Melkein meikittömät asukuvat

28.07.2018

Helteet erottivat mut ja mun meikkipussin kulmakarvoja lukuunottamatta jo kesäkuussa Rodoksella, ja sen jälkeen me ollaan oltu vähän vähemmän tekemisissä kuin yleensä. Tämä viimeaikojen käristyskupolissa eläminen on opettanut, että meikkipussi on oikeasti ihan viimeinen juttu jonka haluan nähdä kun mittari näyttää 33 astetta. Yritin yhtenä päivänä meikata, kun lähdin kaverin kanssa keskustaan lounaalle, ja se päätyi siihen, että ripsivärit olivat valahtaneet ripsistä silmien alle, ja koko meikkipohja oli sulanut jo metromatkalla niin, että naama oli yksi kiiltävä hikimeri.

Olen siis suosiolla ollut ilman meikkiä muutamia satunnaisia päiviä lukuunottamatta melkein koko kesän. Ainiin ja ne kulmakarvat, niistä en luovu! Mutta niiden tekeminen syö mun päivästä ehkä n. 30 sekuntia kun on hyvä tuote, eli Lorealin Brow plumper joka on paras ikinä, ja jolla värin saa tarttumaan pelkkiin karvoihin ihon sijaan. Mutta ihan oikeasti siis puhuen, en koskaan ole alakoulun jälkeen ollut näin paljon ilman meikkiä, kuin tänä kesänä. Olen aina toivonut, että voisin olla ilman meikkiä, mutta mun iho on aina ollut mulle tosi herkkä paikka, se on punoittanut ja ollut näppyjä aika ajoin paljonkin (postausta iho-ongelmista mm. täällä).

Viimeisen raskauden jälkeen mun iho on kuitenkin voinut paremmin kuin koskaan, ja tänä kesänä oon ensimmäistä kertaa alakoulun jälkeen oikeasti voinut tuntea, että mun iho on hyvässä kunnossa. En voi edes sanoin kuvailla miten ihanalta se tuntuu! Ei mulla vieläkään mikään silkkisen tasainen iho ole, mutta kun vertaan sitä siihen mihin olen tottunut, voin vain huokaista onnesta. Samalla kun olen ollut paljon ilman meikkiä, on iho tuntunut voivan vielä entistäkin paremmin.

Mä olen aina ihastellut kaikkia niitä tasaisella iholla siunattuja ihmisiä, jotka kulkevat koko kesän ilman meikkiä, ja talvella levittävät vähän bb-voidetta ja näyttävät upealta, enkä ole koskaan voinut kuvitellakaan, että voisin joskus itse tehdä samoin. Mutta ehkä? Ei sitä tiedä kuinka hyvät kaverit meistä tulee meikkipussin kanssa taas helteiden jälkeen, sillä mä nautin meikkaamisesta tosi paljon ja tykkään kokeilla uusia juttuja. Mutta just nyt  oon vaan niin fiiliksissä siitä, että eka kertaa elämässäni oon oikeasti uskaltanut keventää kesäksi! Mä otan tästä kaiken ilon irti, ja sormet ristissä toivon että helposti kuivuva JA näppylöityvä ihoni selviää talvestakin kunnialla.

Napattiin nämä asukuvat tänään kun mentiin käymään Ihanassa Kahvilassa Kalasatamassa. Luin siitä jo vuosia sitten, mutta ei vaan koskaan ole tullut mentyä käymään siellä aiemmin. Se oli tosi sympaattinen paikka, ja lapsetkin tykkäsivät, vaikka esikoisen lippis karkasikin tuulen mukana mereen. Siitä tuli hänelle vähän suru, mutta onneksi hän muisti sitten, että kotona on yksi kiva toinenkin lippis jota hän voi taas käyttää.

Näin kuumalla ihaninta on pukea jotain tosi kevyttä ja väljää päälle, ja siksi päädyin viime kesän lemppareihin, eli pliseerattuun pinkkiin hameeseen, ja 2017 juhannukseksi ostettuun kukkatoppiin. Hiukset vaan kiinni niin ne eivät ole hikisenä niskassa. Pidennyksiäkään en ole käyttänyt tänä kesänä juuri yhtään, kun ei vaan helteillä kertakaikkiaan pysty, ne on liian kuumat. Olen siis ollut tosi paljon vaan omalla tukalla, tukka kiinni, ettei se liimaannu niskaan.

| Toppi BIKBOK | Hame Gina Tricot | Kengät H&M | Laukku & Other Stories | Laukkukoru Coach | Korvakorut Glitter | Hiusdonitsi Gina Tricot |

Yksi juttu muuten vielä: en ole käyttänyt myöskään itseruskettavaa sen jälkeen kun lähdettiin Kreikkaan, vaikka normaalisti käytän asteittain päivettävää ympäri vuoden. Näin ruskettunut en ole ollut varmaan kuin kerran aiemmin elämässäni, Kreikan lomalla vuonna 2002. Hauskinta on se, että en kertaakaan ole ottanut aurinkoa, ja olen kuluttanut todella monta purkillista aurinkorasvaa. Ollaan vaan oltu niin paljon ulkona, että väri on tarttunut. Toki osansa voi olla myös betakaroteenikapseleilla, joita söin alkukesän Kreikan lomaan asti myös.

Sellaista! Monelle mulle on itsestäänselvyys olla ilman meikkiä kesällä, ja se on tosi hienoa. Mulle tää on ollut pitkä matka, ja oon niin iloinen, että ainakin tänä kesänä se on mahdollista.


Meidän viikon kuulumiset pähkinänkuoressa

27.07.2018

Oton kahden viikon työpätkä kesäloman ja isyysloman välissä on nyt ohi, ja meillä on vielä pari viikkoa aikaa ottaa rennosti, reissata, puuhailla kaikkia kesäjuttuja ja olla vaan, ennen kuin KOULU alkaa. En oikeasti voi uskoa, että mä kirjoitan näin, mutta niin sitä vaan ollaan jo siinä vaiheessa kesää, ja elämää, että esikoinen menee kohta kouluun. IIK!

Tänään käytiin Ikeassa hakemassa koululaiselle työtuoli tulevaan koululaisen huoneeseen, ja hän ihan uskomattoman fiksusti valitsi itselleen mustan tuolin, koska kuulemma se sopii sittenkin, vaikka hänen lempivärinsä vaihtuisivat, koska musta sopii kaiken kanssa, eikä mene likaiseksi. Jotain lämmintä läikähti sydänalassa tuon kuullessani, viisaita sanoja tyttäreni. Tekstiilejä on helppo vaihdella mieltymysten mukaan, mutta sellaiset isommat hankinnat, kuten juuri työtuoli, on tosiaan hyvä tehdä sillä perusteella, että ne kestävät mahdollisimman hyvin aikaa (sen lisäksi, että ovat ergonomisia). Itse en tosin aina ole ihan yhtä viisas, mutta pitääpä ottaa tyttärestä mallia.

Olen käynyt kotona kaappeja läpi, jotenkin on iskenyt sellainen perinteinen loppukesän siivousvimma ja tarve laittaa jokainen kaappi ihan tiptop ennen kuin se arki taas alkaa. Sitten kun on kaikki kaapit järjestyksessä, on hyvä fiilis aloittaa arki. Pitää jaksaa kuvata vaatteita myyntiin, ja osa pitää varmaankin roudata vaikka Ipanaiseen, johon olin viimeksi tosi tyytyväinen. Varsinkin noita kuopuksen vaatteita on ihan hillitön kasa, kun hän on kasvanut niin paljon!

Me ajateltiin tänään ottaa vähän evästä pihalle ja mukavat vaatteet ja tyynyjä, ja katsella kuun pimennystä lasten kanssa ainakin alkuun. Varttia vaille kuudelta herännyt taapero tosin saattaa nukahtaa ennen kuin kuunpimennys ehtii edes alkaa, mutta jospa nuo isommat jaksaisivat ihmetellä punaista kuuta meidän vanhempien kanssa. Sen pitäisi näkyä loistavasti meidän terassille, ja odotetaan innolla sitä. Onhan se nyt jännittävää, kun tällaista ei tapahdu kovin usein. Lapsetkin aikovat ottaa omalla kameralla kuvia punaisesta kuusta.

Löydettiin lasten oman digikameran akku juuri tässä yhtenä päivänä, kun siivosin keittiön krääsälaatikkoa. En tiedä miksi akku aikoinaan joutui pois kameran sisältä, mutta se on ollut pari vuotta hukassa. Aina välillä ollaan etsitty sitä ilman tuloksia, mutta nyt se sitten onneksi löytyi ihan vahingossa. Ladattiin akku, ja iskettiin se kameran sisään. Kameran muistikortti oli täynnä kuvia ja muistoja kahden vuoden takaa, lasten näkökulmasta tallennettuna. Ne olivat aivan ihania! Ja lapset olivat niin innoissaan, kun saivat taas kameran käyttöön. Pitää kysyä heiltä, jos saan näyttää niitä kuvia täälläkin, tuli nimittäin ainakin itselle niin ihana rakkaudentäyteinen nostalgiafiilis niistä kuvista. Juuri niihin aikoihin mulla ja Otolla oli suuri salaisuus, jota nuo pienet ihanat eivät vielä tienneetkään, nimittäin meidän kuopus, joka silloin oli vasta muutaman sentin kokoinen pieni katkarapu mun mahassa.

Postauksen kolme ylintä kuvaa on otettu ehkä tämän kesän vikalla aikuisten uintireissulla ihanalla Kivinokan uimarannalla, joka on kertakaikkisen hurmaava paikka. Pakko mennä sinne vielä lastenkin kanssa uinnille joku päivä, kun siellä on niin kaunista ja viihtyisää. Eilen testattiin Kallvikinniemen uimaranta, joka oli aivan superkaunis sekin ja niin ihanalla paikalla. Melkein unohti olevansa Helsingissä, ja matalaa vettä jatkui super pitkälle, ihan unelmaranta pienten lasten kanssa. Tuossa juuri yläpuolella kuva sieltä, sekä kuva mun eilisestä lounaasta, kun näin erästä vanhaa ystävääni, jonka kanssa ei oltu IKINÄ käyty lounaalla. Siis ikinä, vaikka ollaan tunnettu vuodesta 2009 asti, ja vaikka ollaan jopa asuttu kämppiksinä pitkiä aikoja. Silloin käytiin toki usein syömässä vaikka Mäkissä, mutta ei koskaan lounaalla. Mutta hei, ekoja kertoja, vielä näin pitkän tuntemisen jälkeen. Aika siistiä!

Ihana viikko takana uintireissuineen ja kesätouhuineen töistä huolimatta, ja kaksi viikkoa koko perheen yhdessäoloa edessä, JES! Nyt otetaan kaikki ilo irti Oton lomasta, näistä helteistä ja siitä, että saadaan vaan olla yhdessä. Mikäs sen parempaa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3