Kuulumisia juhlajärjestelyn keskeltä

29.03.2017

Moikka! Tuntuu että koko tämä viikko on ollut yhtä hulinaa ja tahti vain kiihtyy loppua kohden kun lauantaina on kastejuhla. Mulla on ollut paljon töitä ja samaan aikaan vauva on vaihtanut joka toinen päivä rytmin ihan päälaelleen ja mun on ollut vähän haasteellista ennakoida päivän sisältöä. Esimerkkinä että maanantaina hän aloitti päivän ekat päiväunet kello 7.45 ja tänään me herättiin yöunilta puoli kymmeneltä ja hän nukahti ekan kerran vähän ennen puolta päivää. Yöt hän on nukkunut niinkuin ennenkin mutta tämä päivärytmi nyt taas heittelee todella paljon. Se ei muuten haittaa mutta tosiaan päiviä ei voi suunnitella kovin tarkkaan kun kaikki saattaakin mennä aivan eri tavalla kuin on ajatellut.

Nyt ollaan kuitenkin saatu taas monia kastejuhla-asioita hoidettua, koristeet ovat jo kotona, kastetodistus, -kynttilä ja kummitodistukset on noudettu, ja olen etsinyt valmiiksi meidän kastemaljan, vihkiraamatun ja liinan jolla myös mun pää on aikoinaan pyyhitty kasteessa. Menun suunnittelu on edelleenkin vaiheessa ja se taitaa olla tämän illan puuha kunhan kaikki lapset nukkuvat. Kukat tilaan varmaankin huomenna, sillä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mun tilaama kastejuhlamekko tuli Asokselta toissapäivänä, mutta se olikin suoraan sanoen ihan tosi huono. Ei istunut ollenkaan, väri ei ollut sellainen kuin kuvissa ja mekossa oli tosi kauhea kemikaalien haju. En kertakaikkiaan voinut kuvitella laittavani sitä lauantaina päälle, vaikka siinä kätevät imetysluukut olikin. No, mä sitten paniikissa skouttasin kaikki mahdolliset perusvaatekauppojen nettisivut ja bongasin Zarasta yhden aivan ihanan mekon, jota vielä sattui olemaan meidän lähimmässä Zarassa. Käytiin eilen siellä ja sovitin mekkoa ja se on ihan täydellinen, ja se päällä myös imetys onnistuu todella helposti ja huomaamattomasti vaikka se ei varsinainen imetysmekko olekaan. Onneksi löytyi kiva mekko, nyt on hyvä fiilis asun suhteen.

Huomenna olen menossa päivällä vauvan kanssa pariin työtapaamiseen, sekä lounaalle keskustaan mun entisen työkaverin kanssa jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Ihana päästä vaihtamaan kuulumisia ja herkuttelemaan pitkästä aikaa yhdessä. Toivottavasti vauva viihtyy hyvin kaupungilla ja julkisissa tällä kertaa, hän ei nimittäin vieläkään syö tuttia. Nyt pääsen sentään liikkeelle niin aikaisin että voin välttää ruuhkametrot ja ihan hyvin vaikka imettääkin metrossa tarvittaessa, kun päästään vauvan kanssa istumaan jos nälkä yllättää hänet.

Samalla kun mä kirjoitan tätä (klo 16.30), Otto torkkuu eteisen lattialla ja keinuttaa unissaan vauvan kaukaloa, jossa vauva nukkuu nukahdettuaan autoon juuri ennen kuin tultiin kotiin. Nuo kaksi on kyllä hellyyttävä näky. Otto meni siihen keinuttamaan ja pötköttämään, että mä sain tehtyä tämän kun vauva meinasi herätä vaikka ei ollut nukkunut vielä kuin pienen hetken. Siihen nukahtivat sitten kunnolla molemmat. Onneksi Otto ei ole kovin vanha vielä niin hänellä kestää selkä tuollaista lattialla nukkumista, vaikka ei paras paikka olekaan. Ja nyt Zelda meni tuohon viereen paijaamaan isin tukkaa. Voi apua, täällähän sumenee kohta näkö onnenkyynelistä.

Joo-o, tämä on kyllä toimintaa täynnä oleva viikko! Mutta blogi ei hiljene, huomenna on tulossa raskauteen liittyvää asiaa ja loppuviikko fiilistelläänkin sitten nimeä ja kastejuhlaa. En malta odottaa!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3


Siivouspäivä ja arkiviikon kuulumiset

24.03.2017

Helou! Meille iski maanantain ja tiistain välisenä yönä sellainen ”kiva” kaveri nimeltä vatsatauti, ai että. Esikoisesta se aloitti, keskiviikkoaamuna sitten oli mulla ja Otolla. Siis voitteko kuvitella että molemmat herättiin kello 6.30 ja tismalleen samaan aikaan alettiin voimaan pahoin. Oli kyllä jotenkin poikkeuksellisen raju vatsatauti nyt meillä aikuisilla, lapset onneksi pääsivät vähemmällä ja vauva ei tullut ollenkaan kipeäksi. On se tuo rintamaito ihmeellistä, suojaa pientä näin hyvin ja helpotti kyllä myös itse sairastamista kun ruoka sentään oli siinä valmiina vauvalle.

Onneksi tuo ikävä tauti on nyt takana päin, ja olen todella onnellinen ja kiitollinen että se iski nyt eikä ensi viikolla kun on kastejuhla järjestettävänä. Me oltiin vielä eilenkin aivan toipilaita Oton kanssa ja vasta tänään on alkanut tuntumaan siltä että jaksaa taas jokseenkin normaalisti. Oli kyllä aika kauheaa kun oltiin molemmat yhtäaikaa kipeänä, kun yleensä toinen on voinut aina auttaa toista mutta nyt ei yhtään pystynyt kun molemmat olivat niin huonona. Hyhhyh, joo, siirrytään muihin aiheisiin, murehdin vatsatautia seuraavan kerran sitten kun se maaliskuun perinteinen iskee jälleen ensi vuonna.

Tänään mä olenkin viettänyt sitten siivouspäivää siinä missä Otto on ollut vieläkin heikossa hapessa ja lepäillyt. Vaihdoin kaikki lakanat ja pyyhkeet, tuuletin petivaatteet, pesin pyykkiä ja hinkkasin kaikki pinnat puhtaaksi joka huoneesta ja imuroin. Nyt on taas ihanan puhdas koti ja sellainen olo että se taudin pirulainen on karkotettu.

Huomasitteko muuten muutkin miten kummallinen sää ainakin Helsingissä oli tänään iltapäivällä?? Siis vuorotellen täyttä auringonpaistetta ja räntäsadetta, meille jäi jopa lumi maahan! Vaikka juuri ennen sen satamista oli seitsemän lämpöastetta ja upea auringonpaiste ja ihan lämmintä. Nauratti vähän kun Otin lapsista välikausikamppeissa kuvia ulkona ja he jäivät sen jälkeen pihalle ihanaan auringonpaisteeseen arskat päässä. Menin sisälle, riisuin ulkovaatteet ja avasin verhot olkkarista niin näin että ulkona olikin alkanut sataa hulluna räntää ja siellä tytöt leikkivät aurinkolasit päässä räntäsateessa. Oli pakko ottaa kuva!

Huomenna meillä on tarkoitus mennä pyörähtämään kaupoilla esikoisen sirkuskoulun jälkeen ja ostaa vähän kastejuhlatarpeita. Iso osa meillä onkin jo hommattuna, mutta joitain juttuja vielä tarvitaan. Vähän jo alkaa jännittä tuleva ihana juhlapäivä mutta onneksi on vielä viikko aikaa valmistautua.

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti siellä ei olla kipeinä! <3


Viikonlopun hulinoita

19.03.2017

Moikka! Meillä on ollut kaksi kovin touhuntäyteistä mutta ihanaa päivää. Jotenkin sattui niin että vaikka vielä viikko sitten näytti että meillä ei ole kuin yksi meno, yhtäkkiä niitä olikin vaikka kuinka paljon. Onneksi kaikkea kivaa.

Eilen oli esikoisella sirkuskoulua, lisäksi tavattiin meidän kastepappi ja sovittiin kastejuhlan yksityiskohdista. Nyt ristiäisetkin tuntuvat olevan jo niin lähellä ja paljon todellisemmilta, kun paperit on täytetty ja kaikki sovittu ja varattu. Tapaamisen jälkeen ajeltiin vielä Zeldan kummisedän valmistujaisiin koko perhe, ja sitten Otto toi meidät kotiin ja lähti vielä itse pariksi tunniksi juhliin mukaan. Valmistujaiset sujuivat meidän osalta hyvin, vauva nukkui melkein koko ajan mutta söi reippaasti ennen kotimatkaa, ja jatkoi sitten taas uniaan autossa.

Mulla oli arvatenkin kädet täynnä puuhaa kolmen neidin iltatoimien kanssa, mutta kaikki meni kivasti ja me katsottiin yhdessä bumtsibumia ja laulettiin, vauvakin tykkäsi kun kaksi pikkunaista ja yksi isompi täällä lauleskeli kuorossa. Tyttöjen mentyä nukkumaan vauvakin nukahti yöunille ja mä täällä katselin leffaa yksinäni ja vietin vapaailtaa. Oli niin hassua vaan hengata ihan yksin kun kaikki tytöt nukkui ja Ottokaan ei ollut kotona, mutta ihan kivaa.

Tänään esikoisella oli päiväkotikaverin synttärijuhlat ja sillä aikaa me yritettiin etsiä mulle kastejuhliin mekkoa, mutta onnistuinkin vaan löytämään täydellisen istuvat reikäiset mom jeansit ja topin ja asusteita. Niitä ei ehkä voi ristiäisiin laittaa, mutta hyviä löytöjä kuitenkin.

*Syöttötuoli saatu blogin kautta.

Pitää varmaankin etsintää helpottaakseni luopua siitä kriteeristä että mekossa voisi imettää kätevästi, meillä on kuitenkin kastejuhlat onneksi kotona niin voin mennä hyvin vaikka yläkertaan makuuhuoneeseen imettämään jos ei mekko ole imetyskelpoinen. Tietenkin sitten jos vauvalle sattuu oikein nälkäinen ”haluan-vain-hengailla-tissillä” -päivä niin sitten sellainen ei imetyskelpoinen mekko aiheuttaa vähän haastetta. Mutta itse kastetilaisuuden jälkeen voin varmasti vaihtaa vaikka imetyspaidan päälle jos näin sattuu käymään, ei se ole niin justiinsa. Shoppailun ja synttäreiden jälkeen piipahdettiin vielä tekemässä alkavalle viikolle ruokaostokset.

Meillä on vielä reilut kolme viikkoa jäljellä ennen kuin Otolla alkaa kesäloma ja sen jälkeen hän jää vanhempainvapaalle. Kieltämättä odotan sitä ihan hulluna! Viikonloppu on aina koko viikon kohokohta kun saa olla yhdessä koko perhe ja tehdä yhdessä kaiken.  Kohta meillä on melkein koko loppuvuosi aikaa olla yhdessä ja tehdä yhdessä. Vaikka mua samalla kauhistuttaa miten nopeasti aika menee ja miten nopeasti vauva kasvaa niin en toisaalta malttaisi enää odottaa hetkeäkään että meidän yhteinen aika alkaa. Ei enää kauaa.

Huomenna alkaa taas uusi arkiviikko ja vauvakin täyttää jo kuusi viikkoa, huh! Pitää varmaan kirjoitella jotain kuusiviikkoiskuulumisia tänne niin jää itsellekin mieleen että millaista on ollut missäkin vaiheessa. Odotan innolla milloin tämä harmaa ja tuulinen sää muuttuu takaisin ihanaksi kevätauringoksi, toivottavasti pian!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

 


Vinkit päiväkodin aloitukseen

02.08.2016

Meidän tytöt aloittivat päiväkodin eilen kesäloman jälkeen, ja ajattelinkin koostaa omat vinkit päiväkodin aloitukseen. Nämä vinkit liittyvät enemmän siihen henkiseen puoleen, ja sain idean tähän postaukseen kun törmäsin eilen Minityylin erittäin kattavaan vinkkipostaukseen kaikista käytännön asioista mitkä pitää muistaa, käykää kurkkaamassa jos päiväkodin aloitus on ajankohtaista juuri nyt. On hyvä huolehtia käytännön asioista kuten varusteiden hankinnasta ja nimikoinnista, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on huolehtia siitä että päivähoidon aloitus sujuu mukavasti sekä lapselle että aikuisille.

Nykyään olettaisin että melkeinpä kaikissa päivähoitopaikoissa on käytössä pehmeä lasku? Sitä kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin vain on mahdollista. Pehmeä lasku alkoi meillä kotikäynnillä. Kuopuksen omahoitaja, esikoisen ryhmän opettaja, ja päiväkodin johtaja tulivat meille kotiin tutustumaan lapsiin ja meihin vanhempiin, ja leikkivät meidän lasten kanssa heidän omassa huoneessaan. Täytettiin myös kaiken maailman paperit joihin sai kertoa lasten luonteesta ja mieltymyksistä ja peloista ja kaikesta mahdollisesta. Näin lapsille heräsi luottamus uusia aikuisia kohtaan ja he saivat tutustua heihin omassa ympäristössään yhdessä vanhempien kanssa.

Tämän jälkeen me käytiin lasten kanssa tutustumassa viikon ajan päivittäin päiväkodin arkeen, eka päivänä aloitettiin ulkoilulla ja tokana päivänä leikittiin sisällä. Kolmantena oltiin jo mukana lounaallakin ja neljäntenä päivänä tytöt menivät päiväunille, ja mä odotin sillä aikaa taukohuoneessa. Tarkoituksena oli jatkaa seuraavalla viikolla vielä niin, että tytöt jäävät aina pieneksi hetkeksi päiväkotiin yksin, ja lopulta ovat yhden kokonaisen päivän siellä yksin. Meille kävi niin hölmösti että tultiin sitten kaikki kipeäksi, ja tämä toinen pehmeän laskun viikko jäi kokematta. Viikon tauon jälkeen tytöt menivät kylmiltään suoraan koko päiväksi hoitoon ilman mua, koska ei ollut vaihtoehtoja.

Ja arvatkaa mitä? Se sujui hyvin. Paikka oli kuitenkin ehtinyt tulla tutuksi, kuten myös hoitajat ja leikkikaverit. Vaikka nuorempi oli vasta vuoden ja 10 kuukautta hoidon aloittaessaan, oli hänkin ehtinyt tutustua omahoitajaansa jota oli tavannut kuitenkin monta kertaa, ja omahoitaja toi turvaa. Alle 3-vuotiailla myös omahoitaja on käsittääkseni vakio käytäntö. Meillä molemmat ovat jo isompien ryhmissä, eikä omahoitajaa enää ole, mutta ensimmäiset 1,5 vuotta kuopuksella oli läheinen omahoitaja, jolle hän askarteli kotonakin kortteja, ja johon hän päiväkodissa turvautui aina jos tuli jokin tilanne jossa hän turvaa tai apua kaipasi.

Ainakin mun pahin pelko oli se että  kun aloitetaan päivähoito, molemmat huutavat naamat punaisena ja takertuvat mun jalkaan kun yritän lähteä töihin. Koska tiedän, että siinä tilanteessa olisi ihan pirun vaikea vaan lähteä ja uskoa että kyllä se päivä hyvin sujuu. Meillä ei ensimmäisten viikkojen aikana onneksi kertaakaan tullut tätä tilannetta, joskus niiden jälkeen kyllä satunnaisesti aina välillä. Silloin on vaan purtava hammasta, halittava ja lähdettävä sinne töihin. Jos itseä itkettää, niin itkeä sitten vasta ulkopuolella, jotta viestittää lapselle että päiväkoti on turvallinen paikka, eikä sinne jäämisessä ole mitään pahaa. Ja aina, aina se lapsi rauhoittuu suunnilleen heti kun vanhempi häviää näköpiiristä. Toki hoitajaa voi pyytää vaikka laittamaan viestin kun lapsi on rauhoittanut, jos se tuo itselle mielenrauhaa. Mulle on pari kertaa laitettu viesti, se on kilahtanut puhelimeen samalla kun olen painanut päiväkodin portin kiinni.

Lapsella ja vanhemmalla on molemmilla oikeus ikävään. Koska onhan se nyt ikävää olla erossa. Meillä joskus lapset sanovat että ”Äiti minulle tulee sinua ikävä!” ja mä sanon siihen, että niin mullekin tulee ikävä, koska tottahan se on. Mutta sitten lisään perään, että onneksi päivä menee nopeasti ja ikävä unohtuu kun on kivaa tekemistä, ja että iltapäivällä sitten taas nähdään. Ikävää ei missään nimessä kannata kieltää, mutta kannattaa rohkaista sillä tavalla että ikävästä huolimatta tulee kiva päivä varmasti.

Iltapäivällä haettaessa lapset vaihtelevasti joko juoksevat suoraan syliin, tai sitten heillä on joku niin jännä leikki kesken ettei kotiinlähtö edes vielä huvittaisi. Yleensä annan heille aikaa lopettaa leikin ja samalla mä kyselen aina lasten päivän kuulumiset hoitajalta tai opettajalta. Hakiessani lapsia mä haluan olla heti täysillä läsnä ja näyttää miten iloinen olen että saan nähdä heidät pitkän päivän jälkeen, silloin ei lörpötellä puhelimeen tai varsinkaan näprätä facebookia.  Autossa kotimatkalla heti jutellaan mitä kaikkea on päivän aikana tapahtunut. Olen huomannut sen, että monet asiat lapsilla tulevat kuitenkin mieleen vasta vähän myöhemmin illalla. Heti päivän tapahtumia kysellessä vastaus saattaa olla luokkaa ”no me leikittiin ja käytiin ulkona ja oli kiva päivä”, mutta sitten illalla alkaakin tulla jos jonkinlaista tarinaa. Me jutellaan muutenkin paljon, mutta vielä ennen nukkumaanmenoa yleensä käydään läpi päivän tapahtumia ja lapsi saa kertoa mitä hänelle kuuluu. Näin ollen kaikki asiat saa pois mielestä ennen nukkumaanmenoa, ja uni tulee hyvin.

Ei se päiväkodin aloitus mitään rakettitiedettä ole, ja uskon että se sujuu suurimmalla osalla lapsista tosi hyvin. Tärkeintä on varmasti kuunnella lasta itseään ja sitä miten hän reagoi muutokseen. Ja kaikilla on joskus huonoja aamuja, meilläkin on ollut aamuja jolloin on tehnyt mieli vaan luovuttaa ja mennä peiton alle piiloon. Mutta kyllä niistäkin aina selviää. Aamuja helpottaa aina se, jos laittaa illalla jo kaiken valmiiksi vaatteita ja mukaan otettavaa lelua myöten.

Tsemppiä kaikille joilla alkaa uudenlainen arki! Meillä alkoi esikoisen viimeinen vuosi päiväkodissa, ensi vuonna hän menee eskariin, ihan hullua. Mahtavaa alkanutta elokuuta <3