Meidän perheessä ei ennen kuopusta ole ollut sellaista todellista muumi-fania. Toki Oton kanssa tykätään kovasti muumeista, olivathan ne meidän omassa lapsuudessa aivan super iso juttu. Isommat tytöt eivät kuitenkaan koskaan oikein innostuneet muumeista sen enempää, vaikka ihan mielellään ovat kuunnelleetkin muumi-satuja. He eivät ole koskaan pyytäneet erikseen muumi-leluja kaupasta, tai halunneet katsoa telkkarista nimenomaan muumeja, mutta ovat saattaneet katsella jos ne ovat sattuneet tulemaan.

Kuopus on kuitenkin aivan kertakaikkisen toista maata. Yksi hänen ihan ekoista sanoistaan oli ”muumi”, ja hän on bongannut muumeja siitä asti kun oppi huutamaan ”muumi”. Hän bongaa muumimainokset auton ikkunasta, muumi-lehden kaupan lehtihyllystä ja muumipehmolelun valokuva-albumin valokuvasta. Hän rakastaa muumimusiikkia, muumikirjoja, muumipehmoleluja, Muumilaakson tarinoita ja ihan kaikkea muumi-aiheista. Muumi-astiat on best, muumi-pelit on best ja iho kuivataan uinnin jälkeen muumi-pyyhkeellä. Hän huomaa, jos naapuri kävelee pihan ohi muumi-pyyhe laukussa menossa uimaan. Silloinkin hän kiljaisee ”MUUUUUUUMI!”. Ihan uskomaton muumifani siis, muumifanituksen taso lähentelee jo kesäkuun keikalla bongattuja mmer-esiteinejä.

Siksi päätettiinkin lähteä käymään tänä kesänä Muumimaailmassa, missä ei oltu ennen perheenä käytykään. Reissu toteutettiin ihan extempore-meiningillä, kuten niin monet muutkin kesäreissut tänä kesänä. Aamupäivällä päätettiin, että tänään lähdetään Muumimaailmaan, ja niin tehtiin.

Sää oli uskomattoman kaunis ja helteinen kun saavuttiin Muumimaailmaan, mutta ekan tunnin jälkeen alkoi ihan hurja kaatosade ja ukkonen. Me pakoiltiin sadetta ensin Poliisimestarin talossa, ja sitten Pizza&Pasta-ravintolassa. Onneksi sade meni ohi, ja päästiin kiertämään Muumimaailma rauhassa loppuun. Meidän lapset tykkäsivät tosi paljon Muumimaailmasta, ja jopa taapero jaksoi katsoa teatteriesityksen Teatteri Emmassa kokonaan.

Mä olin itse ehkä vähän yllättynyt siitä, miten ”pieni” Muumimaailma loppupeleissä oli, koska tietty kun itse oli käynyt siellä viimeksi alle kouluikäisenä, sen muisti paljon suurempana. Ja onhan toki Muumimaailma myös muuttunut paljon mun lapsuudesta. Kiva paikka oli, mutta en usko, että siitä tulee muumifanista huolimatta mikään joka kesän kohde, sillä ihan niin paljoa siellä ei ollut nähtävää. Mutta ehdottomasti mennään joskus toisenkin kerran! Ja varmasti paikka uudistuu jonkin verran aina välillä, mä näen siellä kyllä paljon potentiaalia. Lapsista parasta oli tietenkin muumihahmojen haliminen, sekä heidän taloissa vieraileminen ja labyrintti.

Me yllätyttiin myös siitä, miten aikaisin Muumimaailmassa menivät palvelut kiinni! Yritettiin mennä buffet-ravintolaan syömään varttia vaille neljä, mikä mielestäni on aika normi ruokailuaika, mutta se sulkeutui neljältä. Päädyttiin sitten sinne Pizza & Pasta -ravintolaan, joka oli auki puoli kuuteen. Mieluummin oltaisiin syöty buffassa, koska siellä oli terveellisiäkin vaihtoehtoja. Kuusi pizzaslicea ja yksi lasten pasta-annos juomineen pikaruokalassa maksoivat 60 euroa, siinä missä kotiruokatyyppinen buffet olisi ollut meidän koko perheeltä alle 50 euroa. Jotenkin tuntui että hinnat meni vähän väärin päin? Toivottavasti joskus näihin aukioloaikoihin voisi ehkä tehdä tarkistusta, sillä tuntuu tosi hassulta, että joku näinkin mahtava kohde sulkeutuu jo kuudelta kesällä, kun kaikki ovat muutenkin liikkeellä myöhempään. Varsinkin se tuntuu oudolta, että ravintolat sulkeutuvat niin aikaisin.

Mutta joo, meillä oli kiva reissu, eikä sade haitannut yhtikäs mitään. Päin vastoin, siitä tuli meillle hauska ja ikimuistoinen reissu, kun juostiin yhdessä hurjassa vesisateessa, ja kuunneltiin ukkosen jyrinää Poliisimestarin vankityrmässä.  Taapero oli aivan innoissaan, ja reissun aikana hän oppi vihdoin sanomaan ”Muumimamma”, kun tähän asti kaikki on olleet vaan ”muumi”. Nyt hän osaa jo kaksi muumia siis! Hän on puhunut reissusta jo monta kertaa ”Muumimamma, hali. Muumimaa, hali. Muumi koti”, että taisi tosiaankin tehdä vaikutuksen.

Oletteko te käyneet Muumimaailmassa? Millaisia kokemuksia Muumimaailmasta teillä on? 

Moikka! Mä olen editoinut vihdoinkin valmiiksi meidän RODOSVIDEON! Iik! Me ollaan katsottu se lasten kanssa jo monta kertaa, ja tekisi mieli vaan hypätä äkkiä lentokoneeseen ja mennä takaisin Lindoksen rannalle uimaan ja nauramaan ja etsimään simpukoita ja pikkukaloja. Me ei kuvattu videoita ekana matkapäivänä, eikä viimeisenä matkapäivänä, koska kamera oli pakattuna, ja haluttiin ottaa rennosti. Mutta videolta löytyy viisi kokonaista matkapäivää, ja parin tunnin videomateriaalit editoituna kolmeentoista minuuttiin.

Mulla nousi editoidessa tunteet pintaan, kun reissu oli vaan niin onnistunut. Oli ihana palata niihin kaikkiin hetkiin, joita saatiin loman aikana viettää. Lasten ihaniin höpötyksiin, taaperon tansseihin diskossa, kalojen etsintään ja hassutteluun. Musta on ihan älyttömän ihanaa, että meillä on tällaisia videomuistoja, joita voidaan yhdessä lasten kanssa katsoa. Meillä ei ollut videokameraa kun olin pieni, eikä mun lapsuudesta ole juuri ollenkaan videoita. Mä ymmärrän hyvin miksi meillä ei sellaista kallista ysärivideokameraa ollut äidin kanssa, mutta joskus tulee sellainen fiilis, että olispa ihanaa kun voisi katsoa omasta lapsuudesta videoita! Mutta onneksi yläkoulussa sain oman digipokkarin, ja teini-iän muistot ja kaikki siitä eteenpäin löytyy jo tallennettuna liikkuvana kuvana.

Onneksi nykyään videoiden kuvaaminen on paljon helpompaa ja edullisempaa, ja meidän lasten muistot on tallennettuna. Tehtiin tämän youtube-videon lisäksi oma puolentoista tunnin video kaikista klipeistä, jota voidaan katsoa oman perheen kesken ja palata vielä syvemmin ihaniin tunnelmiin. Ehkä me voidaan talvella tehdä olkkariin kunnon rantapiknik, syödä jätskiä, kuunnella kreikkalaista musiikkia ja katsella meidän reissuvideoita. Ai että, se kuulostaa ihanalta idealta, ja varmasti piristäisi harmaana ja kylmänä talvipäivänä. Tämän mä kirjoitan ylös muuallekin kuin blogiin, niin ei unohdu toteuttaa!

Toivottavasti tykkäätte videosta, ja jos tykkäätte, niin tilatkaa ihmeessä mun kanava! Se ei päivity yhtä usein kuin blogi, mutta yritän tehdä videoita useammin! Olen mä ainakin tänä vuonna tehnyt enemmän videoita, kuin viime vuonna, ehkä suunta on vain ylöspäin?

Aurinkoista viikkoa kaikille ja kiitos teille taas ihanista viesteistä ja kommenteista! Ootte kultaa! <3

Aloitan matkapostaukset kertomalla kymmenen mieleenpainuvinta hetkeä meidän Kreikan matkalta. Hetkiä oli paljon enemmänkin, mutta jotenkin juuri nämä kymmenen hetkeä ovat ne, joita kelailen uudelleen ja uudelleen hymy kasvoilla. Miten uskomattoman ihana reissu meillä olikaan!

Kuvassa kuopus huutaa ”MIAUUUUUUUUUUUUUU!”

1. Se kerta kun kuopus näki ekan kerran kissan. Sitä miaun määrää! Miten voi edes innostua niin paljon, kuin hän innostui kissasta! Hän huuteli miau, miau, miau, miau ihan koko ajan vaan, ja etsiskeli kissoja sieltä täältä. Ekan kerran kun nähtiin kissa, me oltiin juuri tulossa supermarketista meidän hotellin vierestä. Suloinen valko-oranssi kissa oli pysähtynyt kaupan eteen, ja rattaissa istunut kuopus näytti siltä, että ilman valjaita ampaisisi nanosekunnissa kissaa paijaamaan.

2. Ensimmäinen yhteinen aamupala hotellin ravintolassa. Ensimmäinen matkapäivä oli rankka, koska herätys oli jo kolmen aikaan yöllä, että ehdittiin superaikaiselle aamulennolle. Näin ollen ensimmäinen päivä Rodoksella meni pienoisessa väsymyksessä läpi, vaikka ihana sekin oli uinteineen ja rannalla katsottuine auringonlaskuineen. Ekan yön jälkeen oltiin onneksi kaikki ihan pirteitä ja täynnä intoa. Aamupalalla lapset puhua pulputtivat uima-allassuunnitelmista, leikeistä, uusista ruokalajeista ja hakivat reippaasti itse mehua automaatista. Eka aamu oli niin toivoa ja iloa täynnä, että sitä on ilo muistella.

3. Kirjan lukeminen aurinkotuolissa altaalla. Isommat lapset leikkivät Oton kanssa, ja kuopus nukkui päiväunia. Mä join hassun nimistä sitruunalimua (toisella puolella luki Ban ja toisella Vap eli nimettiin se Ban-Vap-limuksi) ja luin Maria Veitolan kirjaa aurinkovarjon alla. Melkein tunnin. Se oli täydellinen, rauhallinen hetki keskellä päivää. Miten harvinaislaatuisia tuollaiset hetket ovatkaan. Se oli jotenkin niin utopistista, että en meinannut melkein uskoa, niin piti ottaa ihan kuva todisteeksi.

4. Lapset minidiskossa joka ilta. He nauttivat niin paljon siitä puolen tunnin diskosta, leikeistä, lauluista ja kavereista. Kansainväliset ohjaajat olivat kaikki hauskoja, ja parasta oli se, miten he pitivät lasten lisäksi huolen siitä, että jokainen vanhempi myös osoitti huomiota omalle lapselleen. Jos vanhemmat yleisössä eivät taputtaneet tarpeeksi kovaa, tuli aika nopeaan palautetta, että ”Parents wake up, clappy, clappy, they are your little stars here on the stage!”. Kuopuskin osallistui niin into piukassa diskoon, ja isommat tytöt aivan ihanasti huolehtivat hänestä tanssin vilinässä. En ollenkaan pistänyt pahitteeksi myös Macarenan ja YMCA:n opettelemista uudelleen vanhempien osallistuessa vikoihin tansseihin. Miten ne olivatkin päässeet unohtumaan?! Päässä soi vieläkin ”Veo veo que ves una cosita y que cosita es, empieza con la ”A”, que sera, que sera, que sera” niinkuin lasten lempileikissä laulettiin, ja disko loppui aina vanhempien ja lasten yhteiseen junaleikkiin jonka taustalla soi El Tren.

5. Ensimmäinen kerta kun uitiin Lindoksen rannalla. Aurinko oli juuri laskemassa vuorien taakse, vesi oli lämmintä kuin linnunmaito ja aurinko ei ollut enää polttava kuumuus vaan miellyttävä lämpö iholla. Siinä hetkessä jotenkin tiivistyi kaikki se mitä rakastan meidän perhe-elämässä. Yhdessäolo, nauru, hassut jutut, täysi läsnäolo ja välittäminen. Hurjapää-yksivuotiaan kanssa rannalla oleminen sisältää myös paljon syöksymistä tämän perään, kun hän mielellään esim maistaisi merivettä tai hiekkaa, tai sukeltaisi vaikka ei osaa. Se rannalla oleminen on täynnä pieniä sydänkohtauksia, kuten vanhemmuus yleensäkin. Mutta se on niin parasta, ja niin meidän juttu. Sydänkohtausten välissä on naurua, halauksia, simpukoiden etsimistä, yhteen äneen fiilistelyä ja hiekkakakkuja ja paljon rakkautta.

6. Lapset kuivattelemassa yhdessä pitkän uintipäivän jälkeen hotellihuoneessa. He vaan pötköttelivät yhdessä pyyhkeisiin kääriytyneenä, kikattelivat ja höpöttelivät. Isommat kutittelivat pienempää, ja pienempi tökki isompia nenään. Maailman ihanimpia pieniä pöhköjä!

7. Extempore lähialueen tutkiminen, kun missattiin bussi Falirakiin. Meidän oli siis tarkoitus lähteä käymään Kolymbia Beachilta Falirakissa, n. 10km matka piti taittaa bussilla. Bussi ei kuitenkaan koskaan pysähtynytkään siinä pysäkillä, missä seisoskeltiin, vaan meidän olisi pitänyt tajuta mennä kyytiin, kun bussi tuli vastakkaisesta suunnasta ja jätti matkustajat tien reunaan (toiselle puolelle tietä kun missä alueen ainoa bussipysäkki oli). Mietittiin hetki siinä, että mitäs nyt, että odotellaanko seuraavaa bussia puoli tuntia vai mitä ihmettä tehdään. Päätettiin vaan lähteä käppäilemään eteenpäin ja katsoa mitä löydetään. No me löydettiin aivan lyhyen kävelymatkan päästä ihana ja sympaattinen taverna, jossa oli ihan törkeän hyvää ruokaa ja mukava omistaja, josta lapsetkin tykkäsivät. Esittelen tämän myöhemmin vinkkipostauksessa!

8. Shoppailu yhdessä esikoisen kanssa Sephorassa ja muissa Rodoksen putiikeissa. Hän halusi tulla äidin  kanssa pyörimään sillä aikaa kun 5v ja kuopus menivät isin kanssa juotava- ja jäätelöostoksille. Meillä oli niin hyvät keskustelut, ja hän on jo niin iso tyttö, että sitä on vaan vaikea käsittää. Tuntui enemmän kuin olisi shoppaillut kaverin, kuin oman 6-vuotiaan kanssa, kun hän osallistui vaatteiden ja meikkien tutkimiseen ihan kuin isommat ainakin. Oli niin rentoa ja kivaa!

9. Kun 5-vuotias löysi vihdoinkin kunnollisen ehjän ja ison simpukan! Hän oli niin ylpeä ja onnellinen löydöstään, ja kovan etsinnän jälkeen se oli ihan huippu löytö. Ihana pieni simpukoiden etsijä. Se onnellinen hymy kasvoilla oli niin suloinen.

10. Viimeinen ilta Rodoksella. Ajettiin autolla pieni road trip ja käytiin tutkimassa saarta ihan omin päin. Käytiin Pefkasissa, Lardoksessa ja päätettiin ilta Lindokselle, missä haluttiin käydä vielä kerran ihailemassa aaseja ja uimassa uskomattoman ihanassa merivedessä. Se ilta oli paras mahdollinen päätös meidän reissulle. En varmasti ikinä unohda kuopuksen hiekkaista naamaa, meidän muiden hiekkaisia varpaanvälejä tai sitä miten onnellisia me oltiin juuri siellä.

Olen kyllä ikuisesti kiitollinen mun perheelle siitä, miten ihanan viikon sain heidän kanssa viettää Kreikassa, ja miten mahtavaa heidän kanssa on reissata – tai ihan vaan olla kotona. Näiden tyyppien kanssa mä en epäröi mitään, ja juuri siksi meillä on aina hauskaa kommelluksista huolimatta. Nämä ihanat hetket on kuitenkin kaikessa ihanuudessaan melko tavallisia – uusia kokemuksia joo, mutta eivät silti mitään ”uskomattoman ihmeellisiä”, vaan juuri niitä ohikiitäviä pieniä hetkiä, jotka elämästä tekevät merkityksellistä, jos niissä osaa olla läsnä. Uskomattoman ihmeellisellä mä tarkoitan jotain sellaista, mikä vaatii suurta järjestelyä, jättibudjettia tai muuta kulkukissaa eksklusiivisempaa. Juuri niistä pienistä hetkistä mä tulen onnelliseksi, ja toivottavasti myös muu perhe.

Ihania hetkiä kaikille <3

Moikka ihanat pitkästä aikaa ja terkut Rodokselta! Tultiin tänään iltapäivällä kotiin, ja loppupäivä on mennyt koomaillessa, ja ihmetellessä jäätävää pyykkimäärää, jota ei tosin alettu vielä purkamaan, ihmeteltiin vaan. Tämän päivän piti olla vielä ihan lomapäivä, mutta lasten mentyä nukkumaan aloin selaamaan kuvia reissulta, ja tuli sellainen fiilis että mun on _pakko_ päästä sanomaan moikat teille jo nyt! Loma oli niin ihana, siis se oli kaikkea sitä mitä toivoin ja vielä paljon enemmän. En uskaltanut edes toivoa, että kaikki voisi olla niin leppoisaa ja ihanaa kuin meillä oli.

Me ollaan ainakin miljoona uutta muistoa rikkaampia, kuopus on oppinut tämän viikon aikana enemmän uusia sanoja ja lauseita kuin koskaan ennen, ja ollaan koettu yhdessä niin paljon kaikkea ihanaa. Mulla on ihan hurjasti kerrottavaa ja näytettävää reissusta, ja tämä ei nyt ole se postaus mihin tiivistän kaiken yhteen, nämä on vaan moikat.  Mulla on kyllä tässä perheessä maailman siisteimmät matkakaverit, joiden kanssa ei tule tylsää. Vaikka kolmen lapsen kanssa matkustaessa ajattelisi, että ei ehdi niin hirveästi rentoutumaan, niin sain mä kuitenkin luettua reissun aikana kokonaisen 350-sivuisen Veitola-kirjan ja ehdittiin katsoa iltaisin leffoja ja dokkareita. Se kokonainen kirja viikossa on huomattavasti enemmän, kuin yleensä saan luettua kuukaudessa tällä työtahdilla.

Reissun aikana kuultiin ainakin n. triljoona kertaa ”miau”, sillä kuopuksen Rodos-harrastus oli kissojen bongailu, ja niiden ihasteleminen, sekä maukuminen. Rodokselta hän valitsi mukaansa myös kissa-pehmolelun (kuinka ollakaan), kissa-postikortteja, ja halusi minidiskossa kissa-kasvomaalauksen. Olen aina tiennyt että hän on eläinrakas, mutta tämän reissun aikana se piirre sai aivan uusia mittasuhteita. Rodos oli eläimiä täynnä, ja ihan luonnossa, eikä missään tarhoissa. Aasit, vuohet, ankat ja lehmät, ja ne kissat.

Isommat tytöt ovat jälleen osoittaneet sen, miten uskomattoman omatoimisia, fiksuja ja ihania tyyppejä he ovat. Miten he voivat olla jo niin isoja, vaikka ovat vielä ihan pieniä?? He osallistuivat yhdessä meidän kanssa matkapäivien suunnitteluun, ja melkein joka päivään sisällytettiin minidisko iltaisin. He kävivät myös omasta erittäin painokkaasta vaatimuksestaan hotellin kansainvälisessä lastenkerhossa, jossa muut lapset olivat saksalaisia, italialaisia, englantilaisia ja ruotsalaisia, ja puhuivat siellä englantia. Mä kerkesin kuulla esittelykierroksen, kun täytin samalla lasten tietoja kerhon infolappuihin. En todellakaan tiennyt, että he osaavat niin sujuvasti englanniksi esitellä itsensä, kertoa ikänsä ja lempiharrastuksensa, joka on muuten dancing.

Parasta reissussa oli se täydellinen yhdessäolo ja hetken fiilistely. Se kun me kahlattiin unelman lämpimässä välimeressä Lindoksen rannalla iltaseitsemältä, ja lapset sanoivat, että tämä on paras reissu ikinä ja he rakastavat meitä universumin ympäri ja takaisin. Oli ihanaa voida olla täysillä 24/7 läsnä omalle perheelle, ilman stressiä deadlineista tai yhtään mistään. Loma teki niin hyvää.

Tänään lentokoneella lensi takaisin yksi täydellisen rentoutunut ja onnellinen perhe, joka tulee muistelemaan tätä reissua vielä pitkään (voin vaan kuvitella, kun Mallorcan reissu pyöri lasten puheissa lähes päivittäin melkein kaksi vuotta). Olen vaan niin kiitollinen siitä, että saatiin kokea tämä ihana matka yhdessä, ja nyt saadaan vielä nauttia Oton kesälomasta yhdessä koko perhe. Kiitos myös teille aivan ihanista viesteistä, kommenteista ja vinkeistä, joita matkan aikana laitoitte. Mä vastailen kaikkeen alkavan viikon aikana, mihin en vielä ole ehtinyt vastata! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos kärsivällisyydestä tauon aikana <3

Tänään meidän lentokone lähti aikaisin aamulla kohti Kreikkaa ja Rodosta, ja viikon päästä tullaan takaisin. Tämän viikon ajan meidän meininkejä voi seurata instagramissa @iinalaura-tililläni. Tietokone jää kotiin, ja uusia blogipostauksia ei ilmesty sinä aikana kun Kreikassa ollaan, sillä tämä on mun eka loma yli kahteen vuoteen. Hotellissa on kuitenkin lukemani mukaan nopea wi-fi, ja Insta stories sekä normi instafeedini päivittyvät tavalliseen tapaan suunnilleen reaaliajassa. Reissupostauksia on luvassa sitten kun palataan kotiin, ja varmasti kuvataan myös videomateriaalia matkalta, niin pääsette näkemään vielä paremmin!

Kevät on ollut todella intensiivinen ja täynnä mahtavia työjuttuja. Välillä on ollut mehut lopussa, mutta toisaalta voin katsoa kulunutta kevättä taaksepäin ja tiedän, että olen todellakin tehnyt parhaani ja panostanut täysillä. Nyt on kuitenkin aika keskittyä 100% vain ja ainoastaan perheaikaan, parisuhteeseen, lasten höpsöihin ja ihaniin juttuihin, ja pieniin varpaisiin hiekassa. Siitä tulee niin parasta!

Me ollaan ihan super innoissaan matkasta, ja toivotaan että reissusta tulee unohtumattoman ihana. Varmasti siitä tulee, kun saa olla kaikessa rauhassa rakkaiden lempparityyppien kanssa koko viikon. Rodoksella näyttäisi olevan melko lämmintä koko viikon ajan, joten UV-puvut ja aurinkorasvat on todellakin messissä. Toivottavasti ollaan tämän postauksen ilmestyessä jo päästy kastamaan varpaat ja kaikki muutkin ihanaan lämpimään Välimereen, ah! Me nautitaan reissulla puolihoidosta, joten luvassa on sopivasti uusien ihanien ravintolakokemusten metsästystä ja helppoja vaivattomia aamiaisia ja illallisia. Aiotaan rentoutua ihan täysillä, ja mennään spontaanilla meiningillä. Toisina päivinä chillataan altailla, ja toisena ehkä tutkitaan Rodoksen upeaa vanhaa kaupunkia.

Mua jännittää hurjasti jättää blogi kokonaan viikoksi, koska en ole koskaan ennen tehnyt sitä näin. Mutta tiedän, että se tekee hyvää mulle ja meille, ja toivon että tulette sitten viikon jälkeen takaisin seurailemaan meidän juttuja. Faktahan on se, että vaikka mulle itselleni viikko on pitkä tauko, suurin osa teistä ei varmasti edes huomaa sitä. Siksi en aio stressailla tauosta, vaan nautin siitä, että voin oikeasti täysillä lomailla, ja palaan sitten vielä entistäkin suuremmalla innolla takaisin blogin pariin.

Kiitos ihan hurjasti kuluneesta keväästä ja alkukesästä teille kaikille. Teille on niin ilo tehdä tätä, ja tämä on ehdottomasti paras työ maailmassa, mitä voisin ikinä itselleni kuvitella. Viikon kuluttua blogin pariin palaa toivottavasti hurjasti D-vitskua ja aurinkoenergiaa tankannut ja rentoutunut Iina, jolla on ihania reissumuistoja ja tarinoita kerrottavanaan. Jos teillä on jotain toiveita tulevia Kreikka-postauksia koskien, niin niitä saa heitellä kommenttiboksiin tai Instassa DM:llä.

Mielettömän ihanaa viikkoa ja juhannusta teille kaikille, me vietetään juhannusta tänä vuonna taatusti lämpimässä, toivottavasti Suomessakaan ei nähdä perinteisiä jussin räntäsateita ja raekuuroja. γεια χαρά! eli Heippa! Nähdään viikon kuluttua!