Lapsille lukeminen osana arkea

20.10.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sandviksin kanssa.

Yksi mun lempiaiheista kirjoittaa kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen on lapsille lukeminen. Olen kirjoittanut siitä useampaan kertaan, ja olen aiemminkin kiertonut siitä, kuinka tykätään paljon Vaukirjan kirjoista. Ne ovat olleet esillä täällä blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti esikoisen raskausajasta lähtien, jolloin liityin kirjakerhoon.

Varhaisen lukemisen hyödyt ovat kiistattomia: oppimiskyvyn, ilmaisukyvyn ja sanavaraston kehittyminen, yhteinen aika ja lasten kanssa heräävät keskustelut monista eri aiheista. Puhumaan oppimisen ajankohtaan lukeminen ei vaikuta, mutta sanavarastoon sillä voi olla mahtavia vaikutuksia. Esimerkiksi meidän taapero bongaa aina lukiessa uusia fraaseja ja lauserakenteita, ja olen varma, että lukemisella on ollut huikean positiivisia vaikutuksia siihen, miten hyvin ja monipuolisesti hän ilmaisee itseään nyt 1v8kk iässä. Hän oppi ensimmäiset sanansa ”äiti”, ”hei” ja ”mummu” reilu vuosi sitten, ja siitä lähtien puheen kehitys on ollut huimaa seurattavaa.

Me luetaan yhdessä joka päivä sekä isojen että pienimmän kanssa. Iltasatu luetaan joka ilta. Joskus se on päivän ainoa lukuhetki, useimmiten ei. Me kaikki nautitaan lukemisesta, ja mä rakastan sitä, että meillä lapset tarttuvat itsekseenkin mielellään kirjaan ja käpertyvät sohvan nurkkaan lukemaan. Meidän ei ole koskaan tarvinnut patistaa kirjojen pariin, eikä lukeminen ole ikinä ollut kenellekään meistä pakkopullaa. Paitsi ehkä juuri tässä taaperovaiheessa meille vanhemmille, kun taapero ihastuu johonkin tiettyyn kirjaan, ja se on sitten luettava n. 350 kertaa päivässä, se yksi ja sama kirja. Se on kuitenkin todellakin sen arvoista, sillä jo nyt meidän lukiessa niitä samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, taaperolle kehittyy positiivinen suhde kirjoihin ja lukemiseen. Toivottavasti se kantaa läpi elämän.

Meidän 7v aloitti ekaluokalla tänä syksynä, ja koulussa on painotettu lukemisen tärkeyttä meille vanhemmille. Joka päivä pitäisi lukea ainakin 15 minuuttia yhdessä, ja meillä se täyttyy kyllä helposti. 7v oppi lukemaan itse 4-vuotiaana, ja meidän keskimmäinenkin oppi itse lukemaan 4-vuotiaana viime keväänä, mutta silti me luetaan joka päivä myös yhdessä ääneen. Nykyisin usein niinkin, että 7v lukee meille iltasadun ääneen, koska hän tykkää niin paljon lukea. Keskimmäinen vielä harjoittelee lukemista omassa tahdissaan. Me ei koskaan painosteta lukemaan, mutta kannustetaan ja kehutaan aina kun lapset osoittavat kiinnostusta kirjoja kohtaan.

Yksi tärkeä juttu, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi arjessa, on kirjojen oleminen helposti saatavilla kotona. Silloin kun kirjat olivat meillä  olohuoneessa suljettujen ovien takana kaapissa, lapset tarttuivat niihin oma-aloitteisesti paljon harvemmin kuin nykyään. N. vuosi sitten siirryttiin siihen, että kirjat ovat olohuoneessa esillä isossa korissa, josta kaikkien on helppo ottaa niitä, ja helppo laittaa takaisin. Tämä toimii loistavasti. Kun kirjat on aina esillä, niihin muistaa tarttua useammin. Ja kun ne on helppoa laittaa takaisin, ei tule niin paljon sotkuakaan, ja lapset oppivat itse laittamaan tavaroita oikeille paikoilleen.

Mä olen saanut kiinnostuksen kirjoja kohtaan perintönä omalta äidiltäni, ja niin myös Otto omilta vanhemmiltaan. Uskonkin, että vanhemman esimerkillä on suuri voima. Me luetaan Oton kanssa molemmat kirjoja paljon myös itse, ja lapsetkin näkevät sen. Mulla liittyy paljon lämpimiä muistoja niihin hetkiin, kun luettiin äidin kanssa yhdessä. Yhtä lämmöllä muistelen myös niitä hitaita viikonloppuaamuja, kun molemmat istuimme keittiön pöydän ääressä, söimme aamupalaa ja luimme omia kirjojamme. Äiti dekkaria, ja mä jotain nuortenkirjaa.

Vaukirjan kirjoja meillä on ollut niin kauan kuin olemme olleet vanhempia, ja yhä edelleen ne pitävät pintansa suosikkeina. Huomaan, että meidän taaperon suosikkeja on tismalleen samat kirjat kuin isosiskoillaan oli samassa iässä. Tällä hetkellä hittejä ovat kaikki kirjat, joissa käsitellään erilaisia tunteita ja niiden ilmaisua. Nyt saatiin vanhojen suosikkien seuraksi Vaukirjalta paketissa ihana Lohdutan sinua -kirja, joka ollaan luettu jo niin monta kertaa, että taapero osaa sen ulkoa. Hän höpötteleekin usein leikeissään, että ”Islalle tuli pipi, isä lukee kirjaa, islalle tulee hyvä mieli”.

Mä tykkään siitä, miten Vaukirjalla valitaan kirjapaketit aina juuri lapsen ikään sopivasti, ja niitä voi myös itse muokata. Varsinkin esikoisen vanhempana olisin saattanut esimerkiksi olla ihan pihalla siitä, millaisia kirjoja luetaan minkäkin ikäiselle lapselle. Usein vanhemmat aliarvioivat lapsen keskittymiskykyä ja taitoja, ja olisin saattanut vaikka lukea jotain pehmokirjaa puolitoistavuotiaalle, joka halusi jo kuunnella vähän pidempää satua. Onneksi oli Vaukirja, joka lähetti meille aina sopivia kirjoja sopivassa iässä, ja näin tajusin opettaa esikoiselle numeroita jo 1v3kk iässä, ja lukea tunteista silloin kun pikkusisko syntyi ja hän oli puolitoistavuotias.

Vaukirja on helppo ja vaivaton kirjakerho, jossa tilaaja ei sitoudu mihinkään, vaan voi erota kerhosta milloin tahansa. Vaukirjalla ei ole vähimmäisostopakkoa tai minimiaikarajoituksia. Mekin ollaan joskus erottu, kun kirjoja on kertynyt jo niin paljon ettei ole ollut tilaa. Sitten ollaan myöhemmin liitytty takaisin.

LUKIJATARJOUS:

Nyt saatte Vaukirjan tutustumispaketin vain postikulujen hinnalla (4,90 — 6,90 €). Kirjapakettien hinta on 14,95 – 17,95 € (+ pakkaus- ja postituskulut 4,95 €). Tilaaminen ja peruuttaminen käy helposti Vaukirjan Omat sivut -palvelussa netissä, ja jäsenyyden voi perua siis vaikka heti tutustumispaketin jälkeen, jos ei ole tyytyväinen. Lisää tarjouksesta voi lukea Vaukirjan sivuilta, ja kannattaa vilkaista myös Vaukirjan blogia, jossa lukemisen hyödyistä ja vinkeistä kirjoittavat ammattilaiset. 

Tykkäättekö te lukea lasten kanssa? Mikä on teidän lapsen/lasten lempikirja tällä hetkellä?


Luukku 18: Aattoaamun selviytymispakkaukset lapsille

18.12.2017

Hahaa, olen aikaistanut tämän luukun tekemistä joka vuosi kahdella päivällä, ekan tein 22.12., tokan 20.12. ja tänään on siis 18.12. Ehkä se auttaa siihen, että jos joku muu inspiroituu tästä ja tahtoo ehkäpä tehdä samantyyppisen, ei ole niin vaikeaa toteuttaa sitä kun jouluun on vielä useampi päivä. Ajatelkaa, tänään voi sanoa että JOULU ON TÄLLÄ VIIKOLLA! Samalla ihanaa ja kamalaa, joulussa kun se valmistautuminen on niin ihanaa ja parasta, ja kohta joulu on jo ohi. Tästä vikasta viikosta ennen jouluaattoa aion ottaa kyllä kaiken ilon irti. Mä aion  jouluttaa aivan täysillä lasten ja Oton kanssa, tästä tää lähtee.

Yksi meidän jouluperinteistä on jouluaattoaamun ”selviytymispakkaukset” lapsille, eli pienet paketit, jotka saa avata heti aamulla, ja joissa on jotain pientä kivaa jonka avulla vähän purkaa aaton jännitystä. Meillä perinteenä on, että tässä paketissa on aina jouluaiheinen kirja, sillä mikäs sen mukavampaa kuin lueskella aamulla kaikessa rauhassa joulusatua, tai selata, tai tässä tapauksessa myös kuunnella.

Ensimmäistä kertaa paketteja on kahden sijaan kolme, ja se onkin oikeastaan yksi syistä miksi julkaisin tämän luukun jo nyt! En ole nimittäin vielä paketoinut näitä, sillä siitä kolmannesta paketista puuttuu vielä kaksi olennaista osaa! Vain kirja on löytynyt. Eli tänä vuonna aiemmasta poiketen paketista ei paljastu tytöille jouluaaton asua, sillä he valitsivat itse mekkonsa joulujuhliin, ja haluavat kuulemma laittaa myös aattona päälle samat mekot kuin dagiksen ja eskarin joulujuhlaan. Tänä vuonna paketeissa on siis kirjan lisäksi jotain muuta kuin juhlamekot, nimittäin aamutossut!

Aamutossuja on pyydetty meillä jo varmaan vuoden verran, kun mun kummipojallakin on omat, ja tytöt aina niillä tassuttelevat menemään vuorotellen, kun ollaan Oulussa. Nyt ostettiin tytöille Lindexiltä söpöt aamutossut, joissa hekin voivat tassutella. Ainoa probleema on, että kuopukselle ei löytynyt mistään kivijalasta omia aamutossuja (ainakaan siis peruskaupoista missä kävin) ja nyt mietin että mitä ihmettä mä hänelle laitan sitten tossujen tilalle sinne. Ehkä uudet jarrusukat? Vai olisiko jossain söpöjä omia aamutossuja hänellekin, jos tiedätte että jossain on niin vinkatkaa ihmeessä!

Kirjat on valittu tänäkin vuonna lasten omia mieltymyksiä ajatellen. Kuopukselle ruotsinkielisiä lastenlauluja, joita voi soittaa kirjasta suoraan. Sjung Med Barnkammarboken: Julsånger tekee varmasti hänet iloiseksi aattona, sillä hän rakastaa musiikkia ja kirjoja. Keskimmäiselle joulusatuja, joita voi sekä lukea itse jos osaa, tai kuunnella suoraan kirjasta Astrid Lindgrenin lukemana. Tämä on siis äänikirja ja normisatukirja samassa. Aivan loistava! Esikoiselle ostettiin Heinähatattu, Vilttitossu & Jouluvintiö -kirja jota hän voi lukea ihan itse. Luultavasti tosin luetaan tämäkin isommille tytöille yhdessä, sillä molemmat tykkäävät Heinähatusta ja Vilttitossusta ihan hulluna, vähintään yhtä paljon kuin itse tykkäsin pienenä. Ja mulla tulee muutenkin meidän tytöistä aina vähän nuo ihanat satuhahmot mieleen. Onneksi en itse koe kuitenkaan olevani yhtä huithapeli kuin Heinähatun ja Vilttitossun äiti.

Näiden kirjojen ja aamutossujen lisäksi pakkauksiin tulee mukaan jouluherkut. Tähän asti herkku on ollut joulukaakao, mutta mä tavallaan haluaisin laittaa edes jollain tavalla samanlaisen herkun kaikille kolmelle. Kaakao ei kuitenkaan ole ihan se eka juttu mitä alle 1-vuotiaan herkkupurkkiin olisin laittamassa, varsinkaan suklaahippuineen tai kaneleineen. Mikä voisi olla sellainen lämpimässä säilyvä ihana jouluherkku jota voi antaa vauvallekin? Pitää varmaankin kääntyä jälleen kerran Simppelin Sormiruokakeittiön puoleen! Mutta jos teillä on jotain huippuvinkkejä niin jakakaa ihmeessä!

Saako teillä avata yhden paketin jo aattoaamuna? Mitä yleensä laitatte paketteihin?