”Tissi loppu, tissi yök” eli kuinka lopetin imetyksen

18.08.2018

Muutama viikko sitten meidän vauva eli kuopus eli taapero täytti puolitoista vuotta. Imetys oli jo pitkään ollut harvempaa ja harvempaa, ihan hänen omasta toiveestaan. Lähinnä taapero kävi enää aamuisin rinnalla heti heräämisen jälkeen, ja silloinkin ihan lyhyen hetken vain. Viime viikon torstaina hän oli herännyt, ja tottuneesti kaiveli rintaa esille paidan alta. Hän maistoi kerran, ja totesi sitten, ”tissi loppu, tissi yök.” Hyvin ytimekkäästi ja tomerasti. Kysyin vielä varmistaakseni, että eikö hän halua tissiä, ja hän vastasi ”EI halua”. Asia tuli siis harvinaisen selväksi.

Mua nauratti, tottakai hän lopettaa imetyksen omaan topakkaan tapaansa. Se oli vain ilmoitusluontoinen asia, että tissi on nyt loppu. Ja siihen se sitten loppui, meidän puolentoista vuoden imetystaival. Se loppui yhtä kivuttomasti ja yksinkertaisesti kuin alkoikin silloin puolitoista vuotta sitten. Ainakin siis taaperon osalta. Itselleni imetyksen lopettaminen oli myös haikeaa – koska enhän voi tietää tulenko sitä enää koskaan kokemaan. Voi olla, että mun elämäni viimeiset imetykset olivat tässä – tai sitten ei, kuka sitä osaa vielä 26-vuotiaana sanoa, miten tulee loppuelämän elämään. No ehkä joku osaa, mutta itse en. Haikeutta ei ollenkaan helpottanut se, että samaan aikaan imetyksen lopetuksen kanssa esikoinen aloitti koulun. Siis voisiko haikeampaa yhdistelmää olla samalle viikolle??

Imetys oli mulle hurjan tärkeää alusta asti, ja toivoin kovasti, että se onnistuu yhtä helposti kuin keskimmäisen kanssa aikoinaan. Kuopus tarttui rintaan kiinni jo synnytyssalissa, ja ensi-imetys kesti pitkään. Ensimmäiset viikot hän vietti tiiviisti rinnalla, läheisyyttä ja ravintoa tankaten. Hän kasvoi ihan järjetöntä vauhtia ensimmäisinä kuukausina, ja oli jo reilusti ylittänyt syntymäpainonsa alle viikon ikäisenä.

Imetys oli alusta asti meidän oma juttu, ja rakastin pesiä sohvan nurkassa pitämässä imetysmaratoneja tuhisevan pienen lämpöpatterin kanssa. Mua ei haitannut, että välillä hän suorastaan asui rinnalla. Täysimetin kuopusta reiluun viiden kuukauden ikään asti, ja sitten aloitettiin sormiruokailu, suositusten mukaisesti kun valmiudet täyttyivät. Yöt vietettiin alusta asti tiiviisti perhepedissä, ja yöimetykset lopetin kuopuksen ollessa n. 11 kuukauden ikäinen. Silloin hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, ja sekin sujui yllättävän kivuttomasti.

Kokonaisuudessaan tämä imetystaival on ollut mulle ihan uskomattoman hieno kokemus. Se on sujunut niin luontevasti ja helposti, ollaan tehty kaikessa niin kuin meistä on tuntunut hyvältä. Kertaakaan ei ole ollut mitään ongelmia imetyksen kanssa, ja olen siitä todella kiitollinen. Tämä oli juuri oikea hetki lopettaa, koska taapero itse niin halusi. Mulla ei ollut missään vaiheessa mitään pakollisia tavoitteita imetyksen suhteen, halusin jatkaa sitä vain niin kauan, kun se meistä molemmista tuntuu hyvältä. Nyt oli siis hyvä hetki lopettaa, kun taapero itse niin halusi.

 

Olen ylpeä ja iloinen onnistuneesta imetyksestä, ja kiitollinen siitä, että mun kroppa pystyi tähän. On suuri onni, että pystyin tarjoamaan parasta mahdollista ravintoa meidän pienelle tyypille, ja hän sai siitä loistavat eväät elämään. Kun takana on kolme täysin erilaista imetyskokemusta, osaa todella arvostaa sitä, kun se sujuu luontevasti ja helposti. Se ei nimittäin todellakaan ole mulle mikään itsestäänselvyys.

Kiitos rakas kuopus tästä puolestatoista vuodesta. En edes tiedä mitä voisin sanoa, niin merkityksellistä tämä on mulle ollut. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis siitä, että pikkuhiljaa mun kroppa alkaa olla taas täysin mun. Välillä näinä taaperokuukausina on tehnyt mieli ostaa jotain ”This body got rights” -paitoja, kun taapero on repinyt paitaa ja nipistellyt jatkuvasti kotona ja julkisilla paikoilla. Mutta eihän taapero sitä ymmärrä, hän vain kaipasi läheisyyttä, eikä ymmärtänyt, että ei sitä tissiä tarvitse kassajonossa kiskoa esiin, eikä ruoka tule nipistämällä. Nyt hän ei enää tee niin, ja vaikka se silloin välillä ärsyttikin (lähinnä julkisilla paikoilla), niin nyt on melkein sitäkin ikävä.

Nyt ei kukaan enää nipistele mua, tai revi mun kaula-aukkoa. Se on ihanaa, mutta ihan hillittömän haikeaa. Tämä oli ihana, kaunis, läheinen yhteinen taival, ja tähän on hyvä lopettaa. Voisin lopettaa tämän postauksen samoihin sanoihin, kun keskimmäisen imetystarinan aikoinaan. Imetys on ihanaa, ja mulle tulee sitä ikävä, mutta aikansa kutakin.

Aiemmat imetyspostaukset kuopuksen vauva-ajalta:

Taaperoimettäjä – vuosi ja kolme kuukautta imetystä takana

Näin lopetin yöimetyksen

Kun vauva on rinnalla

Kokemuksia imetyksen alkutaipaleelta


Kuopus 1,5 vuotta

05.08.2018

Meidän rakas taaperoinen täyttää huomenna jo puolitoista vuotta. En kestä, en kestä, en kestä! Hän on maailman ihanin tyyppi, sanavalmis, hykerryttävän hauska, sydämellinen, pippurinen, dramaattinen, järkyttävän fiksu ja niin suloinen, että mulla tulee kyynel silmäkulmaan kun vain mietinkin häntä. Hän on persoonana aivan omanlainen, ja monessa asiassa niin erilainen kuin siskonsa. Toisaalta hänessä on myös paljon samaa kuin isosiskoissa, ainakin se, että hänkin on alkanut puhumaan tosi aikaisin ja paljon. Fyysisesti hän on kuitenkin rohkeampi ja menevämpi, kuin siskot samassa iässä. En ole hetkeen kirjoitellut taaperon kuulumisia, joten ajattelin, että nyt olisi oikein hyvä hetki tsekata 1,5 vuotiaan taidot ja lempparit.

Nyt puolitoistavuotiaana hän puhuu monen sanan lauseita ja käyttää yhdyssanoja paljon, ja kertoo jo alkeellisia tarinoita. Kun hän leikkii omalla, itse nimetyllä Ummi-nukellaan, hän kertoo että ”Ummi syö aapalaa (aamupalaa), Ummi pipi, Ummia sattuu. Ummi nukkuu, peitto tyyny. Ummille tutti, namnamnam. Ummi menee töihin, Ummi menee bussiin kotiin. Ummi tekee hiekkakakkua”. Hän on tarkka, että kukaan ei saa ottaa häneltä kädestä, muuten hän huutaa heti kuuluvalla äänellä ”MINUN! EI KÄDESTÄ!”.

Hän rakastaa soittaa rakkaille ihmisille (ja Armas-koiralle) leikisti ja oikeasti, ja osaa kertoa päivän kuulumiset. Hän muistaa kaikkien tapaamiensa ihmisten nimet (jotka vaan osaa sanoa), ja luettelee monta kertaa päivässä ketkä kaikki ovat hänen rakkaitaan. Naapureita hän moikkaa nostamalla reippaasti käden ylös ja sanomalla ”Moi!” aina kun naapuri sattuu tulemaan kohdalle. Ei sen väliä onko hän ennen tavannut tätä vai ei. Toimii myös liukuportaissa vastaan tuleviin ihmisiin, bussissa naapurirattaiden matkustajaan ja kaupan kassaan.

Hän tykkää hulluna eläimistä, ja lemppareita on kissat, hevoset, lampaat, koirat ja possut. Hän matkii niiden ääniä sujuvasti, ja lukee usein kirjaa, josta äänet saa kuulumaan. Ollaan käyty tänä kesänä muutaman kerran kotieläintiloilla ja lemmikkipuistossa, ja hän on joka kerta ollut ihan hurjan innoissaan, vaikka isoimpia eläimiä hän jännittääkin hieman. Eläinten lisäksi hän rakastaa autoja, busseja ja lentokoneita, joita hän bongailee innoissaan sormella osoitellen. ”KONE! AUTO!” Aina kun hän haluaa näyttää jotain tai leikkiä yhdessä, hän sanoo ”Tuu tuu tuu äiti! Kädet!” ja ottaa kädestä kiinni.

Kun mummu kysyy puhelimessa, että ”Mitä olet tehnyt tänään?” taapero voi kertoa että ”Syöny jäätyöä, menee uimaan.” Hän taivuttaa sanoja, mutta ei tietysti ihan oikein vielä kaikkea. Yritys on kuitenkin kova. Useimmin kuultu kommentti hänestä (maailman ihanin -kommentin lisäksi) onkin, että miten hän voi puhua noin paljon, sillä suu käy ihan koko ajan ja hän selostaa kaikkea. Ruotsiksi puhetta ei vieläkään tule kovin paljoa, mutta hän kuitenkin ymmärtää monet jutut myös ruotsiksi.  Ruotsinkielisiä sanoja on mamma, pappa, mumin, bebbe, banan, apa. Kaksikielisyydestä enemmän päivitystä TÄSSÄ melko tuoreessa postauksessa. Suomeksi hänellä on myös hassuja sanoja, kuten ”häipyy”, jonka hän on varmaan oppinut jostain isosiskojen lastenohjelmasta.

Meidän puolitoistavuotias on hurja vesipeto, ja näillä helteillä hän on käynyt suihkussa useamman kerran päivässä, ja uimassa ainakin joka päivä. Vedellä lutraaminen on hänen ihan lempipuuhaansa, ja häntä ei haittaa jos vettä menee naamalle, hän suorastaan nauttii siitä. Hän pyytää usein päästä uimaan ja suihkuun, ja jos kysytään haluaako hän lähteä rannalle, hän on jo puolimatkassa uikkari kainalossa.

Hänen lempiruokiaan on puuro, lohi ja etenkin maissi. Aina kun hän näkee maissia kaupassa, sitä on pakko saada ostoskärryyn. Hän tykkää grillatusta maissista, säilykemaissista ja ihan mistä vaan maissista. Aina kun hän näkee maissia, hän huutaa ”MAISSI, hyvää!”. Hän voisi suunnilleen elää pelkällä maissilla ja puurolla ja lohella, mutta syö toki muutakin. Lihasta hän ei kauheasti välitä, mutta kala ja kasvikset, sekä kaikki hiilihydraatit menevät kyllä hyvin alas. Ainut poikkeus lihoissa on nakki ja makkara, joita hän myös söisi niin paljon kuin napa vetää, mutta joita ei kuitenkaan suosituksia useammin saa, omasta mielestään valitettavasti. Hän syö lämpimät ruuat reippaasti haarukalla itse, ja jugurtit ja muut vetelee lusikalla naamariin oikein sujuvasti. Sotkua vielä tulee, mutta suurin osa ruuasta päätyy kuitenkin suuhun. Hän tykkää myös leikkiä heittelemällä ruokaa ympäriinsä ja kaatamalla vettä lattialle.

Yllämainittujen lisäksi lemppari on tietenkin tissi, joka on kuitenkin nykyään jo paljon pienemmässä roolissa kuin ennen. Hän käy rinnalla lähinnä aamuisin, eikä silloinkaan viihdy kuin ihan hetken. Pitkät imetykset ovat jääneet historiaan muutama viikko sitten, ja se on äidistä vähän haikeaa. En usko että meidän imetystaivalta on enää kovin paljoa jäljellä, mutta olen onnellinen ja kiitollinen jo näistä puolestatoista vuodesta. Sitten kun hän itse haluaa lopettaa, me lopetetaan, mutta mulla itselläni ei ole mikään kiire. Saa nähdä kestääkö tätä vielä päiviä, viikkoja vai kuukausia, voihan se olla, että hän innostuu vielä uudelleen.

Yöt sujuvat tosi hyvin, ja hän nukkuu edelleen isosiskojen kanssa samassa huoneessa kokonaisia öitä. Päiväunia hän nukkuu yhdet päivässä, yleensä iltapäivällä. Unet voivat kestää mitä tahansa tunnista kolmeen, riippuen vähän siitä, mikä on ollut päivän ohjelma. Yleensä ne ovat kuitenkin suunnilleen 1,5 tuntia. Hän nukkuu melkein missä vaan, esimerkiksi tällä viikolla hän nukkui yksiä ja samoja unia ensin rattaissa ruokakaupassa, sitten autossa turvaistuimessa, sitten Oton sylissä ja lopuksi vielä kotona sohvalla. Silloin oltiin tosin oltu Hoplopissa kolme tuntia riehumassa ennen unia, mikä saattoi vaikuttaa unen laatuun positiivisesti.

Taapero yrittää kovasti hyppiä ja juoksee niin kovaa kuin pienistä jaloistaan vaan pääsee. Hän tykkää kovasti tehdä hiekkakakkuja, rakentaa duploilla torneja ja levittää siskojen peleistä kortteja ja nappuloita. Nukkeleikit taitavat kuitenkin olla ne kaikkein suurimmat suosikit, ja ihanaa on myös työnnellä nukkea ulkona rattaissa. Myös piirtäminen ja maalaaminen on hänestä tosi kivaa, ja hän käyttää paljon eri värejä piirustuksissaan, ja selostaa mitä piirrokset esittävät. Ollaan kirjoitettu kuviin ylös kaikkien syherrysten ja viivojen merkitykset hänen kertomansa perusteella, niin saa sitten ihmetellä niitä myöhemmin.

Puistossa hän tykkää laskea liukumäestä, kiipeillä ja keinua. Hän rakastaa pikkukiviä ja hiekkaa, ja voi istua pitkänkin tovin vain leikkimässä kivillä ja järjestelemässä niitä. Potkupyöräily omalla nelipyöräisellä sujuu myös hyvin, mutta hän ei jaksa kauhean pitkään keskittyä siihen vielä, vaikka osaa. Omaa tahtoa löytyy rutkasti, ja hän osaa myös kujeilla ja tehdä jekkuja. Hänestä on hurjan hauskaa karkailla, kaataa vedet lattialle, hieroa jugurttia pöytään tai omaan tukkaan, ja silloin kun hän ei ole oloonsa tyytyväinen, hän huutaa hyvin kuuluvalla äänellä ”AI AI AI APUAAA, POIS TÄÄLTÄÄÄÄ!”. Esimerkiksi kaupassa jos hän yrittää juosta omille teilleen ja hänet ottaa syliin tai laittaa rattaisiin, on vastaus välitön ja erittäin kuuluva ”AIJAIJAIIIII! APUAA, ÄITIII ISIII, POIS TÄÄLTÄÄÄÄ!!” dramaattisen kiemurtelun siivittämänä. Voitte uskoa, että kaupassa on joskus hikikarpalot otsalla, hahah!

Hän on ihanan sosiaalinen ja sanavalmis tyyppi, jolta löytyy vahva oma tahto. Hän osaa olla dramaattinen aina välillä, mutta vastapainoksi osoittaa myös hellyyttä äärimmäisen vahvasti, ja tykkää naurattaa kaikkia. Siinä missä isommat tytöt ovat vähän rauhallisempia, hän on se meidän perheen villi luonnonlapsi, joka juoksee naurusta kiljuen paljain jaloin vaikka soratiellä, maistaa hiekkaa, dyykkaa vapaaehtoisesti mereen ja moikkailee kaikkia.

Hän oli kyllä ihan täydellinen vahvistus meidän perheeseen, ja on vaan ihan loistava tyyppi! Meidän kaikkien silmäterä, ja mainio pikkutyyppi, joka piristää sateisintakin päivää. Onnea puolitoista-vuotiaalle! PS: Meidän esikoisen 1,5v-postaus vuodelta 2013 löytyy TÄÄLTÄ ja keskimmäisen 1,5v-postaus vuodelta 2014 löytyy TÄÄLTÄ. Niin rakkaita kaikki kolme ihanaa!