Meille kuuluu hyvää

12.10.2018

Kiitos hurjasti kommenteista ja viesteistä, joita laitoitte liittyen postaukseen siitä, miltä tuntuu olla masentuneen ihmisen läheinen. Ne on merkinnyt mulle ihan uskomattoman paljon, ja mä oikeasti arvostan sitä ihan älyttömän paljon sitä, että te jaatte teidän omia kokemuksia, ja myötäelätte meidän omia. Se on ihan mieletön fiilis, kun tajuaa miten suuri vertaistuen ja myötäelämisen verkosto ympärillä onkaan. Teidän sanat saa mut hymyilemään, itkemään ilosta ja myötätunnosta ja joskus suunnilleen kiljumaan onnesta. Niin siistiä on vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja ylipäätään tajuta että te olette olemassa, siellä jossain. KIITOS.

Moni toivotti voimia, ja mä toivonkin kaikki maailman voimat mun äidille. Mulle tämä on kuitenkin tällä hetkellä onneksi jo sen verran arkipäiväistä, että en koe itse tarvitsevani voimia sen käsittelyyn, vaikka kiitollinen ihanista toivotuksista olenkin. Vaikka joskus on rankkaa katsoa toisen masennusta vierestä, se ei ole se asia mihin mä arjessa tai äidissä keskityn. Silloin kun ottaa koville, puran ajatukset Otolle. Yleensä me kuitenkin eletään tätä meidän elämää ja arkea, ja masennus on vain yksi osa mun äitiä, joka joskus näkyy ja joskus ei. Mulle äiti on ajatuksissa aina vaan mun äiti, ei ”se äiti joka on masentunut”. Koitetaan aina keskittyä niihin hyviin juttuihin, ja fiilistellä niitä ihania hetkiä silloin kun yhdessä pystytään niitä viettämään. Syyskuussa vein äidin teatteriin, ja me naurettiin vedet silmissä kolmen tunnin ajan ihan kahdestaan. Se oli parasta.

Tämä lokakuu on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, mutta ensi viikolla me suunnataan Ouluun syyslomalle, ja rentoudutaan siellä koko perhe. Aion saada kaikki mun hommat tehtyä ennen sitä, ja pitää itsekin parin päivän syysloman lasten ja Oton ja meidän läheisten kanssa. Se tulee niin tarpeeseen, ja odotan ihan hirveästi sitä, että päästään näkemään kaikki rakkaat ihmiset, joita on kova ikävä.

Mä olen ollut tällä viikolla parissa todella mielenkiintoisessa tapahtumassa, ja tulen kirjoittamaan tänne niihin liittyen vielä tämän kuun aikana. Lisäksi tällä viikolla mun ajatuksissa on pyörinyt suuren osan ajasta ihan jäätävä ilmastoahdistus, ja olen itse asiassa kirjoittanut kaksikin postausta liittyen IPCC:n ilmastoraporttiin. Huomaatte varmaan, että niitä ei ole julkaistu.

Jotenkin vaan tuntuu, että en saa puettua sanoiksi sitä kaikkea mitä haluan sanoa. Luen kirjoittamiani tekstejä uudelleen ja uudelleen ja mietin minkälaisten lasien läpi muut lukevat niitä. Haluan saada asiat sanottua ilman turhaa kiihkoa, ilman tekopyhyyttä, ilman saarnaamista. Ja todellakin niin, että voin tehdä selväksi, että en todellakaan ajattele tekeväni itse vielä tarpeeksi. Toisaalta kuitenkin niin, että kävisi ilmi, kuinka kovasti yritän tehdä muutoksia parempaan ja ottaa asioista selvää jatkuvasti.

Monet influencerit ovat listanneet kaikkia hyviä tekoja mitä tekevät jo nyt ilmaston hyväksi, ja se on hienoa, ja moni saa siitä varmasti vinkkejä. Mutta jotenkin mulle tulisi omasta sellaisesta listasta tekopyhä olo, kun fakta on se, että yksikään länsimainen ihminen ei elä riittävän vähäpäästöisesti tällä hetkellä. Ei edes se, jonka vuoden roskat mahtuvat lasipurkkiin (ja suurinta osaa meistä ei voi edes verrata häneen).

Eikä se ole edes täysin meidän omissa käsissämme, sillä ne kaikkein suurimmat asiat, kuten lainsäädäntö ja energiantuotanto ovat valtion käsissä. Siihen toki voimme vaikuttaa itsekin edustuksellisen demokratian kautta ensi keväänä.  Mutta ottamalla tämän aiheen nyt edes osana tekstiä esiin haluan vaan sanoa sen, että mä todellakin mietin näitä asioita. Tein Sitran elämäntapatestin jo heti maanantaina ja yllätyin positiivisesti omasta tuloksestani, joka oli huomattavasti keskiarvoa alhaisempi. Silti se tulos oli aivan liian korkea kestävään tasoon verrattuna. Tulen vielä kirjoittamaan tästä aiheesta postauksen, kunhan löydän ne oikeat sanat siihen. Tämä on meidän sukupolven tärkein herätys, ja mä toivon että ihan jokainen tarttuu siihen, ja vaikuttaa omalta osaltaan.

Huh mikä sillisalaatti, vanha kunnon sillisalaatti. Näin paljon ajatuksia mun päässä pyörii tällä hetkellä, ja jotenkin on vaikea keskittyä mihinkään yhteen asiaan, kun päässä rullaa niin miljoona juttua jotka pitäisi saada sanottua. Onneksi on listat, niitä mä kirjoitan aina, kun asiaa on enemmän kuin pystyn kerralla hallitsemaan.

Meillä on pitkästä aikaa edessä rento viikonloppu ilman sen suurempaa sovittua ohjelmaa. Ajateltiin vaan ottaa rennosti ja käydä katsomassa kaverin uutta koiranpentua lasten kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä

31.05.2018

Heräsin: Ekan kerran 5.45 kun taapero huuteli sängystään ”Kukku, kukku. Äiti, Äiti. Kukku, Kukku. Äiti, äiti. Titaaaaa” eli syliin, äiti, vettä. Raukka siellä ihan hikisenä, vaikka nukkuu vaippasillaan peiton päällä ja ikkuna auki. Meidän yläkerta on ihan sauna, ja se on ainoa miinus näissä mielettömissä keleissä. Taapero herää kuumuuteen joka aamu. Eilen hän onneksi jatkoi uniaan vielä puoli tuntia juotuaan ison mukillisen vettä kerralla. Noustiin siis ylös klo 6.15.

Söin aamiaiseksi: Kaksi karjalanpiirakkaa ja Plantin meloni-kaura-kurkku-smoothien, joka oli yllättävän hyvää. Mulla on joku kurkkukausi menossa, tykkään kaikista kurkkujuomista (ja syön muutenkin paljon kurkkua).

Liikuin: Kaverini Jennin kanssa käytiin kahden tunnin vaunulenkillä ja leikkipuistossa lasten kanssa. Oli mahtavaa viettää aikaa ja höpötellä, ja asutaan Jennin kanssa sen verran lähekkäin, että lenkkitreffit voi sopia vaikka puolen tunnin varoitusajalla (parasta). Extempore lenkit on ihan best, varsinkin näillä säillä!

Huokaisin ihastuksesta: kun sain viestin, että yksi työjuttu jota on pitkään neuvoteltu, on viimein varmistunut. Tämä on sellainen juttu, jota odotan ihan superisti!

Söin lounaaksi: Uutta taco-subia flatbread-leivällä. Maistoin sitä viime viikolla eka kertaa, ja mainoksen nähdessäni tänään alkoi tekemään uudestaan mieli sitä.

Hymyilytti: Kun kuopus ”heräsi” päiväunilta vaunuista, ja tuli jatkamaan unia äidin syliin…kahdeksi tunniksi. Voin kertoa että oltiin pikkuisen hikisiä tämän jälkeen. Mutta olihan se tuhiseva taapero sylissä nyt maailman ihanin, ja kerkesin siinä samalla puhua muutaman tärkeän puhelun, hän kun ei korvaansa lotkauttanut mun höpöttelyille. Ei siis haitannut että en saanut naputeltua, kun sain hoidettua muita työasioita.

Pakkasin: keskimmäisen kaverille synttärilahjan hopeaan pussukkaan vaaleanpunaisella silkkipaperilla. Keskimmäisellä oli eilen kaverin synttärit Hoplopissa, joista hän oli ihan hurjan innoissaan.

Kielsin: kuopusta seisomasta sohvalla n. miljoona kertaa. Kielsin myös kaatamasta vettä olohuoneen matolle, ja repimästä muistikorttia mun tietokoneesta irti, sekä purkamasta mun lompakon sisältöä (jälleen kerran) pallomereen.

Kehuin: kuopusta, kun hän niin hienosti käveli Aurinkolahden rantabulevardin kokonaan ihan itse, keräsi lelut, puki isosiskon Marcus & Martinus -paidan päälle ja maistoi montaa uutta makua lounaalla ja iltaruualla.

Kiitin: kun Otto jousti niin ihanasti omasta menostaan, että sain hoidettua yhden työtapaamisen josta olin jo kieltäytynyt, mutta jonne olisin oikeasti halunnut mennä. En ollut edes pyytänyt että Otto järjestelisi omia menojaan, vaan kieltäydyin tapaamisesta heti, koska en halunnut että Otto joutuu luopumaan omastaan. Sitten kun tapaaminen tuli sattumalta puheeksi siihen liittyvästä työjutusta juteltaessa, Otto sanoikin, että tietenkin mun pitää mennä sinne, ja hän järjestää kyllä. Tämä on vain yksi niistä miljoonista syistä, miksi joka ikinen päivä olen niin kiitollinen siitä, että tuo mies on mun rinnalla.

Söin illalliseksi: pastaa ja jauhelihakastiketta, jonka kokkasin. Se on meidän go-to nopea illallinen silloin kun on kiire jonnekin heti päiväkodin jälkeen, kuten eilen oli keskimmäisellä sinne kaverin synttäreille.

Tapasin: lukijani, joka osti meidän vanhan Stokken Newborn setin. Kiitos hänelle hyvistä kaupoista ja hyvästä mielestä. Ihanaa kun setti pääsee uuteen hyvään kotiin!

Sovitin: mun kaason mekkoa. OMG häät YLIHUOMENNA! Se oli onneksi vieläkin ihan sopiva, ja tykkään siitä tosi paljon. Nyt pitää vielä miettiä jotkut ihanan simppelit korvikset, niin look on valmis. Mua jännittää niiiin paljon, ja oon niin innoissani!

Illalla: Tein kirjanpitohommia ja katsoin Temppareita Oton kanssa. Me ollaan katsottu ihan tv-tahtiin, ja eilisen jakson jälkeen on enää vissiin tän päivän kaikkein kreisein jakso jäljellä. Sitä odotellessa!

Eilinen oli aika ihanan tavallinen kesäinen keskiviikko, kertakaikkisen hyvä päivä. Toivottavasti teilläkin oli eilen (ja tänään) hyvä päivä! Ihanaa huomenna alkavaa kesäkuuta kaikille <3