Ensimmäinen eskaripäivä

15.08.2017

Tänään se sitten koitti, meidän esikoisen ensimmäinen eskaripäivä. Illalla laitettiin kaikki valmiiksi, ja aamulla herättiin ajoissa. Esikoinenkin heräsi ilman herätyskelloa, täsmällisesti tuntia ennen eskarin alkua hän kipitti hihitellen portaita alas, missä mä jo meikkailin kahvikuppi kaverinani. Kysyin jännittääkö, ja hän sanoi että joo, ja hihitti perään.

Kurvattiin koulun parkkipaikalle varttia ennen eskaripäivän alkua, ja napattiin nämä postauksen kuvat pienestä isosta eskarilaisesta. Kyllä siinä meinasi sydän haljeta ilosta ja ylpeydestä! Ihana Tiara!

Mä en ollut aiemmin käynyt vielä edes tutustumassa eskareiden tiloihin, sillä tilaisuus oli keväällä vain viikkoa ennen kun Nova syntyi, ja toisen kerran lapset kävivät siellä dagispäivän aikana keskenään. Nyt näin siis ekan kerran, että tilathan on oikeasti jo ihan koulumaiset, mutta kuitenkin sellaiset rennot. No joo, eskari kyllä sijaitsee koulun yhteydessä että sillä on varmaan jotain tekemistä koulumaisuuden kanssa. Siellä on paljon mahdollisuuksia kaikkeen tekemiseen ja sekä henkilökunta että koko ympäristö vaikutti supermukavalta. Paljon mukavia sohvia, leikkihuoneita, ja paikkoja joissa lukea vaikka kirjaa. Eilen meidän eskarilainen pakkasikin repun täyteen kirjoja mukaan eskariin, oletti varmaan että siellä ei ole kirjoja omasta takaa.

Heti eskariluokan ovelle vastaan tuli Tipan toinen paras kaveri dagiksesta, ja halasi, ja opettajatkin tulivat heti ottamaan lapsia vastaan. Tunnelma oli ihana ja kotoisa, sinne oli mukavaa ja turvallista jättää eskarilainen opettelemaan uusia asioita. Niin me sanottiin heipat ja lähdettiin.

Kun iltapäivällä ajettiin hakemaan häntä, mä kiirehdin oikein että mennään nyt äkkiä mulla on niin ikävä! Heti ekana kun nähtiin Tipa, hän kuitenkin kysyi pettyneenä että miksi me tultiin niin aikaisin hakemaan ja eikö hän saisi jäädä vielä pariksi tunniksi leikkimään kaikkien uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Taisin siis olla ainoa ikävöitsijä, hah. Eskarissa oli ollut tosi kivaa ja he olivat jo tehneet vaikka ja mitä. Parasta oli kuulemma ollut mennä koulun ruokalaan lounaalle, ja mennä ulos leikkimään siihen aikaan kun ennen oli päiväuniaika.

Vaikka olen superylpeä uuteen ympäristöön hienosti sopeutuneesta eskarilaisesta, olen kyllä ihan yhtä ylpeä myös meidän keskimmäisestä, joka ensimmäistä kertaa oli ihan yksin päiväkodissa, ilman isosiskon tukea ja turvaa. Myös hänen päivänsä oli sujunut tosi hyvin, ja oli kiva nähdä kavereita kesän jälkeen, ja meitä vastaan juoksi iloinen ja tyytyväinen lapsi. Sijaisena ollut hoitaja kehui niin reippaaksi ja taitavaksi neidiksi, jolle oli maistunut niin uni kuin ruokakin.

Arvatkaa miten Novan päivä sujui? Hän touhusi koko päivän kaksia 30min päiväunia lukuunottamatta, oppi nousemaan melkein kokonaan itse istumaan, ja etenemään konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen yhdistelmällä vihdoin nopeasti eteenpäin peruuttelun ja muutamien konttausaskelien sijaan. Viime viikolla hän oppi Tukholmassa  vilkuttamaan. Pliis Nova, ole vielä vähän aikaa mun vauva, kun nämä isommat neidit on jo niin isoja muka!

On suuri onni ja siunaus olla näin ihanien tyttöjen äiti, ja olen varma että tästä syksystä tulee ihan paras! Ihanaa tiistaita kaikille <3


Rakas 4-vuotias

14.04.2017

Tänään on meidän keskimmäisen neidin juhlapäivä, hän täyttää neljä vuotta. Neljä vuotta on kulunut siitä kun sain tuon pienen ja pippurisen ihanan neidin rinnalleni. Paljon on muuttunut neljässä vuodessa, kuopus on muuttunut keskimmäiseksi ja koko perheen lellivauvasta osaavaksi isosiskoksi. Hän on ollut alusta asti omanlaisensa persoona ja ottanut oman paikkansa meidän ryhmä rämässä. Ihana ja rakas ja niin valtavan empaattinen ja sydämellinen tyyppi, vaikka tarvittaessa osaa tulistuakin.

Tänä aamuna hän heti ensimmäisenä tiukasti kielsi mua laulamasta onnittelulaulua kun yritin, ”Äiti sä ET VOI vielä laulaa, kun ei mulla ole mun synttärimekkoa päällä. Odota vähän!” Hänellä on vahvat omat mielipiteet ja oma tyyli, mutta hän ei koskaan silti kritisoi toisia, on ainoastaan tarkka omista asioistaan. Hän on päämäärätietoinen, vaikka välillä uppoutuu haaveisiinsa pitkäksi aikaa.

Kun me kuvattiin näitä kuvia muutama päivä sitten, hän halusi lisätä itse sulan hiuksiinsa, kun se sopi kuulemma täydellisesti nutturan kanssa. Niin hän kävi kaivamassa pääsiäisaskartelupussista pinkin sulan ja pujotti sen itse nutturaansa. Minun ihana pieni inkkarityttö, rohkea ja räsikyvä. Kunhan kotiudutaan Oulusta ja Tukholmasta, on aika viettää hänen synttärijuhliaan, vuosi sitten valitulla Star Wars -teemalla. Muistan silloin hihitelleeni, että ajatukset ehtivät varmaan vaihtua vielä moneen kertaan tässä vuoden aikana, mutta ei: hän on pitänyt kiinni kolmevuotiaana päättämästään teemasta.

Hän on kiva kaveri ja aivan ihana sisko, niin pienempi kuin isompikin. Me ollaan aina tultu hyvin juttuun Zeldan kanssa, ja rakastan tutustua häneen päivä päivältä enemmän, niinkuin tietysti muihinkin tyttöihimme. Kun mä kirjoitan tätä, hän leikkii pihalla isosiskonsa ja mun serkkujen kanssa jo toista tuntia lumessa. Ikkunoiden läpi raikaa naurunkiljahdukset, ilmeisesti hauskaa päästä vielä lumeen leikkimään monen viikon kevätsäiden jälkeen.

Paita ja hame saatu ihanalta uudelta suomalaiselta lastenvaatemerkiltä KAIKO CLOTHINGilta (käykää kurkkaamassa netissä tai lapsimessuilla!), kengät ZARA

Lounaan jälkeen me lähdetään ostamaan hänelle synttärilahjaa jonka hän saa itse valita, niinkuin joka vuosi. Mä muistan jokaisen lahjan jonka hän on valinnut, ne on kaikki valittu harkiten ja rakkaudella ja ovat yhä edelleen päivittäin käytössä. Jännityksellä odotan mitä hän tänään valitsee. Lahjaostosten jälkeen syödään mahat täyteen synttärikakkua.

Mä olen ylpeä tyttärestäni ja maailman onnekkain kun saan olla tuon ihanan neidin äiti.

Ihanaa syntymäpäivää äidin ja isin rakkaalle neljävuotiaalle Zeldalle <3