*Postauksen kuvissa näkyvä seinämaali saatu Cover Storylta kaupallisen IG-yhteistyön yhteydessä ilmaiseksi.

Joulukuun puolella vaihdettiin makuuhuoneita meidän kuopuksen kanssa. Meille tuli sellainen fiilis, että huoneet voisivat sittenkin olla paremmat toisinpäin. Keväällä huoneita jakaessamme katsoimme vain huoneiden kokoa, emme muotoa. Halusimme antaa neliöiltään kaikkein suurimman huoneen kuopukselle, tottakai, jotta lasten yhteisestä leikkihuoneesta tulisi mahdollisimman tilava. Omaksi makuuhuoneeksemme valitsimme alkuun kodin pienimmän makuuhuoneen, joka sekin on kuitenkin tilava ja hyvän kokoinen.

Kun olimme tuijotelleet näitä huoneita puoli vuotta, aloimme nähdä ne eri silmin. Tajusimme, että kalustesijoittelun kannalta onkin kenties parempi, jos vaihdamme huoneet toisinpäin. Pitkän mallinen iso huone pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos meidän sänky muuttaisi sinne. Ja neliön muotoinen pienempi huone taas toimisi paremmin kuopuksen pienemmillä huonekaluilla. Kalusteita siirtäessä meille valkeni hyvin nopeasti, että päätös oli hyvä. Kuopuksen huonekaluilla meidän vanha huone näytti noin tuhat kertaa isommalta ja vaikka se tuntuu oudolta, pienemmässä huoneessa hänelle jäi enemmän avointa leikkitilaa.

Pitkän mallinen makuuhuone taas oli parempi meille. Laitettiin nyt toistaiseksi meidän parisänky seinää vasten, jolloin se vie mahdollisimman vähän tilaa isosta huoneesta. Se mahtuisi myös keskelle seinää, mutta luultavasti pidetään sänky seinää vasten siihen asti, että saadaan vaihdettua huoneen kaapistot liukuovellisiin, jolloin kaapinovien eteen ei tarvita enää niin paljon tilaa kuin nyt. Ovet saa kyllä hyvin auki nytkin, vaikka sänky olisi keskellä seinää, mutta sitten ei jää rauhassa tilaa ihmetellä kaappien sisältöä jos toinen haluaa vaikka kävellä ohi. Joten pidetään toistaiseksi se siinä missä se on. Toisaalta sänky nurkassa on aika ihana, siihen saa luotua sellaisen ihanan leffapesän esimerkiksi, kun laittaa paljon tyynyjä seinää vasten.

Huoneen ikkunoiden eteen jäi meidän mittapuulla ruhtinaallisesti tilaa. Saimme siihen tehtyä Otolle työpisteen. Siihen tulee muuttamaan myös oma työpisteeni sitten, kun keksin lopullisesti millaisen siitä haluan. Haaveilen mahdollisimman kompaktista ja siirreltävästä seisomatyöpisteestä. Sellainen mahtuu Oton pöydän viereen kyllä oikein mainiosti, mitä olen pieniä sähköpöytiä katsellut. Halutaan edetä tosi rauhassa makuuhuoneen sisustuksen kanssa, koska halutaan tehdä vain aikaa kestäviä sisustusratkaisuja. Makustellaan ja katsellaan rauhassa mihin päädytään. Toistaiseksi minä naputtelen edelleen alakerrassa meidän saarekkeen päällä ja Otto taas tekee omat hommansa yläkerrassa. Tämäkin toimii kyllä hyvin.

Oton työpöytä on Ikeasta Råvaror-sivupöytä, joka on massiivitammea sekä tammiviilua. Se on siro, kaunis ja lämpimän sävyinen. Tuo ihanasti lämpöä meidän suuren valkoisen sängyn kaveriksi. Otolla on kaksi valtavaa näyttöä ja iso koneen runko, joita ei nätisti saa piiloon minnekään. Mutta ainakin ne ovat nyt makuuhuoneessa piilossa, eivätkä keskellä olohuonetta. Otto itse tykkää kovasti uudesta työpisteestään ikkunoiden edessä.

Musta Kullaberg-työtuoli on myös Ikeasta, se on meidän keskimmäisen työtuoli, jota Otto on lainannut nyt puoli vuotta. Hänen piti vain lainata sitä sen aikaa, kun hän miettii millaisen tuolin hän itse haluaa, mutta hän ihastuikin siihen. Pitää siis varmaan käydä ostamassa keskimmäiselle uusi samanlainen työtuoli, kun nyt hänellä on vain vanha vaaleanpunainen pinnatuoli työtuolina. Toisaalta, meidän lapset edelleen tekevät läksyt ja piirtävät useimmiten keittiön ruokapöydän ääressä, vaikka heillä on omassakin huoneessa työpöydät, joten työtuolille ei ole toistaiseksi ollut kovin suurta tarvetta heidän huoneessaan.

Maalattiin makuuhuone omasta mielestäni aika jännittävällä sävyllä: *Cover Storyn harmaan vihreällä Agatha-sävyllä. Kirjoitin Cover Storyn maaleista ja tarinasta enemmän tekemäni IG-yhteistyön yhteydessä, mutta me tosiaan ihastuttiin tähän kauniiseen sävyyn, joka rauhoitti koko makuuhuoneen ihanan kutsuvaksi. Kuopuksen jäljiltä makuuhuoneessa oli yksi vaaleanpunainen seinä ja kolme valkoista. Neljästä seinästä kolme oli täynnä reikiä ja yhdellä oli kaapit. Seinien maalaaminen teki siis suuren vaikutuksen huoneen yleisilmeeseen. Nyt tyhjät seinät kaipaavat vielä tauluja ja hyllyjä, joille tulee kirjoja esille. Muuten huone on toistaiseksi valmis. Koska reikiä oli niin paljon, ollaan nyt oltu todella harkitsevia, eikä olla kiinnitetty seiniin vielä mitään. Halutaan miettiä rauhassa mihin tulee mitäkin, ettei jouduta sitten taas paikkailemaan reikiä!

Ollaan kyllä todella tyytyväisiä meidän uuteen makuuhuoneeseen ja Oton työtilaan. Oli ihanaa saada isot näytöt pois olohuoneesta ja piano tilalle. Piano on paljon rauhallisemman näköinen siellä. Uskon, että meidän sisustus tulee muuttumaan ja kehittymään tänäkin vuonna reippaasti.

Makuuhuone on vielä aivan kesken, vaikka tykkäänkin sen tunnelmasta todella kovasti jo nyt. Kodista tulee koko ajan enemmän meidän näköinen. En malta odottaa mitä kaikkea vielä tänä vuonna keksitäänkään! Esittelen sitten kuopuksen huoneen, kunhan sekin on kokonaan valmis. Ja varmasti tulen näyttämään tämän meidän makuuhuoneen muutosta tänä vuonna lisää, kuten kaapiston muutosta, sekä seinille tulevia tauluja/hyllyjä ja tekstiilejä.

Löydettiin muuten (myös Ikeasta) tuo kätevä valkoinen kulmaverhokisko, joka kiinnitettiin kattoon. Se on ihanan vähäeleinen ja ihastuttiin siihen heti. Tullaan luultavasti vaihtamaan tuollaiset kattoon kiinnitettävät verhokiskot myös muihin huoneisiin, joissa on verhot. Ne ovat meidän mielestä enemmän meidän tyyliset, kuin metalliväriset tangot. Huone myös tuntuu paljon korkeammalta, kun verhot lähtevät jo heti katosta.

Mitä pidätte lopputuloksesta? Laittakaa viestiä FB:ssä tai Instassa!

*Postauksen kuvissa näkyvät julisteet saatu Deseniolta.

Musta tuntuu, että me ollaan pyöritelty tässä asunnossa olohuoneen huonekaluja niin monta kertaa, että ei ole varmaan enää mitään järjestystä mitä EI oltaisi kokeiltu. Viimeksi vaihdettiin isommin järjestystä (eli sohvan paikkaa) tasan vuosi sitten. Tai no okei, päivää vaille vuosi sitten, postauksen mukaan 20.11.2018. Hauskaa kun täältä voi aina tarkistaa. Mä olin itse sen järjestyksen fani, joka vuosi sitten vaihdettiin pois.  Siinä oli eniten lattiatilaa ja tilaa myös esimerkiksi kuvata.

Kameran kanssa pääsi tarpeeksi kauas sohvasta, että sai napattua vaikka kivan perhekuvan sohvalta. Olkkari tuntui niin tilavalta ja kotoisalta. Rakastin meidän vihreitä lehtiverhoja vaaleanpunaista sohvaa vasten. Otto kuitenkin ehdotti silloin toista järjestystä (sitä, mikä meillä oli ihan ekana tässä kodissa). Päädyttiin vaihtamaan siihen ja silloin perusteena taisi olla hyvä paikka joulukuuselle. Ja hyvä järjestyshän sekin oli, telkkarin katselun kannalta ehkä se kaikkein mukavin ja optimaalisin. Ja kyllähän siinä tuli hyvin hyödynnettyä koko olohuoneen tila, kun ei ollut isoa tyhjää keskilattiaa samalla tavalla.

Mutta arvatkaa mitä, tänään me vaihdettiin takaisin siihen vanhaan järjestykseen. Ja taas mulla oli syynä ”hyvä paikka joulukuuselle”. Eikä mulla ollut hajuakaan, että vaihdettiin järjestystä tasan vuosi sitten, ennen kun aloin etsimään täältä blogista tuota vanhaa postausta järjestyksen vaihdoksesta. Mä taidan olla just tällainen samoja vanhoja kaavoja toistava tyyppi, kun oikeasti tasan vuoden jälkeen mulle tuli se sama tunne, että nyt täytyy pyöräyttää järjestys ja tehdä hyvä paikka kuuselle.

Mä haaveilin myös siitä, että meillä olisi taas enemmän lattiatilaa, koska fakta on se, että meidän lapset tarvitsevat sitä paljon. He tekevät jatkuvasti kärrynpyöriä, seisovat käsillä, tanssivat ja leikkivät hippaa. Pallollakin pelataan. Siksi lattiatilaa on vaan oltava. En halua sanoa lapsille, että varokaa huonekaluja. Ei niitä kuulu varoa vaan meidän  oman olkkarin kuuluu olla sellainen, missä mahtuu temppuilemaan.

Lisäksi halusin mieluummin sohvan takaisin olkkarin takaseinälle, koska se vaan sopii siihen niin hyvin. Mun mielestä se näyttää siinä kodikkaalta ja siltä, että se kuuluu siihen. Joulukuuselle tulee nyt hyvä paikka ikkunan eteen ja silti olkkarissa on edelleen paljon lattiatilaa. Meidän lapset katsovat telkkaria yleensä muutenkin lattiatyynyn päältä (tai samalla käsillä seisten), joten he voivat hyvin siirrellä tyynyä tai temppuilla telkkarin edessä. Me voidaan Oton kanssa linnoittautua iltaisin divaanin nurkkaan, toinen jalat kohti divaania ja toinen kohti sohvan istuinosaa. Saadaan molemmat oikaistua itsemme ja voidaan katsoa Gossip Girliä rauhassa. Ei siis haittaa, ettei telkkari ole nyt suoraan sohvaa vastapäätä, meillä on monesti aiemminkin ollut se tällä tavalla ”vinossa”.

Onneksi Otto innostui uudelleen järjestyksen vaihtamisesta, varsinkin kun hänen tietokonenurkkauksensa ei tarvinnut muuttaa. Siinä olisikin ollut paljon hommaa, kun Otolla on noin 7466372829 johtoa, jotka olisi pitänyt kaikki irrottaa ja kiinnittää uudelleen. Tällä kertaa me pyöräytettiin vain telkkari ja sohva toisinpäin. Miten valtavan suuri ero sillä oli olohuoneen ilmeeseen, vaikka vaihdettiin vain sohvan ja telkkarin paikkoja! Ihan käsittämätöntä, miten vain kahden huonekalun paikan vaihdoksella on niin suuri vaikutus.

Ottokin myhäili tyytyväisenä järjestyksen vaihdoksen jälkeen, että kyllä tämä on hyvä järjestys. Kun lapset tulivat kotiin, he kaikki olivat vaan että ”VA?!” ja leuat loksahtivat lattiaan. Me aina tehdään näitä meidän kodinmuutosprojekteja yllärinä inspiraation iskiessä sillä aikaa kun lapset on koulussa/hoidossa: Sitten he aina yllättyvät kun tulevat kotiin ja täällä onkin ihan eri näköistä, kuin aamulla lähtiessä. Hekin olivat tyytyväisiä ja alkoivat heti testaamaan kuinka hyvin täällä mahtuu hyppimään ruutua maton ruutukuvioilla ja kuinka hyvin saa tehtyä siltakaadon ja yhden käden kärrynpyörän.

Nyt mennään taas tällä ja toivottavasti pian myös laitetaan joulukuusi tänne. Meillä ei ole vielä ruokailutilan kranssia lukuunottamatta mitään joulukoristeita esillä, mä käyn jotenkin tosi hitaalla nyt näiden kanssa. Pitää oikeasti kipittää tuonne varastolle ja hakea kaikki ihanat joulukoristeet sieltä. Tähti ikkunassakin toisi niin paljon ihanaa joulufiilistä ja lämpöä. Verhoja mä en kyllä taida jaksaa tänä jouluna vaihtaa, vaikka ne ei niin kovin jouluisat olekaan. Mä vaan tykkään noista lehtiverhoista niin paljon just tämän järjestyksen kanssa.

Koska me edelleen aktiivisesti etsitään meille uutta kotia ja tavallaan valmistaudutaan muuttoon, ei olla koko tänä vuonna ostettu juurikaan mitään sisustusjuttuja tai huonekaluja kotiin. Ei haluta ostaa tänne enää mitään sellaista, joka toimii erityisen hyvin tässä kodissa, koska voi olla, että seuraavassa kodissa onkin aivan erilainen pohja. Lastenhuoneeseen ostettiin yksi kaappi, joka on sellaista sarjaa, mitä haluan tulevassa kodissa enemmänkin lastenhuoneisiin, mutta muuten ei olla ostettu pitkiin aikoihin _mitään_. Ei huonekaluja, ei tyynyjä, ei torkkupeittoja, ei uutta työpöytää tai työtuolia Otolle, vaikka vanha meni rikki. Me vältellään väliaikaratkaisuja, koska tarkoituksena on ostaa kotiin vain ikuisia asioita (pois lukien tietysti jotkut lasten jutut, jotka toki pienen kokonsa vuoksi jossain vaiheessa jäävät tarpeettomiksi).

Silloin kun tekee mieli saada kotiin äkkiä jotain sutinaa, me pyöritellään huonekaluja. Yleensä ne parhaat järjestely-ratkaisut tulevat mieleen vasta kun huonekaluja on katsellut yhdessä (tai useammassa) asennossa jo pidemmän aikaa. Niin kävi tälläkin kertaa. Joskus jo aikoja sitten me siirrettiin Oton työpiste meidän portaiden alapuolelle ruokailutilan yhteyteen. Ratkaisu toimi, mutta ei ole koskaan ollut se kaikkein elegantein. Oton kaksi jättimäistä näyttöä, iso tietokoneboxi ja RGB-valot joka puolella eivät varsinaisesti kaunistaneet ruokailutilaa. Mutta ajattelin, että siellä ne ovat vähiten ”tiellä” ja paikka sopi Otollekin hyvin.

Viime viikolla Otto yhtenä päivänä keksi, että mitä jos siirrettäisiin hänen työpisteensä olkkariin, siihen, missä mun työpiste ihan ekana syksynä oli. Ensin vähän ähisin, että onkohan se nyt hyvä ajatus, mutta sovittiin, että kokeillaan. Bestå-kaapit olohuoneesta siirtyivät ruokailutilaan kavereidensa jatkoksi ja Oton työpiste olkkariin. Ja se oli ihan loistava ratkaisu! Ruokailutila näyttää nyt tuhat kertaa paremmalta ja isommalta, kun yhdellä seinällä on yhtenäinen kaappirivistö, joka jatkuu aina portaiden alle asti. Olohuoneessa taas työpiste on sellaisessa kohdassa, jota en esimerkiksi ole valokuvannut juuri muutenkaan. Se ei häiritse ketään ja Otolla on enemmän tilaa hengittää koneella ollessaan.

Oton ikivanha työtuoli vietiin jo aiemmin kierrätyskeskukseen ja nyt hänellä on työtuolina olohuoneeseen aikanaan ostettu kevyt nojatuoli. Ei se paras ratkaisu, mutta palvelee hyvin siihen asti, että muutetaan joskus ja sitten ostetaan se loppuelämän työtuoli. Nyt on tosi kiva, kun Otto on siinä olkkarissa hengailemassa, vaikka hän esimerkiksi pelaisi illalla kun lapset on nukkumassa. Ollaan kuitenkin yhdessä siinä, eikä eri huoneissa.

Bestå-kaappi on toiminut olkkarissa lelukaappina niin kauan, kuin taapero on leikkinyt pääosin siellä. Nyt 2,5-vuotiaana hän kulkee jo tosi sujuvasti itse portaissa ja siksi hänkin leikkii pääosin nykyisin yläkerrassa lastenhuoneissa siskojensa kanssa. Duplot jätettiin vielä ruokailutilan kaappiin ja lisäksi kaikki askartelutarvikkeet, muovailuvahat, lautapelit ja palapelit sekä valikoima kirjoja meillä on alakerrassa yhteisiä leikkejä varten. Portaiden alla on myös bOblesit, joista voi rakentaa temppuradan alakertaan. Nyt oli siis hyvä hetki siirtää lelut pois olkkarista ja se on rauhoittanut olkkarin menoa ihan älyttömästi, vaikka edelleenkin meillä se on sellainen ”elämän keskus” mikä näkyy siinä, että olohuone on lähes aina vähän sekaisin.

Tältä Oton työpiste näytti ennen ruokailutilan nurkassa portaiden alla:

Me ollaan molemmat tosi tyytyväisiä tähän muutokseen, koska se rauhoitti molempia huoneita jossain määrin. Nyt on tosi kiva, kun ruokailutilassa on sellainen yhtenäinen selkeä ilme. Lisä-laskutila tuli myös kreivin aikaan, sillä ihan parin viikon päästä juhlitaan jo esikoisen 8v-synttäreitä. On siis oikein kiva, kun tarjoiluita varten on nyt pitkä taso, johon asetella kaikki mahdollinen.

Välillä tekee ihan hirveästi mieli sisustaa ja ostaa kaikkea ja mun Pinterestin inspiraatiotaulut vain kasvavat kasvamistaan. Mutta tämä ratkaisu on ihan pakollinen, koska olisi täysin sietämätöntä ostaa turhia juttuja vain muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi ja sitten laittaa heti eteenpäin, kun ne eivät sopisikaan enää. Meillä on koko elämä aikaa sisustaa ja etsiä täydellisiä ratkaisuja sitten, kun ollaan uuden katon alla.

Mihin teidän kotona (jos siellä on sellainen) on sijoitettu samantyylinen pelinurkkaus? 

Meidän makuuhuone on jo aika pitkään ollut sillä tavalla ”valmis”, että sinne ei ole tehty mitään sen suurempia hankintoja. Sänky tuli vanhasta kodista, ja on muuten palvellut loistavasti jo vuodesta 2015, jolloin ostettiin se osittain teidän suositusten perusteella. Me ollaan siis oltu tähän Ikeasta ostettuun Brimnes-sänkyyn tosi tyytyväisiä. Ostettiin siihen samalla silloin pussijousitetut paksut patjat, jotka ovat myös olleet todella hyvät. Koko tänä aikana ei ole ollut sängystä mitään valitettavaa. Se ei nitise tai natise (mikä oli tärkeä juttu etenkin silloin kun opetettiin kuopusta nukkumaan pinniksessä sivuvaunussa) ja siinä on ennen kaikkea tosi hyvä nukkua. Täydennettiin sänkyä Torista bongaamallani käytetyllä Brimnes-sängynpäädyllä 2017 keväällä ja se oli kyllä piste i:n päälle.

Sängyn lisäksi huoneessa on lipasto, joka ostettiin aikanaan kuopuksen vauvan vaatteita varten. Nyt siellä on meidän alusvaatteet ja sukat, sekä alimmassa laatikossa mun meikkejä ja korurasioita. Taulut on edelleen samat perhe- ja hääkuvat kuten on olleet jo vuosia. Lattialla samat lampaantaljat jotka jo edellisessä kodissa oli. No nojatuoli on ostettu tähän kotiin, se ostettiin silloin 2016 (vai 2017) alunperin olohuoneeseen. Se tuli kuitenkin olkkarista yläkertaan, kun olkkariin tarvittiin lisää tilaa lasten leikeille ja liikkumiselle.

Mä tykkään meidän makkarista juuri tuollaisena kuin se on. Sinne paistaa ihan mieletön ilta-aurinko ja parvekkeelta näkee upean auringonlaskun. Makkari on meillä aika vähällä käytöllä, vaikka onkin viihtyisä. Lähinnä mä valitsen/sovitan vaatteita siellä, tai sitten nukun. Kaikki muu aika menee yleensä alakerrassa milloin missäkin, lasten leikeissä heidän omissa huoneissaan tai sitten kylppärissä tai yläkerran aulassa laittamassa pyykkejä. Makkarissa siis lähinnä käydään vain kääntymässä.

Musta on silti ihanaa sukeltaa puhtaisiin ja raikkaisiin lakanoihin yöunille ja on paljon levollisempi olo silloin, kun makuuhuone on siisti ja rauhallinen. Liian usein se vain kääntymässä käyminen näkyy siinä, että tuolilla on vähän liian korkea vaatekasa ja lattialla jotain sukkia ja muita lojumassa matkalla pyykkiin. Mutta ai että, se on ihana fiilis kun siivoaa makkarin ihan kunnolla, vaihtaa lakanat ja tuulettaa.

Me ostettiin vuosi sitten talvella Oton kanssa ”parisuhdepeitto” eli sellainen tuplaleveä peitto kahdelle. Viime kesäksi vielä vaihdettiin takaisin meidän omiin yhden hengen kesäpeittoihin, mutta nyt musta tuntuu, että niin kauan kuin peitolla pystyy nukkumaan, me nukutaan tällä meidän leveällä peitolla. Ollaan niin tottuneita siihen pitkän syksyn ja talven jälkeen.

Me ollaan talven ajan vaihdeltu kahden pussilakanan välillä, pellavaisen ja flanellisen, mutta nyt ne ovat molemmat alkaneet tuntua liian kuumalta. Mua vähän kummastuttaa erityisesti se, että meidän pellavaiset pussilakanat tuntuvat kuumemmalta kuin flanelliset! Miten se voi olla mahdollista, pellava kun on vielä vilpoinen ja ihana kesävaatemateriaali? En tajua. Mutta siitä syystä me ostettiin nyt ohuesta puuvillasatiinista valmistetut kukkaiset pussilakanat, josko ne olisivat sitten aavistuksen viileämmät. Toivotaan, että niissä on hieman viileämpi nukkua.

Ja mä toivon myös, että heinäkuussa taas luovutaan koko peitosta ja nukutaan astiapyyhkeisiin käärittyjen kylmäkallejen kanssa. Vaikka se oli välillä vähän tuskaista, ne hellepäivät olivat kuitenkin niin ihania! Ja musta se oli myös omalla tavallaan hauskaa, nukkua nyt Suomessa yöt kylmäkallejen kanssa. Mä toivon mielettömiä helteitä ja upeita aurinkoisia päiviä myös tälle kesälle, eikä haittaa helteiset yötkään. Onneksi on jo aiemmin hankittu tuuletin ja ne kylmäkallet valmiina. Mä olen kyllä (valitettavasti) lukenut jostain, että Suomessa keskimäärin joka neljäs kesä on megahelteinen. Eli sen puolesta en uskalla ihan liikaa olla optimistinen. Mutta tämän ihanan lämpimän kevään jälkeen ei auta kuin toivoa, että säät jatkavat lämpenemistä ja saataisiin upea kesä.

Mitäs mieltä uusista kukkapussilakanoista? Iskeekö teihin tällä hetkellä kukkainen vehreys ja painokuosit, vai mieluummin yksivärinen sisustuksessa?

Jo viime vuonna Otto puhui siitä, kuinka hän haluaisi laittaa sohvan takaisin sille paikalle, jolla se alunperin oli kun muutettiin tähän kotiin kaksi vuotta sitten. Mä kuitenkin vastustin ideaa pitkään, koska se olisi tarkoittanut myös TV:n siirtämistä, ja TV-taso olisi tullut joko kahden suuren taulun eteen, tai meidän lattiasta kattoon asti olevan ikkunan eteen. Meillä oli pitkään TV-tasona korkea Bestå- kaappipari, jonka kanssa telkkari olisi oikeasti peittänyt ikkunaa paljon. Siksi en missään nimessä halunnut vaihtaa järjestystä niin, koska ikkuna on mulle tärkeä ja varsinkin näin pimeään talviaikaan korvaamaton valonlähde. Me kuitenkin vaihdettiin TV-tasoa huomattavasti matalampaan jo viime keväänä, eli se ei aiheuttanut enää samanlaista ongelmaa. En vaan ollut tajunnut sitä, ennen kuin mulla eilen yhtäkkiä välähti. Hieman myöhään joo, tiedän.

Pitkään meillä ollut järjestys alkoi vaan tuntua siltä, että se ei toimi. Kun taaperon lelukaappi oli kaiken keskiössä, lelut olivat aina pitkin koko olohuonetta. Ja esim. jos muu perhe katsoi leffaa, taaperon leikit olivat telkkarin ja sohvan välissä, ja aina kun hän leikki, peitti hän jonkun muun näkymän. Telkkari oli kaukana sohvasta, ja vaikka olkkarissa oli paljon sitä mun kaipaamaan avointa tilaa, sitä ei voinut täysin hyödyntää.

Siinä sohvalla istuskellessani eilen aamulla aloin miettimään, että miten tänne saa edes joulukuusen sitten kun sen aika tulee ensi kuussa. Ei sille ollut mitään paikkaa! Sitten tajusin, että nythän sen matalan TV-tason voi aivan hyvin laittaa ikkunan eteen, eikä se peittäisi juuri mitään. Samalla TV-tason tilalle eteisen seinää vasten voisi laittaa taaperon lelukaapin, jolloin leluille olisi ihan oma nurkka, missä leikit eivät häiritse ketään. Sohvan sai samalla mukavan etäisyyden päähän televisiosta, ja olkkariin tuli sellainen ihanan lämmin ja kotoisa pesämäinen fiilis entisen suuren avoimen tilan sijaan.

Niin me sitten pyöräytettiin olkkari ihan toisin päin, ja nyt tästä tuli ihan loistava. Niin kotoisa tunnelma, ja onhan täällä edelleenkin avointa tilaa, mutta ei liikaa. Tämä järjestys on paljon fiksumpi. Ja jotenkin oli ihanan virkistävää pitkän tauon jälkeen vähän muokata järjestystä. Me ollaan aina oltu Oton kanssa sellaisia huonekalujen pyörittelijöitä, mutta nyt ollaan pitkään oltu ”jumissa” kun ollaan ajateltu, että mitään ei voi tai tarvitse muuttaa. Mutta tämähän oli tosi hyvä ja tarpeellinen muutos. Ihan uusi fiilis, vaikka pidettiin ihan samat huonekalut.

Onneksi aloin miettimään joulukuusen paikkaa. Nyt se tulee ikkunan eteen, television ja lelukaapin väliin. Siinä on sille loistava paikka, missä se ei ole kenenkään tiellä, mutta on kunniakkaasti olohuoneen keskellä. Samalla eilen vaihdettiin vielä olohuoneen verhot. Rakastan meidän vihreitä lehtiverhoja, jotka saavat ehdottomasti tehdä comebackin heti keväällä. Joulukuusen kanssa ne eivät kuitenkaan oikein sovi, varsinkin kun kuusi on vielä suoraan niiden edessä. Siksi vaihdettiin ne Ikean viininpunaisiin samettiverhoihin, jotka tuovat talvista lämpöä ja pehmeyttä, ja sopivat kivasti myös vaaleanpunaiseen seinään ja sohvaan.

Mä olen aivan ihastunut tähän meidän olkkarin uuteen lookiin! Enkä malta odottaa, että saadaan koristella joulu tänne oikein kunnolla. Nyt meillä on vasta hyasintteja ja kynttilöitä, mutta parin viikon päästä saadaan vihdoin koristella joulukuusi. Siitä tulee niin ihanaa.

Mä näytinkin tätä muutosprojektia instagram storiesissa reaaliajassa, ja sain muutaman viestin, että tämä järjestys on todellakin edellistä parempi. Olen samaa mieltä! Joskus se vaan vaatii vähän aikaa, että itse näkee sen, mitä joku muu on nähnyt jo pitkään. Hah, menipä syvälliseksi. Nyt oli puhe vain tästä olohuoneen muutoksesta, mutta toki tämä koskee monia muitakin asioita elämässä. Vanhan olkkarin lookin näkee esim. TÄÄLTÄ.

Nyt meidän olkkari on valmis ottamaan joulun vastaan ja niin olen mäkin! Ihanaa <3