Tänään oli meidän koko perheen kovasti odottama päivä kun päästiin Skidit Festareille yhdessä. Suunnattiin festaroimaan jo melko aikaisin aamulla, tarkoitus oli mennä jo kymmeneksi mutta hidasteltiin (ja unohdeltiin tavaroita kotiin ja palattiin hakemaan) niin että oltiin vasta puoli yhdentoista jälkeen perillä. Onneksi siellä ei vielä silloinkaan ollut kauheaa ihmistungosta, vaan päästiin hyvin tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa ja tutustumaan eri pisteisiin. Lapset piirsivät omia tarroja sarjakuvakeskuksen pisteellä, askartelivat kruunuja prinsessasalongissa ja kuuntelivat haltioissaan Risto Räppääjää ja Nelli Nuudelipäätä.

Paikalla oli myös Rush Helsingin iso tramppa, parkouria, Design-museon väritys- ja rakentelupiste, liikenneturva, lastenvaatteita, tatuointipiste ja jättimegasaippuakuplia. Ja paljon kaikkea muuta mitä en edes nyt muista! Lisäksi oli ruokaa monessakin eri kojussa sekä Siltasessa ja paljon tuttuja paikalla. Oli kiva nähdä kaikkia kun kesä on ollut niin hiljaista tapahtumien osalta muuten että ei ole tullut niin paljoa blogikollegoihin törmäiltyäkään ellei ole erikseen sopinut treffejä jonkun kanssa. Elokuussa taas vilkastuu ja näkee enemmän tuttuja, kivaa!

Tytöillä oli kyllä niin hullun hauskaa ja he nauttivat selkeästi aivan sydämensä kyllyydestä, oli parasta katsoa sitä ja iloita heidän kanssaan. Molemmat valkkasivat aamulla coolit festariasut ja halusivat oikein glitteriä tukkaan, ja äitihän laittoi.  Molempien mielestä parhaat jutut oli sarjakuvakeskuksen tarra-askartelu, tramppa ja saippuakuplat. Pitää varmaan viedä lapset joskus käymään Rush Helsinki -tramppapuistoon kun he niin kovasti trampoista tykkäävät.

Festariliput saatu.

Huh, mä oon kyllä aivan poikki ja niin olivat lapsetkin, monen tunnin festaroinnin jälkeen me suunnattiin vielä ystäväpariskunnan kanssa Kokomoon brunssille keskustaan, ja sieltä ajettiin vielä Oton tädille kylään. Oli siis ihan tekemistä kerrakseen tälle lauantaille, mutta kivaa sellaista toki. Tää taitaa olla meidän tapa, ”lomaspurtti”, aina lötköillään melkein koko loma ja sitten viimeisenä viikonloppuna tehdään vaikka ja mitä. Huomennakin on ohjelmaa, mutta onneksi myös vapaata öllötystä.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Tätä kirjoittaessani on lomaa jäljellä vielä neljä kokonaista päivää. Uskokaa tai älkää, mutta mä odotan jo arkeakin innolla, siitä taitaa tietää että on ollut antoisa loma? Meidän arki muuttuu näin syksyn alkaessa jonkin verran helpompaan suuntaan, siitä kirjoitan ihan oman postauksensa. Mutta se on suurin syy siihen miksi arkea niin innolla odotankin. Nyt keskitytään kuitenkin vielä lomakuulumisiin!

Tämä viikko aloitettiin kävelemällä autokauppaan ja ostamalla uusi auto. Meidän viime vuonna ostettu pikkuräppänä on osoittanut että auto on meidän perheelle oikeasti tärkeä ja elämää helpottava juttu, ja nyt oli aika upgreidata sellaiseen oikeasti mukavaan ja meidän näköiseen autoon. Joudutaan odottelemaan uuden auton saapumista pari viikkoa, mutta on ihanaa tietää että kohta alla on luotettava ja turvallinen menopeli jossa on mukava matkustaa niin lasten kuin meidän aikuistenkin. Oton koeajaessa testiautoa mä ainakin olin jo aivan myyty ja ilmeisesti mieskin kun kaupat syntyi.

Tiistai me vietettiin koko perhe rannalla, oltiin monta tuntia siellä leikkimässä, syömässä eväitä ja rentoutumassa. Vesikin oli yllättävän lämmintä, ihanaa kun kesä on ollut tänä vuonna näin kaunis. Rakennettiin hiekkalinna ja vallihauta ja vielä veneelle iso rata, josta se ei millään kyllä meinannut kulkea koko matkaa veteen asti. Ainoa mikä reissua vähän varjosti olivat jatkuvat ampiaiset, nyt taitaa olla joku jokakesäinen amppariaika taas kun niitä pörrää aivan jatkuvasti ympärillä. Varsinkin ulkona syöminen tai juominen on ihan mahdotonta kun heti on vähintään pari pörriäistä kimpussa. Onneksi tämä aika taitaa mennä ohi suhteellisen nopeasti.

Eilen käytiin pyörähtämässä Anttilassa heti aamusta ysiltä, ja mä ostin vähän astioita ja sisustusjuttuja. Me ei onneksi oltu siellä pahimman ryysiksen aikaan, tai siis ainakin me selvittiin kassajonosta alle puolessa tunnissa, siinä missä luin monen joutuneen jonottamaan jopa kolmesta neljään tuntia Kodin1:ssä. Huh sanon mä! Aika surullinen kyllä tämä Anttilan konkurssi, toivottavasti edes Anno-tuotteet säilyisivät ja niitä saisi jatkossa vaikka jostain muusta liikkeestä. Ne on ollut mun ihan lempparisisustusjuttuja, varsinkin Annon matot ja muut tekstiilit joita meillä on paljon kotonakin.

Illalla suunnattiin vielä ystäväperheen luo Espooseen ja lapset juoksivat ja leikkivät siellä sydämensä kyllyydestä ja me aikuiset saatiin höpöttää ja vaihtaa kuulumisia. Oli kyllä ihana ilta.

Tänään ajateltiin yllättää lapset lähtemällä käymään kotieläintilalla (ellei vesisade yllätä meitä) ja ehkä sen jälkeen käymällä läheisellä kirppiksellä joka on täynnä leluja. Viime vuonna hamstrasin sieltä lasten barbeille samoja ruokia joita mun barbeilla oli kun olin pieni, ihan parasta!

Aiotaan nauttia täysillä näistä vikoista päivistä yhdessä, ennenkuin uusi ihana arki alkaa. Mahtavaa torstaipäivää kaikille!

Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.

Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family”  ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.

On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.

Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!

Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.

Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Terkkuja Oulusta! Täällä ollaan oltu nyt kolme päivää ja täällä on ihan parasta. En ole ollut Oulussa näin pitkää aikaa (ollaan siis täällä vielä ainakin tämä viikko) moneen vuoteen, vaan ollaan tehty aina vaan parin päivän reissuja. Silloin on yleensä kauheasti ohjelmaa ja ollaan vaan yritetty nähdä mahdollisimman monia kavereita ja sukulaisia lyhyessä ajassa. Nyt ollaan voitu oikeasti rentoutua ja nauttia ja vaan olla. Toki ollaan nähty ihmisiäkin ja sekin on ollut tosi mukavaa, mutta parasta on kun ei ole ollut niin aikataulutettua vaan on voinut piipahtaa kylässä jossain silloin kun on siltä tuntunut.

Lapset on nauttineet kaikkein eniten tietenkin ulkoilusta ja mun serkkujen seurasta, ja he ovatkin uineet joka päivä melkein kaiken sen ajan mitä ollaan oltu täällä mun tädin luona. Trampallakin on pompittu ja ollaan vedetty muutamat krokettimatsit. Mä voitin tänään vaikka en ole pelannut moneen vuoteen, olin ihan polleana. Leikkipuistossakin ollaan käyty ja katsottu leffoja iltaisin. Eilen käytiin Oton kanssa kurkkaamassa Valkea ja mä vähän aleshoppailin sieltä lapsille ja serkuille ihanuuksia Gugguulta ja Mainiolta ja Popista.

Mulle tulee usein kommentteja siitä että meidän elämä vaikuttaa niin tavalliselta, ja sitähän se onkin. Siitä me nautitaan kaikkein eniten, että on nimenomaan tasaista ja tavallista ja saa tehdä kaikkea mukavaa. Toki joskus on kiva kokeilla erikoisempia juttujakin ja en mä yleensä kieltäydy luksuksestakaan sitä ollessa tarjolla. Mutta musta ja meidän perheestä on yleensä mukavinta vaan tehdä niitä ihan tavallisia asioita. Olla yhdessä, syödä hyvää ruokaa ja tehdä perheenä asioita, ulkoilla ja pelata ja leikkiä. Monen mielestä se voi olla tylsää, ja sekin on ihan ok. Eikö tärkeintä juuri olekin että elämä on oman näköistä, sellaista joka tekee sen elämän eläjän itsensä onnelliseksi? Tämä tekee meidät onnelliseksi ja se riittää meille, me ollaan tällaisia tavallisia pulliaisia, onnellisia sellaisia.

Onnelliset tavalliset pulliaiset kuittaavat täältä ja jatkavat lomailua, huomenna luvassa ainakin syömistä mun isovanhempien kanssa, ja varmana lisää uima-allasta lapsille. He uivat tänään jopa kaatosateessa, kun samalla paistoi aurinko ja oli ihan lämmintä. Kesän voi aistia ja lomafiilis on katossa. Seuraavaksi voisin lähteä perkaamaan tuolta vähän mansikoita iltapalaksi, nami.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Pari viime päivää ovat olleet aika täydellisiä ja ihania kesäpäiviä. Ollaan ulkoiltu, syöty ja nautittu auringosta. Zeldan kummisetä on käynyt meillä kylässä, ja mun äiti ja Armas tulivat eilen. Aamulla käytettiin tyttöjen kanssa Armasta pitkällä lenkillä ihan heti ekaksi, ja se oli ihanaa, siinä ainakin heräsi hyvin kun meni ihan ensimmäiseksi raikkaaseen ulkoilmaan. Eilen illalla oltiin lasten kanssa vaikka kuinka kauan ulkona leikkimässä saippuakuplapyssyillä, jotka oltiin ihan unohdettu. Ne on kyllä niin huippuja kun tulee ihan superpaljon kuplia kerralla, ja kummatkin neidit osaavat käyttää niitä ihan itse.

Me istuttiin Oton kanssa penkillä ilta-auringon paisteessa ja tytöt tekivät kuplia toisensa perään. Meidän ohi käveli muutama lapsiperhe ja kaikki olivat ihan innoissaan kuplista. Meidän kuplapyssyt taitavat olla jostain Toys ’r’ usista viime vuonna ostettu, näin ainakin mun äiti muisteli, jos joku haluaa vaikka samanlaiset.

Mulle tuli tässä sellainen tahaton parin päivän postaustauko, kun jotenkin en vain saanut itsestäni mitään irti. Silloin on parempi olla hiljaa eikä väkisin yrittää vääntää. Kesällä joskus tuntuu että päivät ovat niin samanlaisia ettei niistä saa mitään uutta joka kerta raapustettua, ja niin oikeastaan nytkin. Ollaan me käyty jätskillä ja shoppailemassa, kävelemässä ja puistossa. Ihan sitä samaa ihanaa kesähöttöä mitä aina silloin kun siihen on mahdollisuus. Mä olen onnellinen siitä että saan nauttia näistä kesäpäivistä oman ihanan perheeni kanssa, ja aion nauttia näistä mahtavista päivistä ihan täysillä.

Ihanaa viikonloppua ja alkanutta heinäkuuta kaikille <3