Me lasketaan päiviä lomaan – kesälomareissu ostettu!

18.04.2018

Kirjoittelin pari viikkoa sitten meidän lomasuunnitelmista, ja nyt on vihdoinkin lomamatka ostettu. Katsottiin vaan ensimmäinen mahdollinen päivä jolloin päästään lähtemään, ja valkattiin lempparein kohde niistä mitä sille päivälle oli tarjolla. Päädyttiin ostamaan matka Rodokselle aivan mielettömän ihanaan hotelliin pieneen lomakylään, josta on kuitenkin lyhyt matka bussilla tai taksilla esimerkiksi Falirakiin ja Rodoksen keskustaan. Me odotetaan nyt lomaa niin innolla, että ei tosikaan.

Mä olen ollut itse lomalla Rodoksella Falirakissa 10-vuotiaana, eli 16 vuotta sitten, herregud ei voi olla noin kauan siitä. No joo, mutta Rodos on tosi ihana saari, ja mulle jäi lomasta ihanat muistot. En malta odottaa että päästään näyttämään Rodosta lapsille! Ottokin on käynyt siellä jo ennenkin, mutta lapsille kohde on aivan uusi, ja toki se on varmasti meidän lapsuusvuosista muuttunut paljon. Mä muistan vieläkin miltä Rodoksella tuoksui se lämmin kesäilma, tuoksuukohan siellä vieläkin samalta?

Me otettiin lomalle puolihoito, eli aamiaiset ja illalliset hotellilla. Lounaat, välipalat ja iltapalat sen sijaan mietitään itse. Tämä on meistä tosi hyvä ratkaisu, niin saa helposti vaihtelua, mutta ei tarvitse miettiä kaikkia aterioita joka päivä itse. Se on todellista lomaa, kun vertaa siihen että kotona suunnittelee ja valmistaa aina ne päivän viisi ateriaa.

Lapset aloittivat itse laskemaan päiviä, kun bongasivat mulle tulleesta vahvistussähköpostista, että montako päivää on jäljellä. Ehkä mun pitää siis askarrella lasten kanssa joku ”lomalaskuri” josta he saavat ruksittaa päivän joka päivä ennen nukkumaanmenoa. Niin ihanaa lähteä yhdessä reissuun, kun edellisen kerran ollaan oltu etelänlomalla ennen kuopuksen raskausaikaa. Pääsee pieni taaperokin eka kertaa nauttimaan lämmöstä, uima-altaista ja kaikesta muusta ihanasta.

Nyt tässä on jonkin verran järjestelyitä tehtävänä ennen lomaa, kuten se, että pitää käydä hakemassa kuopukselle passi ja ottamassa passikuvat. Mua naurattaa jo valmiiksi, kun mietin millainen passikuva yksivuotiaalle tulee. En kestä! Lisäksi pitää ostaa hänelle kunnon UV-puku tai pari, sekä pari isolieristä lierihattua, jotka suojaavat hyvin kasvoja ja niskaa auringolta. Myös isommat tarvitsevat vähän kesävaatteita, kun ei niille viime vuonna ollut oikein tarvetta, ja molemmat ovat ottaneet parin vuoden takaisesta huikean kasvuspurtin. Rodoksella on kesäkuussa keskilämpötila 30 astetta, eli lämpöä riittää varmasti. Tämä onkin eka kerta kun taapero pääsee elämässään nauttimaan helteistä, kun viime vuonna Suomessa ei ollut yhtäkään kunnon hellepäivää.

Mä muistan joitakin juttuja Rodokselta omalta reissulta, kuten Falirakin vesipuiston, laivamatkan Turkin puolelle Marmarikseen ja takaisin, pikku ”juna-ajelun” Rodoksen kaupungissa, sekä hauskan tivolin Falirakin keskustassa. Mutta nyt saa ehdottomasti vinkata omat lemppari Rodos -vinkit jos sellaisia on kertynyt! Varmasti Rodos on tosiaankin muuttunut paljon siitä kun siellä itse olen ollut. Mitä tehdä Rodoksella lasten kanssa? Parhaat ravintolat ja kaunein ranta?

Ihanaa kyllä oikeasti lähteä lomalle, sanoinko jo että ollaan ihan fiiliksissä! Sitten kun ollaan lomalla, mä aion jättää läppärin kotiin, ja laittaa sähköpostiin lomailmoituksen. Se tuntuu ehkä kaikkein kutkuttavimmalta ajatukselta, ihan oikea loma eka kertaa kahteen vuoteen, koska en laske lomaksi sitä viikkoa, kun pidin viikon tauon blogista ja vietin joka päivä aikaa mummun luona sairaalassa hänen viimeisinä päivinään. Tekee varmasti hyvää viikon ajan vaan rentoutua, ladata akkuja ja olla yhdessä koko perhe ilman mitään aikatauluja tai pakollisia juttuja. Rentoutua vaan ja olla.

Tästä kesästä tulee ihan HUIPPU!

Mihin te reissaatte tänä kesänä? Ja kertokaa ihmeessä niitä Rodos-vinkkejä, että mitä kaikkea kivaa tekemistä lapsiperheelle on Rodoksella! 


Miksi siivota kun voi fantastisoida

12.03.2018

Viime viikolla rakas tyttäreni kysyi, että voidaanko mennä yhdessä fantastisoimaan lastenhuone. Ensin olin vähän että ”no mitäs ihmettä se oikein tarkoittaa?” mutta sanoin kuitenkin että tottakai, ja lähdin uteliaan innostuneesti yläkertaan lapsen kanssa. Termi itsessäänhän oli siis ihan mahtava. ”Fantastisoida”. Siis kuulostaa niin hienolta ja positiiviselta! Ajattelin, että tarkoittaakohan se nyt jotain suuren suurta muutosta ja vaatiiko kenties budjettia tai jotain utopistisia haave-esineitä. Mutta ei. Arvatkaapa mistä oli kyse?

Kun mentiin yläkertaan, yleensä ei-niin-siivouksesta-kiinnostunut lapsi alkoi oma-aloitteisesti keräämään tavaroita paikoilleen, ja pyysi mua auttamaan. ”Fantastisointi aloitetaan siitä, että laitetaan kaikki tavarat paikalleen, kato tällee.” Näin helppoa ja yksinkertaista: vaihtaa tylsän ”siivota”-sanan tilalle vähän kivemmalta kuulostavan sanan, ja johan lähtee.  Ajattelin että pakkohan siinä on joku koira olla haudattuna, eikai tämä voi näin helposti mennä. Siellä me kuunneltiin musiikkia, kerättiin reipasta vauhtia tavaroita paikoilleen, ja fantastisoitiin yhdessä. Kun huone oli siisti, kysyin että ”No mitäs nyt tapahtuu?”. ”Nyt täällä on valmista, täällä näyttää fantastiselta”.

Huone oli siivottu ja näyttihän se nyt minunkin silmään ihan fantastiselta, siisti lastenhuone. Meillä oli hauskaa kun siivottiin yhdessä, ja puuha kävi päätä huimaavan nopeasti tavalliseen verrattuna. Miksi ihmeesä edes olin skeptinen aluksi? Lapset opettaa ainakin mua joka päivä, ja tämä oli taas hitsin hyvä muistutus siitä miten fiksuja ja oivaltavia he ovat. Miksi ihmeessä mä tylsän arkisesti pakertaisin ja siivoaisin, kun voin fantastisoida. Aivan järjettömän hyvä termi kaikessa mahtipontisuudessaan, ja aion ehdottomasti ottaa sen käyttöön.

Lapset osaavat nähdä hienoja juttuja ja mahdollisuuksia siellä, missä aikuiset aina eivät. Kun laskeutuu sinne lapsen tasolle ja ottaa kyyniset aikuisuuslasit pois päästä, voi itsekin ottaa vähän rennommin ja suhtautua ihan eri tavalla asioihin. Sama taktiikka kuin fantastisoimisessa toimii ihan kaikessa muussakin. Kun kääntää tylsät ja arkiset jutut päälaelleen, ne alkavat kuulostamaan paljon houkuttelevammalta. Tai näin ainakin mun mielestä. Otan monessa asiassa mallia meidän lapsilta, koska heillä on taito tehdä arjesta hauskaa ja mieleenpainuvaa.

Mun mielestä arjen suola on siinä, että osaa löytää sen ilon just niistä ihan tavallisista asioista. Oli se sitten siivous tai fantastisointi, ruuanlaitto tai mestarikokin oppitunti lapsille, hiusten pesu tai barbieleikit suihkussa (ja hiustenpesu siinä samalla). Kaikestahan voi tehdä tylsää tai kivaa. Aina ei tietenkään jaksa, eikä tarvitsekaan, mutta usein pääsee paljon helpommalla kun muuttaa jonkin perusjutun jännittäväksi seikkailuksi. Ja sen lisäksi että se on helpompaa, se on myös hauskempaa.

Yksi mullistavimpia hetkiä vanhemmuudessa on ollut mulle juuri se, kun olen tajunnut että mun ei tarvitse olla juuri sellainen vanhempi kuin joku muu on. Meidän elämän ei tarvitse näyttää juuri siltä kuin jollain muulla näyttää, eikä minkään osa-alueen mun elämässä tarvitse olla tylsää tai tuntua pakon vuoksi tehdyltä. Me voidaan soveltaa ja tehdä sellaisia ratkaisuja jotka sopivat just meille. Vanha kansa sanoo että ”ei kaiken tarvitse olla elämässä kivaa” mutta mä olen toista mieltä. Elämä voi itsessään tuoda vaikka kuinka paljon ikäviä ja hankalia asioita eteen, joten miksi en itse tekisi kaikesta siitä kivaa mistä voin?

Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että joka päivä olisi karkkipäivä, koska se on lasten mielestä kivaa, tai että koskaan ei tarvitsisi siivota koska se on lasten mielestä tylsää. Tarkoitan sitä, että nimenomaan tekee ne kaikki (tylsätkin) asiat oman perheen näköisesti ja niin, että ne ei-niin-hohdokkaatkin jutut olisivat mahdollisimman mukavia.

Mahtavaa maanantaita tyypit <3