Lapsiperheen paras hankinta

14.11.2017

Nyt esittelyyn pääsee meidän perheen ”huonekalu” tai asia josta kaikkein eniten saan kyselyitä blogissa ja somekanavissa. Eli meidän lattiatyyny. Me ostettiin se elokuussa, kun jossain yhtäkkiä törmättiin siihen netissä ja se tuntui olevan kuin vastaus meidän kaikkiin toiveisiin. Se oli heräteostosten heräteostos, sillä samana päivänä kun me nähtiin sen kuva, Otto kävi jo ostamassa sellaisen. Se oli nimenomaan rakkautta ensisilmäyksellä, vähän niinkuin meidän parisuhde. Kyllä, vertasin juuri meidän parisuhdetta tyynyyn.

Lattiatyyny on iso, oikein jättimäinen. Tasainen, paksu ja mukavan pyöreä muodoltaan. Se vie ison osan lattiasta meidän olkkarissa, ihan tarkoituksella. Sen päällä on ihanaa pötkötellä, siitä voi tehdä lisäsohvan lattialle jos sen nostaa nojaamaan sohvaa/bOblesia/seinää vasten ja sen päällä kuopus nukkuu aina aamupäikkärit menestyksekkäästi. Siihen vauvan voi jättää yksin nukkumaan ja istahtaa itse sohvalle tai keittiön pöydän ääreen, koska jos vauva sattuu heräämään hän osaa tulla itse alas, tai jos hän unissaan kierähtäisi alas, olisi pudotus korkeintaan muutaman sentin, ja sekin meillä pehmeälle matolle.

Helpoiten meidän kuopus nukahtaa tissille tai kainaloon, mutta ennen lattiatyynyä en uskaltanut nukuttaa häntä niin että hän olisi voinut jäädä yksin nukkumaan sängylle tai sohvalle. Lattiatyynylle voidaan mennä aina yhdessä pötköttämään, ja sitten kun hän nukahtaa, voin helposti nousta pois, ja vieläpä niin että hän ei herää mun poistumiseen. Tiivis tyyny ei nitise eikä pompsahtele kun siitä nousee pois, vaan pysyy paikoillaan, eikä vauva huomaa että äiti on hilpaissut pois. Siinä kuopus nukkuu pitkiäkin päikkäreitä. Hätätapauksessahan iso patja menisi vielä vaikka kahden leikki-ikäisen varavuoteena, kun se on niin suuri. Lapset on monesti kysyneetkin, että saisivatko joku yö yökyläillä olkkarissa ja nukkua tuon lattiatyynyn päällä, ja aivan varmasti vielä joku kerta saavat.

Meidän lattiatyynyssä on likaa hylkivä päällinen, ja sen voi myös pestä pesukoneessa. Luonnonvärinen päällinen on ihanan tuntuinen, ja se hylkii likaa tosi hyvin. Lapset ovat mm. pitäneet sen päällä meikkistudiota mun vanhoilla meikin jämillä, ja kostealla pyyhkimällä olen saanut esim. aurinkopuuterin siitä pois helposti.  Se hylkii pukluja ja kuolaa, sekä maitoa. Sen päällä uskaltaa hyvin katsoa leffaa niin että syö samalla suklaata, vaikka lasten kanssa. Monesti lapset on siinä syöneet myös aamupalaa jos on ollut just joku hyvä jakso pikkukakkosta menossa, ja he ovat halunneet katsoa sen samalla kun ovat syöneet.

Tyyny on toiminut Oton pelituolina, lasten päiväsänkynä, Vain Elämää -studiona ja sitä vasten kuopus opetteli myös ekoja kertoja seisomaan, kun se oli sopivan pehmeä ja matala.

Vaikka se vie ison tilan meidän olkkarista, se on ihana juuri siksi. Vauvan kanssa leikitään aina lattialla, ja on kivaa että lattiatasolla on mukava paikka istuskella. Tyyny ei suuresta koostaan huolimatta ole ikinä tiellä, koska sitä käyttää aina joku. Hyvin harvoin se on tyhjillään, jos me ollaan kotona.

Se on yksinkertaisesti niin loistava hankinta, että suosittelen tätä jokaiselle vauvaperheelle joka viihtyy lattialla, ja ihan kaikille muillekin. Tämä on varmaan kaikista ”vauva”hankinnoista eniten meillä arjessa käytössä oleva jos ei turvaistuinta lasketa. Eikä se edes alunperin ollut mikään vauvahankinta, vaan koko perheen yhteinen juttu. Tällä on ollut paljon suurempi merkitys arkeen, kuin sitterillä, kehdolla tai leikkimatolla, vaikka hinta on suunnilleen sama, ja käyttöikäkin on huomattavasti pidempi, ehkä ikuinen? Meidän tyyny on ostettu Ikeasta, mutta isoja ja ihania lattiatyynyjä on myynnissä muuallakin, ja helppohan tällainen on vaikka väkertää itse jos löytyy vaan ompelukone.

Mikä on ollut teillä sellainen yllättävä arjen helpottaja? Nyt saa laittaa kaikki vinkit kehiin, sillä lattiatyyny ei ainakaan itsellä olisi tullut mieleen, ja varmasti on muitakin sellaisia ei-niin-ilmiselviä arkea helpottavia juttuja!


Kotona ollaan ja elämä jatkuu

31.10.2017

Moikka! Me tultiin eilen kotiin Oulusta, ja tänään alkoi taas ihan normi arjen pyöritys. Vaikka haikea fiilis seuraa mukana, on ihan kiva päästä taas arkeenkin kiinni. Puolitoista viikkoa Oulussa oli ainutlaatuista aikaa joka ei ainakaan multa unohdu ikinä, mutta nyt on hyvä olla kotonakin. Kyllä puhelinta tulee vilkuiltua vähät väliä, pelkään sitä puhelua koko ajan. Mutta ei auta kuin mennä eteenpäin. Onneksi lapset pitävät kiinni arjessa, ja tässä hetkessä, eikä heidän kanssaan voi välttyä nauramasta joka päivä. Otetaan jokainen päivä vastaan sellaisena kuin se tulee, eikä murehdita etukäteen.

Helsingissä on ollut aivan mielettömän upea ja aurinkoinen päivä, ja koti on kylpenyt valossa. Sain hyvin työviikonkin vauhtiin lomailun jälkeen, kun on ollut niin otolliset olosuhteet kuvaamiselle. Aurinko piristää ihanasti. Olin iloisesti yllättynyt siitä että mun huonekuusi ja aloe vera olivat vielä elossa täällä, vaikka oltiin niin pitkään poissa.

Pelkäsin että huonekuusi ei selviäisi meidän poissaolosta, mutta onneksi olin väärässä. Tänään on lokakuun viimeinen päivä, kyllä sitä saa pikkuhiljaa alkaa luomaan joulutunnelmaa kotiin muutenkin kuin huonekuusella. Eilen autolla ajellessa kuunneltiin Spotifystä Suomen 50 viraalisinta -listaa, ja sieltäkin löytyi jo joululaulu, nimittäin Sylvian Joululaulu raskaampana versiona. Oli aika jees, vaikka ei Tulkoon Joululle mikään pärjääkään.

Oulussa oli eilen ihan täysi talvi, lunta vaikka muille jakaa, mutta Helsinki on vielä syksyisempi. Saapa nähdä milloin täällä saa nauttia lumesta. Meidän pitää ainakin laittaa piha talviteloille ennen seuraavaa lumipyryä, paviljonkikin on vielä paikoillaan eikä sille taida tehdä kovin hyvää, jos se jää kunnon lumivaipan alle. Pitää muutenkin tehdä lapsille tilaa rakennella lumiukkoja, lumilinnoja ja muita talven ihanuuksia. Vaikka voihan se olla että nyt kun tässä tulevista lumista intoilen, että saadaan seuraava lumipyry vasta joulun jälkeen jos silloinkaan, hah.  Mutta onneksi talvella on paljon kaikkea muutakin kivaa mitä voi tehdä.

Kiitos vielä hurjasti teille kaikille kauniista sanoista, tuesta ja viesteistä. Tiedän että kiitin jo, mutta en voi lakata hämmästelemästä ikinä sitä, miten ihania tyyppejä te kaikki olette. Saan teistä ihan valtavasti voimaa ja hyvää mieltä, ja vaikka haluan ehdottomasti jakaa positiivisuutta itse ympärilleni, saan sitä tuplasti takaisin teiltä <3


Kotiinpaluuta ja arkeen valmistautumista

11.08.2017

Eilen aamulla kurvasimme laivalta autolla kotiin, ja edessä oli arkeen paluu. Hoidettiin kauppaostoksia, tunnollisesti kauppalistan kanssa. Nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu, ja tänään herättiin ”jo” yhdeksältä. Vielä muutama päivä aikaa muuttaa rytmiä sopivammaksi ensi viikolla alkavaa eskaria (ja päiväkotia) varten. Tänään on juhlittu puolivuotiasta ystävien kanssa, pesty pyykkiä ja tehty puolentoista tunnin pyörälenkki lasten kanssa.

Mä panikoin eilen varmaan noin 60 kertaa, että ollaanko vahingossa missattu eskarin aloitus, ja se olisikin alkanut jo eilen. Joka puolelta tulvi kuvia pienistä eskarilaisista, jotka Helsingissäkin aloittivat esikoulutaipaleensa. Mutta ei, Helsingin kaupungin ruotsinkielisissä kouluissa eskari alkaa vasta 15.8. eli ensi tiistaina, huh. Meillä oli kyllä lappu jossa aloituspäivä lukee, ja olin sen siitä miljoonaan kertaan lukenut, mutta jotenkin vaan iski paniikki ja hämmennys että olinko ymmärtänyt jotain väärin, kun aamulla kotimatkalla selasin Facebookia aikani kuluksi, ja huomasin että _ihan_kaikki_ aloittivat eskarin eilen.

Ruotsinkielisissä kouluissa on myös kolme päivää pidempi syysloma, tämänkin opin eilen, kun tarkistelin näitä kouluvuoden pituuksia Helsingin kaupungin sivuilta. Hassua, mutta ihan hauskaa, en tosiaankaan valita kuusi päivää lyhyemmästä lukuvuodesta.

Me ollaan oltu yhdeksän viikkoa lomamoodissa lasten kanssa, vailla mitään pakollisia aikatauluja tai menoja. Nyt on pikkuhiljaa aika palata rutiinien ja aikataulujen maailmaan, ja opetella siihen että jatkossa meidän viikon ylimääräinen vapaapäivä, perjantai, ei olekaan enää vapaapäivä, vaan silloin on myös eskaria. Varmasti tässä on sopeutumista itse kullakin perheenjäsenellä, mutta toisaalta myös odotan sitä arkea ja niitä tuttuja ja turvallisia rutiineja tosi paljon. Mä saan itse enemmän aikaiseksi silloin kun on ne selkeät aikataulut, ja varsinkin työt on sitten helpompi tehdä kun päivissä on selkeä rakenne.

Vaikka tämä lomailu ja aikatauluttomuus ja hengailu on ollut ihan parasta, kaipaan myös sitä että mulla on selkeä aika päivässä milloin teen mun työt, ja selkeä aika milloin voin olla 100% perheen kanssa, vailla mitään velvollisuuksia. Lasten ollessa lomalla tästä jaottelusta on hankalaa pitää kiinni, koska mulla sattuu olemaan se mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa perheen kanssa ”niinkuin olisin lomalla itsekin”. Se kostautuu sitten iltaisin, kun lapset nukkuvat ja mulla ei olekaan aikaa rentoutua, vaan teen töitä yömyöhään ja stressaan hikikarpalot otsalla deadlineistä. Onneksi nyt alkaa siis arki ja syksy, niin voin palata tuttuihin ja turvallisiin Masterchef Australia -iltoihin Oton kanssa, kun työt on tehty jo päivällä.

Tässä arkeen paluussa on jo vissiä syksyn tuntua, vaikka iltalenkillä ulkona ihanan lämmintä olikin. Romantisoin ehkä syksyä, mutta tavallaan jo odotan vähän niitä pimeneviä iltoja, ja kaikkea sitä ihanaa mitä syksy tuo tullessaan. Jokainen syksy on aina uusi alku. Mutta sitä ennen me nautitaan vielä tästä viimeisestä lomaviikonlopusta ihan täysillä, ollaan yhdessä koko perhe ja tehdään kaikkea kivaa, ihan niinkuin oltaisiin lomalla kaikki.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Grilli-ilta ystävien kanssa

04.08.2017

Tänään satoi koko aamupäivän ja vielä iltapäivälläkin jonkin aikaa kaatamalla, mutta eilen nautiskeltiin auringosta ja hyvästä seurasta, kun Tiaran kummitäti tuli miehensä kanssa meille viettämään grilli-iltaa. Oli täydellinen sää ja meillä oli tosi hauskaa. Grillattiin iso satsi kasviksia, hedelmiä ja lihaa, sekä kasvisnakkeja, tofua ja seitania. Jälkkäriksi syötiin grillattua ananasta ja banaania mascarponevaahdolla. Voin kertoa että oli juuri sopivan raikas ja herkullinen jälkkäri tuhdille grilliaterialle. Vaikka mascarpone-vaahto aika kermaista olikin, niin hedelmät kevensivät ihanasti.

Oli kyllä mahtavaa grillailla pitkästä aikaa ihan omalla pihalla. Ollaan oltu  niin paljon menossa tänä kesänä, että oman pihan rauhaa ja omaa kotia on alkanut katsoa jotenkin ihan uudella arvostuksella. Silloin kun jouduin raskausaikana lepäämään ja olin käytännössä kokoajan kotona, oli välillä oikein ahdistus ja tuntui että piti ehdottomasti päästä jonnekin kodin ulkopuolelle heti kun mahdollista. Nyt on taas melkeinpä vähän koti-ikävä, kun juuri oltiin Oulussa ja sunnuntaina taas lähdetään sinne Ruotsiin. Mutta eipä voi ainakaan kukaan sanoa että ei oltaisi otettu yhteisestä pitkästä kesälomasta kaikkea irti!

Ja syksyllä ehtii taas viettää sitä kotiarkea ihan niin paljon kuin sielu sietää, kun eskari ja päiväkoti alkavat, ja mullakin on enemmän työkiireitä eikä niin herkästi pysty lähtemään. Olen siis onnellinen ja kiitollinen siitä että ollaan saatu viettää näin hieno kesä, ja odotan kyllä tätä viimeistäkin reissua oikein innolla.

Tänään meillä kävi kylässä mun pikkuserkut perheineen, ja lapset saivat samanikäistä leikkiseuraa. Oli kyllä ihanaa nähdä pikkuserkkujakin pitkästä aikaa, parasta kun kesällä kaikki reissaavat ristiin rastiin ja on aikaa nähdä kaikkia sellaisia ihmisiä ketä ei niin usein näe. Illalla tehtiin vielä useamman kilsan pokemon-lenkki koko perhe. Parasta!

Ennen Ruotsiin lähtöä juhlitaan vielä huomenna meidän rakkaiden ystävien häitä, toivottavasti hullu kaatosade oli vain tämän päivän juttuja, ja huomenna saadaan juhlia hääparia auringossa. Isommat tytöt menevät uimaan ja yökyläilemään Oton perheen luokse, ja Nova tulee meidän kanssa häävieraaksi. Ajateltiin että on tytöille kivempi kun ei tarvitse istua pitkää päivää häissä, missä ei tule olemaan kauheasti muita lapsia seuraksi. He odottavatkin kovin innolla pääsevänsä viettämään kivaa päivää Kauniaisissa.

Ainiin, mä jouduin tällä viikolla kameraostoksille! Mun rakas Olympus O-MD E-M10 tippui lattialle ja hajosi ihan totaalisesti. Käytiin keskiviikkona ostamassa mulle Verkkokaupasta uusi Olympus O-MD E-M10 Mark II, jonka otin heti käyttöön. Vaikka rakastin vanhaa kameraa, niin ai että tämä uusi on herkku! Pitää tehdä joku postaus siitäkin kunhan ollaan tutustuttu kameran kanssa paremmin.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3