*Mun päällä oleva mekko saatu ilmaiseksi lainaan The Ateljesta.

Juhlistettiin meidän perheen pienintä viime viikonloppuna, kun vietettiin kastejuhlaa ja samalla paljastettiin hänen nimensä. Juhlat sujuivat aivan yli odotusten ja ihanaa kun kaikki kutsutut pääsivät paikalle, kun muutenkin pidettiin tavallista pienemmät juhlat. Kastetilaisuus oli tosi meidän näköinen ja meillä oli aivan ihanan rento ja mukava ja luonteva pappi myös. Hän puhui meistä niin kauniisti, että siinä ihan herkistyi. Meidän esikoinen piti myös upean lauluesityksen juhlassa yhdessä isoisänsä kanssa ja koko juhlaväki pyyhki silmäkulmia.

Tuli vaan niin ihana hyvä mieli siitä, miten paljon rakkaita ja upeita ihmisiä meillä on ympärillä ja otettu olo siitä, miten he kaikki tulivat yhdessä muistamaan meidän pienintä. Toki ihmisiä on paljon enemmänkin ja mieluusti oltaisi pidetty vaikka 100 hengen kastejuhla, että kaikki tärkeät ihmiset olisi saanut mukaan, mutta tällä kertaa nyt näin. Isompien juhlien aikakin tulee vielä!

Kastelahjoista tuli kyselyä instassa, joten kerron tässä samalla hieman niistä. Vauva sai upeita lahjoja, mm. koruja, säästöpankkeja, vaatteita (ostettuja ja itsetehdyn villatakin) sekä osakkeita ja rahastoja. Mahtavia, kestäviä lahjoja, eikä mitään turhaa krääsää. Mun mielestä parhaita lahjoja on sellaiset, jotka kestävät aikaa tai joista on iloa myös tulevaisuudessa. Korut, osakkeet ja rahastot ovat juuri sellaisia, ja samalla muistuttavat hienosti vanhempia avaamaan lapselle hyvissä ajoin arvo-osuus- ja osakesäästötilin ja aloittamaan itsekin säästämisen hänelle.

Rakastan myös itsetehtyjä lahjoja, just esimerkiksi villavaatteita, peittoja yms. Ne on sellaisia, jotka ehdottomasti säästän meidän lapsille aikuisuuteen asti. Vaate on myös erittäin hyvä lahja silloin, jos tuntee lahjan saajan maun. Mun äiti esimerkiksi tietää täysin mistä tykkään ja siksi uskalsi ostaa meille aivan ihanan asun vauvalle. Vaikka vaatteet jäävätkin joskus pieneksi, ne ihanimmat lempparit voi säästää ja vaikka ne myisi tai antaisi eteenpäin, niin ihanissa vauvakuvissa ja videoissa muisto niistä säilyy.

Kastejuhlan tarjoilut: grazing table

Me haluttiin kastejuhlaan mahdollisimman helpot tarjoilut, joiden eteen ei tarvitse nähdä suurta vaivaa. Siksi päädyttiin tällä kertaa siihen, että tilattiin upea porkkanakakku mangomoussella valmiina ja sitten sen lisäksi tarjolla oli ainoastaan valmiista herkuista kasattu ”grazing table”, eli herkkupöytä, johon sain idean Pinterestistä. Idea herätti valtavaa kiinnostusta Instassa, joten tässä tulee nyt hieman tarkemmin meidän pöytään ostetut herkut, budjetti ja määrät. Meillä oli n. 20 vierasta paikalla, eli mitenkään valtavan iso porukka. Tarjottavat riittivät todella hyvin, mutta ei jäänyt juurikaan ylimääräistä, ihan yksittäisiä juttuja jäi ja juustoja pienet kimpaleet.

Grazing table suolaiset:

– Juustot: Brie, Pitkään kypsytetty Cheddar, Manchego, St. Agur sinihomejuusto, Mustapippurituorejuusto

– Tapakset: Tapas-leikkeleet, 3x eri pikku tapaksia Pirkka Tapas-valikoimasta (marinoituja oliiveja, chilejä, valkosipulinkynsiä)

– 2x juustokeksilajitelmat

– 2 pakettia Pirkka juustohilloja (yhteensä 6 pientä purnukkaa)

– Viinirypäleitä 1rs, viikunoita (5kpl), 1 cantaloupemeloni, 125g karhunvatukoita, 1rs kirsikkatomaatteja

– Fetadippiä (ohje täällä) ja patonkia

– 300g kuivapaahdettuja pähkinöitä

Grazing table makeat:

– 24kpl macaronseja

– 1pkt Oreoita

– 1pkt Lotus Biscoff keksejä

– 1 pussi isoja vaahtokarkkeja

– 100g mansikkatoffeepalloja

– 1 rs Pandan valitut konvehteja

– 400g mansikoita

– 300g pensasmustikoita

– 300g vadelmia

– 1 pussi valmiita maustettuja marenkeja

Meidän lähipiirissä ei ole lainkaan ruoka-aineallergioita (paitsi itselläni muutama lievä siitepölyn ristikkäisallergia), mikä helpottaa todella paljon tarjoiluiden suunnittelua aina juhlissa. Jos on allergisia, niin sitten ne täytyy tietysti huomioida. Meillä meni näihin herkkuihin yhteensä n. 120-130€ (+ valmiina tilattu kakku) mikä on mun mielestä todella maltillinen summa. Ei sitä olisi juurikaan halvemmalla päässyt jos olisi tehnyt esim. pari erilaista voileipäkakkua ja leiponut vielä jotain makeaa kakun kaveriksi.

Sitten vielä teemasta: haluttiin kukka/päivänkakkara-teema, sillä kukka on yksi elämän symboleista ja liittyy olennaisesti meidän valitsemaan nimeen. Kukkakoristeita ostin Flying Tigerista (kaksi kartonkista viirinauhaa, sekä nuo kukka-coctailtikut, jotka tulivat muffinivuokien mukana. Nimikoristeen tilasin Ecodecorista ja se on valmistettu puusta. Kakun tilasin Vilma Vihervaara leipoo ja kukkakimpun ostin Kukkatehtaalta. Kukan muotoiset pahvilautaset olivat alelöytö Confettista, ne ovat Meri Meri -merkkiä, kuten myös vaaleankeltaiset servietit.

Askartelin myös itselleni ja meidän vauvalle kukista seppeleen ja kukkapinnin. Niihin ostin kukat ihan Prismasta (krysanteemit ja viikkokimpun), ja niihin meni yhteensä 8 euroa. Kukkalankaa multa löytyi jo kotoa valmiiksi juhannusseppeleiden jäljiltä.

Vauvalla oli yllään sama kastemekko, jossa minut ja mun seitsemän serkkua, sekä meidän serkusten kaikki yhteensä 7 lasta on kastettu. Se on tärkeä ja rakas mekko, joka on kulkenut suvussa jo 80-luvulta alkaen. Ihanaa, että kaikki meidän tyypit on myös kastettu samassa puvussa. Pukuun pitäisi vielä kirjailla nimet ja syntymäpäivät, mutta siinä on jo aika iso homma kun 15 nimeä ja päivämäärää. Mutta ehkä joku jaksaa joskus vielä tehdä sen! Olisi niin ihana muisto.

Oli kyllä kertakaikkisen ihana kastepäivä ja siitä jäi niin hyvät muistot meille! Tilaisuus ja tarjoilut onnistuivat ja oli jotenkin ihanan stressitöntä ja kiireetöntä. Varmasti iso osa oli sillä, että tarjoilut oli niin helpot, eikä tarvinnut hikoilla keittiössä. Lisäksi meillä oli myös koristeiden kanssa Oton sisko koko aamupäivän apuna, niin se oli myös valtava apu. Itse laitoin meidän perheen tyttöjen hiuksia, askartelin seppeleitä ja meikkailin vauva kantorepussa nukkuen. Ja toki sekin oli ihanan helppoa, kun vauva nukkui melkein koko kasteen virallisen osuuden ajan, ja senkin ajan jonka oli hereillä, hän oli tyytyväinen. Meillä on edelliset kaksi kastejuhlaa menneet niin, että vauva on ollut tosi itkuinen, niin tämäkin meni ihanan lungisti.

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille ja laittakaa vielä DM jos on jotain kysyttävää tarjoiluista, koristeista tai muista <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Sokerin ja Lifien kanssa. Vappu lähestyy kovaa vauhtia, ja sima alkaa olla ajankohtainen juttu. Me tehtiin aina simaa itse äidin kanssa kun olin pieni, mutta nyt en ollut moneen vuoteen valmistanut tätä klassikkoa itse vaan tyytynyt kaupan valikoimiin (sillä simaa on kyllä ehdottomasti aina vappuna saatava!). Nyt ei kuitenkaan valmistettu vappujuomia,  vaan tarjoiltiin tämän kampanjan tiimoilta kahta itse valmistettua simaa Novan kastejuhlissa. Ne oli super helppo ja nopea valmistaa, ja vieraille maistui todella hyvin!

Olen jotenkin ajatellut että siman valmistus on hankalaa itse (lapsuudestani muistan vaan että siman valmistumista piti odottaa kauan ja ne olivat meillä aina parvekkeella), mutta eihän se ollutkaan yhtään hankalaa, ainoastaan siinä kestää tietenkin se vajaa viikko että simat valmistuvat. Mutta aktiivista valmistusaikaa ei ole kuin hetken verran.

Reseptit joita testattiin olivat Lime-rosmariinisima sekä Chili-inkiväärisima. Molemmat simat loppuivat melkein kokonaan juhlissa reiluista satseista huolimatta, joten siitä voi jo päätellä että hyvin maistui. Juhlien jälkeen laitettiinkin heti jo toinen satsi tulille ihan omaksi iloksi. Mua vähän jännitti itseäni etukäteen että miltä tällaiset maustetut simat maistuvat, mutta ne olivatkin todella herkullisia. Luulen että en palaa enää perinteiseen simaan kun voin maistella näitä maustettuja herkkuja.

Lime-rosmariinisimassa maistui vahvana lime, joka raikasti simaa tosi paljon. Juhlavieraat olivat yllättyneitä siitä miten hyvää maustettu ei-perinteinen sima oli, ja jopa sellaiset jotka eivät yleensä simasta tykkää kehuivat simojen makua.  Mä en itse ole ruuissa oikein rosmariinin ystävä, mutta tässä sen maku oli tosi hyvä. Kai se vaan sopi limen kanssa niin hyvin yhteen.

Chili-inkiväärisima oli kuitenkin ehkä näistä kahdesta mun suurin lemppari. Chilin pieni hento polte oli vaan niin herkku! Ensin kun juomaa maistui niin tuli inkiväärin vahva maku eikä chiliä edes huomannut, mutta chilin pieni tulisuus säilyi suussa vielä hetken juomisen jälkeen.

Molemmat sopivat tosi kivasti juhlajuomaksi juuri kastejuhlaan. Kaipasin jotain persoonallista juotavaa joka olisi tarpeeksi juhlavaa, enkä halunnut tarjoilla kuoharia tai perustylsiä ruokakaupan juhlajuomia. Sima oli tähän oikein hyvä ratkaisu, eikä näistä maustetuista simoista tullut mieleen mikään vappu ollenkaan ainakaan meidän vieraille, tai meille itsellemme. Koristelin juomat teemaan sopivasti limesiivuilla ja rosmariininoksilla, mikä toi myös näyttävyyttä.

Alunperin mun oli tarkoitus kuvata meidän juhlajuomat jo kastejuhlissa, mikä oli aavistuksen liian kunnianhimoinen tavoite: oli nimittäin pikkuisen muita stressin aiheita juhlapäivänä kuin hienojen kuvien tuottaminen, ja keskityin ennemmin nauttimaan raikkaasta kylmästä juomasta siinä hien ja härdellin keskellä. Tai no rehellisesti sanottuna yritin räpsiä muutaman kuvan ja totesin että ei, mieluummin saan tästä hyvän tekosyyn tehdä herkkujuomia lisää ja kuvaan ne myöhemmin.

Se olikin oikein hyvä ratkaisu, maisteltiin simaa myös kastejuhlan jälkeen ja veikkaanpa että pitää tehdä täällä Oulussakin yksi satsi simaa herkkujuomaksi sukulaisillekin.

Molemmat simareseptit, Lime-rosmariinisima ja Chili-inkiväärisima olivat tosi helppoja, testatkaa tekin ihmeessä niitä kevään kunniaksi! Lisää maistajien kommentteja löytyy kamppissivuilta, jos ette vielä mun kehuista vakuuttuneet, ja omat mielipiteet astetta maukkaammista simoista voi jakaa #simasuut -hashtagilla.

Yhteistyössä Suomen Sokeri.

Viimeinen kastejuhla-aiheinen postaus tulee tässä! Nyyh, niin haikeaa että nyt se on kokonaan takanapäin ja ollaan jo matkalla kohti uusia etappeja. Samalla tietysti ihanaa että Nova kasvaa, mutta ah niin haikeaa, kyllä te muut vanhemmat tiedätte. Mutta joo, tänään aiheena ei varsinaisesti ole enää itse kastejuhla, vaan mun asu.

Juhla-asun löytäminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu, sillä halusin vaalean mekon jossa olisi helppo imettää mutta joka ei näyttäisi kuitenkaan varsinaiselta imetysvaatteelta. Löysin ensin Asokselta myyntikuvissa ihanan näköisen paljettikoristellun imetysmekon joka oli väriltään vaalean beige ja tosi kaunis ja sellainen hento ja ilmava.

Kun mekko saapui kotiin viisi päivää ennen kastejuhlaa mä hihkuin riemusta, kunnes avasin pussin jossa mekko oli. Se haisi aivan uskomattoman voimakkaasti kemikaaleille ja siitä lähti sellainen basaarimaisen voimakas oikea myskinen löyhkä. Mä en käytä itse mitään hajuvettä tai muuta sellaista, enkä muutenkaan kovin voimakkaasti hajustettuja tuotteita, ja musta oikeasti tuntui että haju oikein lehahti pussista.

Päätin kuitenkin että kokeilen vielä mekkoa, että jos se kuitenkin näyttäisi kivalta päällä niin voisin käyttää sen pesulassa ennen juhlia jossain hajunpoistossa,  kun mekkoa ei saanut edes pestä kotikeinoin. Mekko oli kuitenkin mun päällä aivan eri näköinen kuin kuvissa,  eikä istunut ollenkaan. Se oli kertakaikkisen epäonnistunut ostos.

Päätin palauttaa mekon ja lähteä vielä kerran etsimään jotain päällepantavaa itselleni.  Tsekkasin kaikkien lähimpien ketjuliikkeiden valikoimat netistä ja löysin Zarasta kauniin kermanvaalean tekomokkaisen mekon jossa oli ihanat liehuvat hihat ja joka oli juuri sellainen kuin toivoin. Sitä sattui myös olemaan meidän lähimmässä Zarassa vielä muutama kappale jäljellä nettisivujen mukaan, ja samana iltana käytiin siellä. Mekko istui hyvin sovittaessa ja oli muutenkin juuri sellainen kuin toivoin sekä mahdollisti imetyksen kietaisumallisella ja venyvällä kaula-aukollaan. Sanomattakin varmaan selvää että mekko lähti mukaan.

Mekko ZARA / Kengät ASOS / Kaulakoru H&M /Kello Marc Jacobs (saatu)

Olin tosi tyytyväinen asuuni, vaikkakin vielä juuri ennen juhlaa kuivailin mekon rintamusta hiustenkuivaajalla kun Novaa imettäessä mulla tuli siihen iso maitotahra vahingossa, kun tyyppi päätti alkaa hymyilemään kesken syönnin. Onneksi tahra kuivui huomaamattomaksi ja mekko oli tosi hyvä. Nauratti kun olin aivan hikinen ja punainen kun kuivattelin sillä hiustenkuivaajalla ja täällä kämpässä oli muutenkin niin kuuma suuren ihmismäärän vuoksi.

Tykkään mekon solmuyksityiskohdasta edessä, ja niistä ihanista hulmuavista hihoista. Hihoissa on jotain sellaista vähän vanhan ajan glamouria joka vetoaa muhun.

Kastejuhla-asu, hitti vai huti?

Huomenna meidän tytär kastetaan, ja samalla hänen nimensä paljastetaan viimein kaikille muillekin ihmisille. Viimeistä päivää nimetön on ehkä harhaanjohtava, onhan tuolla ihanalla minillä ollut nimi jo monta kuukautta, se on vaan pysynyt visusti salassa. Ei olla lipsautettu kenellekään, ainoat joilla nimi on tiedossa ovat kastepappi, sekä leipuri joka tekee kakun. Leipurikin tietää vain etunimen. Salailu ei ole ollut hankalaa, kyllä siihen on näin kolmannella kerralla jo tottunut että päivisin meidän vauva on nimenomaan ”vauva”, ja illalla kahdestaan nukkuvaa tuhisijaa ihastellessa hän on sitten *nimi*.

Moni teistä on samanlaisia nimi-intoilijoita kuin minäkin. Tykkäätte pohdiskella erilaisia nimiä ja lukea harvinaisista nimistä. Moni teistä on jopa kertonut löytäneensä tänne blogiin meidän tyttöjen harvinaisten nimien ansiosta. Musta se on ihanaa, nimet ovat ihan hurjan mielenkiintoisia! Nimimakuja on paljon erilaisia, ja musta se on mahtavaa että Suomessa lapsen saa nimetä ihan oman maun mukaan, tietenkin asiallisuuden rajoissa. Meille nimen etsiminen ja keksiminen on aina ollut tärkeä prosessi, ja ollaan valittu jokainen nimi pitkän harkinnan ja mietinnän tuloksena. Tätäkin nimeä ollaan makusteltu lokakuusta asti ja se tuntuu tismalleen oikealta.

Tärkeintä on ollut löytää jokaiselle lapselle sellainen nimi joka sopii juuri heille, joka kuulostaa kauniilta meidän omaan korvaan ja jolla on jokin meille rakas tai tärkeä merkitys. Niin myös näin kolmannella kerralla. Me ollaan löydetty vauvalle kolme ihanaa nimeä jotka kuvaavat häntä ja liittävät hänet meidän perheeseen ja hänen sisaruksiinsa. Joka kerta kun kutsun vauvaa hänen nimellään, mua hymyilyttää. Se on ihana!

Ensimmäisellä kerralla nimeä paljastaessa mua jännitti paljon enemmän kuin nyt. Nyt mulla on jo pian kuuden vuoden kokemus harvinaisen nimen omaavien lasten äitinä. Tiedän että harvinaiset nimet ovat nykyään todella yleisiä ja tiedän että lasten päiväkoti- ja harrastuskavereilla on toinen toistaan jännittävämpiä ja erikoisempia nimiä joista osaa en ole koskaan aiemmin kuullut. Ihanaa että erilaiset nimet saavat kaikki kukkia ja tulla kuulluksi, olivat ne sitten perinteisempiä tai harvinaisempia.

Mä tiedän että nimi tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, niinkuin nimet yleensäkin. Se on ihan ok, on mullakin nimiä joista pidän enemmän ja jotka eivät niin ole minun makuuni. Toivon silti asiallista kommentointia, sillä en tule julkaisemaan yhtäkään asiatonta kommenttia. Jos ei mielipidettään osaa ilmaista toisia ihmisiä kunnioittavasti, se ei ansaitse tulla kuulluksi tai luetuksi. Tämä vain näin etukäteen pienenä muistutuksena, koska tiedän että teidän kaikkien melkein sadan tuhannen ihanan joukossa on myös muutama sellainen jotka eivät tätä aina muista. Pysytään siis asiallisena, eikö!

Multa pyydettiin että saisitte arvailla nimeä vielä kerran ennen kuin sen paljastan. Nyt saatte siis arvata vielä nimeä, tai saatte kertoa minkä nimen TE antaisitte meidän kolmannelle neidille nyt kun olette nähneet hänet. Musta on tosi hauskaa aina lukea ehdotuksia ja arvailuja esim. äitiryhmistä kun äidit lisäävät kuvia vauvoista ja kysyvät että minkä nimen toiset äidit antaisivat kun he itse eivät meinaa keksiä nimeä. Vaikka me ollaankin nimi päätetty jo aikaa sitten, on hauska lukea myös toisenlaisia näkökulmia.

Sen verran paljastan nimestä, että nimiä tulee kolme ja nimi sopii isosiskojen nimien kanssa yhteen. <3

Eipä tässä muuta kuin nyt vaan jatkan leipomista ja valmistaudun huomiseen upeaan päivään, mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Moikka! Tuntuu että koko tämä viikko on ollut yhtä hulinaa ja tahti vain kiihtyy loppua kohden kun lauantaina on kastejuhla. Mulla on ollut paljon töitä ja samaan aikaan vauva on vaihtanut joka toinen päivä rytmin ihan päälaelleen ja mun on ollut vähän haasteellista ennakoida päivän sisältöä. Esimerkkinä että maanantaina hän aloitti päivän ekat päiväunet kello 7.45 ja tänään me herättiin yöunilta puoli kymmeneltä ja hän nukahti ekan kerran vähän ennen puolta päivää. Yöt hän on nukkunut niinkuin ennenkin mutta tämä päivärytmi nyt taas heittelee todella paljon. Se ei muuten haittaa mutta tosiaan päiviä ei voi suunnitella kovin tarkkaan kun kaikki saattaakin mennä aivan eri tavalla kuin on ajatellut.

Nyt ollaan kuitenkin saatu taas monia kastejuhla-asioita hoidettua, koristeet ovat jo kotona, kastetodistus, -kynttilä ja kummitodistukset on noudettu, ja olen etsinyt valmiiksi meidän kastemaljan, vihkiraamatun ja liinan jolla myös mun pää on aikoinaan pyyhitty kasteessa. Menun suunnittelu on edelleenkin vaiheessa ja se taitaa olla tämän illan puuha kunhan kaikki lapset nukkuvat. Kukat tilaan varmaankin huomenna, sillä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mun tilaama kastejuhlamekko tuli Asokselta toissapäivänä, mutta se olikin suoraan sanoen ihan tosi huono. Ei istunut ollenkaan, väri ei ollut sellainen kuin kuvissa ja mekossa oli tosi kauhea kemikaalien haju. En kertakaikkiaan voinut kuvitella laittavani sitä lauantaina päälle, vaikka siinä kätevät imetysluukut olikin. No, mä sitten paniikissa skouttasin kaikki mahdolliset perusvaatekauppojen nettisivut ja bongasin Zarasta yhden aivan ihanan mekon, jota vielä sattui olemaan meidän lähimmässä Zarassa. Käytiin eilen siellä ja sovitin mekkoa ja se on ihan täydellinen, ja se päällä myös imetys onnistuu todella helposti ja huomaamattomasti vaikka se ei varsinainen imetysmekko olekaan. Onneksi löytyi kiva mekko, nyt on hyvä fiilis asun suhteen.

Huomenna olen menossa päivällä vauvan kanssa pariin työtapaamiseen, sekä lounaalle keskustaan mun entisen työkaverin kanssa jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Ihana päästä vaihtamaan kuulumisia ja herkuttelemaan pitkästä aikaa yhdessä. Toivottavasti vauva viihtyy hyvin kaupungilla ja julkisissa tällä kertaa, hän ei nimittäin vieläkään syö tuttia. Nyt pääsen sentään liikkeelle niin aikaisin että voin välttää ruuhkametrot ja ihan hyvin vaikka imettääkin metrossa tarvittaessa, kun päästään vauvan kanssa istumaan jos nälkä yllättää hänet.

Samalla kun mä kirjoitan tätä (klo 16.30), Otto torkkuu eteisen lattialla ja keinuttaa unissaan vauvan kaukaloa, jossa vauva nukkuu nukahdettuaan autoon juuri ennen kuin tultiin kotiin. Nuo kaksi on kyllä hellyyttävä näky. Otto meni siihen keinuttamaan ja pötköttämään, että mä sain tehtyä tämän kun vauva meinasi herätä vaikka ei ollut nukkunut vielä kuin pienen hetken. Siihen nukahtivat sitten kunnolla molemmat. Onneksi Otto ei ole kovin vanha vielä niin hänellä kestää selkä tuollaista lattialla nukkumista, vaikka ei paras paikka olekaan. Ja nyt Zelda meni tuohon viereen paijaamaan isin tukkaa. Voi apua, täällähän sumenee kohta näkö onnenkyynelistä.

Joo-o, tämä on kyllä toimintaa täynnä oleva viikko! Mutta blogi ei hiljene, huomenna on tulossa raskauteen liittyvää asiaa ja loppuviikko fiilistelläänkin sitten nimeä ja kastejuhlaa. En malta odottaa!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3