Loppiaisviikonlopun meininkejä

09.01.2017

Kiitos ihan hurjasti teille kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille tsempistä! Sitä todellakin tarvitaan. Toistaiseksi olen pärjännyt onneksi Panadolin ja kuumavesipullon sekä levon avulla, mikä on hyvä. Ei tässä montaa päivää tarvitse pakkolevätä enää mutta jokainen mahassa vietetty päivä on kuitenkin hyväksi vauvalle vielä tässä vaiheessa ja helpottaa elämää syntymän jälkeen, ja siksi olen rauhassa.

Olen saanut paljon töitä tehtyä etukäteen ja nyt mieli on kevyt. Vaikka lähtö tulisi milloin tahansa, niin sovitut pakolliset hommat on jo tehtynä. Olen aika ylpeä itsestäni, kun eilen vielä hieman heikohkojen yöunien ja supistellun illan jälkeen jaksoin puurtaa kaiken valmiiksi. Onneksi kerettiin viettää aivan ihana ja touhuntäyteinen lomaviikko tyttöjen kanssa ennen kuin supistukset alkoivat, ja mulle sekä tytöille jäi lomasta tosi hyvä fiilis.

Kun kysyin tytöiltä, mikä lomassa oli parasta, niin se oli kuulemma se että oltiin kaikki yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa. Rakenneltiin legoilla ja pelattiin ja ulkoiltiinkin. Ihan kiva että uskalsin vielä lauantaina lähteä ulos ennen kuin supistukset alkoivat, niin jäi siitäkin koko perheelle mukava lomamuisto. Vaikka en hirveästi voinut ulkona touhuillakaan niin jo se tuntui olevan tytöille ihana juttu että äiti oli mukana ja näki heidän hienot lumienkelinsä ja kuinka hurjan nopeaa vauhtia he laskivat liukumäkeä alas.

Kolme viikkoa kotona lasten kanssa myös vähän korvasi sitä kökköä fiilistä mikä mulle edellisestä pitkästä lomasta jäi kun olin itse niin väsynyt ja pahoinvoiva silloin. Nyt sain vietettyä sitä ihanaa laatuaikaa lasten kanssa juuri niinkuin toivoinkin. Loppulomasta tytöt alkoivat jo odottaa pääsyä dagikseen, taisi tulla kavereita ikävä. Molemmat kirjoittelivat salaisia viestejä kavereilleen ja piirsivät kuvia missä oli tarhakavereita. Kai se on jo myönnettävä että tuossa iässä kaverit alkavat olla jo aivan supertärkeitä!

Loman jälkeen eletään muutenkin jännittäviä aikoja kuin lähestyvän synnytyksen vuoksi, nimittäin meidän esikoisella koittaa pian förskolaniin tutustuminen ja hakeminen – iik! Mua jännittää että päästäänkö me koko tutustumiseen vai olenko silloin juuri synnärillä, mutta toivotaan parasta. Ollaan kaikki aivan innoissaan, kaikkein eniten tietenkin neiti itse joka odottaa todella kovasti että pääsee samaan kouluun johon kaverit viime syksynä lähtivät tutusta päiväkodista. Jotenkin se että eskari ja koulu ovat samassa tekee tästä niin paljon isomman jutun, itse kun vaan aikoinaan siirryin omassa päiväkodissani eskariryhmään mutta muuten kaikki jatkui samaan tapaan. Meillä on jännittävä vuosi edessä, se on selvää. Mutta aivan ihana vuosi myös, siitä olen varma.

Nyt on aika koittaa elellä niin normaalia arkea kuin näissä olosuhteissa on mahdollista siihen asti että vauveli syntyy, ja sen jälkeen lomaillaan taas ja tutustutaan uuteen pieneen perheenjäseneen rauhassa kaikki neljä.

Ihanaa tammikuista arkiviikkoa kaikille <3


Lomapuuhia lasten kanssa

04.01.2017

Lapset ovat olleet nyt kolmatta viikkoa lomalla päiväkodista ja meillä on ollut aivan ihanaa lomailla yhdessä. Tämän viikon Otto on jo ollut takaisin töissä, mutta minä ja tytöt ollaan vielä oltu kotona ja olen ottanut bloginkin kanssa kevyemmin. Ensi viikolla ja sitä seuraavalla on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon blogijuttuja varastoon tyttöjen ollessa päiväkodissa, että voi sitten rauhoittua synnyttämään ja aloittelemaan pikkuvauva-arkea.

Mulla alkaa virallisesti ”äitiysloma” ensi viikolla, mutta se nyt ei kauheasti muuta arkea tai mitään muutakaan mitenkään. Kuten aiemminkin kirjoitin, niin mä tulen jatkamaan työntekoa niin normaalisti kuin kykenen ihan koko kevään ja siitä eteenpäinkin, mutta toki nyt otan rauhallisemmin silloin kun vauva on ihan pieni ja pyrin tekemään kaikki työt silloin kun vauva (toivottavasti) nukkuu. Äidin pakollisen äitiysrahakauden jälkeen saan sitten apukädet tänne kotiin kun Otto voi pitää oman osansa vanhempainvapaasta.

Musta se on ikävää että perheet eivät saa jakaa vanhempainvapaita  niin kuin itse haluavat. Meidänkin perheelle kaikkein paras vaihtoehto olisi ollut se että Otto pitää kaikki vapaat, sillä mun blogityö ei häviä mihinkään vaikka vauva syntyykin, ja sen vuoksi en juurikaan ”äitiysvapaasta” hyödy vaan siitä on enemmänkin haittaa.

Mutta onneksi tätä kestää vain muutaman kuukauden, ja toukokuusta eteenpäin sitten Otto saa jäädä kotiin ja olla ihan oikeasti vanhempainvapaalla, toisin kuin minä, vaikka kotona vauvan kanssa olenkin. Olen hurjan onnellinen että meillä on mahdollisuus siihen että Otto voi jäädä sitten vauvan kanssa kotiin, ja myöskin siitä että mulla on työ jota pystyn tekemään silloinkin kun vauva on aivan pieni, ilman että se vaikuttaa vauvan arkeen juurikaan.

Pyrin myös olemaan itselleni töiden suhteen armollinen niiden kolmen tai neljän kuukauden ajan jotka olen yksin vauvan kanssa kotona, ja blogikin saattaa olla tavallista hieman hitaampi päivittymään mikäli meillä on vauvan kanssa vaikka univaikeuksia tai muuta. Onneksi tiedän että te huipputyypit siellä ruutujen takana ymmärrätte varmasti <3

Ollaan lasten kanssa leikitty hirveästi kaikkea mahdollista koko viikon ajan, muovailuvahat ovat olleet kovassa käytössä, samoin kuin joulupukin tuomat plusplus-rakennuspalikat ja lautapelit. On myös ihanaa kun tuli lunta ja lapset ovat nauttineet kovasti lumileikeistä omalla pihalla. Ollaan leivottu keksejä yhdessä, ja muutenkin tehty paljon kaikkea kivaa. Rento yhdessäolo vailla aikatauluja on ihan parasta!

Tämä viikko on muutenkin tehnyt meille tosi hyvää varmasti ennen vauvan syntymää, kun ollaan saatu tankattua läheisyyttä ja olen jaksanut ja ehtinyt hyvin touhuamaan tyttöjen kanssa kaikenlaista. Tytöt tuntuvat myös hyvin ymmärtävän jo sen että sitten kun vauva syntyy niin aluksi hän vaatii paljon huomiota. He odottavat jo innolla että pääsevät auttamaan vauvanhoidossa, ja ovat saaneet myös osallistua vauvanurkan rakennukseen ja vaatteiden viikkaukseen ja kaikkeen mahdolliseen vauvaan valmistautumiseen.

Olen seurannut miten hellästi he ovat hoitaneet sukulaisten ja kavereiden vauvoja ja auttaneet ja olen aika varma että heistä tulee olemaan iso apu meidänkin vauvan kanssa. Ja en ainakaan usko että he tulevat olemaan kovinkaan mustasukkaisia, ikää on kuitenkin jo sen verran että he ymmärtävät että vauva tarvitsee paljon vanhempien huomiota, ja he ovat lähinnä innoissaan. Mutta toki se jää nähtäväksi että miten kaikki sitten käytännössä sujuu.

Vauvan syntymän ja ensimmäisten viikkojen aikoihin ollaan varattu tytöille muutamia ihan omia spessujuttuja, he pääsevät mm. Disney On Ice showhun sukulaisten kanssa ja odottavat sitä kovasti. Uskon että kaikki menee tosi hyvin, mutta te joilla on kokemusta isommasta ikäerosta (4, 5 tai 6v) niin kertokaa ihmeessä miten on lähtenyt alussa sujumaan? Meillä sujui ihan ok hyvin se kaikkien kauhistelema 1,5v ikäerokin silloin tyttöjen ollessa pieniä, vaikka väsyneitä tietysti oltiinkin. Mutta mustasukkaisuutta ei juuri ilmennyt silloinkaan.

Meillä on vielä ihana Loppiaisen tarjoama koko perheen miniloma edessä, kunhan Oton huominen työpäivä on ohi, ja silloin mennään myös aivan lasten ehdoilla ja tehdään mitä he ikinä haluavat. Mulla on suhteellisen energinen ja jaksavainen olo viikkoihin nähden ja aion ottaa kaiken irti siitä. Ensi viikolla tytöt palaavat hetkeksi päiväkotiin että mä saan työjuttuja tehtyä, ja kunhan vauva syntyy niin saavat sitten taas jäädä meidän kanssa kotiin opettelemaan vauva-arkea ja tutustumaan uuteen pikkutyyppiin. Huomenna on luvassa raskauskuulumisia ja paljon on tulossa vielä kaikkia DIY-juttuja sekä pohdintaa raskauden jälkeisestä tyylistä ja synnytyskassin pakkausta ja vaikka mitä. Pysykää kuulolla ja ihanaa talvista keskiviikkoiltaa sinne <3


Lomameininkejä ja 33+0

30.12.2016

Eilen tuli täyteen 33 raskausviikkoa, jes! Ollaan lomailtu kaikessa rauhassa, ja eilen saatiin myös yökylään meille Emilia, Topias ja lapset Turusta. Vietettiin ihana ilta, pojat kokkasivat hullun tortillabuffan meille ja pelattiin kaikkia mahdollisia lasten lautapelejä ja katsottiin leffaa. Ihanaa yhdessäoloa ja hengailua, ja lapset leikkivät niin kivasti yhdessä. Ihanaa kun on niin samanikäisiä lapsia jotka tykkäävät toistensa seurasta.

Mun äiti ja Armas lähtivät eilen aamulla kotiin, ja saatiin siis vieraita heti siihen perään. Tänään ajellaan Oton perheen mökille yhdeksi yöksi, ja huomenna tullaan takaisin viettämään uutta vuotta kotona toisen ystäväperheen kanssa. Aikamoisen touhun täyteinen loma siis, mutta vain kaikkea kivaa tekemistä. Ihanaa on ollut nähdä kaikkia ja hengailla yhdessä. Onneksi on vielä viikonlopun verran lomaa edessä.

Raskaus on ollut viime päivinä jotenkin aivan sivuosassa, lukuunottamatta vauvaa joka etenkin iltaisin liikkuu niin hulluna että häntä ei voi olla huomaamatta vaikka olisi toisella puolella huonetta. Maha hytkyy vimmatusti ja vauvan jalka näkyy aina ulospäin kun hän potkii. Olen nyt melko varma että hän on kiinnittynyt pää alaspäin, sillä olin ainakin tuntevani alkuviikon aleshoppailureissulla jäätävää painetta ja kipua pitkän aikaa siinä kohdassa johon pään pitäisi parkkeerata, ja sen jälkeen kaikki potkut ovat tuntuneet ylhäällä. Mulla ei koskaan ennen ole näkynyt vauvan jalkapohjaa tai jalan muotoa kunnolla ulospäin mutta nyt on! Se on ihan hullun näköistä ja tuntuista!

Maha 33+0<3

Maha on iso mutta ihana, vaikkakin nyt on alkanut tuntua että en enää hahmota sen kokoa ja meinaan kokoajan törmäillä joka paikkaan sen kanssa, hah! Olen voinut tosi hyvin ja siksi tuntuu niin uskomattomalta että raskaus on jo näin loppumetreillä. Parasta!

Vauvan oma nurkkaus on jo melkein valmiina, joten se on yksi ensimmäisiä juttuja joita esittelen ensi vuoden puolella. Nyt mulla alkaa olla kiire pakata mökkireissua varten, joten alan laittamaan kamoja kasaan. Huomenna ilmestyy vuoden viimeinen postaus, perinteinen katsaus vuoteen 2016 joka on ollut aika vaihe- ja tapahtumarikas.

Ihanaa päivää kaikille <3


32+0 ja kuulumiset ennen jouluaattoa

23.12.2016

Puuuuuuuh! Huomenna se vihdoin koittaa, jouluaatto. Ja eilen tuli täyteen 32 viikkoa raskaana. Nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla ja olen hurjan iloinen ja onnellinen siitä. Mä en voi lakata hämmästelemästä sitä miten hyvin kaikki on sujunut, se on jopa vähän pelottavaa. Mutta ei auta kuin olla iloinen ja onnellinen ja toivoa että kaikki jatkuu yhtä hyvin loppuun asti ja myös sen jälkeen. Olo on tosi iso ja massiivinen ja aikamoisen joulupallon olen kasvattanut kyllä itselleni. Selasin jotain kuvia kamerasta ja silmiini osui viikko ennen muuttoa otetut mahakuvat. Ajattelin silloin että mullahan on jo vaikka kuinka iso pötsi, mutta se ei ollut kyllä mitään verrattuna tähän. Ja tästäkin tämä vielä ehtii kasvaa useamman viikon, ai hurja.

Tytöt ovat olleet tiistaista alkaen jo joululomalla päiväkodista, ja eilen oli Otolla ja mullakin viimeinen työpäivä ennen jouluaattoa. Syksy on ollut aika täynnä toimintaa ja töitä meillä molemmilla, ja on ihan parasta rauhoittua joulun viettoon yhdessä koko perhe ihan kaikessa rauhassa. Mun äiti ja Armas tulivat tänne keskiviikkona ja tytöt olivat tietenkin aivan innoissaan. Ihanaa kun meillä on myös nyt enemmän tilaa niin äitikin mahtuu tänne paremmin ja hänellä on oma rauha toisessa lastenhuoneista. Tytöt tykkäävät nukkua edelleenkin yhdessä, ja äidin tuloa edeltäneet kaksi yötä Zelda oli yökylässä Tiaran huoneessa. Nyt tytöt ovat sitten kerrossängyssä Zeldan huoneessa, ja Tiaran huone on muunnettu vierashuoneeksi.

Maha 32+0

Me ollaan laitettu nyt urakalla kotia vauvavalmiiksi, ja jouluhömpötyksen jälkeen pääsen vihdoin ehkä jo ensi viikolla esittelemään vauvan omaa nurkkausta ja muita juttuja. Stressi kaikkien vauvantarvikkeiden suhteen on hellittänyt ja mielen on vallannut ihana odottava fiilis. Olisipa meidän vauva jo täällä ja saisin laittaa hänet tuonne ihanaan kehtoon nukkumaan. Mutta toisaalta, ihana nauttia vielä tämä joulu tällä nykyisellä porukalla, heittäytyä isompien neitojen kanssa joulun viettoon ihan kunnolla ja huomioida vain heitä ja nauttia lomasta ja pitkistä yöunista. Keväällä niitä yöuniakaan ei välttämättä ole ihan heti näköpiirissä nimittäin, heh. Mutta tosiaan, kaiken jouluhömpän jälkeen blogi täyttyy vauva- ja raskaushömpästä, ja kaikesta muusta mikä on vielä joulukalenterin ja muun sisällön takia odottanut omaa vuoroaan.

Eilen meillä oli tyttöjen pikkupikkuserkut äitineen kylässä ja vietettiin ihana päivä. Illalla me kokattiin Tiaran kanssa kahdestaan lihapullia ja perunamuusia, neidin päiväkodin kokkaus opintoretkellä saamalla reseptillä. Hän niin hienosti pyöritteli lihapullia ja oli niin ylpeä sekä reseptistä että pullistaan. Tyttöjen mentyä nukkumaan me pidettiin Oton kanssa kolmannet (ja viimeiset) paketointitalkoot Love, Actuallyn siivittämänä ja juotiin glögiä. Taattua joulutunnelmaa. Kaikki alkaa olla valmista huomista varten ja tämä päivä ollaan sitten vietetty perinteisesti jouluruokia kokkaillen.

Tämä postaus on neljäskymmenesneljäs jonka tässä kuussa julkaisen, aivan älytön tahti siis ollut päällä. Joulukalenterin lisäksi olen  pyrkinyt julkaisemaan joka päivä myös toisen postauksen, ja epäonnistunut siinä vain kahtena päivänä kun kiire oli vaan niin kreisi. Tässä kuussa on mennyt jo koko blogihistorian postausmääräennätys rikki, ja se tulee toki kasvamaan vielä entisestään. Olen laittanut itseni koville, mutta ainakin voin nyt jäädä hyvällä omallatunnolla joululomalle ja pitää pari päivää blogivapaata jos maltan. Joku voisi kuvitella että 44:n postauksen jälkeen kirjoittaminen ei houkuttaisi, mutta mulla on jotenkin niin inspiraatio ja hyvä kirjoitusmoodi päällä että odotan vaan että pääsen puhumaan kaikesta mitä on viime aikoina päässä pyörinyt. Mutta ennen sitä luvassa kuitenkin pieni hiljentyminen joulun viettoon, ja jatketaan sitten kun olen saanut kinkku-, lautapeli-, konvehti- ja kirjaöverit.

Huomenna tosiaan luvassa vielä viimeinen joulukalenteriluukku, käykää kurkkimassa sitten kun joulunvietoltanne ehditte. Ja aivan hurjan ihanaa huomista jouluaattoa ja koko joulun aikaa myös teille kaikille jotka ette joulukalenteria ole seuranneet <3