Meidän perheen jouluaatto 2017

26.12.2017

Ihanaa Tapaninpäivän iltaa kaikille! Pieni tauko tietokoneesta teki aika hyvää intensiivisen joulukuun postaustahdin jälkeen. Jouluaatto oli ihana, juuri niin kuin toivoimme, vaikka eihän me kommelluksiltakaan vältytty. Ja arvatkaa mitä: joulupukki tuli liian aikaisin tänäkin vuonna! Vaikka oli eri pukki, siis miten voi olla, että meidän pukit on aina etuajassa?? Onneksi oltiin tehty hyvä päätös syödä vasta pukin käynnin jälkeen, niin ei tullut kiire ruokailla.

Aattoaamuna meillä oli kaikki kinkun kastiketta lukuunottamatta valmiina, ja mä keittelin sen heti siinä aamuseiskalta valmiiksi. Koko aamu mentiin rennolla meiningillä, katseltiin Joulupukin Kuumalinjaa, Lumiukkoa ja luettiin lasten aattoaamun paketeista saamia kirjoja. Aamutossut olivat hitti ihan niin kuin ounastelinkin, ja ovat olleet pikkutyypeillä jalassa siitä asti kun he saivat ne. Varmaan lähtisivät uloskin niissä jos mahdollista, haha.

Puolen päivän aikaan syötiin perinteinen riisipuurolounas kanelilla ja sokerilla tietenkin, oli niin hyvää. Riisipuuroa voisi kyllä syödä useamminkin kuin vain jouluaattona. Mietin tätä samaa joka joulu, ja silti teen sitä kuitenkin seuraavan kerran vasta seuraavana jouluna. Ei vaan tule ikinä mieleen tehdä sitä, mutta sitten kun jouluna syö sitä niin muistaa taas miten uskomattoman herkullista joku niinkin yksinkertainen ruoka voi olla.

Lounaan jälkeen saatiin Oton perhe tänne meidän seuraksi, ja sitten alkoikin olla jo innostus ihan käsinkosketeltavissa, kun pukkia oltiin odotettu jo koko päivä. Melko nopeasti se pukki siitä tulikin sitten, ja laulettiin pukille tietenkin ”Joulupukkii Joulupukkii”. Pukki rupatteli ja oli oikein mukava meille kaikille, ja toi hirveän kasan lahjoja, kun meitä oli niin iso porukka. Hän ei meinannut itse mahtua ovesta sisään kun kaikki säkit olivat tiellä meidän pienessä tuulikaapissa, voi pukkiparkaa. Onneksi hän pääsi sitten kuitenkin sisään. Lapset saivat avata yhdet paketit heti ennen ruokailua, ja loppuja ei edes jaettu ennen ruokaa.

Pukin käynnin jälkeen alettiinkin siis valmistelemaan jouluruokailua, ja meillä oli niiiiiin herkulliset tarjoilut tänä vuonna vaikka itse sanonkin. Kalapöytä pullisteli mitä ihanammista herkuista, ja tuntui niin hyvältä saada kaikkia niitä ruokia, mitä en viime vuonna voinut raskauden takia syödä. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, ja nautittiin kaikista herkuista. Lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin keskittyä ruokailuun ja maistoivat niin mätiä kuin graavilohtakin, (silliä eivät halunneet, minkä ymmärän hyvin, sillien hienouden olen itsekin ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina) vaikka lahjat oli vielä jakamatta.

Lahjat jaettiin, ja kaikki saivat vaikka mitä kivoja juttuja joista on iloa. Mä sain kaikkea älyttömän ihanaa, osaa olen vilauttanut insta storiesin puolellakin, ja siellä kantsii muutenkin seurailla, jos haluaa nähdä muutakin kuin blogin harkittuja kuvia. Siellä näkyy ihan sitä perus hömppää mitä elämä pitää sisällään.

Jouluaattoilta kului lasten leluja kasaillessa, Oton veljen itsetekemää herkullisen sitruksista glögiä maistellessa, ja jälkkäriksi syötiin vielä Oton siskon tekemää puolukka-parfaitia, ja mun tekemää piparihyydykekakkua puolukkakastikkeella. Lapset nukahtivat samantien kun vihdoin malttoivat mennä nukkumaan kivan ja pitkän päivän jälkeen.

Nämä kaksi päivää ollaan öllötelty mukavuusvaatteissa vaan, ja vietetty perheaikaa legojen leffojen ja monopolin parissa. Ja tietysti ollaan myös luettu paljon kirjoja, itsekin kerkesin eilen uppoutua hyvin kirjan pariin, ja jopa nukkua pienet päiväunet, mitä olen tehnyt viimeksi keväällä kun meillä oli vatsatauti. Päiväunet oli ihan luksusta!

Nyt mennään ottamaan erä monopolia, ja illalla suunnataan mun isotädille kyläilemään Espooseen. Ihana, rento joululoma takana. Ja onneksi lapsilla on vielä melkein kaksi viikkoa lomaa jäljellä, ja mekin päästään lomailun makuun uudelleen heti viikonloppuna, kun Otolla on koko ensi viikko vapaata. Parasta!

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille ja kiitos ihanista jouluntoivotuksista ja viesteistä mitä olette laittaneet <3


Luukku 20: Lasten keksimä & kuvittama joulusatu

20.12.2017

Yhtenä luukkuna meidän perhejoulukalenterissa oli keksiä jouluinen satu. Ja niinpä tässä tulee meidän lasten keksimä joulusatu, jonka he kertoivat, ja minä kirjoitin ylös. Mun mielestä sadusta tuli aivan ihana hyvän mielen satu, ja oli niin hauskaa kun lapset miettivät näitä juttuja ja nimiä ja tarinaa. Huomaa miten tarinasta tulee ilmi myös omia kokemuksia ja tuttuja nimiä ja paikkoja, mutta silti huikean hyvin kerrottu 4- ja 6-vuotiailta, ainakin ylpeän äidin mielestä.

Olipa kerran perhe, jossa asui Joulupukki, Joulumuori ja 100 tonttua. Niiden nimet oli Kaisa, Kati, Keiju, Kalle Taina, Juuso, Gaija, Jimppu, kaksoset Tiivi ja Taavi, Tiara, Zelda, Nova, Iina, Otto, Anne, Armas, Seppo, Salme, Jonna, Mikko, Piia, Noppi ja Noppa. Ehkä niitä olikin 25 tonttua, ja ne asuivat Rovaniemellä Korvatunturilla. Eräänä päivänä he löysivät salakäytävän, jossa oli salaisia lahjoja ja kirjeitä, mitä joulupukki oli kirjoittanut 100 vuotta sitten.

Yhdessä kirjeessä luki, et Roosa toivoo lelukoiraa joka toimii pattereilla, mut sellaista ei ollut olemassa, eikä joulupukki sillon tiennyt mikä oli patteri. Roosa ei koskaan saanut lahjaa jota se toivoi. Tiivi ja Taavi  päätti selvittää jos ne löytäisivät Roosan. Roosa oli kirjoittanut kirjeen 5-vuotiaana, eli se on jo 105-vuotias. Lopulta Tiivi ja Taavi löysi Roosan Vanhainkodista Mallorcalta, missä hän oli eläkkeellä. 

Tiivi ja Taavi päätti lähteä hurjalle matkalle Mallorcalle porojen kanssa, viemään Roosa-mummulle lelukoiraa. Tiivi ja Taavi lähtivät lentämään poroilla kohti Mallorcaa, mutta puolimatkassa poroille tuli väsy. He jatkoivat matkaa lentokoneella, ja otti porot mukaan sinne. Vihdoin he pääsivät perille, ja ajoivat minibussilla vanhainkotiin, ja niillä oli mukana se koira joka toimi pattereilla, ja se oli valkoinen ja se haukkui ja käveli.

Vanhainkodissa Roosa katsoi just telkkaria. Yhtäkkiä tontut Tiivi ja Taavi tuli sisään, ja kysyi, “Onko Roosa täällä?” Roosa kääntyi katsomaan, ja näki kaksi pientä tonttua ja porot. “Täällä minä olen”, Roosa sanoi. “Me tuotiin sinulle se lelukoira, jota oot toivonut joulupukilta. Silloin kun toivoit sitä, ei ollut vielä keksitty paristoja, niin pukki ei voinut antaa sitä. Miten ihmeessä osasit silloin toivoa lelukoiraa joka toimii pattereilla?” “Näin unta sellaisesta, Roosa kertoi. Mun unessa koira käveli, ja se haukkui samalla kun se käveli.” Just sellainen koira tontuilla oli mukanaan.

Roosa tuli iloiseksi. Nyt sillä oli maailman hienoin lelukoira, ja kaikki mummukaverit halusi leikkiä sillä! Sen pituinen se.

He toivoivat, että joulupukki lukee myös äidin blogia, ja näkee heidän kirjoittaman sadun ja piirustukset joita he ovat tähän piirtäneet. Sanoin että en tiedä lukeeko joulupukki, mutta että niin paljon lukijoita on siellä ruutujen takana, että ei sitä tiedä jos joku tonttu tai vaikka joulumuori sattuisi tähän myös törmäämään. Lapset kihersivät jännityksestä. Jos siellä on siis joku joka tuntee tontun tai pukin niin näyttäkää ihmeessä tämä pukille! ;)

Ihanaa päivää kaikille <3