Kaupallinen yhteistyö: Avainlippu

Ootteko koskaan pysähtyneet miettimään, että kuinka iso osa kodista löytyvistä tuotteista tai itse käytetyistä palveluista on suomalaisia? Itse mietin melko usein yksittäisiä valintoja tehdessäni sitä, että onko ostokseni kotimaista alkuperää, mutta kokonaisuutta en ole aiemmin pysähtynyt miettimään. Avainlippu ja Suomalaisen Työn Liitto haastoi mut pohtimaan minkä verran meidän kotoa löytyy Avainlippu-tuotteita ja tämä oli itsellekin todella mielenkiintoista.

Avainlippu on merkki suomalaisesta työstä ja se voidaan myöntää Suomessa valmistetuille tuotteille. Tällöin tuotteiden täytyy olla valmistettu Suomessa. Osa raaka-aineista kuitenkin voi olla myös ulkomailta, sillä Suomi ei ole täysin omavarainen raaka-aineiden ja komponenttien osalta, kuten ei mikään muukaan maa.  Tuotteen tai palvelun kotimaisuusasteen on oltava kuitenkin vähintään 50 prosenttia. Keskimäärin Avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia.

Tärkein pointti on Avainlipussa se, että tuotteen valmistus työllistää ihmisiä nimenomaan Suomessa. Avainlippua myönnetään myös palvelulle ja yli puolet merkin uusista hakemuksista tuleekin juuri palveluista. Tällöin palvelua tarjoava yritys on kotimaisessa omistuksessa. Avainlipun kulmakiviä on vastuullisuus ja luotettavuus, se on meille kuluttajille tae siitä, että työ on tehty vastuullisesti. 

Tehtiin pieni testi yhdessä koko perheen kanssa ja kokeiltiin kuinka monta Avainlippu-tuotetta löydetään yhteensä meidän kotoa viidessä minuutissa. Tulos oli havainnollistava: tuotteita löytyi kymmeniä. Kotimaista alkuperää olevia tuotteita sekä Suomessa suunniteltuja tuotteita löytyi vielä huomattavasti enemmän, mutta nimenomaan Avainlippu-tuotteita löytyi viidessä minuutissa jo kymmeniä. 

Mukana oli esimerkiksi: hammastahna, Kimble- ja Alias -pelit, käsidesi, Oton isänpäiväkortti, mehu, salaatti, Kotisinappi, korianteri, Muumi-tunnekortit, kaurajuoma, makaronit, leipä, Pentik-astiat, Vauvan harso ja tumput, kaikki meidän kodin puhdistusaineet sekä se kaikkein suurin: meidän Keittiömaailman keittiö, joka onkin aika iso kotimainen ostos. Niin isoa ostosta tehdessä kotimaisuus oli ehdottomasti yksi tärkeä kriteeri meidän valinnalle. 

Oli kiva huomata, että kotimaista on paljon meidän kotona myös muissa kategorioissa. Meillä Suomessa valmistetaan upeita tuotteita ja tarjotaan mahtavia laadukkaita palveluita, joilla on positiivinen vaikutus yhteiskuntaan ja jotka ansaitsevat tulla nähdyksi ja huomatuksi. Suomalainen työ on mahtava juttu! 

Avainlippua ja suomalaista työtä voi löytää yllättävistäkin paikoista, itse esimerkiksi olin yllättynyt siitä, että meidän lautapelien joukosta löytyi useampi Avainlippu. Lapset osaavat selvästi etsiä ihan eri silmällä kuin itse. Kosmetiikkahyllystä ja puhdistusaineiden joukosta ajattelinkin löytäväni nimenomaan Avainlippu-tuotteita helposti, mutta niitä löytyi myös monesta muusta tuoteryhmästä, mitä en ehkä olisi tullut ajatelleeksi heti ensimmäisenä.

Suomalaisen Työn Liitolla on muuten meille kuluttajille huikea Sinivalkoinenvalinta.fi -palvelu, josta voi etsiä nimenomaan kotimaisia tuotteita ja palveluita. Sieltä voi hakea Avainlippu-, Design from Finland – sekä Yhteiskunnallinen Yritys -merkin saaneita tuotteita ja palveluita. Niitä voi hakea sekä merkeittäin että kategorioittain, tai suoraan yrityksen nimellä. Erilaisia kotimaisia tuotteita ja palveluita on ihan valtavasti! 

Olen tosi iloinen Sinivalkoinen valinta -palvelusta, koska se tekee kotimaisen valitsemisesta vielä huomattavasti helpompaa. Vaikka meiltä löytyy paljon nimenomaan Avainlippu-tuotteita, niin vielä huomattavasti enemmän meillä on Design from Finland -merkittyjä tuotteita. Kotimaista suunnittelua olevat lastenvaatemerkit ovat mulle intohimo ja suosin niitä valinnoissani. Myös ne työllistävät paljon ihmisiä Suomessa.

Mun ostopäätöksiä ohjaavat eniten ajatus laadukkuudesta ja kestävyydestä ja usein päädyn valitsemaan suomalaista pelkästään niiden kriteerien pohjalta. En aina, enkä kaikessa, mutta monesti kyllä. Toki aina voisi tehdä enemmänkin. Oli kiinnostavaa lukea enemmänkin Avainlippu-merkin kriteereistä ja taustoista tämän kamppiksen yhteydessä ja olen innoissani siitä, että tämän myötä oivalsin entistä laajemmin, miten monesta tuoteryhmästä sitä löytyy!

Tiesittekö muuten milloin Avainlippu on syntynyt? Avainlippu-tunnus piirrettiin alunperin vuonna 1965 osaksi Osta suomalaista -kampanjaa. Tunnusta alettiin heti käyttää ahkerasti ja avain nähtiin jopa joulupukin kädessä Helsingin joulukadun avajaisissa. Katri Helena lauloi kampanjaan liittyen ”Avainasemassa” jenkan, joka soi ahkerasti radiossa. Kampanjamerkki oli tarkoitettu kertaluonteiseksi, mutta Avainlippu vakiintui nopeasti osaksi yritysten kotimaisia tuotteita. Vuonna 1975 Avainlipusta tuli virallinen alkuperäismerkki, jota saivat käyttää vain tutkitusti kotimaiset tuotteet. 

Käy ihmeessä tutustumassa Sinivalkoinenvalinta.fi -palveluun, sieltä löytää laajasti upeita kotimaisia tuotteita ja palveluita!

En ole ostanut tänä syksynä juuri ollenkaan uusia vaatteita, kenkiä tai asusteita, ja siksi asukuvatkin on vähentyneet blogissa. Tavallaan sitä ajattelee, että pitäisi aina olla jotain uutta esiteltävää asukuvissa, ennen kuin niitä kehtaa laittaa esiin. Sitten kun ei ole oikein ostanut mitään, on tuntunut että ”no kiinnostaako ketään nämä mun samat vanhat rytkyt, ei varmaan”.

Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään, että kuinka moni ihan oikeasti ostaa samaa tahtia vaatteita, kuin vaikka mielettömän upeissa tyyliblogeissa esitellään? En ainakaan minä. Suurimmaksi osaksi pyöritän niitä muutamaa lempparia vaatekaapista ja pesen ja pidän ja pesen ja pidän. Ja kun on oikein suuresta lempparista kyse, kuten kuvissa näkyvä paita, käytän välillä sellaista hätäkeinoa kuin pyyhi vauvan puurotahrat hihasta babywipesilla ennen lähtöä kun paita on vaan pakko saada päälle.

Ja mietin, että en ehkä ole yksin. Ehkä moni muukin, myös siellä ruutujen takana, inspiroituu myös siitä että niitä samoja vanhoja vaatteita vaan yhdistelee eri tavalla? Mä oon jo vuosia harrastanut sitä, että kun ostan jonkun uuden vaatteen josta olen haaveillut, heti ensimmäisenä etsin Pinterestistä inspiskuvia joissa on samaa tai samankaltaista vaatetta yhdistelty erilaisiin asuihin. Ja sitten niistä inspiroituneena yleensä yhdistelen sitä uutta vaatekappaletta omien vanhojen vaatteideni kanssa. En enää osta vaatteita, jotka sopivat vain johonkin yhteen vaatteeseen yhdisteltynä, vaan yritän ostaa sellaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä ihan kaiken kanssa.

Raskausaikana ja tänä vuonna mä olen miettinyt ja muuttanut kulutustottumuksiani aika rankalla kädellä. Siinä missä ennen piti saada paljon uusia vaatteita ja muutenkin kaikkea uutta koko ajan, nykyään mä en osta mitään, ellen ensin perustele sitä itselleni todella tarkkaan. En shoppaile kovin usein, enkä muutenkaan enää lähde kaupoille sellaisella ”olis kiva ostaa jotain” -mentaliteetilla. Menen kauppaan jos tarvitsen jotain, ja jos sitä mitä tarvitsen ei löydy, en silti osta mitään random lohtuvaatetta sen tilalle. Ennen tein juuri niin. ”Damn kun en nyt löytänyt niitä uusia mustia farkkuja. No ei se mitään ostan tän ihan ok biletopin ja ton hupparin joita mulla on jo neljä melkeen samanlaista, ja etsin ne farkut sit joskus toiste.”

Raskauden jälkeen vaatekaappia oli pakko päivittää, kun olin niin eri muotoinen ja kokoinen kuin ennen raskautta, ja nyt taas ne vaatteet on jääneet liian suuriksi. Mua harmittaa että ostin sellaisia vaatteita, jotka olivat sopivia vain sen lyhyen ajan. Nyt mahdun kaikkiin vanhoihin vaatteisiin joita ennen raskauttakin käytin, ja harmittaa että ostin muutamaksi kuukaudeksi vaatteita. Mutta en vaan halunnut silloin kulkea pelkissä verkkareissa tai raskausvaatteissa, halusin tuntea olon omaksi itsekseni siitä huolimatta että olin ihan eri kokoinen ja muotoinen ja imetin. Newsflash! En tuntenut silti. Ihan turhaa. Onneksi ne voi hyväkuntoisina kuitenkin lahjoittaa Hope:lle eteenpäin, ja joku muu niistä varmasti tykkää. Ja onneksi en ostanut kovin monia vaatteita kuitenkaan, vaikka vähän kaappia päivitinkin.

Tänä syksynä olen ostanut tästä asusta tuon kultaisen takin joka kuvissa näkyy. Sen lisäksi olen saanut synttärilahjaksi kuvissa näkyvän paidan. Kuvien housut on kaksi vuotta vanhat farkkujeggingssit, ja kengät on kaksi vuotta vanhat nilkkurit. Kauluspaidan ostin, kun aloitin uudessa työssä keväällä 2015. Laukkukin on joululahja vuodelta 2015, se on muuten viimeisin laukku jonka olen ostanut (tai no saanut). Ottohan sen mulle antoi lahjaksi. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ostanut kolme laukkua, jotka ovat kaikki edelleen viikoittaisessa käytössä.  Enkä koe että tarvitsisin uusia laukkuja, kun ne kolme ovat edelleen hyvässä kunnossa ja toimivia.

Olen aina rakastanut muotia ja trendejä, mutta viime aikoina mulle ei ole tullut yhtään hyvä olo siitä ajatuksesta, että ostaisin jonkun trendikkään kertakäyttövaatteen joka näyttäisi kivalta yhden postauksen asukuvissa, ja sitten unohtuisi kaapin perälle. Oikeastaan, en ole varma onko siitä koskaan tullut hyvä olo. Paljon parempi olo tulee siitä, kun vaatekaappi on siisti ja koostuu lemppareista, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ja siitä, että joskus tekee jonkun perustellun hankinnan jota on pohtinut pitkään ja vähän ehtinyt haaveilla siitä etukäteen. En sano ettenkö enää ikinä tekisi heräteostoksia, jos jotain oikeasti käyttökelpoista ja fiksua sattuu kohdalle, sillä luultavasti joskus niin tapahtuu. Mutta ainakin yritän tehdä parempia valintoja, ja harkita enemmän.

Mitä olette mieltä, haittaako teitä jos asukuvissa toistuvat samat vaatteet? Vai inspiroidutteko siitä, että samaa vaatetta yhdistellään eri tavalla?