Luukku 19: Lahjan ostaminen puolisolle | Iina ja Otto

19.12.2018

Mun lahjatoiveiden ja Oton lahjatoiveiden tilalta me ajateltiin tänä vuonna kertoa Oton kanssa vähän siitä, millaista on meidän mielestä ostaa lahjoja puolisolle. Meillä on nimittäin hyvin erilaiset tyylit tähän lahjojen ostamiseen, ja ajattelin, että teistä voisi olla hauskaa lukea Oton höpötyksiä pitkästä aikaa myös! Kirjoitettiin nämä omat tekstin pätkät erikseen näkemättä toistemme tekstejä, ja sovittiin vaan löyhästi etukäteen, että kummatkin kirjoittavat siitä, millaista on ostaa toiselle lahjaa.

Iina:

Otto ei yleensä toivo mitään suoraan, vaan toiveita saa ”kalastella” pitkin vuotta. Mä en yleensä siis koskaan kysy Otolta, mitä hän haluaa joululahjaksi. Viimeistään siinä syyskuun korvilla tarkennan kuitenkin vähän kuuloa, ja jos hän ihastelee jotain tiettyä juttua tai puhuu paljon jostain tietystä asiasta, minkä kokisi olevan tarpeellinen, mä lisään sen mun joululahja-ideoiden listaan. Mulle jää helposti mieleen sellaiset puolihuolimattomasti sanotut ”asia X olis kyllä tosi hyvä koska..”  tai ”Mä oon vähän miettinyt x-värisen collegen ostamista” -lauseet, ja yleensä ostan joululahjat Otolle täysin sellaisten varassa. Tähän asti olen kokenut tämän helpoimmaksi, koska jos Otolta itseltään lähtee jotain kyselemään, hänen vastauksensa on yleensä aina ”no jos nyt jotain kalsareita ja sukkia”.

Mulle lahjojen antaminen on oikeasti tosi ihana ja tärkeä ja rakas juttu, ja paljon tärkeämpää kuin niiden saaminen. Mä tykkään yllättää ja mä rakastan sitä tunnetta, kun onnistun antamaan jotain sellaista Otolle, joka saa hänen kasvonsa loistamaan ja joka on yllättänyt hänet ihan todella. Me harkitaan aika tarkkaan arjessa kaikkia itsellemme tehtäviä ostoksia, ja varsinkin Otto on tosi vaatimaton. Hän ei yleensä osta itselleen mitään, ja jos ostaakin, niin hän pohtii sitä kaikilta mahdollisilta kannoilta ennen ostopäätöksen tekemistä.

Siksi musta on ihanaa vähän hemmotella Ottoa jouluisin, ja ostaa sellaisia juttuja, joita hän oikeasti tarvitsee (ja haluaa), mutta joita ei ole vaan viitsinyt hankkia. Joulunakaan en halua vetää överiksi, tai ostaa mitään turhaa vain koska joku näyttää kivalta, vaan ne lahjat joita Otolle annan, ovat sellaisia, jotka ennemmin tai myöhemmin muutenkin päätyisivät hänelle, vaikka sitten vaimon patistuksen jälkeen.

Otto:

En ole koskaan oikein pitänyt lahjojen ostamisesta, varsinkaan silloin kuin pitäisi yrittää arvata mitä toinen voisi haluta/tarvita. Jotenkin todella vaikea ostaa toiselle jotain, kun harvoin tiedän edes mitä itselleni toivoisin. Tänä vuonna itselläni oli kaksi toivetta, joista toisen peruin kun aloin epäröimään. En pidä turhien tavaroiden ostelusta, ja harkitsen usein vähän liiankin pitkään että “voinko mä nyt ostaa itselleni tämän ja tämän”.

Siitä ei siis tulisi yhtään mitään, jos mun tarvitsisi omin avuin hankkia Iinalle joululahjat. Iina onneksi tietää että olen täysin käsi lahjahommissa, ja toimittaa mulle lahjaideoita näppärästi kategorisoituna. Hyvissä ajoin vielä, että ehtii hyvin nettishoppailla ennen kuin valikoimat alkavat käymään vähiin.

Tykätään toki molemmat yllättyä, meillä on vain vähän eri tavat toteuttaa nämä yllätykset. Iina onnistuu usein keksimään mulle jotain sellaista, jota en ole aiemmin tiennyt aina tarvinneeni. Minä puolestani tykkään yllättää Iinan sillä, että ostan sieltä listalta juuri sen toiveen, mikä on tuikkastu sinne ehkä vähän optimistisena puolitoiveena, mutta josta tiedän hänen tulevan tosi iloiseksi.

Tämä menetelmä toimii meillä, mitä sitä hyväksi todettua kaavaa rikkomaan. Tulisi vain paha mieli kun minä en keksisi Iinalle mitään, ja itse ahdistuisin niistä asioista joita itse perhana toivoin.

Iina: No nyt en kyllä kestä, ihana Otto! Mitähän se on keksinyt, en kestä! Mutta joo, mä tosiaan teen Otolle valmiiksi listan linkkeineen ja väri-/koko-toiveineen jo hyvissä ajoin, ja teen nimenomaan listan jossa on paljon eri juttuja, koska haluan yllättyä. Jos kertoisin vaan yhden lahjatoiveen, tietäisin etukäteen mitä saan, mutta kun teen listan, voin yllättyä paketin sisällöstä, ja silti saada jotain sellaista, mitä olen itse toivonut. Musta tää on kätevä systeemi, kun Oton ei tarvitse arvailla ja mä saan yllättyä!

Miten teillä hoidetaan lahjahommat puolisoiden kesken?  Tykkäättekö yllättää tai yllättyä?


Luukku 17: DIY kolmen aineen sokerikuorinta ilman kookosöljyä

17.12.2018

*Postaus sisältää Life-myymälästä saadun eteerisen Piparminttuöljyn. 

Kuten otsikosta jo käy ilmi, mulle oli tärkeää keksiä itse tehtävä kosmetiikkalahja _ilman_ kookosöljyä! Mä en ole koskaan itse ollut kookoksen ystävä en makuna enkä tuoksuna. Sehän on vähän samanlainen kuin aurajuusto, että sitä joko vihaa tai rakastaa. Mä nyt en sanoisi vihaavani kookosta, se on vahva ilmaisu, mutta en kuitenkaan koskaan osta mitään missä kookosta on käytetty, koska se ei vaan ole mun mieleen. Varsinkin nykyisin, kun suurin osa tuoksuista aiheuttaa mulle migreeniä, kookosöljy on ihan viimeinen juttu mitä haluan käyttää yhtään mihinkään.

Halusin keksiä jonkun kivan DIY-kosmetiikkalahjan, joka olisi helppoa, nopeaa ja edullista tehdä. Googlailin kaikenlaisia sokerikuorintoja ja muita, mutta kaikissa oli melkein käytetty kookosöljyä. Löysin vihdoin yhden ohjeen, jossa oli käytetty manteliöljyä kookoksen sijaan (mutta muuten ohje ei väriaineineen ollut sellainen, jonka olisin halunnut itse valmistaa). Lähdin siis kehittelemään itse mahdollisimman yksinkertaista sokerikuorinnan ohjetta, joka sopisi tällaiselle hajuherkälle tyypille kuin minä. Päätin käyttää siihen sokerin kaverina siis manteliöljyä, jota löytyy esimerkiksi Valioravinnolta. Manteliöljyä voi käyttää sellaisenaan suoraan iholle tai esim. ruuanlaitossa, ja ainakaan mun nenään siinä ei ollut minkäänlaista tuoksua. Manteliöljy on myös melko edullista, maksoin siitä itse muistaakseni n. 8 euroa.

Uskokaa tai älkää, halusin myös kuorintaan jonkin tuoksun! Koska tuoksut on ihania, vaikka niistä harva mulle sopiikin. Siksi mä aloin pohtimaan, mikä olisi sellainen tuoksu, josta mulle EI tule migreeniä. Keksin sen melkein heti: piparminttu! Hammastahnasta mulle ei tule migreeniä, heh. Piparminttu sopii mun mielestä upeasti esim. jalkojen sokerikuorintaan, koska se virkistää ja raikastaa ihanasti jalkoja. Sopiihan piparminttu hyvin myös jouluun, koska polkkakarkit on aika jouluisa juttu.

Tämän lahjan tekemiseen meni vähemmän aikaa kuin paketoimiseen, sillä tämä on niin helppo tehdä. Ohjeesta voi jättää eteerisen öljyn kokonaan pois, mikäli haluaa täysin tuoksuttoman kuorinnan. Jos siitä taas haluaa vähän ”jännittävämmän”, siihen voi lisätä esim. pari tippaa punaista elintarvikeväriä, ja vatkata sen vatkaimella kuohkeaksi, jolloin se näyttää ja tuntuu vielä ylellisemmältä. Mä halusin pitää tämän oman ohjeeni erittäin yksinkertaisena, mutta sitä on tosi helppo muunnella omien mieltymysten mukaan. Ja toki jos tykkää kookoksesta itse, niin manteliöljyn voi hyvin myös korvata sillä.

DIY piparminttu-sokerikuorinta ilman kookosöljyä 

2,5dl sokeria

15 tippaa eteeristä piparminttuöljyä (tai jotain muuta eteeristä öljyä)

0,8dl manteliöljyä 

Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa ja pakkaa lasipurkkiin. 

Mä pakkasin kuorinnan meidän kuopuksen vanhaan lasiseen ruokapurkkiin. Meillä oli unohtunut kaapin perälle yksi iso ruokapurkki, jota kukaan ei koskaan syönyt, ja näin sen purkki sentään pääsi uuteen käyttöön.

Mä olen niin iloinen tuosta manteliöljystä! Olen jo vuosia halunnut tehdä itse kaikkia kosmetiikkajuttuja, mutta nopealla googlettelulla musta on aina tuntunut siltä, että ihan kaikkeen tarvitaan kookosöljyä. Onneksi nyt tiedän, että jatkossa voin korvata aina sen kookoksen manteliöljyllä.

Oletteko te tehneet itse kosmetiikkalahjoja? Mikä on teidän lemppariohje?