Nova kolme kuukautta

06.05.2017

Tänään meidän perheen pienimmällä jäsenellä on takana jo neljännesvuosi elämää. Huh miten nopeasti tämä aika on mennyt! Pienestä mytystä on kasvanut jäntevä ja liikkuva tyyppi joka höpöttelee enemmän kuin on hiljaa, ja joka innostuu ja alkaa potkimaan ja heilumaan joka suuntaan aina kun näkee jotain jännää. Hänellä on maailman ihanin heleä ääni ja hän kujertelee ja jokeltelee aivan ihanasti, sitä voisi vaan kuunnella koko päivän.

Ensimmäisen rotavirusrokotteen jälkeen Novalla oli pari viikkoa sellainen vähän itkuisempi vaihe jolloin syliteltiin tosi paljon, mutta onneksi se meni nopeasti ohi ja öisin saatiin nukuttua aivan hyvin. Satuttiin olemaan juuri toinen näistä viikoista vieläpä Oulussa niin siellä oli paljon sylejä joissa hengailla. Rokotteen sivuoireiden loputtua me huomattiin yhtäkkiä miten ”iso” meidän vauvasta on jo tullut. Hän on jo niin hurjan seurallinen ja tykkää touhuilla ja olla mukana koko perheen meiningeissä. Ruotsin risteilynkin hanskasi niin hienosti ja ravintolassa ihastutti naapuripöytien ruokailijoita höpötyksillään ja aurinkoisella hymyllään.

Se aika, se ihan vastasyntyneen kanssa vietetty aika, menee niin nopeasti ohi että olen niin onnellinen että osasin nauttia niistä viikoista kun vauva oli tuntikausia tissillä ja aivan ihosssa kiinni. Nyt hän jo saattaa välillä jopa kyllästyä olemaan sylissä ja olla tyytyväisempi leikkimatolla peilistä tuijotellen tai lelujaan sohien, ja leikkimatolla hän viihtyy muutenkin tosi hyvin sekä masullaan että selällään.

Pääsiäisenä hän oppi kääntymään vatsalta selälleen, ja nyt harjoittelee kovasti kääntymistä selältä vatsalleen. Kääntymistaidon opittuaan hän ei varmaan viikkoon ollut ollenkaan vatsallaan lattialla kun aina piti vaan heti kääntyä. Mutta nyt hän on taas viihtynyt masullaankin hengaillen kun on hiffannut että sillä tavalla on paljon helpompi seurailla muiden touhuja. Hän pitää päätään jo oikein terhakkaasti pystyssä ja rakastaa makoilla syömässä nyrkkejään.

Hän tarttuu jo pieniin ja kevyisiin leluihin välillä, ja välillä lemppari on sellainen vähän tuttia muistuttava ensipurulelu jota on kiva imeskellä nyrkkien lisäksi. Toisinaan ei kelpaa muu kuin ne nyrkit, ne on aivan lempparit ja kulkevat aina mukana. Peukku ei onneksi ole noussut suosikiksi vaikka tutti ei maistukaan.

Edelleen Nova nukkuu meidän välissä öisin, ja hän nukkuu aina hyvin. Hän syö 2-5 kertaa yössä mutta hän ei koskaan itke yöllä vaan hakeutuu vaan rinnalle ja jatkaa uniaan. Eli vaikka heräilen niin saan itsekin aina sitten jatkettua unia ja olen aamuisin ja päivisinkin pirteä. Illalla uni yleensä yllättää kesken leffan mutta se nyt on ihan normimeininkiä muutenkin.

Meidän kolmesta neidistä on tullut niin läheisiä keskenään, sitä on ihana seurata. Aina aamulla heti ensimmäisenä isommat tytöt haluavat kölliä ja halia Novan kanssa ja kaikki kolme ölisevät ja kikattavat keskenään. Tytöille on hirveän tärkeää että Novalla on aina leluja käden ulottuvilla ja he lukevat jo Novalle sellaisia vauvojen kirjojakin. Aww!

Vaikka se kauhistuttaakin että aika kuluu ja vauva kasvaa niin on niitä uusia taitoja ihanaa katsella ja oppia uutta omasta pikkuisesta joka päivä.

Kyllä me ollaan täällä niin rakkauskuplassa tämän neiti nappisilmän kanssa että <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!


Vauva kuusi viikkoa

21.03.2017

Minille tuli eilen kuusi viikkoa ikää mittariin, wau! Viimeisen parin viikon aikana hän on karistanut viimeisetkin vastasyntyneen piirteet itsestään ja alkaa olla jo ihan ehta vauva isolla veellä. Kokoa on tullut lisää, veikkaisin että useampi sentti ja varmasti on viiden kilon rajakin menty jo rikki. Vaatteissa hänelle menee bodyista vielä 56-kokoiset helposti, mutta housuista on pakko olla käytössä koko 62 kun neiti pitkäsäärellä vilkkuu muuten nilkat.

Nyt meillä alkaa olla sellainen selkeä päivärytmi, joka n. kerran tai kaksi viikossa keskeytyy siihen että hän pitää yhden tankkauspäivän jolloin mitkään rutiinit yöunia lukuunottamatta eivät toteudu ollenkaan siinä järjestyksessä kuin yleensä. Mutta noin pääpiirteittäin arki alkaa olla jo aika sujuvaa ja jopa ennustettavaa hänen kanssaan, siinä määrin kuin pikkuvauvojen meininkejä nyt voi ennustaa.

Vauva heräilee yleensä siinä seitsemän ja kahdeksan välillä, minkä jälkeen hän syö ja hengailee reilun tunnin. Ensimmäiset aamupäikkärit alkavat yleensä 8.30-9.30 välillä ja kestävät tunnista kahteen.  Ne hän nukkuu yleensä sitterissä tai sohvalla. Sitten taas syödään ja hengaillaan pari tuntia, ja tokat päikkärit alkavat siinä 11-12 välillä ja kestävät 2-3 tuntia. Tokat päikkärit vauva nukkuu vaunuissa joko lenkillä tai muuten jos olen liikkeellä,  tai sitten ulkona omalla pihalla. 14-15 välillä hän herää ja syö ja leikkii ja ihmettelee maailmaa taas pari tuntia, ja nukkuu n. tunnin päikkärit siinä neljän ja viiden välillä. Nämä päikkärit riippuu ihan siitä mitä ollaan tekemässä, saattaa nukkua kaukalossa makuuasennossa  jos ollaan vaikka kaupassa tai sitten vaunuissa jos olen yksin liikkeellä, tai sitterissä.

Illalla hän saattaa vielä torkahtaa hetkeksi syliin tai sitteriin ennen kuin alkaa yöunille siinä 20-21 aikaan. Ensimmäinen yösyöttö on 23-01 aikaan kun itse menen nukkumaan (riippuen siitä onko arki vai viikonloppu), ja tokan kerran hän havahtuu yleensä 4-5 aikaan aamulla syömään. Loppuyö sujuu vaihtelevasti, joskus hän ei havahdu ollenkaan tokan syötön jälkeen ennen kuin vasta silloin seiskan kasin maissa, ja joskus hän syö melkein kokoajan siitä viidestä sinne seitsemään tai kahdeksaan. Saadaan kuitenkin molemmat nukuttua ihan hyvin tankkauksesta huolimatta, koska hän nukkuu vieressä.

Moni on kysynyt miten muuten ehdin tekemään kaiken kolmen lapsen kanssa, esimerkiksi ruuan ja työt. Pääpiirteittäin oikein hyvin, varsinkin tietysti silloin kun Otto on kotona (ja työt silloin kun isommat lapset ovat päiväkodissa). Joskus on päiviä että tuntuu että tekemistä on joka sormelle ja kaikkea ei saa tehtyä, ja silloin sitten joustetaan jostain.

Yleensä voin tehdä työhommia seuraavana päivänä jos edellisenä ei onnistu, koska pyrin tekemään kaiken aina reilusti ennen deadlinea valmiiksi. Keittiön siivousta ei ole pakko tehdä juuri silloin kun vauva on nälkäinen ja isommat lapset kaipaavat pelikaveria, vaan sen voi tehdä joskus toiste. Otto osaa myös tehdä ruokaa ihan samalla tavalla kuin minäkin ja välillä hän kokkailee meille yksin, vaikka yleensä tehdäänkin ruuat yhdessä.

Ja jos ei kumpikaan jaksaisi tehdä ruokaa tai vauva on vaikka tissillä kokoajan niin sitten haetaan noutoruokaa. Ei se ole niin vakavaa. Viitenä tai kuutena päivänä viikossa vähintään tehdään kyllä yhdessä illallinen alusta asti. Parhaiten kaiken saa hoidettua kun pitää rutiineista kiinni ja ennakoi niin paljon kuin mahdollista, silloin voi tehdä kaikkea sillä aikaa kun vauva nukkuu.

Vaikka vauva tarvitsee hereillä ollessaan paljon huomiota niin olen koittanut pitää myös kiinni siitä että vietän kummankin isomman lapsen kanssa aikaa joka päivä. Vaikka meille onkin syntynyt vauva niin ei se isompien läheisyydenkaipuu tai heidän tarve aikuisen huomiolle ole yhtään vähentynyt, ja siksi mun prioriteettilistalla kaiken muun edelle heti vauvan tarpeiden jälkeen menee heidän kanssaan vietetty aika. Jos mun pitää siis valita pyykinpesun tai lasten kanssa leikkimisen väliltä, mä valitsen leikit anytime.

Meidän kuusiviikkoinen höpöttää jo kovasti hereillä ollessaan, ja välillä kiljaisee iloisesti kovallakin äänellä. Hymyjä tulee kokoajan, ja hän vispaa villisti aina innostuessaan. Vauvan lempipuuhaa on seurata isompien leikkejä, tai se kun isosiskot sanovat ”peekaboo” ja laittavat kädet kasvojensa eteen ja sitten taas kurkistavat. Hänellä on tarkkaavainen katse ja hän tuijottaa suoraan syvälle silmiin.

Vauva tykkää musiikista ja laulamisesta, ja hän rakastaa oman pinnasänkynsä yläpuolella olevaa mobilea, jota hän joskus katselee sillä aikaa kun mä pesen hampaita tai laitan pyykkejä.  Vauva kannattelee jo tosi hienosti päätään sylissä ja jonkin aikaa myös lattialla vatsallaan ollessaan. Kun hän haluaa jotain, hän osaa jo melkein kääntyä mahalta selälleen sen saavuttaakseen. Kyljelleen kääntyminen ainakin onnistuu, ja kyljeltään selälleen tai mahalleen. Vauva on todella päättäväinen tapaus, voin kuvitella että isompana kun hän päättää jotain, hän on valmis tekemään ihan mitä tahansa saavuttaakseen päämääränsä, ainakin juuri nyt hänestä tulee ihan sellainen kuva.

Yksinkertaisesti, meidän vauva on ihan huippu tyyppi <3


Viikonlopun hulinoita

19.03.2017

Moikka! Meillä on ollut kaksi kovin touhuntäyteistä mutta ihanaa päivää. Jotenkin sattui niin että vaikka vielä viikko sitten näytti että meillä ei ole kuin yksi meno, yhtäkkiä niitä olikin vaikka kuinka paljon. Onneksi kaikkea kivaa.

Eilen oli esikoisella sirkuskoulua, lisäksi tavattiin meidän kastepappi ja sovittiin kastejuhlan yksityiskohdista. Nyt ristiäisetkin tuntuvat olevan jo niin lähellä ja paljon todellisemmilta, kun paperit on täytetty ja kaikki sovittu ja varattu. Tapaamisen jälkeen ajeltiin vielä Zeldan kummisedän valmistujaisiin koko perhe, ja sitten Otto toi meidät kotiin ja lähti vielä itse pariksi tunniksi juhliin mukaan. Valmistujaiset sujuivat meidän osalta hyvin, vauva nukkui melkein koko ajan mutta söi reippaasti ennen kotimatkaa, ja jatkoi sitten taas uniaan autossa.

Mulla oli arvatenkin kädet täynnä puuhaa kolmen neidin iltatoimien kanssa, mutta kaikki meni kivasti ja me katsottiin yhdessä bumtsibumia ja laulettiin, vauvakin tykkäsi kun kaksi pikkunaista ja yksi isompi täällä lauleskeli kuorossa. Tyttöjen mentyä nukkumaan vauvakin nukahti yöunille ja mä täällä katselin leffaa yksinäni ja vietin vapaailtaa. Oli niin hassua vaan hengata ihan yksin kun kaikki tytöt nukkui ja Ottokaan ei ollut kotona, mutta ihan kivaa.

Tänään esikoisella oli päiväkotikaverin synttärijuhlat ja sillä aikaa me yritettiin etsiä mulle kastejuhliin mekkoa, mutta onnistuinkin vaan löytämään täydellisen istuvat reikäiset mom jeansit ja topin ja asusteita. Niitä ei ehkä voi ristiäisiin laittaa, mutta hyviä löytöjä kuitenkin.

*Syöttötuoli saatu blogin kautta.

Pitää varmaankin etsintää helpottaakseni luopua siitä kriteeristä että mekossa voisi imettää kätevästi, meillä on kuitenkin kastejuhlat onneksi kotona niin voin mennä hyvin vaikka yläkertaan makuuhuoneeseen imettämään jos ei mekko ole imetyskelpoinen. Tietenkin sitten jos vauvalle sattuu oikein nälkäinen ”haluan-vain-hengailla-tissillä” -päivä niin sitten sellainen ei imetyskelpoinen mekko aiheuttaa vähän haastetta. Mutta itse kastetilaisuuden jälkeen voin varmasti vaihtaa vaikka imetyspaidan päälle jos näin sattuu käymään, ei se ole niin justiinsa. Shoppailun ja synttäreiden jälkeen piipahdettiin vielä tekemässä alkavalle viikolle ruokaostokset.

Meillä on vielä reilut kolme viikkoa jäljellä ennen kuin Otolla alkaa kesäloma ja sen jälkeen hän jää vanhempainvapaalle. Kieltämättä odotan sitä ihan hulluna! Viikonloppu on aina koko viikon kohokohta kun saa olla yhdessä koko perhe ja tehdä yhdessä kaiken.  Kohta meillä on melkein koko loppuvuosi aikaa olla yhdessä ja tehdä yhdessä. Vaikka mua samalla kauhistuttaa miten nopeasti aika menee ja miten nopeasti vauva kasvaa niin en toisaalta malttaisi enää odottaa hetkeäkään että meidän yhteinen aika alkaa. Ei enää kauaa.

Huomenna alkaa taas uusi arkiviikko ja vauvakin täyttää jo kuusi viikkoa, huh! Pitää varmaan kirjoitella jotain kuusiviikkoiskuulumisia tänne niin jää itsellekin mieleen että millaista on ollut missäkin vaiheessa. Odotan innolla milloin tämä harmaa ja tuulinen sää muuttuu takaisin ihanaksi kevätauringoksi, toivottavasti pian!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

 


Vauvan kanssa kahdestaan

15.03.2017

Tänään mä matkustin ekaa kertaa vauvan kanssa metrolla kun mulla oli työtapaaminen keskustassa, johon otin hänet tietysti mukaan. Vitsit mua jännitti sekin etukäteen. Jotenkin kun tyttöjen vauva-ajoista on niin pitkä aika (ja nykyään on auto eikä ole ollut mitään ”pakkoa” selvitä vaikkapa julkisilla mihinkään), niin kaikki tällaisetkin jutut mua jänskättää aivan kuin olisi esikoisvauva kyseessä. No, metromatkat meni tosi hyvin muuten mutta metro jumahti paikoilleen kolme kertaa paluumatkalla kun edessä oli joku toinen hajonnut metro, ja ruuhka-aikaan metro oli aivan ääriään myöten täynnä ihmisiä ja meininki aika hikinen.

Oltiin siellä kuin sillit purkissa ja normaalisti alle 20min matka venyi yli puolen tunnin mittaiseksi. Toisiksi viimeisellä pysäkillä ennen kuin jäätiin, vauvalle tuli ilmeisesti jo liian hiki vaikka hänen talvikamppeitaan olinkin availlut matkan aikana, ja hän hermostui aivan totaalisesti. Meidän vauvahan ei syö tuttia vaikka kaikkemme ollaan yritetty joten mulla ei ollut mitään keinoa saada häntä tyytyväiseksi, ellen olisi alkanut riisumaan kaikkia vaatteita juuri kun oltiin jäämässä, tai vaihtoehtoisesti alkanut imettämään häntä täpötäydessä ruuhkametrossa seisallaan (juuri kun oltiin jäämässä).

Tunsin kuinka katseet porautui meihin kun vauvaparka huusi minkä ikinä jaksoi ja yritin siinä itsekin hikisenä häntä heijata sylissä. Sitten kun päästiin ulos ja laskin vauvan takaisin vaunuihin ja lähdin liikkeelle, hän rauhoittui heti ja oli ihan rauhallinen ja tyytyväinen kotiin asti ja kotonakin.

Mutta voin kertoa että tuntui pitkältä ne viimeiset viisi äänekästä minuuttia metrossa, hah! Siinä kotia kohti kävellessäni hengittelin ja mietin että apua en kyllä enää ikinä lähde mihinkään yksin, mutta nyt jo naurattaa. Hyvinhän me selvittiin. Vauvat nyt joskus hermostuu, ei se maailmaa kaada keneltäkään.

Pitäisi osata olla armollisempi itselleen, eikä myöskään jännittää sitä jos vauvasta lähtee ääntä. Luulisi että näin kolmannella kerralla osaa jo mutta ei näköjään. Ensi kerralla muistan sen, tai ainakin yritän parhaani, vaikka kuinka tulisi hiki ja tuntuisi että kaikki tuijottaa, kun tuskin kovin moni oikeasti edes tuijottaa, se vaan tuntuu siltä. Ei se ole niin vakavaa.

Muuten meillä on ollut tosi kivat pari päivää. Eilen kävin vauvan kanssa kahden tunnin vaunulenkillä ja iltapäivällä haettiin tytöt päiväkodista ja tehtiin kotona pizzaa. Tänään mun ihana ystävä tuli meille jo heti aamusta ja toi mielettömät herkkuaamupalat mukanaan (joita instassa vilautin), ja hengailtiin ja höpöteltiin monta tuntia. Iltapäivällä kävin tosiaan vauvan kanssa siellä tapaamisessa ja samalla vähän shoppailemassa ja löysin huipun uuden ananaskuvioisen vaunuverhon ja tytöille aurinkolasit.

Vauva on alkanut nyt jokeltamaan ihan kunnolla, ensin mun askartelemalle mobilelle, ja nyt pikkuhiljaa jo mulle ja Otollekin. Tänään illalla hänellä oli kunnon jokeltelumaratoni ennen kun hän alkoi yöunille. Kuinka ihania ne pienet kujerrukset ja höpötykset leveillä hymyillä ja villillä käsien huitomisella höystettynä ovatkaan!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3