Ihana joululahja – meitä pyydettiin kummiksi

23.01.2021

Saimme ihan mielettömän ihania joululahjoja läheisiltä, mutta yksi oli kyllä ylitse muiden! Meitä pyydettiin nimittäin Emilian ja Topiaksen vauvan kummiksi Oton kanssa. Se oli kyllä niin ihana juttu ja miten paljon lahjaan oli vieläpä panostettu! Saimme kustomoidussa puulaatikossa (meidän kuvilla varustettuna) viinipullon, tekstillä ”Tulisitteko kummeiksi?”. Se oli niin huippu lahja ja tuli ihan kyyneleet silmiin! Ja vaikka me kyllä osattiin toiveikkaasti tätä kutsua odottaakin, niin tuli silti ihan yllärinä, miten paljon siihen oli panostettu. Siitä tuli tosi tärkeä ja hyvä olo. Ja tottakai me nyt suostuttiin kummeiksi!

Mulla on vasta yksi kummilapsi entuudestaan (sekä Plan-kummilapsi Zimbabwessa), ja Otolla ei ole vielä kummilapsia ollenkaan, joten tämä on meille iso juttu ja tietenkin hieno ja tärkeä tehtävä, oli kummilapsia yksi tai tusina. On suuri kunnia tulla pyydetyksi kummiksi. Mulle itselleni kummina tärkeintä on läsnäolo, vaikka toki näin etä-kummina sitä ei voi antaa aina ihan niin paljon kuin haluaisi. Mutta tärkeintä on se, että nähdään, ja että silloin kun nähdään, ollaan aidosti läsnä ja mukana kummilapsen jutuissa. Ihan niinkuin Emilia ja Topiaskin ovat meidän kuopuksen kummeina mukana!

Minusta tuli ensimmäisen kerran kummi 18-vuotiaana kummipojalleni ja olinkin silloin ahkerasti hänelle lapsenvahtina ja kävin usein moikkaamassa ja leikkimässä. Se oli niin ihanaa! Ja uskon, että hänen kanssa saadun kokemuksen ansiosta mun oli niin helppo hypätä äidin rooliin itse vain puolitoista vuotta myöhemmin. Mun kummipoika oli niin tyytyväinen, hyvin nukkuva ja iloinen vauva, että mua ei ikinä jännittänyt hoitaa häntä. Sitten kun muutin pois Oulusta, tuli tapaamisesta hieman hankalampaa, mutta onneksi ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä mun tädillä eli kummipojan luona, ja silloin olen yrittänyt aina keksiä kivaa yhteistä tekemistä.

Ollaan käyty puistoissa ja huvipuistoissa, pelattu, menty uimaan ja käyty meidän isovanhemmilla kylässä. Nyt mun kummipoika on jo iso 11-vuotias, jonka kasvua on mahtavaa seurata edelleen. Toivon, että voin olla sellainen läheinen ja rento aikuinen hamaan tulevaisuuteen asti, jolle kummilapsi voi aina soittaa tai laittaa viestiä, tai tulla vaikka meille Helsinkiin lomalle. Ja yritän itsekin kysellä säännöllisesti kuulumisia.

Meidän lapsilla on jokaisella useita kummeja, mutta heistä ehkä n. puolet on aktiivisesti tai melko aktiivisesti mukana meidän elämässä. Nuorena kummeja valitessamme teimme parhaamme, mutta tietty on vaikeaa vielä silloin tietää, ketkä ovat niitä loppuelämän ihmisiä ja ketkä taas eivät. Tai en tiedä onko se kaikille vaikeaa, mutta meille oli. Juuri siksi me pyydettiin lapsille paljon kummeja, jotta jäljelle jäisi myös niitä läsnäolevia tyyppejä, vaikka osan kanssa tiet erkanisivatkin syystä tai toisesta. Ja onneksi jäljelle on jäänyt ihan mahtavia kummeja, jotka käyvät kylässä, pyytävät leikkimään, lähettävät kirjeitä, laittavat lapsille Whatsappissa viestiä ja tulevat synttäreille silloin kun sellaisia pystyy järjestämään. Osa meidän kummeista asuu kauempana, ja he ovat osallistuneet etänä hienosti aina niin hyvin kun ovat pystyneet.

Me aiotaan olla kummeina sellaisia turvallisia aikuisia, jotka kysyy kuulumisia ja välittää, ilahduttaa joskus postilla tai paketilla, käy kylässä ja touhuaa lapsen kanssa yhdessä. Juuri sellaisia, joita meidänkin lasten kummit ovat heille. Ei maltettaisi kyllä millään odottaa, että päästään tapaamaan meidän eka yhteinen kummilapsi! Niin jännittävää! Mutta vielä pitäisi kesään asti jaksaa odotella. Ihanaa päästä juhlimaan myös kastejuhlaa kesällä ja päästä arvailemaan pikkuisen nimeä. Mun sydämessä on tilaa kyllä vaikka kuinka monelle pikkumurulle ja toivottavasti päästään tulevaisuudessa olemaan kummeja vielä useammillekin ihanille pikkuisille!


Kummitädin kuvaamana

27.02.2017

Pakko aloittaa tämä teksti perinteisellä ”en voi uskoa että aika menee näin nopeasti” -ihmetelyllä, vauva nimittäin täyttää tänään jo KOLME viikkoa! Viime viikolla vauviksen tulevat kummitäti ja kummisetä, Emilia ja Topias kävivät moikkaamassa häntä (ja meitä muitakin). Emilia nappasi muutamia kuvia meidän minityypistä samalla, mikä oli musta ihanaa. Vaikka itsekin tykkään kuvata vauvaa niin mun tyyli on enemmän sellainen arkikuvaus, eikä mulla ole niin paljoa taitoja ottaa vauvasta mitään sen virallisempia vauvakuvia.

Emilia ikuisti meidän neidin juuri sellaisena ihanana kuin hän onkin ja taituroi aivan mahtavan herkkiä ja tunnelmallisia kuvia, pakko teettää joistain näistä pari julistettakin jotka voi kehystää seinälle vauvan omaan nurkkaukseen. Mun lempparit on ehdottomasti nuo missä vauva hymyilee söpöä unista hymyään.

Emilia oli myös virkannut ja neulonut meidän vauvalle ja isosiskoille hauskat yksisarvispannat lahjaksi mitkä olivat maailman huipuimmat! Ihana lahjaidea ja siskot tykkäsivät kun saivat samistella vauvan kanssa. Musta  on ihanaa että vauvalla on kummitäti joka osaa neuloa ja virkata, varsinkin nyt kun mun oma mummo ei enää tee käsitöitä Alzheimerin takia on ihanaa että on joku lahjakas läheinen jolta vauvakin saa omat tumput ja muut, niinkuin isommillakin siskoilla on.

Meidän vauvalle tulee kuusi kummia (myös niinkuin siskoilla), ja jokainen meidän tulevista kummeista on kyllä niin huipputyyppi ja tiedän että he tulevat olemaan vauvan elämässä mukana parhaansa mukaan. Kaikki ovat jo käyneet moikkaamassa vauvaa ja ovat muutenkin meidän kanssa paljon ja usein tekemisissä. Mä odotan jo kastejuhlaa innolla ja pitäisi alkaa järjestelemään kaikkia juttuja, pappi, kummit ja kastepäivä meillä jo onkin eli tärkeimmät mutta kaikki muu siitä ympäriltä vielä puuttuu. Kutsut ja tarjottavat on aivan auki vielä, mutta on tässä onneksi vielä hetki aikaa tehdä päätöksiä.

Näistä kuvista tulee mulle kyllä niin hymy huulille, vauva on aivan mahti tyyppi. Pitää kirjoittaa teille vähän viikonlopun kuulumisiakin mahdollisimman pian, mutta nautin nyt tänään siitä että Otolla on vielä vimppa isyyslomapäivä ennen arkeenpaluuta. Yritän pikkuhiljaa itsekin palailla arkeen blogin kanssa himmailtuani tämän helmikuun. Mielessä pyörii vaikka mitä postausaiheita ja toivottavasti pääsen maaliskuussa niitä jo toteuttamaan.

Ihanaa aurinkoista uutta viikkoa kaikille <3


Mun yllätys baby showerit!

17.12.2016

Eilen aamupäivällä mä suuntasin keskustaan pitkästä aikaa, kun olin saanut kutsun lastenvaatteiden lanseeraustilaisuuteen ja ajattelin että käyn vielä ennen joulua moikkaamassa tuttuja ja ihastelemassa jouluista Helsingin keskustaa. Kun mä astuin Polhemin ovista sisään, siellä ei odottanutkaan pressitilaisuus – vaan joukko mun ihania ystäviä jotka olivat järjestäneet mulle maailman upeimmat baby showerit.

Mä häkellyin ihan täysin ja menin ihan sanattomaksi koska en yhtään osannut odottaa niitä, niin hyvin mua oli huijattu! Siis en tiennyt enkä ollut osannut epäillä mitään, kertakaikkiaan täydellisesti onnistunut yllätys. Juuri tällaisesta mä olen aina haaveillut ja nyt sitten sain nämä yllätysbileet. Ei voi muuta sanoa kuin että olen maailman onnekkain kun mulla on tuollaisia ystäviä jotka haluavat järjestää mulle ihania asioita elämään.

Ekaksi me syötiin kaikkia ihania herkkuja mitä kaverit olivat tuoneet paikalle, ja sitten pelattiin erilaisia hauskoja pelejä. Ekana oli vähän kuin ”aasinhäntää” mutta siinä aasina oli vaan raskaana oleva nainen ja häntänä sikiö, eli siis silmät kiinni piti kiinnittää vauveli oikeaan kohtaan. Tuli aika mielenkiintoisia sijainteja sikiöille, voin kertoa. Mun kiinnittämä oli tulossa ulos selkärangasta, nami.

Sen jälkeen muistaakseni piirrettiin vauvan kuvia niin että paperi oli kasvojen edessä ja piti olla silmät kiinni, sitten muovailtiin muovailuvahavauvoja, ja mä sain tuomaroida kilpailuita. Enhän mä osannut päättää voittajaa kun kaikkien vauvat oli niin hienoja, niin mentiin sitten entten-tentten -tyylillä. Meillä oli myös hedelmäsoseiden tunnistuskilpailu, ja melkein kaikki vastattiin oikein. Lisäksi oli vielä kuolahuivien koristelutuokio ja sitten arvailtiin myös vauvan painoa, pituutta, syntymäaikaa ja tulevaa nimeä.

Mulla oli niin hauskaa kaikkien näiden pelien aikana ja siis aivan ihanaa miten täysillä kaikki heittäytyivät mukaan. Oli ihan parasta nähdä pitkästä aikaa montaa ystävää ja oikeasti se miten antaumuksella kaikki muovailivat vauvojaan ja tekivät kaikkia muita hassuja tehtäviä oli musta niin liikuttavaa. En voi uskoa oikeasti että olen niin onnekas että nämä kaikki tyypit on mun ympärillä ja välittää musta ja meidän perheestä, ja haluaa jakaa tällaisia upeita hetkiä mun kanssa.

Vauva ja minä saimme myös maailman ihanimpia lahjoja kaikilta, nyt on vauvalla niin paljon vaatetta ihan joka koossa että ei tosiaan tarvitse pelätä että loppuu kesken. Saatiin vauvalle myös sama vauvakirja kuin meidän tytöiltäkin löytyy, ihan niinkuin olin itsekin päättänyt ostaa, ja lisäksi tyypillä on nyt parikin ihanaa ekaa omaa pehmolelua, kaikki luomu-hajusteettomat pesu- ja hoitoaineet ostettuna ja ainakin kolme paketillista vaippoja joita saatiin mielettömän upeasta Emilian tekemästä vaippakakusta. Mäkin sain kosmetiikkaa ja koruja ja karkkia ja vaikka mitä. Uskomaton panostus kyllä kaikilta.

Mä haluan kiittää jokaista joka oli mukana mun juhlissa, Emiliaa joka organisoi kaiken, Pilviä, Juliaa, Kaislaa ja Oonaa jotka kaikki omalta osaltaan tekivät mun päivästä ihan mahtavan, ja joiden kanssa on aina yhtä ihanaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa. Oli sitten arki tai juhla. Ihanien ystävien kanssa voi jakaa kaiken, niin hyvät kuin huonotkin hetket, ja on huojentavaa ja ihanaa tietää että siellä he ovat meidän tukena, myös silloin kun ei aina ehditä näkemään. Toivon vaan että voin ja osaan itse olla yhtä hyvä ystävä heille mitä he ovat mulle.

Lisäksi haluan kiittää tietenkin Polhemia joka tarjosi meille tilan ihanille juhlille, ja Polhemin ihania naisia jotka ovat vuosien saatossa tulleet töiden kautta mulle myös ihaniksi ystäviksi jotka aina ottavat avosylin vastaan ja kysyvät kuulumisia ja tsemppaavat ja tukevat ja myötäelävät myös meidän elämän käänteissä.

Kiitos vielä hurjasti kaikille<3 Täällä on yksi Iina joka ei ehkä valuttanut häkellykseltään onnenkyyneleitä eilen juhliin astuessaan, mutta joka on pyyhkinyt kyyneleitä useaan kertaan eilistä muistellessaan ja kuvia selatessaan.


Sunnuntai ihanien kanssa

06.09.2015

Nukuttiin tänään koko perhe pitkään ja hengailtiin koko aamupäivä yökkäreissä sohvalla. Sitten syötiin myöhäinen lounas, ja päätettiin lähteä piipahtamaan Espoossa tyttöjen kummien Kaislan ja Simon luona. Aikaisemmin meille on ollut koko päivän reissu lähteä käymään toisella puolella pääkaupunkiseutua, ja siksi ei hirveän usein siellä olla lasten kanssa käytykään. Nyt matka taittuu autolla yhtä nopeasti kuin matka meiltä julkisilla keskustaan, eli on ihan piece of cake. Niin ihanaa, kun voi nähdä ystäviä useammin ja helpommin, ja voi vaan soittaa hetkeä aikaisemmin ja kysyä että kävisikö nyt, kun aikaisemmin on pitänyt sopia viikkoja etukäteen että on voinut varata kokonaisen päivän.

Juotiin kahvit ja herkuteltiin vähän, ja sen jälkeen vaan hengattiin. Se on parasta, kun ystävien kanssa voi vaan öllöttää tekemättä mitään järkevää. Parhaat ystävät on juuri niitä, joiden kanssa ei tarvitse tehdä yhtään mitään että on kivaa. Riittää kun on samassa tilassa, ja läppä vaan lentää.  Voi röhnöttää sohvalla, katsoa telkkaria ja höpötellä niitä näitä.

Tytöt olivat aivan onnensa kukkuloilla Kaislan kynsilakkakokoelmasta, ja me yritettiin samalla Kaislan kanssa miettiä, mihin mentäisiin jatkoille mun synttäreillä parin viikon päästä. Fakta kun on se että mä en tiedä yökerhoista oikeasti yhtään mitään enää! Tuntuu että on hankalaa keksiä paikkaa, jossa voisi sekä istua ja jutella, että tanssia tarttuvan tanssimusiikin tahtiin. Paikkaa missä kengät eivät tarttuisi lattiaan kiinni ja missä olisi mukavaa koko illan, ja jossa edes toisella puolella kuulisi mitä se kaveri sanoo. Yritin googletella ja vaikka mitä, mutta hankalaahan se on tietää mitään kun ei ole oikein omaa kokemusta kuin parista hassusta paikasta, joissa sen pari kertaa vuodessa käy.Toinen niistä paikoista oli Bakers, jota ei enää ole, nyyh.

Missä te käytte Helsingin yössä? Ei ehkä kuulu ihan blogin aihepiiriin mikään bilepaikkojen etsiskely, mutta lähinnä ajattelin että lukijoista voisi löytyä samanhenkisiä ihmisiä kuin minä, ja teiltä voisi saada vähän parempia vinkkejä tai omakohtaisia kokemuksia, kuin pelkästään googlettelemalla ”Kiva yökerho Helsingissä”, haha. Hassua olla näin ulkona oman kotikaupungin tarjonnasta, lapsiperhelemppareista osaisin heti kertoa pitkän listan ja sen olen täällä tehnytkin, mutta tämä aikuisten ilta-aktiviteettitarjonta on vähän hakusessa. Nyt saa siis jakaa parhaat vinkit, ja kai siitäkin on hyötyä jos tietää mihin EI kannata mennä, eli saa jakaa kauhukokemuksetkin.

Hengailtiin Espoossa muutama tunti, ja tultiin sitten kotiin laittamaan ruokaa. Tämä päivä meni jotenkin tosi nopeasti, kai se oli se aamun öllöttely jonka takia päivä tuntui monta tuntia lyhyemmältä. Ihana päivä joka tapauksessa! Kiitos paljon Kaislalle ja Simolle kivasta seurasta.

Huomenna jatkuu arki, ja meillä on toiminnantäyteinen viikko tulossa. Tytöt laskevat jo öitä siihen että heidän mummunsa tulee Armas-koiran kanssa, ei olla nimittäin nähty moneen kuukauteen. Onneksi ei ole enää kuin muutama yö. Zelda on jo hihitellytkin täällä, että Armas-koira sitten kuulemma ”nuolaa” hänen naamaansa, ja kutittaa. Onkohan se pieni karvakaveri kasvanut kauheasti, kun kesäkuussa ollaan viimeksi nähty ja ikää on tullut pari kuukautta lisää.

Tämä taisi olla sitä blogin perinteisintä antia, oikein kunnon sillisalaattia vähän joka asiasta. Näillä postauksilla mä bloggaamisen aloitin, ja näitä on kyllä hauskaa vieläkin välillä tehdä. Asiaa mulla riittää aina vähän turhankin paljon, mutta olen opetellut vähän karsimaan ettei aina olisi niin sekavaa. Tänään kuitenkin ihan kunnon sekoitusta, vaihtelu virkistää.

Hyvää yötä ihanat ja mahtavaa alkavaa viikkoa<3


Parhaassa seurassa

13.06.2015

Tyttöjen viikonloppu alkoi torstaina kauniissa säässä torstaina pihaleikeillä ja kävelyllä. Oton tultua töistä mä lähdin mun ystävää Emmistä vastaan keskustaan, kun hän palasi lomalta Albaniasta. Me istuttiin iltaa Esplanadin puistossa ja suunnattiin sen jälkeen terassille (onneksi lämmitetylle) jatkamaan. Oli ihan mahtava ilta ja oli ihana irroittautua arjesta hetkeksi tyttöjen höpöttelyn äärelle. Me nähdään Emmiksen kanssa vaan muutama kerta vuodessa, mutta aina meillä on yhtä hauskaa ja jutusta ei tule kyllä taukoa kun molemmat vaan pulputtaa menemään.

Eilen Otto lähti ystävänsä polttareihin, ja me oltiin tyttöjen kanssa kotona. Lähdettiin ulos pienelle jätskipiknikille, käytiin rauhassa ruokakaupassa ja tehtiin herkullista Tostadaa iltaruuaksi. Tytötkin tykkäsivät hulluna ja ottivat vielä lisääkin, tämä resepti on kyllä pakko jakaa kesälempparina mahdollisimman pian. Värjäsin myös illalla mun hiukset harmaalla suoravärillä että sain vähän keltaisuutta taitettua pois. Väri toimi hyvin, eikä tullut harmaata tukkaa vaikka niin jännitinkin, nyt se on vain vähän vähemmän kellertävä.

Me suunnataan varmaankin pian vähän shoppailemaan Emmiksen ja lasten kanssa, ja sen jälkeen voisi mennä ulos nauttimaan kauniista säästä. Ei tullut ainakaan vielä sitä luvattua hellettä tälle päivälle, mutta ehkä se sää tästä lämpenee iltaa kohden. Ihana viettää aikaa rakkaan ystävän kanssa ihan rauhassa ja Tiara on aivan fiiliksissä kun saa viettää kummitädin kanssa aikaa. Täällä on esitelty jokaikinen lelu, kerrottu kaikkien tarhakavereiden ja hoitajien nimet ja käyty keskustelua asiasta jos toisestakin.

Torstain ja perjantain rentoutuminen on tehnyt kyllä todella hyvää, ja tuntuu uskomattoman ihanalta että tytöillä on enää kolme päiväkotipäivää ennen Oton loman alkua ja juhannusta. Mäkin voin sitten mennä jo aiemmin töihin niin pääsen kotiinkin aikaisemmin, kun viennit ja hakemiset ja niiden tuomat aikatauluvelvoitteet jäävät pois.

Nyt mä alan laittamaan meille eilisen jämiä lounaaksi, ja sitten me lähdetään vähän ostostelemaan. Ihanaa lauantaipäivää kaikille <3