Yksi päivä tässä kesällä mä makasin keittiön lattialla taaperon kanssa varmaan puoli tuntia ja keskusteltiin siitä, miten kaikki on ihan väärin päin. Häntä nauratti kovasti ja mua myös, käytiin juurta jaksaen läpi kaikki mieleen tulevat asiat, jotka olivat väärinpäin siksi, että katsoimme lattialta kattoa kohti. Lamput ja pöydät, tuolit ja lelut. Isin tietokone, roskapönttö ja ja jakkarat. Imurikin oli väärinpäin. Niin ihmeellistä! Ei mulle tulisi mieleenkään mennä lattialle makaamaan ihan muuten vaan keskellä päivää. Mutta taaperon viereen kävin ja olen siitä iloinen. Välillä on niin siistiä heittäytyä taaperon maailmaan ja keskittyä kaikkiin pieniin juttuihin, jotka hänelle voivat olla niin suuria ja merkityksellisiä.

Oikeastihan mun piti laittaa ruokaa, mutta oli kuuma ja jotenkin koko ajatus kyllästytti. Pieni tovi lattialla makoillen ja oikeasti aivot narikkaan laittaen teki hyvää. Sitten jaksoi taas ihan uudella innolla tarttua kauhan varteen. Se oli tärkeä huomio. Silloin kun ei oikeasti ole ihan tulipalokiire ja joku asia ei vaan huvita, miksi ei ottaisi pientä taukoa ja keskittyisi johonkin rentouttavaan ja itselle merkitykselliseen? Sen jälkeen jaksaa niitä välillä puuduttavia rutiinihommiakin paljon helpommin. Jos ei kotona ole taaperoa kannustamassa heittäytymään, ainahan voi vaikka tarttua hetkeksi kirjaan, ottaa pikku nokoset tai katsoa yhden 20min jakson hyvää komediasarjaa.

Tällä hetkellä meidän 2v miettii tosi paljon syy-seuraussuhteita ja ongelman ratkaisua. Hän keksii hurjasti erilaisia ratkaisuja ja jos esimerkiksi joskus sanon, että jokin hänen pyytämänsä asia ei juuri nyt onnistu, hän miettii kaikki mieleen tulevat mahdolliset ja mahdottomat ratkaisuehdotukset ja käy ne läpi, että jos se asia kuitenkin onnistuisi jollain tapaa. Ihailtavaa päämäärätietoisuutta ja periksiantamattomuutta. Jos joku niin hän opettaa kykyä ajatella laatikon ulkopuolelta.

Joskus käy niin, että kun hän niin hienosti keksii erilaisia ratkaisuja jonkun asian toteuttamiseksi, mä lopulta annan hänen sittenkin tehdä sen. Nämä on just niitä tilanteita, missä itsensä saa kiinni siitä, että on sanonut johonkin asiaan ei, koska ei juuri nyt jaksaisi a) sotkua tai b) vaivautua tekemään jotain. Eli on sanonut vaan ei, koska se on itselle helpompaa. Sitä mä yritän parhaani mukaan välttää arjessa, mutta joskus niin käy silti. Uskoisin sen olevan ihan inhimillistä. Taaperon ratkaisuehdotukset on kuitenkin loistavia reality checkejä aikuisille.  Mä en halua sanoa turhaan ei, mä haluan sanoa aina joo kun se on mahdollista.

Meidän isommat leikkivät niin paljon kavereiden kanssa, että he eivät enää kovin usein pyydä mua mukaan barbieleikkiin tai mihinkään muuhunkaan. Silloin kyllä leikin mielellään jos pyydetään. Taaperon kanssa sen sijaan tulee leikittyä usein: kauppaa, legoilla rakentelua, kotileikkiä, muovailuvaha- ja taikahiekkaleikkejä. Mä koen yhteisen leikin myös loistavana tilaisuutena opettaa esimerkiksi hyviä käytöstapoja tai muita tärkeitä asioita siinä leikin lomassa.

Kauppaleikissä taapero muistaa tervehdykset, kiitokset ja lopuksi toivottaa mukavaa päivän jatkoa. Sama toimii kun käydään oikeasti kaupassa, sielläkin hän muistaa välillä huikata myyjälle mukavaa päivänjatkoa ja piristää siinä samalla toivottavasti ainakin jonkun päivää. Kun joku autoilija päästää meidät suojatien yli, lapset heilauttavat kaikki kättä kiitokseksi. Lasten hyvät tavat kannustavat myös meitä aikuisia muistamaan nämä hyvät käytöstavat aina, myös sinä huonona päivänä kun kaikki on mennyt aamusta asti vähän pieleen. Miksi ne olisivatkaan yhtään vähemmän tärkeitä muistaa sinä harmaana maanantaina? Ei sitä omaa harmaata fiilistä kannata muille siirtää, päin vastoin.

Koen, että lasten kanssa leikkiminen on yksi niistä asioista, jotka opettaa just mulle kaikkein eniten heittäytymisestä ja elämästä. Olen tosi kiitollinen siitä, että saan leikkiä. Alkuun leikkiminen tuntui jopa vaikealta, silloin back in the day kun meidän esikoinen oli taapero, enkä ollut leikkinyt _sataan vuoteen_. Mutta tässä vuosien varrella siihen on oppinut ja siitä on oppinut jopa nauttimaan.

On aivan parasta viettää joskus puoli tuntia kontaten lattialla taaperon Timo-koirana, joka syö ruuaksi duploja, käy koirapuistossa ja nukkuu lattiatyynyllä mytyssä. Paitsi housun polvet joutuu koville, mutta se taitaa olla pieni haitta siihen verrattuna, mitä leikki antaa henkisesti. Täydellisen rentoutumisen, pääkopan tyhjentymisen ja kaupan päälle tyytyväisen taaperon, joka jaksaa sitten sen jälkeen leikkiä vähän aikaa itsekseen tai tehdä palapelejä, että aikuinen saa rauhassa laittaa ruokaa tai siivota. Leikkiminen on best, eikä se oikeasti ole niin vaikeaa, kunhan leikin ajaksi muistaa lakata yrittämästä olla looginen tai aikuinen.

Tykkäättekö te leikkiä lasten kanssa? Mikä on teidän lempi leikki? Mitä leikkiä itse leikitte lapsena vanhempien kanssa, vai leikkivätkö vanhemmat ollenkaan?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fisher-Pricen kanssa.

Meidän taaperolla on ollut tosi tarinallisia leikkejä jo pitkään. Hän nimesi oman nukkensa jo keväällä ollessaan vain karvan yli vuoden ikäinen, ja jo pitkään hänen leikeissään on ollut juoni ja selkeä kulku miten ne etenevät. Sitä on ollut uskomatonta seurata, ja on ihanaa olla leikeissä myös mukana. Selvää on, että hän on oppinut varmasti hyviä leikkitaitoja isosiskojen esimerkkiä seuraamalla. Toki me leikitään paljon myös yhdessä koko perhe.

Hän selostaa aina leikkejään ääneen, ja siten me vanhemmatkin pysytään kärryillä niiden juonesta. Usein leikeissä toistuvat taaperon omat kokemukset ja muistot, tai sitten jokin mitä hän on nähnyt vaikka lastenohjelmissa. Kaikilla hahmoilla pitää aina olla nimi, oli kyse mistä lelusta tahansa. Hän antaa nimen vaikka aamupalaleivälle, jos onnistuu sen puraisemaan vahingossa niin, että se muistuttaa hänen mielestään jotain eläintä tai muuta hahmoa.

Yksi hänen viime aikojen lempileluistaan on ollut Fisher-Pricen Little People Travel Together Airplane -lentokone. Meillä on saman sarjan leluja jo isosiskojen jäljiltä, ja ne ovat olleet myös hänen suosikkejaan. Tämä suloinen uusi lentokone muistuttaa häntä meidän viime kesän Kreikan matkasta, ja lentokoneen Kurt-lentokapteeni ja Emma-matkustaja lentävätkin aina Kreikkaan ja takaisin. Lentokoneesta kuuluu kivoja lauluja, kuulutuksia ja lentokoneelle tyypillisiä ääniä. Laulut ovat niin hyviä, että taaperomme käy usein laittamassa lentokoneesta musiikkia, ja tanssii sitten sen tahdissa ihanasti.

Kaupallinen yhteistyö: Fisher-Price Little People Travel Together Airplane -lentokone from Iina Hyttinen on Vimeo.

Mä tykkään lelussa erityisesti siitä, että kun nappia painaa, laulu tulee kokonaan kerralla, eikä sitä voi ”rämpätä”. Se on nimittäin mun mielestä tosi ärsyttävää, jos lelun nappulaa jatkuvasti painamalla yksikään ääni ei kuulu loppuun asti, vaan kuuluu pelkkää älämölöä. Meidän taapero ainakin yrittää monesti painella uudelleen ja uudelleen, mutta hän on huomannut, että tässä se ei toimi. Mä tykkään siitä, että Fisher-Pricen leluissa lauluihin on oikeasti panostettu, ja ne ovat hauskoja. Tosin ne ovat myös sellaisia, että jäävät ainakin mun päähän korvamatona soimaan, ja laulelen niitä jopa yksin kotona ollessani, haha.

 

Yhdessä leikkiminen on ihan mahtava tapa tutustua paremmin lapsen maailmaan ja ajatuksiin, ja saada edes pieni ikkuna siihen, mitä tuollaisen ihanan 1,5-vuotiaan päässä liikkuu. Samalla lapsi oppii monia uusia asioita. Huomaan usein, että kun ollaan kerran leikitty jotain tiettyä leikkiä yhdessä ja tehty siinä jotain yhdessä, hän toistaa samaa leikkiessään itsekseen myöhemmin. Esimerkiksi hän laittaa aina matkalaukun sille varattuun paikkaan, ja pitää samanlaista ääntä kun lentokone ”laskeutuu”, jollaisen minä tein kun laskeuduin kerran lentokoneella. Matkiminenhan on aivan loistava keino oppia.

Fisher-Price Little People -lentokoneessa on paljon kivoja ääniä ja valoja, ja lapsi oppii, että painamalla tietystä napista tai laittamalla lentäjän paikallaan, tapahtuu tiettyjä asioita. Tämä on hyvä keino oppia siis esimerkiksi syy-seuraussuhteita. ”Kun minä painan tästä, kuuluu tällainen ääni ja syttyy tuollainen valo”. Ihanan monipuolinen, kehittävä ja tietysti myös turvallinen lelu.

VOITA OMA Fisher-Pricen Little People Travel Together Airplane -lentokone!

Mikä on sinun lempileikki lapsesi, sisaruksesi, hoito- tai vaikka kummilapsesi kanssa? Kommentoi vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksiin ja osallistut Fisher-Price Little People Travel Together Airplane -lentokoneen arvontaan! Arvontaan voi osallistua 2.12.2018 klo 23.59 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajaan ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Onnea arvontaan kaikille! 

*postaus sisältää blogin kautta saatuja tuotteita. 

”Äiti, missä mun oma valtakunta on?” kysyi keskimmäinen silmät suurina tänä aamuna. ”No yleensä oma valtakunta on vaan kuninkaallisilla.” ”No mutta hei, mä keksin, olohuone voi olla mun valtakunta! Joooooo! Mun valtakunnan nimi on Pikkuvaltakunta, koska se on mun ja se on vähän pikkuinen. Siellä syödään jugurttipähkinöitä ja katsotaan Frozenia koko ajan, ja kuunnellaan vaan Marcusta ja Martinusta. Ja siellä saa myös lukea kirjoja, ja siellä saa tanssia, ja leipoa marenkikakkuja. Ja mä oon sen valtakunnan oma kuningatar”

Tänään on sitten leikitty neiti kuningattaren Pikkuvaltakuntaa olohuoneessa, kiipeilty vuorilla, nautiskeltu teetä teekutsuilla ja ja syöty kuninkaalliseksi lounaaksi pinaattilettuja, prinsessalautasilta tietenkin. Ja pikkusiskon päiväuniaikaan hän sai syödä jugurttipähkinöitä vaikka ei herkkupäivä olekaan, ja katsoa Frozenin noin miljoonatta kertaa. Meillä oli jo sellainen reilun vuoden tauko Frozen-innostuksessa, mutta hänen korkeutensa on nyt löytänyt sen uudelleen. Ehkä hän nyt saa siitä taas enemmän irti, kun ikää ja ymmärrystä on tullut reippaasti lisää edellisestä Frozen-kaudesta. Siitä huolimatta luvassa ei ole huhtikuussa Frozen-synttäreitä, vaan monsterisynttärit, teema jonka hän päätti jo viikkoa edellisten Star Wars -synttäreidensä jälkeen. Hän on kyllä harvinaisen päättäväinen ja pitkäjänteinen tyyppi, kun hän jotain päättää niin se päätös pitää.

Välillä (lue: niin usein kun vaan ehtii) on ihanaa heittäytyä lasten leikkiin, ja olla ihan täysillä mukana kaiken maailman hömpötyksissä. On kuitenkin hienoa että he osaavat ja haluavat leikkiä myös itsekseen. Olen hurjan onnellinen siitä että meidän lapset tykkäävät leikkiä, ja valitsevat yleensä aina leikin mieluummin kuin jonkun laitteen. Hyvä leikki on heidän toplistallaan ihan ykkösenä, ja voittaa aina telkkarin tai ipadin mennen tullen. Niistä leikeistä ja kaiken maailman hömpötyksistä on paljon hyötyä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Leikkiminen kehittää kieltä, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Ja mikä parasta, leikki on hauskaa! 

Meidän vanhempien tehtävä on tukea leikkiä antamalla edellytykset sen onnistumiselle ja tarjoamalla välineet leikkiin. Leikit on joskus vähän sotkuisia, ja myönnän että välillä itsekin mieluummin pitäisin olkkarin siistinä edes hetken imuroinnin jälkeen, enkä luovuttaisi sitä heti bObleseiden*, torkkupeittojen, pompuloiden, harjojen ja pallomeren valtakunnaksi. Mutta kun vertaan siistin olohuoneen hyötyjä (no se näyttää kivalta) siihen kuinka paljon siitä sotkusta on hyötyä lapsille, niin annan ihan mielelläni levittää juuri niin ison leikin kuin huvittaa. Sitäpaitsi lapsilla on juuri nyt omassa huoneessaan iso pahvilaatikoista itse rakennettu leikkitalo, eikä sinne mahdu valtakuntaleikkiä, koska eihän kuningatar voi asua talossa vaan hän asuu linnassa. Niin kerta.

Kuningattaren mekko on Bobo Chosesin uudesta SS18 Neverending Summer -mallistosta, ja saatu Lilla Companysta, kuten myös saman malliston t-paita ja neuletakki kuopuksella, ja esikoisen ihana paita ja hame. Tänään ilmestynyt mallisto on laajasti saatavilla Lillasta, ja aivan ihana mun mielestä! Olen aivan ihastunut banaaneihin, ja tuohon keskimmäisen maximekkoon, jonka Bobo on osuvasti nimennyt prinsessamekoksi. Mallisto on mun mielestä Bobolle tyypillisesti reilua mitoitusta, paitsi tuo vauvan neuletakki on melko nafti, otin siitä koon 18-24kk vaikka muuten käytössä on vasta reilu 12-18kk.

Ihanaa ja iloista iltaa kaikille, toivottaa Prinsessa Mei-Mei, kuten Pikkuvaltakunnan kuningatar nimesi minut.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fisher-Pricen kanssa.

Aika moni 2010-luvun alussa syntyneen vauvan vanhempi varmaan on kokenut sen, kun kävelee yöllä pimeässä kämpässä vaikka vessaan, ja yhtäkkiä jostain kuuluu ”Minä rakastan sinua”. Ainakin mulle ja Otolle on käynyt just näin, useampaankin kertaan, ja tämä oli sellainen juttu josta silloin muistan lukeneeni useamman kaverin tai tutun fb-päivityksistäkin.

Kyseessähän oli tietenkin Fisher-Pricen Learning Puppy -koira, joka jostain syystä päätti alkaa kertomaan tunteistaan juuri silloin kun sitä vähiten odotti. Pari kertaa tuli saatua niin kutsuttu ”kakkahalvaus” keskellä yötä sen takia, mutta noin niinkuin muuten se oli oikein kiva kaveri. Oikeastaan tosi kiva, sillä esikoisemme oppi sen avulla jo alle kaksivuotiaana kaikki aakkoset ja numerot, ja paljon kivoja lauluja. Se oli oikein oiva joululahja, jonka muistaakseni äitini silloin meidän esikoiselle antoi.

Keskimmäinen leikki samalla koirakaverilla, ja oppi hänkin aakkoslaulut ja muut sen avulla. Meillä tuli sen verran suuri ikäero keskimmäisen ja kuopuksen välille, että ehdittiin tuosta mahtavasta klassikkolelusta jo luopua, ja lähettää se uuteen rakastavaan kotiin opettamaan lapsia (ja säikyttelemään vanhempia).

Saatiin kuitenkin tämän Fisher-Pricen kamppiksen myötä nyt kuopukselle testiin Fisher-Price Puppyn päivitetty versio, joka ei ainakaan vielä ole säikytellyt ketään muutaman viikon testailun aikana. Sen sijaan siitä on tullut näiden viikkojen aikana tärkeä ja rakas lelu kuopukselle, ja isommat tytöt ovat oppineet jo sen jokaisen laulun ulkoa. Smart Stages -teknologialla varustettu koira muuttaa oppimissisältöä, kun vauva kehittyy ja kasvaa. Se mahdollistaa sopivan tason valitsemisen juuri oman lapsen ikään sopivasti, ja onkin mahtavan pitkäikäinen lelu.

Pitkillä automatkoilla ainoa autossa mukana ollut lelu oli tuo Puppy, sillä siitä riitti hupia koko lapsikatraalle aina kun kuopus oli hereillä. Takapenkillä raikasivat lastenlaulut, ja tallensin pitkän videonkin meille muistoksi, jossa isommat tytöt laulavat pienimmälle autossa, ja tämä kikattaa kuin viimeistä päivää. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla molemmat matkat, vaikka kuopus oli hereillä enemmän kuin koskaan ennen. En olisi etukäteen arvannut.

Koiran lisäksi saatiin testiin vauvan oma älypuhelin Fisher-Price Smart Phone, johon latasin kaiken toivon siitä, että sen myötä heittämään oppinut kuopuksemme jättäisi vanhempiensa puhelimet rauhaan. Hän kun siis tykkää todella heittää, niin että kerää kaiken voiman mitä pieneen yhdeksän kuukauden ikäiseen kroppaansa vaan saa ladattua, ja sitten viskaa niin kovaa kun lähtee. Siihen älypuhelin ei auttanut – edelleen hän rakastaa heitellä meidän luureja aina kun pääsee niihin käsiksi. Mutta viihdyttävä ja hauska lelu tuo Smart Phone kyllä on, sillä minityyppi jaksaa leikkiä sillä pitkäänkin. Nappeja on helppo painella ja niistä kuuluu kivoja ääniä, värejä, numeroita ja lauluja, ei liian kovalla volumella.

Postauksen otsikko, ”Meillä leikitään yhdessä joka päivä” on yksi tärkeimpiä arvoja mulle perhe-elämässä, ainakin näin lasten ollessa vauva- ja leikki-ikäisiä. Leikki on lapsen tapa oppia ja ilmaista itseään, ja alusta asti olen halunnut tukea sitä kaikin mahdollisin keinoin. Siihen kuuluu myös se, että me vanhemmat heittäydytään mukaan leikkiin ja annetaan lasten mielikuvituksen ohjailla meitä. Jokainen aikuinen osaa kyllä teeskennellä juovansa kahvia kupista, tai ostavansa kaupasta ranskanleipää joka maksaa kuulemma viisi senttiä. Leikkiminen ei ole vaikeaa, ja kun sitä tekee säännöllisesti, siitä tulee helpompaa.

Me ei leikitä joka päivä koko päivää yhdessä, lapset rakastavat leikkiä yksinään ja keskenäänkin pitkiä aikoja. Mutta me leikitään joka päivä yhdessä jonkin aikaa jotain. Sen ajan ei tarvitse edes olla pitkä, kunhan on täysillä läsnä ja jättää ne aikuisten älypuhelimet ja muut vempeleet pois siksi aikaa. Leikkiminen on hauskaa, ja maailma on leikkejä pullollaan. Vaikka joskus väsyttää ja tekisi mieli vaan maata sohvalla, se että menee leikkiin mukaan piristää joka kerta. Leikkiminen on aikuisellekin hyvä tapa rentoutua päivän jälkeen, tai startata uusi päivä vaikka heti aamusta. Monesta tavallisesta jutusta tulee myös hauskempaa, jos sen muuttaa leikiksi. Vain mielikuvitus on rajana!

Fisher-Pricen lelut ovat turvallisia ja laadukkaita leluja, jotka opettavat lapselle tärkeitä taitoja leikin avulla. Leikki on lapsen tapa oppia, ja monipuolisilla ja mukautuvilla leluilla tätä oppimista voi tukea helposti. Fisher-Pricelta löytyy leluja moneen lähtöön ja monille eri ikäryhmille. Tuotteita on saatavilla mm. BR-leluista, Toys’r’usista, Prismasta ja Hobby Hallista.

LUKIJAKILPAILU: Osallistu kisaan jossa voit voittaa Fisher-Pricen Watermate-kylpylelun vaikka pukin konttiin! Mitä tykkäät leikkiä oman lapsen, sisaruksen tai vaikka kummilapsen kanssa? Kerro se kommenttiboksissa ja olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 14.11. asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Ihanaa iltaa kaikille <3

 

Postaus on osa Duracellin ja Lifien kampanjaa. Meillä on ollut nyt n. kolmen viikon ajan ihanat Olaf-lelut tytöillä testissä, kera Duracell-paristojen. Olafit ovat kulkeneet tyttöjen mukana niin päiväkodissa kuin kavereiden luonakin, ja myös meillä käyneet pikkuvieraat ovat niihin kovasti ihastuneet. Aina kun Olaf alkaa puhumaan tai liikkumaan se kirvoittaa lapsissa edelleen riemastuneita kiljahduksia. Moni lukija laittoi mulle ihan yksityisviestiäkin Olafin alkuperästä, ja ne on siis Duracellin kampanjan kautta saatu mutta kuuluvat Disney Storen valikoimaan, eli lähin Disney Store taitaa löytyä Tukholman Mall Of Scandinaviasta. Disney Storella on varmaan joku verkkokauppakin, mutta en tiedä toimittavatko he Suomeen.

Olafeissa on edelleen samat paristot jotka silloin muutama viikko sitten laitettiin, eli hyvin ovat kestäneet käytössä. Ei olla ainakaan toistaiseksi tyttöjen kanssa huomattu että niistä alkaisi teho hiipumaan, vaan Olaf porskuttaa eteenpäin ihan yhtä äänekkäästi ja iloisesti kuin ensimmäistä kertaa käynnistettäessä. Olafia on työnnelty rattaissa ja Zelda on pukenut sille nukkejensa mekkoja ja hattuja päälle, Tiara taas on enemmän keskittynyt seuraamaan oman Olafinsa touhuja ja yrittänyt selvittää mitä Olaf oikein höpöttää englanniksi.

Edellisessä postauksessa järjestin yhdessä Duracellin kanssa arvonnan teille, ja olenkin saanut lukea teiltä aivan uskomattoman ihania muistoja lahjojen avaamisesta, niin teidän omien kuin teidän lastennekin. Tarinat ovat koskettaneet, naurattaneet ja osa jopa tuonut kyyneleet silmäkulmaan.

Niitä lukiessa tuli ehdottomasti sellainen olo että haluaisi vaan arpoa kaikille huikean paketin, mutta nyt oli arvonnassa yksi 200€ BR-lelukaupan lahjakortti ja puolen vuoden Duracell -paristot, ja se palkinto on nyt arvottu siis yhdelle onnekkaalle teistä. Voittajaksi arpoutui nimimerkki Emmye! Sinulle on laitettu sähköpostia voitosta, vastaathan siihen mahdollisimman pian niin saadaan palkinto oikeaan osoitteeseen. Toivottavasti lahjakortti ja paristot auttavat jouluvalmisteluissa ja tuovat hymyn huulille!

Kiitoksia vielä hurjasti jokaiselle joka jakoi oman ihanan muistonsa, niitä lukiessa todella virittyi joulutunnelmaan. Me jatketaan leikkejä Olafien ja tyttöjen kanssa!

Yhteistyössä Duracell