Keskittymiskykyä ja tukea oppimiseen Omega3-rasvahapoista

09.10.2017


Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vermanin Minisun Omega Juniorin kanssa.

Kaikkien tulee Suomessa syödä D³-vitamiinilisää kahden viikon iästä alkaen suositusten mukaan, ja meilläkin ovat erilaiset lasten D-vitamiinit ja monivitamiinit tulleet vuosien aikana erittäin tutuiksi. Lapset muistavat itse joka aamu ottaa ”D-vitskun”, ja tykkäävät ottaa sen, se on sellainen rutiini joka kuuluu jokaiseen päivään. Nyt kokeiltiin kuitenkin ensimmäistä kertaa vähän erilaisessa muodossa olevaa vitamiinia – nimittäin Minisun Omega Junior -geelipaloja, jotka ovat paljon muutakin kuin pelkkä D-vitamiinilisä.

Minisun Omega Junior sisältää kalaöljyä ja D³-vitamiinia. D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, ja kalaöljyn sisältämä DHA-rasvahappo ylläpitää normaalia aivotoimintaa ja näkökykyä. Yksi geelipala sisältää lapsille suositellun annoksen (eli 10 mikrogrammaa) D³-vitamiinia, sekä 600 milligrammaa korkealaatuista kalaöljyä. Kätevää siis että ei tarvitse erikseen olla eri vitamiineja tai ravintolisiä, vaan riittää kun muistaa ottaa tämän yhden.

Kalaöljy on juuri sitä samaa ainetta, joka omassa lapsuudessani oli pahanmakuista litkua, mitä joutui irvistellen syömään. Vaan onnekkaita ovat tämän sukupolven lapset, kun voivat ottaa kalaöljynsä paljon mukavammassa muodossa: vadelman, appelsiinin ja sitruunan makuisina oransseina geelipaloina. Meidän lapset eivät kertaakaan ole irvistelleet ottaessaan kalaöljyään, sillä hedelmäisen makeat geelipalat maistuvat oikeasti ihan karkilta, ja koostumuskin on hassunhauska pehmeä geelilöllö, joka lapsia naurattaa. Geelipalat eivät sisällä gluteenipitoisen viljan ainesosia ja ne ovat maidottomia, laktoosittomia, soijattomia, alkoholittomia ja hiivattomia.

Mä en tiennyt ennen tätä kaupallista yhteistyötä, että aivoista 60% on rasvaa! Tämän luettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi aivot tarvitsevat omega3-rasvahappoja. Varsinkin lasten aivot kehittyvät ja kasvavat hurjan nopeaa vauhtia, ja tarvitsevat hyviä rakennusaineita. Ruuasta lapset saavat usein määrältään riittävästi rasvaa, mutta rasvan laatu ei välttämättä ole aina se paras mahdollinen aivoja ajatellen.

Kalaa ja kasvirasvoja ei useinkaan syödä tarpeeksi, jolloin tärkeiden rasvahappojen saanti voi olla liian vähäistä. Mä yritän pitää huolen että syödään monipuolisesti kasviksia ja kalaa ruokavaliossa, ja kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta kun on niinkin tärkeästä asiasta kysymys kuin aivoista, haluan pelata varman päälle. Lisänä otettavasta Minisun Omega Juniorista ei ole mitään haittaa vaikka ruokailisikin täysin suositusten mukaan.

Esikoinen aloitti tänä syksynä eskarissa, ja ensimmäistä kertaa hän on päässyt nyt varhaiskasvatuksessa oppimaan uutta, ja saamaan välillä haastavampiakin tehtäviä jotka vaativat keskittymistä. Hän on osannut lukea, kirjoittaa ja laskea jo pitkään, ja on kaivannutkin enemmän haastetta. Hän nauttii eskarista tosi paljon, ja haluan tukea oppimista ja luontaista kiinnostusta opiskeluun, sekä keskittymiskykyä, tarjoamalla tarpeeksi näitä aivojen tärkeitä rakennusaineita, eli Omega3-rasvahappoja. Myös keskimmäinen on juuri nyt sellaisessa iässä että hänellä on selkeä herkkyyskausi monen uuden asian opetteluun. Hän oppii helposti ja nopeasti, kun jaksaa istahtaa hetkeksi alas ja keskittyä.

Omega3-rasvahappojen on todettu tukevan keskittymis- ja oppimiskykyä, sekä lukutaitoa, ja jos näissä asioissa on haastetta, kannattaa niitä ehdottomasti syödä säännöllisesti. Niistä on kuitenkin hyötyä ihan kaikille lapsille, myös meidän lapsille jotka eivät onneksi kärsi oppimis- tai keskittymisvaikeuksista. Minisun Omega Juniorit löytyvät apteekkien hyllyltä.

LUKIJAKILPAILU:

Missä asioissa teidän lapset kaipaavat tukea oppimiseen tai keskittymiseen? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja voita Minisun Omega Junior vitamiinipaketti (arvo n. 60€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 16.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea kisaan kaikille!


Ensimmäinen eskaripäivä

15.08.2017

Tänään se sitten koitti, meidän esikoisen ensimmäinen eskaripäivä. Illalla laitettiin kaikki valmiiksi, ja aamulla herättiin ajoissa. Esikoinenkin heräsi ilman herätyskelloa, täsmällisesti tuntia ennen eskarin alkua hän kipitti hihitellen portaita alas, missä mä jo meikkailin kahvikuppi kaverinani. Kysyin jännittääkö, ja hän sanoi että joo, ja hihitti perään.

Kurvattiin koulun parkkipaikalle varttia ennen eskaripäivän alkua, ja napattiin nämä postauksen kuvat pienestä isosta eskarilaisesta. Kyllä siinä meinasi sydän haljeta ilosta ja ylpeydestä! Ihana Tiara!

Mä en ollut aiemmin käynyt vielä edes tutustumassa eskareiden tiloihin, sillä tilaisuus oli keväällä vain viikkoa ennen kun Nova syntyi, ja toisen kerran lapset kävivät siellä dagispäivän aikana keskenään. Nyt näin siis ekan kerran, että tilathan on oikeasti jo ihan koulumaiset, mutta kuitenkin sellaiset rennot. No joo, eskari kyllä sijaitsee koulun yhteydessä että sillä on varmaan jotain tekemistä koulumaisuuden kanssa. Siellä on paljon mahdollisuuksia kaikkeen tekemiseen ja sekä henkilökunta että koko ympäristö vaikutti supermukavalta. Paljon mukavia sohvia, leikkihuoneita, ja paikkoja joissa lukea vaikka kirjaa. Eilen meidän eskarilainen pakkasikin repun täyteen kirjoja mukaan eskariin, oletti varmaan että siellä ei ole kirjoja omasta takaa.

Heti eskariluokan ovelle vastaan tuli Tipan toinen paras kaveri dagiksesta, ja halasi, ja opettajatkin tulivat heti ottamaan lapsia vastaan. Tunnelma oli ihana ja kotoisa, sinne oli mukavaa ja turvallista jättää eskarilainen opettelemaan uusia asioita. Niin me sanottiin heipat ja lähdettiin.

Kun iltapäivällä ajettiin hakemaan häntä, mä kiirehdin oikein että mennään nyt äkkiä mulla on niin ikävä! Heti ekana kun nähtiin Tipa, hän kuitenkin kysyi pettyneenä että miksi me tultiin niin aikaisin hakemaan ja eikö hän saisi jäädä vielä pariksi tunniksi leikkimään kaikkien uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Taisin siis olla ainoa ikävöitsijä, hah. Eskarissa oli ollut tosi kivaa ja he olivat jo tehneet vaikka ja mitä. Parasta oli kuulemma ollut mennä koulun ruokalaan lounaalle, ja mennä ulos leikkimään siihen aikaan kun ennen oli päiväuniaika.

Vaikka olen superylpeä uuteen ympäristöön hienosti sopeutuneesta eskarilaisesta, olen kyllä ihan yhtä ylpeä myös meidän keskimmäisestä, joka ensimmäistä kertaa oli ihan yksin päiväkodissa, ilman isosiskon tukea ja turvaa. Myös hänen päivänsä oli sujunut tosi hyvin, ja oli kiva nähdä kavereita kesän jälkeen, ja meitä vastaan juoksi iloinen ja tyytyväinen lapsi. Sijaisena ollut hoitaja kehui niin reippaaksi ja taitavaksi neidiksi, jolle oli maistunut niin uni kuin ruokakin.

Arvatkaa miten Novan päivä sujui? Hän touhusi koko päivän kaksia 30min päiväunia lukuunottamatta, oppi nousemaan melkein kokonaan itse istumaan, ja etenemään konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen yhdistelmällä vihdoin nopeasti eteenpäin peruuttelun ja muutamien konttausaskelien sijaan. Viime viikolla hän oppi Tukholmassa  vilkuttamaan. Pliis Nova, ole vielä vähän aikaa mun vauva, kun nämä isommat neidit on jo niin isoja muka!

On suuri onni ja siunaus olla näin ihanien tyttöjen äiti, ja olen varma että tästä syksystä tulee ihan paras! Ihanaa tiistaita kaikille <3


No en päässyt

01.07.2014

Otsikko on vastaus kysymykseen, jota mulle on tässä tasaiseen tahtiin nyt tiputeltu joka suunnalta pari viime päivää. Mä toivoin kirjoittavani tätä postausta lasillinen G.H. Mummia kädessä, posket onnesta hehkuen, mutta nyt kirjoitankin tätä aika mitäänsanomattomin fiiliksin. Sain siis tänään kirjeen ammattikorkeasta, ja kuten ehkä joku näistä mun hurjan hienovaraisista vihjailuista saattoi jo päätellä, en  päässyt ykkösvalintana olleeseen kouluun.

IMG_7897xKoulun valitsemisesta ykkösvalinnaksihan saa viisi lisäpistettä, ja mun pisteet menivät tällä kertaa koululle, johon ne eivät yhdessä muiden pisteiden kanssa riittäneet, siinä koulussa oli hakijoitakin kaikkein suurin määrä, ja tosiaan korkein sisäänpääsyraja pisteissä. Kakkosvalintakouluun sensijaan olisin päässyt heittämällä sisään jos olisin silloin yhteishaussa asettanut sen ykköseksi, sillä ilman näitä viittä lisäpistettä, multa puuttui vain reilu yksi piste sisäänpääsyrajasta. Kohtalon ivaa? Yksi klikkaus eri tavalla hakulomaketta täytettäessä, ja mulla olisi nyt koulupaikka syksyksi.

IMG_7900xMä en missään nimessä ala puolustelemaan tai esittämään että tämä ei harmita mua, olisi vain typerää hokea että ”näinhän tämän pitikin mennä, vitsit mä oon iloinen!”, mutta onneksi tämä ei juurikaan vaikuta meidän suunnitelmiin, koska mitään ei oltu lyöty lukkoon, tarhapaikkaa ei oltu haettu ja mulla on omat työni joissa riittää haastetta koko syksyksi. Koulupaikan sijaan mä sain tästä kuitenkin arvokasta kokemusta, opetuksen siitä, että tutustun edellisvuosien pisterajoihin eri kouluissa pilkun tarkkaan ennenkuin painan hakulomakkeessa ”lähetä” -nappulaa, ja yhä kovemman motivaation, sillä jo pelkkä pääsykokeisiin lukeminen vahvisti sen, että tämä on se mun juttu mitä haluan tehdä.

IMG_7912xMua ehdottomasti harmittaa, tunnen itseni epäonnistuneeksi, nolottaa kirjoittaa tätä postausta ja kertoa omasta epäonnistumisestani. En kuitenkaan aio luovuttaa, koska tiedän että juuri tuo, on se mitä oikeasti haluan, ja koska se oli noin pienestä kiinni, ei ole mitään järkeäkään lopullisesti luovuttaa. Katsotaan mihin tämän vuoden kuviot Kideblogeissa mua vievät, ja sen mukaan mietin sitten, että haenko kouluun jo nyt syksyllä, vai vasta ensi keväänä uudelleen. Varmaa syksyn suunnitelmista on ainoastaan se, että Tiaralla alkaa elokuussa kerho kolme kertaa viikossa ja hän odottaa sitä kuin kuuta nousevaa.

IMG_7920Onneksi shamppanja paranee vanhetessaan, enkä tippunut tyhjän päälle. Pettymys menee ohi kun keskittyy kesälomailuun ja uusiin haasteisiin! Mä haluan onnitella kaikkia jotka saivat koulupaikan, mun kaveri kertoi tänään päässeensä kouluun, johon otettiin kaksi opiskelijaa sisään, ja se on mun mielestä ihan uskomattoman hieno saavutus. Onnea siis hänelle ja kaikille muille ensi syksyn uusille opiskelijoille <3


Valmennuskurssi, suuri apu pääsykokeisiin

07.06.2014

Mä olen kertonutkin täällä useaan otteeseen valmistautuneeni kokeeseen valmennuskurssin avulla. Kirjoittaessani ura- ja opintohaaveistani aiemmin keväällä, eräs ihana lukijani otti muhun yhteyttä, ja tarjosi paikkaa Valmennuskeskuksen valmennuskurssilla AMK:n liiketalouden pääsykokeisiin. Siihen asti valmistautuminen kokeisiin ja hakeminen kevään amk-haussa oli ollut abstraktilla tasolla, en ollut tehnyt lopullista päätöstä asian suhteen. Kun kuitenkin sain niin upean mahdollisuuden, mä päätin että nyt tai ei koskaan.

En alunperin tiennyt, että valmennuskursseja järjestetään myös liiketaloutta, ja esimerkiksi AMK:n tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmaa varten, vaan pidin niitä vain yliopistoon esimerkiksi lääketiedettä opiskelemaan hakeville tarkoitettuina vaihtoehtoina. Mun mielestä on todella hyvä, että kursseja on saatavilla myös AMK-hakua varten, sillä esimerkiksi mulle näin pitkään kotona olleena, täysin opiskelumetodeista ja kokeisiin valmistautumisesta kärryiltä pudonneena, se oli elintärkeää kokeeseen valmistautumisen kannalta. Valmennuskeskus on Suomen suurin, ja kokenein valmennuskurssien järjestäjä, ja kurssitarjonta on laajaa ja laadukasta.

Valmennuskurssi järjestettiin toukokuussa iltaopetuksena. Sain itse valita, valitsenko aamu-, ilta- vai kotikurssin, ja valitsin iltakurssin, joka sisälsi myös sähköisen oppimisympäristön, eli kaiken saman sisällön mitä kotikurssikin. Tämä siksi, että Oton töiden takia tiesin jo etukäteen, että mulla jää kaksi kurssikertaa kuudesta käymättä, mutta sähköisestä oppimisympäristöstä näin koko tunnin opetuksen ja tehtävät videolta. Kolme opetuskertaa käsitteli ennakkoaineistoa, ja kolme matematiikkaa.

IMG_5815Mulla jäi käymättä ensimmäinen kurssikerta, jolla ennakkoaineisto käytiin alustavasti kokonaisuudessaan läpi, sekä yksi matematiikan oppitunneista. Katsoin ne siis kuitenkin videolta, ja koin saavani saman hyödyn, kuin käydessäni paikanpäällä. Eroavaisuutena kuitenkin se, että paikanpäällä opiskellessa voi keskittyä 100% teholla opiskeluun, kotona taas on lukuisia muita tekijöitä, jotka vievät itse opetukselta huomiota. Videot voi onneksi katsoa sekä reaaliajassa, että jälkitallenteena, eli sain aina laitettua kuitenkin videon tauolle jos tuli jotain, vaikka kerkesihän niiden taukojen aikana jo ajatus herpaantua tietysti jonkinverran.

Valmennuskurssilla käytiin todella tehokkaasti läpi koko ennakkoaineisto, kaikki tärkeimmät termit, alueet, mistä mahdollisesti voisi tulla väittämiä, sekä kirjoitelmatärpit, joista mahdollinen, kokeen 35:stä pisteestä 10 pistettä määrittävä kirjoitelma saattaisi tulla. Ennakkoaineiston englanninkielinen aineisto, USA:n kaupankäynti Suomessa, oli kaikkein laajin ja ehdottomasti haasteellisin osa-alue. Juuri tästä osa-alueesta olivat myös lähestulkoon kaikki kirjoitelmatärpit, ja valmennuskurssi osui ihan oikeaan, kirjoitelma tuli juuri yhdestä näistä tärpeistä, vieläpä juuri sellaisesta, jonka itse olin ajatellut kaikkein todennäköisimmäksi. Toivon että valmistautumiseni tuotti tulosta, ja kirjoitelma meni nappiin.

IMG_5818Koe sisälsi myös 45 oikeinväärin -väittämää jokaisesta kolmesta osa-alueesta. Saimme valmennuskurssilta harjoituskokeen, jonka avulla harjoittelin myös väittämiin vastaamista. Lopullisessa kokeessa oli kaksi haasteellisempaa väittämää koskien hankalia ja yksityiskohtaisia tilastoja, jollaisiin en ollut varautunut, mutta kokonaisuutena niistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Toki näissä väittämissä on juuri se, että täytyy lukea todella todella tarkkaan, sillä vain yksi sana saattaa olla muutettu alkuperäistekstistä, ja se jo muuttaa väittämän merkityksen kokonaan. En voi muutakuin toivoa että ymmärsin lukemani oikein ja väittämät menivät niinkuin pitikin.

Matematiikan ja loogisen päättelykyvyn harjoittelu oli ehkä itselleni se kaikkein merkittävin osa valmennuskurssista. En ole opiskellut matematiikkaa sitten lukion kolmannen luokan (jolloin jäljellä taisi olla yksi kurssi), eli opinnoista on aikaa jo reilut neljä tai viisi vuotta. Haastetta lisää liiketalouden pääsykokeissa se, että laskimen käyttö ei ole sallittua. Viimeksi olen laskenut esimerkiksi murtoluku-, prosentti- ja korkolaskuja, sekä yhtälöitä ilman laskinta, joko ala-asteella, tai en ollenkaan, sillä laskin on ollut käytössä koko ylä-asteen ja lukion. Matematiikan kolmella kurssikerralla sain kuitenkin hyvin painettua asioita muistiin, ja lukuisat harjoitustehtävät tarkistusvastauksineen auttoivat hahmottamaan mistä on kyse, ja miten tehtäviä kannattaa tehdä.

IMG_5821Silti mulla jäi pääsykokeessa matematiikan kymmenestä tehtävästä kolme vastaamatta, siksi, että en ollut varma. Matematiikassa, kuten kaikissa muissakin pääsykokeen osa-alueissa kirjoitelmaa lukuunottamatta, oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä puoli miinuspistettä, ja tyhjästä nolla pistettä. Eli tyhjä on parempi kuin väärä vastaus, ja koska en ollut täysin varma vastauksesta, jätin vastaamatta. Prosenttilaskut ja muut ovat mulle ihan peruskauraa, mutta kokeessa oli muutama sellainen tehtävä, että junnasin paikallani niitä miettien vaikka kuinka kauan, enkä saanut päähäni miten ihmeessä saisin ne ratkaistua.

Mistäänhän en voi olla varma, joku niistä matematiikan seitsemästä oikeaksi ajattelemastani vastauksesta saattaa olla väärin, kirjoitelma oikeasta sisällöstään huolimatta liian luettelomainen eikä tarpeeksi yksityiskohtainen, tai oikeinväärin-väittämistä puolet väärin ja saankin pelkkää miinusta. Tai sitten kaikki meni niin hyvin kuin mahdollista, ja saan hymyillä heinäkuussa.

instakuvaPostaus toteutettu yhteistyössä Valmennuskeskuksen kanssa.

Mua jännittää kauheasti, että pääsenkö opiskelemaan, koska olen kertonut hakemisestani julkisesti. Aluksi ajattelin, että en halua kertoa ollenkaan hakemisestani, koska jos en pääsekään, se on noloa, tuntuu kuin menettäisin kasvoni. Mutta ajateltuani asiaa enemmän, tajusin, että oli tulos mikä hyvänsä, mä olen kuitenkin yrittänyt parhaani ja valmistautunut niin hyvin kuin omassa tilanteessani on mahdollista.

Jos en pääse opiskelemaan, on mulla silti töitä tehtäväksi ja puuhaa enemmän kuin tarpeeksi, enkä putoaisi tyhjän päälle todellakaan, ei se olisi maailmanloppu, aina voi yrittää uudestaan. Mielestäni on myös hyvä näyttää sitä todellista elämää täällä blogissa, fakta on se että kaikki eivät kovista ponnisteluista huolimatta saa opiskelupaikkaa ensimmäisellä hakukerralla, eivätkä välttämättä toisellakaan. Ei se tee silti kenestäkään sen huonompaa ihmistä!

Mä haluan kiittää Valmennuskeskusta vielä valmennuskurssin tarjoamisesta minulle, koska ilman sitä, mun valmistautuminen olisi ollut huomattavasti surkeammalla pohjalla, enkä olisi välttämättä tiennyt mihin aiheisiin tarttua, ja mitkä jättää vähemmälle huomiolle. Kokeeseen astellessa fiilis oli luottavainen ja hyvä, ja kokeen jälkeenkään ei ollut epäonnistunut olo, en kuitenkaan uskalla sanoa että jäi superhyvä fiilis, koska pudotus olisi niin kova jos en pääsisikään. Tiedän tehneeni parhaani, ja se riittää.

Löytyykö mun lukijoista muita liiketaloutta opiskelemaan hakeneita? Mikä fiilis jäi kokeista? Oletteko osallistuneet valmennuskurssille (siis ihan mille tahansa, ei vain liiketalous)? Koitteko valmennuskurssin hyödylliseksi?