Treeni kulkee, omaan tahtiin

17.11.2014

En olekaan hetkeen kirjoitellut treenikuulumisia, ja sille on syynsä. En missään nimessä ole luopunut treenaamisesta kokonaan, mutta Kayla Itsinesin 12:n viikon ohjelmasta on edelleen läpikäytynä vain 10 viikkoa, ja sen jälkeiset nelisen viikkoa on nyt menty rennommalla otteella. Tämä siksi, että ohjelman viimeisen vaiheen vaatimat 9-11 treeniä viikossa eivät vain onnistuneet multa viime kuussa enää kiireen, sairasteluiden ja väsymyksen vuoksi. Mä olen treenannut koko tämän neljä viikkoa aina 4-7 kertaa viikossa, eli ihan hyvään tahtiin omasta mielestäni, mutta tietenkin olen pettynyt ettei mulla riittänyt rahkeita viedä ohjelmaa loppuun, sitä oli kuitenkin vain kaksi viikkoa jäljellä.

Olen nyt ajatellut, että kunhan selviän tästä ja ensi viikosta, mä otan loppuspurtin ja aloitan ohjelman uudelleen viikkojen 8-12 osalta. Eihän se sama ole, mutta olen luottavaisella fiiliksellä, että saan sillä jotain tuloksia edes aikaan, koska ainakin tämä treenimäärä on riittänyt ylläpitämään sitä mihin viikolla 10 jäin. Tällä kertaa ei siis ole luvassa ennen-jälkeen -kuvia, sillä melkeinpä samassa tilanteessa ollaan edelleen.

kollaasi1Tämä ohjelma sai mut kiinnostumaan liikunnasta, ja huomaamaan miten nopeasti tuloksia saa aikaan jos jaksaa treenata usein ja säännöllisesti. Se on tosi hyvä! Tietenkään en aio treenata yhden kirjan mukaan loppuelämää, mutta tuo kirja on opettanut mulle tehokkaat liikkeet, tehokkaat määrät liikuntaan, ja sen miten kannattaa liikkua ja kuinka usein. Ennen mun treenaaminen esimerkiksi kahvakuulan kanssa kotona oli surkeaa, päämäärätöntä räpiköimistä. Nyt mä tiedän mitä mä teen silloin kun liikun, ja saan hien pintaan ja hyvän fiiliksen.

PB050220xMä olen saanut liikunnasta rutiinin, enkä luopunut siitä vaikka tarkan ohjelman noudattaminen onkin jäänyt. Ennen mä olisin jättänyt koko liikkumisen siinä vaiheessa kun ohjelma ei olisi sopinutkaan yhtenä päivänä, nyt mä olen jatkanut sinnikkäästi liikkumista, enkä osaisi enää olla ilman. Parin päivän tauko liikunnasta on ihan maksimi, koska mä alan kaipaamaan liikkumista siinä ajassa, paljon! Näitä sanoja en ikinä olisi uskonut sanovani. Mä olen löytänyt tämänhetkiseen tilanteeseen itselleni parhaat tavat liikkua, näillä määrillä kroppa voi hyvin ja olen tyytyväinen. Silti itsensä haastaminen kutkuttaa edelleen!

kollaasi2Nyt kun liikunnasta on oikeasti tullut tärkeä ja pysyvä osa elämää, mä voisin vihdoin kuvitella hankkivani vuosien tauon jälkeen salikortin, ja käyväni salilla säännöllisesti treenaamassa. Ennen en olisi uskaltanut sitoutua vuodeksi salikorttiin, mutta nyt se ei tunnu ollenkaan ahdistavalta tai mahdottomalta ajatukselta, vaan oikeastaan aika kiinnostavalta. Olen miettinyt eri salivaihtoehtoja, ja ajattelin liittyä keväällä sitten jäseneksi. Joulun jälkeen tulee aina hyvät kinkunsulatustarjoukset niin se voisi olla otollinen aika liittyä! Millä saleilla te käytte? Mikä on paras sali Helsingissä? Käyttekö ryhmäliikunnassa ja salilla, vai pelkästään salilla?


Treenikuulumisia vko 7/12

03.10.2014

Toivotuimpia postausaiheita viimeaikoina ovat yllättäen olleet treenijutut! Mä oon tosi innoissani, miten moni teistä on näistä kiinnostunut, sillä se tsemppaa muakin jaksamaan ja yrittämään! Mä haluan onnistua tässä! Treenejä on nyt takana melkein seitsemän viikkoa. Treenit eivät maistu edelleenkään puulta, jokapäiväisestä liikunnasta on tullut ihan normaali osa arkea. Nautin siitä että ohjelmat muuttuvat rankemmaksi viikko viikolta. Alussa ohjelman osana tehdyt 40 Mountain Climberia x 2 ovat vaihtuneet 80 toistoon, joista joka kymmenennen välissä vielä kaksi punnerrusta. Tuntuu joo, mutta ei samalla tavalla enää kuin ne 40 silloin alussa. Mun kunto on kasvanut ja kehittynyt.

Mä oon lisännyt huomattavasti vielä entisestään kasvisten ja hedelmien osuutta ruokavaliossa, ja kiinnittänyt huomiota säännöllisiin ruoka-aikoihin. Olen nauttinut joka aamu aamupalan, päivällä lounaan, iltapäivällä välipalan, illalla illallisen, ja vielä iltapalan ennen nukkumaanmenoa. Silti iltapäivisin ja iltaisin mulle iskee nykyään J Ä R J E T Ö N herkkuhimo. Siis ihan hirveä. En tiedä johtuuko se siitä, että tarvitsisin vielä enemmän ruokaa, vai siitä että multa puuttuu itsekuria.

IMG_7203xTämä alkoi Tiaran synttäreillä, niihin asti nimittäin vastustin systemaattisesti kaikkia herkkuja suklaasta sipseihin ja kekseihin. Synttäreillä annoin itselleni luvan herkutella. Huomasin etten turvonnutkaan, eivät ne vaikuttaneet mitenkään. Jotenkin siitä sitten jäi se sellainen ”No jos nyt pari palaa. Eihän ne tunnu missään. Juoksen kilsan enemmän ja lankutan vähän pidempään”. Fakta on että ei, ne eivät ole vaikuttaneet mitenkään ulkonäköön, treenien laatuun tai mihinkään muuhunkaan. En vetele levyllistä suklaata päivässä, vaan palan tai kaksi, tai yhden leivoksen jossain pressitilaisuudessa. Mutta silti, ei se ole kenellekään hyväksi herkutella joka päivä, eihän?

Mulla ei tunnu olevan sellaista kultaista keskitietä (meinasin kirjoittaa keksitie, niinpä) tässä herkuttelussa, vaan se on joko kaikki tai ei mitään. Mä en osaa syödä vain yhtenä päivänä viikossa suklaata, jos ostan sitä kerran, haluan sitä jokapäivä. Nyt mun pitäisi ilmeisesti taas vain katkaista tämä kierre, olla ne kriittiset kolme päivää ilman, ja sen jälkeen jatkaa samalla linjalla jouluun asti. Jouluna on lupa herkutella vaikka kaksi laatikollista konvehteja päivässä, koska joulu on joulu.

IMG_7227xMä tunnen morkkista jokaisesta suklaapalasta, ja se on tosi typerää. Siinä, että herkuttelisi kerran viikossa, ei olisi mitään pahaa. Ei ole mitään järkeä kieltää itseltään herkuttelua kokonaan, on vain inhimillistä että joskus tekee mieli jotain hyvää. Mutta miten pääsisi sitten eroon siitä jatkuvasta herkkuhimosta, joka iskee kun sen kerran herkuttelee? Onko teillä muilla tälläistä vai olenko ainoa kuriton?

Tärkeintä on kuitenkin se että treenit tuntuvat hyvältä, ja mulla on tosi hyvä olo kokoajan. Niskajumien helpotus on auttanut ihan valtavasti, ja energiaa riittää paljon enemmän kuin ennen. Uni tulee myös iltaisin helpommin, kun on rasittanut itseään muutenkin kuin istumalla tietokoneen edessä tai tekemällä hiekkakakkuja tai ruokaa. Mulla on hyvä fiilis, en ole varmaan ikinä voinut fyysisesti näin hyvin, pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Ranteessa on vanha rasitusvamma, joka on alkanut kiusaamaan, ja mun varpaassa on tulehdus johon sain nyt antibiootit. Mutta ne eivät mua lannista, pitää vaan ottaa rauhassa jos tuntuu ikävältä!

Yksi haaste treeneissä on myös aikatauluttaminen, josta moni teistä kyselikin viimeksi! Toistaiseksi mä olen saanut mahdutettua puolen tunnin circuitit ja puolen tunnin lenkit helposti päiviin. Jos juoksen lenkin vasta illalla, niinkuin joudun taas tekemään kun meidän äiti lähtee takaisin Ouluun, se vie multa työaikaa illalta. 30min ei ole vielä niin paha, mutta mä haluaisin kovasti juosta tunnin lenkkejä. Luultavasti teen niin, että jätän ne tunnin lenkit suosiolla viikonlopulle, ja juoksen arkena edelleen niitä lyhyempiä 30min lenkkejä.

IMG_7234xJuoksutakki Topsport / Treenihousut Gina Tricot (saatu) / Kengät Nike / Sukat lainattu Otolta<3

Ohjelmasta on jäljellä vielä reilut viisi viikkoa, ja mä aion kiristää tahtia sen mukaisesti. Seuraavat ennen-jälkeen -kuvat laitan viikon 8 (ensi viikko) jälkeen, niinkuin lupasinkin silloin että laitan aina neljän viikon välein. Moni halusi kuulla ohjelmasta lisää, mutta mä en valitettavasti uskalla paljastaa liikaa, kun en halua rikkoa tekijänoikeuksia millään muotoa. Kayla Itsinesin ilmaisen viikon kokeiluohjelman saa ladattua hänen sivuiltaan, ja siitä varmasti saisi parempaa käsitystä siitä, mitä mä olen tekemässä!

Kuvat on räpsitty iltahämärässä viimeisten luonnonvalon säteiden turvin, ja eivät siksi ole kovin tarkkoja. Sen siitä taas saa kun tulee talvi ja kuvausaikaa on vähemmän ja vähemmän päivä päivältä! Alan taas kerran kallistua sen lisäsalaman hankkimiseen, kun valovoimainen objektikaan ei enää pian auta mitään, jos kuvia ei saa otettua keskellä päivää.

Lopuksi haluaisin vielä kiittää teitä siitä, että olette ehdottaneet mua ehdokkaaksi Indiedays Blog Awardsien Inspiroivin perheblogi-kategoriaan! Mä en edes tiennyt että tälläinen ehdokkaiden haku oli käynnissä, ennenkuin sain viestin että mut on laitettu ehdolle. Joten kiitos ihan hurjasti, tämä merkitsee mulle todella paljon! Mä olen ensimmäistä kertaa ehdolla perheblogi-kategoriassa, jollaista en ennen muista olleen missään blogigaaloissa(?). Jännittävää ja hauskaa olla ehdolla, vaikka kyllä täytyy sanoa että ollaan jälleen kerran niin kovatasoisessa seurassa, että tuntuu niin pieneltä tuolla isojen kalojen rinnalla! Jos haluatte mua äänestää, niin pääsette äänestykseen klikkaamalla allaolevaa kuvaa:

perheblogitxÄänestäjien kesken arvotaan viisi kahden hengen lippupakettia Indiedays Blog Awards -gaalaan Tivoliin 25.10.2014! Kiitos <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!


Belfien kestävät farkut

05.07.2014

En uskonut koskaan käyttäväni blogissani sanaa belfie, en ikinä. Sille on monta syytä, päällimmäisenä niistä se, että mun pylly ei ole mikään belfiepylly, se on olematon, heikko kohtani, pieni lättänä, ei mikään kehuskelun arvoinen pyöreä paketti. Nuorempana harrastaessani vielä aktiivisesti tanssia, haaveilin aina saavani pyöreän tanssijapyllyn, mutta haaveeksi jäi sadoista tanssiin upotetuista tunneista huolimatta. Ei auttanut 3krt/vko salillakäyminen, tai kyykyt. Mun pyllyyn pätee #eikipuueihyötyy, ja tuloksia on turha odottaa tavallisella liikunnalla, se on varmasti se kroppani viimeinen osa-alue jossa liikunnan tulokset näkyvät.

Olenpa saanut pyllystäni muutamaan otteeseen kuulla täällä blogissakin, että ”tee tuolle lättätakamuksellesi jotain kun on niin ruman näkönen”, mutta en ole antanut sen haitata. Mä oon hyväksynyt pyllyni jo ajat sitten, se on osa mua, ja musta on maailman parasta kiusata Ottoa istumalla mun luisevalla pyllyllä sen syliin, kun raukka valittaa että tulee reikiä jalkoihin mun häntäluusta. Silti olen joskus luonut kaihoisia katseita fitnesspyllyihin, ja miettinyt, että joskus vielä mullakin on haaveideni pylly, repäisen vaikka kuusikymppisenä ja treenaan itseni hulluun tikkiin.

Joko riittää pyllystä, pitäisikö päästä asiaan? Syy miksi kirjoitan pyllystä, on tekemäni maailman paras ostos. Olin jo aiemmin tehdyn yhteistyön tiimoilta saanut lahjakortin Fashionstoreen, mutta en ollut osannut päättää mitä sillä ostaisin. Jahkailin ja jahkailin valikoiman kanssa viimeiseen voimassaolopäivään asti, kunnes kavereideni kehotuksesta tilasin Liu Jo Bottom up -farkut. En uskonut sekuntiakaan, että ne saisivat pyllylleni mitään aikaiseksi, mutta ajattelin etten häviä mitään kokeilemalla. Skeptisyyteni johtui siitä, että vielä tähän mennessä en koskaan ollut kokeillut yhtäkään vaatetta, joka muuttaisi kropan muotoa niinkuin lupaa.

IMG_8255xHämmennys oli suuri, kun iskin farkut jalkaan ja katsahdin peiliin. ”Ei hitto, mistä toi oikein tuli???”.  Viimeiset kaksi päivää mä oon käynyt vähän turhan usein peilin edessä tuijottelemassa mun pyllyä, ihmettelemässä vieläkin, voiko olla mahdollista että yhdet housut muuttavat sen niin erinäköiseksi. Olen hehkuttanut ostopäätöksessä auttaneille kavereilleni, ja miettinyt puolitosissani laittavani belfien instagramiin. BELFIEN?! Mikä mua oikein vaivaa, miten voi innostua omasta pyllystä näin paljon, haha!

En ole kertaakaan raskauksien jälkeen ostanut oikeita, kunnon farkkuja, vaan ainoastaan Dr. Denimejä ja muita superstretch -jeggingssejä, ja kieltämättä tuntui ehkä vähän tukalalta kiskaista farkut jalkaan pitkästä aikaa. Mutta fiilis, minkä täydellisesti istuvat farkut tällaisella ekstraefektillä näköjään saavat aikaan, on ihan mieletön. Musta tuntuu taas naiselliselta, ja ensimmäistä kertaa elämässä musta tuntuu, että takamus näyttää siltä niinkuin pitääkin.

IMG_8256x IMG_8237xOnhan tämä huijausta, farkut eivät sisällä samaa terveysvaikutusta kuin oikean fitnesspyllyn tavoittelu, mutta tällaiselle toivonsa menettäneelle satunnaisurheilijalle nämä ovat erittäin tervetullut ratkaisu. Mitä olette mieltä, näyttääkö pylly eriltä?

bottomup normivsbottomupMä en haluaisi enää ikinä laittaa jalkaani muita housuja, kuin näitä Bottom upeja, mutta senverran kukkaroa keventäviä ne ovat, että varmaan joudun välillä esittelemään lättäpyllyäkin. Onko teillä kokemusta Liu Jo bottom upeista, tai tiedättekö muita ihmeitä takamukselle tekeviä farkkumerkkejä?


Minullako kuiva iho?

12.03.2014

Koin tuossa taannoisella Tanskan reissulla herätyksen oman ihotyyppini suhteen: ai mä en olekaan enää se teini jonka naama on kauttaaltaan näppyläinen ja kiiltää melkein heti pesun jälkeen. Mulla onkin nykyään kuiva iho, joistain kohdista jopa erittäin kuiva kosmetologin mukaan. Reissun jälkeen muhun otettiin yhteyttä A-dermalta, ja kysyttiin haluaisinko testata heidän kuivalle, erittäin kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitettua Exomega cleansing oil -puhdistusöljyään, ja Exomega cream DEFI -hoitovoidettaan.

Aiemmin olisin hihitellyt, että mulla ei kyllä sellaisille ole tarvetta, mutta nyt päätin rohkeasti muuttaa jo vuosia samana pysyneitä sekaihon hoitorutiinejani ja kokeilla olisiko siitä apua punoitukseen ja kiristävään tunteeseen iholla. Aloitin kolmen viikon intensiivisen testijakson helmikuun loppupuolella. Puhdistusöljy tuntui taivaallisen kosteuttavalta, ja se onkin ollut mulla päivittäisessä käytössä sekä suihkussa, että meikkien puhdistuksessa. Hoitovoide jäi pysyvään käyttöön etenkin vartalolle.

IMG_6726xExomega cleansing oil sisältää Rhealba -kauranversouutetta, sekä omega-6 rasvahappoja, jotka kosteuttavat ja jälleenrakentavat ihon luontaista suojaa. Myös hoitovoiteen vaikuttavana aineena on Rhealba-kaura. Tuotteet eivät sisällä alkoholia, eteerisiä öljyjä tai väriaineita ja jos mahdollista eivät myöskään parabeeneja tai hajusteita.  Ensimmäisen testiviikon aikana huomasin kasvojeni iholla jo huomattavan muutoksen. Kuivat, nenästä ja otsasta aiemmin jopa hilseilleet kohdat olivat hävinneet kokonaan. Myös vartalon ihoni voi hyvin, siitä huolimatta että talvisin etenkin jalkani ovat aiemmin olleet erittäin kuivat.

Hoitovoiteen koen olleen ehkä turhan rasvainen kasvoilleni, sillä kuivista läikistä huolimatta mulla on edelleen ollut myös epäpuhtauksia etenkin kasvojen T-alueella. Sekaiho on hankala hoidettava, kun se toisiin kohtiin kaipaisi sitä todella rasvaista ja hoitavaa tuotetta ja toisiin vain kevyttä kosteutusta. Kasvoilleni mulla on siis edelleen etsinnässä se täydellinen tuote kosteutukseen, mutta puhdistukseen aion ehdottomasti käyttää Exomega cleansing oilia jatkossakin. Siinä on kevyt, miellyttävä tuoksu josta pidän, ja se toimii todella hyvin myös suihkussa. Hoitovoide taas on täysin tuoksuton, sillä se sisältää vain välttämättömät aineet vähentämään kuivuutta ja rauhoittamaan ihoa.

Mulla on kainaloissa tosi herkkä iho, ja usein sheivatessa se ärtyy, mutta kun olen käyttänyt sheivauksessa geelin sijaan apuna öljyä, ei iho ole ärtynyt kertaakaan. Tässä siis mun loistovinkki tulevaan sortsikauteen, suosittelen ehdottomasti öljyä kaikille jotka sheiveriä käyttävät (vai olenko ainoa joka on niin kivikaudella, että vielä käyttää vanhaa kunnon sheiveriä kun tarjolla on kaikenmaailman sokerointeja ja vahaliuskoja?).

IMG_6824x IMG_6830xTestikokemuksesta jäi positiivinen fiilis, ja seuraavaksi aionkin testata voiteen ja öljyn meidän kuivaihoisella Zeldalla. Zeldalla on ihan pienestä asti ollut tosi kuiva iho, jota saa usein rasvailla. Atooppista ihoa meillä ei onneksi ole ollut kenelläkään, mutta kyllä kuiva ihokin kaipaa sitä hoitamista aivan eri tavalla kuin normaali kostea iho.  Mä olen iloinen että lähdin testiin mukaan, ja opin käsittelemään ihoani viimeinkin sen vaatimalla tavalla!

1176152_10201742037730886_548105345_nPostaus toteutettu yhteistyössä A-derman kanssa.