Vuoden viimeisiä viedään, nyt on meneillään viikko 50! Ihan käsittämätöntä, että kolmen viikon kuluttua tämä vuosi ja samalla koko vuosikymmen on ohi. Muistelin jo aiemmin koko kulunutta vuosikymmentä, mutta nyt on aika pureutua tarkemmin tähän vuoteen. Älkää säikähtäkö, tavallinen vuosikooste ilmestyy kyllä vuoden viimeisenä päivänä, kuten yleensäkin. Tänään halusin tehdä Irc-Galleria -kyselyiden tyylisen 2019 x 19 -kysymyshaasteen, jossa vastaan erilaisiin hauskoihin kysymyksiin kuluneesta vuodesta (joita on 19). Nämä kysymykset vedin ihan hatusta yhtenä päivänä autossa, kun oltiin matkalla kotiin ja kirjoitin ne vaan ylös sitä mukaa kun niitä putkahteli mieleen.

2019 x 19 kysymyshaaste:

1. Asiat jotka yllättivät tänä vuonna: No ainakin se, että Tempparit ei kiinnostanut enää. Ollaan katsottu jo monta vuotta Temptation Island Suomea Oton kanssa, mutta tänä syksynä ei vaan enää jaksanut. Katsottiin ekat jaksot, tai siis huomattiin, että ei katsottu niitä ollenkaan, vaikka telkkari oli päällä. Se oli sen aikakauden loppu, heh. Yllätyin myös siitä, miten huono Game Of Thronesin loppu oli, sekä siitä, että meillä on näin vuoden lopuksi 34-vuotias naispuolinen pääministeri. Se on ihan mielettömän hienoa, etenkin näin kolmen tytön äitinä on upeaa, kun he saavat jo näin pienenä nähdä naisen valtion johdossa, kuten itsekin sain pienenä nähdä naispuolisen presidentin.

2. Uudet ihmiset joihin tutustuin tänä vuonna: Tapasin monta uutta ihmistä työrintamalla, mutta tutustuin myös somessa moneen uuteen ihanaan äitiin, joiden kanssa juttu luistaa tosi hyvin. Tänä vuonna musta tuntuu, että olen tutustunut erityisen moneen uuteen ihmiseen, joiden kanssa juttelusta tulee vaan niin hyvä fiilis aina. Esimerkkinä ainakin Puhu Muru -blogista tuttu Marja Kihlström, sekä äitikaveri Fatima, jonka kanssa ollaan tiedetty toisemme pitkään, mutta tutustuttu vasta tänä vuonna. Olen niin iloinen siitä, että mun ympärillä on entistä enemmän sellaisia upeita tyyppejä, jotka inspiroivat ja antavat energiaa ja joiden kanssa asiaa riittää aina vaan.

3. Vuoden mieleenpainuvimmat päivät: Keväällä se päivä, kun meidän kuopus aloitti päiväkodin. Eskarilaisen eka eskaripäivä jäi myös mieleen ja kesältä meidän ihanat treffit Oton kanssa. Meidän hääpäiväbileet helmikuussa olivat niin ihanat, niitä ollaan muisteltu koko vuosi. Ja tietty kaikki yhteiset reissut ja erityisesti mun synttäripäivä Mallorcalla. Lisäksi nautin ihan hirveästi meidän kahdenkeskisestä mökkireissusta pari viikkoa sitten.

4. Vuoden paras sarja ja leffa: Ehdottomasti paras sarja oli Tshernobyl, se oli vaan niin käsittämättömän hyvä, että sen voisi katsoa koska tahansa uudelleen. Vuoden paras leffa on vaikeampi, hmmm. Ainakin Once upon a time in Hollywood oli kova, sekä pari viikkoa sitten katsottu The Irish Man ja eilen kutsuvierasensi-illassa nähty Frozen II. Tällä hetkellä houkuttelisi katsoa myös Marriage Story, jota on kovasti kehuttu, ehkä siitä tulee vielä vuoden paras leffa.

5. Vuoden soitetuin biisi: Meillä se oli oikeasti varmaan Ikuinen vappu, kiitos meidän 2-vuotiaan. Mutta itse taisin soittaa eniten ainakin Dua Lipan Don’t Start Nowta, Ed Sheeranin koko tuotantoa, sekä Miss Lin Lev nu dö seniä.

6. Vuoden kosmetiikkatuote: Sanoisin tähän, että Cliniquen Moisture Surge -kosteusvoide. Kosteuttaa tosi hyvin mun kuivaa ihoa. Ja lisäksi Avenen Tolerance -ripsiväri, joka sopii myös super herkille silmille ja silti erottelee ripset ja pidentää kivasti. Just sopiva mun tarpeisiin ja molemmat ovat täysin hajusteettomia.

7. Vuoden lempparireissu: Mallorcan reissu ja meidän kahdenkeskinen mökkireissu. Molemmat olivat aivan uskomattoman ainutkertaisia reissuja, tosin ihan eri tavoilla.

8. Lause joka jäi mieleen tältä vuodelta: Varmaankin mun rakkaan ystävän sanoma lause, että parisuhteessa ja perheessä on hirveän tärkeää, että tuetaan kaikkien perheenjäsenten unelmia ja on yhteisiä päämääriä, joita tavoitella. Toki se on sellainen asia, joka näin ääneen ajateltuna on ihan itsestäänselvyys, mutta sen kuuleminen jotenkin konkretisoi sitä. Musta tuntuu, että sen jälkeen olen entistä hanakammin tavoitellut unelmiani ja auttanut myös lapsia ja Ottoa tavoittelemaan heidän unelmiaan.

9. Tilanne jossa ylitin itseni tänä vuonna: Viisaudenhampaan poisto. Ihan oikeasti, vaikka se monelle on pikkujuttu (ja omakin operaatio osoittautui lopulta tosi helpoksi), se päätös mennä sinne oli mulle ihan valtava juttu. Mikään ei ole pelottanut mua niin paljon kuin se silloin (aiemman järkyttävän kokemuksen takia) ja olen tosi ylpeä, että menin.

10. Uusi asia jonka tein tänä vuonna: Vietin semi-lihattoman lokakuun, eli ei laitettu kotona liharuokia kuukauteen. Se oli yllättävän helppoa ja hauskaa, eikä tuntunut mitenkään hankalalta keksiä lihattomia reseptejä. Oikeastaan se tuntui aika normilta. Meille jäi siltä kuukaudelta vielä lisää kivoja kasvisreseptejä repertuaariin.

11. Asia, joka sai mut itkemään tänä vuonna: Musta tuntuu, että itkin tänä vuonna aika paljon. Itkin todella vuolaasti viisaudenhampaan poistossa, kyyneleet vaan valui solkenaan. Itkin onnesta meidän mökkireissulla. Itkin, kun taapero aloitti päivähoidon. Mua itketti yksi harmittava päätös, jonka jouduin tekemään. Kyse ei ollut mitenkään niin valtavasta ja merkittävästä asiasta, mutta mua itketti silti, koska se tuntui niin tärkeältä. Mua itkettivät monet inhottavat kommentit surusta, mutta myös vielä useammat kannustavat ja ihanat kommentit ilosta. Musta tuntuu, että ylipäätään olen ollut jotenkin tunteellisempi koko vuoden, kuin pitkään aikaan. Monet leffatkin on saaneet mut itkemään, vaikka välillä meni pitkiä aikoja, ettei koskettavista koskettavinkaan leffa saanut kyyneltä silmäkulmaan.

13. Vuoden arkiresepti, jota kokattiin paljon: Ainakin uunifetapasta ja nachos supreme. Tehtiin myös usein kala-hamppareita ja teriyakilohta.

14. Tärkeä päätös, jonka tein tänä vuonna: Päätin alkaa oikeasti pitää huolta itsestäni ja lenkkeillä, päätin löytää aikaa itsestäni huolehtimiselle ja lopettaa tekosyiden keksimisen. Muutamassa kuukaudessa fiilis on kohentunut tosi paljon sekä henkisesti että fyysisesti.

15. Teinkö uuden vuoden lupauksia ja pidinkö niistä kiinni tänä vuonna? Muistelisin, että lupasin olla itselleni armollinen. Olen yrittänyt olla juuri sitä, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Sanoisin, että olen ollut ainakin armollisempi kuin ennen, joten kai mä onnistuin.

16. Vuoden ajatuksia herättävin kirja: Ainakin Michelle Obaman Minun Tarinani oli ihan mieletön kirja. Se herätti tosi paljon ajatuksia. Mieleen jäi myös Maria Veitolan Toisinpäin.

17. Uusi taito, jonka opin tänä vuonna: En tiedä lasketaanko sitä taidoksi, mutta podcastin tekeminen! Mua jännitti tosi paljon etukäteen, että miten pystyn tehdä podcastia, kun vihasin kuunnella omaa ääntäni. Mutta sitten siihen yhtäkkiä vaan tottuikin, että kuulee koko ajan oman äänen kaikuna kuulokkeista samalla kun puhuu. Eikä se häirinnyt yhtään enää. Olen oppinut myös monia uusia juttuja valokuvauksen saralla. Ja opin myös tosi monta lausetta espanjaa meidän Mallorcan reissua varten harjoitellessa.

18. Vuoden hauskin tapahtuma: Ed Sheeranin keikka! Se oli ihan mielettömän ihana hellepäivä ja meillä oli niin hauskaa siellä Oton kanssa. En ikinä unohda sitä kun tanssittiin hitaita Ed Sheeranin Perfectin tahtiin kuuman kosteassa kesäyössä.

19. Vuoden lempparivaate: Varmaankin mom jeansit, jotka olen vihdoin omaksunut kunnolla osaksi omaa tyyliä. Sekä mun nyt syksyllä ostamani Acne Studiosin villapipo.

Viimeksi kun tein jotain haastetta, olin unohtanut kysymyksiä pois. Sen kunniaksi tässä on nyt vielä kahdeskymmenes pitkä ”kysymys” ja vastaus. Oikeesti kyse oli vain siitä, että kirjoitin nyt vahingossa liikaa, eikun. 

Kolme asiaa, joista olen kiitollinen tänä vuonna: 1. Terveys, ollaan saatu olla tosi terveitä koko porukka kuopuksen muutamaa korvatulehdusta ja keskimmäisen keväällä murtunutta kättä lukuunottamatta. 2. Läheiset ihmiset. Meidän ympärillä on nykyään ihan uskomattoman hyvä tukiverkko, johon voi aina luottaa. Se on meille todella iso voimavara arjessa. 3. Mahdollisuudet, joita olen saanut työelämässä. Se on todella hienoa, että mun ympärillä on ihmisiä, jotka uskoo mun villeimpiinkin haaveisiin ja puskee mua eteenpäin. On valtavan suuri kunnia saada tehdä töitä niin hienojen tyyppien kanssa.

Sellaisia juttuja mulla tuli mieleen tästä vuodesta. Aika hieno vuosi! Mistä te olette kiitollisia näin vuoden lopuksi? Muihinkin kysymyksiin saa vastata halutessaan, on aina ihana kuulla teidän ajatuksia omasta elämästänne! 

Ai hitsi vie että aamulla taas äitiä vietiin, tänään mulle esitettiin ensimmäistä kertaa tarkka ja eksakti kysymys, ”Äiti, miten äidit ja isit tekee vauvoja?”. Olimme siis bussipysäkillä aamuruuhkassa. Näitä legendaarisia ajoituksia jotka varmaan monelle vanhemmalle ovat tuttuja. Mä hanskasin mielestäni tilanteen tosi hyvin, vastauksellani ”No isi laittaa semmosen vauvansiemenen äidin mahaan, ja sitten siitä kasvaa vauva.” ”Ai, no pitääkö sitä vauvansiementä sitten kastella että se kasvaa vauvaksi?”. Huomatkaa että olemme juuri istuttaneet rairuohoa sekä kotona että päiväkodissa, ja pieni innokas puutarhuri ilmeisesti ajatteli alkaa tehtailemaan pikkusisarusta itselleen.

Meinasi olla pokassa pitelemistä siinä koko bussipysäkillisellä vastaheränneitä aikuisia. Mä vastasin kuitenkin tosi coolisti että ei sitä tarvitse, mutta se hengailee vedessä siellä mahassa. Mulla piti onneksi pokka hyvin ja neiti tyytyi tähän vastaukseen tämän aiheen osalta. Pian siirryttiinkin jo turvallisempiin aiheisiin, kuten siihen miksi rakeet ovat kovia ja lumihiutaleet pehmeitä, ja siihen mistä johtuu että meillä on juuri neljä vuodenaikaa.

Kysymyskausi oli hetken aikaa tauolla, ehkä meidän lapset keskittyivät prosessoimaan kaikkea aikaisemmin imemäänsä tietoa eivätkä kyselleet (ihan niin) paljoa. Mutta nyt se kausi on tullut takaisin, entistä voimakkaampana. En voi kieltää ettenkö nauttisi tästä. Musta on ihan parasta vastailla lasten kysymyksiin, ja seurata miten he käsittävät asioita ja millaisia päätelmiä tekevät minkäkin vastauksen perusteella.

Kaikkein huvittavinta on ehkä se, kun kuopus ei aina ihan ole vielä samalla sivulla esikoisen kanssa, ja mun vastaillessa esikoisen kysymyksiin hän muodostaa vastausten perusteella aivan omanlaisiaan ajatuksia. Ne ovat välillä aika loistavia.

Välillä on myös kivaa kysellä itse lapsilta kysymyksiä, ja he rakastavat kun heiltä kysellään. Tänään mä kysyin esikoiselta että onko kivaa olla isin ja äidin lapsi? Ja hän vastasi että ”No on, koska mä tykkään teistä ja ku te ootte niin mukavii!”. Mua aidosti kiinnosti mitä mieltä hän on, onko siistiä olla juuri meidän mukula, koska tiesin että hänen vastauksensa on brutaalin rehellinen.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3 Ja kiitos hurjasti tsempistä ja kauniista sanoista edelliseen postaukseen, teidän vertaistuki on ihan korvaamattoman arvokasta.

Vihdoinkin sain ekan osan videovastauksia kuvattua ja editoitua, ja tällä kertaa ne käsittelevät sopivasti tätä kaksikielisyysaihetta, josta on muutenkin tullut nyt jonkin verran kyselyitä kun päivähoidosta kirjoittelin. Mä videon alussa kerronkin vähän miksi tämä video on tässä vasta nyt, mutta vielä kerran pahoittelut siitä että näissä on kestänyt näin kauan. Lapsetkin vilahtavat videolla loppupuolella, ja taustalla voi kuulla kuinka värikynät viuhuvat kun Elsa, Anna ja Olaf saavat väriä pintaan.

Suora linkki videoon TÄSSÄ jos upotus ei jostain syystä toimi.

Mä yritän saada myös seuraavat osat tehtyä mahdollisimman pian, kysymyksiä on kuitenkin vielä paljon.Videoiden kanssa se kynnys aloittaa on vaan niin paljon suurempi, kuin kirjallisten vastausten kanssa. Koko projekti valmiiksi postaukseksi on niin erilainen. Toivottavasti tämä video selvensi vähän ajatuksia tämän meidän kielisekoituksen suhteen. Mä uskon että se yhtälö voi kuulostaa hassulta että kumpikaan vanhemmista ei ole suomenruotsalainen ja silti lapset ovat ruotsinkielisessä päivähoidossa.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

Blogimaailmassa kiertänyt #Boyfriend -kysymyssetti on nyt rantautunut tännekin, ja Otto ystävällisesti vieraili omalta tontiltaan tännepäin vastatakseen 25:n kysymykseen koskien minua. Pakkohan mun oli tämä toteuttaa koska paloin salaa halusta kuulla Oton vastaukset kysymyksiin, joihin niin monien muiden vastaukset olin jo lukenut. Mun mielestä Oton vastaukset oli ainakin aika huippuja, ja aika lähelle hän myös osui monessa vastauksessa, yllättävän lähelle, eikä unohtanut pientä kettuilua omaan ottomaiseen tyyliinsä.

Postauksen kaikki kuvat on muuten ottanut meidän neiti melkein-neljä-vee eli Tiara. Kolmijalkaan kameran kiinnittävä välikappale oli teillä tietymättömillä, kiitos minun joka olen tukkinut sen jonnekin mihin se ei kuulu, ja siksi piti vähän soveltaa. Tiara on ilmeisen kiinnostunut usein mukana pyörivästä kamerasta, ja oli erittäin tyytyväinen saadessaan auttaa äitiä ja isiä ottamalla kuvia. Pitääpä antaa jatkossakin neidin harjoitella kuvaamista jos vain kiinnostus riittää! Mun mielestä nämä kuvat ovat aika hitsin hienoja, jos miettii että kuvaaja kokeili tätä kameraa ensimmäistä kertaa, ja kokemusta ei juurikaan ole kuvaamisesta. Tästä voisi ehkä päätellä että Olympuksella onnistuu aika moni, jos nelivuotiaan jälkikin on tällaista ;).

1. Jos hän katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii? Enemmän kuin todennäköisesti jonkinsortin reality. Idols, Voice of Finland sekä kaiken maailman sokkona alasti anopin kanssa naimisiin ovat Iinalle ihan ykköskamaa.

Oikein, mutta yleisesti ottaen mä tykkään ainoastaan ekoista jaksoista realityissä. Katson kaikesta aina ekan jakson, mahdollisesti tokankin jos siisteimmät jutut venytetään sinne asti, ja sitten siirryn seuraavan sarjan seuraavaan ekaan jaksoon.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa? Jonkun kevyen voimakkaan öljypohjaisen, harvemmin meillä mitään valmista kastiketta edes on. Sinappia, hunajaa, punaviinietikkaa ja pippuria öljyyn niin kaikki tykkää. Paitsi lapset.

Nami, kyllä!

3. Mikä on hänen inhokkiruoka? Maksalaatikko, monen muun ”perinteisen” suomalaisen ruoan kaverina. Tiedättekö te kuinka rankkaa on on luopua hernekeitosta? Yksin itken ja syön sitä aina kun vaimo lapset ovat jossain.

Kyllä mä syön hernekeittoa mutta mulla ei koskaan tee sitä mieli, kun kaupassa Otto kysyy että mitä tekee mieli! Niin kerta. Mutta jos tulisin kotiin ja täällä odottelisi höyryävä hernari pekonikuutioiden ja sinapin kanssa niin kyllä mä söisin. Maksalaatikkoa ei pelasta edes pekoni.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? Joko jonkinsortin pastan tai jotain missä on kalaa. Parhaassa tapauksessa molempia yhdessä. Sen harvan kerran kun drinkki korvaa veden on mojito helppo voittaja.

True dat!

5. Mikä on hänen kengänkoko? Pieni?

36-37, kai se on aika keskiverto?

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi? Jotain helvetin fiksua ja tärkeetä. Kuten verhoja, tai värikyniä.

Oikea vastaus olisi ollut laukkuja, koska niitä mä kerään ja Otto auttaa mua keräämään niitä. Mutta kai noi värikynätkin ihan hyvä keräyskohde olis.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä? Nyt täytyy ihan rehellisesti tunnustaa että tuskin yhtään mitään. Kaikenmaailman herkkusafkoista innostutaan kuukaudeksi kerrallaan, ja sit se onkin ”ällöä”. Toast skagen ehkä paras ehdokas, jota sattuneesta syystä teen vain muutaman kuukauden välein.

Otto tuntee mut liian hyvin! Mutta suklaata mä syön joka päivä jossain muodossa, se on totta että kyllästyn usein johonkin tiettyyn herkkuun ja sitten siirryn seuraavaan. Toast skagen on hyvää, voisitko Otto tehdä tänään?

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee? Todella vaihtelevaa. Kaikki Apulannasta dubsteppiin uppoaa jossain määrin, mutta aina kun Iina haluaa laittaa musiikkia, pamahtaa Spotifyn top-lista päälle.

Ihan totta. Mulla on tosi laaja musiikkimaku, mutta yleensä en jaksa miettiä ja kuuntelen vaan top-listaa. Joskus innostun soittamaan lapsille kaikkia nuoruuden lemppareita ja laulan täysillä.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää? Stereotyyppisen naiselliseen tapaan kaikki romanttiset komediat uppoavat vaikka kuinka olisi oikeasti armotonta paskaa, mutta muuten kaikesta mikä määritellään ”hyväksi”. Avengers, Tarantinon leffat yms. Paitsi Taru Sormusten Herrasta/Hobitti, jumalauta.

Toiminta on jees, yleensä toimintaleffat on aina edes keskivertoja, siksi ne on jees. Ja kaikki älykkäät leffat ja suuret draamat. Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti -leffat ei vaan uppoa, silmät menee väkisin kiinni ja alkaa haukottaa vaikka kuinka monta kertaa kokeilisi.

10. Minkä väriset silmät hänellä on? Vasta auringon aamuisesta hellästä syleilystä nauttivan taivaanrannan siniset, eiku.

Voi ihana! Mulla on samanväriset siniharmaat kuin koko meidän perheellä.

11. Kuka on hänen paras ystävä? Ihan parhaita parhaita ystäviä löytyy kaksi jostain sianpieremän rajan takaa, Netta ja Emmis. (Ootteko harkinneet tänne sivistyksen pariin muuttamista joskus? Täällä on Iina ja kummilapsia.)

No Netta ja Emmis on ollut lukiosta asti mulle superläheisiä, ja parhaita ystäviä todellakin, mutta onneksi täältä lähempääkin löytyy lisää parhaita ystäviä<3 En toki pistäisi pahitteeksi jos kaikki parhaat kaverit löytyisivät vaikka tästä saman kadun varrelta, mutta onneksi on whatsapp ja puhelin ja juna ja auto ja lentokone.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä? En tee koskaan mitään ärsyttävää, olen täydellinen.

HAH! No okei, ei kovin montaa tollasta asiaa ole. Mutta yksi  on se tuoli johon Otto kerää aina vaatteita. Ensin siinä on vain edellispäivän vaatteet ja sitten siihen pikkuhiljaa kertyy lisää ja lisää jokapäivä.

13. Missä hän on syntynyt? Helsingissä, kättärillä.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi? Pieni, ruma, tahmainen ja littana.

Voi rakas Otto! Mä olisin iloinen pienestä, rumasta, tahmaisesta ja littanastakin kakusta, kunhan siinä olis suklaata.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? Kännykkänsä. Nettikaupat, Facebook, iltalehdet ja muu sosiaalinen media. Mitä enempää voisi nainen tarvita?

Otto unohti listasta asunto- ja äkkilähtösivut, candy crushin ja blogit! Mutta ikäväkseni mulla ei koskaan ole aikaa selata puhelinta muutamaa minuuttia kauempaa kerrallaan,  joten ton kysymyksen voisi muotoilla ”viettäisi”. Ja hei, kyllä toi aviomieskin on ihan kiva tyyppi jonka kanssa vietän monia tunteja tai voisin olla vaikka 24/7. 😉

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin? Moniajon jalon taidon. Ellei kyse ole kännykästä niin koskaan ei voi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, aina seitsemää. Minimaalisin vahingoin jopa. Ei voi ymmärtää.

Multitasking is my middlename.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? Riippuu keneltä kysyy, yleinen mielipide vissiin se että minä olen outo, mutta raaka kala. Sushi. Se on herkkua, he sanoivat. Kokeile edes, he sanoivat. Olen kokeillut, kahdesti. Ei ota pysyäkseen sisällä.

Juuri niin Otto, sushi ei ole outoa.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? Samaa kolmea kuin kaikki muutkin, avaimia, puhelintaan ja lompakkoa.

Jep, ja näin kesällä lisään vielä aurinkolasit, ilman niitä ei voi mennä mihinkään!

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään? Se kun siivotessa minä usein aloitan omasta tietokonepöydästäni/miesnurkastani. Sori nyt vaan muru mutta pakko sekin on siivota, olohuoneessa kun on. Keittiö ei karkaa mihinkään.

TÄMÄ! Tämä olis pitänyt olla silloin aiemmin kun kysyttiin miehen usein tekemistä asioista joista en pidä. Kun voisi esimerkiksi keskittyä sellaiseen yleissiisteyteen, imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen ensin ja sitten näperrellä ne johdot kauniisti ja pyyhkiä sen yhden sormenjäljen tietokoneen ruudusta kun kaikki muu on siistiä. Mutta ei, se pitää tehdä ensin, vaikka vieraat olisivat tulossa puolen tunnin päästä. Ei voi ymmärtää, mutta olen oppinut sietämään tässä vuosien aikana.

20. Entäs piristymään? Se kun saan miesnurkkani siivottua, eiku. Kyllä se on se pyhä kolminaisuus, suklaa, sohva ja Netflix. Laatusarjoja alle kympillä kuussa, myös mobiililla, kokeile nyt!

Juuri näin. Mutta pyhä kolminaisuus on Otto, sohva ja Netflix <3

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee? Rihannaa?

No en varsinaisesti ihaile ketään julkisuuden henkilöitä. Mutta ihailen monia eri elämänalueilla menestyneitä ihmisiä ja imen itseeni inspiraatiota. Rihanna on kyllä aika ihana silti.

22. Millainen hän on tyttöystävänä? Rakastava, hellä, huolehtiva ja voimaannuttava. Ja sit me mentiin naimisiin.

Otto on ihana.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi? Nyt täytyy pistää oman heikon muistin piikkiin mutta en ole satavarma. Isäni hän tapasi jokusen vuotta sitten jossain. Äitini haudalla ei olla vielä yhdessä käyty.

Kyllä se oli vuosi 2011 kun tavattiin ensi kerran sun isän kanssa.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä? Tällä hetkellä ei mitään ”villitystä” varsinaisesti ole. Kämppää pistettiin vähän uusiksi mutta sekin oli yhteinen juttu. Oma kestosuosikkini Kotisinappi ruisleivän päällä on löytänyt tiensä Iinankin iltapalaan, innolla odotetaan onko kyseessä villitys vai ei.

Kotisinappi on yksi hienoimpia asioita joita Otto on mulle opettanut. Joulukinkkuleivistä se lähti, ja laajeni sitten muuallekin.

25. Millainen on hänen kotilook? Täysin päinvastainen kuin blogin asukuvat. Levinneet meikit jos meikkiä ollenkaan, eripariset sukat, reikäiset pieruverkkarit puoliksi jalassa, hiukset miten sattuu, kulahtanut toppi ja rintsikat jossain ihan muualla kuin päällä. Sellainen kotitonttu.

Se on totta, mä olen kotona kunnon rönttöinen kotitonttu.

Joku kommentoi edelliseen postaukseen, että on ikävää kun kysymyksiä ja vastauksia ei ole erotettu toisistaan mitenkään. Postauksessa kysymykset oli kyllä lihavoitu, mutta en sitten tiedä jos sivu ei vaikkapa ladannut kunnolla tai oli jotain muuta ongelmaa. Tässäkin postauksessa nyt kysymykset on erotettu lihavoimalla, Oton vastaukset on normaalilla tekstillä ja mun kommentit on kursivoitu. Toivottavasti toimii ettei mene sekavaksi.

Kiitos hurjasti Otolle vaivannäöstä, on se kyllä aika ihana mies <3

Tässä tulee viimeinen osa kirjallisia vastauksia teidän kysymyksiin. Aiemmat neljä osaa löytyvät Vastauspostaus-tagin alta, kuten myös tulevat videovastaukset joihin siirryn seuraavaksi.

Tää kysymys on kyllä Otolle, mutta oon miettiny jo jonkin aikaa, et onko Otto käynyt armeijan/sivarin ja jos ei, niin miksi? Kyllä Otto on armeijassa käynyt, mutta se jäi kesken selkä- ja polvivammojen takia ja Otto sai vapautuksen.

Milloin ja miten tajusit olevasi raskaana Tiarasta? Tajusin sen heti kun kuukautiset jäivät pois, ja sitten vain ostettiin testi.

Kauanko olitte tapailleet Oton kanssa huomatessasi olevasi raskaana? Me oltiin tunnettu kuusi viikkoa.

Ajattelitko edes muita vaihtoehtoja kuin lapsen pitämistä? En ajatellut.

Ajattelitko heti raskaustestin aikana mahassasi olevan vauva vai pelkästään limapallo? No vauvaa mä ajattelin vaikka toki faktat tiedostin, mutta kyllä se limapallo heti omalta tuntui, haha!

Pelottiko sua ensimmäisenä raskausaikana? Mitkä asiat? (Esim. pysyykö Otto sun luona, miten pärjäät vauvan kaa, mitä läheiset ajattelee). Tottakai pelotti, ihan kaikki pelotti jossain vaiheessa, koska kaikki oli uutta ja me oltiin nuoria eikä oltu tunnettu kauaa. Mutta eniten pelotti se että jos vauvalle käy jotain.

Mitä läheiset sano ku kerroit raskaudesta? Miten äitisi reagoi? Miten kerroit äidillesi Otosta ja raskaudesta? Mun äiti oli heti onnellinen ja ihan innoissaan meidän puolesta, varsinkin kun mentiin Oton kanssa yhdesäs käymään Oulussa sitten. Kaikki läheiset olivat meidän tukena ja reagoivat onnitellen ja iloisena, ja muiden reaktioilla ei meille mitään väliä ollutkaan.

Todennäkösesti oot vastannu näihin kysymyksiin jo aiemmin, mut ehkä sun muistikuvat on muuttunu. Kaduitko hetkeekään, ettet tehnyt aborttia? En katunut enkä ole vielä tähän päivään mennessä katunut, enkä tule katumaan.

Oliko abortti ehdoton ei? Oli. En ikinä tuomitsisi ketään toista joka sen on tehnyt, mutta itseni kohdalla en vaan voinut sitä edes ajatella vaihtoehtona.

Mikä äidissä olossa on parasta? Se että saa olla lasten kanssa ja katsoa miten he kasvavat ja oppivat uutta joka päivä. Ja se miten hurjan rakkaita ne muksut on ja miten pönttöjä juttuja niillä on.

Mihin äidiksi tulemisessa kannattaa varautua? Siihen että mikään tässä maailmassa ei riitä kuvailemaan sitä rakkauden määrää jota lapsia kohtaan kokee. Ja siihen että kakka on ällöä. Ja että joskus lapset koettelevat hermoja oikein olan takaa, eikä joka sekunti kykene olemaan se ihanneäiti joka haluaisi olla.  Tästä kysymyksestä saisi itseasiassa aika hyvän postausaiheen, pitääpä laittaa korvan taakse!

Mitä mieltä olet siitä, että nainen on yksin raskausaikana ja kasvattaa yksin lapsensa? No mun mielestä se on ihan mielettömän upeaa että jotkut naiset siihen pystyvät ja niin haluavat tehdä. Eipä muakaan tässä olisi jos mun äiti ei olisi päättänyt selvitä kaikesta yksin.

Aiheuttaako sosiaalinen media sinulle ulkonäköpaineita, joudutko miettimään tarkemmin esim. mitä puet päälle? No ei oikeastaan sosiaalinen media, mutta blogimaailma kyllä ja bloggaaminen, sekä sen mukanaan tuomat tapahtumat ja muut. Mutta toisaalta mä nautin ja olen aina nauttinut muodista ja laittautumisesta, en mä siitä useinkaan ota paineita vaan olen innoissani että on syitä laittautua ja pukeutua kivasti.

Haluaisitko osata soittaa jotakin soitinta, jos niin mitä? Pianoa.

Jos Otto kieltäisi sua ostamasta lisää vaatteit, tottelisitko ”käskyä”? 😀 No en kyllä! Mutta en usko että Otto ikinä kieltäisi, ainakaan ostamasta mulle itselleni vaatteita, koska en shoppaile mitenkään kauhean usein tai ainakaan paljoa kerralla.

Kuulutko kirkkoon? Onko uskonto sinulle tärkeä elämässäsi? Mitä ajattelet eri uskonnoista, esim. Jehovan Todistajista? Kuulun kirkkoon. Mä en oikein osaa vastata tuohon toiseen kysymykseen. Mun elämänarvot poikkeavat perinteisistä kristillisistä arvoista esimerkiksi siinä että kannatan tasa-arvoista avioliittolakia ja homojen adoptio-oikeutta, mutta en kuitenkaan halua erota kirkosta koska näen että kirkossa on myös oma osansa joka on mennyt eteenpäin ja hyväksyy erilaisuuden ja sen että kaikille ihmisille kuuluu samat oikeudet. Muista uskonnoista en ole mitään mieltä, mulle on ihan sama mihin kukakin uskoo kunhan ei vahingoita uskonnon nimissä ketään toista millään tavalla.

Koko perheenne ilmeisesti kuuluu kirkkoon, joten jos ei ole liian henkilökohtaista, olisi kiva kuulla mitä asia merkitsee sinulle. Nykyään moni eroaa kirkosta ja lapsille pidetään nimiäisiä ilman seurakunnan jäseniksi kastamista – olitko tai oletko itse miettinyt sitä vaihtoehtoa, ja miksi olet/olette päätyneet nykyiseen valintaan? 🙂 Vastaisin mielelläni mutta en oikein itsekään tiedä mitä se mulle merkitsee, onneksi mulla on koko elämä aikaa selvittää sitä merkitystä. Meillä oli sama pappi molemmissa kastetilaisuuksissa, sekä meidän häissä ja se oli ihanaa että meitä oli siunaamassa ihminen joka oli nähnyt meidän komatkan vanhemmiksi ja aviopariksi.

Mikä laulu kuvaa sun elämää tällä hetkellä parhaiten? Apua, tää on paha! En mä yhtään tiedä mikä laulu kuvais mun elämää tällä hetkellä parhaiten Musta Karri Koiran Hesan Naiset on hyvä, sitä mä kuuntelen tällä hetkellä eniten, mutta ei se kyllä mun elämää kuvaa mitenkään.

Mikä on sellanen bändi/laulu johon palaat aina uudelleen ja joka ei nyt välttämättä oo lempilaulu mut sellanen johon ei koskaan kyllästy? (harvinaisen sekava kysymys :D) Varmaankin A Day To Remember. Ja Rihannan kaikki muut biisit paitsi uusimmat.

Mikä on sun varhaisin muisto lapsuudesta? Muistan kun istuin mun enon auton takapenkillä, ja sain vappuilmapallon, ja siellä autossa oli mun äiti ja mun äidin pikkuserkku joka oli Jenkeistä käymässä täällä. Olin kuulemma silloin kaksivuotias. Muistan vaan sen hetken kun sain sen ilmapallon mun käteen, en mitään tuntemuksia tai mitään, mut tää on mun varhaisin muisto, jonka oon itse kertonut enkä kuullut vaan muilta.

Ootko tyytyväinen sun nimeen vai onko joskus ollu hetki että haluaisit olla toisenniminen ja jos on, niin minkä niminen? Oon mä aina tykännyt mun nimestä, ja tarhassa oli kova juttu kun mun parhaalla kaverilla oli sama nimi!

Mikä on sellanen asia, jonka toivot tyttöjen muistavan varhaislapsuudestaan? Läsnäolo ja rakkaus, mä toivon että he muistavat sen että heillä on ollut turvallinen ja hyvä olla ja ollaan puuhasteltu yhdessä kaikkea.

Kuunnellaanko teillä lastenlauluja ja mikä on sun lemppari? Kuunnellaan paljonkin. Mun lemppari on Ipanapa räp-levyltä Sini Sabotagen (?) Kaikkihan me ollaan prinsessoi.

Sun mielestä maailman romanttisin laulu? A Day To Rememberin If it means a lot to you.

Jos olisit eläin niin mikä olisit ja miksi? Mä olisin varmaan joku apina, koska apinat on niin ihania ja oon aina tykännyt niistä.

Minne urheilu- ja liikuntainnostuksesi jäi? Urheiletko tai liikutko tällä hetkellä mitenkään? 🙂 Se jäi arjen jalkoihin. Kaksi työtä ja kaksi lasta on sellainen kombo että ihailen kovasti niitä jotka heti alkuun jo saavat samaan yhtälöön säännöllisen liikunnan. Itse en siihen pystynyt, nykyään käyn satunnaisesti lenkillä silloin kun siltä tuntuu, ehkä kerran kaksi viikkoon, enkä ota stressiä.

Haluatteko lisää lapsia? Juuri nyt on hyvä näin mutta eihän sitä ikinä tiedä, kun ollaan kuitenkin aika nuoria vielä.

Haluatteko eläimiä? Ehdottomasti sitten kun meillä on tarpeeksi aikaa huolehtia lemmikistä sen ansaitsemalla tavalla.

Asutte veden äärellä, pelottaako se? Esim kun lapset kasvaa ja on keskenään ulkona. Tai kun esim nyt otatte asukuvia niin jos lapset meniskin laiturin reunalle. Ainahan kaikki pelottaa, mutta pitää vain takoa tarpeeksi monta kertaa lapsille päähän että sinne veteen ei mennä ilman lupaa ikinä, olla itse valppaana ja toivoa että kaikki menee hyvin. Onneksi meidän tytöt on vielä niin pieniä ettei tarvitse mistään keskenään ulkoiluista vielä murehtia.

Onko nykyinen työpaikkasi vaikuttanut opiskelusuunnitelmiisi/innokkuuteesi jotenkin? No ei muuten kuin lykkäämällä suunnitelmia, juuri nyt on niin paljon tekemistä molempien töiden tiimoilta, että ei ole aikaa edes haaveilla siitä että voisi lukea pääsykokeisiin ja yrittää päästä sisään. Katsellaan sitten joskus myöhemmin mihin se elämä kuljettaa, juuri nyt asiat on niin hyvin kuin mahdollista.

Pitäisikö kyy rauhoittaa? Mä en tiedä kyllä kyykäärmeistä valitettavasti yhtään mitään, joten siinä mielessä vähän paha kysymys!

Ostatko Otolle paljon vaatteita? No jonkin verran, yleensä me kyllä shoppaillaan yhdessä aina ja ostetaan vaatteita yhdessä. Joskus jos olen yksin kaupoissa ja löydän jotain kivaa ja Oton tyylistä, niin saatan ostaa.

Mikä on lempileffasi? Inglourious basterds on superhyvä, ja Titanic, sen olen nähnyt varmaan miljoona kertaa. Rakastan katsoa leffoja ja on vaikea valita lempparia.

Millä viikolla plussasit Tiaran? Entä Zeldan? Molemmat viikolla 4+.

Kumman synnytys oli mielestäsi vaikeampi / rankempi? Synnytykset oli tosi erilaisia, vaikeampi ja rankempi oli ehkä Tiaran synnytys, kun hän kuitenkin oli perätilassa ja olin ensisynnyttäjä. Mutta molemmista jäi tosi hyvät fiilikset kuitenkin ja hyvinhän ne molemmat sujuivat onneksi.

Jos sinun pitäisi muuttaa etunimesi, niin minkä niminen olisit? (ja tähän ei mielellään vastausta, että et haluaisi muuttaa vaan olla edelleen Iina; vaan ajatusleikkinä, jos et enää saisikaan pitää oma nimeäsi… 😀 ) Apua! Tää on tosi paha! On niin paljon kauniita nimiä maailmassa. Lapsena mä tykkäsin kovasti nimestä Alexandra, ja on se aika kaunis vieläkin, ehkä mä siis sanon että Alexandra.

Tosiaan tässä tuli vikat kirjalliset vastaukset, ja seuraavaksi siirryn videovastauksiin! Ensimmäiseksi on tulossa video aiheesta kaksikielisyys, koska siitä oli hurjan paljon kysymyksiä. Yritän saada videon tehtyä jo tämän viikon aikana, mutta siinä on puuhaa koska haluan tehdä sen hyvin ja sillä tavalla että se ei olisi vain sellaista puhuva pää -höpötystä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi!

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3