Iltauinnit lasten kanssa ja ilman

19.07.2018

Näiden helteiden aikana ollaan käyty uimassa joka päivä. Toisina päivinä ollaan tehty uintiretkiä lasten kanssa, ja sen jälkeen kun mun äiti ja serkku tulivat tiistaina, ollaan tehty lasten mentyä nukkumaan myös aikuisten uintireissuja. Mun äiti on jäänyt tänne vahtimaan lasten unta, ja me ollaan käyty Oton ja mun serkun kanssa viilentymässä vielä vähän ennen puolta yötä. Lasten riemua on ihanaa katsoa rannalla, ja touhuta yhdessä heidän kanssaan. Aikuisten uinnit taas on oikeasti rentouttavia, kun ei tarvitse koko ajan olla silmät selässäkin vaan riittää, ettei itse huku.

Me ollaan tsekattu uimavesien tilanne aina ulkoliikunta.fi-sivulta, niin ollaan nähty ajantasaiset tiedot siitä, missä voi uida ilman pelkoa sinilevästä. Onneksi tilanne on näyttänyt helpottavan tämän viikon aikana ainakin vähän, ja eilen päästiin uimaan jo muutaman kilometrin päähän kotoa, kun alkuviikosta piti vielä ajaa vähintään kymmenen kilsan päähän.

Lapsilla on omalla pihalla myös oma kahluuallas, ja pakko myöntää, että parina päivinä se kahluuallas ja oman kodin helppous on vienyt voiton uimarannan jännittävyydestä. Onneksi lapset itse tuntuvat viihtyvän sekä rannalla että pikkualtaassaan. Pikkualtaassa parasta on lasten mielestä se, että sinne voi kutsua kaikki naapurin lapsetkin. Siellä on välillä ollut erittäin tiivis tunnelma miljoonan My little ponyn ja parhaimmillaan kuuden lapsen kesken, mutta hyvin ovat viihtyneet (ja pitkään). Ihanan helppoa!

Tuntuuko teistäkin, että näillä säillä hiekkaa on _ihan_joka_paikassa? Siis hitsi vieköön, meillä kävi siivooja torstaina ja pesi lattiat ja imuroi, ja sen jälkeen lattiat pysyivät puhtaana ehkä sen yhden illan. Sen jälkeen on joka paikka kuorruttunut hiekalla ja märällä hiekalla, eikä auta vaikka imuroi ja lakaisee kolme kertaa päivässä. Olen siis luovuttanut. This is my life now. Se johtuu tietty siitä, että meidän pihalla on sekä uima-allas, hiekkalaatikko että taapero, joka vaihtelee altaan ja hiekkalaatikon välillä oikein sujuvasti. Siinähän vaihdelkoon kun siitä tykkää, otetaan nyt kaikki ilo irti siitä, että ylipäätään on tarpeeksi lämmintä pitää uima-allasta pihalla!

Onneksi ostettiin yhtenä viileänä kesänä tuuletin, kun niitä kerrankin löytyi silloin kaupoista. Ollaan nautittu tuulettimen viilennyksestä, ja nukuttu yöt kylmäkallejen kanssa. Se on ollut hyvä tapa viilentyä iltauintien lisäksi. Hassua kun en ollut tottunut enää moneen vuoteen nukkumaan unikaverin kanssa, mutta nyt varmaan tulee ikävä jokailtaista kylmäkallea kainalossa sitten, kun nämä helteet loppuvat, hah!

Viikonlopuksi on luvattu ukkosta ja sadetta, mutta se ei haittaa mitään. Sadepäivinä on hyvä hoitaa vähän koululaisen ostoksia, sillä ollaan tajuttu, että koulun alkuun on enää muutama viikko! Meidän ekaluokkalainen on venähtänyt kesän aikana ihan hulluna, ja kaikista pitkistä housuista on jäänyt lahkeet ja paidoista hihat lyhyeksi. Hänellä on myös hyvin vahvat mielipiteet siitä, mitä hänen omasta koululaisen vaatekaapistaan pitäisi löytyä. Ihanaa kun on omaa makua, ja mahtavaa lähteä toteuttamaan hänen kanssaan yhdessä tätä projektia, vaikka tuleekin tippa linssiin kun meittii, miten iso hän on jo. Apua!

Perinteinen Iinan sillisalaatti, kun päästiin iltauinneista kylmäkallejen kautta shoppailuun. Vastoin kaikkia hyvän bloggaajan ohjeita siis, mutta se on aina ollutkin mun tyyli, että teen suoraan sydämestä, omalla tyylillä. Ne tykkää jotka tykkää, kiitos teille <3 Ihanaa helteistä loppuviikkoa kaikille!


Meidän pihaterassi ja mitä siellä on lapsille

13.06.2018

Esittelin meidän terassia tuossa huhtikuun lopussa kun lumet lähtivät. Terassi on pikkuhiljaa tässä alkukesän aikana muotoutunut enemmän meidän tarpeita vastaavaksi, ja nyt sieltä löytyy myös se kauan kaivattu PORTTI, joka estää taaperon karkailemisen, halleluja! Se oli niin kaivattu kaveri, vaikka tietty nyt kun sitä ei enää ole, tulee vähemmän askelia itselle, kun ei tarvitse koko ajan ryntäillä 1-vuotiaan tutkimusmatkailijan perään.

Jotta taapero viihtyy terdellä, on siihen hankittu hänelle viihdykkeitä. Meidän pihalla ei ole tilaa millekään jättimäisille kiipeilytelineille tai leikkimökeille, vaikka sellaiset ihanat olisivatkin. Mutta me ollaan kuitenkin laitettu pihalle pieni hiekkalaatikko, ja oma vauvakeinu. Lisäksi meillä on terassilla vaihtelevasti telttaa, bObleseita ja muita leluja, jotka toimivat sekä sisällä että ulkona. Terassilla voi hyvin leikkiä myös nukeilla, barbieilla, poneilla ja muilla.

Hiekkalaatikko on muovinen, ja toimisi myös uima-altaana, mutta meillä se on hiekkalaatikkokäytössä ja uima-allas on erikseen.  Hiekkikseen tuli mukana suojapeite. Tämä hiekkalaatikko veti sisäänsä 3x 25kg säkillistä hiekkaa, ja niillä ollaan hyvin pärjätty, vaikka mini hyvin usein intoutuukin viskomaan hiekkaa ympäriinsä. Onneksi terassi on helppo lakaista, eikä se hiekka varpaanvälissä niin vaarallista ole, kun pääasia on, että minityyppi viihtyy.

Vauvakeinussa hän viihtyy, mutta ei ihan niin hyvin kuin puistojen tukevammissa keinuissa. En tiedä mikä siinä on, että tuo kevyempi muovikeinu ei viihdytä niin pitkään. Hän usein haluaa keinumaan, mutta sitten hetken istuskeltuaan haluaa heti pois. Puistossa hän taas voisi keinua vaikka kolme tuntia jos antaisin. Ehkä me keksitään tuohon joku toinen keinuratkaisu, esimerkiksi sellainen hämähäkkikeinu, jossa kaikki lapset voisivat keinua yhdessä.

Pari kuukautta sitten suunnittelin innoissani meidän pihalle istutuslaatikkoa ja yhteisiä istutuspuuhia lasten kanssa. Kuinka syötäisiin sitten oman pihan antimia jotka on itse omin kätösin kasvatettu. Suunnittelun asteelle se jäi. Tämä on ehdottomasti kyllä se mun heikko kohta, ostin tomaattipensaan/puun ja sekin kuukahti alkukesän helteillä heti, vaikka omasta mielestäni kastelin kunnolla ja tarpeeksi.

Heräsin myös oikeasti siihen todellisuuteen, että istutuslaatikko on todellakin aivan turha meille, kun me kuitenkin ollaan tänä kesänä reissussa monta viikkoa yhteensä. Kuka niitä sitten olisi kastellut sillä aikaa? Ei voi naapurillekaan sysätä kasteluvastuuta kovin moneksi viikoksi, vaikka joku parin päivän reissu vielä menisikin. Me ei vaan tällä hetkellä olla tarpeeksi kotona, että ehdittäisiin huolehtia minikasvimaasta. Ja se on vaan hyväksyttävä. En tiedä tullaanko koskaan olemaan sellainen perhe jolta se onnistuu, kun meillä on kuitenkin sukua ympäri Suomen ja kovasti tykätään reissata muutenkin.

Toisaalta oli ihan hyvä huomata tämä, ja hyvä että ei ehditty pystyttää mitään istutuksia tuohon pihalle ennen kuin tämä tajuttiin. Ei kaikkien perheiden tarvitse tehdä kaikkia juttuja, vaan priorisoidaan ne itselle tärkeimmät ja keskitytään niihin. Meillä voiton vie ainakin toistaiseksi Oulu (ja muut matkat). Onneksi Oulussa päästään nauttimaan mun tädin pihan salaateista ja yrteistä, nam!

Meidän pihalla hyvin hengissä pysyvät timantti-Tuijat, joita on tällä hetkellä neljä kappaletta. Ehkä me hankitaan lisää Tuijia jos kaivataan lisää vihreyttä. Niitä on monia erilaisia, ja ne taitavat kaikki olla juuri meidän kaltaisille ihmisille sopivia. Kestävät kuumaa, kylmää, kuivaa ja märkää kaikkia yhtä hyvin.

Ollaan oltu pihalla tosi paljon ja grillattu joka viikko ainakin pari kertaa tänä kesänä. Vaikka me ei istutus-ihmisiä ollakaan, niin terassityyppejä ollaan todellakin, ja viihdytään ulkona hurjan hyvin. Siksi olen iloinen, että ollaan panostettu terassiin paljon. Tällä viikolla meidän terassi täyttyy perjantaina ihmisistä, kun juhlistetaan Ottoa! En malta odottaa juhlapäivää, siitä tulee varmasti niin kivaa. Täytyy toivoa, että säät säilyvät yhtä kauniina kuin tähänkin asti.