Aamukahvi kahdestaan

18.09.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Nespresson kanssa.

Meidän pitkä kesä on valunut osittain syksyynkin, ja ollaan ajateltu että se lomalla oleminen ja kesän viettäminenhän on osittain myös ihan fiiliskysymys. Kesäfiilistä ja rentoutunutta mielentilaa voi hyvin jatkaa syksyn puolelle, kun ottaa hetken miettien mitkä ne on niitä rentouttavimpia elementtejä lomailussa ja kesässä. Meille niitä ovat esimerkiksi yhteisen ajan viettäminen ja kiireettömyys, molemmat asioita jotka helposti jäävät arjessa vähemmälle jos ei kiinnitä huomiota.

Arki alkaa helposti tuntua tahmealta suorittamiselta, jos sen antaa muuttua sellaiseksi. Nythän meillä on vielä helppoa, kun Otto on Novan kanssa kotona ja mä teen kotoa töitä. Enemmän tähän joutuu kiinnittämään huomiota marraskuun lopussa, kun Otto palaa takaisin töihin vanhempainvapaalta, ja meidän rento vauva-arki on vaarassa muuttua takaisin aikataulutetuksi ja kiireiseksi, ”ruuhkavuosiksi”.

Mä en halua käyttää tuota termiä, ”ruuhkavuodet” meidän arjesta, koska haluan ajatella että jokainen vuosi on omanlaisenaan arvokas, ja  nämä lasten ensimmäiset vuodet on ihan kultaakin kalliimpia, eikä niitä saa ikinä takaisin. En halua että ne menevät ohi jossain kiiresumussa ja hirveässä arjen sähellyksessä, vaan haluan pysähtyä miettimään miten arvokasta ja ihanaa aikaa tämä on. Välillä on kiirettä ja ruuhkaa ja paljon touhua, mutta en halua kuitata sitä ajattelemalla että no ne on nyt nämä ruuhkavuodet vaan. Siinähän voi äkkiä käydä niin että elämän parhaat vuodet menee vaan ohi ilman että edes huomaa, kun keskittyy vain suorittamaan.

Mitä me ollaan sitten siirretty kesästä syksyyn? No ainakin yhteinen kahdenkeskinen rauhallinen aamukahvi. Aina se ei ole niin kahdenkeskinen eikä rauhallinen, etenkin viime aikoina siihen on sisältynyt myös yhden pienen konttaavan ja kiipeilevän marakatin metsästystä. Mutta joka aamu me juodaan aamukahvit yhdessä, ja selaillaan sanomalehteä, jutellaan ja heräillään rauhassa. Aamu lähtee niin paljon ihanammin käyntiin kun aloittaa päivän rauhallisella yhteisellä hetkellä, laadukkaasta kahvista nauttien. Sen ei tarvitse olla pitkä hetki, kunhan on täysillä läsnä. Otonkin aamumörökölliys sulaa huomattavasti nopeammin pois näiden rauhallisten hetkien avulla. Ja itse taas superpirteällä luonteellani lähden vähän paremmin valmistautuen päivään, kun otan sen rauhaisan kahvihetken aamulla, enkä vaan suoraan ala touhuamaan ja syö seisallani jugurttia samalla kun pakkaan reppuja.

Mä juon aamuisin yleensä Lungoa. Pitkät kahvit on mun makuun, ja tykkään pehmeästä ja rauhallisesta enemmän kuin pienestä ja päräyttävästä Espressosta, vaikka niillekin on paikkansa. Nespresson tummapaahtoinen ja karamellinen Nespresso Envivo Lungo on mun lemppari aamukahvi, se on sekoitus erikoiskäsiteltyä Arabicaa Intiasta ja erikseen paahdettua Robustaa Meksikosta, ja siinä on ihanan vahva ja täyteläinen maku. Joulun rakastajana olen aistivinani sieltä myös pienen vivahteen piparkakkua. 

Otto toimii meidän kahvimestarina, ja tekee aina kahvit meille kunnnon cremalla. Itselleen hän tekee usein Latten, tai sitten Vivalto Lungon, joka on tasapainoinen sekoitus erikseen paahdettuja lajikkeita. Hän tykkää aavistuksen vaaleammasta kahvista kuin minä.

Tällaiset pienet arjen luksushetket ovat niitä, jotka tekevät arjesta mukavaa ja rakkaudentäyteistä. Aamukahvi tarjoaa hyvän ikkunan kahdenkeskiseen jutteluun, ja niitä ei voi arjessa olla liikaa, koska keskustelu on parisuhteen suola ja sokeri. Sitten kun Otto palaa takaisin töihin, voi olla että näitä hetkiä ei saa niin pitkän kaavan mukaan vietettyä. Mutta uskon että sellainen nopeampikin hetki, tai vaikka yhteiset mukaan napatut kotona valmistetut kahvit automatkalla, samalla rupatellen, ajavat saman asian. Niitä yhteisiä pikkuhetkiä pitää napata aina kun voi!

Tämän aamun kahvihetki oli erityisen ihana, sillä muisteltiin syntymäpäivääni tasan kuusi vuotta sitten. Sinä päivänä Otto kosi mua, ja me mentiin kihloihin. Ihanaa päivää kaikille, ja hyvää syntymäpäivää minulle, sillä tänään täytän 26 vuotta!


Kahvilla ja museossa lasten kanssa

29.04.2017

Iltaa ihanat! Ollaan oltu nyt pari päivää kotona reissun jälkeen ja pesty ahkerasti pyykkiä. Eilen piipahdettiin Ikeassa hakemassa parit pimennysverhot, sillä totuttiin mun tädin luona siihen että aamullakin saa nukkua pimeässä, kun meidän huoneessa oli pimennysverhot. Eka yönä kotona Nova yrittikin heräillä jo siinä ennen aamuviittä, kun makkari kylpi auringossa. Viime yö sujui kuitenkin taas ihan normaalisti ja kyllä sitä itselläkin on mukavampi ja helpompi nukahtaa aamuyöimetyksen jälkeen uudelleen kun on pimeää.

Tänään ollaan touhuttu vaikka ja mitä aamusta alkaen. Vaikka sää ei ole niin suosinut niin muuten ollaan kyllä otettu Helsingistä kaikki irti. Ajeltiin aamupäivällä keskustaan kahville ja istuskeltiin ja syötiin ja höpöteltiin ihan rauhassa hyvä tovi. Vieläkin tuntuu yhtä luksukselta tilata bagel tuorejuustolla ja mozzarellalla, kuin heti synnytyksen jälkeen. Ah ihanaa ihanaa kun voi taas nauttia pehmeistä juustoista hyvillä mielin. Luulin että eniten nauttisin siitä että saa syödä taas graavilohta mutta ei, tällä kertaa juustot on olleet kyllä se juttu mitä kaipasin kaikkien muiden yli.

Mun oli tarkoitus ottaa jotain ihania kuvia ulkona keskustassa, vaan eipä tuolla räntäsateessa ja tuulessa viitsinyt sen kauempaa olla kuin mitä oli liikkumisen kannalta pakko. Niin me kipaistiin Kluuvista pikavauhtia Helsingin Kaupungin Museoon ja Lasten Kaupunkiin eikä pysähdytty kuvaamaan. Me haluttiin tehdä jotain kivaa ja tuli heti mieleen Lasten Kaupunki jossa käytiin ekan kerran tyttöjen kanssa viime vuonna alkukesästä. Mulla taisi olla silloin meneillään joku raskausviikko 7 tai 8, ja aivan hirveä pahoinvointi ja väsymys. Muistan sieltä museosta viime kesältä vaan kuinka istuin mummolan sohvalla ja join vettä ja mulla oli niin huonovointinen olo, mutta koitin vaan tsempata kun lapsilla oli siellä niin hauskaa enkä halunnut lähteä kotiin.

Kaukalo saatu blogin kautta*

Tänään ei onneksi ollut mitään raskausoireita kiusana niin me viihdyttiin museossa useampi tunti. Ensin lapset kokeilivat roolivaatteita mutta aika nopeasti he muistivat että yläkerrassa on juurikin se mummola, ja sinne oli päästävä. Siellä oltiin vaikka kuinka kauan, ja tänään oli vielä lauantain kunniaksi mummolassa ihan oikea museo-mummo joka oli tosi hauska. Lapset juttelivat museo-mummon kanssa ja leikkivät mummolan keittiössä vaikka kuinka kauan. Oli ihana päivä kyllä, ja kiva tehdä lasten kanssa yhdessä.

Museoreissun jälkeen tultiin kotiin ja ollaan askarreltu tyttöjen kanssa, ja kokattiin Oton kanssa uutta ruokaa joka maistui koko perheelle. Ihan tämmöinen leppoisa lauantai. Huomenna suunnitelmissa ei ole mitään sen erityisempää vappuaaton juhlintaa, sillä säät eivät ilmeisesti vielä huomennakaan ole hirveän vappuisat. Mutta jos nyt sipaisisi vähän glitteriä tytöille kasvoille ja heiluttelisi ilmapalloja Novan kanssa, kannattaa tsekata neidin kiljaisut mun insta storiesista (@iinalaura), joku ihana on nimittäin ”vähän” innoissaan omista vappupalloistaan.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3


Kuvat kertovat kaiken

22.10.2015

Ilmeet lasten kasvoilla, herkut pöydässä.

Lämpimät halit, punaiset posket ja naurunremakka.

Prinsessapiirrokset, naperoiden spontaani lauluesitys kahvilassa ja kerrankin pedattu sänky jolla kelpasi vähän hyppiäkin.

Ihanat ystävät joiden kanssa juttua voisi jatkaa loputtomiin.

Sopivan kuumana nautittu vahva kahvi, märät pusut ja Oton kutitus.

Yllättävän pitkät yöunet, höpötyksentäyteiset metromatkat ja miljoonaan vaatekerrokseen kääriytyminen.

Hurjan kylmä ja kova tuuli, kotoisan lämmin cafe Kuppi & Muffini.

Herkullinen jauhelihakastike, omenankuoret pitkin pöytää 2-vuotiaan itse sormilla kuorimana, ja rauhallinen iltasatuhetki.

Niistä oli meidän torstai tehty.

Aika kiva päivä, sanoisin.

Ihanaa iltaa kaikille<3


Työmatkalla Tukholmassa

27.08.2015

Kiitos, teille kaikille ihanille teidän sanoista, tuesta ja rohkaisusta. Mä en voi sanoin kuvailla miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä että te ihanat ihmiset olette siellä ruutujen takana, ja jaksatte piristää, auttaa ja sanoa niin kauniita asioita. Juuri teidän takia mä haluan tätä juttua tehdä, tuli vastaan mitä tuli. Mä tiedän että niitä inhottavia sanoja tulee jatkossakin, ja mä tiedän että tulen pahoittamaan mieleni niiden takia vielä joskus, mutta se kaikki hyvä mitä mä blogista elämääni saan on liian arvokasta luovuttavaksi. Kiitos vielä, vuodatin aika monta kyyneltä teidän juttuja lukiessa, pari mm. Arlandan lentokentällä kotimatkalla eilen.

Lähdettiin tosiaan mun työkaverin kanssa eilen aamulla super aikaisin kohti Tukholmaa, kun meillä oli muutama tapaaminen siellä.Heräsin aamulla jo neljän maissa että kerkesin aamuseiskan lennolle ja lentokoneessa iski hetkellinen järkky väsymys vaikka herääminen oli sujunut ihan ongelmitta. Arlandassa käytiin hakemassa kahvit ja tehtiin vähän hommia ennen kuin piti lähteä kohti tapaamispaikkaa keskustassa. Kello oli Tukholmassa vasta seitsemän aamulla kun saavuttiin, koska siellä kello on tietenkin tunnin vähemmän kuin täällä.

Käytiin T-Centralenin Espressohousessa aamiaisella ja söin ihan ylihyvän bagelin ja sen kanssa vesimeloni-sitruunalemonadea (?). Se ei siis ollut limua vaan jotain sellaista tuoretta ja raikasta, mielettömän hyvää. Espressohousessa oli ilmainen wi-fi, ja kun yhdistin sen niin sain ilokseni huomata että se ohjasi mut Espressohousen suomenkielisille kotisivuille,  ja huomasin että Suomen eka Espressohouse avataan Kamppiin ensi kuussa! Ihan parasta, nyt tiedän minne menen aina keskustassa kahville tai aamiaiselle. Ja bagelit, ne on aina Suomessa liian kuivia ja tylsiä, mutta tuo jonka mä söin oli ihanan rapea päältä ja sisällä oli paljon tuorejuustoa ja karamellisoitua sipulia ja kaikkea hyvää, eikä se ollut yhtään kuivaa. Hehkutin sitä mun bagelia mun työkaverille varmaan kyllästymiseen asti mutta pakko hehkuttaa vielä täälläkin. Toivottavasti bagelit kuuluvat myös Suomen valikoimaan sitten.

Sitten kun tapaamiset olivat ohi ja oltiin käyty siinä välissä lounaalla, meillä oli aikaa vielä shoppailulle, koska lento kotiinpäin lähti vasta vähän ennen yhdeksää. Pyörähdin Brandy Melvillessa jonka ihania crop topeja olen ihastellut instagramissa nyt pari kuukautta, ja löysin sieltä itselleni kivan paidan. Se jälkeen kiersin keskustassa Gallerianin koska siellä on kaikki lempparikaupat River Islandista Footlockeriin. Ostin River Islandista itselleni aivan ihanan jakun, tai no viitaksi sitä ehkä kutsuisin, ja siitä tulee ihan selkeästi mun syksyn lempparivaate. En malta odottaa että pääsen kuvaamaan sen!

Kävin myös T-Shirt Storessa ostamassa Otolle ja tytöille ihania luomupuuvillaisia teepaitoja, ja lisäksi löysin vielä Zarasta muutaman paida heille lisää. Mulla oli niin pieni laukku mukana että en uskaltanut ostaa mitään kovin isoa, mutta nuo kaikki paidat sai kivasti viikattua pieneenkin käsilaukkuun. Tytöille ostin vielä pienet My  Little Pony -avaimenperäpehmolelut, joista he olivat aivan innoissaan. Mä vilauttelen paitoja ja kaikkea teille myöhemmin kun ei ole muutenkin koko postaus täynnä kuvia ja höpötystä muista asioista!

Pakko kyllä vielä itkeä Ramlösan perään. Mä en juo koskaan kivennäisvettä, Suomessa. Ramlösa ja sen mielikuvitukselliset maut ja juuri sopiva hiilihappomäärä taas on ihan taivaallista, Mojitean lisäksi mun lemppari on key-lime pineapple. Ai että, nämä kun saisi vielä Suomeen niin sitten olisi ihanaa! Voi Tukholma, ikävä sinne jo nyt. Tajusin muuten tässä samalla että olen viimeisen muutaman vuoden aikana käynyt tuplasti niin usein Tukholmassa kuin Oulussa, vaikka aina ennen on todellakin ollut toisinpäin. Tarkoittaa siis sitä että käyn molemmissa paikoissa aivan liian harvoin, haha.

RA

Oli kyllä aivan ihana reissu, ei se tuntunut työltä ollenkaan, niinkuin ei mun työpäivät usein muutenkaan. Olen aina tykännyt mun työstä, mutta juuri nyt se tuntuu vielä palkitsevammalta kuin ennen, koska sen lisäksi että pääsen markkinoimaan, mä pääsen myös matkustamaan, mikä on aina ollut yksi mun työhaaveista. On ihan mahtavaa tavata joka viikko uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja saada tehdä sitä mitä rakastaa. Mulla on aina töissä rentoutunut olo ja olen oikeasti näiden puolen vuoden aikana oppinut töissä ihan hurjan paljon ja niin monesta asiasta! Ja parasta on tietenkin ihan huippu työporukka, jossa viihdyn. Me vaihdettiin nimeä tässä elokuun alussa, kun tehtiin täydellinen sovellusuudistus, ja nykyään mun työpaikan nimi on Jevelo, joka on esperantoa ja tarkoittaa korua. Mä rakastan tuota nimeä ja se kuvaa meitä tosi hyvin, ja onpahan ainakin helpompi sanoa ääneen kuin edellinen.

Tänään me ei olla tehty yhtään mitään järkevää tyttöjen kanssa, oltiin vaan kotona ja maalattiin monta tuntia vesiväreillä. Ihan huippu päivä, ja oli ihanaa vaan öllöttää verkkareissa ilman meikkiä tukka pikkumyynä koko päivä tyttöjen kanssa. Huomennakin meillä on vapaapäivä, saa nähdä mitä keksitään.

Hyvää yötä teille ihanille, ja ihan oikeasti kiitos niin paljon, kaikesta <3