Heinäkuu on jo puolivälissä, ihan uskomatonta. Tämä kesä on ollut jotenkin tosi erilainen kuin viime kesä ja eniten siihen vaikuttaa mun kohdalla sää. Ensimmäisen kesälomaviikon jälkeen ei olla nautittu kertaakaan helteestä, tai edes mukavasta +20 -kelistä paria päivää enempää. Missattiin ne juhannuksen upeat säät, joista Helsingissä nautittiin silloin kun me oltiin Oulussa. Tämä on ollut meille just se perinteinen Suomen kesä, josta viime kesänä mainoksissa vitsailtiin, eivätkä ne yhtään sopineet silloin tilanteeseen.

Luin viime kesänä jostain iltapäivälehdestä, että Suomessa on keskimäärin joka neljäs kesä sellainen helteinen ja ihana, niinkuin viime kesä oli. Ja se kävi kyllä järkeen. Kesä 2018 oli helteinen, kesä 2014 oli helteinen. Niin oli myös kesä 2010, se kesä kun mä muutin Helsinkiin. Se oli helteinen ja upea jopa Oulussa, jossa asuin viimeisiä viikkoja näihin aikoihin yhdeksän vuotta sitten. Kesä 2006 oli varmaan myös helteinen, mutta mä en muista siitä oikein mitään muuta kuin rippileirin ja rippijuhlat. Se oli juuri se vuosi kun mun äiti oli keväällä sairastunut, ehkä siksi koko vuosi on vähän sumuinen mun muistikuvissa.

Tämä kesä ei ole ollut helteinen, vaikka ihana se kyllä on ollut silti. Kyllä sitä kesäfiilistä saa vaikka ei joka päivä kävisikään iltauinnilla, niinkuin viime kesänä tehtiin. Pitää vaan yrittää kovemmin, kun ei riitä, että fiilistelee vaan sitä ihanaa säätä.

Tämä viikko ollaan otettu tosi iisiä lasten kanssa, menty päivä kerrallaan ja tehty juuri sitä, miltä minäkin päivänä on tuntunut. Mulle kesäfiilis tulee juuri siitä, kun voi ottaa rennosti ja miettiä aina aamulla, että mitä haluaa milloinkin tehdä. Ei pakollisia suunnitelmia, ei joka-aamuisia aikatauluja.

Viikko on pitänyt sisällään mm. leffaillan ja karkkipäivän siirtämisen perjantailta tiistaille, vierailun Fallkullan kotieläintilalla perjantaina, sekä 6km pyörälenkin lasten kanssa leikkipuistopaussilla eilen. Keskiviikkona mä kävin terassilla ystävien kanssa ja oli ihanaa, kun meille sattui just se viikon kaunein päivä. Istuttiin Stockan Rooftop-terassilla monta tuntia ja fiilisteltiin aurinkoa ja naurettiin ja avauduttiin.

Tällä viikolla me myös ostettiin 5kg mansikkalaatikko ja perattiin kaikki viisi kiloa mansikoita pakkaseen. Meillä kävi perjantaina keskimmäisen kummisetä grillailemassa meidän kanssa ja tänään Otto ja isot tytöt kävivät Espoossa kiipeilemässä meidän esikoisen kummisedän kanssa. Otto on aivan hurahtanut kiipeilyyn ja nähtävästi meidän lapset myös, mikä on aika siistiä. Ihanaa, kun heillä on uusi yhteinen mielenkiinnon kohde.

Me vietettiin taaperon kanssa sillä aikaa rentoa päivää, hän kävi mm. keskellä päivää pitkässä kylvyssä, sitten leikittiin leikkipuistossa ja lähdettiin sen jälkeen metrolla kahvilaan käymään, mutta hän nukahtikin matkalla ja mä käytin päiväuniajan siihen, että kävin ostamassa uusia sukkia.  Aika tällaista perus kesä-arkea.

Vaikka olen nauttinut hurjasti siitä, että nyt heinäkuussa ei ole ollut juuri mitään sen spesiaalimpaa, odotan innolla näitä heinäkuun viimeisiä viikkoja. Seuraavien parin viikon aikana meillä on vaikka mitä kivaa vähän erityisempää ohjelmaa, säästä viis! Kaikkein eniten odotan ehkä sitä Ed Sheeranin keikkaa, johon on enää alle kaksi viikkoa! Sitä on odotettu talvesta asti, ihan älytöntä, että vihdoinkin on kohta sen aika.

Ensi viikolla aloitetaan myös meidän podcastin nauhoitukset ja sitä odotan niiiiiiiiiiin innolla! Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille ja kiitos tästä viikosta! Musta oli erityisen ihanaa lukea teidän viestejä ja kommentteja liittyen blogin syntymätarinaan, jonka julkaisin tällä viikolla. Se merkitsee oikeasti mulle ihan mielettömän paljon, että niin moni on kulkenut mun mukana jo vuosien ajan, osa aivan alusta asti. Kiitos!

Me tultiin eilen tänne Ouluun mun tädin luo ja täällä on aivan parasta. Lapset nauttivat ja me aikuiset nautitaan. Oulun reissu aloitettiin kunnon saunaillalla ja se oli ihana tapa rentoutua ja päästä Oulu-fiiliksiin. Tänään ollaan käyty katsomassa mun äidin uutta kotia ja moikkaamassa mun pappaa. Lapset ovat hyppineet trampoliinilla suurimman osan päivästä ja me ollaan nautittu vaan tästä rennosta meiningistä. Niin ihanaa olla täällä.

Löysin äidin luota vaikka mitä aarteita, joita esittelin tänään mun instagram storiesissa (näkyy vielä huomiseen iltapäivään asti @iinalaura). Oli ihanaa nähdä äidin uusi koti, josta olen kuullut niin paljon. Ja oli niin nostalgista löytää muutama juttu, joiden luulin jo kadonneen ikiajoiksi, mutta jotka äiti olikin löytänyt muutossa. Äidin uudessa kodissa lapsillakin oli tilaa leikkiä ja touhuta ja he aikovat kuulemma pian mennä mummulle yökylään pitkästä aikaa. Lapset sanoivat, että mun äidin uusi koti on maailman paras mummula. Aika ihanasti sanottu, vai mitä!

Huomenna mennään Oton serkun luo viettämään juhannusaattoa ja muuten vietetään juhannusta täällä mun tädillä ihan rennosti. Grillaillaan ja nautitaan hyvästä seurasta, ei mitään sen ihmeellisempää. Mä askartelin tänään itselleni ja lapsille juhannusseppeleet valmiiksi ja ne ovat nyt jääkaapissa muovipussissa sumuteltuna odottelemassa juhannuksen viettoa. Ostin tosin kukat ihan kukkakaupasta enkä poiminut luonnon kukkia, kun punkit ja muut öttiäiset ahdistivat liikaa. Olen tainnut lukea ihan liikaa punkkiuutisia viime aikoina, kun tuntui siltä, että en vaan uskalla lähteä keräämään neljän hengen seppeleisiin tarvittavaa määrää kukkia ja käsitellä niitä pitkää aikaa ja laittaa vielä päähän. Kaupan kukilla oli turvallisempi fiilis, vaikka luonnon kukat olisivat olleet kyllä ihanampia. Joka tapauksessa kranssien askartelu oli hauskaa puuhaa ja olen tyytyväinen lopputulokseen.

Mä vetäydyn juhannuksen viettoon perheen kanssa ja pidän parin päivän juhannusvapaan, mutta palailen juhannuskuulumisilla joko sunnuntaina tai maanantaina. Instaa ja instagram storiesia päivitän kuitenkin myös vapaan aikana silloin kun siltä tuntuu ja instassa on vielä huomenna yksi juhannusylläri luvassa, joten siellä kannattaa seurailla. Blogi siis hiljenee nyt pariksi päiväksi, mutta palailen viimeistään ensi viikolla!

Ihan mielettömän ihanaa ja toivottavasti lämmintä ja aurinkoista juhannusta kaikille <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fazer Leipomot Oy kanssa ja toimin Fazer Puikulat -brändilähettiläänä.

Käytiin pari viikkoa sitten Särkänniemessä päiväreissulla lasten kanssa ja tällä kertaa me tehtiin eväät matkalle itse. Lähdettiin reissuun jo aamulla aikaisin ja haukattiin vaan pikkuaamupalat kotona. Mukaan pakattiin itse tehtyjä eväsleipiä, niinkuin mun ja Oton lapsuudessa, ja matkalla pysähdyttiin levähdyspaikalle syömään. Oltiin romanttisesti ajateltu etukäteen, että levähdyspaikalla varmasti on pöytä ja penkit (niinkuin meidän lapsuudessa aina oli), mutta sellaista levähdyspaikkaa tuntui olevan hankala löytää. Lopulta me luovutettiin niiden etsinnän suhteen, kun Otto muisti, että takakontissa on pari taittojakkaraa, jotka hän oli ottanut lapsuudenkodistaan keväällä mukaan ja unohtanut sinne.

Niinpä me katettiin eväät minikokoisille jakkaroille, mikä oli lapsista aivan hillittömän hauskaa. Selkeästi paljon jännittävämpi ratkaisu, kuin ne puiset penkit ja pöytä olisivat olleet. Siitä yhdestä mainosjakkarasta meinasi jo vähän tulla kisailua, että kuka siinä saa istua, mutta otettiin lopulta kahden minuutin vuoroissa, niin jokainen sai istahtaa siinä sopivan tovin.

Ylläolevassa kuvassa näette ”Leipäkippiksen”. Leipäkippis.

Tein eväät aamulla valmiiksi kylmälaukkuun muutaman kylmäkallen kera, ihanan näppärää ja nostalgista. Hyvin pysyivät viileänä parin tunnin ajomatkan, vaikka ulkona oli lämmintä 32 astetta. Autossa nyt ei onneksi ollut ihan yhtä kuumaa ilmastoinnin ansiosta, mutta kuitenkin.

Tein meille evääksi Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura leivästä ”hamppareita”. Väliin margariinia, juustoa, kurkkua ja tomaattia sekä Otolle tietenkin pikkelssiä, jota pitää aina olla. Usein tykkään paahtaa aamupalaleivät, mutta nyt ei tietenkään näitä eväsleipiä paahdettu, kun ne pakattiin mukaan eikä niitä olisi voinut syödä lämpimänä. Tulipa taas muistettua se, miten älyttömän herkullisia nuo Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura-leivät ovat ihan sellaisenaankin (eikä aina paahdettuna, kuten mä usein syön mun leivät), kun mukana on suomalaisen kauran lisäksi sitä haudutettua kaurapuuroa. Sen vaan maistaa niin selvästi ja rakastan leipien pehmeää rakennetta.

Meidän lapset tykkäävät tästä Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaurasta kaikkein eniten ja hakevat sitä aina itse kaupassa kärryyn. He erottavat salamannopeasti keltaraidallisen pussin muiden joukosta. Vieläkin me kaipaillaan tosin niitä isompia pusseja kauppoihin, toivottavasti niitä pian tulisi! Varsinkin, kun Puikula Pehmeämpi 100Kaura pysyy myös pehmeänä, vaikka hengailisi pussissa useammankin päivän, eli ei tosiaankaan haittaisi ostaa isompaa kappalemäärää kerralla. Koostumus tai maku ei kärsi.

Me ostetaan aina monta pussia Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kauraa kerralla ja ne ovat vielä parasta ennen-päivänäkin ihanan pehmoisia ja tuoreen tuntuisia. Mutta vähemmän pakkausjätettä tulisi, kun näitäkin saisi esim. 9 kappaleen pusseissa, kuten muita lemppari-Puikuloita. Tiedän, ettei olla ainoita, jotka isompia Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura -pusseja kaipaavat, tästä on tullut instassakin monen monta viestiä teiltä!

Siinä kun me seisoskeltiin pellon reunassa syömässä eväsleipiä, tuntui jotenkin niin ihanalta. Kaikki lapsuuden kesämuistot tulvahtivat kerralla mieleen, oli niin nostalgista vaan muistella niitä kesiä, kun mummun ja papan kanssa ajettiin kesäisin ja pysähdyttiin aina levähdyspaikoille syömään mummun tekemiä eväsleipiä. Mun mummu oli innokas pysähtyjä ja pysähdyttiin kuulkaaa tunnin ajomatkallakin monesti levähdyspaikalle syömään evästä. Välillä huomattiin, että levähdyspaikan vieressä kasvoi mustikoita tai metsämansikoita ja mummulla oli aina joku rasia takakontissa, johon kerättiin niitä sitten mukaan. Mä haluan ehdottomasti tarjota näitä samoja kesämuistoja myös meidän lapsille. Sitä samaa kiireetöntä fiilistä, että ei ole aina hirveä hoppu vaan päästä perille, vaan voi pysähtyä nauttimaan siitä matkastakin ja tehdä jo siitä ihanan kesämuiston, eikä pelkkää siirtymää.

Onneksi meidän lapset olivat ihan yhtä vastaanottavaisia tälle idealle kuin minäkin lapsena. Pitää ehdottomasti tehdä lisää pikkureissuja ja pikkueväsretkiä. Monesti tulee ajateltua liian monimutkaisesti, että pitäisi vääntää joku upea instagram-ystävällinen piknik jos kerran eväsretkelle lähtee. Mutta lasten mielestä se eväsretki itsessään on se juttu ja ihan vaan niiden tavallisten herkullisten leipien syöminen on siisti homma! Lapset ovat paljon armollisempia kuin me aikuiset, pitäisi ottaa heistä mallia.

Siis mä en kestä! Nyt on jo juhannusviikko, aika vaan juoksee. Viime viikko oli mulla tosi työntäyteinen ja se on omalta osaltaan vielä nopeuttanut ajankulua. Toisaalta, viikko oli myös älyttömän antoisa. Pääsin tekemään tosi mielenkiintoisia ja kivoja työjuttuja ja tapaamaan ihania tyyppejä vielä ennen kun kaikki alkavat vuorotellen lomailemaan. Siinä missä ekalla viikolla mentiin ja tehtiin ihan hirveästi kesäjuttuja, toka viikko otettiin iisimmin ja paiskittiin Oton kanssa vuorotellen hommia.

Otto käytti lapsia videopelimuseossa ja leikkipuistossa mun työpäivinä. Ollaan käyty yhdessä tihkusadekävelyllä ihmettelemässä kymmeniä kotiloita, jotka olivat löytäneet metsätielle. Ollaan käyty puistossa koko perheellä, tehty palapelejä ja kokattu. Taidettiin me grillatakin yhtenä päivänä.  Perjantaina Otto teki koulujuttuja ja taapero oli mun mukana työtapaamisissa ja vietettiin vähän laatuaikaa kahdestaan niiden välissä. Isot tytöt olivat kavereiden luona leikkimässä. Taapero nukkui hyvät päiväunet ja mä kerkesin sillä aikaa käydä myös metsästämässä Otolle synttärilahjan.

Lauantaina juhlittiin Oton vikat kaksikymppiset synttärit. Aamulla tehtiin yhdessä herkkuaamupala Otolle, kun hän täytti 29 vuotta. Seuraavaksi juhlitaankin sitten Oton pyöreitä vuoden päästä, ihan älytöntä. Vastahan Otto oli 20 ja mä 19 kun me tavattiin. Ja vastahan me juhlittiin Oton ylläri 22v-synttäreitä. Ihan vasta oli meidän keskimmäisen kastejuhla Oton 23v- syntymäpäivänä ja siitäkin on jo kuusi vuotta. Ja tuntuu kuin vasta oltaisiin juhlittu Oton 27v-synttäreitä Oulussa ja käyty pikatreffeillä kahdestaan ekaa kertaa kuopuksen syntymän jälkeen.

Viime vuonna juhlittiin Oton synttäreitä meidän terassilla grillibileillä kavereiden kanssa, mutta tänä vuonna me juhlittiin meidän ystävän valmistujaisia lauantai-iltana. Juhlittiin siis Ottoa ihan vaan perheen kesken päivällä ja juhlitaan sitten isommin vasta niitä kolmekymppisiä. Voi tosin olla, että Oulussa vien Oton syömään synttäreiden kunniaksi, siellä on nimittäin meidän yksi lemppariravintola eli Kauppuri5. Synttäridinneri siellä voisi olla Otolle mieleen. Ehkä pyöräiltäisiin kahdestaan keskustaan ja vietettäisiin rauhassa treffi-iltaa.

Otto sai tytöiltä hienot itse confeteista ja kartongista askarrellut ilmapallo-synttärikortit ja mä annoin Otolle lahjaksi ajattoman ja laadukkaan kauluspaidan. Meinasi pokka pettää perjantai-iltana, kun Otto tupisi, ettei hänellä ole mitään hyvää kauluspaitaa sinne valmistujaisiin, kun kaikki on ihan kulahtaneita ja vanhoja. Hymisin itsekseni kun tiesin, että mun lahjapussissa odottaa oikein hyvä kauluspaita. Onneksi se oli Otolle mieluisa, tuli itsellekin hyvä mieli.

Valmistujaiset menivät ihanasti ja lapset viettivät sillä aikaa leffailtaa kotona Oton siskon kanssa. Viikonloppuna varmistui myös meidän lomareissu tälle vuodelle: lähdetään syyskuussa reissuun Oton perheen kanssa Mallorcalle. Tälle kesälle ei nyt sitten äkkilähtöä tullutkaan, mutta aika ihanaa päästä sitten syyskuussa vielä pidentämään kesää ja vielä huikean isolla porukalla! Odotetaan sitä tosi innolla. Mutta täytyy katsoa jos nyt kesällä tehdään kuitenkin joku pienempi laiva- ja/tai autoreissu lasten kanssa tai kahdestaan.

Tällä viikolla on tosiaan jo juhannus ja me lähdetään Ouluun, kunhan työhommat on tehty täällä Helsingissä. Aiotaan myös nauttia auringosta ja ihanasta ulkoilmasta lasten kanssa, ei varmaan yllätä ketään. Nämä lämpimät ja pitkät kesäillat on niin best!

Ihanaa juhannusviikkoa kaikille <3

Me käytiin viime viikolla lasten kanssa Särkänniemessä kesän ensimmäisenä kunnon hellepäivänä. Tässä postauksessa luvassa siis tuoreita meidän perheen Särkänniemi kokemuksia!

Kun kurvattiin Tampereelle aamupäivällä, auton mittari näytti +29 astetta ja helle vain yltyi päivän aikana. Oltiin kuitenkin varattu mukaan runsaasti juotavaa ja aurinkorasvaa sekä loistava huvipuistofiilis, joten hyvin pärjättiin helteenkin kanssa. Me ostettiin rannekkeet etukäteen (juhlarannekkeet) joihin sai etukortilla alennusta, ja joiden ansiosta ruokailu sisältyi rannekkeen hintaan. Mä en itse yleensä ota huvipuistossa ranneketta, koska en käy juuri missään laitteissa migreenin pelon vuoksi. Mutta Särkänniemessä rannekkeella saa niin paljon muutakin kuin vain ne laitteet, niin koin sen olevan ihan hyvä investointi mullekin. Ja innostuin mä parissa lällyimmässä laitteessakin käymään.

Meidän perheestä kolmelle otettiin yli 120cm ranneke ja yhdelle alle 120cm ranneke, sekä alle 3-vuotias kuopus pääsi ilmaiseksi alueelle ja kaikkiin laitteisiin (joihin pituus riitti), sekä myös ruokaili ilmaiseksi meidän seurassa. Mä yllätyin tosi paljon siitä, miten alle 3-vuotiaalle ja reilusti alle metrin mittaiselle pikkytyypillekin oli alueella niin hurjan paljon tekemistä. Hän pääsi joko yksin tai yhdessä aikuisen kanssa yhteensä kymmeneen laitteeseen. Latteiden ja leikkipuiston lisäksi hän pääsi mukaan myös akvaarioon sekä tietysti huippuun Koiramäkeen. Planetaario me jätettiin välistä, koska sinne ei saa mennä alle 3-vuotiaita.

Aloitettiin huvipuistopäivä Koiramäeltä. Siellä oli paljon ihania eläimiä, joita pääsi myös rapsuttamaan, harjaamaan ja ruokkimaan. Koiramäellä oli eläinten lisäksi leikkipaikkoja, lehmän lypsyä, ”mummola”, kirjakauppa ja karkkikauppa. Ja tietysti kahvila ja jäätelökiska. Paljon kaikkea hauskaa tekemistä ja se olisi jo yksinään ollut kiva kohde. Vietettiin siellä ekat pari tuntia, joiden jälkeen suunnattiin lasten kanssa viilentävälle jäätelölle.

Seuraavaksi kohteeksi otettiin akvaario. Ajateltiin niin, että tehdään kaikki muu ensin ja säästetään huvipuisto laitteineen kaikkein viimeiseksi. Akvaariossa oli paljon nähtävää ja lapset olivat hirveän kiinnostuneita kaloista ja muista vesieläimistä. Ihmeteltiin kaljuilta marsuliskoilta näyttäviä aksolotleja, hihiteltiin nukkuvalle kaimaanille ja ihasteltiin söpöjä kilpikonnia. Akvaariossa oli jyrkkä portaikko, joten kovin isojen rattaiden kanssa sinne ei kannata mennä. Meidän pienet yoyot kulkivat helposti kainalossa portaat alas ja ylös.

Akvaarion jälkeen oli aika suunnata kohti huvipuistoa ja Angry Birds landia. Mä oikeasti yllätyin niin paljon siitä, miten mielettömän paljon laitteita alueella oli! Olin käynyt viimeksi Särkänniemessä joskus 9-10-vuotiaana, jolloin siellä ei mun mielestä ollut juuri mitään. Mutta nyt siellä oli kaikille kaikkea. Ihan hirveästi laitteita joihin meidän taapero pääsi, tosi paljon laitteita mihin pääsi jo alle 120cm mittainen ja sitten tietty ne kaikkein hurjimmat laitteet joista osaan meidän esikoinenkin pääsi jo. Me ollaan totuttu Lintsillä siihen, että taapero ei pääse juuri mihinkään laitteisiin pituutensa (tai sen puutteen) vuoksi, niin siksi hämmästyin niin kovasti sitä, että hän pääsi hurjan moneen paikkaan. Ja myös meidän 6- ja 7v pääsivät Särkänniemessä sellaisiin laitteisiin, joihin eivät ole koskaan ennen vielä päässeet.

Otto tykkäsi kovasti hurjimmista laitteista, Hypestä, X:stä, High Voltagesta ja Boomista. Tämän kevään uutuus Boom oli myös meidän koululaisen suosikki, vaikka se olikin tosi tosi hurja. Me saatiin huvipuistopuolella kulumaan monen monta tuntia ja käytiin kaikissa laitteissa, mihin lapset halusivat ja mihin pääsivät. Tämä huvipuistoreissu oli heittämällä paras, mikä ollaan koskaan lasten kanssa tehty.

Ainoa mikä ei ollut ihan mun mieleen oli Riemu -buffetin ruoka. Olen iloinen, että saatiin ruokailusta iso alennus juhlarannekkeilla, koska erityisesti buffetin salaattipuoli oli nahistunutta ja tosi yksipuolista. Paljon kuivajuttua ja säilykettä ja sitten nahistuneet kurkut ja porkkanatikut kaverina. Salaattibuffan olisi voinut ostaa myös yksin hintaan 11,90 ja silloin mua olisi kyllä harmittanut kovasti maksamani hinta.  Onneksi oli myös niitä lämpimiä ruokia, niin sai sentään mahan täyteen. Ensi kerralla testataan varmaankin jotain muuta ravintolaa. Palvelu oli kuitenkin Riemussakin loistavaa ja super ystävällistä.

Kun illalla käppäiltiin takaisin autolle, taapero nukahti päivän tokat päiväunet rattaisiin. Lämpömittari näytti varjossa +32 astetta ja me oltiin iloisia ja onnellisia, metrilakupussit kainalossa. Takana oli ihan mahtava päivä! Me kaikki yllätyttiin niin super positiivisesti Särkänniemen sisällöstä. Jos johonkin huvipuistoon meinaa tänä kesänä rannekerahat laittaa, mä suosittelen Särkänniemeä. Siellä oli ylivoimaisesti eniten nähtävää ja koettavaa niistä puistoista, joissa mä olen Suomessa käynyt.

Me kuvattiin reissu myös videolle, joka löytyy tuosta alta. Tänä kesänä mun YouTube-kanavalle (Iinalaura) on tulossa vielä muitakin reissu- ja My day -videoita, joten kannattaa ottaa kanava seurantaan, jos et vielä seuraa! Kaikki videot joita teen on tekstitetty alusta loppuun ja niitä voi hyvin katsoa vaikka ilman ääniä (kuten itse tykkään tehdä kun katson videoita vaikka metrossa). Muista laittaa tekstitykset päälle tekstitys-nappulasta!

Mikä on sun lemppari huvipuisto Suomessa? Mitä olet tykännyt Särkänniemestä? Oletko hurjien laitteiden ystävä?