Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan & Indieplacen kanssa.

Vaikka olen lähtenyt Oulusta jo kymmenen vuotta sitten takaisin synnyinkaupunkiini Helsinkiin, Oulu ja oululaisuus ovat iso osa minua edelleen. Viimeksi pari viikkoa sitten oululaisuus yhdisti. Päädyin pressitilaisuudessa Helsingin keskustassa istumaan sattumalta kahden oululaisen viereen, joiden kanssa en koskaan ennen ollut jutellut. Ja heti meillä riitti juttua. Avoimesti, kiertelemättä ja kursailematta. Oululaisuudesta ja sen kaikista puolista. Lyseosta, Norssista, Pohjankartanosta ja Madetojan musiikkilukiosta. Oululaisesta bilekulttuurista ja siitä, millaista oli olla oululainen teini. Oululaisesta elämänasenteesta ja ihmisistä.

Juureni ovat vahvasti Oulussa, vaikka olen syntynyt Helsingissä. Se johtuu eniten siitä, että 99% sukulaisistani asuu Oulussa tai Oulun lähellä ja näin on ollut aina. Jo lapsena puhuin Oulun murteella kesät ja joulut ja aina mummun kanssa puhelimessa. Mummola oli toinen kotini – asuin siellä aina silloin kun minulla oli lomaa, mutta äidillä ei. Koko lapsuuteni haaveilin siitä, että me voitaisiin muuttaa Ouluun lähemmäs mummua ja pappaa ja mun serkkuja, sekä mun tätiä, joka on mulle kuin sisko. Luovuin haaveesta, kun se ei ollut toteutunut siinä vaiheessa kun aloitin yläkoulun.

Kasiluokalla kaikki kuitenkin muuttui, kun äitini sai työtarjouksen Oulusta. Pitkän harkinnan ja plus- ja miinuslistojen jälkeen päätimme muuttaa. Ja niin me kasiluokan puolivälissä pakkasimme kimpsut ja kampsut muuttoautoon ja ajoimme Ouluun. Kuten tiedätte, se osoittautui maailman parhaaksi päätökseksi, kun äitini kolme kuukautta myöhemmin sai aivoinfarktin. Helsingissä minulla ei olisi ollut ketään huolehtimassa kun äiti makasi teho-osastolla. Oulussa oli.  Äidin sairastuminen kuitenkin vaikutti myös osaltaan siihen, että minun oli saatava itselleni uusi alku ja otettava etäisyyttä Ouluun 18-vuotiaana.

Vaikka muutin pois, vietin ja vietän edelleen paljon aikaa Oulussa. Haluan, että lapsillamme on Ouluun ja oululaisiin sukulaisiin yhtä vahva side kuin minulla. Puhun edelleen oulua aina kun joku oululainen soittaa, tai kun mennään Ouluun. Seuraan mitä Oulussa tapahtuu ja tunnen aina oloni Oulussa kotoisaksi. Se on mulle toinen koti ja turvapaikka, jossa on paljon rakkaita ihmisiä. Vuodet ovat auttaneet käsittelemään ne kipeät kokemukset, joiden vuoksi aikanaan tarvitsin etäisyyttä. Aikuisiällä olemme monesti jopa puhuneet Ouluun muutosta takaisin, vaikka nyt päädyimmekin käytännön syistä ostamaan ensiasuntomme Helsingistä.

En halua koskaan unohtaa oululaisia juuriani, sillä olen niistä syvästi kiitollinen ja uskon niiden vaikuttaneen vahvasti elämäni kulkuun. Uskon, että oululaisuus tuo paljon hyvää ihmisen elämään. Sellaista mutkattomuutta ja leppeää meininkiä. Haluan, että lapseni tuntevat kaikki minulle rakkaat ja tärkeät paikat Oulussa. Hupisaaret ja Ainolan puiston, Oulun torin, jossa käydään syömässä muikkuja tai riistalihapullia papan kanssa, Nallikarin, jossa voi kävellä vedessä loputtomiin ilman että veden pinta nousee polvia ylemmäs. Rotuaarin ja keskustan kadut ja Pikisaaren kauniit puutalot. Toivoniemen ja vesisuihkut. Haluan luoda heille yhtä rakkaita muistoja näissä tärkeissä paikoissa kuin itselläni on.

Toivon, että heillä tulee olemaan myös aikuisena vahva yhteys Ouluun, kuten minulla on. Se ei säily, jos sen eteen ei näe vaivaa. Mielestäni se on tosi surullista, jos uuden sukupolven myötä se yhteys katkeaa ja juuret haalistuvat. Olen kiitollinen siitä, että saamme edelleen viettää paljon aikaa Oulussa tätini luona lasten kanssa. Lapset saavat luoda uusia yhteyksiä ja juurtuvat Ouluun. Sitten he toivottavasti myös haluavat käydä siellä silloinkin kun minua joskus ei enää ole.

Koska haluan pysyä kartalla Oulun asioista, minulla on Kalevan digitilaus ja seuraan uutisia verkossa. Pohjoissuomalaisena monikanavaisena uutismediana Kaleva nostaa paljon esiin Oulun asioita ja ihmisiä ja lukemalla sitä, tiedän myös mistä äitini höpöttää harva se päivä minulle puhelimessa. Oulun ja Pohjois-Suomen asioiden lisäksi Kalevasta löytyvät kyllä kaikki ajankohtaiset aiheet koko Suomesta ja maailmalta. Kaleva ilmestyy seitsemänä päivänä viikossa painettuna lehtenä ja päivittyy jatkuvasti verkossa ja Kalevan omassa sovelluksessa. Kaleva tarjoaa ajankohtaisia uutisia, artikkeleita ja henkilöhaastatteluita. Minuakin on haastateltu Kalevaan!

Kaleva tekee ajankohtaisuutisten lisäksi myös paljon itseäni kiinnostavia juttuja perheistä, elämästä ja arjesta. Esimerkiksi Hyvä elämä -osion sisältä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Viimeksi selatessani osiota bongasin sieltä mm. kiinnostavan maksuttoman verkkokoulutuksen koululaisten vanhemmille. Tällä viikolla luin myös syväluotaavan artikkelin suomalaisista isistä, joka sisälsi runsaasti tilastofaktaa mm. isäksi tulemisen iästä, isyyden yleisyydestä, isyyvapaiden käytöstä ja monesta muusta. Uskon, että pohjoissuomalaiset juureni vaikuttavat myös siihen, millainen vanhempi olen ja millaisesta perheestä olen haaveillut koko elämäni ja siksi etenkin Kalevan perhejutut kolahtavat minuun melko vahvasti.

Digi-Kaleva on helppo, sillä sen avulla pysyy kartalla joka päivä, eikä tarvitse odotella, että paperilehti tulee myöhässä perille Helsinkiin (tai missä päin maailmaa nyt ikinä onkaan). Digistä näen jutut samaan aikaan kuin oululaisetkin. Jos säkin haluaisit testata Kaleva Digiä, se onnistuu nyt kätevästi yhden euron tutustumistilauksella! Uusi Kalevan lukija voi tutustua Kaleva Digiin 1
kuukauden 1 eurolla. Tilaus sisältää rajattoman lukuoikeuden Kalevan digitaaliseen sisältöön niin verkossa kuin Kalevan uutissovelluksessa. Tilaaja saa kaikki tuoreimmat uutiset heti luettavaksi, näköislehden ja livelähetykset sekä paljon muuta. Digiin sisältyy myös lukuoikeus kaikille perheenjäsenille. Kalevan sovellus on tosi näppärä ja se onkin mulla päivittäisessä käytössä.

Mikäli kaipaat laadukasta uutis- ja ajankohtaissisältöä luettavaksi, nyt kannattaa kokeilla eurolla! Kalevan lukeminen auttaa  pahimpaan Oulu-ikävään missäpäin Suomea tahansa.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan kanssa.

Kirjoitin teille aiemmin siitä, kuinka kätevästi Kalevan Digiversio, eKaleva kulkee mukana joka paikkaan, samalla kun kerroin tarinaa oululaisista juuristani. Digiversio on edelleen mahtava, mutta onko mitään ihampaa tapaa nauttia viikonloppuaamusta, kuin rauhallinen jättiaamiainen kahvikupin ja paksun sanomalehden kanssa? No ei kyllä taida olla. Jo lapsuudessani mun äiti tilasi sanomalehteä, ja luin aamuisin äidin kanssa keittiönpöydän ääressä sanomalehteä aina viikonloppuisin.

Varhaisimmat kuvat musta ”lukemassa sanomalehteä” syöttötuolissa ovat ajalta jolloin olin 4 kuukautta. 90-luvulla ei paljoa painomustetta ja lehden palasia vauvan suussa, tai nelikuukautisen istuttamista kuumotettu. Rakastin repiä jo äidin lukemaa lehteä palasiksi, ja rutistella. Ehkä silloin muhun siirtyi jokin sanomalehtien rakastajan geeni, ja siksi koen valtavan suurta nautintoa siitä että saan vaan uppoutua mielenkiintoisiin artikkeleihin ja lukea. Mussa asuu suuri tiedonjano, ja jos voisin, lukisin paljon nykyistäkin enemmän.

Olen onnekas, kun olen ollut pienestä asti kiinnostunut lukemisesta, uutisista ja faktoista. Varmasti siihen on suuri merkitys sillä, että sain aina nähdä kuinka mun oma äiti luki sekä itsekseen että yhdessä mun kanssa. Haluan opettaa omatkin lapseni lukemaan ja ottamaan asioista selvää, ja satujen lukemisen lisäksi on hyvä, että he näkevät myös minut nauttimassa lukemisesta, lehdistä ja rauhallisista aamuista. Lukeminen on tärkeää, ja sen hyödyistä ei voi puhua liikaa.

Kalevassa on paljon luettavaa ihan joka päivä, mutta erityisesti viikonloppuisin lukemiselle on enemmän aikaa, ja silloin lehdessä on vielä normaaliakin enemmän sisältöä. Kaleva on aina jaettu kahteen osaan: Kaleva1 sisältää uutisia läheltä ja kauempaa, asiantuntevia näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin ja suuren urheilupaketin. Ykkösosan aloittaa aina koko lehden sisällön yhteen kokoava vinkkiaukeama, josta voi jo etukäteen tsekkailla mitä haluaa ekaksi lueskella. Kaleva2 on lukemistomaisempi. Sieltä löytyy päivittäin tarinoita ja vinkkejä, kulttuuria ja mielenkiintoisia ihmisiä. Lukijoiden kirjoitukset, sarjakuvat, sää sekä radio- ja tv-ohjelmatiedot löytyvät myös Kaleva2:n sisältä.

 

Kalevassa ilmestyy usein myös erilaisia teemaliitteitä, ja yksi mun lemppareista on Koti-Kaleva. Rakastan katsella sisustusjuttuja ja asuntoja Oulusta, vaikka me ei sinne ollakaan muuttamassa. Haaveilu on kivaa, ja ah niin tarpeellista. Vaikka tiedän tasan että me ei nyt muuteta Ouluun, musta on ihana miettiä että entä jos ostettaisiin talo samalta kadulta mun tädin kanssa ja voitaisiin nähdä sukulaisia joka päivä.

Yksi vika Kalevassa on, nimittäin se että se aiheuttaa mulle suurensuurta Oulu-ikävää joka päivä. Mutta se nyt ei ole varsinaisesti huono juttu, tuleepahan soiteltua useammin mun sukulaisille, kuten äidille ja papalle. Ja pian me onneksi mennään taas Ouluun käymäänkin.

Jos sulta meni Kalevan huikea kahden viikon ilmaisjakso ohitse edellisessä postauksessa, tässä vielä ohjeet kuinka saat Kalevan ilmaiseksi kahden viikon ajan kotiisi ja diginä, tai pelkästään diginä. Eli klikkaa itsesi TÄNNE ja tilaa Kaleva kahdeksi viikoksi kotiinkannettuna, sekä myös diginä. Kalevan paperiversion kotiinkannettuna ainoastaan Pohjois-Suomeen, mutta digiversion saa itselleen missä päin Suomea tahansa, eli sitä kannattaa kokeilla vaikka ei Oulussa asuisikaan.

Edellisen postauksen perusteella ihan hurjan moni teistä mun lukijoista asuu Oulussa, ja oli ihan mahtavaa miten moni innostui kommentoimaan! Kiitos tosi paljon kaikille kommentoineille, oli tosi mielenkiintoista lukea teidän ajatuksista Ouluun ja oululaisuuteen liittyen. <3 Ehkä mä joskus intoudun toteuttamaan  kokonaisen videon Oulun murteella, apua!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan kanssa.

No en ihan, mutta oon mää sielä asunu muutaman vuojen ja kyllä mää Oulun murretta ossaan, ja palijo käytänki aina ko mää puhun mun suvun tai kavereitten kans puhelimesa tai muutevvaa. Se tullee ihan heti ko puhhuu oikian ihimisen kans, vaikka mää muuten stadia puhunkin, ja blogisaki kirijotan. Ja luppaan kirijottaa tulevaisuuvessaki, eihän tästä ymmärrä kukkaan mittään.

Moni mieltää mut oululaisena, vaikka oikeasti olen asunut siellä vain pienen osan, muutaman vuoden, mun elämästä, ja Helsingissä olen syntynyt. Se on jännää että tällainen mielikuva on syntynyt, sillä enhän mä ole edes blogin aikana siellä enää asunut. Mutta kai ne oululaiset juuret on mussa aika vahvana, tai no ei ”kai” vaan ON.  Enkä ole niitä koskaan piilotellut täällä blogissa, vaan tuonut innokkaasti esiin, sillä olen niistä ylpeä. Oulu on mulle ihan superrakas ja tärkeä kaupunki, ja tästäkin vuodesta 2017 me ollaan vietetty yli kuukausi yhteensä Oulussa. Että kyllä se on meidän koko perheelle toinen koti Helsingin lisäksi.

Tärkein syy siihen on tietenkin se, että koko mun suku asuu siellä äitiä myöden, ja halutaan viettää aikaa mun suvun kanssa niin paljon kuin mahdollista. Mutta kyllä Oulu on muutenkin upea kaupunki, kuin vain siksi. Mä viihdyn Oulussa, rakastan Oulun keskustaa ja sen tunnelmaa, ja tykkään käydä siellä tapahtumissa, ja eri paikoissa. Jos me ei oltaisi rakennettu koko meidän elämää Helsinkiin, se voisi ihan hyvin olla Oulussa. Myös Otto ja lapset viihtyvät Oulussa tosi hyvin, eihän se muuten onnistuisikaan että siellä paljon aikaa vietetään.

Mulla on oululaiset juuret äitini puolelta, ja varmasti pohjoissuomalaisuus näkyy mun luonteessa ja persoonassa. Olen sellainen rempseä enkä turhia jaksa häpeillä, tai pelkää tabuja. Puhun asioista niiden oikeilla nimillä, ja rakastan rieskaa. Toisaalta varmasti myös helsinkiläisyys on tuonut mun persoonaan oman lisänsä. Ja Oulun kansallisruoka rössypottu ei mun suosikkeihin kuulu, vaikka sillä hieno nimi onkin. Koen että Oulussa asutut vuodet ovat olleet tosi hyvä ja opettava juttu, se aina avartaa maailmankuvaa kun oma elämä ei keskity yhteen ja samaan pieneen kuplaan.

Vaikka en itse enää Oulussa asukaan, mä haluan pysyä kiinni siinä mitä entisessä kotikaupungissani tapahtuu, ja siksi luen mielelläni sanomalehti Kalevaa, Oulun omaa paikallislehteä. Koko mun suku kuitenkin asuu siellä päin, ja esimerkiksi mun isovanhempien kannalta mulle on tärkeää ja mielenkiintoista tietää kuinka kaupungin infrastruktuuri toimii. Kaleva tavoittaa päivittäin 142 000 sitoutunutta lukijaa, ja mä olen yksi heistä. Meille tulee paperinen Kaleva joka päivä, ja lisäksi mulla on käytössä Kalevan digipalvelu. Sieltä näen ajantasaisesti kaikki uutiset, vaikka kaukana Oulusta asutaankin, ja paperilehti tulee siksi meille päivän myöhässä.

DigiKalevan oma sovellus eKaleva toimii hyvin mun puhelimessa, ja luenkin aina uutiset sieltä, kun uutisia lähden varta vasten lukemaan. Mä seuraan tosi paljon sekä kotimaan, että kansainvälisiä uutisia ja tapahtumia, ja mieluiten haluan pysyä niistä kärryillä laadukkaasti. Monet sensaatiolehdetkin uutisoivat ja ihan ilmaiseksi, mutta jos haluaa journalistista näkökulmaa ja laadukkaita tyylikkäästi toteutettuja artikkeleita, niitä löytää helpommin Kalevasta.

Nykypäivän tietotulvassa ainakin mulle itselleni laadukkaan ja oikeellisen tiedon merkitys on vaan korostunut, ja lähdekriittisyys on ihan uskomattoman tärkeää. Varsinkin ollessani itse julkisessa asemassa, mun on pakko pitää 100% huoli siitä että esimerkiksi mun jakama tieto on oikeaa tietoa, ja lähteet kestävät kriittisen tarkastelun. En voi jakaa mitään höpöhöpöuutisia totena, enkä missään nimessä haluakaan. Siksi valitsen tarkkaan mistä uutiseni luen, ja mielelläni luen ne tuoreeltaan. Kalevan digipalvelu kulkee kätevästi puhelimessa, ja vaikka Kaleva on Oulun paikallislehti, niin kyllä sieltä löytää relevanttia tietoa maailman ja Suomen tapahtumista muutenkin.

Oululaisille Kaleva on tietysti ihan lehti numero 1, ja siellä mä olen jo pitkään lukenut Kalevan joka aamu kahvikupin äärellä, sillä mun tädille se on tullut niin kauan kuin mä jaksan muistaa, ja siellä me aina Oulussa ollessamme yövytään. Tai oikeastaan mun kaikille sukulaisille se tulee joka aamu. Sanomalehti tuo sellaista ihanaa rauhaa ja luksusta aamuun, ja on parasta hengailla aamutakissa kahvikupin kanssa ja lukea lehteä.

En ole varma tiedänkö ketään oululaista jolle Kaleva EI tule. Eli jos sinä olet oululainen eikä sulle tule vielä Kaleva, kannattaa testata Kalevaa seuraavat kaksi viikkoa ilmaiseksi paperisena ja diginä, tai pelkkänä digiversiona. Luulen että sitten sustakin tulee oululainen jolle tulee Kaleva. Tarjoukseen pääset TÄSTÄ, ja se ei velvoita mihinkään jatkositoumuksiin. Tai jos sulle tulee jo Kaleva mutta kaverille ei, niin vinkkaa ihmeessä hänelle.

Moni mun lukija on ainakin teidän kertoman (ja tilastojen) perusteella Oulusta, ja se on musta hurjan hauskaa. Kommenttiboksissa on tullut vuosien varrella vaihdettua kuulumisia vaikka kuinka monen vanhan tutun ja tutuntutun kanssa, ja tulee teihin törmättyä aina Oulun keskustassa liikkuessakin. Mutta hei, huikatkaa ihmeessä tähän jos ootte Oulusta! Olis hauskaa tietää ihan muutenkin että kuinka paljon oululaisia mun lukijoista löytyy!

Ihanaa päivää kaikille <3