Leidit tyllihameissa

10.06.2017

Kun Emilia ja Topias tulivat meille tällä viikolla, mua alkoi melkein heti naurattaa, koska Emilialla oli päällä ihan samanlainen asu mintunvihreänä, joka omasta vaatekaapistani löytyi vanhan roosan värisenä. Siis oikeasti, meidän vaatekappaleet olivat miltei identtiset keskenään mutta vain eriväriset. Sovittiin heti siinä että otetaan asukuvat meidän samisteluasuista, koska oli niin hauska sattuma. Ollaan siis kummatkin ostettu nää vaatteet täysin tietämättä toisistamme ja ihan eri aikaan, aika hauskaa.

Ostin vanhan roosan värisen pitsitopin joskus heti synnytyksen jälkeen ja ajattelin että se on kesäksi kiva. Sitten kun toppi saapui postissa kotiin, se olikin niin kinttana mun synnyttäneelle kropalle isommasta koosta huolimatta, että ajattelin etten voisi ikinä käyttää sitä. Taisin kuitenkin luovuttaa liian aikaisin, sillä oikeasti sille omalle kropalle pitää vaan antaa aikaa palautua. Nyt toppi menee mulle aivan helposti ja ei näytä enää makkarankuorelta, vaikka en ole muuttanut mitään elintapoja tai liikkunut tavallista enemmän synnytyksen jälkeen. Siinä vain kestää mulla hetki että kroppa palautuu, mikä on täysin normaalia ja ok. Edelleenkin mulla on jonkin verran raskauskiloja jäljellä, mutta nyt kuitenkin tuntuu jo omalta itseltä eikä enää täysin vieraalta.

Tyllihame oli mulla niin kovassa käytössä raskausaikana, että heti raskauden jälkeen musta tuntui että olen aivan kyllästynyt siihen. Nyt kevään aikana olen kuitenkin ”löytänyt” sen uudelleen, kun olen nähnyt monilla muilla niin kivoja tyllihameasuja päällä, ja kaupatkin ovat näitä hameita juuri nyt pullollaan. Tyllihame on ihanan monikäyttöinen, collegen ja tennareiden kanssa sen saa puettua rennommasti ja ihan arkeenkin sopivaksi, ja sitten taas pitsitoppi ja korkkarit muuttavat sen juhlavaatteeksi. Varmasti kesän monikäyttöisin hame, ja tyllihameet on vieläpä aika edullisiakin näyttävyyteen nähden.

Toppi H&M / Hame Zara / Kengät Asos / Kello Daniel Wellington (saatu)

Oon vieläkin ihan hirmu tyytyväinen tähän mun hiekanvaaleaan tukkaan, koska sen kanssa fiilis on niin paljon raikkaampi kuin ruskeassa tukassa. Tää on tällainen hyvä kesätukka ja näyttää kivalta monen asun kanssa. Samoiten kuin kirkkaanpunaisen huulipunan kanssa, mun on ehdottomasti käytettävä sitä useammin, niinkuin Skamin Noora kakkoskaudella. Nyt ajauduin ihan sivuraiteille tämän huulipunan kanssa, näissä kuvissa mulla on vain nuden väristä mattahuulikiiltoa.

Koskakohan mä kyllästyn tähän pastellivaaleanpunaiseen? Ollaan naurettu niin paljon Oton kanssa sille, kuinka paljon tätä väriä meidän koko perheen vaatekaapista löytyy. Voitaisiin kaikki sulautua meidän olkkarin sohvaan, Otollakin on vanhan roosan väriset collegesortsit ja t-paita, kaikilla kolmella tytöllä ja mulla löytyy myös vaatekaapista vaikka mitä tässä värissä ihan päästä varpaisiin, arskoista kenkiin. Joku kerta on pakko vielä ottaa kuva missä koko perhe sulautuu sohvaan, siitä tulee niin höpön näköinen!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3


Kaverit kylässä

07.06.2017

Saatiin eilen vieraita Turusta, ja parhaillaan kun tätä kirjoitan niin mukulat leikkivät yhdessä pihalla ja me aikuiset hörpitään aamukahvia. Nova vetelee sikeitä, ensimmäiset aamupäikkärit hänellä jo menossa. Me vietettiin eilen grilli-iltaa ja tehtiin ihan mieletön satsi herkullista grilliruokaa. Onneksi säätkin paranivat ainakin hetkeksi ja pihalla tarkeni sortseissa ja kesämekoissa ihan vallan mainiosti. Kun hengailee porukalla omalla pihalla, grillistä leijailee ihana ruuan tuoksu, ja lapset nauravat ja juoksevat onnessaan, niin siinä on kyllä kesäfiilistä parhaimmillaan.

Muutama viikko sitten me oltiin Turussa, ja nyt turkulaiset meillä. Niin kivaa kun voi vierailla puolin ja toisin. Meidän lapset on ihan parhaita ystäviä keskenään ja heillä on niin hauskaa yhdessä, ja meillä aikuisilla tietysti myös. Parasta että on löytynyt ystäväperhe jossa on samanikäiset lapset ja meillä kaikilla natsaa hyvin yhteen. On myös mahtavaa kun meillä on muutenkin samanlainen elämäntilanne: molemmissa perheissä äiti on ammatiltaan bloggaaja. Kaikki meistä tietävät mitä se bloggaaminen esimerkiksi vaatii, eikä kukaan ihmettele jos aamulla raapustaa postausta ”vaikka on vieraita”.

Katsottiin eilen leffaa aikuisten kesken, tai no Otto ja Emilia katsoivat, sillä mä nukahdin ensimmäisten viiden minuutin aikana sohvalle ja Topiaskin jo ennen puoliväliä lattialle. Mutta tänä aamuna me oltiinkin Topiaksen kanssa ekana hereillä, ja nuo kaksi kukkujaa nukkuivat pidempään. Mä olen tehnyt töitä tässä samalla kun lapset ovat katselleet aamupiirrettyjä, ja olen saanut paljon hommia tehtyä. Tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon töitä ennen kuin ensi viikolla lähdetään Ouluun hengailemaan, jotta siellä ehdin itsekin lomailla muutaman päivän ennen kuin tartun takaisin sorvin ääreen.

Mulla on tällä viikolla vielä kaksi blogiin liittyvää koulutusta joista olen aivan innoissani. Ensimmäinen on tänään illalla, ja huomenna toinen. Olen menossa kumpaankin koulutukseen kahdeksi tunniksi ihan yksin ja jännittää vähän koska en ole ollut niin pitkään Novasta erossa vielä kertaakaan. Tiedän kyllä että Novalla sujuu hienosti ja hän saattaa vaikka nukkua koko sen ajan kun olen poissa, mutta olen varmaan itse ihan hukassa kun ei ole sitä pikkupötköä kainalossa vaan olenkin yksin. No, onneksi on tosi mielenkiintoista tekemistä ja ihan huikeaa päästä oppimaan uutta alan huipuilta.

Tällä viikolla on tulossa vielä vaikka mitä kivaa blogin puolelle, ja teiltä on tullut myös aika kivoja postaustoiveita viimeaikoina. Mä pyrin toteuttamaan niitä mahdollisimman pian, ja tällä ja ensi viikolla onkin tulossa jo ensimmäiset. Muistutuksena vaan että aina saa toivoa postauksia jos joku asia kiinnostaa, mä tykkään toteuttaa teidän toiveita, koska usein tulee silloin mieleen sellaisia aiheita mitkä olisi muuten saattaneet jäädä kokonaan miettimättä. Eli toivokaa rohkeasti vaan!

Ihanaa päivää kaikille <3


Mun yllätys baby showerit!

17.12.2016

Eilen aamupäivällä mä suuntasin keskustaan pitkästä aikaa, kun olin saanut kutsun lastenvaatteiden lanseeraustilaisuuteen ja ajattelin että käyn vielä ennen joulua moikkaamassa tuttuja ja ihastelemassa jouluista Helsingin keskustaa. Kun mä astuin Polhemin ovista sisään, siellä ei odottanutkaan pressitilaisuus – vaan joukko mun ihania ystäviä jotka olivat järjestäneet mulle maailman upeimmat baby showerit.

Mä häkellyin ihan täysin ja menin ihan sanattomaksi koska en yhtään osannut odottaa niitä, niin hyvin mua oli huijattu! Siis en tiennyt enkä ollut osannut epäillä mitään, kertakaikkiaan täydellisesti onnistunut yllätys. Juuri tällaisesta mä olen aina haaveillut ja nyt sitten sain nämä yllätysbileet. Ei voi muuta sanoa kuin että olen maailman onnekkain kun mulla on tuollaisia ystäviä jotka haluavat järjestää mulle ihania asioita elämään.

Ekaksi me syötiin kaikkia ihania herkkuja mitä kaverit olivat tuoneet paikalle, ja sitten pelattiin erilaisia hauskoja pelejä. Ekana oli vähän kuin ”aasinhäntää” mutta siinä aasina oli vaan raskaana oleva nainen ja häntänä sikiö, eli siis silmät kiinni piti kiinnittää vauveli oikeaan kohtaan. Tuli aika mielenkiintoisia sijainteja sikiöille, voin kertoa. Mun kiinnittämä oli tulossa ulos selkärangasta, nami.

Sen jälkeen muistaakseni piirrettiin vauvan kuvia niin että paperi oli kasvojen edessä ja piti olla silmät kiinni, sitten muovailtiin muovailuvahavauvoja, ja mä sain tuomaroida kilpailuita. Enhän mä osannut päättää voittajaa kun kaikkien vauvat oli niin hienoja, niin mentiin sitten entten-tentten -tyylillä. Meillä oli myös hedelmäsoseiden tunnistuskilpailu, ja melkein kaikki vastattiin oikein. Lisäksi oli vielä kuolahuivien koristelutuokio ja sitten arvailtiin myös vauvan painoa, pituutta, syntymäaikaa ja tulevaa nimeä.

Mulla oli niin hauskaa kaikkien näiden pelien aikana ja siis aivan ihanaa miten täysillä kaikki heittäytyivät mukaan. Oli ihan parasta nähdä pitkästä aikaa montaa ystävää ja oikeasti se miten antaumuksella kaikki muovailivat vauvojaan ja tekivät kaikkia muita hassuja tehtäviä oli musta niin liikuttavaa. En voi uskoa oikeasti että olen niin onnekas että nämä kaikki tyypit on mun ympärillä ja välittää musta ja meidän perheestä, ja haluaa jakaa tällaisia upeita hetkiä mun kanssa.

Vauva ja minä saimme myös maailman ihanimpia lahjoja kaikilta, nyt on vauvalla niin paljon vaatetta ihan joka koossa että ei tosiaan tarvitse pelätä että loppuu kesken. Saatiin vauvalle myös sama vauvakirja kuin meidän tytöiltäkin löytyy, ihan niinkuin olin itsekin päättänyt ostaa, ja lisäksi tyypillä on nyt parikin ihanaa ekaa omaa pehmolelua, kaikki luomu-hajusteettomat pesu- ja hoitoaineet ostettuna ja ainakin kolme paketillista vaippoja joita saatiin mielettömän upeasta Emilian tekemästä vaippakakusta. Mäkin sain kosmetiikkaa ja koruja ja karkkia ja vaikka mitä. Uskomaton panostus kyllä kaikilta.

Mä haluan kiittää jokaista joka oli mukana mun juhlissa, Emiliaa joka organisoi kaiken, Pilviä, Juliaa, Kaislaa ja Oonaa jotka kaikki omalta osaltaan tekivät mun päivästä ihan mahtavan, ja joiden kanssa on aina yhtä ihanaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa. Oli sitten arki tai juhla. Ihanien ystävien kanssa voi jakaa kaiken, niin hyvät kuin huonotkin hetket, ja on huojentavaa ja ihanaa tietää että siellä he ovat meidän tukena, myös silloin kun ei aina ehditä näkemään. Toivon vaan että voin ja osaan itse olla yhtä hyvä ystävä heille mitä he ovat mulle.

Lisäksi haluan kiittää tietenkin Polhemia joka tarjosi meille tilan ihanille juhlille, ja Polhemin ihania naisia jotka ovat vuosien saatossa tulleet töiden kautta mulle myös ihaniksi ystäviksi jotka aina ottavat avosylin vastaan ja kysyvät kuulumisia ja tsemppaavat ja tukevat ja myötäelävät myös meidän elämän käänteissä.

Kiitos vielä hurjasti kaikille<3 Täällä on yksi Iina joka ei ehkä valuttanut häkellykseltään onnenkyyneleitä eilen juhliin astuessaan, mutta joka on pyyhkinyt kyyneleitä useaan kertaan eilistä muistellessaan ja kuvia selatessaan.


Viikonloppu Turussa

22.08.2016

Lauantaiaamuna ajeltiin kohti Turkua ja viikonlopun viettoa. Minä olin käynyt Turussa viimeksi alle 5-vuotiaana, Otto Ruisrockissa joskus ennen kuin me tavattiin, ja meidän lapset eivät koskaan. Turussa meitä odottivat tietenkin Emilia ja Topias sekä heidän ihanat mukulat, ja ihan mahtava viikonloppu täynnä menoa ja meininkiä. Meidän on pitänyt mennä tosi monta kertaa jo Turkuun, mutta harmillisesti ollaan aina oltu kipeänä tai jotain muuta ikävää on sattunut. Siitä on oikeastaan tullut jo kunnon sisäpiirin vitsi että Iina ja Otto ei koskaan käy Turussa. Mutta nyt me kerrankin päästiin, ja onneksi päästiinkin!

Ensimmäisenä mentiin Empun ja Topiaksen luo lasten kanssa ja purettiin tavarat sinne. Muksut olivat ikävöineet toisiaan kovasti ja odottaneet että pääsevät leikkimään yhdessä. Samanikäisillä esikoisilla ja kuopuksilla (tai no meidän pian keskimmäisellä, hihii) sujuivat leikit tosi hienosti yhdessä, sitä oli ihana seurata. Lauantain ohjelmaan kuului Liedossa järjestetty Maatilapäivä, missä päästiin paijaamaan ihania lehmiä ja lampaita ja vuohia ja heppoja, ja lapset saivat istua traktorin kyytiin ja syödä grillimakkaraa.

Maatilapäivän jälkeen mentiin vielä illaksi heppatallille, missä Emilia opetti meidänkin lapset ratsastamaan ihanalla Shetlanninponilla nimeltä Viuhti. Molemmat meidän tytöt saivat ratsastaa ihan itse ja seurattiin myös miten Emilia ratsasti isommalla hepalla. Olisi ollut mahtavaa itsekin ratsastaa mutta en kyllä uskaltanut tämän pötsityypin kanssa hevosen selkään. Ehkä sitten ensi keväänä tai kesänä Emilia saa opettaa mutkin ratsastamaan. Mä kun en ole ratsastanut sen enempää kuin meidän lapsetkaan tätä ennen, mua on aina talutettu ja viimeksi olin hevosen selässä joskus ala-asteiässä tai ehkä jopa päiväkodissa.

Ilalla pojat kokkasivat meille hampurilaisia ja pulled beefiä herkullisilla lisukkeilla, ja lasten mentyä nukkumaan pelattiin pikkutunneille asti Rappakaljaa naurunräkätysten säestämänä, ja nautiskeltiin fonduesta. Reissuun mahtui paljon ekoja kertoja, eka kerta yötä Turussa, eka kerta kun lehmän nenä koski mun käteen (oli muuten pehmeä ja ihana :D), eka kerta kun pelasin Rappakaljaa ja eka kerta kun söin fondueta. Ja varmasti monta muutakin ekakertajuttua. Oli hauskaa kokeilla kaikkea uutta!

Eilinen päivä me aloitettiin käymällä tsekkaamassa Turun jokiranta ja keskusta. Muistaakseni silloin pikkulapsena kun kävin Turussa, me ei käyty jokirannassa ollenkaan ja silloin taisi olla talvi. Kesäinen Turku oli upea ja ymmärrän kyllä kaikki ylistyssanat jokirannasta nyt kun olen sen itsekin nähnyt. Mahtava paikka. Istahdettiin Frozen Yoghurtille rantaan, minkä jälkeen ajettiin Holiday Club Caribiaan. Emilia oli järjestänyt yhteistyössä Holiday Clubin kanssa meille mahtavan päivän uudessa SuperPark sisäaktiviteettipuistossa ja Caribian kylpylässä, ja niiden jälkeen koko porukalle tarjottiin vielä illallinen O’leary’s -ravintolassa.

SuperParkissa lapset ja kaikki mua lukuunottamatta pääsivät riehumaan ihan sydämensä kyllyydestä trampoliineilla, kiipeilyseinillä, peliareenalla ja polkuautoilla. Trampoliinit olivat aikuisillekin sopivia ja miehenikin innostui heittämään muutaman voltin. Jos yhden toiveen saisi esittää Superparkille, niin sinne saisi laittaa tuoleja raskaanaoleville ja muuten ei-välttämättä-niin-aktiivisille huoltajille. Tottakai puiston tarkoitus on koko perheen yhdessäolo ja yhdessä riehuminen, mutta uskon että en ole ainoa joka joskus sinne lähtee myös silloin kun ei ole elämänsä parhaassa pomppukunnossa.

Nauratti muuten kun bongattiin kylpylästä mainos jossa oli meidän neiti! Oltiin Holiday Clubin kuvauksissa joskus syksyllä 2014 koko perhe ja oli hassua törmätä silloin otettuun jätskikuvaan. Esikoinen sen itse bongasi ja häntä kovasti kikatutti kun löytyi oma naama.

Superparkin jälkeen mentiin tosiaan kylpylään, ja siellä lilluttiin porealtaissa ja lapset saivat leikkiä lämpimässä lasten altaassa. Meidän lapset eivät vielä uskaltautuneet liukumäkiin Oton kanssa mutta ehkä joskus isompana sitten. Kylpylässä oli mukavan rauhallista ja rentoa. Uimisen ja Superparkin jälkeen oli ihan hirveä nälkä, ja oli kiva mennä O’leary’siin syömään. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan ja kaksi porukan nuorimmaista nukahtivatkin tuoleihinsa päiväunille jo ennen alkupalojen saapumista. Taisi olla vähän rankka iltapäivä. Ruoka oli herkullista ja sitä oli paljon. Maisteltiin kaikki vähän toistemme annoksia ja kaikki oli kyllä ihan yhtä hyvää.

Ruokailun jälkeen lapset saivat vielä hetken pyöräillä yhdessä Emilian ja Topiaksen pihalla, ennen kuin me ajettiin takaisin kotiin. Oli kyllä aivan mahtava viikonloppu, kiitos ihan hurjasti Emilialle ja Topiakselle ja lapsille parhaasta seurasta ja majapaikasta. Seuraavalla kerralla yökyläilläänkin toisinpäin eli Turun porukka tulee meille ja sitten keksitään Helsingissä jotain hauskaa. Sitä odotellessa!

Ihanaa maanantaita kaikille!

PS: Kiitos hurjasti kaikille jotka tilasitte mun upouuden youtubekanavan jo eilen! Ekat kaksi videota ovat pian valmiita, ja ilmestyvät molemmat tämän viikon aikana, jotta pääsen vielä tyhjillään olevan kanavani kanssa hyvään alkuun. Jaan toki videot myös täällä blogin puolella sitten.