Joulukalenterin viidennessä luukussa pääsette näkemään 4-vuotiaan näkemyksen siitä, miltä äidin jouluinen look voisi näyttää. Tätä luukkua oli niin mahtavaa tehdä!

Meillä oli 4-vuotiaan vapaapäivänä hauska yhteinen leikki: hän sai valita mulle mieluisensä jouluasun, tehdä mun meikin alusta loppuun sekä kampauksen tietysti myös. Tämä oli hauska yhteinen aktiviteetti pikkusiskon päiväuniaikaan ja sopi hyvin, kun 4v muutenkin rakastaa tehdä kampauksia toisille. Aloitettiin asun valinnasta menemällä mun vaatekaapille. Hän tutki sieltä henkarikaapista kaikki mahdolliset mekot, jakut ja topit ja päätyi lopulta mustaan glittermekkoon suurilla olkatoppauksilla, koska musta on kuulemma hänen lempivärinsä.

Sitten oli meikin vuoro. Aloitettiin meikkipohjasta ja hän sai tehdä kaiken alusta loppuun asti aivan itse. Meikkivoidetta, peitevoidetta, aurinkopuuteria ja poskipunaa. Meikkipohjan levitys sujui yllättävän hyvin jo, olin aivan hehkuva ja kuulas. Silmämeikki ja kulmakarvat sen sijaan olivat ehkä parasta hupia ikinä. Miten mielikuvitukselliset rajaukset hän tekikään mulle. Oli niin hauskaa hassutella vaan ja antaa hänen tehdä ihan mitä lystää. Jouluinen meikki kruunattiin tietenkin punaisella huulipunalla.

Lopuksi hän teki mulle vielä kampauksen, johon hän pitkään ja hartaasti valitsi oikeat jouluisat ja glitteriset pinnit ja muut härpäkkeet. Kampauksessa joulu sai näkyä kaikkein voimakkaimmin, kun mekko oli kuitenkin musta. Mun mielestä on ihanaa kun lapset laittaa mun tukkaa ja se onkin yksi helpoimpia ja ihanimpia leikkejä mitä tiedän, että saa istua kampaamon asiakkaana ja lapsi värkkää kampauksia. Niin rentouttavaa!

Teemaan sopivasti 4v sai myös itse kuvata asun, meikin ja kampauksen haluamallaan tavalla. Otettiin pari kuvaa meikistä olohuoneessa, johon tuli kauniisti päivän valo. Asukuvat taas napattiin meidän portaikossa, niin saatiin rauhallinen tausta. Hän ohjasi myös mun poseerauksia kuin kunnon kuvaaja konsanaan. Meillä oli niin hauskaa yhdessä ja tämä oli täydellinen rauhallinen leikki pikkusiskon päiväunien ajaksi. Pitäisi useamminkin leikkiä tätä, koska se on niin kivaa meille kummallekin. Mun lemppari oli kyllä ehdottomasti tämä hauska ja jouluisa pinnikampaus, ei voi jäädä asukokonaisuuden teema epäselväksi!

Ihanaa päivää teille kaikille! <3

Yksi päivä tässä kesällä mä makasin keittiön lattialla taaperon kanssa varmaan puoli tuntia ja keskusteltiin siitä, miten kaikki on ihan väärin päin. Häntä nauratti kovasti ja mua myös, käytiin juurta jaksaen läpi kaikki mieleen tulevat asiat, jotka olivat väärinpäin siksi, että katsoimme lattialta kattoa kohti. Lamput ja pöydät, tuolit ja lelut. Isin tietokone, roskapönttö ja ja jakkarat. Imurikin oli väärinpäin. Niin ihmeellistä! Ei mulle tulisi mieleenkään mennä lattialle makaamaan ihan muuten vaan keskellä päivää. Mutta taaperon viereen kävin ja olen siitä iloinen. Välillä on niin siistiä heittäytyä taaperon maailmaan ja keskittyä kaikkiin pieniin juttuihin, jotka hänelle voivat olla niin suuria ja merkityksellisiä.

Oikeastihan mun piti laittaa ruokaa, mutta oli kuuma ja jotenkin koko ajatus kyllästytti. Pieni tovi lattialla makoillen ja oikeasti aivot narikkaan laittaen teki hyvää. Sitten jaksoi taas ihan uudella innolla tarttua kauhan varteen. Se oli tärkeä huomio. Silloin kun ei oikeasti ole ihan tulipalokiire ja joku asia ei vaan huvita, miksi ei ottaisi pientä taukoa ja keskittyisi johonkin rentouttavaan ja itselle merkitykselliseen? Sen jälkeen jaksaa niitä välillä puuduttavia rutiinihommiakin paljon helpommin. Jos ei kotona ole taaperoa kannustamassa heittäytymään, ainahan voi vaikka tarttua hetkeksi kirjaan, ottaa pikku nokoset tai katsoa yhden 20min jakson hyvää komediasarjaa.

Tällä hetkellä meidän 2v miettii tosi paljon syy-seuraussuhteita ja ongelman ratkaisua. Hän keksii hurjasti erilaisia ratkaisuja ja jos esimerkiksi joskus sanon, että jokin hänen pyytämänsä asia ei juuri nyt onnistu, hän miettii kaikki mieleen tulevat mahdolliset ja mahdottomat ratkaisuehdotukset ja käy ne läpi, että jos se asia kuitenkin onnistuisi jollain tapaa. Ihailtavaa päämäärätietoisuutta ja periksiantamattomuutta. Jos joku niin hän opettaa kykyä ajatella laatikon ulkopuolelta.

Joskus käy niin, että kun hän niin hienosti keksii erilaisia ratkaisuja jonkun asian toteuttamiseksi, mä lopulta annan hänen sittenkin tehdä sen. Nämä on just niitä tilanteita, missä itsensä saa kiinni siitä, että on sanonut johonkin asiaan ei, koska ei juuri nyt jaksaisi a) sotkua tai b) vaivautua tekemään jotain. Eli on sanonut vaan ei, koska se on itselle helpompaa. Sitä mä yritän parhaani mukaan välttää arjessa, mutta joskus niin käy silti. Uskoisin sen olevan ihan inhimillistä. Taaperon ratkaisuehdotukset on kuitenkin loistavia reality checkejä aikuisille.  Mä en halua sanoa turhaan ei, mä haluan sanoa aina joo kun se on mahdollista.

Meidän isommat leikkivät niin paljon kavereiden kanssa, että he eivät enää kovin usein pyydä mua mukaan barbieleikkiin tai mihinkään muuhunkaan. Silloin kyllä leikin mielellään jos pyydetään. Taaperon kanssa sen sijaan tulee leikittyä usein: kauppaa, legoilla rakentelua, kotileikkiä, muovailuvaha- ja taikahiekkaleikkejä. Mä koen yhteisen leikin myös loistavana tilaisuutena opettaa esimerkiksi hyviä käytöstapoja tai muita tärkeitä asioita siinä leikin lomassa.

Kauppaleikissä taapero muistaa tervehdykset, kiitokset ja lopuksi toivottaa mukavaa päivän jatkoa. Sama toimii kun käydään oikeasti kaupassa, sielläkin hän muistaa välillä huikata myyjälle mukavaa päivänjatkoa ja piristää siinä samalla toivottavasti ainakin jonkun päivää. Kun joku autoilija päästää meidät suojatien yli, lapset heilauttavat kaikki kättä kiitokseksi. Lasten hyvät tavat kannustavat myös meitä aikuisia muistamaan nämä hyvät käytöstavat aina, myös sinä huonona päivänä kun kaikki on mennyt aamusta asti vähän pieleen. Miksi ne olisivatkaan yhtään vähemmän tärkeitä muistaa sinä harmaana maanantaina? Ei sitä omaa harmaata fiilistä kannata muille siirtää, päin vastoin.

Koen, että lasten kanssa leikkiminen on yksi niistä asioista, jotka opettaa just mulle kaikkein eniten heittäytymisestä ja elämästä. Olen tosi kiitollinen siitä, että saan leikkiä. Alkuun leikkiminen tuntui jopa vaikealta, silloin back in the day kun meidän esikoinen oli taapero, enkä ollut leikkinyt _sataan vuoteen_. Mutta tässä vuosien varrella siihen on oppinut ja siitä on oppinut jopa nauttimaan.

On aivan parasta viettää joskus puoli tuntia kontaten lattialla taaperon Timo-koirana, joka syö ruuaksi duploja, käy koirapuistossa ja nukkuu lattiatyynyllä mytyssä. Paitsi housun polvet joutuu koville, mutta se taitaa olla pieni haitta siihen verrattuna, mitä leikki antaa henkisesti. Täydellisen rentoutumisen, pääkopan tyhjentymisen ja kaupan päälle tyytyväisen taaperon, joka jaksaa sitten sen jälkeen leikkiä vähän aikaa itsekseen tai tehdä palapelejä, että aikuinen saa rauhassa laittaa ruokaa tai siivota. Leikkiminen on best, eikä se oikeasti ole niin vaikeaa, kunhan leikin ajaksi muistaa lakata yrittämästä olla looginen tai aikuinen.

Tykkäättekö te leikkiä lasten kanssa? Mikä on teidän lempi leikki? Mitä leikkiä itse leikitte lapsena vanhempien kanssa, vai leikkivätkö vanhemmat ollenkaan?

Me käytiin eilen tsekkaamassa Kansallismuseon uusi Barbie The Icon -näyttely sen VIP-avajaisissa, ja voi vitsit meillä oli KIVAA! Oli ihanaa uppoutua hetkeksi barbien maailmaan kolmestaan meidän isojen tyttöjen kanssa, ja olla ihan rauhassa. Avajaiset olivat tupaten täynnä ihmisiä, siis ihan jäätävä tungos, mutta tytöt jaksoivat hurjan hienosti odottaa vuoroa eri vitriinien edessä, ja kierrettiin jokaisen barbien luona kaikessa rauhassa. Näyttely oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, ja mietittiin jopa tyttöjen kanssa, että mennään vielä toisen kerran tsekkaamaan se kesän aikana, kun siellä on vähemmän ihmisiä.

Me ollaan kaikki kolme ihan Barbie-faneja, ja mä olen siitä fiiliksissä. Välillä jo näytti siltä, että Barbie on häviämässä taistelun Bratzeille ja Monster High -nukeille, mutta Barbie on ottanut ainakin meidän perheessä kovan kirin. Tällä hetkellä barbieleikit on ulkoleikkien lisäksi kaikkein suosituin leikki isommilla tytöillä. Kuopuskin tykkää jo leikkiä barbeilla, ja eilenkin hän leikki barbietalon leikkikeittöllä, ja muka syötti suoraan kattilasta ruokaa barbien pikkuvauvalle teatraalisten maiskutusten kera.

Mä keräsin pienenä itse barbeja, sekä barbien huonekaluja ja muita, ja meillä on edelleen niitä paljon tallessa. Tytöt olivatkin innoissaan, kun tunnistivat näyttelystä muutamia barbeja, joita meillä on kotona. Lisäksi meillä on vieläpä muutama mun tädin vanha barbienukke, joten myös 80-luvun barbiet näyttivät tutuilta tyttöjen mielestä. Ihmeteltiin yhdessä ihka ensimmäistä barbieta, jonka olin toki nähnyt kuvista ennenkin, mutta en livenä. Siellä oli alkuperäispakkaukset ja kaikki tallella! 70-luvun pahviset ensimmäiset Malibu-talot ja United Airlinesin lentokoneet olivat niin symppiksiä, ja se kehitys vuosien aikana ihan huimaa.

Me ihasteltiin läpi upeat muotinuket, kuningattaret ja prinsessat, näyttelijät ja fantasia-asut. Kovasti tytöt yrittivät etsiä myös barbieta Suomen kansallispuvussa, mutta sitä ei löytynyt, vaikka niin moni muu kansallisuus olikin edustettuna, mukaan lukien Ruotsi kahdesti. Mutta tytöt sitten viisaina totesivat, että tuo viikinki-asuinen barbie voi olla sitten Suomen barbie, koska onhan Suomessakin ollut viikinkejä.

Eilinen reissu oli niin ihana, ja kotimatkalla tytöt puhua pälpättivät niin iloisina erilaisista barbeista ja kaikesta mitä olivat nähneet. Vaikka on ihanaa olla koko perhe yhdessä, on ihan uskomattoman tärkeää myös huomioida lapsia erikseen. Vaikka pyrin joka päivä ottamaan sen oman hetken jokaisen lapsen kanssa erikseen, on ihanaa myös viettää välillä ihan kunnolla aikaa niin, että keskittyy vain isompiin tyyppeihin. Se on tärkeää sekä heille, että meille vanhemmille. Ihanaa kun he ovat jo niin isoja, että voi oikeasti keskittyä rauhassa siihen mitä on tekemässä, keskustella ajatuksella siitä mitä näkee, ja sitten vielä muistella niitä juttuja yhdessä.

Kesällä on kyllä ihan pakko tehdä pari muutakin museo- ja kulttuurireissua, ihan vain isojen tyttöjen kesken. Siitä tulee varmasti huippua!

Mä suosittelen näyttelyä kyllä ehdottomasti kaikille, jotka ovat leikkineet barbeilla pienenä, tai joiden kotoa löytyy pieniä tai isompia barbiefaneja. Mulle se oli ainakin tosi ihana kokemus, ja meidän 5- ja 6-vuotiaille myös. Näyttely on auennut tänään Kansallismuseossa, ja se on siellä koko kesän ajan.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

*postaus sisältää blogin kautta saatuja tuotteita. 

”Äiti, missä mun oma valtakunta on?” kysyi keskimmäinen silmät suurina tänä aamuna. ”No yleensä oma valtakunta on vaan kuninkaallisilla.” ”No mutta hei, mä keksin, olohuone voi olla mun valtakunta! Joooooo! Mun valtakunnan nimi on Pikkuvaltakunta, koska se on mun ja se on vähän pikkuinen. Siellä syödään jugurttipähkinöitä ja katsotaan Frozenia koko ajan, ja kuunnellaan vaan Marcusta ja Martinusta. Ja siellä saa myös lukea kirjoja, ja siellä saa tanssia, ja leipoa marenkikakkuja. Ja mä oon sen valtakunnan oma kuningatar”

Tänään on sitten leikitty neiti kuningattaren Pikkuvaltakuntaa olohuoneessa, kiipeilty vuorilla, nautiskeltu teetä teekutsuilla ja ja syöty kuninkaalliseksi lounaaksi pinaattilettuja, prinsessalautasilta tietenkin. Ja pikkusiskon päiväuniaikaan hän sai syödä jugurttipähkinöitä vaikka ei herkkupäivä olekaan, ja katsoa Frozenin noin miljoonatta kertaa. Meillä oli jo sellainen reilun vuoden tauko Frozen-innostuksessa, mutta hänen korkeutensa on nyt löytänyt sen uudelleen. Ehkä hän nyt saa siitä taas enemmän irti, kun ikää ja ymmärrystä on tullut reippaasti lisää edellisestä Frozen-kaudesta. Siitä huolimatta luvassa ei ole huhtikuussa Frozen-synttäreitä, vaan monsterisynttärit, teema jonka hän päätti jo viikkoa edellisten Star Wars -synttäreidensä jälkeen. Hän on kyllä harvinaisen päättäväinen ja pitkäjänteinen tyyppi, kun hän jotain päättää niin se päätös pitää.

Välillä (lue: niin usein kun vaan ehtii) on ihanaa heittäytyä lasten leikkiin, ja olla ihan täysillä mukana kaiken maailman hömpötyksissä. On kuitenkin hienoa että he osaavat ja haluavat leikkiä myös itsekseen. Olen hurjan onnellinen siitä että meidän lapset tykkäävät leikkiä, ja valitsevat yleensä aina leikin mieluummin kuin jonkun laitteen. Hyvä leikki on heidän toplistallaan ihan ykkösenä, ja voittaa aina telkkarin tai ipadin mennen tullen. Niistä leikeistä ja kaiken maailman hömpötyksistä on paljon hyötyä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Leikkiminen kehittää kieltä, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Ja mikä parasta, leikki on hauskaa! 

Meidän vanhempien tehtävä on tukea leikkiä antamalla edellytykset sen onnistumiselle ja tarjoamalla välineet leikkiin. Leikit on joskus vähän sotkuisia, ja myönnän että välillä itsekin mieluummin pitäisin olkkarin siistinä edes hetken imuroinnin jälkeen, enkä luovuttaisi sitä heti bObleseiden*, torkkupeittojen, pompuloiden, harjojen ja pallomeren valtakunnaksi. Mutta kun vertaan siistin olohuoneen hyötyjä (no se näyttää kivalta) siihen kuinka paljon siitä sotkusta on hyötyä lapsille, niin annan ihan mielelläni levittää juuri niin ison leikin kuin huvittaa. Sitäpaitsi lapsilla on juuri nyt omassa huoneessaan iso pahvilaatikoista itse rakennettu leikkitalo, eikä sinne mahdu valtakuntaleikkiä, koska eihän kuningatar voi asua talossa vaan hän asuu linnassa. Niin kerta.

Kuningattaren mekko on Bobo Chosesin uudesta SS18 Neverending Summer -mallistosta, ja saatu Lilla Companysta, kuten myös saman malliston t-paita ja neuletakki kuopuksella, ja esikoisen ihana paita ja hame. Tänään ilmestynyt mallisto on laajasti saatavilla Lillasta, ja aivan ihana mun mielestä! Olen aivan ihastunut banaaneihin, ja tuohon keskimmäisen maximekkoon, jonka Bobo on osuvasti nimennyt prinsessamekoksi. Mallisto on mun mielestä Bobolle tyypillisesti reilua mitoitusta, paitsi tuo vauvan neuletakki on melko nafti, otin siitä koon 18-24kk vaikka muuten käytössä on vasta reilu 12-18kk.

Ihanaa ja iloista iltaa kaikille, toivottaa Prinsessa Mei-Mei, kuten Pikkuvaltakunnan kuningatar nimesi minut.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fisher-Pricen kanssa.

Aika moni 2010-luvun alussa syntyneen vauvan vanhempi varmaan on kokenut sen, kun kävelee yöllä pimeässä kämpässä vaikka vessaan, ja yhtäkkiä jostain kuuluu ”Minä rakastan sinua”. Ainakin mulle ja Otolle on käynyt just näin, useampaankin kertaan, ja tämä oli sellainen juttu josta silloin muistan lukeneeni useamman kaverin tai tutun fb-päivityksistäkin.

Kyseessähän oli tietenkin Fisher-Pricen Learning Puppy -koira, joka jostain syystä päätti alkaa kertomaan tunteistaan juuri silloin kun sitä vähiten odotti. Pari kertaa tuli saatua niin kutsuttu ”kakkahalvaus” keskellä yötä sen takia, mutta noin niinkuin muuten se oli oikein kiva kaveri. Oikeastaan tosi kiva, sillä esikoisemme oppi sen avulla jo alle kaksivuotiaana kaikki aakkoset ja numerot, ja paljon kivoja lauluja. Se oli oikein oiva joululahja, jonka muistaakseni äitini silloin meidän esikoiselle antoi.

Keskimmäinen leikki samalla koirakaverilla, ja oppi hänkin aakkoslaulut ja muut sen avulla. Meillä tuli sen verran suuri ikäero keskimmäisen ja kuopuksen välille, että ehdittiin tuosta mahtavasta klassikkolelusta jo luopua, ja lähettää se uuteen rakastavaan kotiin opettamaan lapsia (ja säikyttelemään vanhempia).

Saatiin kuitenkin tämän Fisher-Pricen kamppiksen myötä nyt kuopukselle testiin Fisher-Price Puppyn päivitetty versio, joka ei ainakaan vielä ole säikytellyt ketään muutaman viikon testailun aikana. Sen sijaan siitä on tullut näiden viikkojen aikana tärkeä ja rakas lelu kuopukselle, ja isommat tytöt ovat oppineet jo sen jokaisen laulun ulkoa. Smart Stages -teknologialla varustettu koira muuttaa oppimissisältöä, kun vauva kehittyy ja kasvaa. Se mahdollistaa sopivan tason valitsemisen juuri oman lapsen ikään sopivasti, ja onkin mahtavan pitkäikäinen lelu.

Pitkillä automatkoilla ainoa autossa mukana ollut lelu oli tuo Puppy, sillä siitä riitti hupia koko lapsikatraalle aina kun kuopus oli hereillä. Takapenkillä raikasivat lastenlaulut, ja tallensin pitkän videonkin meille muistoksi, jossa isommat tytöt laulavat pienimmälle autossa, ja tämä kikattaa kuin viimeistä päivää. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla molemmat matkat, vaikka kuopus oli hereillä enemmän kuin koskaan ennen. En olisi etukäteen arvannut.

Koiran lisäksi saatiin testiin vauvan oma älypuhelin Fisher-Price Smart Phone, johon latasin kaiken toivon siitä, että sen myötä heittämään oppinut kuopuksemme jättäisi vanhempiensa puhelimet rauhaan. Hän kun siis tykkää todella heittää, niin että kerää kaiken voiman mitä pieneen yhdeksän kuukauden ikäiseen kroppaansa vaan saa ladattua, ja sitten viskaa niin kovaa kun lähtee. Siihen älypuhelin ei auttanut – edelleen hän rakastaa heitellä meidän luureja aina kun pääsee niihin käsiksi. Mutta viihdyttävä ja hauska lelu tuo Smart Phone kyllä on, sillä minityyppi jaksaa leikkiä sillä pitkäänkin. Nappeja on helppo painella ja niistä kuuluu kivoja ääniä, värejä, numeroita ja lauluja, ei liian kovalla volumella.

Postauksen otsikko, ”Meillä leikitään yhdessä joka päivä” on yksi tärkeimpiä arvoja mulle perhe-elämässä, ainakin näin lasten ollessa vauva- ja leikki-ikäisiä. Leikki on lapsen tapa oppia ja ilmaista itseään, ja alusta asti olen halunnut tukea sitä kaikin mahdollisin keinoin. Siihen kuuluu myös se, että me vanhemmat heittäydytään mukaan leikkiin ja annetaan lasten mielikuvituksen ohjailla meitä. Jokainen aikuinen osaa kyllä teeskennellä juovansa kahvia kupista, tai ostavansa kaupasta ranskanleipää joka maksaa kuulemma viisi senttiä. Leikkiminen ei ole vaikeaa, ja kun sitä tekee säännöllisesti, siitä tulee helpompaa.

Me ei leikitä joka päivä koko päivää yhdessä, lapset rakastavat leikkiä yksinään ja keskenäänkin pitkiä aikoja. Mutta me leikitään joka päivä yhdessä jonkin aikaa jotain. Sen ajan ei tarvitse edes olla pitkä, kunhan on täysillä läsnä ja jättää ne aikuisten älypuhelimet ja muut vempeleet pois siksi aikaa. Leikkiminen on hauskaa, ja maailma on leikkejä pullollaan. Vaikka joskus väsyttää ja tekisi mieli vaan maata sohvalla, se että menee leikkiin mukaan piristää joka kerta. Leikkiminen on aikuisellekin hyvä tapa rentoutua päivän jälkeen, tai startata uusi päivä vaikka heti aamusta. Monesta tavallisesta jutusta tulee myös hauskempaa, jos sen muuttaa leikiksi. Vain mielikuvitus on rajana!

Fisher-Pricen lelut ovat turvallisia ja laadukkaita leluja, jotka opettavat lapselle tärkeitä taitoja leikin avulla. Leikki on lapsen tapa oppia, ja monipuolisilla ja mukautuvilla leluilla tätä oppimista voi tukea helposti. Fisher-Pricelta löytyy leluja moneen lähtöön ja monille eri ikäryhmille. Tuotteita on saatavilla mm. BR-leluista, Toys’r’usista, Prismasta ja Hobby Hallista.

LUKIJAKILPAILU: Osallistu kisaan jossa voit voittaa Fisher-Pricen Watermate-kylpylelun vaikka pukin konttiin! Mitä tykkäät leikkiä oman lapsen, sisaruksen tai vaikka kummilapsen kanssa? Kerro se kommenttiboksissa ja olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 14.11. asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Ihanaa iltaa kaikille <3