Huh mikä viikonloppu

17.09.2017

Kun mä kirjoitan tätä, kello lyö jo iltakymmentä ja takana on yksi meidän kolmen lapsen elämän pisimmältä tuntuneista viikonlopuista, ellei jopa pisin. Kuten kirjoitinkin, tänä viikonloppuna Otto teki tyttöjen kummisetien kanssa meidän kodin lattioita valmiiksi, ja meidän piti lähteä tyttöjen kanssa siksi aikaa pois täältä kaiken rakennuspölyn, remppatarvikkeiden ja metelin keskeltä. Kumpanakin aamuna startattiin jo aamulla ennen kahdeksaa, ja tultiin kotiin vain nukkumaan yöksi. Samaan syssyyn sattui vielä kaverisynttärit, harrastuksia ja eilinen Helsinki Design Weekin Little Market jonne olin luvannut mennä moikkaamaan yhteistyökumppaneita ja tuttuja.

Vaikka oli rankka viikonloppu, niin hauskaa on kyllä ollut, ja tärkeimpänä mielessä kiitollisuus siitä miten hemmetin upeilla ihmisillä me ollaan onnistuttu ympäröimään itsemme. Siis oikeasti, meidän ystävät ja läheiset on olleet tänä viikonloppuna niin suureksi avuksi ja seuraksi, ja en kyllä tiedä miten voin tarpeeksi kiittää heitä kaikesta. Vaikka on ollut hurjasti touhua, ja ei olla ihan kommelluksittakaan selvitty, niin silti oli kyllä mahtava viikonloppu. Ollaan juostu kaatosateessa, matkustettu autolla, metrolla ja junalla, pompittu synttäreillä, herkuteltu jäätelöllä ja maailman parhaalla suklaakakulla, ja seurattu lasten ihania leikkejä.

Mulla on aivan kaikki mehut loppu, vaikka hyvä fiilis onkin. Ei ole ollut rankkaa negatiivisesti missään nimessä, mutta uuvuttavaa koska on ollut niin paljon puuhaa, eikä missään vaiheessa ole oikein ehtinyt nollaamaan ja vaan nostamaan jalkoja ylös.

Tämän illan puolen tunnin ajomatka kotiin meni pitkän päivän jälkeen niin että kuopus huusi kurkku suorana, kunnes viisi minuuttia ennen kotia hän nukahti, kun esikoinen paijasi häntä otsasta hellästi täysin oma-aloitteisesti. Voin kertoa, että oli pikkuisen ylpeänä neiti itsestään, ja sai ollakin. Ja pikkuisen ylpeänä oli äitikin, kun vilkaisin takapenkille ja näin sen tyytyväisen hymyn hänen kasvoillaan, kun hän kuiskasi hipihiljaa että sai Novan nukahtamaan. Oltiin yritetty yhdessä kaikki mahdolliset lelut ja taikatemput ja unilaulut ja kaikki, mutta vasta isosiskon paijaus auttoi. AWW!

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Oton sisko, kiitos hänelle niistä <3

Huh, mutta joo, nyt meillä on lattiat yläkerran aulaa lukuunottamatta. Listoja ei ole vieläkään, koska tuli vähän mutkia matkaan, mutta ei mitään mikä vaatisi enää tällaista samanlaista viikonloppua, onneksi. Huomenna on mun synttärit, ja nyt mä ajattelin vihdoin rentoutua ennen kuin nukahdan varmaan sohvalle.

Hei ainiin! Ja lupasin jakaa teille kyselyä liittyen opiskelijoiden kouluprojektiin johon lähdin mukaan: TÄSTÄ pääsette pieneen kyselyyn, jossa on muutama kysymys mun blogista ja blogeista yleensä. Jos vaan teillä on aikaa ja halua, niin käykää vaikka mun huomisten synttäreiden kunniaksi vastaamassa. Siitä on hurjan suuri apu opiskelijoille proggiksessa, sekä mulle tämän blogin kehittämisessä <3 KIITOS <3

Hyvää yötä ihanat <3


Kuinka valitsimme vaalean lattian?

10.11.2016

Vihdoin on tullut aika ottaa pieni katsaus taaksepäin ja kertoa siitä miten me päädyttiin valitsemaan uuteen asuntoon juuri tämä lattia. Lattia on yhteistyönä saatu Karitma Collectionilta bloginäkyvyyttä vastaan.

Mä olen himoinnut vaaleaa lattiaa jo vuosikaudet, aina meidän ihan ekasta vuokrakodista asti. Siellä oli vaaleanharmaa muovimatto, joka oli itseasiassa väriltään aivan täydellinen, mutta muuten siis jotain ihan muuta kuin mitä kotiini olisin halunnut. Seuraavassa kodissa oli upouusi tammilaminaatti, joka tuntui huomattavalta parannukselta muovimattoon verrattuna, mutta ei ollut väriltään meidän kotiin sopiva. Kaikki ne vuodet mä vaan haaveilin siitä miten kivalta kaikki meidän huonekalut näyttäisi juuri sen vaalean lattian kanssa, joka ei riitelisi minkään muun värin kanssa ja joka tekisi kodista kuin tyhjän kankaan, sopivan alustan mille tahansa sisustusväreille.

Kun me löydettiin tämä nykyinen asunto, heti ensimmäisenä mä sanoin jo näytössä että lattiat menee vaihtoon mutta muuten täydellinen meille. En vielä silloin tiennyt että saataisiin osa lattiasta valmiiksi jo ennen muuttoa, mutta näin jo silmissäni miten ihanan valoisa runsailla ikkunoilla varustetusta kodista tulisi kun lattiakin olisi vielä vaalea. Ihan vitivalkoinenkin lattia mun haaveissa käväisi myös, mutta mä tiesin että Otto ei siihen suostuisi, ja tiesin myös että se ei olisi meille järkevä vaihtoehto koska mä en ole sellainen tyyppi joka jaksaa olla pesemässä lattioita kovin usein. Valkoinen lattia olisi siis näyttänyt meillä aina likaiselta. Vaaleanharmaa oli turvallisempi vaihtoehto.

Löysin Karitman Kronotex –laminaattivalikoimasta netissä kaksi laminaattia, jotka kuvissa miellyttivät mun silmää todella paljon ja tuntuivat ominaisuuksiltaan sopivalta meidän kotiin. Toinen oli erikoispitkä ja erikoispaksu Kronotex Mammut -laminaatti sävyssä Capital Oak Light, ja toinen oli erikoispitkä ja erikoisleveä Kronotex Mammut Plus -laminaatti sävyssä Macro Oak White. Molemmat kuuluvat parhaaseen käyttöluokkaan, ja kestäisivät kulutusta loistavasti myös esimerkiksi julkisissa tiloissa. Täydellisiä lapsiperheeseen siis. Tilasin molemmista mallipalat kotiin, ja vertailtiin niitä pari iltaa ennen lopullista päätöstä.

Mallipalat on tosi hyvä juttu, sillä niiden avulla päätös on paljon helpompi tehdä. Kokeilin mallipaloja niin lattialla meidän huonekaluja vasten, kuin sitten vertailin niitä ihan vierekkäinkin. Molemmissa miellytti lankkujen pituus, ja Mammut Plussassa lankut olivat vielä leveydeltäänkin todella todella näyttäviä. Tykkäsin kuitenkin hieman kapeamman Mammut Capital Oak Lightin sävystä enemmän, ja Otto oli samaa mieltä, ja niin sitten päädyttiin siihen. Toinen vaihtoehto oli aavistuksen liian sinertävä meidän makuun, ja tämä Capital Oak Light sopivan neutraali ja hieman vielä vaaleampi.

Kun kyseessä on lattia joka ei ole ihan valkoinen, on mun mielestä sävyllä todella iso merkitys. Sen on oltava tarpeeksi neutraali, jos ei vielä valitessa ole aivan satavarma väreistä joilla kodin tulee sisustamaan. Me ihastuttiin tässä Capital Oak Lightissä myös siihen miten luonnolliselta se sekä näyttää että tuntuu, puunsyyt ovat upeasti esillä ja kun lattia koskee kädellä, se tuntuu ihan oikealta puulattialta. Parketti olisi ollut liian arka materiaalina meille, tai aitopuinen lankkulattia, ja siksi mä olen niin onnellinen että löytyi laminaatti joka ei tunnu miltään korvikkeelta ”oikeille” lattioille vaan on kaunis ja upea ihan omana itsenään.

Meidän 95m2 kotiin tilattiin siis 100m2 Mammut Capital Oak Lightia, ja siitä lähti prosessi kohti valoisampaa uutta kotia. Seuraavassa osassa mä kerron lattian asennusprosessista lisää. Meillä siis tällä hetkellä valmiina alakerta, listoja lukuunottamatta, ja projekti jatkuu edelleen!

Ihanaa päivää kaikille <3