Kato mua kun mä kävelen

02.01.2018

Vuoden toisiksi viimeisenä päivänä se sitten tapahtui: meidän 10-kuinen kuopus lähti kävelemään ihan itse ilman tukea. Hän päätti kahdeksan tunnin ajomatkan jälkeen, että nyt riittää istuskelu ja minähän lähden kävelemään, ja niin hän sitten lähti. Ensin otti kahdeksan askelta kaatumatta, sitten yksitoista, sitten jo sekosin laskuissa. Ja nyt hän on kävellyt siitä asti, ja tällä hetkellä kävelee jo enemmän kuin konttaa, kun viikko sitten tilanne oli vielä aivan toinen. Hän on ollut liikkumaan opettelijana aivan erilainen kuin meidän vanhemmat tytöt, ja tosi jännityksellä ollaan seurattu uusien taitojen karttumista tälläkin kertaa.

Hän nousi seisomaan puolen vuoden iässä, ja siitä asti on harjoitellut pystyssä olemista. Viimeiset pari kuukautta hän olisi jo tasapainoltaan pysynyt itsekseen pystyssä kävellenkin, mutta on kaivannut sitä henkistä tukea niiden äidin tai isin (tai isosiskojen) pikkurillien verran. Reilu viikko sitten hän alkoi ottamaan joka päivä aina muutaman askeleen ilman tukea, ja sitten tosiaan lauantaina tapahtui tämä harppaus ja hän alkoi aivan oikeasti kävelemään. Ja nyt hän sitten kävelee, meidän vauveli on taas yhden suuren harppauksen verran isompi tyyppi.

Jotenkin niin hassua että yhtäkkiä hän vaan liikkuu kävellen ihan niin kuin me kaikki muutkin, ja niin reippaasti nousee pystyyn joka kerta kuin pyllähtää. Pyllähdyksiä tapahtuu koko ajan harvemmin ja harvemmin, ja veikkaan että parin viikon päästä hän ei enää edes muista kontata ikinä. Niin vaan vauva taaperoistuu koko ajan, apua. Täällä Oulussa hänellä on reippaasti tilaa liikkua ja kävellä koko ajan, sekä kolme tyyppiä kahden sijaan joiden perässä pysytellä, joten tuntuu että aina täällä tapahtuu suuria kehitysaskelia, kuten tämä nyt. Ihan hauskaa aina tulla tänne, ja miettiä että mitähän hän tällä kerralla oppii. Konttausasentoonkin hän nousi silloin 5kk iässä juuri täällä Oulussa.

Siitä huomaa, että kävely on vielä tuore taito, kun hän heiluttelee käsiään ja tekee niillä kaikenmaailman hienoja liikkeitä samalla kuin kävelee. Ilmeisesti ex-konttailija ei ole vielä ihan tottunut siihen että käsillä ei yhtäkkiä olekaan mitään järkevää tekemistä kävellessä, vaan niiden pitäisi vaan hengata mukana. Se on hauskan näköistä, kun kävely on melkein kuin tanssia. Ja se hymy, mikä kasvoille syttyy joka kerta kun hän käppäilee, sillä voisi valaista puoli Oulua (ja koko meidän vanhempien maailman).

Mä kirjoitan lisää kasvamiseen liittyviä juttuja kunhan hän täyttää muutaman päivän kuluttua 11 kuukautta ja aloitetaan vauvavuoden viimeinen kuukausi. Kävelyn lisäksi tämä kulunut kuukausi on pitänyt sisällään paljon muitakin merkkipaaluja joista mieluusti kirjoittelen pidemmän kaavan mukaan, nyt halusin vain juhlistaa tätä hienoa merkkipaalua joka ansaitsi aivan oman postauksensa. Kävelyharjoituksia on vilahdellut mun instastoriesissa @iinalaura ja siellä niitä näkyy varmasti lisääkin tämän reissun aikana.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3


Nova 7 kuukautta

06.09.2017

Ja sinne se kuukausi taas meni, apua! Tässä kuussa olen saanut kuulla kyllä äitinä sellaisia kommentteja, että en ole ikinä ennen kuullut. ”Onpa hassua kun noin pieni vauva jo seisoo, ei vauvojen kuulu seistä”, ”Niin ristiriitaista kun hän on niin pienen vauvan näköinen mutta liikkuu kuin isommat kaverit”, ”Ei meillä ole kenkiä noin pieneen jalkaan”. Niin, ollaan tosiaan etsitty Novalle kenkiä, koon 17 jalkaan, joilla hän voisi seisoa ja ottaa askelia tukea vasten myös ulkona.

Nova on jatkanut kiireistä liikkeellelähtöä tässä kuussa, ja 5kk iässä opitusta konttausasennosta on edetty jo pitkälle. Tämä kaikki tuntuu musta edelleen kovin hassulta, kun olen aina ollut se äiti joka katselee kun toisten vauvat liikkuu jo hurjaa tahtia ja omat vaan köllöttelee paikoillaan ja juttelee kuin ruuneperit. Nyt siis toisin päin. Nova ei hirveästi juttele, mutta välillä hän kiljuu, sihisee ja murisee, ja osaa hän sanoa ”hei” samalla kun vilkuttaa, ja ”jee” samalla kun hän taputtaa. No mutta, juttelulle tässä ei ole vielä mikään kiire. Sitä odotan vaan innolla että sanooko Nova ensin isi vai äiti, vai kenties mamma tai pappa.

Nova konttaa sujuvasti ympäri kämppää, ja nousee tukea vasten taitavasti polvilleen, ja myös seisaalleen, sekä menee istumaan itse. Seisoma-asento ei ole aina ihan niin tukeva kuin polviseisonta, ja siitä lähtee helposti horjahtamaan aina välillä, eli silmät saa olla selässäkin. Horjahtelusta huolimatta tämä 7kk ikäisen olemattomalla itsesuojeluvaistolla varustettu tyyppi ottaa myös askelia tukea vasten, etenkin silloin kuin pienen matkan päässä on jotain tavoittelemisen arvoista kuten kaukosäädin, meikkipussi tai ikkuna josta voi tuijotella autoja. Istuma-asennosta hän ei ole onneksi kaatunut sen jälkeen kun oppi siihen itse menemään.

Uusi juttu on äidin perässä konttaaminen ja jalassa roikkuminen tai sitä vasten nouseminen. Huomaa selkeästi, että liikkeellelähtö, ja sen huomaaminen että hän on oma äidistä irrallinen yksikkönsä, on tuonut jonkinlaista eroahdistusta. Hermo menee jos äiti katoaa näkyvistä, vaikka hän muuten hyvin lattialla ja itsekseen viihtyykin. Äidin ei tarvitse koko ajan leikkiä mukana, mutta näkyvissä pitää pysytellä. Jos Nova on vaikka olkkarissa ja mä menen keittiöön keittämään kahvia, niin hyvin nopeasti alkaa läpsytys kuulumaan kun hän konttaa mun perään ja tulee ottamaan mua jalasta kiinni.

Viimeisen kuukauden aikana hän on alkanut aivan eri tavalla kiinnostumaan sisaruksistaan ja viihtymään heidän kanssaan. Aiemminkin hän toki on ihaillen katsellut siskojaan, mutta nyt hän osaa itse hakeutua heidän luokseen, eikä kaikki ole sen varassa, että isommat tytöt menevät hänen luokseen. Aina kun tytöt tulevat iltapäivällä kotiin, hän on aivan innoissaan ja konttaa hurjaa vauhtia vastaan. Hän on alkanut myös antamaan märkiä pusuja ja haleja heille ja meille kaikille.

Tytöt tekevät Novalle lelukylpyjä, eli toisin sanoen Nova menee lelukoriin ja sinne laitetaan paljon leluja. Tai sitten he ympäröivät hänet lattialla kaikilla leluilla. Esikoinen lukee hänelle vauvakirjoja ja he saattavat istua pitkänkin aikaa yhdessä lukemassa. Ja aamuisin he kaikki kolme nakottavat yökkäreissään meidän ison lattiatyynyn päällä, ja katsovat Pikkukakkosta. Novakin selkeästi nauttii rauhallisesta aamuhetkestä siskojen kanssa, ja pötköttää siinä tyttöjen välissä oikein mielellään.

Nova rakastaa leikkiä tyttöjen ja meidän kanssa Duploilla. Ei hän tietenkään osaa vielä itse rakentaa, mutta hän tykkää hulluna kaataa meidän tekemiä torneja, ja lisäksi hän tykkää maistella legoeläimiä ja -ukkeleita. Duplot on ihanan värikkäitä ja pysyvät hyvin minisormissakin.

Nova on alkanut ymmärtämään jonkin verran puhetta ihan selkeästi, mikä on tosi hauskaa ja helpottaa elämää! Hän vilkuttaa ja sanoo hei, kun hänelle sanotaan hei, ja hän taputtaa kun puhutaan taputtamisesta tai sanotaan ”jee”. Hän osaa myös heittää yläfemmat kun sanotaan ”High Five”, ja hän tietää ainakin kuka on äiti, kuka on isi ja mikä on tissi. Oman nimensä hän tunnistaa myös. Kaikkein hauskinta on Novan mielestä kun sanotaan ”kiitos” ruuan jälkeen, hän hymyilee aina niin kovin aurinkoisesti silloin, vaikka ei vielä kiitosta itse sanokaan.

Nova on nopea liikkeissään, mutta toistaiseksi onneksi melko hyvin ennakoitava tapaus. Ollaan siis vielä pärjätty ilman baby-turvalaitteita. Ensi viikolla meidän lattiat vihdoin laitetaan kuntoon, minkä jälkeen saadaan turvaportti laitettua portaisiin (vihdoin), ja muutenkin alakertaan enemmän tilaa ja ruokailutila valmiiksi. Toivottavasti hän ei siis nopeudu entisestään kovin paljoa ennen sitä. Pistorasioihin on myös hommattava tulpat, sillä ne kiinnostavat erityisen paljon.

Käytiin puolivuotisneuvolassa viime kuun lopussa, ja tuolloin 6,5kk iässä mitat olivat 70cm & 8640g. Seuraavia mittoja otetaan sitten 8kk-neuvolassa, kun nyt ei enää ole kuukausittaisia käyntejä. Nova kuitenkin tuntuu kasvavan pituutta ainakin ihan hyvää tahtia, ja ruoka maistuu hänelle hyvin myös. Hän syö kiinteitä ruokia lapsentahtisesti, ja myöskin imetys on edelleen ihan yhtä kovassa huudossa kuin aiemminkin, öisin jopa kovemmassa. Varmaankin myös tämä liikkeellelähtö vaikuttaa siihen, että yöt on olleet nyt aavistuksen rauhattomampia ja hän on kaivannut tissiä useammin, ihan vain rauhoittuakseen uneen, ei niinkään syödäkseen.

*Novan vaatteet ovat hollantilaista Sproet & Sprout -merkkiä, ja saatu Lilla Companylta, joka on merkin ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Myös Valkaman Head Wrap on saatu Lillasta, ja sävy on ihana vanha roosa, joka on uutuussävy. Mun blogin lukijat saavat nyt sunnuntaihin 10.9. asti kaikista Sproet & Sprout -tuotteista 20% alennuksen koodilla IINA. Mä rakastan noita mustavalkoisia ja harmaita vaatteita, joita on helppo yhdistellä, ja ne on tehty laadukkaista materiaaleista! Lillassa muuten nyt loppuviikon myös ilmaiset postarit, sillä huomenna tulee uudet dropit!

Nova on kyllä ihan huippu tapaus, ja hauskaa myös että hän on oikeastikin tällainen vilkas ja touhukas tapaus, kuten mahassa liikuskellessaan oli. Hauskaa seurata millaista äksöniä elämään hän vielä tulevina vuosina tuokaan <3

Onnea Nova seitsemän kuukautta, ja ihanaa keskiviikkoa kaikille <3