Rakkaalle 2-vuotiaalle

06.02.2019

Tänään sinä täytät kaksi. On kulunut kaksi vuotta siitä päivästä, kun itkin raskaushormoneissani keittiössä isillesi, että ei se meidän vauva ikinä tule ulos, ja puolta tuntia myöhemmin mahasta kuului poks ja kipitin äkkiä olkkarin uuden maton yli vessaan, etteivät lapsivedet valuisi sen päälle. Sinä tulit ulos tyylillä, napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri kiertyneenä. Tyylillä otit myös oman paikkasi perheessä, ja kaksi vuotta myöhemmin tuntuu todella kummalliselta ajatella, että et muka ole ollut siinä aina.

Siinä missä vauvavuoden vietimme tiiviisti toisissamme kiinni, tämän taaperovuoden sinä olet pyristellyt irti symbioosista ja minä olen vielä haikaillut sen perään. Sinä olet jo juossut kauemmas niin itsevarmana, ja minä olen vielä halunnut tarttua kädestäsi kiinni ja sulkea sinut syliini. Onneksi välillä sinäkin haluat edelleen tarrata tiukasti kiinni äidistä tai isistä, ja viihdyt sylissä edes pienen hetken.

Olet niin rohkea, että heikkohermoisempia hirvittää. Vaikka aiheutat meille pieniä sydänkohtauksia vähät väliä, on rohkeutesi ihailtavaa, ja vie sinut varmasti vielä pitkälle elämässä.

Sinun (ja teidän kaikkien kolmen) ansiosta mekin olemme rohkeampia isin kanssa.

Sinä olet meille niin tärkeä, etteivät sanat riitä kuvailemaan. Jokainen aamu jona heräät, ja huutelet ”äitii nyt on aaamuuu!” on parempi, koska saamme herätä siihen sinun kanssasi. Jokainen ilta kun tepsuttelet portaita ylös nukkumaan, ja sanot ”hyvää yötä minä lakastan sinua” on ihanampi, koska saamme sanoa hyvää yötä sinulle ja kertoa, että sinäkin olet rakas. Rakastan sitä, miten puristat silmät tiukasti kiinni ja hymyilet maailman leveintä hymyä aina kun sinulle antaa halin.

Kaksivuotiaana sinulla on vahva tahto, niin kuin on ollut siitä asti kun ensimmäisen kerran sinut näimme. Pidät isosiskosi (ja vanhempasi) kiireisenä, ja opetat heillekin niin paljon, aivan kuin he sinulle. Te olette maailman ihanin kolmikko, joka on hitsautunut niin tiiviisti yhteen.

Tämä vuosi vauvavuoden jälkeen on mennyt vähintään yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin. Aina sanotaan, että vauvavuonna lapsi kehittyy kaikkein eniten, mutta on tämä sen jälkeinenkin vuosi aivan hurjaa oppimisvauhtia täynnä. Kävely on vaihtunut juoksuksi ja hypyiksi, 1-vuotiaan hytkymistanssi on vaihtunut Skibidin koreografian opetteluksi ja vauvan hyräily on vaihtunut kokonaisiksi lauluiksi. Olet luistellut, tehnyt kuperkeikkoja ja uinut kellukkeilla ihan itse. Puhuit jo 1-vuotiaana kuin nuori Runeberg. Nyt 2-vuotiaana sinun kanssasi voi keskustella juurta jaksain ja olet  jo pitkään esittänyt vanhemmillesi paljon visaisia kysymyksiä ja teräviä huomioita. Minne ikinä sinun kanssasi meneekin, sinä houkuttelet aina juttuseuraa.

On suuri onni, että saimme sinut. Ketään ei koskaan saa ottaa itsestäänselvyytenä, etkä sinä ole koskaan ollut sitä meille. Meillä kävi valtavan hyvä tuuri, että saimme vielä yhden rakkaan täydentämään omaa perhettämme. Sinä olet mullistanut meidän maailman, niinkuin jokainen lapsi mullistaa vanhempiensa maailman. Olet avartanut meidän ajatuksia, ja näyttänyt, että vaikka kuinka olisi jo useamman lapsen vanhempi, jokainen lapsi on erilainen ja tarvitsee ja haluaa erilaisia asioita. Olet opettanut meille ymmärrystä, kärsivällisyyttä, rentoutta ja hetkessä elämistä.

Meistä on ihan mieletöntä saada tutkia ja näyttää maailmaa sinulle. En malta odottaa niitä kaikkia seikkaluja, joihin meidät vielä viet ja joihin me viedään sinut ja teidät kaikki. Kiitos siitä, että me saadaan olla sinun äiti ja isi. Te kolme olette parasta, mitä meidän maailmassa on. Ihanaa syntymäpäivää äidin ja isin maailman rakkaimmalle 2-vuotiaalle. <3