Festarimimmit

30.07.2016

Tänään oli meidän koko perheen kovasti odottama päivä kun päästiin Skidit Festareille yhdessä. Suunnattiin festaroimaan jo melko aikaisin aamulla, tarkoitus oli mennä jo kymmeneksi mutta hidasteltiin (ja unohdeltiin tavaroita kotiin ja palattiin hakemaan) niin että oltiin vasta puoli yhdentoista jälkeen perillä. Onneksi siellä ei vielä silloinkaan ollut kauheaa ihmistungosta, vaan päästiin hyvin tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa ja tutustumaan eri pisteisiin. Lapset piirsivät omia tarroja sarjakuvakeskuksen pisteellä, askartelivat kruunuja prinsessasalongissa ja kuuntelivat haltioissaan Risto Räppääjää ja Nelli Nuudelipäätä.

Paikalla oli myös Rush Helsingin iso tramppa, parkouria, Design-museon väritys- ja rakentelupiste, liikenneturva, lastenvaatteita, tatuointipiste ja jättimegasaippuakuplia. Ja paljon kaikkea muuta mitä en edes nyt muista! Lisäksi oli ruokaa monessakin eri kojussa sekä Siltasessa ja paljon tuttuja paikalla. Oli kiva nähdä kaikkia kun kesä on ollut niin hiljaista tapahtumien osalta muuten että ei ole tullut niin paljoa blogikollegoihin törmäiltyäkään ellei ole erikseen sopinut treffejä jonkun kanssa. Elokuussa taas vilkastuu ja näkee enemmän tuttuja, kivaa!

Tytöillä oli kyllä niin hullun hauskaa ja he nauttivat selkeästi aivan sydämensä kyllyydestä, oli parasta katsoa sitä ja iloita heidän kanssaan. Molemmat valkkasivat aamulla coolit festariasut ja halusivat oikein glitteriä tukkaan, ja äitihän laittoi.  Molempien mielestä parhaat jutut oli sarjakuvakeskuksen tarra-askartelu, tramppa ja saippuakuplat. Pitää varmaan viedä lapset joskus käymään Rush Helsinki -tramppapuistoon kun he niin kovasti trampoista tykkäävät.

Festariliput saatu.

Huh, mä oon kyllä aivan poikki ja niin olivat lapsetkin, monen tunnin festaroinnin jälkeen me suunnattiin vielä ystäväpariskunnan kanssa Kokomoon brunssille keskustaan, ja sieltä ajettiin vielä Oton tädille kylään. Oli siis ihan tekemistä kerrakseen tälle lauantaille, mutta kivaa sellaista toki. Tää taitaa olla meidän tapa, ”lomaspurtti”, aina lötköillään melkein koko loma ja sitten viimeisenä viikonloppuna tehdään vaikka ja mitä. Huomennakin on ohjelmaa, mutta onneksi myös vapaata öllötystä.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3


Viimeisen lomaviikon meininkejä

28.07.2016

Tätä kirjoittaessani on lomaa jäljellä vielä neljä kokonaista päivää. Uskokaa tai älkää, mutta mä odotan jo arkeakin innolla, siitä taitaa tietää että on ollut antoisa loma? Meidän arki muuttuu näin syksyn alkaessa jonkin verran helpompaan suuntaan, siitä kirjoitan ihan oman postauksensa. Mutta se on suurin syy siihen miksi arkea niin innolla odotankin. Nyt keskitytään kuitenkin vielä lomakuulumisiin!

Tämä viikko aloitettiin kävelemällä autokauppaan ja ostamalla uusi auto. Meidän viime vuonna ostettu pikkuräppänä on osoittanut että auto on meidän perheelle oikeasti tärkeä ja elämää helpottava juttu, ja nyt oli aika upgreidata sellaiseen oikeasti mukavaan ja meidän näköiseen autoon. Joudutaan odottelemaan uuden auton saapumista pari viikkoa, mutta on ihanaa tietää että kohta alla on luotettava ja turvallinen menopeli jossa on mukava matkustaa niin lasten kuin meidän aikuistenkin. Oton koeajaessa testiautoa mä ainakin olin jo aivan myyty ja ilmeisesti mieskin kun kaupat syntyi.

Tiistai me vietettiin koko perhe rannalla, oltiin monta tuntia siellä leikkimässä, syömässä eväitä ja rentoutumassa. Vesikin oli yllättävän lämmintä, ihanaa kun kesä on ollut tänä vuonna näin kaunis. Rakennettiin hiekkalinna ja vallihauta ja vielä veneelle iso rata, josta se ei millään kyllä meinannut kulkea koko matkaa veteen asti. Ainoa mikä reissua vähän varjosti olivat jatkuvat ampiaiset, nyt taitaa olla joku jokakesäinen amppariaika taas kun niitä pörrää aivan jatkuvasti ympärillä. Varsinkin ulkona syöminen tai juominen on ihan mahdotonta kun heti on vähintään pari pörriäistä kimpussa. Onneksi tämä aika taitaa mennä ohi suhteellisen nopeasti.

Eilen käytiin pyörähtämässä Anttilassa heti aamusta ysiltä, ja mä ostin vähän astioita ja sisustusjuttuja. Me ei onneksi oltu siellä pahimman ryysiksen aikaan, tai siis ainakin me selvittiin kassajonosta alle puolessa tunnissa, siinä missä luin monen joutuneen jonottamaan jopa kolmesta neljään tuntia Kodin1:ssä. Huh sanon mä! Aika surullinen kyllä tämä Anttilan konkurssi, toivottavasti edes Anno-tuotteet säilyisivät ja niitä saisi jatkossa vaikka jostain muusta liikkeestä. Ne on ollut mun ihan lempparisisustusjuttuja, varsinkin Annon matot ja muut tekstiilit joita meillä on paljon kotonakin.

Illalla suunnattiin vielä ystäväperheen luo Espooseen ja lapset juoksivat ja leikkivät siellä sydämensä kyllyydestä ja me aikuiset saatiin höpöttää ja vaihtaa kuulumisia. Oli kyllä ihana ilta.

Tänään ajateltiin yllättää lapset lähtemällä käymään kotieläintilalla (ellei vesisade yllätä meitä) ja ehkä sen jälkeen käymällä läheisellä kirppiksellä joka on täynnä leluja. Viime vuonna hamstrasin sieltä lasten barbeille samoja ruokia joita mun barbeilla oli kun olin pieni, ihan parasta!

Aiotaan nauttia täysillä näistä vikoista päivistä yhdessä, ennenkuin uusi ihana arki alkaa. Mahtavaa torstaipäivää kaikille!


Ainolan puistossa

16.07.2016

Koko viikko on ollut ihanan aurinkoinen tätä päivää lukuunottamatta, ja eilenkin nautittiin Ainolan puiston kauniista maisemista. Lähdettiin sinne Oton ja tyttöjen ja mun kummipojan kanssa joskus aamupäivällä ja ihan ekana mentiin testaamaan leikkipuisto, joka oli kokenut melkoisen muutoksen siitä mitä se oli mun viimeksi siellä käydessä. Leikkipuisto oli ihan mahtava, siellä oli vaikka ja mitä tekemistä ja isommille ja pienemmille omat puolet. Meidän hurjapää 3v viiletti tosin siellä näiden isompien perässä isojen puolella ja meni karuselliinkin vaikka äitiä hirvitti että miten siinä käy. No hyvin kävi, hän puristi karusellia ja hymyili tyytyväisenä, eikä pudonnut.

Puistossa riehumisen jälkeen me käytiin tutkimassa ihania kasvihuoneita täynnä trooppisia kasveja, ja sitten lapset pääsivät kiipeilypuuhun. Mun kummipoika kiipesi ihan hurjan korkealle ja mä olin tietty ihan paniikissa. Mutta kyllä se sieltä tuli ehjänä alas. Sitten syötiin vielä jäätelöt ennen kuin käppäiltiin takaisin autolle. Matkalla esittelin tytöille mun vanhaa koulua, Myllytullin koulua, jonka piha oli myös ihan erilainen nyt mitä melkein 10 vuotta sitten kun siellä opiskelin yläasteella.  Se oli kyllä ihana koulu, mulla on sieltä mun luokasta niin lämpimät muistot, meillä oli niin kiva porukka kuvisluokalla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Terkkuja vaan jos on joku mun vanha koululainen siellä kuka lukee!

Illalla käytiin yhdessä mun tädin perheen ja mun äidin kanssa syömässä, ja tänään ollaan käyty taas mun isovanhemmilla. On niin ihanaa kun on voinut nähdä heitäkin joka päivä. Mun mummu pääsi kotiin taas vähäksi aikaa hoitokodista ja on ollut paremmassa voinnissa. Tänäänkin juteltiin vaikka ja mitä. Lapset piirsivät hänelle innoissaan kuvia ja kirjoittivat niihin jotain supisupisalaisuuksia.

Me ollaan täällä jossain lomaonnellisuuskuplassa vaan, ja siksi en ole nyt kirjoitellutkaan niin usein. Tällä hetkellä meidän päivät on aika pitkälti sellaisia lomaa-perheonihana-sukulaisetonihania-jeejee -päiviä,  enkä usko että voisin joka päivä kirjoittamalla saada niistä joka kerta erilaista sisältöä aikaiseksi. Mutta ensi viikolla me jo palataan kotiin ja on enemmän aikaa ja halua kirjoitella ja esitellä viime aikojen ostoksia ja kokeilla vaikkapa uusia reseptejä tai Helsingin nähtävyyksiä. Täällä mä otan kaiken ilon irti tästä ajasta näiden ihmisten kanssa joita en turhan usein näe, ja siksi ehkä istun vähän vähemmän koneella.

Nyt mä lähden syömään tortillanjämiä kun tehtiin tänään niin hyvät pöperöt! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3


Kahden kaupungin välissä

14.07.2016

Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.

Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family”  ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.

On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.

Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!

Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.

Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3