Luukku 19: Kirje meidän perheelle jouluaatoksi 2027

19.12.2017

Moi Iina, Otto ja tytöt! Oletan että meidän perheessä on edelleenkin Otto ja tytöt, se on meidän juttu. Siis tytöt, akkavalta, kyllä te tiedätte. Että vaikka jossain mielenhäiriössä oltaisiin päätetty kuluneiden kymmenen vuoden aikana että kolme ei olekaan meille tarpeeksi, niin yksi juttu on varmaa: meidän perheessä olisi varmasti silti vaan Otto ja tytöt. Paitsi jos ollaan otettu koira, sitten meidän perheen testosteronitaso on tuplaantunut. (DISCLAIMER: Huom! Jos olet poika, ja olet syntynyt meidän perheeseen ennen vuotta 2027, olet ihan yhtä tervetullut kuin tytötkin, pidimme sinua vain epätodennäköisenä)

Kun luemme tätä vuonna 2027, esikoisemme on 16-vuotias, keskimmäinen 14-vuotias ja kuopus karvan vaille 10-vuotias. Me Oton kanssa ollaan myös vanhettu muutama vuosi, sen verran että numeroita ei tarvitse enää mainita, heh. Toivon että meidän elämä on tasapainossa. Ollaan molemmat vanhemmat työssä, josta nautitaan, ja ollaan terveitä koko sakki. Siinä on jo riittävästi tavoitetta tulevaisuuteen, säilyttää tämä nykytilanne myös seuraavat kymmenen vuotta.

Kymmenen vuoden kuluttua me vietetään joulua kahden teinin ja yhden melkein esiteinin kanssa, kuinka hullua se on! Ajatella nyt, että nämä meidän pienet paaperot ovat silloin jo nuoria naisia, ja kuinka paljon enemmän me tiedetään heistä silloin kuin nyt. Toivon, että ollaan kymmenen vuoden päästä yhtä läheisiä kuin nyt. Ja toivon, että edes yksi meidän tytöistä olisi vielä silloin yhtä jouluhullu kuin minä, jotta mulla on joku jonka kanssa jouluttaa marraskuusta asti aivan täysillä.

Toivon, että me ollaan pidetty kiinni kaikkein rakkaimmista jouluperinteistä: yhteisestä ruuanlaitosta, joulusaunasta ja siitä että jouluna ollaan aina koko perhe yhdessä. Toivottavasti ollaan saatu viettää kymmenen rakkauden täyteistä ja ihanaa joulua. Vaikka elämä kymmenen vuoden aikana voi viedä ihan mihin suuntaan vain, ja mitä tahansa voi tapahtua, toivon että ollaan selvitty kaikesta yhdessä, silkalla sisulla, rakkaudella ja #teamhyttiset -hengellä. Toivon että mahdollisten haasteiden lisäksi ollaan saatu kokea myös paljon onnea ja tasaista arkea.

Haluan että muistamme nämä kolme tän hetken muistoa kymmenen vuoden päästä: Sen, kuinka kuopus 10kk aina nojaili sohvan nurkkaan, ja luisui alaspäin ja alaspäin ja lopulta putosi pyllylleen, ja väläytti sitten maailman aurinkoisimman hymyn. Sen, kuinka keskimmäinen käytti jatkuvasti sanaa ”upea” ja kuinka hän askarteli maailman hienoimman taideteoksen teipistä ja kolmesta karkkipaperista. Siinä oli kolme karkkipaperia teipattuna yhteen, ja se oli upea. Ja kuinka esikoinen laski huvin vuoksi murtolukuja Matikkakunkusta joka päivä puhelimellaan sen tunnin, minkä puhelimen käyttörajoitus antoi aikaa. Vannon että kun luemme tätä kymmenen vuoden päästä, ei yksikään meidän kolmesta tyypistä laske huvikseen murtolukuja tuntia joka päivä, tai pelaa sovellusta nimeltä ”matikkakunkku”.

 

Toivottavasti vuonna 2027 me ollaan yhtä onnellisia kuin juuri nyt, ja yhtä täynnä rakkautta. Vaikka ovet teinien kanssa joskus paukkuisivat, toivottavasti ne olisivat joskus myös auki. Toivottavasti me ei Oton kanssa muututtaisi vanhoiksi, ja unohdettaisi millaista oli joskus olla nuori. Vaikka oltaisiin noloja, ja kuunneltaisiin noloa omien nuoruusvuosiemme musiikkia, toivottavasti oltaisiin joskus myös cooleja ja kivoja. Vaikka käytettäisiin noloja sanoja, kuten cool, lol tai bae, toivottavasti pysyttäisiin edes vähän perillä siitä miten nuoriso puhuu. On nimittäin hassua, kun vanhat ihmiset käyttävät nuorisosanoja väärin, mä en halua tehdä sitä. Ja ei me oikeasti olla kymmenen vuoden päästä vanhoja, eikä edes kahdenkymmenen, mehän ollaan ihan parhaassa iässä. Mutta teinien mielestä me ollaan varmasti vanhoja just silloin, ihan sama mitä itse ajatellaan.

Vielä muutama toive mulla on seuraavien kymmenen vuoden varalle: 1. Toivon että Robin on tehnyt joululevyn, koska siinä ois vaan niin täydellinen yhdistelmä. Maailman positiivisin tyyppi + mieletön ääni ja karisma + joululaulut! Mä kuuntelisin sitä aina. 2. Toivon, että me ollaan Oton kanssa yhtä rakastuneita höpsöjä kuin nytkin, kiusoitellaan ja pussaillaan toisiamme joka päivä, vaikka se olisi teinien mielestä ällöä. 3. Toivon, että meidän tytöt ovat keskenään yhtä läheisiä kuin nyt, ja vaikka joskus tai usein tappelisivatkin, osaisivat myös pyytää anteeksi ja viettää aikaa yhdessä.

Ihanaa joulua #TeamHyttiset ja onnellista uutta vuotta 2028!


Luukku 14: Paketointia & kimallusta

14.12.2017

Ollaan pidetty Oton kanssa jo yhdet paketointitalkoot tälle kuulle, ja eilen paketoin yksin Oton lahjat sillä aikaa kun hän oli töissä. Me tykätään molemmat paketoinnista, ja ollaan aika sulava tiimi siinä puuhassa. Otto paketoi, ja mä koristelen paketit, täydellistä! Kumpikin saa keskittyä omiin vahvuuksiinsa, eli Otto taittelemaan millintarkasti paketteja, ja mä tekemään koristukset mieleni mukaan. Mitään kovin hienoa en osaa tehdä, mutta onneksi nykyään on paketointiin saatavilla paljon myös kivoja ja helppoja juttuja, joilla sitä näyttävyyttä on helppo lisätä.

*Osa paketointitarvikkeista saatu Flying Tigerista

Tänä vuonna meidän paketointikamppeista löytyy varmaan ensimmäistä kertaa vihreää väriä, sillä se on mun tämän vuoden rakkaus. Vihreää on paketointinaruissa, ja joissakin papereissa myös. Se näyttää ihanan raikkaalta ja jouluisalta, ja esikoisen paketteja yritin tehdä erityisen paljon juuri vihrein koristuksin, sillä se on hänen lempivärinsä. Vihreään yhdistellään punaista ja kultaa, sekä papereissa perinteistä paperinruskeaa sekä harmaata.

Tänä vuonna innostuin eka kertaa koristelemaan paketteja myös erilaisilla koristeteipeillä. Teipeillä saa yksinkertaisista papereista loihdittua tosi näyttäviäkin paketteja, ja vieläpä helposti. Tänä vuonna meillä on perheessä yksi paketin saaja enemmän, ja sen lisäksi vietetään isommalla porukalla joulua kuin koskaan ennen, joten pakettiurakka on myös suurempi. Siksi helppous on ollut ihan numero 1 kriteeri tänä vuonna.

Satiininauhat on ihan uskomattoman kauniita, ja niillä saa tosi helposti näyttävyyttä paketteihin. Me ollaan myös kierrätetty paketointitarvikkeita vuodesta toiseen, esimerkiksi ollaan ostettu aikoinaan vanerisia ”pakettikortteja” Flying Tigerista, ja käytetty samoja kortteja monta vuotta peräkkäin. Lapset eivät lahjojen avaamisen tuoksinassa huomaa, kun pakettokortit kerätään yhteen pussiin, ja käytetään seuraavana vuonna uudelleen. Se säästää luontoa, ja on musta kiva perinne. Myös satiininauhoja ollaan käytetty uudelleen. Lahjapaperit ostan nimenomaan paperisina, ja esimerkiksi tuon jättisuuren Glitter-rusetin* ajattelin myös ottaa talteen ensi vuodeksi. Se on ihan mahtava, ja kiinnitetään vaan sellaisella ohuella metallilangalla joka on siinä mukana, eli se on helppo ottaa talteen ja käyttää uudelleen.

Mä käyttäisin varmaan paperitkin uudelleen, mutta tietysti täytyy antaa lasten avata pakettinsa itse, hah! Ja silloin paperit ei tietenkään säily ehjänä. Mutta on sekin jo jotain, että valkkaa kestävämpiä pakettikortteja. Vaneriset kortit kestävät hyvänä vuodesta toiseen, ja siinähän säästää myös aikaa ja vaivaa kun ei tarvitse kirjoittaa nimiä uudelleen ja uudelleen joka vuosi, kun ne on jo valmiina.

VOITA FLYING TIGERIN LAHJAKORTTI INSTAGRAMISSA! Mun instatilillä käynnistyy tänään päivällä klo 12.00 arvonta, jossa voit voittaa 50€ lahjakortin Flying Tigeriin, ja saat sen vielä ensi viikolla käyttöösi, eli voit vaikka ostaa sillä paketointitarvikkeita tai ihania pikkulahjoja. Eli katseet instagramiin klo 12.00, @iinalaura on mun tili. Luonnollisesti täytyy seurata sekä mun tiliä, että @flyingtiger_fi -tiliä osallistuakseen. Tarkemmat säännöt löydät kuvan alapuolelta. 

Ihanaa päivää kaikille <3 Millaisia paketteja teidän kuusen alta tai joulupukin säkeistä löytyy tänä vuonna?