Ystävistä ja ystävyydestä – millaisia ovat kolmen lapsen yrittäjä-äidin ystävyyssuhteet?

14.02.2018

Tänään vietetään Ystävänpäivää, ja sen kunniaksi kirjoitan teille aiheesta, josta en ole pitkään aikaan tainnut sanoa oikein mitään täällä blogin puolella. Nimittäin ystävistä ja ystävyydestä – päivän teemasta.

Ennen parisuhdetta ja omaa perhettä, ystävät olivat kiistattomasti ainakin omassa elämässäni aivan ykkössijalla. Ystävät olivat niitä, joiden kanssa vietin aikaa joka päivä, puhuin jatkuvasti puhelimessa, jaoin kaikki ilot ja surut. Heti ekana kun jotain merkittävää tapahtui, jaoin sen ystävien kanssa. Ensimmäisen raskaustestinkin tein vuonna 2011 ollessani ystävän luona yökylässä, eihän sitä nyt yksin voinut tehdä todellakaan, kuten ei mitään muutakaan niihin aikoihin.

Niistä teinivuosista on kuitenkin jo monta vuotta aikaa, ja joka vuosi parisuhde, lapset ja työ ovat vallanneet yhä suurempaa osaa arjesta. Saako ystäviä kuitenkaan unohtaa kokonaan vain siksi, että muut asiat valtaavat tilaa? Mun mielestä ei missään nimessä, jos heistä oikeasti välittää. Ystävyys saa kuitenkin muuttaa muotoaan ja kehittyä siinä samalla, kun elämä muutenkin menee eteenpäin meillä kaikilla. Oikeat ystävyyssuhteet kestävät kyllä muutokset puolin ja toisin.

Mun elämästä tippui kauhallinen ystäviä pois heti silloin, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi ja lakkasin olemasta joka viikonloppu juhliva teini. Toisaalta mulle myös jäi iso kourallinen niitä ystäviä, jotka seisovat mun rinnalla edelleen tänäkin päivänä. Oikeastaan kaikissa elämän käännekohdissa ystäviä on hävinnyt, mutta toisaalta uusia tullut tilalle, jopa enenmmän kuin on lähtenyt. Silti se tietty joukko ihmisiä on ollut alusta tähän päivään asti mun rinnalla, ja tiedän että tulee olemaan aina, tapahtui mitä tapahtui.

He ovat niitä ihmisiä joille voi kertoa mitä vaan, ja jotka laittavat juuri oikealla hetkellä viestiä, että tsemppiä kiireisiin, kaikki menee hienosti. Toivon, että osaan olla yhtä ihana ystävä takaisin, ja uskon että en ainakaan ihan surkea ole, kun yhtä ollaan pidetty kaikki nämä vuodet. Oikeiden ystävien kanssa ei haittaa, vaikka ei näkisi pitkään aikaan, sillä sitten kun nähdään, kaikki on ihan samanlaista kuin ennenkin. Yhtä rentoa, vaivatonta ja leppoisaa.

En sure menetettyjä ihmissuhteita, klisee pätee että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Jokainen ihminen joka on jollain lailla ollut osana mun elämää, on opettanut mulle jotain ja jättänyt jäljen siihen, kuinka toimin ja kuinka kohtelen toisia. Olen iloinen voidessani sanoa, että mun ystävyyssuhteisiin ei ole kuulunut draamaa enää vuosikausiin. Olen riidellyt ystävän kanssa viimeksi varmaankin ollessani 22-vuotias, eli neljä vuotta sitten. Tai en oikeastaan riidellyt, mutta tietoisesti ottanut etäisyyttä ihmiseen, jota pidin ystävänä, mutta joka teki ikävästi mulle yhtenä mun elämän tärkeimmistä päivistä.

Sen jälkeen elämä ystävien kanssa on ollut äärimmäisen tasaista. Nähdään aina kun ehditään, puhutaan aina kun voidaan, jaetaan ne ilot ja surut. Ei jaeta kaikkea ehkä ensimmäisenä enää, mutta heti toisena Oton jälkeen. Whatsapp laulaa iltaisin, ja vaunulenkillä ollessa soitan usein kaukana asuvalle ystävälle. Aikaa otetaan sieltä mistä voidaan, ihan kuin parisuhteessakin. Joka viikko näen ainakin muutamaa ystävää tai kaveria, mutta heitä on niin monta, että yleensä en näe samaa ihmistä kovinkaan montaa kertaa kuukauden aikana, koska en vain ehdi. Ja tilanne on yleensä ihan molemminpuolinen, en tosiaankaan ole ystäväpiirini ainoa jolla kalenteri on aina liian täynnä.

Sen sijaan olen edelleenkin ainoa jolla on lapsia, jos miettii niitä ystäviä joiden kanssa ollaan tunnettu kaikkein pisimpään. Se ei koskaan ole ollut este yhteydenpidolle tai ajan viettämiselle. Olen ylpeä voidessani kutsua monia ystäviäni myös lasteni kummeiksi. He ovat vieneet lapsia kotieläinmessuille ja sisäleikkipuistoon, pelanneet tuntikausia lautapelejä ja askarrelleet aquabeadseillä lasten kanssa mun ollessa kuumeessa. He muistavat soittaa synttäripäivänä toiselta puolelta Suomea lapsen omaan numeroon, ja kysellä kuulumisia häneltä ihan muuten vaan. He juttelevat mun kanssa mistä vaan, myös lapsista silloin kun siltä tuntuu.

He ovat kiinnostuneita meidän koko perheen kuulumisista, ihan samoin kun minä heidän yliopistojutuistaan tai työn hakemisesta. He lähtevät mun kanssa juhlimaan silloin harvoin kun sinne pääsen, ja aina meillä on yhtä hauskaa. Ylihuomenna lähden juhlimaan ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, ja odotan sitä niin innolla. En koskaan suunnitellut pitäväni näin pitkää taukoa tanssimisesta, mutta jotenkin siinä vain kävi niin. Ei se silti tuntunut kahdelta vuodelta, ja tiedän että meillä on perjantaina ihan yhtä hauskaa kuin oli kaksi vuotta sittenkin. Lähden juhlimaan ystävän kanssa, jonka kanssa tuli viime vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta yhteistä taivalta.

Uudemmista kavereista ja ystävistä olen hurjan kiitollinen myös, ja siitä että olen saanut vuosien varrella tutustua niin ihaniin äiteihin. Äitiystävät ovat tärkeitä voimavaroja ja inspiraation lähteitä, joiden kanssa voi jakaa kaikki ne lapsiperhearjen ilot, surut ja huvittavimmat tilanteet. Toki äitien kanssa voi puhua kaikesta muustakin kuin vain lapsista. Äitiystävänä mä haluan olla sellainen, jonka kanssa lapsetkin voi olla rennosti. Kun meille tulee kylään, ei tarvitse jännittää että mitenköhän se menee lasten kanssa, meillä voi olla juuri niinkuin kotonaan. Ja onneksi sama toimii ystävien kanssa myös toisin päin.

Tänä vuonna olen tutustunut jo pariinkin uuteen ihanaan ihmiseen, joiden kanssa ollaan käyty lounaalla ja vietetty aikaa. Se on ihanaa! Mä olen ihmisenä sellainen avoin höpöttelijä joka tutustuu helposti, ja on ollut mahtavaa törmätä usein samanhenkisiin tyyppeihin, joiden kanssa vaan klikkaa heti.

Olen hurjan kiitollinen jokaisesta ihanasta ihmisestä joka meidän ympärillä on, se ei ole mikään itsestäänselvyys että saa elämäänsä niin mahtavia tyyppejä. Ystävät ovat uskomattoman suuri rikkaus. Kiitos myös kaikille teille siellä ruutujen takana, moni vakkari teistäkin lukijoistakin tuntuu vähän kuin ystävältä, ollaan ehkä moikattu tapahtumassa, ja juteltu kymmenien ellei satojen kommenttien verran täällä blogissa tai somekanavissa. Se on ihan mahtavaa. Ihanaa Ystävänpäivää kaikille <3


Leidit tyllihameissa

10.06.2017

Kun Emilia ja Topias tulivat meille tällä viikolla, mua alkoi melkein heti naurattaa, koska Emilialla oli päällä ihan samanlainen asu mintunvihreänä, joka omasta vaatekaapistani löytyi vanhan roosan värisenä. Siis oikeasti, meidän vaatekappaleet olivat miltei identtiset keskenään mutta vain eriväriset. Sovittiin heti siinä että otetaan asukuvat meidän samisteluasuista, koska oli niin hauska sattuma. Ollaan siis kummatkin ostettu nää vaatteet täysin tietämättä toisistamme ja ihan eri aikaan, aika hauskaa.

Ostin vanhan roosan värisen pitsitopin joskus heti synnytyksen jälkeen ja ajattelin että se on kesäksi kiva. Sitten kun toppi saapui postissa kotiin, se olikin niin kinttana mun synnyttäneelle kropalle isommasta koosta huolimatta, että ajattelin etten voisi ikinä käyttää sitä. Taisin kuitenkin luovuttaa liian aikaisin, sillä oikeasti sille omalle kropalle pitää vaan antaa aikaa palautua. Nyt toppi menee mulle aivan helposti ja ei näytä enää makkarankuorelta, vaikka en ole muuttanut mitään elintapoja tai liikkunut tavallista enemmän synnytyksen jälkeen. Siinä vain kestää mulla hetki että kroppa palautuu, mikä on täysin normaalia ja ok. Edelleenkin mulla on jonkin verran raskauskiloja jäljellä, mutta nyt kuitenkin tuntuu jo omalta itseltä eikä enää täysin vieraalta.

Tyllihame oli mulla niin kovassa käytössä raskausaikana, että heti raskauden jälkeen musta tuntui että olen aivan kyllästynyt siihen. Nyt kevään aikana olen kuitenkin ”löytänyt” sen uudelleen, kun olen nähnyt monilla muilla niin kivoja tyllihameasuja päällä, ja kaupatkin ovat näitä hameita juuri nyt pullollaan. Tyllihame on ihanan monikäyttöinen, collegen ja tennareiden kanssa sen saa puettua rennommasti ja ihan arkeenkin sopivaksi, ja sitten taas pitsitoppi ja korkkarit muuttavat sen juhlavaatteeksi. Varmasti kesän monikäyttöisin hame, ja tyllihameet on vieläpä aika edullisiakin näyttävyyteen nähden.

Toppi H&M / Hame Zara / Kengät Asos / Kello Daniel Wellington (saatu)

Oon vieläkin ihan hirmu tyytyväinen tähän mun hiekanvaaleaan tukkaan, koska sen kanssa fiilis on niin paljon raikkaampi kuin ruskeassa tukassa. Tää on tällainen hyvä kesätukka ja näyttää kivalta monen asun kanssa. Samoiten kuin kirkkaanpunaisen huulipunan kanssa, mun on ehdottomasti käytettävä sitä useammin, niinkuin Skamin Noora kakkoskaudella. Nyt ajauduin ihan sivuraiteille tämän huulipunan kanssa, näissä kuvissa mulla on vain nuden väristä mattahuulikiiltoa.

Koskakohan mä kyllästyn tähän pastellivaaleanpunaiseen? Ollaan naurettu niin paljon Oton kanssa sille, kuinka paljon tätä väriä meidän koko perheen vaatekaapista löytyy. Voitaisiin kaikki sulautua meidän olkkarin sohvaan, Otollakin on vanhan roosan väriset collegesortsit ja t-paita, kaikilla kolmella tytöllä ja mulla löytyy myös vaatekaapista vaikka mitä tässä värissä ihan päästä varpaisiin, arskoista kenkiin. Joku kerta on pakko vielä ottaa kuva missä koko perhe sulautuu sohvaan, siitä tulee niin höpön näköinen!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3