Tällä viikolla me laitettiin vihdoinkin trampoliini pihalle, kun meidän pihalta oli sulanut viimeisetkin lumikasat. Kauan siinä kesti, kun parissa kohdassa lunta oli niin valtavan paljon, mutta nyt on sulaa. Ihanaa, sieltä jo pilkistää uutta elämää, pieniä kukkia ja katsoin että lavakauluksessa viime vuoden ruohosipulit olivat lähteneet nousemaan sieltä, aika hauskaa! Pian on aika suorakylvää ensimmäiset vihannekset lavakauluksiin ja muutenkin alkaa laittaa pihaa kesäkuntoon. Ajateltiin myös nyt viikonlopun aikana käynnistää grillikausi, kun mittarin pitäisi olla niin mukavasti 10 asteen yläpuolella ja auringonkin paistaa.

Ollaan menossa Oton kanssa yhden yön mini-staycationille hotelliin myös nyt viikonloppuna ja lapset menevät yhdeksi yöksi yökylään, mitä he odottavat kovasti. Ajateltiin nauttia illallista hotellihuoneessa ja syödä aamupalaa parvekkeella aamuauringossa. Ihanaa päästä kahden kesken minilomalle, ajateltiin ottaa näitä tällaisia pikkulomia ennen vauvan syntymää vielä ainakin kerran tai kaksi, koska sitten niistä ei taas ihan heti pääse nauttimaan. Tankataan läheisyyttä ja rakkautta ja rentoudutaan. Treffit ja kahdenkeskinen aika tekee meille hyvää ja tässä korona-arjessa pelkkä yökyläkin on jo lapsille suuri seikkailu ja jotain tavallisesta poikkeavaa.

Tämä kulunut viikko on ollut melko työntäyteinen. Koronavuosi on muuttanut työntekoa paljon ja tuntuu, että yhä suurempi osa omasta työstä tulee tehtyä ”behind the scenes”. Nykyisin iso osa omasta työstä on myyntiä, neuvottelua, konseptointia ja raportointia, sekä yksityisviesteihin vastaamista, kun ennen keskityin enemmän sisällöntuotantoon ja kommunikointiin, ja muu osa työstä oli pääosin ulkoistettu. Toki edelleenkin suurin osa työstä on sisällöntuotantoa, mutta sen rinnalla on tosi paljon muuta. Nautin tästä muutoksesta, se on jotenkin virkistävää ja se on haastanut mua oppimaan paljon uutta. Silti välillä olisi ihanaa pitää viikko ilman yhtäkään s-postia, puhelua, teams-palaveria tai muuta, ja tuottaa vaan hetkessä sisältöä, jota voisi julkaista sen kummemmin miettimättä. Ihan kuin sillon ennen vanhaan sata vuotta sitten. Sinne ei taida olla paluuta, hah. Mutta ihan hyvä niin.

Ja toisaalta, olen oppinut priorisoimaan tosi paljon ja myös olemaan itselleni lempeä. En vaadi enää itseltäni niin paljon kuin ennen, ja olen saanut selkeytettyä itselleni työn ja vapaa-ajan eroa. Teen harvoin enää iltaisin töitä lasten mentyä nukkumaan. Tämä toki varmasti muuttuu sitten vauvan kanssa, silloin täytyy tehdä töitä nimenomaan sitten kun vauva nukkuu. Mutta nyt tällä hetkellä nautin vapaista illoista rauhassa. Kirjoitan vielä vauvan ja yrittäjyyden yhdistämisestä lisää sitten, kun ollaan päätetty perhevapaista lopullisesti ja kenties haettukin niitä. Enää pari viikkoa ja saan jo hakea raskaustodistuksen, jonka jälkeen niitä voi sitten alkaa hakemaan!

Tehtiin viikko sitten eteisessä pienimuotoista remonttia ja nyt haaveilen kenties laventelin värisestä seinästä eteiseen. Pitäisi esitellä rempan lopputulos, siitä tuli nimittäin meidän mielestä aika kiva ja käytännöllinen. Saatiin siitä suuri kipinä parantaa muitakin säilytysratkaisuja, sillä muutos on ollut niin hyvä jo nyt! Esittelen sen heti teille, kunhan ollaan saatu lasten naulakkokoukut vielä paikoilleen, jolloin on oikeasti valmista sitten.

Mulla on niin hyvä fiilis siitä, että ilmat lämpenee ja kevään tuoksua on ilmassa. Ihan mieletöntä, että parin viikon päästä saa jo herkutella vappumunkeilla ja Mehukatti-simalla ja kenties tippaleivälläkin. Pitäisi vielä keksiä joku hauska vappuasu tämän masupallon kanssa. Miten olisi avokado tai Nalle Puh?

Juhlittiin tällä viikolla myös meidän rakkaan ekaluokkalaisen 8-vuotissynttäreitä, ihan vaan oman perheen kesken kotona. Pidettiin synttärisankari päättää -päivä ja meillä oli niin ihana päivä. Olen niin ylpeä meidän mainiosta 8-vuotiaasta <3 Mutta hullua miten aika vaan kuluu ja hän on jo kahdeksan! Vastahan hän oli samanlainen pieni 4v kuin meidän nuorimmainen nyt. Aina sitä saa vanhempana kauhistella ajan kulua! Samalla vaan maailman siisteintä seurata miten lapset kasvavat ja oppivat uutta ja millaisia mahtavia tyyppejä heistä kasvaa omine ominaisuuksineen ja mielipiteineen.

Meillä on ollut tosi kiva viikko ja luulen, että edessä on myös ihan huippu viikonloppu! Ajateltiin tänään illalla katsoa Netflixistä Serpent loppuun, ollaan katsottu sitä tällä viikolla sen jälkeen kun saatiin huippuhyvä Snabba Cash katsottua valmiiksi. Sitten pitäisi keksiä taas joku uusi sarja katseltavaksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 

Siis vitsi miten paljon lisää valoa aamut saivat hiihtoloman aikana! Tänään kun herättiin, oli jo ihan valoisaa ja näki hyvin laitella aamupalaakin ilman lisävaloja. Nyt kun (kop kop) alkuraskauden migreenit alkavat toivottavasti vähän jo hellittää, pystyn vihdoin nauttimaan tästä upeasta kevään valosta. Olen piileskellyt kaikelta valolta niin paljon kuin olen pystynyt, mutta nyt alan pikkuhiljaa nauttia näistä aurinkoisen upeista päivistä. Ja varmasti muullekin perheelle mukavaa, kun kotona saa puuhastella valoisassa taas, eikä pimeässä tai pikkulampun valossa, kuten koko alkuvuoden.

Hiihtolomaviikko sujahti hurjaa vauhtia ohi, mutta oli kyllä ihanaa kun lapset olivat kotona. Pelattiin lautapelejä, syötiin dippivihanneksia ja pidettiin leffailtaa, ulkoiltiin, luettiin ja askarreltiin. Lapset nukkuivat aamuisin pitkään, itse en kun herään vieläkin yleensä viimeistään puoli kahdeksalta ihan itsestään. Oli parasta aamuisin vaan pitää meidän kuopusta kainalossa ja syödä yhdessä sohvalla leipää ja katsoa samalla piirrettyjä.

Otin vähän stressiä siitä, että meidän hiihtolomalla ei ”tapahtunut mitään” kovin ihmeellistä, koska a) koronarajoitukset ja b) en itse pysty nyt just esim. lasketella tms ja Otto teki töitä koko viikon ja minäkin osan viikosta. Mutta juteltiin lasten kanssa ja he sanoivat loman lopuksi, että heillä oli aivan ihana hiihtoloma ja ei olisi tarvinnut ollakaan mitään enempää. He nauttivat myös siitä, että saivat olla kotona vaan rennosti. Ja kyllä sitä ehtii tulevina vuosina sitten hiihtolomilla reissata ja lasketella pilvin pimein kun se on taas mahdollista normaalisti.

Käytiin Oton kanssa kahdenkeskisellä minilomalla hotellissa ja lapset olivat silloin tätinsä luona yökylässä viettämässä leffa-yökylää karkkibuffalla. Seuraavana päivänä he pääsivät vielä Uunisaareen paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja ja s’moreseja ja vielä pulkkamäkeenkin. Viikonloppuna ihana lämpö ja aurinko helli kaikkina päivinä ja kevään pystyi jo tuntemaan! Paitsi ehkä tämä on nyt se fool’s spring ja me tullaan kokemaan vielä talvi 1 ja talvi 2 ennen kuin se oikea kevät sieltä joskus tulee, mutta kuitenkin. Kevään voi jo kuulla (ihana lintujen laulu) ja kyllä ulkona on vähän sellainen kevään tuoksukin. Lunta tosin on vaikka muille jakaa.

Jotenkin ihan hullua, että kohta vuosi on vierähtänyt eteenpäin siitä, kun katsottiin hallituksen tiedotustilaisuutta ja lapset jäivät kotiin ja etäkouluun. Ja samaan aikaan pian on vuosi siitä, kun tehtiin asuntokaupat ja muutettiin tänne. Vuosi sitten ei olisi ikinä uskonut, että vielä maaliskuussa 2021 meininki on tämä mitä se nyt on. Hirveää kyllä, miten kaikkeen kuitenkin tottuu ja turtuu. Sitä odotan hyvin suurella mielenkiinnolla, että miltä näyttää maaliskuu 2022. Sitä ei kukaan vielä tiedä, mutta toivon sydämeni pohjasta, että silloin rajoituksia olisi vähemmän, eikä tarvitsisi pelätä.

Kevätlukukausi tuntuu aina menevän nopeammin kuin syyslukukausi, kun lomat ja arkipyhät rytmittävät sitä niin kivasti. Juuri oli hiihtoloma ja nyt on jo pääsiäisnamit ja rairuohotkin saapuneet kauppoihin, kun muutaman viikon päästä vietetään jo pääsiäistä. Pääsiäisestä ei ole kuin muutama viikko vappuun, sitten on helatorstai ja yhtäkkiä onkin jo kevätjuhlan (tai etäkevätjuhlan) aika. Raskauden kannalta tuntuu, että aika kuluu tuskallisen hitaasti, kun sitä vaan odottaa sitä maagista 22 viikon merkkipaalua, mutta samalla tiedän jo nyt, että kyllä tämä aika loppupeleissä tulee kulumaan ihan älytöntä vauhtia. Varsinkin sitten kesä, koska kesäloma menee aina ihan tuplanopeudella kaikkeen muuhun ajankuluun verrattuna.

Tällä viikolla meillä on suunnitelmissa ainakin siementen kylvöä (ekaksi pitää suunnata kaupoille ja päättää mitä kaikkia kasveja me tänä kesänä aiotaan istutuslaatikoissa kasvattaa). Lisäksi on paljon kivoja työjuttuja tulossa, joita odotan innolla! Ihanaa maaliskuun ensimmäistä kaikille <3

PS: Käykää halutessanne vastailemassa IG:ssä raskausaiheiseen kyselyyn, että millaista sisältöä teistä olisi kiva lukea/katsella raskauteen liittyen, niin osaan tuottaa sellaista sisältöä, joka teitä kiinnostaa. 

Sinne se meni. Oudoin kevät ikinä. Ja nyt on kesäloman ensimmäinen päivä. Tämä kevät tuntui samaan aikaan tosi pitkältä ja samaan aikaan meni ihan yhdessä hujauksessa. Meille tapahtui tänä keväänä niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä osasin vuoden ensimmäisenä päivänä aavistaakaan. 

Kun söin aamupalaa 1.1.2020 ei mielessä kyllä ollut, että ollaankohan kaikki tänä keväänä kaksi kuukautta eristäytyneinä omiin koteihin. Enkä osannut arvata sitäkään, että tänä keväänä me vihdoin löydettäisiin se meidän unelmien koti. Toki sitä kodin löytymistä toivoin uutena vuonna kun kello löi 00.00, olenhan salaa leikisti taikauskoinen hömppä. Mutta en silti arvannut. En oikeasti arvannut, että kevät toisi meidät tänne.

Maaliskuussa maailma ja elämä muuttui yhdessä viikossa enemmän kuin se on muuttunut koko mun aikuisuuden aikana. Viikon sisällä teimme ostotarjouksen asunnosta ja Suomi siirtyi poikkeustilaan. Tuntui uskomattomalta, miten kaikki vaan yhtäkkiä tyhjeni. Miten kaupassakäynnistä tuli pelottavaa ja miten niinkin tavallinen asia kuin laivareissu alkoi yhtäkkiä tuntua täysin utopistiselta ajatukselta.

Mutta niin siihenkin vaan tottui. Kotona olosta tuli uusi normaali. Halaukset ja kättelyt elokuvissa alkoivat tuntua oudolta. Haudattiin suunnitelmat Oton ja hänen ystävänsä ysäri-megakolmekymppisistä kesällä. Lakattiiin suunnittelemasta road trippiä. Järjestettiin tekemistä kotiin kasvimaan ja remontoinnin merkeissä. Kiinnityimme vahvemmin kotiin ja toisiimme. Jos mahdollista, hiouduimme entistäkin tiiviimmäksi yksiköksi perheenä. 

Kaksi kuukautta poikkeusarkea ja nyt vanhaan normaaliin asteittain palaaminen tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Ylihuomenna avataan osittain ravintolat, matkustaminen kotimaassa on turvallisuus huomioiden hallituksen mukaan jopa suositeltua ja nyt lapsilla on kesäloma. Ihan samanlainen kymmenen viikon kesäloma kuin aiempinakin vuosina. Nyt ollaan kesän kynnyksellä ja ilmassa on toivoa. 

Olen valtavan onnekas, kun olen saanut viettää tätä kevättä perheen kanssa. En ole kärsinyt yksinäisyydestä ja silloin kun tilanne ja tulevaisuus on ahdistanut tai pelottanut, olen voinut turvautua Ottoon. Olen voinut keskittää ajatukset perheeseen ja töihin ja se on pitänyt pään kasassa pahimman yli. Nyt kun kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, alkaa vasta tajuta mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Miten epävarmaa ihan kaikki on ollut ja on osittain edelleen. Miten paljon olen pelännyt sitä, että virus lähtee kaikesta huolimatta leviämään hallitsemattomasti ja mun äidille käy huonosti. Miten kovasti olen pelännyt tulevaisuuden epävarmuutta.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Mutta uskallan ottaa pitkän henkäyksen ja keskittää kaiken tähän hetkeen. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tässä hetkessä meillä tai äidillä ei ole mitään hätää. Meillä on toivoa, meillä on toisemme, meillä on edessä ihana kesä, josta otamme kaiken irti niissä puitteissa kuin voimme. Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se. 

Huomenna meillä on edessä ensimmäiset treffit sitten helmikuun New Yorkin reissun. Oton isä tulee meidän lasten seuraksi, kun me menemme Oton kanssa siivoamaan vanhan asunnon lattiasta kattoon ennen sen luovutusta eteenpäin. Edessä on muutama tunti musiikkia, kaakeleiden ja ikkunoiden armotonta hinkutusta ja ennen kaikkea katkeamatonta jutteluaikaa kahden kesken. Siivoustreffit kuulostaa erittäin tervetulleelta tähän hetkeen. 

Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. 

Nyt olen ihan valmis kesään kaikkine kujeineen. Lämpöön ja aurinkoon. Hitaisiin aamuihin, jolloin astellaan paljain varpain pihalle syömään aamupalaa. Siihen, että aurinko ei laske ollenkaan. Kukkaseppeleisiin, hiekkakakkuihin ja puhallettavaan uima-altaaseen. Ja jopa siihen keittiöremppaan, joka edessä siintää ja jännittää. 

Lopuksi haluan vielä sanoa, kuinka äärettömän ylpeä olen sekä lapsista että Otosta. Otto ja isommat lapset ovat hoitaneet omat koulunsa ja eskarinsa niin hienosti tänä keväänä. Kuopus on kasvanut ihan älyttömästi ja meillä on mennyt hienosti kotona ja hän on oppinut paljon uutta. Kaikkien neljän oppimista on ollut uskomatonta saada seurata vierestä. Kiitos, kun olette kaikki tehneet parhaanne <3 

Tervetuloa kesä 2020 ja ihanaa alkavaa kesää kaikille <3 

Näitä kelejä on odotettu, näitä on odotettu niin paljon! Mä olen kyllä henkeen ja vereen nahkatakkinen tyttö. Ollut 15-vuotiaasta asti ja tulen varmasti aina olemaan. Talvitakit alkoivat jo niin kyllästyttää ja niiden kanssa asukuvaaminen on aina vähän niin ja näin. En ole enää niin hurja ja seikkailunhaluinen, että uskaltaisin ainakaan kovin kylmällä kuvata ilman takkia. Talvella asukuvaaminen on siispä vaan tylsempää kuin kesällä, koska mulla on aina takki päällä. Multa ei löydy myöskään sitä massiivista takkivarastoa, joka auttaisi luomaan vaihtelua. No mutta, onneksi kevättakeissa valikoimaa on vähän enemmän, vaikka ylivoimainen suosikki nahkatakki onkin.

Kun mä ostin alkuvuodesta tämän käärmekuvioisen hameen, mä näin sen itselläni nimenomaan nahkatakin kanssa. Voin kertoa, että olin aivan seitsemännessä taivaassa, kun vihdoin pääsin pukemaan hameen juuri niin kuin olin sen kuvitellut mielessäni. Nahkatakin kanssa, muuten super yksinkertainen asu ja vielä korot kaverina. Juuri näin mä tämän halusinkin pukea. Tosin ehkä odotan vielä sitä, että hameen saa pukea paljaiden säärien kanssa +15 asteen keleillä.

Nahkatakki (keinonahkaa) on sama, jonka viime keväänä sain käytettynä mallikappaleena, ja joka on siitä asti ollut kovassa käytössä aina kun ei ole ollut pakkasta. Mä rakastan sen skarppia biker-mallia, jossa kaikki yksityiskohdat ovat juuri oikeissa paikoissa. Mä tykkään vyöstä, mä rakastan sen leikkausta. Se on vaan ihan täydellinen! Se on siis alunperin Lindexin mallistoa, ehkä tänä keväänä Lindexillä voisi olla saman mallisia, jos joku vielä etsii omaa the nahkatakkiaan.

Nämä mustat avokkaat ovat vuodelta 2015, jolloin ostin ne Zarasta. Ne ovat olleet oikein hyvä ostos, vaikkakin musta tuntuu, että mun jalka on nykyään puoli kokoa suurempi kuin ennen vuotta 2015, jolloin nämä olivat vielä täydellisen sopivat. Nykyisin ne hieman puristavat pidemmän aikaa jalassa ollessaan. Ne ovat kuitenkin mun ainoat mustat perus avokkaat. Täytyy miettiä, jos jossain vaiheessa sijoittaisin uusiin laadukkaisiin mustiin avokkaisiin, jotka olisivat jopa ihan oikean kokoiset, niin varvasparat eivät joutuisi liian koville. Tämä on kuitenkin sellainen ostos, jonka kanssa en aio kiirehtiä tai etsimällä etsiä. Jos sopiva pari tulee vastaan niin katsotaan sitten.

Paita on aivan tavallinen pitkähihainen musta trikoopaita, jollainen sopii mun mielestä kivasti hameen pariksi arkisemmassa asussa. Tykkään siitä, että hameeseen voi yhdistellä hienompia tai arkisempia materiaaleja, ja näin muunnella sitä juhlavasta paremmin arkeen sopivaksi.

Laukku on sama Guccin laukku, joka mulla on ollut päivittäisessä käytössä siitä asti kun sen syyskuussa Otolta sain. Lempparilaukkuni ikinä. Se ei ainakaan tässä reilun puolen vuoden aikana ole osoittanut minkäänlaista kulumista tai lörtsähtämistä, vaan on pitänyt täydellisesti muotonsa ja palvellut juuri niin hyvin kuin oletinkin. Voihan se olla, että käytön jälkiä vielä tulee ja varmasti tuleekin näin ahkeralla käytöllä. Mutta ainakin toistaiseksi laukku on kestänyt tätä ei-niin-varovaista lapsiperhemeininkiä erittäin hyvin. Käyttöön se on ostettu ja käytössä se myös on, ihan niinkuin kaikki muutkin laukut olisivat.

Takki Lindex | Paita Gina Tricot | Hame BikBok | Sukkahousut H&M | Kengät Zara | Laukku Gucci | Kaulakoru Gina Tricot |

Tämä taisi olla ensimmäinen kevät-asupostaus. Toivottavasti näitä on luvassa paljon lisää, ettei mikään takatalvi pääse enää iskemään. Me ollaan jo laitettu toppavaatteet kesän ajaksi varastoon, mutta onneksi lapsilla on irrotettavat kevyttoppavuoret välikausikamppeissa, niin tarkenevat, vaikka ilmat kylmenisivät tuosta vielä hetkellisesti.

Minkä vaatteen pukemista keväällä te odotitte eniten talven aikana? Tykkäättekö eniten kesä-, välikausi- vai talvipukeutumisesta itse?

Perjantaina illalla juteltiin Oton kanssa tulevasta viikonlopusta: ”Onks meil mitään menoa tänä viikonloppuna?” ”Ei kyllä näy kalenterissa mitään.” ”Ah, ihanaa, vapaa viikonloppu!”. Päädyttiin sitten kuitenkin viettämään aika aktiivinen viikonloppu, vaikka vapaa olikin. Eilen päätettiin spontaanisti aamupäivästä lähteä tsekkaamaan Kiasma lasten kanssa. Me ihastuttiin aivan totaalisesti Hrafnhildur Arnardóttirin huikeaan pörröiseen Nervescape VIII -näyttelyyn viidennessä kerroksessa. Se näkyy näissä kuvissakin, ja oli oikeasti aivan ihana. Taapero oli aivan fiiliksissä iloisen värisistä pörröisistä köynnöksistä, ja olisi viihtynyt varmaan siellä viidennessä kerroksessa koko päivän.

Jatkettiin siitä kuitenkin muihinkin kerroksiin. Tykättiin kovasti myös kolmannen kerroksen Meno-paluu näyttelystä, interaktiivisesta Astu lavalle -näyttelystä sekä Iiu Susirajan omakuva-näyttelystä. Kiasma on ilmainen alle 18-vuotiaille ja aikuisilta käynti maksoi 15 euroa per naama, joskin joillakin etukorteilla olisi voinut saada siitäkin vielä parin euron alennuksen. Tosi kiva kohde siis isollekin perheelle, sillä ei tule aikuisten lippuja kalliimmaksi vaikka lapsia olisi mukana useampiakin. Tai voi hyvin ottaa vaikka lasten kaveritkin mukaan.  Meidän lapsista Kiasma oli kuulemma tosi mielenkiintoinen, ja oli ihanaa katsoa miten innoissaan he tutkivat eri näyttelyitä.

Kiasmassa käynnin jälkeen lasten kaverit tulivat meille ex tempore yökylään, mikä oli aivan ihana juttu! Tämä taisi olla eka kerta, kun meillä oli lasten kavereita yökylässä ilman vanhempia. Ennen on ollut kyllä ystäväperheitä, mutta lapsista oli niin jännittävää, kun tuli ihan vaan lapsivieraita tällä kertaa. Meillä oli hauska viikonloppu siis viiden lapsen kanssa, katsottiin leffaa ja Putousta, ulkoiltiin useampaan kertaan ja lapset pelasivat lautapelejä ja leikkivät L.O.L Surprise -hahmoilla. Oli niin hyvä tuuri, että tälle päivälle sattui noin upea sää, niin ulkona oli kiva olla. Meininkiä ja ääntä riitti, mutta tosi hyvin meni kaikki ja ihan super mielellään otetaan meille yökylävieraita jatkossakin. Oli oikeasti tosi hauskaa ja tuli ihan mieleen omat lapsuuden yökyläilyt.

Tänään meillä oli iltapäivällä kylässä vielä esikoisen kummisetä ja ensin kahviteltiin, ja sitten päädyttiin syömään illallinenkin porukalla. Käytiin myös kivettömillä kaduilla testaamassa ulkona ekaa kertaa Oton multa joululahjaksi saamaa sähköpotkulautaa. Vitsi sillä pääsee kovaa, se kulkee siis ainakin 24km/h! Mä aion kyllä niin omia tuon sähköpotkulaudan itselleni aina kun Otto ei tarvitse sitä. Sillä hurauttaa meiltä alle kymmenessä minuutissa hyvin vaikka muutaman kilsan päähän isoon kauppakeskukseen. Super kätevä! Voin vaan kuvitella miten ihanaa sillä on huristella kesällä auringonpaisteessa menemään kun on helle ja vauhdissa tuulee ja kesämekko lepattaa. Pitää kyllä laittaa sortsit alle, hah. Oi kesä, tule jo!

Aivan ihanan rento viikonloppu vaikka tehtiinkin paljon kaikkea. Silloin kun spontaanisti vaan tekee kaikkea, täysikin viikonloppu tuntuu rennolta, ainakin meidän mielestä.

Tänä viikonloppuna on ekaa kertaa alkanut tulla sellainen kevätfiilis: perjantaina iltapäivällä ei tuullut ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpömittari näytti +9 astetta. Ekaa kertaa ulkona oli oikeasti lämmin. Tänäänkin upea auringonpaiste on hellinyt ja meidän terassilta on vihdoin sulanut viimeisetkin jäälautan rippeet pois. Täytyy toivoa, että säät tästä lähtisivät lämpenemään ja saataisiin tänä vuonna nauttia keväästä jo hieman aiemmin kuin viime vuonna. Toisaalta, jos kesästä tulisi yhtä upea kuin viime kesästä, niin voisin odottaa lumien sulamista vaikka kesäkuuhun asti ihan mielellään. Joko te uskallatte pakata talvitakit pois ja vaihtaa kevyempiin kenkiin?

Aivan ihanaa uutta viikkoa kaikille ja kiitos todella paljon mielenkiintoisista keskusteluista, joita täällä on viime päivinä käyty!