Kultaa, glitteriä ja pupunkorvia

15.09.2017

Tänään suunnattiin Zeldan kanssa jonottelemaan Minna Parikan Sample Saleen Helsingin Kluuviin, päämääränä pupunkorvalenkkarit kaikille kolmelle pikkuneidille. Aika optimistisesti me oltiin paikalla vasta viittä minuuttia myynnin alkamisen jälkeen, jolloin jono oli varmaan n. 100m pitkä. Se ulottui pitkälle ulos asti ja ei auttanut kuin käydä jonon jatkoksi. 45 minuuttia jonoteteltuamme me oltiin päästy suunnilleen jonon puoliväliin ja tuntui että apua, onkohan siellä enää mitään jäljellä kun lopulta päästään sisään. Sitten jono alkoi liikkumaan vähän nopeammin, ja päästiin joskus yhden jälkeen sisälle. Siinä välissä Zelda oli tosin ehtinyt käydä ostamassa isosiskolleen Oton ja Novan kanssa uuden isomman yksisarvispuvun, ja hakemassa kaupasta maissinaksuja ja pari vesipulloa.

Jonossa oli onneksi oikein rento tunnelma ja meidän edellä mukava nainen jonka kanssa juteltiin aina välillä. Ja Zelda sai kehuja, kuinka hienosti jaksoi jonottaa aina kun siinä jonossa hengaili. Meidän 4v tuntui olevan kengistä jopa enemmän innoissaan kuin minä, eikä kertaakaan huokaissut jonon takia.. Ja kun vihdoin päästiin sisälle sample saleen, hän huokaisi, mutta ihastuksesta. Etsittiin heti oikeat koot, ja löydettiin kuin löydettiinkin molemmille isommille tytöille oikean kokoiset kultaglitteriset pupunkorvatennarit, joissa on sivussa vetskarit niin ne on helppo vetää jalkaan. Lasten kokoja oli hyvin jäljellä edelleen, ja paljon erilaisia ihania malleja.

Me katseltiin vähän maltillisempiakin mustia, valkoisia ja ruusukuvioisia tennareita, mutta päätettiin Zeldan kanssa yhdessä että kerran ostetaan pupunkorvia niin otetaan sitten mieluummin ihan överit. Novallekin yritin katsoa, mutta siellä ei ollut ollenkaan tennareita minikoossa, vaan ainoastaan niitä baby bunnyja pehmeällä pohjalla, jotka Novalla jo on. Täytyy siis varmaan koittaa metsästää glitter-tennareita Novalle vielä jostain, olisi mahtavaa jos olisi samat popot kaikilla kolmella.

Sample Salen jälkeen suunnattiinkin suoraan hakemaan eskarilaista, ja yllätettiin hänet uusilla kengillä jotka saivat aikaiseksi ihastuneen kiljahduksen. Molemmat halusivat kengät heti kotona jalkaan, ja onhan ne nyt kyllä ihan älyttömän ihanat. Kannatti jonottaa. Kengät on sen verran reilua kokoa, että pysyvät kyllä jalassa hyvin jo nyt, mutta niissä on kyllä hyvin kasvunvaraakin, eli menevät varmasti keväällä ainakin.

Hatut Polarn O. Pyret* / Tiaran takki Ellos / Tiaran Mekko Kaiko Clothing* / Tiaran Leggingssit Vimma* / Kengät Minna Parikka / Zeldan Takki Mini Rodini / Mekko Papu* / Leggingssit Gugguu / Kengät Minna Parikka / *saatu blogin kautta

Minna Parikan kenkiä on Kluuvissa tarjolla myös huomenna, ja ilmeisesti varastoja täydennetään huomiseksi. Siellä oli kyllä aikuisillekin vaikka ja mitä ihanaa tosi edullisesti, mutta mä en ostanut nyt itselleni kenkiä koska mulla on niitä ihan tarpeeksi. Olen oikeasti yrittänyt pitää nyt kiinni siitä, että en osta mitään mitä en tarvitse, ja vaikka mua houkutteli pupulenkkarit, niin jätin sinne, ja olen päätöksestäni tyytyväinen, eikä harmita.

Huomenna meillä alkaa vihdoin lattiaremontin loppuun saattaminen, ja me lähdetään tyttöjen kanssa pois täältä jaloista pyörimästä. Mä jätän koneen kotiin, ja vietän huomenna ihan täysillä vapaapäivää tyttöjen kanssa, aiotaan ainakin suunnata HDW Little Marketiin pyörimään! Ehkä törmäillään siellä? ;)

Ihanaa kullan ja glitterin täyteistä perjantaita kaikille <3


Syyskuun kuulumisia ja kaverisynttäreiden suunnittelua

12.09.2017

Syyskuu on päässyt kunnolla vauhtiin ja ensi viikolla juhlitaan sitten synttäreitä. Me ollaan pitämässä esikoiselle tänä syksynä ensimmäistä kertaa perhejuhlien lisäksi ihan kaverisynttärit, ja suunnittelu on kovassa vauhdissa. Hän haaveilee synttäreistä sisäleikkipuistossa, ja kieltämättä se ei kuulosta ollenkaan hullummalta idealta. Oletteko järkänneet kaverisynttäreitä jossain muualla kuin kotona, jos niin missä? Onko millaisia kokemuksia? Hän on ollut yksillä kaverisynttäreillä eräässä sisäleikkipuistossa, mutta muuten juhlat on olleet aina lasten kotona, eli hirveästi kokemusta mulla ei näistä ole vielä. Kaikki vinkit on tervetulleita!

Mun omia synttäreitä me ei varmaan hirveästi juhlisteta, ne sattuvat ensi viikon maanantaille, ja meillä ei ainakaan mun tietääkseni ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Muuta kuin edelleenkin se kakku minkä Otto on luvannut lasten kanssa leipoa mulle (muistaakohan hän vielä tätä lupausta, pitää muistuttaa sopivalla kakkureseptillä). Mutta enemmän mä odotan kyllä sitä esikoisen iloa omista synttäreistään.

Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin se jaksaa edelleen yllättää, miten paljon lapset odottavat omaa syntymäpäiväänsä. Ja miten pitkältä ajalta he osaavat ja jaksavat laskea montako yötä siihen on. Ja joka vuosi se oma synttäripäivä tuntuu olevan yhtä huikean suuri juttu, vaikka olisi ihan tavallinen arkipäivä ja kortin ja lahjan lisäksi juuri sinä oikeana päivänä ei edes tapahtuisi muuta. Esikoinen tosin iloitsi juuri tuossa etukäteen, että tänä vuonna hänellä on KOLMET synttärit, kun on eskarisynttärit (vie keksiä kavereille eskariin ja hänelle lauletaan), perhejuhlat sekä ne kaverisynttärit.

Tämä viikko tosiaan on touhua täynnä sen lattiarempan kanssa, ja mulla on myös paljon töitä juuri nyt, sekä sitten ensi viikolla kaikki synttärijärjestelyt. Mutta toisaalta ihanaa kun syyskuu on tällainen puuhastelukuukausi, mä rakastan olla työn touhussa ja musta tuntuu että olen parhaimmillani silloin kun on monta rautaa tulessa. To do -listalta asioiden ruksittaminen on ihan parasta.

Eilen tapasin muutaman tradenomiopiskelijan, sillä lähdin mukaan heidän opiskeluprojektiinsa blogini kanssa. Loppuviikosta tämän projektin tiimoilta tulee blogin FB-sivuille lyhyt kysely, jonka saa täyttää jos vain haluaa. Kyselyyn vastaaminen olisi super arvokasta tämän opiskeluprojektin, sekä myös blogin kehittämisen kannalta, ja mä olen jo nyt etukäteen ihan superkiitollinen jokaiselle joka siihen käy vastaamassa. Ihan mieletöntä päästä olemaan osana tällaisessa jutussa.

Mulle tulee todella paljon tarjouksia ja pyyntöjä eri opiskeluprojekteihin osallistumisesta, ja aina välillä pystyn lähtemään mukaan, mutta valitettavan usein joudun jättämään väliin, ihan vain ajanpuutteen vuoksi. Onneksi nyt sattui tällainen sopiva tilaisuus osallistua, koska sen lisäksi että on mahtavaa olla mukana tässä proggiksessa, on aina huikeaa tavata teitä tyyppejä sieltä ruutujen takaa!

*Tyttöjen vaatteet on saatu suomalaiselta Kaiko Clothingilta, jonka tuotteet valmistetaan suomalaisomisteisessa tehtaassa Portugalissa sekä Suomessa kahden osaavan ompelijan käsissä. Kaikki KAIKOn kankaat on valmistettu GOTS-sertifioidusta orgaanisesta puuvillasta. Kaiko lahjoittaa 7% myytyjen vaatteiden tuotosta naisten ja lasten kouluttamiseen kehitysmaissa. Tyttöjen vaatteet ovat osa KAIKOn huomenna 13.9. ilmestyvää uutta syysmallistoa! Tiaralla on upea vihreä Ruffle Dress*, sekä Brush -leggigssit*. Zeldalla musta pitkähihainen Cross Shirt* ja Brush -hame*. Ja Novalla on Brush Shirt* sekä maailman suloisimmat mustat Sloper Pantsit*. Kaikon syysmallisto on niin mun mieleen, siis aivan täydellisyyttä hipovia väriyhdistelmiä, mielettömän kaunis tuo Brush -kuosi, ja nuo sloper pantsit on kävelemään opettelevalle vaippapyllylle ihan loistavan malliset. Mallisto julkaistaan huomenna ysiltä, tsekatkaa KAIKOn nettisivuilta tai instasta @kaikoclothing loputkin ihanat vaatteet jo etukäteen. 

Viikko on alkanut vaihtelevassa säässä, eilen syötiin mäkkiruokaa auringonpaisteessa terassilla, ja tänään sitten on juostu hullua vauhtia kaatosateessa. Eipähän ainakaan tule tylsää säiden puolesta!

Ihanaa tiistaita tyypit, ja kiitos paljon kauniista sanoista eiliseen postaukseen <3


Nova 7 kuukautta

06.09.2017

Ja sinne se kuukausi taas meni, apua! Tässä kuussa olen saanut kuulla kyllä äitinä sellaisia kommentteja, että en ole ikinä ennen kuullut. ”Onpa hassua kun noin pieni vauva jo seisoo, ei vauvojen kuulu seistä”, ”Niin ristiriitaista kun hän on niin pienen vauvan näköinen mutta liikkuu kuin isommat kaverit”, ”Ei meillä ole kenkiä noin pieneen jalkaan”. Niin, ollaan tosiaan etsitty Novalle kenkiä, koon 17 jalkaan, joilla hän voisi seisoa ja ottaa askelia tukea vasten myös ulkona.

Nova on jatkanut kiireistä liikkeellelähtöä tässä kuussa, ja 5kk iässä opitusta konttausasennosta on edetty jo pitkälle. Tämä kaikki tuntuu musta edelleen kovin hassulta, kun olen aina ollut se äiti joka katselee kun toisten vauvat liikkuu jo hurjaa tahtia ja omat vaan köllöttelee paikoillaan ja juttelee kuin ruuneperit. Nyt siis toisin päin. Nova ei hirveästi juttele, mutta välillä hän kiljuu, sihisee ja murisee, ja osaa hän sanoa ”hei” samalla kun vilkuttaa, ja ”jee” samalla kun hän taputtaa. No mutta, juttelulle tässä ei ole vielä mikään kiire. Sitä odotan vaan innolla että sanooko Nova ensin isi vai äiti, vai kenties mamma tai pappa.

Nova konttaa sujuvasti ympäri kämppää, ja nousee tukea vasten taitavasti polvilleen, ja myös seisaalleen, sekä menee istumaan itse. Seisoma-asento ei ole aina ihan niin tukeva kuin polviseisonta, ja siitä lähtee helposti horjahtamaan aina välillä, eli silmät saa olla selässäkin. Horjahtelusta huolimatta tämä 7kk ikäisen olemattomalla itsesuojeluvaistolla varustettu tyyppi ottaa myös askelia tukea vasten, etenkin silloin kuin pienen matkan päässä on jotain tavoittelemisen arvoista kuten kaukosäädin, meikkipussi tai ikkuna josta voi tuijotella autoja. Istuma-asennosta hän ei ole onneksi kaatunut sen jälkeen kun oppi siihen itse menemään.

Uusi juttu on äidin perässä konttaaminen ja jalassa roikkuminen tai sitä vasten nouseminen. Huomaa selkeästi, että liikkeellelähtö, ja sen huomaaminen että hän on oma äidistä irrallinen yksikkönsä, on tuonut jonkinlaista eroahdistusta. Hermo menee jos äiti katoaa näkyvistä, vaikka hän muuten hyvin lattialla ja itsekseen viihtyykin. Äidin ei tarvitse koko ajan leikkiä mukana, mutta näkyvissä pitää pysytellä. Jos Nova on vaikka olkkarissa ja mä menen keittiöön keittämään kahvia, niin hyvin nopeasti alkaa läpsytys kuulumaan kun hän konttaa mun perään ja tulee ottamaan mua jalasta kiinni.

Viimeisen kuukauden aikana hän on alkanut aivan eri tavalla kiinnostumaan sisaruksistaan ja viihtymään heidän kanssaan. Aiemminkin hän toki on ihaillen katsellut siskojaan, mutta nyt hän osaa itse hakeutua heidän luokseen, eikä kaikki ole sen varassa, että isommat tytöt menevät hänen luokseen. Aina kun tytöt tulevat iltapäivällä kotiin, hän on aivan innoissaan ja konttaa hurjaa vauhtia vastaan. Hän on alkanut myös antamaan märkiä pusuja ja haleja heille ja meille kaikille.

Tytöt tekevät Novalle lelukylpyjä, eli toisin sanoen Nova menee lelukoriin ja sinne laitetaan paljon leluja. Tai sitten he ympäröivät hänet lattialla kaikilla leluilla. Esikoinen lukee hänelle vauvakirjoja ja he saattavat istua pitkänkin aikaa yhdessä lukemassa. Ja aamuisin he kaikki kolme nakottavat yökkäreissään meidän ison lattiatyynyn päällä, ja katsovat Pikkukakkosta. Novakin selkeästi nauttii rauhallisesta aamuhetkestä siskojen kanssa, ja pötköttää siinä tyttöjen välissä oikein mielellään.

Nova rakastaa leikkiä tyttöjen ja meidän kanssa Duploilla. Ei hän tietenkään osaa vielä itse rakentaa, mutta hän tykkää hulluna kaataa meidän tekemiä torneja, ja lisäksi hän tykkää maistella legoeläimiä ja -ukkeleita. Duplot on ihanan värikkäitä ja pysyvät hyvin minisormissakin.

Nova on alkanut ymmärtämään jonkin verran puhetta ihan selkeästi, mikä on tosi hauskaa ja helpottaa elämää! Hän vilkuttaa ja sanoo hei, kun hänelle sanotaan hei, ja hän taputtaa kun puhutaan taputtamisesta tai sanotaan ”jee”. Hän osaa myös heittää yläfemmat kun sanotaan ”High Five”, ja hän tietää ainakin kuka on äiti, kuka on isi ja mikä on tissi. Oman nimensä hän tunnistaa myös. Kaikkein hauskinta on Novan mielestä kun sanotaan ”kiitos” ruuan jälkeen, hän hymyilee aina niin kovin aurinkoisesti silloin, vaikka ei vielä kiitosta itse sanokaan.

Nova on nopea liikkeissään, mutta toistaiseksi onneksi melko hyvin ennakoitava tapaus. Ollaan siis vielä pärjätty ilman baby-turvalaitteita. Ensi viikolla meidän lattiat vihdoin laitetaan kuntoon, minkä jälkeen saadaan turvaportti laitettua portaisiin (vihdoin), ja muutenkin alakertaan enemmän tilaa ja ruokailutila valmiiksi. Toivottavasti hän ei siis nopeudu entisestään kovin paljoa ennen sitä. Pistorasioihin on myös hommattava tulpat, sillä ne kiinnostavat erityisen paljon.

Käytiin puolivuotisneuvolassa viime kuun lopussa, ja tuolloin 6,5kk iässä mitat olivat 70cm & 8640g. Seuraavia mittoja otetaan sitten 8kk-neuvolassa, kun nyt ei enää ole kuukausittaisia käyntejä. Nova kuitenkin tuntuu kasvavan pituutta ainakin ihan hyvää tahtia, ja ruoka maistuu hänelle hyvin myös. Hän syö kiinteitä ruokia lapsentahtisesti, ja myöskin imetys on edelleen ihan yhtä kovassa huudossa kuin aiemminkin, öisin jopa kovemmassa. Varmaankin myös tämä liikkeellelähtö vaikuttaa siihen, että yöt on olleet nyt aavistuksen rauhattomampia ja hän on kaivannut tissiä useammin, ihan vain rauhoittuakseen uneen, ei niinkään syödäkseen.

*Novan vaatteet ovat hollantilaista Sproet & Sprout -merkkiä, ja saatu Lilla Companylta, joka on merkin ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Myös Valkaman Head Wrap on saatu Lillasta, ja sävy on ihana vanha roosa, joka on uutuussävy. Mun blogin lukijat saavat nyt sunnuntaihin 10.9. asti kaikista Sproet & Sprout -tuotteista 20% alennuksen koodilla IINA. Mä rakastan noita mustavalkoisia ja harmaita vaatteita, joita on helppo yhdistellä, ja ne on tehty laadukkaista materiaaleista! Lillassa muuten nyt loppuviikon myös ilmaiset postarit, sillä huomenna tulee uudet dropit!

Nova on kyllä ihan huippu tapaus, ja hauskaa myös että hän on oikeastikin tällainen vilkas ja touhukas tapaus, kuten mahassa liikuskellessaan oli. Hauskaa seurata millaista äksöniä elämään hän vielä tulevina vuosina tuokaan <3

Onnea Nova seitsemän kuukautta, ja ihanaa keskiviikkoa kaikille <3


Polkkatukkainen tyttö – saako lapsi vaikuttaa omaan tyyliinsä?

01.09.2017

Edellisenä iltana ennen päiväkodin ja eskarin alkua me leikattiin molempien tyttöjen hiukset. Vanhemmalta siistittiin vain latvat, niinkuin niin monta kertaa aiemminkin. Hänen juttunsa on pitkä tukka, jota hän haluaa kasvattaa niin pitkäksi kuin mahdollista. Keskimmäiseltä sen sijaan napsaistiin vähän enemmän, hän nimittäin oli haaveillut polkkatukasta jo pitkän aikaa. Me oltiin juteltu moneen kertaan jo polkkatukasta ja varmisteltu että sitten ei varmasti harmita, kun hiukset leikataan. Ja hän vakuutti, että ei varmasti harmita, kun hän haluaa samanlaisen tukan kuin Orvokilla on Jali ja Suklaatehtaassa.

Ja niin me sitten leikattiin, pisimmistä hiuksista lähti melkein 10cm pituutta, ja muutos oli iso. Yhtäkkiä meidän pieni neljävuotias olikin iso neljävuotias, hän näyttää niin isolta tytöltä nyt uudessa kuontalossaan! Ja hän tykkää uusista hiuksistaan niin paljon, melkein joka päivä hän ihastelee niitä peilistä tai ihan muuten vain. Ja kyllä ne miellyttävät äidinkin silmää, skarppi polkka sopii neidin tyyliin aivan täydellisesti. Mua jännitti hurjasti leikata, lähinnä siksi juuri että jos hän sitten alkaisikin ikävöimään pitkää tukkaa eikä sitä saisikaan enää takaisin (niin mulle kävi pienenä, kun leikattiin lyhyeksi omasta toiveestani). Mutta ei siinä käynytkään niin, päin vastoin.

Mun mielestä on tärkeää että lapset saavat vaikuttaa omaan tyyliinsä, niin vaatteisiin kuin hiuksiinkin (mikäli ne lasta itseään siis kiinnostavat). Aikuisen tehtävä on päättää vaatetuksen määrä ja laatu, sään ja tarpeiden mukaan, mutta lapsella on kyllä oikeus vaikuttaa mielestäni siihen millaisia vaatteet ovat muuten. Sama hiusten kanssa. Lapsi saa päättää ihan itse millaiset hiukset haluaa. Oma tyyli on lapselle tärkeä itseilmaisun muoto, ja sitä voi kehittää jo ihan pienestä asti jos itse niin haluaa. On tietysti olemassa myös lapsia joille ei juurikaan ole väliä mitä päälleen laittaa tai millaiset hiukset on, ja sekin on ihan fine. Itseään voi ilmaista monella tapaa.

Huivi Gugguu / Paita Gugguu / Takki Zara / Housut Lindex (saatu)/ Kengät Zara / Laukku Michael Kors

Meillä toinen isommista tytöistä on tosi kiinnostunut vaatteista ja tyylistä, ja toinen taas ei niin välitä. Molemmilla on ollut vaiheita, kun vaatteiden valinta on ollut monimutkainen prosessi, ja pukemisesta on saanut käydä keskustelua. Nykyään päästään aika kivuttomasti. Kaapit on täytetty vaatteilla, jotka vastaavat tyttöjen omaa makua, ja on valittu sinne vanhempien kanssa yhdessä. Yleensä mä valkkaan illalla lapsille vaatteet aamuksi dagikseen ja eskariin, ja melkeinpä joka kerta ne ovat tyttöjen mieleen. Usein he yllättyvät iloisesti ja ovat tyytyväisiä, ”jee just tän paidan mä halusinkin!”. Mutta aina jos he haluavat myös osallistua asun valintaan tai muuttaa jotain mun valitsemaa, he saavat. Juhlavaatteet valitaan aina yhdessä.

Tämä systeemi toimii ainakin tällä hetkellä meillä tosi hyvin. Ainahan niitä vaiheita tulee, voi olla että kuukauden päästä on taas sellainen meininki että vaatteiden valinta iltaisin kestää tunnin, niinkuin mulla pienenä. Mutta ei se ole niin justiinsa. Näin on hyvä just nyt.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Saako teillä lapset päättää omasta pukeutumisestaan tai ulkonäöstään muuten?