Laitettiin tänä vuonna joulukuusi jo heti marraskuun ensimmäisenä päivänä ja koristeltiin se 2. marraskuuta. Näin joulukalenterin kahdeksannen luukun kohdalla kuusi on siis ilahduttanut meitä jo yli kuukauden ajan ja vielä on toinen mokoma jäljellä. Tänä syksynä kaipasimme iloa ja valoa synkimmän vuodenajan keskelle ehkä enemmän kuin yhtenäkään vuonna aiemmin. Lokakuu oli raskas ja se, että sai heittäytyä täysin joulun vietäväksi oli juuri se kaivattu distraction, joka sai ajatuksia muualle. Heti kun kuusi tuli olkkariin, tuli vaan sellainen hyvä fiilis. Rauhallinen ja ihana olo. Joulun odotus oli alkanut. Pikkuhiljaa kuusen myötä muitakin koristeita alkoi ilmestymään ympäri kotia ja lapset laittoivat myös omat minijoulukuuset huoneisiinsa.

On ihanaa, kun meidän kuusesta tulee vaan joka joulu enemmän ja enemmän meidän perheen ja meidän kodin näköinen. Runsaampi, värikkäämpi, hullumpi, hauskempi. Se on täynnä tarinoita, eläimiä, hassuja esineitä ja kimallusta. Parasta on se, että kun koristeita on niin paljon, niin vaikka koristelemme kuusen yhdessä lasten kanssa ja he saavat laittaa koristeet ihan miten itse haluavat, lopputuloksesta tulee aina mahtava! Eikä käy niin, että kaikki koristeet olisi vaikka vaan yhdessä kohtaa kuusta. Taapero sai ripustaa alimmille oksille niin paljon koristeita, että kerkesi jo kyllästyä ja lähti tekemään muuta, ja silti koristeita riitti runsaasti vielä ylemmille oksille ja saatiin tasainen lopputulos. Koska koristeita on niin paljon, koristelu on melko pitkäkestoinen operaatio, mutta kuitenkin simppeli, kun ei ole nauhoja ollenkaan.

Tänä vuonna kuusi sai lasten valitsemien uusien koristeiden lisäksi myös pari muuta uutta koristetta: suloisen pinkin glittermustekelan, jonka löysin Triplan hurmaavasta Monkey Around -putiikista, sekä sinisen pallon, jonka ostimme Amsterdamista esikoisen kanssa taannoisella reissulla. Pallo on ihana muisto, joka muistuttaa joka vuosi joulukuusessa meidän ihanasta reissusta, juuri ennen joulua. Pallossa on Amsterdamin kapeita taloja kuvituksena ja se on niin söpö. Olen iloinen, että ostimme sen, vaikka en yleensä osta mitään ”turistikrääsää”. Mutta tämä joulupallo ei ole krääsää, se on ihana ja tosi meidän näköinen muisto reissusta.

Olen niin iloinen tästä joulukuusesta. Se on niin tunnelmallinen ja hauska! Tulee taas ikävä sitä sitten kun se joulun jälkeen lähtee takaisin varastoon. Vaikka samalla varmasti taas hämmästyn siitä, miten paljon tilaa olkkariin tulee kun kuusi menee pois, hah. Mutta nyt ei mietitä sitä, vasta kolmaosa joulunodotuksesta takana! Tänään on tasan kaksi viikkoa siihen, että joululoma alkaa. Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Hei en kestä, enää kahdeksan luukkua jäljellä tän jälkeen! Miten nopeasti tämä joulukuu on vain humpsahtanut ohitse. Tässä luukussa pääsette kurkkaamaan meidän joulukotiin: miten joulu näkyy täällä tänä vuonna. Me aloitettiin koristelu jo marraskuun puolella, kun koristeltiin kuusi jo ennen kuun puoliväliä. Vaihdoin silloin myös jouluiset tyynynpäälliset sohvan koristetyynyihin. Ennen joulukuun alkua ikkunoihin ilmestyivät joulutähdet, valoja ulos ja terassille sekä joulukalenterit ruokailutilan seinälle.

 

Tonttuovi laitettiin ensin lattian rajaan, kuten aiemmin, mutta totesimme hyvin nopeasti saman illan aikana, että taapero rakasti uudelleenjärjestellä sitä niin kovin, että oli turvallisempaa siirtää se keittiötason päälle. Ja se on kyllä ollut tosi kiva ja hauska siinäkin, eikä vie liikaa tilaa. Lapset saivat järjestellä tontun tarvikkeet oven ympärille ja kiiinnittää koristevalot seinään. Aina välillä he käyvät sisustamassa tonttuovea uudelleen.

Rakastan sitä, kuinka joulukuusi valaisee koko alakertaa kirkkailla valoillaan. Yleensä hengaillaan iltaisin lasten mentyä nukkumaan pelkän joulukuusen valojen ja portaikkoon kiinnitetyn led-nauhan valossa. Ne riittävät oikein hyvin ja tuovat ihanaa ja rauhallista tunnelmaa. Meillä oli aiemmin joulukuusessa vähemmän kirkkaat valot, mutta tajusin tänä vuonna, että siksi kuusi näytti jotenkin niin ”valjulta” ja laitoimme siihen niiden valojen kaveriksi toisen valosarjan kirkkaammilla valoilla. Nyt kuusi on juuri sellainen kuin toivonkin sen olevan.

Koristelimme joulukuusen yhdessä lasten kanssa ja kaikki saivat kiinnittää koristeita parhaiksi katsomilleen paikoille. Sen verran kuitenkin sovimme, että alaoksille laitetaan vain niitä koristeita, jotka eivät mene niin helposti rikki, kuten pörröisiä eläimiä ja muovipalloja. Se sopi lapsille. Joulukuusi & taapero -yhdistelmä on toiminut tosi hyvin jo yli kuukauden. Koristeet ovat saaneet olla kuusessa ihan rauhassa. Taapero kävi alkuun varsinkin tosi usein katselemassa ja ihmettelemässä koristeita, mutta ei kuitenkaan irrottanut niitä. Ja pikkuhiljaa niistä on tullut niin arkinen juttu, että hän ei enää juurikaan koske niihin. Hän kuitenkin näyttää meidän joulukuusta joka ilta mummulle videopuhelussa (ottaa siis ihan puhelimen käteen ja kääntää sen niin, että kuusi näkyy etukamerasta) ja näyttää sitä mummulle niin kauan, että mummu vuolaasti kehuu kuusta ja bongailee sieltä erilaisia koristeita, jotka mainitsee taaperolle.

Tykkään kovasti meidän joulukodista. Joulukoristeet ovat tuoneet juuri sitä valoa ja lämpöä tähän vuodenaikaan, jota todella kaipaa. Ja yksi upea joulukoriste on kyllä myös tuo mielettömän kaunis luminen maisema, joka ulkona ihastuttaa. Se kun näkyy ikkunoista niin on täydellinen joulun tunnelma. Ja lunta on kyllä niin järkyttävän paljon, että jotenkin en usko, että se kaikki voisi lähteä pois ennen jouluaattoa – ei ainakaan keväisin koskaan tällainen lumimäärä ehdi sulaa reilussa viikossa vaan kauan saa odotella.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Tänä viikonloppuna onkin jo viimeinen adventti!

Tässä postauksessa näytän kaikki meidän joulukuuset kymmenen vuoden varrelta. Aika uskomatonta, että ollaan juhlittu Oton ja meidän perheen kanssa joulua jo kymmenen vuoden ajan. Meillä on sinä aikana ollut neljä eri joulukuusta. Lähdettiin vihreästä ja pitkään mentiin valkoisella, ennen kuin palattiin kohti vihreää nykyisen lumihuurrekuusen kanssa. Aiemmat kuuset olivat hieman huonompilaatuisia, koska meillä ei ollut varaa silloin panostaa kuuseen. Mutta tämä nykyinen on enemmän sellainen premium-kuusi, joka on kestänyt hyvin jo kolmet koristelut ja voisin kuvitella sen kestävän hyvin vaikka seuraavat kymmenet koristelut. Se on ajaton ja nätti, ja lumihuurre on pysynyt hyvin. Mutta noniin, meidän nykyinen kuusi on varmasti kaikille jo tuttu, kurkataanpa nyt niihin vähän vanhempiin!

2011

”Tossa isossa kuusessa on vaan mustia, valkosia ja hopeita koristeita ku halusin pitää värit yksinkertasina koska koristeita on niin runsaasti ja koska on toi vihree aika dominoiva väri. Toinen vaihtoehto ois ollu punavalkoset koristeet mut sen vaihtoehdon voisin toteuttaa sit ens jouluna. Mulla on sellanen perinne ollu lapsesta saakka et joka vuosi on ihan erilainen joulukuusi kun mitä aiempina vuosina on ollu, onneks keksitään niin paljon erilaisia koristeita aina vuosittain et tän perinteen toteuttaminen on helppoa.”

Näin kuvailin kuusta vuonna 2011. Silloin koristeltiin kuusi itsenäisyyspäivänä, kuten mun lapsuudessa oli tapana. Kun vertaan vuoden 2011 kuusta meidän nykyiseen kuuseen niin eka asia joka koristeluista tulee mieleen ei ole kyllä ”runsas”, hah. Mutta söpö se kyllä oli. Nauhoja lukuun ottamatta kaikki samat koristeet on meillä edelleen tallessa ja suurin osa myös käytössä tänäkin vuonna. Muistaakseni meidän eka vihreä kuusi oli mun äidin vanha, mutta saatan olla väärässä. 

2012

”Kyllä olen tämänvuotiseen tulokseen huomattavasti tyytyväisempi kuin viime vuonna olin, tää valkoinen on ihan meidän juttu! Ihanasti tulee kaikki koristeetkin esille valkoista vasten ja valkoiseen on helppo yhdistää minkä tahansa värinen jouluteema, vaikkakin tällä kertaa jatkettiin viimevuodelta tutulla hopea-musta-valkoisella linjalla. Mä laitoin tarkoituksella koristeet myös alimmille oksille koska mun mielestä esikoinen on ihan tarpeeksi iso oppimaan että joulukuusi on koriste ja siihen ei kosketa, kuten ei vaikkapa uuniin tai astianpesukoneeseenkaan. Olin varautunut siihen että saan ensimmäiset päivät pelätä sydän kurkussa että hän repii kaikki koristeet irti ja kaataa vahingossa koko kuusen, mutta onneksi olin väärässä!”

Hauskaa muistella esikoisen taaperoaikojen joulukuusta. Meillä on aina koristeltu kuusi ihan kunnolla, vaikka perheessä olisikin ollut pieniä. Näin aiotaan toimia myös kuopuksen kanssa ensi vuonna, että ihan reilusti vaan koristellaan ja yhdessä opetellaan miten sen kuusen kanssa ollaan. Ostettiin 2012 valkoinen joulukuusi, josta olin kovasti haaveillut.

2013

”Meidän joulukuusi on valkoinen, koska se a) sopii sisustukseen parhaiten ja b) ei yritä näyttää aidolta kuuselta epäonnistuen siinä pahasti, vaan on reilusti feikki ja sellaisena upea. Aito kuusi olisi tietysti aivan omaa luokkaansa, mutta kun on allerginen niin silloin se ei valitettavasti tule kyseeseen, vaikka siitä aina haaveilenkin! Mä oon kokeillut joulukoristeluissa vaikka ja mitä teemoja, ja tänä vuonna inspiroiduin Stockmannin vaaleanpunaisista herkkukoristeista ja päätin että teemaksi sopii vaaleanpuna-valko-hopea. Meiltä löytyi kaikissa näissä väreissä jonkinverran koristeita jo etukäteen, ja lisäksi hamstrasin Argos-hallin joulumaailmasta vielä lisää vaaleanpunaisia muffinsseja, ja muita ihanuuksia.”

Vuonna 2013 koristelin kuusen omilla lempiväreilläni vaaleanpunaisella ja valkoisella. Kylläpä tuntuu hassulta lukea Iinan kirjoitusta kahdeksan vuoden takaa, kun vielä kirjoitin ”hamstraamisesta”. Ostin silloin siis neljä uutta eri herkkujen muotoista joulukoristetta. Että kunnon ”hamstraamista”.

2014

”Kupari yksin tuntyi jotenkin liian lämpimältä, kun meillä kuitenkin on muuten aika kylmän sävyinen koti (lastenhuonetta lukuunottamatta). Onneksi sitten näin jossain mainoslehtisessä valkoisen kuusen, jossa oli käytetty koristeissa kaikkia mahdollisia metallisävyjä, ja tajusin että ihan hyvinhän kuparia voi yhdistää hopeaan, kun lisää siihen vielä kultaa tai ruusukultaa, jotka ovat vähän niinkuin siitä välistä. Alunperin tarkoitus ei ollut sekoittaa tähän sekametelisoppaan vielä mustaakin, mutta jotenkin kuusi näytti niin ei-meidän-näköiseltä ilman sitä että oli pakko kipaista vielä mustat koristeet laatikosta mukaan koristeluun.”

Kupari nousi isoksi trendiksi vuonna 2014 ja silloin itsekin siitä innostuin ja halusin sitä myös kuuseen. En kuitenkaan voinut tai halunnut ostaa niin paljon uusia kuparin sävyisiä koristeita, että pelkästään niillä olisi voinut täyttää kuusen, joten päädyin sekoittelemaan kuparikoristeita vanhoihin muiden metallien sävyisiin sekä mustiin koristeisiin.

2015

”Meidän perinteenä on koristella joulukuusi itsenäisyyspäivänä, ja niin tehtiin myös tänä vuonna. Tämän vuoden kuusi jatkaa samaa väriteemaa joka meillä toistuu myös olohuoneen muussa sisustuksessa, valkoista, mustaa ja kultaa.  Edellisvuosina mä olen innostunut tosi koristeellisista joulupalloista ja kaikista hahmoista ja kakuista ja vaikka mistä, kimallusta ja glitteriä on täytynyt olla. Vieläkin meiltä löytyy vähän glitteriä ja kimallusta, mutta tänä vuonna keskityin enemmän pelkistetympiin koristeisiin, ja sellaiseen siistimpään lookiin.”

Vuonna 2015 kupari unohtui jo, ja halusin kuusesta pelkistetymmän ja vähemmän värejä siihen. Silloin meidän vanha valkoinen kuusi alkoi jo vedellä viimeisiään. Hauskaa miten näistä näkyy vielä se erilainen ajatusmaailma, halusin aina joka vuosi jotain erilaista, enkä pitänyt niin tärkeänä sellaista oman tyylin löytymistä ja sen säilyttämistä.

2016

”Mä pohdin aiemmin että ostetaanko tänä vuonna aito kuusi vai uusi tekokuusi, ja päädyttiin jälleen kerran tekokuuseen. Koen sen olevan vaan meille parempi vaihtoehto, vaikka aito olisikin omalla tavallaan huikea. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että kuusi ei kestäisikään Itsenäisyyspäivästä aattoon asti hyvänä, ja kuitenkin ehdottomasti halusin koristella kuusen jo nyt. Niinpä pitkällisen tuuhean ja laadukkaan kuusen etsimisen jälkeen löydettiin täydellinen  yksilö Hobby Hallista. Kuusi oli vähän arvokkaampi kuin sellaiset perus harvahapsiset markettiversiot jollainen meillä on ennen ollut, mutta täysin sen arvoinen.”

Vuonna 2016 meidän vanha valkoinen joulukuusi oli jo niin kellastunut ja ällö, että päädyttiin ostamaan uusi valkoinen tekokuusi. Ajattelin silloin, että se on pitkäikäinen sijoitus, ja uusi kuusi olikin kestävä. Meillä on se edelleen tallessa nätisti laatikossaan, että jos joskus mieli muuttuu ja haluan sittenkin laittaa valkoisen kuusen lumihuurrekuusen sijaan. En tiedä miksi olen aitoa edes pohdiskellut, kun kuitenkin olen sille allerginen. Mutta jossain vaiheessa musta tuntui, että kovasti puhuttiin tekokuusia vastaan ja aitojen kuusien puolesta, ehkä siksi olen kokenut tarvetta pohtia sittenkin joskus sitä aitoa kuusta meille, jos olisi löytynyt allergiaystävällisempi versio.

2017

”Joulukuusen kanssa jatkettiin samalla teemalla kuin meidän olkkarikin on, kultaa, vaaleanpunaista, mustaa ja valkoista. Ainoastaan vihreä jäi uupumaan. Mä harkitsin ensin, että kuuseen tulisi kulta-vihreät koristelut, mutta en löytänyt mistään omaa silmääni miellyttäviä koristeita vihreässä värissä, juuri siinä oikeassa sävyssä jota meillä on. Ja parempihan se on käyttää niitä vanhoja koristeita muutenkin, kuin hamstrata hulluna uusia, jotka ovat käytössä ehkä vain yhden joulun.”

Huomaan pientä arvomaailman muutosta jo tässä vuoden 2017 postauksessa. Silloin alettiin pikkuhiljaa löytää sitä omaa tyyliä tässä kuusen koristelussa ja elämässä ylipäätään. Tajuttiin, että ei sitä koristelua tarvitse laittaa joka vuosi uusiksi (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).

2018

”Mäkin sain paljon koristeita mukaan äidiltä, kun muutin yksin asumaan v. 2009 joulukuussa. Monet niistä on tänäkin vuonna ripustettuna mun kuuseen. Mä rakastan sitä, että koristeita on kertynyt isompi kokoelma, ja pystyn tekemään kuusesta aina vähän erilaisen joka vuosi. Äidiltä mukaan saadut joulukoristeet ovat mulle rakkaita ja ihania muistoja, jotka mielelläni ripustan joka vuosi. Ne tuovat palan mun lapsuuden jouluista meidän omaan olohuoneeseen. Toivottavasti meidän lapsilla on sama fiilis sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.”

Sinä vuonna alkoi olla jo aika monta palloa lasten valitsemia koristeita meidän joulukuusessa ja ne alkoivat tuoda oman ihanan lisänsä kuusen ulkonäköön. Alusta asti niitä on ollut, mutta kolmannen lapsen ja isompien kasvun myötä ne alkoivat näkyä yhä selvemmin kuusen ulkomuodossa. Ja sitten se alkoi luoda perustan koko kuusen koristelulle.

2019

”Uusia koristeita me ei sen sijaan ostettu yhtään (paitsi lasten valitsemat kolme koristetta, yksi jokaiselle). Tuo lumihuurrettu joulukuusi on niin mielettömän runsas ja kaunis jo ihan itsessään, että vaikka se on meidän vanhaa 180cm kuusta paljon suurempi, siihen ei tarvitse yhtään enempää koristeita. Lumihuurre-joulukuuseen saatiin kaikki meidän vanhat jo olemassaolevat koristeet  (mustia lukuunottamatta) yhtäaikaa esille ja ne silti näyttävät mielestäni kauniilta. Mustia ei laitettu tällä kertaa.”

Meidän nykyinen lumihuurrekuusi ostettiin vuonna 2019 ja rakastin ja rakastan sitä edelleen. Silloin koristeltiin sitä ehkä vielä hieman maltillisemmin kuin nykyään. Kuitenkin lasten kädenjälki näkyi vahvasti. Meidän vanhassa kodissa 230cm korkea kuusi ei päässyt ihan niin hyvin oikeuksiinsa kuin nykyisessä korkeassa tilassa, mutta kaunis se oli sielläkin.

2020

”Lisäksi tämä vuosi on muutenkin ollut poikkeuksellisen kotipainotteinen – ollaan aika paljon tuijoteltu kotia sellaisena kuin se on. Miksi en siis piristäisi sitä jollain uudella, kuten joulukuusella? Kaipasin iloa ja valoa pimeään marraskuuhun  ja vuoden harmaimpana päivänä oli meidän perheelle täydellinen hetki koristella kuusi. Minä rakastan joulua, enkä toistaiseksi vielä ikinä ole ”kyllästynyt katselemaan joulukuusta”, kuten joku pelkäsi. Sitten kun en sitä enää jaksa katsella, eli jouluaaton jälkeen, voin sen kerätä pois. Yksinkertaista. Tuntuu oudolta, että niinkin ihanasta asiasta kuin jonkun toisen joulukuusen koristelusta voi löytää kritisoitavaa.”

Viime vuoden joulukuusipostauksessa kuultaa väsymys maailman tilanteeseen, hiton rankka marraskuu ja väsymys myös jatkuvaan arvosteluun. Huomaan tuosta tekstistä, että väsymys siihen kaikkeen oli se päällimmäinen tunne, mikä on kurjaa. Onneksi noista fiiliksistä on päässyt hyvin irti, vaikka maailman tilanne ei edelleenkään ole siinä missä toivoin sen tänä vuonna tähän aikaan jo olevan.

2021

”Kuuselle oli tänä vuonna paljon parempi paikka kuin viime vuonna. Viime vuonna ainoa sopiva paikka oli portaiden alla, jolloin kuusi ei oikein ollut edukseen. Se on korkea ja näyttävä ja upea, mutta portaiden alla se oli vähän piilossa. Nyt kuusi pääsi vihdoin keskelle meidän olohuonetta, kun ollaan vaihdettu järjestystä. Ikkunasta tulee ihanasti valoa kuuseen, ja vaikka se on keskellä huonetta, se ei ole ollenkaan tiellä.”

Tänä vuonna olen tyytyväisempi kuuseen kuin ikinä ennen, vaikka se näyttääkin tosi samalta kuin vuosina 2019 ja 2020! Paikka vaikuttaa paljon. Se on meidän olohuoneen kruunu ja ilahduttaa siinä joka päivä. Kuusi on jo tosi täynnä lasten valitsemia koristeita, tähän mennessä niitä on kertynyt 10+8+4 (sekä jokaisen omat vauvavuoden pallot 4kpl), eli aika paljon erilaisia jännittäviä koristeita, jotka tekevät kuusesta hauskan ja runsaan näköisen. Rakastan erilaisia palloja ja tarinoita niiden takana. Tämä on se tyyli, jossa haluan pysyä, tämä on se meidän joulukuusi, joka tuntuu omalta.

Huh, siinäpä oli paljon joulukuusia! Tätä postausta oli niin hauska tehdä ja palata noihin jouluisiin tunnelmiin vuosien varrelta. Kyllä tämä nykyinen kuusen ulkoasu on tietty se oma suosikki. Mutta ihanaa nostalgiaa vanhoissa postauksissa, suloisia vanhoja kuvia lapsista pikkuisena. Vanhat postaukset on tosiaan linkattu myös tähän, jos niitä haluaa käydä kurkkimassa.

Ai vitsi miten ihana fiilis tuli, kun sai joulukuusen olohuoneeseen. Päädyttiin koristelemaan kuusi tismalleen samana päivänä kuin viime vuonnakin. Marraskuun puolivälissä. Se tuntui hyvältä hetkeltä. Vaikka marraskuu ei tänä vuonna ole yhtä masentava kuin viime vuonna, se on silti pimeä kuukausi. Marraskuun puolivälissä pimeys tuntuu olevan kaikkein pimeimmillään ja silloin mä kaipaan sitä joulun iloa ja valoa kaikkein eniten. Mua ei haittaa jouluttaa kahta kuukautta – päin vastoin. Mitä pidempään sen ihanampaa. Sitten kun joulu on lähempänä jo, sitä valoa on melkein joka puolella

Tehtiin niin, että laitettiin joulukuusi valmiiksi olohuoneeseen jo muutamaa päivää aiemmin ja sitten viikonloppuna koristeltiin se rauhassa ajan kanssa. Laitoin kaikki joulukoristeet valmiiksi levälleen kuusen edustalle edellisenä iltana valmiiksi ja kun lapset aamulla heräsivät ja näkivät ne, niin tuntui kuin joulu olisi tullut etuajassa, hah. He olivat niin ihanan innoissaan koristeista ja juttelivat siitä mikä koriste on kenenkin minä vuonna valitsema. He itse muistavat ja tunnistavat kaikki omat koristeensa, mulla on vähän haasteita siinä. Mutta onneksi niistä on myös kuvia ja olen kirjoittanut talteen mikä koriste kuuluu kellekin, jos sattuisi joskus unohtumaan heiltäkin.

Osallistuttiin koristeluun koko perhe. En ohjaillut lapsia ollenkaan, vaan he saivat ripustaa koristeita ihan mihin itse halusivat ja itse sitten ripustelin Oton kanssa korkeammalle niin yläosaankin tuli jotain. Meidän kuusessa ei ole lainkaan nauhoja, siinä on vain pelkkiä roikkuvia koristeita, valot ja tähti. Se tekee koristelemisesta helppoa myös lapsille kun ei tarvitse asetella mitään kauniisti.

Ollaan tosi tyytyväisiä edelleen tähän muutaman vuoden vanhaan Etolan lumihuurrekuuseen. Instassa kysyttiin mm. variseeko lumihuurre pois, ja kerroin, että huurre varisee hieman kasatessa ja koristellessa, mutta ei kuusen ollessa vain paikallaan. Eli lumihuurteen puolesta kertaimurointi riittää, ei tarvitse jatkuvasti olla imuroimassa murusia onneksi. Tekokuusen parhaita puolia on sen ihanan helppo ylläpito.

Kuuselle oli tänä vuonna paljon parempi paikka kuin viime vuonna. Viime vuonna ainoa sopiva paikka oli portaiden alla, jolloin kuusi ei oikein ollut edukseen. Se on korkea ja näyttävä ja upea, mutta portaiden alla se oli vähän piilossa. Nyt kuusi pääsi vihdoin keskelle meidän olohuonetta, kun ollaan vaihdettu järjestystä. Ikkunasta tulee ihanasti valoa kuuseen, ja vaikka se on keskellä huonetta, se ei ole ollenkaan tiellä. Pitäisi aina miettiä olkkarin sisustus joulukuuselle parhaimman paikan perusteella, hah. No ei oikeasti. Mutta olen tosi iloinen siitä, että kuusi on nyt meidän joulun kruunu, ihan niinkuin toivoinkin.

Lapset valitsivat muutaman uuden koristeen taas kuuseen tänä vuonna (näytän ne myöhemmin joulukalenterissa ja JEP sellainen on tänäkin vuonna tulossa!), mutta muuten se on aika täynnä kaikista meille jo vuosien varrella kertyneistä koristeista. Rakastan sen runsasta ilmettä. Parhaat joulukoristeet olen itse löytänyt yleensä Stockmannilta, mutta upeita koristeita löytyy myös esimerkiksi  Sostrene Grenestä, My O My:stä Kämp Galleriasta, H&M Homesta, Sokokselta ja Flying Tiger Copenhagenista.

Olen niin iloinen meidän joulukuusesta, etenkin kaikkein pimeimpinä päivinä se piristää niin paljon <3 Ihana joulukuusi, ihana joulun odotus! 

Teimme sen tänä vuonna aiemmin kuin koskaan ennen. Koristelimme joulukuusen. Ei vaan enää maltettu odottaa ja haettiin meidän Etolan lumihuurre joulukuusi varastosta ja pystytettiin se olohuoneeseen. Joulukuusen paikka on jotain, mitä oltiin mietitty jo varmaan keväällä tänne muutettaessa. Mihin me laitetaan joulukuusi? Kesällä järjestyksen ollessa erilainen, olin ajatellut, että kuusi näyttää sitten upealta meidän isojen ikkunoiden edessä, omassa nurkassaan, jossa sille oli täydellinen paikka. Vaihdettiin kuitenkin järjestystä arjessa toimivampaan ja kuusen paikka meni siinä.

Uuden järjestyksen kanssa kuuselle oli oikeastaan vain yksi mahdollinen paikka: portaikon alla. Siinä kuusi ei ole tiellä lainkaan ja sille on oma tyhjä soppi. Meidän lumihuurre joulukuusi on aika korkea, 230cm, mutta onneksi niin on portaikkokin. Kuusi mahtui hyvin portaiden alle tähden kanssa ja vielä jäi tilaakin. Portaikon alla on kuuselle mainio paikka, sillä siinä kohdassa meillä on muutenkin yleensä tyhjää ja samalla kuusi peittää keittiöstä katsottuna Oton työpisteen, mikä on  ihan kiva – heh.

Päätimme tänä vuonna joulukuusen teemaväreiksi kullan, hopean, valkoisen, beigen, vaaleanpunaisen ja vihreän. Aika samoja sävyjä, joita meiltä löytyy sisustuksesta muutenkin. Vaaleaa, mutta myös väriä. Toki kuusesta löytyvät myös kaikki lasten vuosien aikana valitsemat ja keräämät joulukoristeet, olivat ne minkä värisiä tahansa. Hauskaa ajatella, että tähän mennessä heille on kertynyt jo yhteensä 22 joulukoristetta. Vuosien saatossa niitä tulee melkein kuusikymmentä. Niillä saisi jo yksinään koristeltua kuusen, ainakin pienen. Jonkin verran teimme myös itse uusia koristeita tänä vuonna ja niistä tuleekin juttua myöhemmin blogijoulukalenteriin.

Olen edelleen todella tyytyväinen meidän lumihuurrettuun joulukuuseen. Joulukuusi on yksinäänkin ihan uskomattoman kaunis, ilman yhtäkään koristetta. Mutta toki täytettynä rakkailla, merkityksellisillä koristeilla siitä tulee vieläkin kauniimpi (omasta mielestäni). Se on aivan meidän näköinen, täynnä hassuja eläimiä, kultaa ja vaaleanpunaista, pehmeitä pompomeja, leivoksia ja glitteriä. Ihania asioita, joista me tykätään. Siitä löytyy niin mun lapsuudessa itse tekemiä koristeita, äidin vanhoja koristeita, lasten askarteluja, uusia itsetehtyjä koristeita kuin sitten rakkaudella kaupasta valittuja palloja, niitä ekoja, joita sai itse aikuisena ostaa omaan kotiin. Meidän kuusen valot on myös ostettu viime vuonna ja ne toimivat verkkovirralla, mutta niissä taitaa olla jonkinlainen kosketushäiriö, sillä valot värisevät usein ja välillä jopa hieman vilkkuvat. En tiedä kuinka kauan ne pelittävät, mutta täytyy seurata tilannetta.

Joulukuusen myötä koristeltiin muutenkin joulua jo kotiin, mutta ei täällä vielä missään nimessä valmista ole. Pitää tehdä sitten uusi postaus joulukodista, kun joulu on tuotu osaksi muitakin huoneita.

Sain muutaman viestin instassa, missä jaoin videon koristelusta, että miksi ihmeessä koristelimme kuusen näin aikaisin. Ja täytyy sanoa, että miksi EI? Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama milloin kukainenkin haluaa oman kuusensa koristella tai koristeleeko ollenkaan. Ei ole mun asia millään tavalla.

Mutta minä halusin koristella kuusen jo nyt siksi, että me ei vietetä tänä vuonna joulua kotona. Haluan ehtiä nauttia kuusesta ja joulutunnelmasta kotona mahdollisimman pitkään. Lisäksi tämä vuosi on muutenkin ollut poikkeuksellisen kotipainotteinen – ollaan aika paljon tuijoteltu kotia sellaisena kuin se on. Miksi en siis piristäisi sitä jollain uudella, kuten joulukuusella? Kaipasin iloa ja valoa pimeään marraskuuhun  ja vuoden harmaimpana päivänä oli meidän perheelle täydellinen hetki koristella kuusi. Minä rakastan joulua, enkä toistaiseksi vielä ikinä ole ”kyllästynyt katselemaan joulukuusta”, kuten joku pelkäsi. Sitten kun en sitä enää jaksa katsella, eli jouluaaton jälkeen, voin sen kerätä pois. Yksinkertaista. Tuntuu oudolta, että niinkin ihanasta asiasta kuin jonkun toisen joulukuusen koristelusta voi löytää kritisoitavaa.

Valmistaudutaan jokainen jouluun juuri siten kuin itse halutaan (tai ollaan valmistautumatta). Minulle joulu on se henkireikä joka siivittää vuoden pimeimpien viikkojen ohi ja pitää kaamosmasennuksen kaukana poissa. Olen huomannut, että oma hyvä fiilikseni ja jaksamiseni tähän vuodenaikaan korreloi oikeasti aika hyvin sen kanssa, miten aikaisin aloitan jouluun valmistautumisen (oli se sitten pienillä jutuilla tai kuusen koristelulla). Joulussa riittää niin haluaville valmistautumista vaikka kesäkuusta asti. Tänä vuonna en ole tuntenut yhtään ahdistusta aikaisin tulevasta pimeydestä tai kylmyydestä. Päin vastoin. Imen itseeni ihanaa joulufiilistä, maistelen piparkakkuja, katson hyvän mielen jouluelokuvia ja keitän glögiä ja nautin ihanasta tunnelmavalaistuksesta kotona. Ja ennen kaikkea olen joulumielellä. Se tekee hyvää!

Joulukuusesta vielä muutama sananen. Sain runsaasti kyselyitä siitä, mistä meidän joulukuusi on ostettu. Tämä 230cm lumihuurre joulukuusi on siis ostettu ihan Etolan kivijalkamyymälästä viime vuonna. Se on mielestäni kestänyt hyvin käyttöä ja koristelua. Toki lumihuurretta irtoaa aina jonkin verran kuusta kasatessa/koristellessa, mutta suurin osa on pysynyt ihan hyvin paikallaan. Yritettiin tänä vuonna ostaa Etolasta kuusen jalan peittävää koria, mutta heillä ei omassa valikoimassaan ollut ollenkaan niin isoja, jotka olisivat mahtuneet heidän omien isoimpien kuusien jalan ympärille. Rustasta sen sijaan löytyi tämä juuttikankainen ”kori”, jonka halkaisija on 68cm ja joka riittää juuri hyvin isonkin kuusen jalan ympärille. Se on kaunis ja yksinkertainen ja peittää jalan juuri hyvin.