Vuoden viimeinen ilta ja vuoden ensimmäinen päivä

01.01.2018

Ihanaa tammikuun ensimmäistä kaikille! Edellinen vuosi on paketissa, ja ensimmäinen sivu on käännetty vuodesta 2018. Meidän vuosi vaihtui rennoissa ja mukavissa tunnelmissa täällä Oulussa mun tädin luona. Saatiin meidän kanssa juhlimaan mun tädin perheen lisäksi myös mun äiti, sekä mun pappa. Meillä ei ollut sen suurempaa ohjelmaa, muuta kuin perinteinen hodaribuffet jolla herkutellaan melkein joka uusi vuosi, sekä perus tähtisadetikkuja ja raketteja. Me ei ostettu yhtään raketteja itse, mutta tädin mies oli panostanut ja saatiin ihastella toinen toistaan hienompia ilotulituksia. Ikkunasta näkyi hienosti myös monen muun raketit, kun tässä vieressä on iso kenttä jonne monet menivät ampumaan niitä. Käytiin ulkona katsomassa raketteja jo hyvissä ajoin illalla, ja loppuilta ihasteltiin ilotulitusta sisätiloista ikkunoista.

Lapset saivat leikkiä minikokoisilla ”confettitykeillä” joita ostin Flying Tigerista, ja ihanat säästäväiset lapset keräsivät confetit kerta toisensa jälkeen uudelleen, laittoivat confettitykkiin ja ampuivat taas ilmaan. Ihailtavaa viitseliäisyyttä. Valotikkulasit olivat myös kova hitti, oli itsekin pakko testata niitä ja olivathan ne nyt hauskat. Aamulla vielä kun heräsin, niin lasit loistivat yksin täällä pimeässä talossa.

Isommat lapset saivat valvoa, mutta nuorimmainen nukahti jo melko aikaisin yöunille, eikä häiriintynyt raketeista. Hän nukkui pisimmän unipätkänsä ikinä, melkein neljä ja puoli tuntia putkeen, ennen kuin heräsi ekan kerran. Se oli aika yllättävää, kun talon ympärillä kuitenkin paukkui jatkuvasti. Ehkä ”metelissä” oli turvallista nukkua, kun uni maittoi niin hyvin. Me aikuiset sinniteltiin että nähtiin vuoden vaihtuminen, ja puoli yhdeltä olinkin jo tyytyväisenä unten mailla. Ei vaan pysty valvomaan enää niin pitkään mitä joskus ennen, enkä kyllä haluakaan. Siinä oli ihan tarpeeksi että sai pussata Ottoa vuoden vaihtuessa. Oli ihan parasta herätä pirteänä uuteen vuoteen ja päivään, yhdessä meidän nauravaisen kuopuksen kanssa.

Juhlittiin vuoden ensimmäistä päivää käymällä luistelemassa, sekä ravintolassa porukalla syömässä. Tämä oli keskimmäisen ensimmäinen kerta luistelemassa, sillä viime talvena kun hän oli 3-vuotias, en itse pystynyt luistelemaan ollenkaan kun olin viimeisilläni raskaana, tai juuri synnyttänyt. Mutta nyt päästiin kokeilemaan, ja pienen tasapainon hakemisen jälkeen se alkoi sujumaan oikein hyvin. Loppureissusta hän jo pysyi itsekseenkin pystyssä ilman tukea, wau! Sai olla äiti ylpeänä, miten hän hienosti kerta toisensa jälkeen nousi uudelleen pystyyn, ja kysyi vielä että tullaanhan huomenna uudelleen. No todellakin!

Mielettömän ihanaa uutta vuotta 2018 vielä kerran teille kaikille, sekä kiitos ihanista viesteistä ja uudenvuoden toivotuksista <3