Huomenna mä jään kesälomalle. Otin jo alkuvuodesta tälle vuodelle tavoitteeksi sen, että pitäisin enemmän lomaa kuin ennen ja aloitankin nyt tämän vuoden ensimmäisen kokonaisen lomaviikon. Pidän myöhemmin kesällä vielä toisen viikon lomaa ja loppuvuodesta ajattelin olla niin hurja, että lomailen vielä viikon. En ota lomaa itsestäänselvyytenä, sillä yrittäjänä olen tottunut tekemään töitä vuoden ympäri lähes tauotta. Vaikka rakastan tehdä töitä, tiedostan myös sen, miten tärkeää on välillä antaa aivojen levätä ja keskittyä johonkin ihan muuhun. 

Niin hassulta kuin se tuntuukin, yrittäjänä olen nimenomaan joutunut opettelemaan lomailua. Ensimmäisinä vuosina tuntui jopa väärältä lomailla, koska sitä ajatteli, että töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Lue: jos niitä oli koko ajan, töitä oli tehtävä koko ajan. Siksi tein töitä läpi vauvavuoden ja pidin ensimmäisen virallisen viikon kesälomani yrittäjänä vasta melkein kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen. Toki olin sitä ennen pitänyt pari pientä taukoa – synnytyksen verran, sekä silloin kun mummu kuoli. Mutta muuten en paljoa ollut lomaillut. 

Sen viikon aikana sitä huomasi, että ei kaikki romahtanutkaan, vaikka uskalsin hetken hengittää ja täyttää ajatukset kaikella muulla. Töitä riittikin, vaikka piti yhden viikon tyhjänä. Ja mikä parasta, viikon loman jälkeen jaksoi aivan uudella innolla ja pystyi tekemään sisältöä paljon paremmalla draivilla ja myös ideoimaan uutta. 

Saan olla todella kiitollinen, että tämän poikkeuskevään jälkeen SAAN pitää lomaa haluamallani ajanjaksolla, enkä esimerkiksi JOUDU pitämään “lomaa”, koska töitä ei vaan yksinkertaisesti ole. Keväällä todellakin kävi mielessä, että mitä jos työt vaan loppuvat joksikin aikaa, kun maailman tilanne näytti kaikkein surkeimmalta. Onneksi pelko osoittautui kevään edetessä turhaksi ja töitä on riittänyt, vaikkakin keväällä rytmi oli paljon nopeampi ja epäsäännöllisempi, kuten kerroin taannoisessa rahapostauksessa. 

Näin heinäkuun alussa loppuvuoden tilanne näyttää hyvältä, vaikka toki en uskalla hyvää tilannetta ottaa itsestäänselvyytenä. Sitähän ei voi tietää mitä tapahtuu jos iskee vaikka se pelätty pandemian kakkosaalto. Mutta siksi onkin niin tärkeää lomailla juuri nyt, kun sen voi tehdä hyvällä fiiliksellä. Juuri nyt on tärkeää kerätä voimia syksyä varten – piti se sitten sisällään valtavasti töitä tai poikkeusaikaa,  tai molempia. Suhtaudun tulevaan syksyyn positiivisesti, mutta realistisesti. 

Loman aikana aion ottaa iisisti, puuhailla kaikkea hauskaa lasten kanssa, maalata, lukea ja juosta. Ja jos sää sallii, niin uida ja hengailla ulkona niin paljon kuin sielu sietää. Aion myös lomailla Oulussa pari päivää tämän ensimmäisen lomapätkän aikana. Ouluun matkaamme ensi viikon lopussa, sillä heti loman jälkeen pidän Oulussa yhden some-aiheisen koulutuksen.  Koulutuksen pitäminen päättää mun loman, mutta blogi palaa tauolta sunnuntaina 19.7. Palataan siis silloin levänneenä, innostuneena ja hyvällä fiiliksellä! Instassa päivitän sen verran kuin loman lomassa (heh) ehdin, jaksan ja haluan. 

Nyt haluan toivottaa ihan jokaiselle ihanaa viikonloppua <3 Kiitos kuluneesta keväästä ja alkukesästä, kiitos kaikista ihanista viesteistä ja keskusteluista joita olemme käyneet. Te inspiroitte mua ihan joka päivä <3

Sinne se meni. Oudoin kevät ikinä. Ja nyt on kesäloman ensimmäinen päivä. Tämä kevät tuntui samaan aikaan tosi pitkältä ja samaan aikaan meni ihan yhdessä hujauksessa. Meille tapahtui tänä keväänä niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä osasin vuoden ensimmäisenä päivänä aavistaakaan. 

Kun söin aamupalaa 1.1.2020 ei mielessä kyllä ollut, että ollaankohan kaikki tänä keväänä kaksi kuukautta eristäytyneinä omiin koteihin. Enkä osannut arvata sitäkään, että tänä keväänä me vihdoin löydettäisiin se meidän unelmien koti. Toki sitä kodin löytymistä toivoin uutena vuonna kun kello löi 00.00, olenhan salaa leikisti taikauskoinen hömppä. Mutta en silti arvannut. En oikeasti arvannut, että kevät toisi meidät tänne.

Maaliskuussa maailma ja elämä muuttui yhdessä viikossa enemmän kuin se on muuttunut koko mun aikuisuuden aikana. Viikon sisällä teimme ostotarjouksen asunnosta ja Suomi siirtyi poikkeustilaan. Tuntui uskomattomalta, miten kaikki vaan yhtäkkiä tyhjeni. Miten kaupassakäynnistä tuli pelottavaa ja miten niinkin tavallinen asia kuin laivareissu alkoi yhtäkkiä tuntua täysin utopistiselta ajatukselta.

Mutta niin siihenkin vaan tottui. Kotona olosta tuli uusi normaali. Halaukset ja kättelyt elokuvissa alkoivat tuntua oudolta. Haudattiin suunnitelmat Oton ja hänen ystävänsä ysäri-megakolmekymppisistä kesällä. Lakattiiin suunnittelemasta road trippiä. Järjestettiin tekemistä kotiin kasvimaan ja remontoinnin merkeissä. Kiinnityimme vahvemmin kotiin ja toisiimme. Jos mahdollista, hiouduimme entistäkin tiiviimmäksi yksiköksi perheenä. 

Kaksi kuukautta poikkeusarkea ja nyt vanhaan normaaliin asteittain palaaminen tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Ylihuomenna avataan osittain ravintolat, matkustaminen kotimaassa on turvallisuus huomioiden hallituksen mukaan jopa suositeltua ja nyt lapsilla on kesäloma. Ihan samanlainen kymmenen viikon kesäloma kuin aiempinakin vuosina. Nyt ollaan kesän kynnyksellä ja ilmassa on toivoa. 

Olen valtavan onnekas, kun olen saanut viettää tätä kevättä perheen kanssa. En ole kärsinyt yksinäisyydestä ja silloin kun tilanne ja tulevaisuus on ahdistanut tai pelottanut, olen voinut turvautua Ottoon. Olen voinut keskittää ajatukset perheeseen ja töihin ja se on pitänyt pään kasassa pahimman yli. Nyt kun kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, alkaa vasta tajuta mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Miten epävarmaa ihan kaikki on ollut ja on osittain edelleen. Miten paljon olen pelännyt sitä, että virus lähtee kaikesta huolimatta leviämään hallitsemattomasti ja mun äidille käy huonosti. Miten kovasti olen pelännyt tulevaisuuden epävarmuutta.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Mutta uskallan ottaa pitkän henkäyksen ja keskittää kaiken tähän hetkeen. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tässä hetkessä meillä tai äidillä ei ole mitään hätää. Meillä on toivoa, meillä on toisemme, meillä on edessä ihana kesä, josta otamme kaiken irti niissä puitteissa kuin voimme. Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se. 

Huomenna meillä on edessä ensimmäiset treffit sitten helmikuun New Yorkin reissun. Oton isä tulee meidän lasten seuraksi, kun me menemme Oton kanssa siivoamaan vanhan asunnon lattiasta kattoon ennen sen luovutusta eteenpäin. Edessä on muutama tunti musiikkia, kaakeleiden ja ikkunoiden armotonta hinkutusta ja ennen kaikkea katkeamatonta jutteluaikaa kahden kesken. Siivoustreffit kuulostaa erittäin tervetulleelta tähän hetkeen. 

Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. 

Nyt olen ihan valmis kesään kaikkine kujeineen. Lämpöön ja aurinkoon. Hitaisiin aamuihin, jolloin astellaan paljain varpain pihalle syömään aamupalaa. Siihen, että aurinko ei laske ollenkaan. Kukkaseppeleisiin, hiekkakakkuihin ja puhallettavaan uima-altaaseen. Ja jopa siihen keittiöremppaan, joka edessä siintää ja jännittää. 

Lopuksi haluan vielä sanoa, kuinka äärettömän ylpeä olen sekä lapsista että Otosta. Otto ja isommat lapset ovat hoitaneet omat koulunsa ja eskarinsa niin hienosti tänä keväänä. Kuopus on kasvanut ihan älyttömästi ja meillä on mennyt hienosti kotona ja hän on oppinut paljon uutta. Kaikkien neljän oppimista on ollut uskomatonta saada seurata vierestä. Kiitos, kun olette kaikki tehneet parhaanne <3 

Tervetuloa kesä 2020 ja ihanaa alkavaa kesää kaikille <3 

Tänään on se päivä, viimeinkin se koitti. Me lähdetään lomalle. Nyt on aika sanoa heipat alkavalle syksylle ja lähteä vielä hetkeksi tankkaamaan aurinkoa ja 28 asteen hellettä. Tänään me lennetään Mallorcalle Oton, lasten ja koko Oton perheen kanssa. Meitä lähtee siis iso porukka reissuun, mikä on aivan ihanaa. Tämä on meidän ensimmäinen etelän loma lasten kanssa niin, että ei olla ainoat aikuiset vastuussa. Toki vanhempina ollaan ne aikuiset, jotka omista lapsista on päävastuussa aina, mutta etenkin kolmen kanssa tuntuu aivan ihanalta ajatukselta, että uima-altaalla on välillä useampikin silmäpari vahtimassa.

Pakkasin rohkeasti itselleni mukaan kaksi kirjaa. Voihan se olla, että en ehdi lukea kuin ensimmäiset sivut toisesta, mutta voi myös olla että ehdin hyvinkin lukea molemmat. Loman aikana mä pidän oikeasti lomaa niin paljon kuin tässä ammatissa voi. Toki me kuvataan materiaalia reissun ajan ja Instagramia varmasti päivitän, mutta en kirjoita yhtään uutta postausta loman aikana, enkä stressaa mistään. Kaksi ajastettua postausta sen sijaan ilmestyy, maanantaina ja keskiviikkona, sekä meidän uusin podcast-jakso tietysti ilmestyy myös maanantaina ihan tavalliseen tapaan Soundcloudissa, Spotifyssa ja Apple-podcasteissa.

Ensi viikolla juhlitaan Mallorcalla sekä mun 28-vuotissynttäreitä että esikoisen 8-vuotissynttäreitä. Mä en ole ikinä juhlinut omia synttäreitäni ulkomailla, eikä ole tietty meidän esikoinenkaan omiaan, joten tästä tulee jännää ja spesiaalia. Katsotaan mitä me oikein keksitäänkään!

Meillä ei ole reissulle yhden yhtäkään lukkoon lyötyä suunnitelmaa, tehdään juuri sitä mitä milloinkin huvittaa. Mallorca on ihanan monipuolinen saari. Se on meidän perheelle kuopusta lukuunottamatta jo entuudestaan tuttu matkakohde, joten varmasti löydetään paljon hauskaa tekemistä. Varsinkin nyt kun lapset on jo vähän isompia eikä olla eka kertaa kaukana reissussa, uskalletaan varmasti tutkia Mallorcan tarjontaa vähän enemmänkin kuin silloin 3,5 vuotta sitten. Okei yksi suunnitelma meillä kyllä on: käydään ainakin kerran syömässä samassa ravintolassa, jossa käytiin silloin 2016. Pakko päästä tsiigaamaan onko meitä silloin ihanasti palvellut paikan omistaja siellä vielä töissä! Ja nyt osaan myös sanoa hänelle, että Buenas tardes ja Una mesa para nueve personas, por favor, kun olen opetellut espanjan kielen alkeita, hah.

Perillä meitä odottaa yhdeksälle hengelle vuokrattu talo ja uima-allas lähellä ruokakauppoja, ravintoloita sekä alle puoli kilsaa lähimmästä uimarannasta. Kuulostaa niin hyvältä, että en enää malttaisi odottaa sekuntiakaan. Nyt vaan sormet ristissä, että kaikki menee hyvin ja päästään ajoissa perille (t. aina skeptinen lennoista ja kaikesta muustakin siihen asti että ollaan perillä).

Mielettömän ihanaa viikonloppua kaikille ja mä palaan koneen ääreen loman jälkeen! 

Tähän saa huikkailla parhaita Mallorca-vinkkejä, jos ootte siellä päin käyneet!

Siis mä en kestä! Nyt on jo juhannusviikko, aika vaan juoksee. Viime viikko oli mulla tosi työntäyteinen ja se on omalta osaltaan vielä nopeuttanut ajankulua. Toisaalta, viikko oli myös älyttömän antoisa. Pääsin tekemään tosi mielenkiintoisia ja kivoja työjuttuja ja tapaamaan ihania tyyppejä vielä ennen kun kaikki alkavat vuorotellen lomailemaan. Siinä missä ekalla viikolla mentiin ja tehtiin ihan hirveästi kesäjuttuja, toka viikko otettiin iisimmin ja paiskittiin Oton kanssa vuorotellen hommia.

Otto käytti lapsia videopelimuseossa ja leikkipuistossa mun työpäivinä. Ollaan käyty yhdessä tihkusadekävelyllä ihmettelemässä kymmeniä kotiloita, jotka olivat löytäneet metsätielle. Ollaan käyty puistossa koko perheellä, tehty palapelejä ja kokattu. Taidettiin me grillatakin yhtenä päivänä.  Perjantaina Otto teki koulujuttuja ja taapero oli mun mukana työtapaamisissa ja vietettiin vähän laatuaikaa kahdestaan niiden välissä. Isot tytöt olivat kavereiden luona leikkimässä. Taapero nukkui hyvät päiväunet ja mä kerkesin sillä aikaa käydä myös metsästämässä Otolle synttärilahjan.

Lauantaina juhlittiin Oton vikat kaksikymppiset synttärit. Aamulla tehtiin yhdessä herkkuaamupala Otolle, kun hän täytti 29 vuotta. Seuraavaksi juhlitaankin sitten Oton pyöreitä vuoden päästä, ihan älytöntä. Vastahan Otto oli 20 ja mä 19 kun me tavattiin. Ja vastahan me juhlittiin Oton ylläri 22v-synttäreitä. Ihan vasta oli meidän keskimmäisen kastejuhla Oton 23v- syntymäpäivänä ja siitäkin on jo kuusi vuotta. Ja tuntuu kuin vasta oltaisiin juhlittu Oton 27v-synttäreitä Oulussa ja käyty pikatreffeillä kahdestaan ekaa kertaa kuopuksen syntymän jälkeen.

Viime vuonna juhlittiin Oton synttäreitä meidän terassilla grillibileillä kavereiden kanssa, mutta tänä vuonna me juhlittiin meidän ystävän valmistujaisia lauantai-iltana. Juhlittiin siis Ottoa ihan vaan perheen kesken päivällä ja juhlitaan sitten isommin vasta niitä kolmekymppisiä. Voi tosin olla, että Oulussa vien Oton syömään synttäreiden kunniaksi, siellä on nimittäin meidän yksi lemppariravintola eli Kauppuri5. Synttäridinneri siellä voisi olla Otolle mieleen. Ehkä pyöräiltäisiin kahdestaan keskustaan ja vietettäisiin rauhassa treffi-iltaa.

Otto sai tytöiltä hienot itse confeteista ja kartongista askarrellut ilmapallo-synttärikortit ja mä annoin Otolle lahjaksi ajattoman ja laadukkaan kauluspaidan. Meinasi pokka pettää perjantai-iltana, kun Otto tupisi, ettei hänellä ole mitään hyvää kauluspaitaa sinne valmistujaisiin, kun kaikki on ihan kulahtaneita ja vanhoja. Hymisin itsekseni kun tiesin, että mun lahjapussissa odottaa oikein hyvä kauluspaita. Onneksi se oli Otolle mieluisa, tuli itsellekin hyvä mieli.

Valmistujaiset menivät ihanasti ja lapset viettivät sillä aikaa leffailtaa kotona Oton siskon kanssa. Viikonloppuna varmistui myös meidän lomareissu tälle vuodelle: lähdetään syyskuussa reissuun Oton perheen kanssa Mallorcalle. Tälle kesälle ei nyt sitten äkkilähtöä tullutkaan, mutta aika ihanaa päästä sitten syyskuussa vielä pidentämään kesää ja vielä huikean isolla porukalla! Odotetaan sitä tosi innolla. Mutta täytyy katsoa jos nyt kesällä tehdään kuitenkin joku pienempi laiva- ja/tai autoreissu lasten kanssa tai kahdestaan.

Tällä viikolla on tosiaan jo juhannus ja me lähdetään Ouluun, kunhan työhommat on tehty täällä Helsingissä. Aiotaan myös nauttia auringosta ja ihanasta ulkoilmasta lasten kanssa, ei varmaan yllätä ketään. Nämä lämpimät ja pitkät kesäillat on niin best!

Ihanaa juhannusviikkoa kaikille <3

Me käytiin viime viikolla lasten kanssa Särkänniemessä kesän ensimmäisenä kunnon hellepäivänä. Tässä postauksessa luvassa siis tuoreita meidän perheen Särkänniemi kokemuksia!

Kun kurvattiin Tampereelle aamupäivällä, auton mittari näytti +29 astetta ja helle vain yltyi päivän aikana. Oltiin kuitenkin varattu mukaan runsaasti juotavaa ja aurinkorasvaa sekä loistava huvipuistofiilis, joten hyvin pärjättiin helteenkin kanssa. Me ostettiin rannekkeet etukäteen (juhlarannekkeet) joihin sai etukortilla alennusta, ja joiden ansiosta ruokailu sisältyi rannekkeen hintaan. Mä en itse yleensä ota huvipuistossa ranneketta, koska en käy juuri missään laitteissa migreenin pelon vuoksi. Mutta Särkänniemessä rannekkeella saa niin paljon muutakin kuin vain ne laitteet, niin koin sen olevan ihan hyvä investointi mullekin. Ja innostuin mä parissa lällyimmässä laitteessakin käymään.

Meidän perheestä kolmelle otettiin yli 120cm ranneke ja yhdelle alle 120cm ranneke, sekä alle 3-vuotias kuopus pääsi ilmaiseksi alueelle ja kaikkiin laitteisiin (joihin pituus riitti), sekä myös ruokaili ilmaiseksi meidän seurassa. Mä yllätyin tosi paljon siitä, miten alle 3-vuotiaalle ja reilusti alle metrin mittaiselle pikkytyypillekin oli alueella niin hurjan paljon tekemistä. Hän pääsi joko yksin tai yhdessä aikuisen kanssa yhteensä kymmeneen laitteeseen. Latteiden ja leikkipuiston lisäksi hän pääsi mukaan myös akvaarioon sekä tietysti huippuun Koiramäkeen. Planetaario me jätettiin välistä, koska sinne ei saa mennä alle 3-vuotiaita.

Aloitettiin huvipuistopäivä Koiramäeltä. Siellä oli paljon ihania eläimiä, joita pääsi myös rapsuttamaan, harjaamaan ja ruokkimaan. Koiramäellä oli eläinten lisäksi leikkipaikkoja, lehmän lypsyä, ”mummola”, kirjakauppa ja karkkikauppa. Ja tietysti kahvila ja jäätelökiska. Paljon kaikkea hauskaa tekemistä ja se olisi jo yksinään ollut kiva kohde. Vietettiin siellä ekat pari tuntia, joiden jälkeen suunnattiin lasten kanssa viilentävälle jäätelölle.

Seuraavaksi kohteeksi otettiin akvaario. Ajateltiin niin, että tehdään kaikki muu ensin ja säästetään huvipuisto laitteineen kaikkein viimeiseksi. Akvaariossa oli paljon nähtävää ja lapset olivat hirveän kiinnostuneita kaloista ja muista vesieläimistä. Ihmeteltiin kaljuilta marsuliskoilta näyttäviä aksolotleja, hihiteltiin nukkuvalle kaimaanille ja ihasteltiin söpöjä kilpikonnia. Akvaariossa oli jyrkkä portaikko, joten kovin isojen rattaiden kanssa sinne ei kannata mennä. Meidän pienet yoyot kulkivat helposti kainalossa portaat alas ja ylös.

Akvaarion jälkeen oli aika suunnata kohti huvipuistoa ja Angry Birds landia. Mä oikeasti yllätyin niin paljon siitä, miten mielettömän paljon laitteita alueella oli! Olin käynyt viimeksi Särkänniemessä joskus 9-10-vuotiaana, jolloin siellä ei mun mielestä ollut juuri mitään. Mutta nyt siellä oli kaikille kaikkea. Ihan hirveästi laitteita joihin meidän taapero pääsi, tosi paljon laitteita mihin pääsi jo alle 120cm mittainen ja sitten tietty ne kaikkein hurjimmat laitteet joista osaan meidän esikoinenkin pääsi jo. Me ollaan totuttu Lintsillä siihen, että taapero ei pääse juuri mihinkään laitteisiin pituutensa (tai sen puutteen) vuoksi, niin siksi hämmästyin niin kovasti sitä, että hän pääsi hurjan moneen paikkaan. Ja myös meidän 6- ja 7v pääsivät Särkänniemessä sellaisiin laitteisiin, joihin eivät ole koskaan ennen vielä päässeet.

Otto tykkäsi kovasti hurjimmista laitteista, Hypestä, X:stä, High Voltagesta ja Boomista. Tämän kevään uutuus Boom oli myös meidän koululaisen suosikki, vaikka se olikin tosi tosi hurja. Me saatiin huvipuistopuolella kulumaan monen monta tuntia ja käytiin kaikissa laitteissa, mihin lapset halusivat ja mihin pääsivät. Tämä huvipuistoreissu oli heittämällä paras, mikä ollaan koskaan lasten kanssa tehty.

Ainoa mikä ei ollut ihan mun mieleen oli Riemu -buffetin ruoka. Olen iloinen, että saatiin ruokailusta iso alennus juhlarannekkeilla, koska erityisesti buffetin salaattipuoli oli nahistunutta ja tosi yksipuolista. Paljon kuivajuttua ja säilykettä ja sitten nahistuneet kurkut ja porkkanatikut kaverina. Salaattibuffan olisi voinut ostaa myös yksin hintaan 11,90 ja silloin mua olisi kyllä harmittanut kovasti maksamani hinta.  Onneksi oli myös niitä lämpimiä ruokia, niin sai sentään mahan täyteen. Ensi kerralla testataan varmaankin jotain muuta ravintolaa. Palvelu oli kuitenkin Riemussakin loistavaa ja super ystävällistä.

Kun illalla käppäiltiin takaisin autolle, taapero nukahti päivän tokat päiväunet rattaisiin. Lämpömittari näytti varjossa +32 astetta ja me oltiin iloisia ja onnellisia, metrilakupussit kainalossa. Takana oli ihan mahtava päivä! Me kaikki yllätyttiin niin super positiivisesti Särkänniemen sisällöstä. Jos johonkin huvipuistoon meinaa tänä kesänä rannekerahat laittaa, mä suosittelen Särkänniemeä. Siellä oli ylivoimaisesti eniten nähtävää ja koettavaa niistä puistoista, joissa mä olen Suomessa käynyt.

Me kuvattiin reissu myös videolle, joka löytyy tuosta alta. Tänä kesänä mun YouTube-kanavalle (Iinalaura) on tulossa vielä muitakin reissu- ja My day -videoita, joten kannattaa ottaa kanava seurantaan, jos et vielä seuraa! Kaikki videot joita teen on tekstitetty alusta loppuun ja niitä voi hyvin katsoa vaikka ilman ääniä (kuten itse tykkään tehdä kun katson videoita vaikka metrossa). Muista laittaa tekstitykset päälle tekstitys-nappulasta!

Mikä on sun lemppari huvipuisto Suomessa? Mitä olet tykännyt Särkänniemestä? Oletko hurjien laitteiden ystävä?