Salainen kikatushetki

30.08.2017

Tänä kesänä olen huomannut että meidän isommat tytöt alkavat oikeasti olla aika isoja, heillä on hurjasti fiksuja ajatuksia, hyviä läppiä ja paljon kysymyksiä. Tänä kesänä ollaan myös lanseerattu ihan uusi juttu ihan lasten itsensä toimesta, sellainen, josta mä vähän salaa olin haaveillutkin silloin kun tytöt olivat vielä pieniä.

Se tapahtui ihan sattumalta yhtenä iltana, kun olin kolmestaan tyttöjen kanssa kotona Oton ollessa jossain reissussa. Me päädyttiin istuskelemaan tyttöjen nukkumahuoneen lattialle tyynyjen päälle, puhelimesta pauhasi Marcus & Martinus, ja yhtäkkiä alettiin jakamaan salaisuuksia. Kysyin muutaman ”oikean” kysymyksen ihan vahingossa, ja yhtäkkiä sitä asiaa rupesi vaan pulppuamaan hulluna, söpöjen kikatusten säestämänä. Puhuttiin ihastumisesta, rakkaudesta ja salaisuuksista. Supatettiin ja kiherrettiin. Kyllä, 4- ja melkein 6-vuotiaiden kanssa. Nuorena se on aloitettava.

Jaoin tyttöjen kanssa muistoja omasta lapsuudestani. Kuinka eskarissa olin valtavan ihastunut yhteen toiseen eskarilaiseen (yhdessä kahden kaverini kanssa), jonka laatikkoon vietiin sydämen muotoisia lappuja joissa luki jotain ”oot söpö t. salainen ihailija”. Tytöt nauraa kihersivät, ”äitiiiii eihän noin voi tehdä!”. Ja samalla he kertoivat omista jutuistaan, ja mä kyselin lisää.

Tämä on jotain sellaista mistä mä unelmoin, kun sain kuulla että musta tulee äiti. Että meidän lapset haluavat ihan itse jakaa ne tärkeimmät ja salaisimmat asiat mulle ja jutella mun kanssa. He luottavat muhun ja avautuvat mulle, ja tietävät että mulle voi kertoa ihan mitä tahansa, ja mikä tärkeintä: haluavat kertoa mulle omia asioitaan. Mä tiedän että he ovat vielä pieniä, ja tässä iässä äiti vielä onkin useimmilla se luottotyyppi jonka kanssa voi puhua kaikesta, niinkuin kuuluukin. Mutta kovasti toivon, että meillä säilyy tämä keskusteluyhteys läpi elämän, myös teini-iässä. Toivon että he kokevat aina, että mulle voi tulla juttelemaan, mä en hermostu enkä naura, enkä tuomitse.

Mulla on ollut oman äidin kanssa aina sellaiset välit, että olen voinut kertoa ihan mitä tahansa pelkäämättä että hän tuomitsee. Silloin kun olin teini, mun äiti oli yksi niitä harvoja joille mun kaveritkin uskalsivat puhua totta kaikesta. Mä toivon että voin itse olla samanlainen vanhempi läpi mun lasten elämän. Että kenenkään ei koskaan tarvitse pelätä mua, ja mun kanssa on mukavaa jutella, ja mä olen luottamuksen arvoinen. Olisi kauheaa jos oma lapsi sanoisi että ei voi puhua oman äidin kanssa jostain oikeasti tärkeästä asiasta.

Vaikka 4- ja 5-vuotiaat on pieniä, heillä on jo paljon omia ajatuksia, mielipiteitä ja kokemuksia joista heillä on tarve puhua, niin kavereiden kuin luotettavan aikuisenkin kanssa. Mä haluan aina olla sellainen vanhempi, jolla on aikaa kuunnella mitä lapsilla on sanottavaa, ja oikeasti keskittyä siihen mitä he kertovat. Jos mä olen meidän lasten mielestä sen arvoinen että he kertovat mulle suurimmat salaisuudet, niin todellakin mun täytyy silloin käyttäytyä sen mukaan. Eikä se ole pahitteeksi, että kertoo joskus omiakin harmittomia salaisuuksiaan lapsille, sillä he ovat aika hyviä pitämään salaisuuksia. Heille tulee hyvä mieli kun he tietävät että äitikin lähetti rakkauskirjeitä eskarissa, ja äiti vielä kertoo siitä luottamuksella.

Siitä meidän salaisesta kikatushetkestä tulikin tyttöjen mielestä niin kiva juttu, että nyt he haluavat viettää sellaisia melkein joka ilta. Olen myös huomannut että aina heillä ei ole edes mielen päällä mitään kovin suurta. Se ajatus siitä äidin huomiosta ja yhteisestä hetkestä lattialla kikatellen on vaan niin houkutteleva, että he vaan siksi kysyvät että ”jutellaanko äiti taas ja kuunnellaan musiikkia ja laitetaan ovi kiinni?”. Ja jutellaanhan me. Tai sitten ollaan ihan hiljaa, kunnellaan musiikkia, ja välillä vaan kikatellaan.

Niin tai näin, meidän tytöt on ihan parhaita, ja mä toivon että saan viettää näitä hetkiä hamaan tulevaisuuteen asti heidän kanssaan <3

Vietetäänkö teillä salaisia kikatushetkiä?


Novan neuvolakuulumiset & asiaa rokotteista

28.08.2017

Käytiin perjantaina Novan kanssa puolivuotis-neuvolassa, ja Nova esitteli koko taitorepertuaarinsa siellä. Mitoiksi saatiin 70cm (68,5cm) & 8640g (8340g). Mitat ei olleet hurjasti kasvaneet mutta neuvolan hoitaja totesi saman minkä itsekin järkeilin, että Nova on liikkunut kuluneen kuukauden aikana niin paljon, että ei ole ehtinyt paino nousemaan samaa vauhtia kuin aiemmin. Mutta hyvät mitat on edelleen, ja seuraava neuvolakäynti ihan normaalisti 8kk iässä, hyvin kasvaa kuulemma.

Samalla Nova sai rotavirusrokotteen viimeisen annoksen, jota ei viimeksi otettu, kun edessä oli parin päivän sisään pitkä automatka, joka muutenkin saattaa aiheuttaa masuvaivoja. Tästä kolmannesta annoksesta ei tosin tullut mitään vaivaa, luulen että suolistokin on jo paljon kehittyneempi nyt kuin 5kk iässä, jolloin ei vielä oltu maisteltu kiinteitä. Kaikki muut rokotteet ollaan otettu ajallaan, ja ihan ohjelman mukaan, mutta tätä tosiaan myöhästettiin kuukaudella matkan takia. Onneksi rotavirusrokotteen viimeisen annoksen voi antaa siihen asti, että vauvalla on ikää 32 viikkoa, eli melkein 8kk ikään asti. Ei meillä vielä kiire ollut siis, ja kaksi aiempaa annosta antoivat jo hyvän suojan.

Me luultavasti aikaistamme normaalisti yhden vuoden iässä annettavaa tuhkarokkorokotusta, sillä ajatuksissa siintää reissu lämpimään vielä tämän vuoden puolella. Euroopassa ja Suomessakin riehunut tuhkarokko pelottaa, ja mä en uskalla matkustaa suojaamattoman lapsen kanssa mihinkään kauemmas. Siinä ei olisi mitään järkeä. Onneksi tuhkarokkorokotteen voi antaa yli puolivuotiaalle, ja otetaankin se varmaan 8kk-neuvolan yhteydessä.

Mä koen että lapsiperhevaikuttajana mun tärkeä velvollisuuteni on tuoda esiin se, kuinka ehdottoman tärkeää lasten rokottaminen rokotusohjelman mukaan on. Meillä on kaikki lapset rokotettu ohjelman mukaan, ja rokotetaan vastaisuudessakin. Myös nyt syyskuun aikana ohjelmaan otettavat ja aloitettavat vesirokkorokotteet otetaan meidän lapsille, mikäli lapset eivät jostain kumman syystä ehdi juuri ennen niitä sairastamaan vesirokkoa muuten. Rokottaminen on jokaisen vanhemman velvollisuus useammastakin syystä. Suurimmaksi osaksi tietysti siksi että se oma lapsi pysyy terveenä, eikä kuole joko vaaralliseen sairauteen, tai tavallisena lastentautina mielletyn taudin vaaralliseen jälkitautiin.

Terveiden lasten rokottaminen on tärkeä velvollisuus kuitenkin myös siksi, että Suomessa ja maailmalla on paljon sairaita tai allergisia lapsia joita ei voi turvallisesti rokottaa. Jotta myös he välttyisivät näiltä vaarallisilta, osin jopa tappavilta ja pysyviä haittoja aiheuttavilta taudeilta, on tärkeää että rokotekattavuus on hyvä, ja kaikki terveet lapset on rokotettu ohjelman mukaan. Suomessa rokotuskattavuus on laskenut vaarallisen alhaiselle tasolle jo monessa kunnassa, mikä on pelottavaa. Myös meidän kotikunta Helsinki kuuluu näihin kuntiin, joissa rokotteiden kattavuus ei ole suositellulla tasolla.

Kun mietinkin ajatusta, että oma lapseni esimerkiksi sairastuisi tuhkarokkoon, ja sen lisäksi että itse kärsisi siitä hurjasti, hän vielä voisi aiheuttaa esimerkiksi sairauden vuoksi rokottamattoman lapsen kuoleman, mua kylmää. Kuka haluaa sellaista omalletunnolleen? En usko että kukaan. Jonkun korvaan tavalliselta, vaarattomalta lastentaudilta kuulostava tuhkarokko, laskee lukuisien muiden inhottavien oireiden lisäksi immuunipuolustusta kahdeksi vuodeksi, eli se altistaa siihen sairastuneen lapsen kaikille mahdollisille muillekin taudeille pitkään sen jälkeen. Kaksi vuotta on aika pitkä aika kerätä jokainen päiväkodissa tai koulussa kiertävä tauti itselleen, vaikka itse tuhkarokosta vähällä pääsisikin.

Netti on valitettavasti luotettavan tiedon lisäksi pullollaan propagandaa, ja valheellisia sivustoja ja tarinoita rokotteiden haitoista ja ”haitoista”. Salaliittoteorioita, tieteellisen julkaisun näköiseksi tehtyjä feikkiartikkeleita. Valitettavan moni lankeaa niihin etsiessään faktatietoa, ja ensimmäiselle sivulle klikattuaan jatkaa lukemista, ja ajautuu uskomaan että rokotteet ovat vaarallisia ja/tai tarpeettomia.

Miljoonaan kertaan on tieteellisesti kuitenkin todettu että rokotteiden hyödyt kumoavat haitat mennen tullen ja palatessa. Silti niin moni on vieraantunut siitä, millaisia ne taudit ovat joilta rokotukset meitä suojaavat, ja ajattelee että mahdolliset haittavaikutukset ovat vauvalle liian ikäviä koettavaksi että hänet kannattaisi rokottaa. Luin jo jokin aika sitten HS:n hyvän artikkelin aiheesta, ja mielestäni jokaisen joka rokotteiden tarpeellisuuden kyseenalaistaa, pitäisi lukea se. Sieltä voi jokainen katsoa miltä näyttää polion vääntämä selkäranka, ja kuinka moni vauva kuolisi hinkuyskään ilman rokotuksia, jos muuten epäilyttää.

Mun mielestä mikään muu, kuin lääkärin toteama rokotteen ottamisen estävä sairaus tai allergia, ei ole hyväksyttävä syy rokotteen ottamatta jättämiselle. En pistäisi pahitteeksi jos Suomessakin rokotteista tehtäisiin jollain tasolla pakollisia, kuten esimerkiksi Saksassa tai Italiassa. Ikävää että jotain pakkokeinoja pitää edes ajatella, kun sen pitäisi olla itsestäänselvyys että yksikään kansalliseen rokotusohjelmaan mittavan testauksen jälkeen otettu rokote ei ole turha. Rokottamatta jättäminen on heitteillejättö, ja yksinkertaisesti hengenvaarallista.

Vauvaryhmissä on aina välillä keskusteluita aiheesta, ja usein ne alkavat otsikolla ”kertokaa perusteluita miksi olette jättäneet rokotteen x tai y ottamatta” tai ”otitteko rokotteen x tai y”. On vaarallista siirtää omia ennakkoluulojaan ja valheellista tietoa eteenpäin. En usko että oma tekstini lukuisten muiden aiheesta kirjoitettujen tekstien rinnalla onnistuu kääntämään sellaisten päätä jotka ovat syvällä omien harhojensa maailmassa ja lukeneet enemmmän rokotevastaista propagandaa kuin faktatietoa. Mutta toivon että jos joku on hetkeksi kyseenalaistanut rokotteiden tarpeellisuutta ja pelännyt esimerkiksi haittavaikutuksia etukäteen, hän miettisi vielä uudelleen ja tajuaisi että ne rokotteet pitää ottaa vaikka niistä kuumetta tai pientä mahavaivaa pienelle tulisikin. On erittäin harvinaista, että niistä mitään niitä kummempaa haittavaikutusta tulee, paljon harvinaisempaa, kuin sairastua niihin tauteihin joilta rokotteet suojaavat.

Mä haastan jokaisen perhevaikuttajan kannustamaan rokotuksiin omassa kanavassaan, tämä aihe on aivan äärettömän tärkeä ja jokaisen kynnelle kykenevän tulisi kannustaa vanhempia tekemään oikea ratkaisu.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3


Supersankarit leikissä ja arjessa

16.08.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hasbro Marvel Titan Heron kanssa.

Meidän tytöt ovat vanhempiensa tapaan hulluna supersankareihin, niin leffoissa, leikeissä kuin asusteissakin. Nelivuotiaalla unimaski muuttuu supersankarin naamioksi, ja kuusivuotiaan mielestä kaikkein parhaita leffoja ovat juuri supersankarielokuvat. Me ollaan käyty Oton kanssa meidän parisuhteen aikana ehkä viisi tai kuusi kertaa yhdessä leffassa, ja ainakin puolet niistä kerroista ollaan käyty katsomassa nimenomaan Marvelin elokuva. Voisi siis sanoa että supersankarit ovat lähellä meidän koko perheen sydämiä.

Supersankarit iskevät lapsiin ehkä  eniten juuri siksi, että he voivat tehdä mitä tahansa siistiä, mitä me ihmiset ei oikeasti voida. Leikeissä vilisevät meidän tytöilläkin jo hyvikset ja pahikset, ja tärkeintä on että hyvikset voittavat pahikset. Vaikka kaikki meidän saamat Marvel Titan Hero -supersankarilelut oikeasti ovatkin niitä hyviä sankareita, leikissä pitää aina olla se pahis jolta supersankari voi pelastaa kaikki kivat tyypit. Leikissä pitää olla aina onnellinen loppu, ja supersankarihan on ihan täydellinen heppu varmistamaan sen että lopussa kaikkia hymyilyttää. Joskus siis Thor pääsee leikkimään pahista, ja toisinaan Hulk on se paha tyyppi jolta kaikki pitää pelastaa.

Ollaan kuultu useaan otteeseen neuvolassa kehuja meidän tyttöjen leikkitaidoista, he kun ovat usein olleet kuopuksen neuvolakäynnillä mukana, ja koko käynnin ajan leikkineet kahdestaan leikkipöydän figuureilla mitä mielikuvituksellisempia leikkejä. Olen aina korostanut leikin merkitystä arjessa, ja yrittänyt pitää sen tärkeänä osana jokaista päivää. Me ollaan aina vanhempina tarjottu lapsille mahdollisuuksia leikkiin, ja usein myös osallistuttu siihen itse.

Eikä vähiten siksi, että on hauskaa nähdä myös omien lapsuuden leikkien ja tapojen luonnistuvan omalta jälkikasvulta. Melko samoja tai ainakin saman tyyppisiä leikkejähän nuo edelleen leikkivät, mitä itsekin on pienenä leikitty. Uskon että se on meidän vahvuus vanhempina, että muistetaan melko hyvin vielä itsekin millaista oli olla lapsi, mistä silloin tykättiin ja mitä oltaisiin toivottu meidän vanhemmilta, tai vaikka sisaruksilta. On helppoa asettua oman lapsen asemaan, kun muistaa vielä miten mahtavaa se oli, kun äiti joskus tuli mukaan leikkimään ukkeleilla.

Vanhempana mä pyrin olemaan lapselleni vähän kuin se supersankari joista he niin kovasti tykkäävät. Turvallinen ja tärkeä aikuinen jota katsoa ylöspäin, joka rakastaa ja kunnioittaa. Ja joka pitää aina huolta ja puolustaa, sekä näyttää hyvää esimerkkiä, mutta osaa myös hassutella ja tekee joskus virheitä. Kukaan ei ole täydellinen, supersankari tai ei.

Kysyin meidän lapsilta, ketkä ovat heidän tosielämän supersankareitaan (kun ensin oltiin keskusteltu hetki syvällisesti kaiken kirjaimellisesti ottavan keskimmäisen kanssa siitä, onko supersankareita oikeasti olemassa, ja millainen on todellinen supersankari) ja näin he vastasivat:

T: ”Mun supersankari on isi, koska isi on niin rakas mulle ja koska se on niin niin vahva.”

Z: ”Mun supersankari on isi, koska isi on niin vahva!”

Tässä on nyt pari päivää sitten jakamani videon jälkijunassa todettuna, että videosta viisastuneena kysyin kysymykset tytöiltä eri huoneissa ja varmuuden vuoksi kuiskaten, ja pyysin vastaamaan kuiskaamalla, jotta toinen ei kuule vastausta. Eli täysin toisistaan tietämättä vastasivat tismalleen samat vastaukset. Maailman hellyyttävimmät vastaukset!

Näistä Marvelin Titan Hero -leluista meidän esikoisen lemppari on Captain America, ja keskimmäisen lemppari on Thor. Johtuukohan siitä, että molemmilla tuli mukana asuste, Captain Americalla kilpi ja Thorilla vasara ja niillä on kivaa leikkiä? Vai onkohan tässä jotain syvällisempää taustalla? Näin kolmen tytön äidin näkökulmasta toivoisin vielä suurempaa panostusta tyttösupersankareihin, heitäkin onneksi tuosta Titan Hero -sarjasta löytyy, ei vaan saatu niitä meille testiin.

Meidän tytöt on kaikki kolme oman elämänsä supersankareita, ja haluan että he näkevät pienestä asti, että he voivat ja saavat tehdä ihan mitä haluavat, eikä tarvitse kangistua mihinkään kaavoihin tai ahtautua muottiin. Jokainen saa olla sellainen kuin on! Tyttösupersankarit ovat ihan yhtä cooleja kuin poikapuoliset kollegansa, ja heitä voisi tuoda vielä enemmän esiin ihan täydessä roolissa, päähenkilöinä, eikä ainoastaan sivuhahmoina tai osana porukkaa.

Kuka on teidän tai teidän lasten suosikki Marvelin supersankareista


Meidän supertyypit – Libero Superhero

18.07.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa, ja toimin tämän vuoden ajan Liberon ambassadorina.

Mä toivon, että jokaisesta postauksesta, jonka tänne lapsiin liittyen kirjoitan, välittyy se rakkaus ja kunnioitus jota lapsiani kohtaan tunnen. He ovat ihan mielettömiä supertyyppejä kaikki kolme, ja tekevät meidän elämästä joka ikinen päivä vaan ihan parasta. Mä vierastan kovasti sitä ajatusta, joka lapsista on tällä hetkellä esimerkiksi mediassa valloillaan. On ihan äärettömän surullista, että lehtien ja verkkomedioiden kirjoitukset lapsista on aina sitä, että he sotkevat, häiritsevät, ovat äänekkäitä ja suorastaan oikeita maanvaivoja.

En tiedä keitä lapsia nämä median edustajat ovat tavanneet, mutta mä väitän että suurin osa lapsista on ihan hemmetin loistavia tyyppejä, jos heille vaan annetaan siihen mahdollisuus. Joo, jokainen lapsi on erilainen, niin on meidänkin kaikki kolme lasta. Kaksi vanhinta eroavat luonteiltaan toisistaan kuin yö ja päivä, vauvasta ei vielä tiedä. Mutta he ovat kaikki juuri omanlaisinaan parhaita, huippuja lapsia joiden kanssa on kiva viettää aikaa. Heidän kanssaan on mukavaa  liikkua, heille on mahtavaa näyttää uusia paikkoja, ja heidän kanssaan ei tule tylsää kotonakaan. He keksivät kaikkea uutta ja hauskaa, heillä on parhaat jutut, ja hersyvimmät naurut mä saan meidän minisupersankareiden kanssa.

Lapset sotkevat, eivät kaikki, mutta jotkut. Jotkut lapset ovat myös äänekkäitä. Lapset myös ymmärtävät puhetta. Kun heitä pyytää olemaan hiljempaa, he usein ovat – kunnes taas innostuvat. Se kuuluu lapsuuteen, sellaisia me ollaan itsekin joskus oltu. Sitten voi taas muistuttaa heitä olemaan vähän hiljempaa, jos se jotain häiritsee. Silloin kun se ei häiritse ketään, pulputtakoon vaikka sydämensä kyllyydestä. Elämä olisi aika tylsää jos ei saisi koskaan innostua, kyllä me aikuisetkin innostutaan mutta tehdään se vaan hillitymmin. Lapset eivät vielä osaa, eikä aina tarvitsekaan.

Sotkut voi siivota, ja jos joku lapsissa häiritsee, heitä voi pyytää tekemään jotakin toisin. Voi myös näyttää hyvää esimerkkiä kuinka käyttäydytään kohteliaasti, ja kohdella heitä tasavertaisina pallontallaajina.

Meidän lapset merkitsevät mulle niin paljon että mitkään sanat maailmassa eivät riitä sitä kertomaan. He ovat mulle ihan kaikki. Tärkeintä maailmassa mulle on, että meidän lapsilla on hyvä olla, ja he ovat onnellisia. Tämä Liberon supersankariteema on ihan mahtava, koska jokainen lapsi on oman elämänsä supersankari, ja meidän aikuisten tehtävä on mahdollistaa se.

Meidän tehtävä on muistuttaa lasta siitä miten hyvä hän on, kehua ja kannustaa. Lapsi uskoo että hän pystyy mihin tahansa, niin kauan kunnes joku rikkoo tämän uskon. Mä en halua rikkoa sitä koskaan.

Meidän lasten makeat supersankariasut ovat Liberokerhon pistekaupasta peräisin, ja  elokuun loppuun kestävän kampanjan ajan Liberon kampanjatunnuksilla merkityistä Comfort 3-7- ja UP&GO 4-8 -kokoisista, sekä kaikista Libero Touch-vaippapaketeista saa Limited Edition -koodeja, joilla voi lunastaa omalle lapselleen Liberokerhon pistekaupasta näitä asuja. Yhden asun saa kuudella koodilla, ja lunastusaikaa on siis vielä 31.8. asti. Isommille lapsille on viittoja ja niihin kuuluvia maskeja kolmessa eri värissä (turkoosi, punainen ja kulta), ja vauvoille on söpö superhero-body ja siihen kuuluva suloinen korvapipo jotka Novalla on päällä. Asuja pääsee kurkkimaan lisää myös Liberokerhon sivuilta.

Asuja lunastaakseen täytyy olla ilmaisen Liberokerhon jäsen, ja syöttää kampanjapakkausten koodit Liberokerhon pistekauppaan. Se on ihan helppoa, ja kerhon jäsen kannattaa muutenkin olla, sillä kamppiksen ulkopuolellakin Liberokerhon pistekaupassa on vaikka mitä kivaa pienille supersankareille. Kampanjan jälkeen käyttämättömät Limited Edition -koodit muuntuvat tavallisiksi pisteiksi, ja niitä voi käyttää pistekaupassa ihan normaalisti.

Yhteistyössä Libero.

Ihanaa päivää kaikille supersankareille ja vanhemmille <3