Takana on nyt n. 1,5 viikkoa taaperon nukkumista lastensängyssä pinnasängyn sijaan, miten on mennyt? No, tosi hyvin, ja välillä ei niin hyvin. Ensimmäinen ilta meni aivan loistavasti silloin, kun taapero halusi itse mennä nukkumaan kerrossängyn alasänkyyn. Hän nukahti sinne kymmenessä minuutissa ja nukkui aamuun asti. Muutama seuraavakin yö meni toosi hyvin, vaikka joinakin iltoina nukahtamisessa kesti hieman kauemmin. Viime viikolla meidän isommilla jyllännyt flunssa tuli sitten alkuviikosta taaperollekin, ja hänelle se iski keskellä yötä. Sitä edeltävänä iltana ei vielä ollut mitään flunssan merkkejä havaittavissa, mutta nukahtamisessa kesti varmaan kaksi tuntia.

Oli ne kaikki klassiset sängystä poistumiset, janot ja muut joista aina puhutaan. Keskellä yötä sitten nousi kuume, ja hän tulikin loppuyöksi meidän väliin nukkumaan. Myös seuraava yö oli aikamoista hulinaa, ja silloinkin unet jatkuivat meidän sängyssä aamuyöstä eteenpäin. Onneksi hän toipui flunssasta pikavauhtia, ja sen tokan hulinayön jälkeen ei ollut enää kuumetta tai mitään muutakaan. Nyt on mennyt taas pari yötä hyvin, niinkuin alussakin.

Iltaisin on kestänyt hieman kauemmin kuin sen perus 10 minuuttia, mutta hän on nukkunut koko yön putkeen onneksi. Yhtenä yönä hän myös putosi sängystä keskellä yötä, mutta onneksi ollaan pidetty sängyn edessä patjaa, niin ei käynyt kuinkaan. Hän vaan heräsi ihmetellen, että mitä juuri tapahtui.

Kaiken kaikkiaan siirtyminen meni siis aivan loistavasti, kukapa nyt saisi flunssassa nukuttua hyvin? Itse en ainakaan. Ollaan tosi iloisia, että tämä uusi asia meni näin kivasti, ja toivotaan, että jatkuu mukavasti myös jatkossa. Varmasti erilaisia vaiheita tulee (ainakin näin 7,5 kokemuksella etukäteen ajateltuna) ja jotkut yöt ovat tulevaisuudessakin varmasti satunnaisesti hankalia aina välillä, mutta se ei maailmaa kaada. Nyt on tämä suuri askel otettu, ja ollaan siitä kaikki tosi iloisia.

Lastenhuoneeseen tuli todella paljon lisää leikkitilaa, kun isokokoinen pinnasänky muutti uuteen kotiin viime viikonloppuna. Tässä asunnossa lasten makuuhuoneet ovat sen verran pieniä, että kaksi sänkyä oli aivan liikaa. Nyt tyypit mahtuvat aivan mahtavasti leikkimään, ja on taas sellainen olo, että me mahdutaan tähän ihan hyvin. Parina aamuna lapset ovat jo heränneet itsekseen leikkimään kaikessa rauhassa huoneessa ja se on ollut aivan ihanaa!

Ostettiin lastenhuoneen oveen portti, jotta taapero ei lähde yksinään portaisiin aamulla herätessään. Hän nimittäin osaa avata oven. Sitä ei varmasti tarvita ikuisesti, mutta ainakin toistaiseksi se tuo meille vanhemmille mielenrauhaa ja paremmat yöunet.

Meidän keskimmäinen oli silloin 3v kun tähän kotiin muutettiin, ja hän osasi silloin ihan hyvin kiivetä portaat ylös ja alas, eikä tarvittu porttia mihinkään. Varmasti siis pian voidaan jo luopua siitä taaperonkin kanssa, kunhan hän saa rauhassa harjoitella sitä varmuutta portaiden kulkemiseen ja pienet jalat kasvavat vielä vähän pidemmiksi, niin jyrkät portaat eivät ole niin hankalat.

Sellaisia nukkumisjuttuja täällä meillä! Mä sain itse saman flunssan kun taapero oli parantunut, ja olen itse nyt koittanut parantua siitä inkiväärin, hunajan ja kurkuman voimalla. Toivottavasti tämä jää mulla yhtä lyhyeksi kuin kaikilla muillakin. Kuumetta ei ainakaan ole ollut tänään enää, ja alunperinkin oli vain pientä lämpöä. Odotan kovasti, että päästään ulos riehumaan lumessa ja luistelemaan, kun vajaan parin viikon vuorottelevan flunssaputken takia on tullut oltua niin paljon sisällä, viime viikonlopun luistelureissua lukuunottamatta. Toivottavasti sairastelut olisivat taas meidän osalta pitkäksi aikaa tässä!

Tsemppiä ja paranemisia kaikille, joilla tällä hetkellä on flunssaa tai noroa tai mitä nyt ikinä näin keväällä onkaan itsellä tai lapsilla <3

Olen jo jonkin aikaa ihastellut super suloisia sateenkaari-seinäkoristeita Pinterestissä ja Instagramissa. Bongasin myös muutaman valmiina myynnissä eri putiikeista, mutta jotenkin mulle tuli niitä kaikkia katsellessa sellainen olo, että haluan tehdä sateenkaaren ihan itse. Alkoi armoton googlettelu ja Pinterestin selaaminen, ja lopulta onnistuin löytämään melko selkeät ohjeet englanniksi sateenkaaren tekemiseen. Alkuperäinen englanninkielinen ohje löytyi Pure Sweet Joy -sivustolta.  Näistä sateenkaarista on monenlaisia eri versioita, osassa on esimerkiksi tupsuja koristeena. Niitä voi tehdä suurempia tai pienempiä, ja melkeinpä millä tahansa väreillä, joista itse tykkää.

DIY: Sateenkaari-seinäkoriste

Mitä tarvitset:

3m paksua köyttä. (Itse ostin Clas Ohlsonilta 1,2mm paksua ankkurointiköyttä 10m pakkauksen, joka maksoi 19,95, eli yhdestä pakkauksesta saisi kolme samankokoista sateenkaarta)

5-7 eri väristä puuvillalankakerää (Mä tein kuudella eri värillä, mutta viisi ja seitsemän ovat myös ihan ok. 5 värillä myös köyttä kuluu vähemmän). (Ostin nämä Sinellistä, jossa oli ota 3 maksa 2 -tarjous, jolloin maksoin vain neljästä lankakerästä).

2m paksua rautalankaa (Niin paksua, että pysyy muodossa, mutta niin ohutta, että pystyy käsin taivuttelemaan kuitenkin).

Teippiä (ihan tavallinen läpinäkyvä teippi toimii aivan hyvin).

Ompelulankaa

Kaareva ompeluneula

1. Aloita asettelemalla köysi sateenkaaren muotoon. Teippaa tiukasti molemmilta puolilta ne kohdat, joista aiot leikata köydet sateenkaaren palasiksi, jotta köysi ei lähde purkautumaan kun leikkaat. Leikkaa teippien välistä.

2. Mittaa sopivan kokoiset rautalangat jokaiselle sateenkaaren palalle niin, että köyden päähän jää molemmille puolille n. 5cm pelkkää köyttä. Teippaa rautalanka kiinni köyteen hyvin. Pidä huoli, että köyttä jää jokaisen palan alaosaan saman verran, jotta ”värit” alkavat samasta kohdasta kaikissa paloissa.

3. Mieti mihin järjestykseen haluat sateenkaaren värit, ja aloita ensimmäisestä väristä. Itse aloitin sisimmästä köyden palasta (eli pienimmästä), mutta olisin ehkä näin jälkikäteen ajateltuna halunnut aloittaa isoimmasta, niin suurin työ olisi tehty ekana.

4. Solmi puuvillalanka parilla umpisolmulla heti sen teipin alapuolelle, jolla rautalanka on teipattu kiinni köyteen. Ala nyörittää lankaa köyden ympäri niin kauan, että pääset toisen rautalangan päätyyn. Kierrä lankaa ja tee solmu ainakin 4-5 kertaa, jotta se ei lähde avautumaan.

5. Toista tämä vaihe jokaisen köydenpalan kohdalla. Muista tarkkailla, että alat kiertämään lankaa aina samasta kohdasta jokaisessa palassa.

6. Kun kaikki köydenpalat ovat saaneet omat värinsä, on aika ommella palat yhteen. Tässä toimii parhaiten käyrä neula.

7. Katso kumpi puoli sateenkaaresta on siistimpi, ja ompele kaikki palat epäsiistimmältä puolelta yhteen tavallisella ompelulangalla ja neulalla. Mun ompeleista ei tullut mitenkään erityisen siistejä, mutta ne ovat tarpeeksi pitävät, ja se on tärkeintä. Nurja puoli ei näy kenellekään. Samalla kun ompelet sateenkaaren osat yhteen, voit ommella taakse piiloon kierityksestä jääneet langanpätkät, niin ne eivät varmasti ainakaan lähde purkautumaan.

8. Lopuksi voit joko ommella langoista nyöritetyn lenksukan, tai pujottaa rautalangasta muotoillun renkaan puuvillalangan alta, jotta sateenkaareen saa ripustuslenkin.

9. Kun kaikki on muuten valmista, on aika irroittaa teipit köysien päistä. Sitten avataan köyden punokset, jolloin sateenkaari saa kauniin hapsuhelman.

Valmista tuli!

Sateenkaaren tekeminen oli tosi helppoa, mutta otti kyllä jonkin verran aikaa. Siinä ei ollut hankalia työvaiheita, eli hankalinta oli se ”puuduttavuus”, koska langan kiertäminen ja osien yhteen ompelu ottaa oman aikansa. Mutta lopputuloksesta tuli mun mielestä sen verran ihana, että olen tosi iloinen, että jaksoin tehdä tämän! Oli ihana ripustaa lastenhuoneen seinälle jotain, jonka tein ihan itse. Sellainen vinkki, että materiaalikustannuksissa voi hyvin säästää, jos tekee esim. yhden tai kahden kaverin kanssa sateenkaaret. Yhdestä köydestä riittää kolmeen sateenkaareen ja langoista varmaan kymmeneen, eli jos ostaa kaverin tai kavereiden kanssa, niin tämän hinnaksi ei jää kuin 10-15 euroa.

Langan värien ja määrän lisäksi kaaren ulkonäköä on helppo muokata myös köyden paksuudella ja pituuksilla, eli siitä voi tehdä paljon isomman, pienemmän, ohuemman ja paksumman. Mitä pienempi se on, sitä vähemmän työtä. Pienempikin sateenkaari voisi olla söpö, ja jäin vielä miettimään, josko askartelisin toisenkin tällaisen.

Huikkailkaa muuten ihmeessä, jos tykkäätte DIY-vinkeistä! Musta on ihanaa välillä askarrella ja puuhastella itsekin kotiin juttuja, ja jos tykkäätte näistä, niin olisi hauskaa tehdä jotain DIY-juttuja vaikka kerran kuussa.

Nyt kun meidän perheen koululainen sai oman huoneen, ovat taapero ja 5v yhteisessä huoneessa. Tällä hetkellä huoneessa on sekä kerrossänky että pinnasänky, ja näin ollen siellä on aika vähän leikkitilaa. Siksi ollaan mietitty, että jossain vaiheessa voisi olla ajankohtaista siirtää pienimmäinen kerrossängyn alasänkyyn nukkumaan, niin saisi pinnasängyn pois viemästä tilaa huoneesta. Pinnasänky on kyllä ihana, enkä millään haluaisi luopua siitä, mutta se nappaa oikeasti aika suuren tilan pienestä huoneesta. Tilan, jonka voisi käyttää ihanaan lukunurkkauksen ja tyhjään lattiatilaan, jossa voi antaa mielikuvituksen lentää.

Kerrossängyn alasängyssä on turvalaita, ja siihen sänkyyn meidän 5v muutti nukkumaan n. vuoden ja kymmenen kuukauden iässä vuonna 2015. Meidän esikoinen taas siirtyi aikoinaan pinnasängystä lastensänkyyn n. 1,5-vuotiaana, kun pinnasänky piti luovuttaa syntyvälle pikkusiskolle. Eli nyt 1v8kk ylihuomenna täyttävä taapero on siinä isosiskojensa siirtymä-ikien välissä. Ehkä tämä olisi hyvä ikä siirtyä? Kuka tietää. Voi olla tai sitten ei.

*Pinnasänky saatu Stokkelta blogin kautta. 

Kaksi aiempaa siirtymävaihetta on isosiskojen kohdalla mennyt aivan loistavasti. Kumpikaan ei ole karkaillut, yöunet eivät ole muuttuneet katkonaiseksi, eivätkä he ole pudonneet sängystä. Kaikki on vaan jatkunut niinkuin ennenkin, ja ainoat joita muutos on jännittänyt ollaan oltu minä ja Otto. Ollaan päästy tosi helpolla siis.

Siksi mulla on vähän sellainen kutina, että kuopus tarjoaa meille sitten haasteita siskojenkin edestä. Voin olla kyllä väärässäkin, joka kerta olen jännittänyt tätä siirtymistä etukäteen. Voisihan se mennä aivan hyvinkin. Mutta jotenkin tuntuu utopistiselta, että kolme kertaa muka päästäisiin helpolla tässä nukkumahommassa. Toisaalta, taapero ottaa aina iltaisin siskosta mallia ja alkaa kyllä aina reippaasti nukkumaan omassa sängyssään. Voihan se olla, että hänelle kävisi niinkuin isosiskoille aikoinaan, ja hänkin vaan jatkaisi nukkumista totuttuun malliin vaikka sänky olisikin eri.

Ajatus siitä, että pitäisi luopua pinnasängystä tuntuu musta ihan hurjan haikealta. Aika vaan vyöryy eteenpäin, ja perheen vauvakin kasvaa. Tavara ja asia toisensa jälkeen täytyy luopua niistä vauvajuttujen rippeistä, ja siirtyä eteenpäin. Kohti lastensänkyä, kohti kaksipyöräistä potkupyörää, kohti ihan tavallisia lautasia ja vähän pidempiä lastenkirjoja. Mutta tietysti haikeuden lisäksi tämä on myös ihanaa. Se muutos mikä 1v & 2v -synttäreiden välillä tapahtuu on ihan älytön. Ei ehkä yhtä massiivinen, kuin edellinen vuosi, mutta aika lähellä.

Mennään päivä kerrallaan, eikä stressailla tästä. Tällä hetkellä nukutaan kaikki tosi hyvin juuri näillä järjestelyillä, joten näillä mennnään toistaiseksi. Voidaan odotella ihan rauhassa, sillä lapset eivät ole ainakaan toistaiseksi esittäneet valituksia liian vähästä leikkitilasta. Sitten jos sellaisia joskus ilmenee, niin katsellaan, että josko olisi aika vaihtaa sänkyä.

Miten teillä on sujunut siirtyminen pinnasängystä lastensänkyyn? Onko sisarusten välillä ollut eroja? Jos ongelmia on ilmennyt, miten olette saaneet ne loppumaan (esim. karkailun tms)? Missä iässä olette vaihtaneet sänkyä?

*Postauksessa esiteltävä sänky on saatu Gefferiltä bloginäkyvyyttä vastaan.

Muistatteko kun esittelin koululaisen työpisteen, ja höpöttelin kuinka huone on sitten valmis, kunhan hänen mittatilauksena tehty sänkynsä valmistuu? No siinä kävikin niin, että meillä meni kaikki aivan uusiksi. Mittatilauksena tehty sänky ei siltikään mahtunut huoneeseen, sillä se meni YHDEN sentin verran liian pitkälle. Voitteko kuvitella, yhden sentin. Olin kai mitannut huonosti vahingossa, kun katsoin ihan että se nippa nappa mahtuu. Päädyttiin sitten siihen, että koululainen muuttaa takaisin vanhaan huoneeseensa, jossa hän nukkui yksin ennen kuin hän ja siskonsa halusivat muuttaa nukkumaan yhteen. Siellä sängyn ja ovenkarmin väliin jää kaksi senttiä tilaa, eli juuri sopivasti.

Muutettiin pari viikkoa sitten kaikki koululaisen tavarat siihen toiseen huoneeseen, ja alettiin järjestellä. Pienemmät tyypit muuttivat sitten kaksistaan siihen huoneeseen, josta alunperin piti tulla koululaisen huone, sillä sinne mahtui onneksi hyvin pieni kerrossänky, sekä pinnasänky. Tai no ei nyt hyvin, mutta mahtui. Pian varmaankin luovutaan onneksi pinnasängystä, ja kuopus muuttaa alasänkyyn, niin huoneeseen tulee reippaasti lisää tilaa. Mutta nyt palataan takaisin koululaisen huoneeseen.

Sinne siis siirtyi tismalleen sama työpiste, joka oltiin jo laitettu vanhaan huoneeseen. Tauluhyllyä ei lähdetty siirtämään, vaan hän sai nyt sitten omaksi taulukseen huoneessa valmiina olleen Mrs. Mighetton. Suurin muutos tuli tosiaankin hänen uudesta parvisängystään, jonka me saimme Gefferiltä.

Gefferin massiivipuiset talosängyt valmistetaan Tanskassa, käsittelemättömästä männystä. Kun sänky tuli sisään, samalla tuli myös ihana puhtaan puun tuoksu. Siitä en sentään saa migreeniä, hah. Sänky huokuu laatua ja luontoa, ja se ylitti kaikki meidän toivomukset. Me tilattiin sänky siis koossa 90×190, eli kymmenen senttiä standardisänkyä lyhyempänä. Jos mietitte patjakokoa, niin me saatiin tähän kuitenkin 200cm pitkä patja mahtumaan täysin ongelmitta.  Sänkyjä voi tilata juuri itselle sopivassa koossa (jos osaa mitata, toisin kuin minä), ja esimerkiksi sänkyä voi tilata myös korkeampana tai matalampana, tai leveämpänä tai kapeampana. Gefferillä on monta erilaista mallia talosängyistä, myös perusmallia, laidoilla ja jaloilla ja ilman löytyy, sekä kerrossänkyä.

Meidän valitsema sänky on melko suuri pieneen huoneeseen, kertovathan sen jo mitatkin ja se, että tilaa jäi 2cm sängyn ja ovenkarmin väliin. Mutta sänky on ihana, ja parvisängyn korkeus tuo myös tilaa. Sängyn alla on paljon tilaa sekä säilyttää leluja että leikkiä, ja tehdä vaikka majoja. Huoneen säilytysratkaisut on mietitty niin, että esim. Fabelabin lelusäkkejä (myös aikanaan saatu Gefferiltä) on helppoa siirtää, ja niiden tilalle rakennella vaikka barbietalo tai se maja. Pienet lapset rakastavat koloja ja matalia tiloja, joihin voi tehdä omia salaisia piilopaikkoja.

Koululaisen pienikokoinen koulupöytä jättää myös leikkitilaa ikkunan eteen lapsen mittapuulla ihan sopivasti, ja toisaalta usein leikit levittyvät myös aulaan (jossa on legohylly ja kaikki ehjät legorakennelmat), sekä pikkusiskojen huoneeseen, jossa on iso kirjahylly ja kaikki loput legot.

Me haluttiin esikoiselle iso sänky, koska se kestää aikaa. Tulevaisuudessa, kun muutetaan isompaan kotiin, on parvisängyn alle mahdollista tehdä vaikka lukunurkkaus tai tila kaveripatjalle yökyläilyjä varten. Ja jos koululainen jossain vaiheessa alkaa kokemaan sängyn liian ”lapselliseksi”, on meillä onneksi kaksi äärimmäisen innokasta pikkusiskoa jonossa valmiina muuttamaan sänkyyn.

Esikoiselle oli iso juttu saada ihan oma huone ja muutos on sujunut tosi hienosti kaikin puolin. Hän on saanut tehdä huoneesta itsensä näköisen, ja on oikein tyytyväinen siihen, miltä siellä nyt näyttää. Sehän on kaikkein tärkeintä. Seuraavana projektina onkin sitten naapurihuone, kunhan tosiaan se pinnasänky lähtee sieltä pois. Sitten me rakennellaan sinne ihana oma lukunurkkaus kaikille tytöille, ja mietitään huoneen järjestystä muutenkin uusiksi.

Meidän mini täyttää huomenna 11 kuukautta, ja on alkanut nukkua aavistuksen rauhallisemmin ja pidempiä pätkiä öisin, kuin ennen. Tosin hän nukkuu niitä pidempiä pätkiä ennen kuin me tullaan nukkumaan. Sitten kun me tullaan nukkumaan samaan huoneeseen, hän alkaa heräilemään useammin. Eli se eka unipätkä omassa sängyssä saattaa kestää melkein viisikin tuntia jos hän on nukkumassa yksin, mutta sitten kun me tullaan samaan huoneeseen, alkaa säännöllisen epäsäännöllinen heräily, joka välillä on todella tiheääkin. Tämä on tuttua isommilta tytöiltä, myös heillä oli tämä sama vaihe suunnilleen samassa iässä.

Siksi ollaankin päätetty, että on aika siirtää vauvis omaan huoneeseen opettelemaan vähän eheämpien öiden nukkumista. Sitten kun yöt ovat kokonaisia, keskimmäinen muuttaa hänen kanssaan samaan huoneeseen, ja esikoinen saa oman koululaisen huoneen. Keskimmäinen odottaa tätä muutosta kaikkein eniten, ja hän on vauvan syntymästä asti kysellyt koska saa siirtyä yläsänkyyn  nukkumaan, ja muuttaa vauvan kanssa samaan huoneeseen. Ollaan kuitenkin sitä mieltä, että ei haluta vauvan katkonaisten öiden missään nimessä herättelevän muita kuin meitä vanhempia, ja siksi minityyppi saa ensin oppia nukkumaan kunnolla omassa rauhassa, ennen kuin yhteinen huone tulee kysymykseen.

Siihen asti isommat tytöt nukkuvat samassa huoneessa, jonka he halusivat viime syksynä, vaikka molemmilla olisi voinut olla ihan ikioma huone. Mehän kokeiltiin sitä ratkaisua silloin kun tänne muutettiin, että kummallakin oli oma huone. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että he yökyläilivät ihan joka yö, eli halusivat nukkua aina yhteisessä huoneessa siitä huolimatta, ja sotkut levittäytyivät sitten aina kahteen huoneeseen. Päädyttiin sitten siihen ratkaisuun, että heille tuli erikseen yhteinen nukkumahuone ja yhteinen leikkihuone. Nyt siis leikkihuone muuttuu vauvan huoneeksi, ja nukkumahuoneeseen järjestetään myös tilaa leikeille.

Tänään onkin ollut kunnon kodinmuutos-päivä, ja ollaan siirretty nyt pinnasänky vauvan uuteen huoneeseen, jota rakennetaan valmiiksi kokonaisuudeksi seuraavien viikkojen aikana. Ihanaa saada kokea tämä ”vauvan oma huone” -vaihe hetken aikaa, kun meillä ei ole ollut sellaista sitten esikoisen vauva-ajan. Isommat tytöt on aina olleet samassa huoneessa sen jälkeen, kun keskimmäinen lakkasi nukkumasta perhepedissä, joten sellaista varsinaista vauvan huonetta meillä ei ole ollut vuosikausiin.

 

Kuvissa näkyvissä huoneen lähtötilanne, ja valmiin huoneen esittelen sitten heti kun se tosiaan on valmis. 

Tehdään vauvan huoneesta sellainen, että se muuntuu sitten helposti myös hänen ja keskimmäisen yhteiseksi huoneeksi, eli mitään pysyviä ”liian vauvamaisia” muutoksia ei tehdä. Pidetään huone sellaisena että järjestystä on helppo sitten muuttaa tarpeen mukaan. Seinäkiinnitykset tehdään niin, että mikään ei ole sitten kerrossängyn tiellä kun se siirtyy huoneeseen. Mutta muutaman kuukauden ajaksi nyt ainakin saadaan rakentaa sellainen oikea ”nursery” jollaisia olen Pinterestissä ihastellut, ja katsotaan tilanne sitten uudelleen. Takaraja huoneiden muuttamiselle on elokuussa, kun esikoinen aloittaa koulun.

Meille sopii hyvin tällainen ratkaisu, kun rakastetaan muutenkin pyöritellä huonekaluja aina eri päin ja vaihdella järjestystä kerta toisensa jälkeen. Meidän koti ei ikinä tule olemaan valmis, koska se olisi meidän mielestä tylsää. Me rakastetaan tehdä muutoksia täällä, ja lapsetkin tykkäävät vaihtelusta kuulemma. Eihän sitä tiedä miltä yläkerran huonejärjestys näyttää vaikka vuoden päästä, kun lapset keksivät usein itsekin uusia ideoita huoneiden suhteen. Taitavat vähän tulla vanhempiinsa tässä asiassa.

Saa nähdä millainen vaikutus ratkaisulla sitten on yöuniin, ainakin isommilla tytöillä yöt ovat alkaneet muuttua vähemmän katkonaisiksi omaan huoneeseen muuton jälkeen. Tai no esikoinen nyt nukkui muutenkin kokonaisia öitä jo ennen puolen vuoden ikää (ja alkoi uudelleen heräilemään siinä 10kk iässä meidän vanhempien pyörimiseen yms), mutta keskimmäisellä vaikutus oli huomattava. Kuopus kyllä edelleen käy rinnalla öisinkin, mutta tosiaan vasta sitten kun me ollaan tultu samaan huoneeseen nukkumaan. Ja kyllä saa tulla jatkossakin sitten meidän viereen nukkumaan, jos (kun) heräilee omassa huoneessaan eikä saa uudelleen unen päästä kiinni ilman tissiä. Mutta katsotaan miten käy, voihan se olla että tällä ei ole uniin mitään vaikutusta, tai sitten onkin. Mitään unikoulua en ainakaan vielä ole pitämässä, katsotaan ensin onko tällä vaikutusta nukkumiseen, ja jos ei ole niin voi miettiä sitten 1v-synttäreiden jälkeen jotain muuta ratkaisua.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3