekä äänikirjat että e-kirjat, ja mä käytän itse nykyään varsinkin niitä e-kirjoja. Ihan parasta, kun saa kaikki maailman kirjat (no ei ihan, mutta siltä se tuntuu), ja aina kun ilmestyy joku uusi kiinnostava kirja, niin se on jo valmiiksi mun puhelimessa luettavissa.

6. Yhteistä liikunnallista tekemistä

Luistelureissu tai uimahallireissu johonkin uuteen uimahalliin jossa ei ennen ole käyty. Lapset rakastavat liikkua yhdessä! Luksusta kaipaavalle tai omalle kumppanille yhteinen lahjakortti vaikkapa kylpylään olisi myös ihana! Me vietettiin viime keväänä hääpäivää Flamingo Spassa ja se oli aivan ihanaa hemmottelua.

Näiden lisäksi muita aineettomia lahjaideoita joita tulee mieleen on mm. lahjakortti kauneushoitoon tai ravintolaan, tai miksei vaikkapa itse kokattu kolmen ruokalajin illallinen? Otto antoi sisaruksineen omalle isälleen viime isänpäivänä illallisen lahjaksi, ja se oli ainakin musta aivan ihana lahjaidea. Tai sitten voi hyvin antaa lahjaksi vaikkapa lastenhoitoapua, siivousapua tai muuten lahjoittaa omaa aikaansa. Mä olisin myös itse varmasti tykännyt nuorempana Netflix- tai Spotify -lahjakortista, jos sellaisia olisi silloin ollut olemassa. Lapsille kelpaisi mieluusti  varmasti Hoplop- tai muu sisäleikkipuistolahjakortti, tai joku harrastus-lahjakortti. Psst! Eikä kannata unohtaa pelaajille varmasti mieluisaa Steam-lahjakorttia!

Ihania ideoita kaikki ainakin mun mielestä, ja osa näistä löytyy myös meidän perheen joulupaketeista. Mutta en missään nimessä paljasta, että mitä tai kenen paketista!

Oletteko te innostuneet aineettomista joululahjoista? Mikä on teidän paras aineeton lahjavinkki?

Me ollaan Oton kanssa vietetty jo seitsemän yhteistä joulua, ja tämä tämän vuoden joulu tulee olemaan meidän kahdeksas yhteinen joulu. Hassua ajatella, että ei koskaan ehditty viettämään ”kahdenkeskistä joulua” Oton kanssa, kun heti meidän ekana yhteisenä jouluna me oltiin jo perhe 3kk vanhan esikoisen kanssa. Ollaan siis vietetty kaikki meidän yhteiset joulut yhdessä, perheenä alusta asti. Vaikka se on hassua, se on myös ihanaa.

Mulle lapset tuovat jouluun sen ekstra taianomaisuuden, ja omien lasten myötä joulut saivat rutkasti lisää merkitystä, vaikka aina olen jouluihminen ollutkin. Eri ihmisillehän joulun merkityksellisyys syntyy eri asioista, eikä kenenkään joulun merkityksellisyys ole parempaa tai huonompaa kuin toisen, oli se sitten mitä hyvänsä. Mutta mulle meidän lapset ja se heidän hössötyksensä on ehdottomasti joulun parasta antia, ja kertakaikkiaan rakastan sitä. Meidän perhe on ehkä saanut alkunsa epätavallisen nopeasti, mutta jouluihin se on vaikuttanut ainoastaan ihanalla tavalla.

JOULU 2011

Jouluna 2011 me oltiin Oulussa. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen joulu, jota vietettiin mun tädin luona. Siitä joulusta muistan, kuinka turvallinen, lämmin ja kotoisa olo meidän nuorella perheellä oli kaikkien läheisten ympäröimänä, miten ihanaa oli saada apukäsiä pienen vauvan kanssa, ja miten meidän esikoinen tarttui pukkia hanakasti parrasta kiinni. Silloin joulua oli juhlimassa monta sukupolvea yhtäaikaa, mun mummu ja pappa, mun äiti ja mun tädin perhe, sekä me. Se oli aivan ihana joulu, ja tuntui jotenkin iniin ihanan kotoisalta viettää sitä Oulussa, kuten olin aina kaikki jouluni viettänyt siihen asti (yhtä Rukan mökkijoulua lukuunottamatta).

JOULU 2012

Joulu 2012 oli ensimmäinen joulu ikinä, jonka vietin Helsingissä. Miettikää, vaikka olin jo siinä vaiheessa asunut Helsingissä 0-14-vuotiaana, sekä 18-21-vuotiaana, juuri tämä kyseinen joulu oli eka jonka vietin Helsingissä. Epäilin siis etukäteen, että voiko joulu Helsingissä edes tuntua yhtään joululta. Tänä jouluna me luotiin pohjat meidän perheen omille jouluperinteille. Pyysin mummulta kaikki jouluruokareseptit, ja valmistettiin kaikki ruuat alusta loppuun itse Oton kanssa, mun mummun resepteillä. Leivoin kaiken Hanna-tädin kakuista lähtien itse. Epäilykset olivat ihan turhia, ja joulu kotona oli ihana. Kyllä se tuntui joululta, ehkä enemmän kuin mikään muu joulu koskaan aiemmin. Sinä jouluna me odotettiin jo meidän keskimmäistä saapuvaksi maailmaan, ja olin raskauden seesteisessä puolivälissä joulun aikaan.

JOULU 2013

Joulu 2013 oli meidän keskimmäisen ensimmäinen joulu, ja hän oli harmillisesti juuri silloin tosi kipeä ja kiukkuinen. Hänellä todettiin korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus juuri aatonaattona, ja vielä jouluaattona oltiin kaikki aivan älyttömän huonosti  nukkuneita ja väsyneitä, ja 8kk ikäinen minityyppi aivan kiukkuinen. Muistan kun jouluaattoaamuna viiden aikaan en ollut vielä nukkunut ollenkaan, silmäystäkään. Tämä oli juuri sitä aikaa, kun nukuttiin muutenkin huonosti, ja sitten kipeänä ollessa vielä huonommin. Mutta joulu se oli tämäkin joulu, ja muistan siitä myös lasten ilon ja sen kuinka joulupukki kävi ekan kerran meillä. En koskaan ikinä voi unohtaa esikoisen ilmettä ja hämmästystä siitä, kun pukki asteli meille sisään. Ihan mieletöntä. Sinäkin jouluna me kokattiin Oton kanssa kaikki ruuat itse mummun resepteillä. Otolla ei muistaakseni ollut juurikaan lomaa sinä jouluna, sillä hän teki silloin ihan älyttömän paljon ekstravuoroja töissä, jotta saatiin meidän kevään 2014 häät maksettua.

JOULU 2014

Vuoden 2014 joulu oli ihana. Silloin kukaan ei ollut kipeänä, mitä pelkäsin ihan tosissani edellisen joulun jälkeen. Meillä ei käynyt silloin pukkia, mutta pukki ”Kävi jättämässä” lahjasäkit meidän oven taakse, ja lapset olivat aivan innoissaan jo siitä. Vietettiin lomaa, ja käytiin jouluaattona pulkkamäessä. Se oli täydellistä! Vielä viikkoa ennen aattoa oli aivan lumetonta, mutta juuri jouluksi maa satoi aivan valkoiseksi, ja päästiin pulkkamäkeen ennen joulusaunaa. Sen joulun jälkeen pulkkamäestä on voinut vain haaveilla.

JOULU 2015

Joulu 2015 on jäänyt mun mieleen vähemmän kuin moni muu joulu, sillä meidän arki oli silloin tosi hektistä. Mä työskentelin silloin vielä startupissa, ja olin aatonaattonakin töissä ihan toimistolla asti. Sen lisäksi päivitin blogia lähes yhtä ahkerasti kuin nytkin (nähtävästi 41 postausta joulukuussa 2015). Palasin myös töihin heti pyhien jälkeen, ja Ottokin oli toki töissä. Muistan kyllä, että sillloinkin kokattiin kaikki ruuat itse, nautittiin joulusaunasta ja omista joulun perinteistä, ja oltiin yhdessä. Mutta muuten tästä joulusta muistikuvat on melko hämärät verrattuna muihin. Ihan kauheaa, mitä liika kiire tekee jopa muistoille!

JOULU 2016

Vuoden 2016 jouluna mä olin lähes viimeisilläni raskaana, ja odotin meidän kuopusta. Se oli meidän ensimmäinen joulu tässä nykyisessä kodissa. Oltiin niin fiiliksissä kaikesta juuri silloin: pian syntyvästä vauvasta, uudesta ihanasta kodista ja lisääntyneestä yhteisestä ajasta sen myötä, kun mun toinen työ jäi pois ja siirryin täysipäiväiseksi influenceriksi. Me tiedettiin, että meillä on edessä aivan ihania yhteisiä aikoja vauvan syntymän ja Oton vanhempainvapaan myötä, ja joulu 2016 oli yhdistelmä malttamatonta odotusta ja samalla sen joulun ja juuri sen hetken fiilistelyä. Se oli ihana joulu. Silloin kokkasin porkkalaa raskaanaolevan graavilohen korvikkeeksi, ja laskin päiviä siihen, että saisin taas syödä sushia. Se oli lämmin ja ihana joulu.

JOULU 2017

Joulu 2017 eli meidän kuopuksen ensimmäinen joulu! Se oli ensimmäinen joulu jota vietettiin yhdessä sekä mun että Oton perheen kanssa. Siksi se oli ehkä kaikkein upein ja merkityksellisin joulu koskaan. Oli niin upeaa olla kaikki yhdessä, ja mulle oli suuri kunnia kokata Oton kanssa niin isolle porukalle kaikki joulun antimet. Viime joulu oli kertakaikkiaan niin mieletön, että ei sanat riitä kuvaamaan. Oon ihan fiiliksissä. Se oli juuri sitä mitä kaivattiin viime syksyn menetysten jälkeen, ja kohensi mielialaa tosi paljon. Kuopus oli niin ihmeissään joulupukista, koristeista ja lahjapapereista, ja isommat tytöt ihan kaikesta. Ihana yhteinen joulu. Onneksi saadaan tänäkin vuonna nauttia joulusta isolla porukalla, se on parasta!

Siinäpä ne, kaikki meidän tähän astisen perhe-elämän joulut. Ihania jokainen ja erilaisia jokainen. Lämpimiä, rakkaudentäyteisiä ja perhekeskeisiä kaikki seitsemän. En malta odottaa tämän vuoden joulua näitä muisteltuani!