Oma puhelin eskarilaiselle, miksi?

21.07.2017

Arvasin ehdottomasti etukäteen, että puhelimen ostaminen eskarilaiselle jakaa mielipiteitä, ja joillakin nousee karvat pystyyn. Mulla on varmasti erilainen lähestymistapa teknologiahankintoihin lapsille, kuin heillä jotka niitä kauhistelevat. Mun mielestä teknologiaa ei kannata pelätä tai kauhistella, vaan ottaa siitä ne parhaat puolet käyttöön ja yhteisesti sovituilla säännöillä estää huonoja puolia edes tulemasta esiin.

Mun on vaikeaa ehkä ymmärtää tätä nykyajan pelon lietsontaa ja kauhistelukulttuuria – jossa mielestäni on kyse vain siitä, että ei oikein ymmärretä minkä kanssa ollaan tekemisissä, ja miten siihen kannattaisi suhtautua. Kauhistelua paremmin toimii mun mielestä se että ottaa asioista selvää, ja tekee selkeän strategian kuinka itse haluaa toimia. Kannattaa myös lukea faktapohjaista tietoa kaikista realistisista riskeistä, ja varautua niihin huolellisesti.

Kaikki on tietysti kiinni myös lapsen luonteesta, ja vanhemmista – jos kyseessä on lapsi jonka kanssa saa muutenkin tapella iPadin käytöstä, tai siitä ulkoileeko ja leikkiikö hän tarpeeksi vai katsooko vain Netflixiä, ei puhelinta varmaan kannata hankkia ennen kuin on ihan pakko. Ja tietysti jos itse kokee olevansa kyvytön asettamaan turvallisia ja selkeitä rajoja puhelimen käyttöön (ja vaatimaan niiden noudattamista), sitä ei tietenkään kannata hankkia.

 Jos taas kyseessä on lapsi, jonka kanssa on aina toimineet selkeät säännöt, eikä mitään addiktoitumisen merkkejä teknologiaan tai piirrettyihin ole ilmassa, en usko että siitä mitään haittaa on jos samalla linjalla jatketaan mutta vähän mahdollisuuksia lisäten. Päin vastoin.

Meillä on ollut lapsilla käytössä iPadi jo 2,5 vuotta. He osaavat käyttää sitä todella hyvin, ja meillä on ollut sääntönä että sitä saa käyttää puoli tuntia-tunnin kerrallaan, ja ei joka päivä. Kipeänä ja matkoilla joustetaan, ja esimerkiksi pitkät automatkat sujuvat kivasti padien ansiosta meillä aina. Harvoin tulee lapsilta mitään ” koska ollaan perillä?” -kysymyksiä, kun he keksivät padeilla itselleen tekemistä koko matkaksi. Pitkän ajomatkan jälkeen padin voi hyvin loppulomaksi pakata pois, ja ottaa esiin sitten kun on kotimatka edessä.

Puhelin on tietenkin henkilökohtainen juttu, ja sitä saa kyllä käyttää joka päivä niin halutessaan. Mutta tuo puoli tuntia arkena/tunti viikonloppuna -sääntö on meillä edelleen voimassa myös puhelimen kanssa, ainakin näin eskarilaisena, kun ei eskarilainen sitä puhelinta vielä oikeasti ”tarvitse”, se on vaan kiva juttu.

Nyt viikon verran eskarilaisen puhelimen käyttöä ja sääntöjen noudattamista seuranneena, voin todeta että hän kuuntelee hyvin eikä kertaakaan ole uhmannut sovittuja rajoja. Automatkoilla mökille ja takaisin hän sai katsoa omaa puhelintaan koko matkat (1,5h), ja mökillä taas puhelin ei juuri ollut käytössä, paitsi muutaman kuvan hän halusi ottaa muistoksi, ja kerran soitti mummulle. Erittäin kohtuullisissa rajoissa siis mielestäni pysyi käyttö, ja näin on ollut kotonakin.

Uskon että tähän auttaa myös se, että puhelimessa ei oikeastaan juuri muuta uutta asiaa tullut hänelle kuin soittaminen, ja viestittely. Videoita meillä on aina saanut katsoa, ja lapsille sopivia pelejä ja opetussovelluksia pelata (niiden sovittujen rajojen puitteissa). Hän ei siis mitenkään nyt hullaantunut ja koukuttunut yhtäkkiä niistä, vaan on enemmän innoissaan siitä että saa soitella ja lähettää kuvia sukulaisille, ja ne muut jutut ovat sivuseikka.

No mutta, kun ensin on puhuttu rajoista, niin on aika kertoa kolme syytä MIKSI me ostettiin puhelin jo eskarilaiselle, eikä vaikka vasta ekaluokkalaiselle tai vielä vanhemmalle.

Miksi puhelin eskarilaiselle?

1. Ekaluokkalaiselle tulee todella monta uutta asiaa kerralla opeteltavaksi. Meillä vanhempina on tuvallisempi mieli jos lapsi opettelee ensin sujuvasti käyttämään puhelinta ihan vaan kotiympäristössä, ennen kuin alkaa liikkumaan itsenäisesti, ja oikeasti tarvitsemaan puhelinta. Kun puhelimen ostaa eskarilaiselle, on vuoden päästä siitä tullut jo helppo rutiininomainen juttu, ja soitto vanhemmille onnistuu varmasti tarvittaessa tilanteessa kuin tilanteessa.

2. Meidän suku ja ystäväpiiri, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on levittäytynyt ympäri Suomea, ja yhteydenpito toimii suurimman osan vuodesta puhelimitse. Oma puhelin mahdollistaa lapselle helpon yhteydenpidon ihan itse sukulaisiin ja kavereihin, joilla on puhelin. Monet esikoisen kaverit ja mun serkut ovat 1-2v vanhempia, ja heillä on ollut puhelin jo pari vuotta. Nyt eskarilainen pääsee mukaan videopuheluiden ja kavereille höpöttelyn maailmaan, eikä ikävä ole niin kauhea kun saa aina soittaa kun tuntuu siltä. Lisäksi hän voi soittaa ja viestitellä mummulle, isoisälle, tädille ja kummeille.

3. Kavereilla ja pihalla ollessa puhelin on kätevä. Lapsi saa itse liikkua tässä oman kotipihan pihatiellä (minne autoilla ei ole pääsyä), ja mennä tutulle kaverille, jonka vanhemmat ovat kotona, leikkimään. Tähän asti on aina pitänyt tulla kotiin kysymään lupaa erikseen, mutta nyt hän voi soittaa tai laittaa viestin että saako mennä, ja samalla kertoa kenelle kaverille menee. Lisäksi nyt voidaan itse soittaa esim. että ruoka on valmista ja pitää tulla syömään, tai muistuttaa kotiintuloajasta.

Onhan tuossa puhelimessa paljon muitakin hyviä puolia yhteydenpidon lisäksi, kuten se että nyt lapsi voi itse ottaa kuvia ja videoita (rakastaa valokuvausta) aina halutessaan, hän voi kuunnella äänikirjoja kätevästi puhelimestaan ja hän voi myös pelata sillä mun kummipojan kanssa Pokemon GO:ta, kun tähän asti hän on vaan joutunut seuraamaan sivusta Oulussa miten mun kummipoika käy Pokemon-lenkillä.

Mä teen vielä toisen postauksen sitten siitä millaiset periaatteet meillä on puhelimen käyttöön, millaisia turvapalveluita me asennettiin puhelimeen, ja miten me vanhemmat pystytään seuraamaan ja rajoittamaan käyttöä reaaliajassa (muutenkin kuin vain lapsen kanssa juttelemalla). Ja tietysti mitä sovelluksia meillä on käytössä eskarilaisella. Niin, ja muutama kysyi mikä puhelin me ostettiin. Me ostettiin Huawei P8 Lite, eli edullinen älypuhelin hyvällä kameralla. Neiti sai itse valita puhelimensa värin, sekä suojakuoren siihen, ja on siihen erittäin tyytyväinen.

Kuten sanottua, jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän perheelle hyvä juttu. Mä en tosiaankaan ajattele että on huonoa jos EI osta eskarilaiselle puhelinta, me vaan tehtiin nyt tällainen ratkaisu joka toimii meillä, ja jollain toisella toimii joku toinen. Mun mielestä ylipäätäänkin toisten valintojen arvostelu tai kauhistelu on aika turhaa, eikä johda mihinkään.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3


Kaksi suurta merkkipaalua samana päivänä

14.07.2017

Meidän perjantai on pitänyt sisällään touhua, ulkoilua ja uusia juttuja. Käytiin nimittäin ostamassa esikoiselle hänen elämänsä ensimmäinen oma puhelin tänään. Mä ajattelin kirjoittaa tästä puhelin-asiasta ihan oman postauksensa, kun siitä on varmasti paljon kirjoitettavaa ja vinkattavaa. Ei ole mikään ihan pieni juttu ottaa puhelinta eka kertaa käyttöön lapselle, ja kaikkien asetusten ja sovellusten ja liittymien kanssa saa olla tosi tarkkana, niinkuin ollaan oltukin. Esikoinen on aivan liekeissä puhelimestaan, ja sen käyttöä ollaan harjoiteltu kovasti tänään yhdessä.

Kyllä täytyy myöntää että tämä merkkipaalu herkisti mut, vaikka kyllä me ollaan hupiakin tästä jo saatu. Neidin naputtelema ensimmäinen Whatsapp -viesti tädilleen meni ihan nappiin, ja hän kieli keskellä suuta kirjoitti ihan oikein asiansa. Mä kun luulin että hän olisi kommunikoinut ääniviesteillä, mutta ei, rohkeasti heti näppiksen kimppuun vain, ja hienosti sujui. Emojitkin muisti laittaa, ja nyt hän osaa jo lähettää kuvia ja videoitakin ihan iisisti. Ja nyt meillä on ryhmäkeskustelu, Tiara, äiti ja isi. AWW!

Puhelinshoppailun jälkeen tultiin kotiin, ja me leikittiin keskimmäisen kanssa muovailuvahoilla sillä aikaa kun Otto laittoi Tipan kanssa uutta luuria kuntoon. Zelda oli katsonut youtubesta videon jossa barbeille tehtiin muovailuvahasta päheitä vaatteita, ja hän toivoi että mä auttaisin häntä tekemään barbeille ihan itse muovailuvaha-vaatteet. Se oli yllättävän hauskaa! Siis niin simppeli idea, miten ei ole koskaan käynyt pienessä mielessäkään että voisi stailata barbeja muovailuvaha-vaatteilla??

Meillä oli tosi kivaa, mä autoin kaulimisessa, ja hän kertoi millaiset vaatteet halusi että leikkaan, ja sitten sai myös koristella vaatteet hienoilla itse askartelemillaan ympyröillä. Me istuttiin vaikka kuinka kauan keittiönpöydän ääressä askartelemassa ja mä yritin saada muka hienot ompeleetkin tehtyä hameeseen. Muovailuvahat on kyllä niin mahtavia, niin yksinkertaisia mutta taipuvat niin moneen. Ja on kyllä mahtava youtubekin, mä oon ainakin huomannut että meidän tytöt katsoo sieltä melkeinpä pelkästään DIY-videoita kaikista askartelu- ja lelujutuista, ja niistä saa mahtavia vinkkejä mitä voidaan yhdessä tehdä.

Käytiin illalla vielä iltakävelyllä tyttöjen kanssa ja ostettiin jäätelöt koko porukalle, ja sen jälkeen mentiin vielä leikkipuistoon hetkeksi leikkimään ilta-auringossa.

Merkkipaaluja on muuten saavuttanut meidän kuopuskin tänään – hänen ensimmäinen hampaansa on nyt tullut läpi. Sen sai äitikin tuntea tuossa nukuttaessa, kun hän innostui kiskomaan ainokaisella hampaallaan ja oikein venyttämään. Ah! Mutta ai että, en kestä, ensimmäinen hammas<3