Mökkielämää meren rannalla

19.07.2017

Tultiin sunnuntaina tänne Oton perheen mökille Raaseporiin, ja ollaan nautittu mökkielämästä täysin rinnoin. Täällä sielu lepää ja on ihanan hiljaista ja rauhallista, ellei tietty lasten elämöintiä lasketa. Ja sitähän ei lasketa kun se todellakin kuuluu asiaan. Sunnuntaina oli mielettömän upea auringonpaiste ja oikea kunnon kesäpäivä. Päiväksi pystytettiin tytöille uima-allas tähän yläpihalle mökin eteen ja he polskivat siinä ja me muut otettiin aurinkoa ja herkuteltiin muurikalla paistetulla pyttipannulla. Tytöt pelasivat myös mölkkyä ja krokettia hienosti, ja hakivat metsästä tuoreita mustikoita heinänkorteen.

Nova nukkui päiväunet rattaissa terassilla, ja ihmetteli peiton päällä nurmikolla maailman menoa. Täällä on paljon sylejä joista tutkia mitä tapahtuu, ja ollaanpa me tarjottu neidille ensimmäisiä sormiruokamaistiaisiakin. Kiinteiden aloituksesta tulee ihan oma postauksensa, mutta voin kertoa että hienosti sujuu jo!

Illalla saunottiin ja uitiin meressä, mäkin uskalsin pienen jänistelyn jälkeen pulahtaa mereen. Ei se ihan yhtä lämmintä ollut kuin viikontakainen järvivesi, mutta ei kyllä mitenkään ihan hirveän kylmääkään. Kyllä siellä tarkeni muutaman vedon ottaa ihan helposti. Tytöt pukivat uudet omat pelastusliivit päälle ja pulahtivat myös. Oli ihanaa ottaa oikein kunnon löylyt puusaunassa ja katsella mieletöntä merimaisemaa.

Saunomisen jälkeen herkuteltiin vielä muurikalla tehdyllä paellalla jossa oli kaikkea ihan mielettömän hyvää. Lapsetkin tykkäsivät kovasti värikkäästä ja herkullisesta ruuasta. Tuollainen muurikka on kyllä kätevä, melkein voisi kotiinkin hommata kun siinä saa tehtyä niin monenlaista eri ruokaa ja isoja satseja kerralla.

Nyt tätä kirjoittaessani on aamupäivä, ja tänään suunnitelmissa on reissu Matildedahliin veneellä. Mä en ole koskaan ollut veneilemässä ja tää taitaa mun muistaakseni olla ensimmäinen kerta kun puen edes pelastusliivejä päälle. Jännittää vähän, mutta oikeasti siistiä päästä kokemaan joku ihan uusi juttu vielä näin 25-vuotiaana. Virkistävää! Novakin sai omat pienet pelastusliivinsä ja tulee mukaan veneilemään. Saapa nähdä mitä meidän muksut tykkäävät, ainakin nyt he ovat ihan intona. Ennen venereissua he kuitenkin aikoivat lähteä vielä ongelle, katsotaan saadaanko kalaa.

Me jatketaan mökkimeininkien parissa ja ollaan täällä vielä muutama päivä. Täällä on kyllä niin ihanaa että voisi jäädä vaikka koko loppulomaksi jos ei olisi muita juttuja! Mutta onneksi tänne voi tulla uudestaankin. Ollaan kyllä niin onnekkaita että on tällainen upea paikka jossa saa lomailla ihanien ihmisten kanssa.

Ihanaa päivää kaikille <3


Huomenna kesälomalle

30.05.2017

Meidän tytöillä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä, huominen lyhyt päivä jolloin on myös kevätjuhla. Tänä keväänä päiväkotipäiviä ei ole kertynyt kovin paljoa kun tytöt ovat pitäneet kaksi pitkää usean viikon lomaa päiväkodista säännöllisten vapaapäivien lisäksi, mutta kuitenkin sen verran että he ovat saaneet viettää aikaa rakkaiden ja tuossa iässä jo supertärkeiden kavereidensa kanssa, ja ovat saaneet nauttia laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Laadukas varhaiskasvatus on termi, jota usein kuulen kritisoitavan mediassa, monet kun käsittävät päiväkodit vain ylitäysinä karsinoina, joissa lapsille ei ole aikaa. Mulla on kuitenkin siitä vain hyvää sanottavaa.

Meidän perheellä on kokemusta vain tuosta yhdestä mielettömän ihanasta ruotsinkielisestä kunnallisesta päiväkodista Helsingissä, jossa meidän tytöt ovat nyt kaksi vuotta olleet. Se on I-HA-NA. Siellä ei ole koskaan ollut liian täyttä ja lapsille on aina ollut aikaa ja voimavaroja. Mä olen ollut siellä mukana seuraamassa tavallista arkipäivää niin tutustumisjaksolla kuin esimerkiksi valokuvauspäivinä (jos ovat sattuneet lasten viikottaiselle vapaapäivälle), ja olen päässyt niin sanotusti kärpäseksi kattoon miltä se arki näyttää. Se on näyttänyt juuri siltä niin kuin toivoinkin: kotoisalta, positiiviselta, hyvin rytmitetyltä ja mielenkiintoiselta.

Joka päivälle on omat puuhansa, lapset työskentelevät paljon pienryhmissä ja pääsevät mahtaville retkille metsään viikottain, ja kuukausittain esimerkiksi museoon, urheilukentälle, teatteriin tai vaikkapa ruotsinkieliselle työväenopistolle Arbikseen kokkaamaan itse ruokaa. Päiväkodissa maalataan, askarrellaan ja leivotaan. Kielen oppimiseen kiinnitetään erityishuomiota, ja lapsille luetaan paljon sekä pidetään tunnekasvatustunteja, joilla he oppivat sanoittamaan tunteitaan ja käsittelemään niitä, ja esimerkiksi ennaltaehkäisemään erilaisia konfliktitilanteita itse.

En ole koskaan kuullut että tässä päiväkodissa olisi kiusattu ketään. Lapsilla on pelkkää positiivista sanottavaa ystävistä, opettajista ja hoitajista, eivätkä he koskaan ole puhuneet toisista tarhakavereista ikävään sävyyn. Myös opettajiin ja hoitajiin ollaan oltu mielettömän tyytyväisiä. He todella muistavat ihan pieniäkin ihania yksityiskohtia lasten päivistä, ja he kertovat juurta jaksain joka ikinen päivä kuinka lapsen päivä on sujunut. Vasu-keskustelussa he ovat muistaneet monia monia yksittäisiä tapahtumia ja hauskoja juttuja joita lapset ovat kertoneet, ja osaavat kertoa lapsen taidoista ja luonteesta todella tarkasti.

He vaikuttavat tykkäävän työstään ja lapsista joiden kanssa ovat, ja se todella näkyy työssä. Kaikki hoitajat tuntevat kaikkien ryhmien lapset nimeltä, ja koko tämän ajan lapsilla on ollut samat opettajat ja hoitajat joihin he ovat voineet luottaa ja turvautua.

Usein kuulee keskusteluissa että varhaiskasvatussuunnitelmat ovat vain sanahelinää, mutta mulla on ihan toisenlainen kokemus. Meidän päiväkodissa kaikkia suunnitelmia on noudatettu, ja me ollaan ihan äärettömän tyytyväisiä siihen millainen meininki päiväkodissa on ollut. Olen myös saanut itse luettavaksi varhaiskasvatussuunnitelman ja lukenut sen kokonaisuudessaan läpi, joten tiedän mitä se pitää sisällään.

Mun mielestä päiväkotien henkilökunta saa aivan liikaa lokaa niskaansa, ja usein vieläpä turhaan, koska päivähoidon ongelmat yleensä syntyvät jonkun muun tekemistä päätöksistä, eivät henkilökunnan tekemisistä. Siksi haluan käyttää vaikutusvaltaani ja tuoda esiin myös positiivisen kokemuksen varhaiskasvatuksesta. Välittäviä, upeita ja ihanan innokkaita opettajia ja hoitajia on todellakin olemassa, enkä missään nimessä usko että meidän päiväkoti on tässä vähemmistö. Usein niistä ongelmista pidetään vaan kovempaa meteliä kuin siitä mikä toimii hyvin. Ongelmista tietysti kuuluukin puhua jotta niihin voi kiinnittää huomiota ja yrittää korjata niitä, mutta kyllä positiivistakin palautetta pitää antaa!

Lisää ajatuksia päivähoidosta, ja mm. siitä miksi meidän tytöt ovat tänä keväänä jatkaneet päiväkodissa löytyy esim. TÄSTÄ postauksesta.

Kaikki tyttöjen vaatteet saatu Lilla Companysta. Ne ovat Mini Rodinin uutta Pre AW17-mallistoa, joka on Lillassa nyt myynnissä. Käykää ihmeessä tsekkaamassa ihanat puput, pantterit, tupsut ja ribbiraidat jotka sopivat ihanasti kesään. Tiaralla ribbimekko frillahihoilla, Zeldalla tasselihousut ja ohut trikoinen pupucollege, ja Novalla ribbipöksyt ja pupubody. Rakastan muuten noita Rodinin basic-pöksyjä, kun ne sopivat meidän pitkäjalkaiselle ja pyöreämasuiselle vauvalle täydellisesti eivätkä purista. 

Huomenna tosiaankin on viimeinen päivä ja kevätjuhla, jonka jälkeen vuodatan näppäimistölle kyyneleitä ja kirjoitan muutaman ylpeyden ja rakkauden sekaisen sanasen meidän tulevasta eskarilaisesta, NYYH! Ja ekaa kertaa saadaan ottaa meidän pikkuinen vauvelikin päiväkotiin katsomaan isosiskojen esityksiä, joulujuhlan aikaan kun hän oli vielä mun masussa. Apua miten nopeasti aika menee!

Ihanaa iltaa kaikille <3


Loma-arkea Oulussa

20.04.2017

Moikka! Ouluun kuuluu hyvää, ollaan oltu täällä jo viikko ja voisin olla vaikka kuinka pitkään vielä, mutta ensi viikolla koittaa kotimatka. Meillä on ollut täällä ihanan rentoa, ollaan nähty ystäviä ja sukulaisia ja vietetty aikaa täällä mun tädin luona. Vaikka mulla on meneillään Lapsimessujen vuoksi kevään kiireisin työviikko, on apukäsiä ollut tarjolla. Tällä viikolla on varmasti oman kohderyhmäni kevään vilkkain markkinointikausi meneillään ja siksi blogissakin on ollut useampi tuote-esittely ja tulee vielä viikonlopun aikana. Ymmärtäähän sen että moni lastentarvikemerkki haluaa saada äänensä kuuluviin juuri nyt, kun on mahdollisuus tavoittaa paljon potentiaalisia uusia asiakkaita. Ensi viikolla onkin jo taas hiljaisempaa markkinoinnin suhteen.

Mä olen käynyt melkein joka päivä mun mummolassa viettämässä aikaa mun isovanhempien kanssa. Ollaan tehty lenkkejä mun tädin ja Novan kanssa upeassa auringonpaisteessa, ja lapset on leikkineet pihalla. Nyt muut on palanneet päivätöihin ja mun serkut kouluun, mutta onneksi mä voin sitten päivän aikana täällä omien hommien jälkeen siivoilla, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa ja illalla ehtii vielä tehdä jotain kivaa kaikki yhdessä. Täällä on ihanaa olla. Mulle merkitsee niin paljon se että voidaan viettää pidempiä aikoja Oulussa ja lapset saavat yhtä läheiset välit mun sukuun mitä mullakin on aina ollut.

Maanantaina saatiin leivotuksi se kinderkakku mistä aiemmin mainitsinkin ja ai vitsit että se oli her-kul-lis-ta! Siis niin hyvää, toki vähän ällömakeaa mutta aivan mielettömän hyvää. Eilen illalla tuhottiin yhdessä viimeiset muruset siitä herkusta ja melkein jo haaveilen että tekisin lisää. Mutta ei, se saa odottaa ainakin Zeldan Star Wars-synttäreihin asti.

Täällä on vielä paljon lunta pihalla pihaleikkejä varten, mutta kadut on kuitenkin sulat että pääsee hyvin lenkkeilemään. Ilmat ovat kyllä hellineet ehdottomasti. Tänään tai huomenna tytöt aikovat mennä yökylään mun äidin kotiin, he ovat odottaneet sitä kovasti ja aikovat ainakin pelata mummun tietokoneella samaa kakkupeliä mitä mä pelasin pienempänä, ja leikkiä Armas-koiran kanssa. Muuten meillä ei ole mitään sen ihmeellisempiä suunnitelmia, ajellaan kylään sukulaisille ja käydään ehkä kahvilla jossain. Ja ostamassa sukkia, miten tuntuukin että Nova on kasvanut kaikista sukistaan ulos, ja jos ei ole niin sitten niistä on parit hukassa vähintään.

Ollaan piirretty täällä joka aamu aina Novan ekojen päikkäreiden ajan ja eilen Tipa piirsi ihan itse maailman suloisimman kuvan äidistä ja isistä kävelemässä käsi kädessä auringonlaskua kohti. <3

Nova on täällä ottanut hurjan kasvuharppauksen eteenpäin ja hänestä on tullut vielä entistäkin kovempi höpöttäjä. Pää on myös alkanut vatsallaan makoillessa pysymään pitkään ja vakaasti ylhäällä, pitäähän hänen päästä seuraamaan mitä viisi isompaa mukulaa milloinkin touhuavat. Novalla ei ole tosiaan ollut puutetta leikkikavereista täällä ja sen huomaa kun kehitys menee aimoharppauksin eteenpäin koko ajan. Hän varmaankin kääntyy aivan pian vatsalta selälleen, on enää toisesta jalasta nimittäin kiinni.

On kyllä tehnyt niin hyvää tämä loma meidän perheelle, ai että. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


Kun Otto vanhempainvapaalle jäi

19.04.2017

Tänään on Oton vanhempainvapaan ensimmäinen päivä. Sen kunniaksi Otto kirjoitti eilen ilallla ajatuksiaan tulevasta vanhempainvapaasta. <3

Isä vanhempainvapaalla

Suljin tuossa hetki sitten työkannettavani kannen viimeistä kertaa puoleen vuoteen. Toki joudun sen varmaan vielä avaamaan koska onnistuin kuitenkin omaan tuttuun tapaani aivan varmasti unohtamaan jotain todella fiksua, kuten sähköpostini automaattivastauksen, mutta you know, ajatus on tärkein.

Sinänsä varsin antikliimaksinen hetki ottaen huomioon kuinka valtava asia tämä on meidän perheellemme. Ei mitään fanfaareja, ei tyydyttäviä naksahduksia tai mitään muutakaan indikaattoria siitä että tämä oli nyt tässä. Ainoastaan hetkellinen vaimea hurina koneen vielä miettiessä että mitä ne tuulettimet tekivätkään laitteen sammuessa. Sitten syvä hiljaisuus, ja hupsistakeikkaa, isillä onkin yhtäkkiä ylimääräiset kahdeksan tuntia (plus työmatkat) aikaa käyttää ihan muihin asioihin kuin töihin. En päässyt edes poistumaan teatraalisesti toimistolta tuuletusten saattelemana, sillä olemme parhaillaan Oulussa vaimoni tädin luona, ja tein viimeisen päivänä etätyönä. Sähköposti kollegoille sai riittää siitä että Hyttinen kiittää ja kuittaa vähäksi aikaa.

Olen ollut ja viihtynyt nykyisessä työssäni nyt reilut viisi vuotta. Edennyt, ollut, mennyt ja tehnyt duunia niin paljon ettei minua voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää. Pahimmillaan olen jopa painanut seitsenpäiväistä työviikkoa siinä häidemme tietämillä, mikä asetti Iinan inhottavaan asemaan kahden pienen lapsen kanssa, puhumattakaan siitä miten vähille isin ja lasten välinen aika siinä rytäkässä jäi.

Vaikka olin aina kotona ollessani 100% läsnä, ei se aina tuntunut riittävältä. Tuskin olikaan, mutta mitä sitä nyt enää tässä vaiheessa ihmettelemään kun maito on jo imeytynyt laminaattiin. Voitte kuitenkin varmaan uskoa miten lämmin tuulahdus tämä oli meille, kun tajusimme että Iinan työn takia minulla on mahdollisuus kerrankin olla täyspäiväinen faija muutenkin kuin kesäloman yli. Kesäloman, joka lapsilla kestää tämän ansiosta sen reippaat yhdeksän viikkoa. Osittain sen takia että mitä niitä sinne turhaan viemään kun me muut ollaan kotona, osittain sen takia etten todellakaan ala hetkeen heräämään sianpieremän aikaan ellei ole pakko. Puhelimessani vakituisesti 6:30 piipittävä herätys joutaa helvettiin vähäksi aikaa.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa talteen hieman ajatuksiani siitä miltä minusta nyt tuntuu nimenomaan minun miehenä jäädessä vanhempainvapaalle, mutta jos totta puhutaan en oikein osaa itsekään vielä sanoa. Kun perheemme rytmi on aina määräytynyt sen perusteella miten olen töissä, tuntuu minusta jokseenkin absurdilta etten palaakaan töihin huomenna, ylihuomenna enkä ensi viikolla, vaan joskus marraskuun lopussa, sitten kun tekninen asiantuntijuuteni on lähinnä teknistä aavistusta. Lapsemme onneksi tietävät mitä mieltä he asiasta ovat. He odottavat malttamattomina kaikkia vaunu- ja pyörälenkkejä, puistoreissuja, mahdollisia ulkomaanmatkoja ja isin kanssa pelaamista. Kaikkea mitä me ikinä keksimme tehdä ja saamme päiviimme mahdutettua.

Pääsyy miksi jään vanhempainvapaalle on kuitenkin totta kai tuo meidän perheen pienin ja uusin lisäys. Pienet vauvat tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa, ja kun ainoa asia mitä en pysty miehenä tekemään on ruokkia täysimetettävää vauvaa, ei ole mitään syytä minulle olla jäämättä kotiin Iinan kuitenkin tehdessä tosiaan kotoa käsin töitä. Me olemme kuitenkin vanhempina tasavertaisia, eikä isän rooli ole meidän perheessä mikään ”lastenhoitaja”, vaan toinen huoltajista.

Sitä ilmiselvää tissiasiaa lukuun ottamatta on minun ja vauvan side aivan yhtä vahva kuin äidin ja vauvan, ellei vahvempi. Olen kuitenkin tässä pääsiäislomalla ehtinyt ottamaan varaslähdön vapaan viettoon, ja viettänyt isot osat päivästä sohvalla vauvan kanssa, vanhempien lasten touhuja ihmetellen. Odotan innolla sitä kuinka kerrankin saan olla oikeasti mukana ihmettelemässä vauvan kasvamista ja oppimista. Liian monta kertaa jouduin kokemaan kahden aikaisemman mukulamme saavutukset kännykän kautta, kun Iina lähetti viestejä ja kuvia siitä mitä tytöt tekivät ensimmäistä kertaa minun ollessa töissä.

Viime vuoden muutenkin mentyä hirveällä tohinalla, kuten myös tämän alkuvuoden, on mahtavaa saada rauhoittua hetki. Ottaa pienen sapattivapaan ja nukkua, rempata kämppää, laittaa piha kuntoon ja korvata vanha sähkögrilli ihan oikealla vehkeellä. Piirtää lasten kanssa ja lakata stressaamasta työasioita.

Voi olla että palaan aiheeseen tarkemmin kun koko homma lähtee käyntiin, kun osaan hieman sanoa miltä nyt oikeasti tuntuu olla kotifaija. Koneella istuminen ei enää tällä hetkellä oikein sattuneesta syystä houkuttele, kun enää ei ole mikään pakko. Ajattelin että voisin viettää hieman aikaa tässä tuon meidän mahtavan jälkikasvumme kanssa, ja kun lapset lopulta joskus sammuvat, ehkä laittaa sen pleikan päälle. Pitkästä aikaa.

-Otto

Sellaisia ajatuksia Otolla <3 Ihanaa päivää kaikille!