Ei mitään suunnitelmia

13.07.2018

Sen jälkeen kun me tultiin Kreikasta, ollaan menty kaikki päivät täysin spontaanilla asenteella. Ja ollaan tehty ihan hirveästi kaikkea ihanaa, mutta myös vain oltu. Ei olla suunniteltu mitään sen pidemmälle, ollaan vaan menty päivä kerrallaan, ja aina aamulla mietitty, että mitäs kivaa me tänään keksittäisiin. Se on ihan täydellinen toimintasuunnitelma meidän kesään, että ei ole mitään suunnitelmia.

Jos olisi kauheasti kaikkia sovittuja treffejä ja muita, voisi tulla sellainen ähkyfiilis, että ei jaksa. Mutta nyt kun vaan ollaan, ja aamulla mietitään että hei – soitettaisko tänään sille ja tälle ja lähdettäis käymään porukalla Suomenlinnassa, saadaan tehtyä kaikkea hauskaa ilman stressiä ja aikatauluja. Ollaan käyty Falkullassa rapsuttelemassa vuohia, Espoossa ystävien luona viettämässä kesäiltaa, Suomenlinnassa testaamassa herkullista Bistroa ja leikkimässä leikkipuistossa, sekä ajettu Inkooseen Lomamäen lemmikkipuistoon sukulaisten kanssa. Yhtenä päivänä vietettiin Ikea- ja kirppiskierrospäivää, ja yhtenä iltana Oton täti soitti vaan ovikelloa ja tuli kylään. Spontaanius on parasta!

Syksyllä, talvella ja keväällä kaikki on aina niin aikataulutettua, että nämä kesäpäivät ilman suunnitelmia ovat todella tervetulleita. Mä rakastan tehdä kaikkea ja nähdä ihmisiä, mutta inhoan sellaista kellon orjana elämistä, että aina on kiire jonnekin. Ehkä siksi tykkään niin paljon olla yrittäjä, jolloin ainakin ne mun oman työn asettamat aikataulut jäävät pois, kun saa tehdä omassa tahdissa. Silloin mä itse olen tehokkain, onnellisin ja aikaansaavin, jollekin toiselle taas sopii paljon paremmin ryhmässä ja säännöllisesti tekeminen rutiinien mukaan. Olen todella kiitollinen siitä, että mulla on se mahdollisuus tehdä omassa tahdissa kaikki. Mutta nyt työpuheista takaisin näihin ihaniin kesäpäiviin.

Musta on hauskaa, että moni muukin on kesällä spontaanimpi kuin vain meidän perhe. Se on niin ihanaa, kun kaverit soittaa aamulla, että nähdäänkö tänään. Mistähän tätä samaa spontaaniutta saisi niihin pimeisiin talvipäiviinkin, jolloin kotisohvan nurkka miellyttää vaan niin paljon enemmän? Vai tarvitseeko talvella ollakaan niin spontaani, kai silloin riittää sekin että vaan hyggeilee kotona iltaisin glögimukin ja pipareiden kanssa. Mä tykkään hurjasti siitä, että meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa, koska jokaiseen vuodenaikaan liittyy ne omat ominaisjuttunsa. Kesällä ne jutut on ehdottomasti spontaanius ja pitkät kesäillat, sekä kiireettömyys.

Onneksi kesää on vielä pitkästi jäljellä, ja monta ihanaa päivää jolloin kaikki ovet on avoinna. Monesti mulla on tapana listata postauksen loppuun tulevia suunnitelmia, mutta nytpä en listaakaan mitään. Katsotaan mihin nokka näyttää huomenna ja ylihuomenna, eiköhän me jotain kivaa keksitä silloinkin! Ihanaa ja rentoa kesäviikonloppua kaikille <3


Oulussa rentoutumassa

29.06.2018

Päätettiin jo ennen Kreikan matkaa, että lähdetään heti reissun jälkeen vielä Ouluun. Intensiivinen ja toiminnantäyteinen Kreikan reissu oli ihana, mutta sen jälkeen verkkainen hengailu Oulussa, missä lapsilla on ympärillä sekä samanikäistä seuraa että useita tuttuja turvallisia aikuisia meidän lisäksi, on ihanaa vaihtelua. Täällä saa rentoutua ihan eri tavalla, kuin sitten taas Kreikassa. Kreikassa rentouduttiin irtautumalla töistä ja olemalla 100% ajasta yhdessä perheen kesken. Täällä rentoudutaan sillä, että lapsia on katsomassa useampi silmäpari meidän lisäksi, ja heillä on koko ajan uutta ihmeteltävää ja tekemistä. Ja vaikka mäkin olen palannut töiden pariin, olen saanut tehtyä niitä puolet nopeammin kuin ennen Oton lomaa, kun saan tehtyä ne heti silloin kun inspiraatio iskee.

Ollaan jatkettu täällä pitkään nukkumista (jes! ysin aamuja edelleen!), syöty hyvää ruokaa, saunottu pitkän kaavan mukaan, tavattu mun äitiä ja muita läheisiä ja pompittu trampoliinilla. Säät nyt ei ole niin suosineet, mutta ollaan me päästy uloskin onneksi. Lapsia nyt ei niin kiinnosta vaikka tuulee, sataa ja on sääskiä, kun ulkona on tekemistä.

Pahimmalla kaatosateella lapset on pelanneet Minecraftia mun kummipojan kanssa, ja porukalla ollaan pelattu Unoa ja Afrikan tähteä. Mä olin ihan unohtanut Unon säännöt, vitsit se on hauska peli! Ihan pakko ostaa se kotiinkin. Meillä on paljon lauta- ja korttipelejä, mutta jostain syystä ei Unoa, vaikka se oli päiväkodissa ja alakoulussa ihan mun lemppari. Seuraavalla kauppareissulla nappaan sen ostoskoriin.

Eilen leipaisin pellillisen mustikkapiirakkaa, jota vietiin tänään mun papallekin syötäväksi. Hän oli iki onnellinen tuoreesta mehevästä mustikkapiirakasta, ja maistui se meille muillekin. Oli kiva viedä itse tehtyä herkkua, kun yleensä tulee vaan napattua kukkia ja pullapitko kaupasta matkalla.

Parasta täällä on ehdottomasti se, että saa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä jotka täällä asuvat. Olen kyllä niin kiitollinen siitä, että meillä on niin ihanat sukulaiset, joiden luona saa aidosti olla kuin kotonaan, ja ollaan yhtä suurta perhettä kaikki. Vaikka asutaankin kaukana, on hienoa, että täällä on aina olemassa tämä ihana turvaverkko jonka luokse saa tulla. Ja toki sama toimii toisinkin päin, kesällä mun serkku on tulossa meille Helsinkiin viikoksi, ja mekin hoidetaan täällä mun kummipoikaa, jotta hänen vanhemmat pääsevät vuorostaan halutessaan treffeille.

Aivan ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille, ja rakkaita terveisiä Oulusta <3 PS: Kiitos mahtavista vinkeistä mitä laitoitte hyttysenpuremiin, kun postasin instastoryyn muutaman paukaman, hah! Äidinmaito auttoi!