Nuoren äidin kirja v. 1947: vanhan ajan kasvatusneuvot koottuna

03.09.2020

Ensimmäinen osa Armas Ruotsalaisen Nuoren äidin kirjan neuvoja oli menestys, jolle toivottiin jatko-osaa. Ensimmäisessä osassa käytiin läpi neuvoja raskauteen, synnytykseen, imetykseen ja pikkuvauvan hoitoon. Toinen osa käsittelee kirjan kasvatusosiota, jossa onkin mitä moninaisempia neuvoja siihen, kuinka vauvoista kasvatetaan hyvinvoivia lapsia. Tässäpä siis tulee kootut vanhan ajan kasvatusneuvot nuorille äideille vuodelta 1947. Kaikki neuvot ovat suoria lainauksia Nuoren äidin kirjasta, jonka julkaisi Wsoy. 

Yleiset neuvot kasvatuksen aloittamisesta

“Pienokaisen kasvatus on aloitettava jo verraten varhain ja paljon aikaisemmin kuin moni äiti luuleekaan. Se on aloitettava jo ensimmäisellä ikävuodella sitä on yritettävä toteuttaa jo ensimmäisestä elinviikosta lähtien, mikäli mahdollista.

“Jos oikein menetellään, voidaan aivan nuortakin lasta jo alusta saakka kasvattaa järjestykseen, kuuliaisuuteen ja siisteyteen.”

“Kunkin pienokaisen olennossa ilmenee jo ensimmäisinä kuukausina sen omat erikoiset ominaisuudet ja luonteenlaatu, kuten jokainen tarkkaavainen äiti voi javaita. Nämä yksilölliset ominaisuudet on otettava huomioon kasvatuksessa ja siis meneteltävä eri tavalla, vaikka päämäärä onkin sama.”

Kasvattajan velvollisuudet:

“Ensimmäinen ehto on, että pienokaista on kohdeltava aina tyynesti, rauhallisesti ja hellästi, mutta silti päättäväisesti. Silloin saavutetaan paremmat tulokset kuin jos lapselle tiuskitaan äkäisesti, sitä temmotaan ja ikävällä tavalla komennellaan.”

“Myös totuudenrakkautta on vanhempien koetettava istuttaa lapsen mieleen jo nuoresta saakka. Ei ole sopivaa narrailla sitä ja jättää lupauksia täyttämättä, kuten monikin tekee.”

“Milloinkaan ei saa lasta pelotella “möröillä”, “ukolla” ym. jos se ei ole ollut kiltti. Sellainen valheellinen peloitteleminen vaikuttaa pahasti pienokaisen hermostoon ja voi jättää jälkiä pitkiksi ajoiksi.”

“ Ei ole myöskään hyvä, että lasta kutkutellaan nauramaan, että sen kanssa yleensä liian paljon puuhataan ja sille opetetaan kaikenmoisia temppuja, joita sitten lapsi pannaan usein tuttaville näyttämään osoitukseksi muka sen edistymisestä.”

“Kasvatus järjestykseen ja säännöllisyyteen on aloitettava jo muutama päivä syntymän jälkeen. Tämä tapahtuu siten, että pienokaista syötetään, kylvetetään ja puhdistetaan aina määrättyinä aikoina. Jos ollaan tässä johdonmukaisia, tottuu lapsi pian tähän järjestykseen.”

“Jos lapsi totutetaan myös siihen, että se iltaisin vaipuu uneen ilman että tarvitsee hyssytellä sitä tai muita keinoja käyttää sen nukuttamiseksi, niin se ei kaipaakaan mitään semmoista. Ei se myöskään yön aikana vaadi kantelemista eikä ruokaa, jos se johdonmukaisesti on totutettu olemaan liikuttelematta ja ruokkimatta, vaa nukkuu yleensä yönsä hyvin.”

Mun mielestä on ihanaa huomata se, että jo 70 vuotta sitten kasvatusneuvoissa painotettiin hellyyttä, rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta. Tämä on ehkä myös hieman yllättävää, sillä julkisessa keskustelussa usein nostetaan esiin vanhan ajan kasvatuksesta se, kuinka vanhoina aikoina sai antaa tukkapöllyä tai piiskaa. Ainakaan tämä kirja ei tarjoa minkäänlaista hyväksyntää fyysiselle kuritukselle tai esimerkiksi erilaisilla keksityillä hirviöillä pelottelulle, josta monilla on muistoja omasta lapsuudestaan vielä 90-luvultakin. Mulla oli siis itselläni paljon ankarampi etukäteisolettama siitä, miten vanhempia ennen vanhaan neuvottiin, mutta ilmeisesti iso osa näistä vanhoista käytännöistä onkin sellaisia, jotka ovat vaan siirtyneet sukupolvelta toiselle, eikä kukaan erityisesti ole neuvonut niitä käyttämään. 

Kasvatus kuuliaisuuteen & siisteyteen

“Muutamien kuukausien kuluttua syntymästä lapsi oppii erottamaan ystävällisen, iloisen ja hyväksyvän kasvojen ilmeen ankarasta, uhkaavasta ja toruvasta ilmeestä. Siten voidaan verraten pian lapselle ilmaista, hyväksytäänkö sen käyttäytyminen eri tilanteissa”.

“Ei ole mitään ikävämpää nähdä kuin piloille hemmotellut lapset, joiden vähäisimpiäkin oikkuja ja päähänpistoja vanhemmat empimättä noudattavat. Ne ovat todella kodin oikullisia ja itsepäisiä valtiaita ja ovat alati omaisten ja syrjäistenkin kiusana eivätkä suinkaan kodin ilona ja päivänpaisteena, kuten lapsukaisten tulisi olla.”

“Siisteyteen voi ruveta lasta totuttamaan noin viidennen kuukauden aikana, kun pienokainen on ruumiiltaan siksi varttunut, että se alkaa kyetä pitämään yläruumistaan pystyssä. Silloin voi lapsen nostaa varovasti astialle aluksi joka aamu ensimmäisen aterian jälkeen. Kun se on tähän hieman tottunut, tehdään vähitellen samanlaisia yrityksiä useita kertoja päivässä heti kohta syönnin jälkeen, koska virtsanlasku ja ulostaminen useimmiten juuri silloin tapahtuvat”

“Pienokaisella on vaistomainen halu olla mahdollisimman paljon äitinsä läheisyydessä ja päästä alati äitinsä syliin. Hän kaipaa äitinsä hyväilyjä ja mielellään kuuntelee äidin lempeää puhuttelua. Tätä älköön lapsukaiselta kiellettäkö, sillä siihen hänellä on pyhä oikeus. Siten varttuu lapsi hyvin myös henkisesti.”

“Lapsi kuuluu äidille, se voi parhaiten äidin vieressä, siinä on sillä lämmin ja hyvä olla. Myöskin äidillä on täysi oikeus katsella sydänkäpystänsä ja iloita siitä kestettyään kaikki tuskat ja vaivat.”

“Lapsen kehitystä arvioitaessa on erinomaisen tärkeää tietää erinäisiä aikamääriä, milloin jotakin huomattavampaa on sattunut pienokaisen elämässä. Tällaiset seikat helposti unohtuvat vanhempien mielestä, varsinkin jos lapsia on monta samassa perheessä: Mutta jos ne kirjoitetaan muistiin erikoiseen kirjaan tai vihkoseen, ne säilyvät varmasti unhoon joutumasta. Suotavaa olisi, että vanhemmat laatisivat kustakin lapsestaan tällaisen “elämän kirjan”, mihin kaikki lasta koskevat havainnot merkittäisiin.”

Lasten hoito

“Parkuvalle lapselle ei saa ensi töiksi antaa rintaa tai pulloa sen rauhoittamiseksi, vaan aluksi on otettava selkoa huutamisen syistä.”

“Kavahtakoon jokainen äiti ominpäin käyttämästä kaikenlaisia lääkeaineita, joita tuttavat neuvovat, pienokaisen rauhoittamiseksi ja vaivuttamiseksi uneen. On sattunut, että lapsukainen on saanut hengellänsä maksaa sen, että vanhemmat ymmärtämättömyydessänsä ovat antaneet sille huumaavia aineita, unijuomia, valmusiirappia yms. Ne sisältävät myrkkyaineksia ja voivat olla vaarallisia aikuisellekin, saatikka hennolle lapselle.”

“Pitäkööt äidit myös tarkasti silmällä, etteivät tunnottomat lapsenhoitajat salaa käytä niitä omaksi mukavuudekseen, mutta pienokaisen turmioksi, kuten on sattunut. Lapsenhoitajia on myös tarkattava, etteivät ne saa tyynnyttää itkeviä pienokaisia näiden sukuelimiä kutkuttelemalla ja etteivät siten saa turmiollisesti vaikuttaa lasten terveyteen.”

“Lastenhoitaja on aina lähetettävä lääkärin tutkittavaksi, jollei häntä perin pohjin tunneta. Onhan mahdollista, että hänessä on keuhkotauti, joka on hyvin yleinen meidän maassamme, tai jokin muu lapselle vaaralliseksi koituva vaiva.”

“Äidin on vielä muistettava pitää hoitajaa silmällä myös ulkona oltaessa. Usein saa nähdä, miten huolimattomasti lapsentytöt voivat ädin silmän välttäessä kohdella pienokaista. Lasta voidaan esim. pahasti retuutella, se voidaan jättää pakkaseen ja tuuleen pitkäksi aikaa hoitajan puhellessa tuttavien kanssa. Lapsi voi joutua vieraiden henkilöiden hyväiltäväksi jene. Kaikki tämmöiset ovat ikäviä epäkohtia, ja ne voivat helposti tulla pienokaiselle turmioksi.”

On hurjaa, miten epäluotettaviksi lastenhoitajat on koettu aikanaan, tai varmasti osa on ollutkin. Olen kuullut myös omalta äidiltäni hänen lapsuudestaan 60-luvulta lastenhoitajasta, joka mm. varasteli ja kuritti. Silti monet vanhemmat ovat olleet pakotettuja turvautumaan lastenhoitajaan. Kauheaa, että on pitänyt erikseen neuvoa tarkkailemaan, etteivät lastenhoitajat esimerkiksi huumaa tai pahoinpitele lapsia! Onneksi nykyisin turvallisen ja luotettavan lastenhoitajan valitseminen ei ole ihan näin haastavaa arpapeliä. 

Lasten lelut

“Tyhjä tutti on sallittu käytettäväksi ainoastaan sillä ehdolla, että se on moitteettoman puhdas. Silloin se on vaaraton. Jokaisen käyttämisen edellä tutti on mitä huolellisimmin pestävä puhtaalla vedellä ja sen ohella joka päivä ainakin kerran keitettävä.”

“Lapsen lelut eivät saa milloinkaan olla niin pieniä, että se voi niellä niitä suuhun pistettyään. Sopimattomia ovat myös sellaiset esineet, joista väri lähtee helposti, samoin lyijy- ja messinkiesineet ja varsinkin rahat.”

“Soveliaita pikkulasten leikkikaluiksi ovat taasen kaikki sellaiset esineet, jotka ovat isonpuoleisia, vahvoja, pureskeltaviksi sopivia ja, mikäli mahdollista, maalaamattomia. Tälliaisa ovat kaikki harmaat ja ruskeat kumitavarat, eheät selluloidivalmisteet, joissa ei ole teräviä särmiä eikä reunoja, hyvin pyöristetyt ja kiilloitetut luutavarat sekä uudenaikaiset, täyteläiset puiset lelut.”

Lasten leluja käsittelevä kappale kirjassa oli tosi mielenkiintoinen! Yleensä puhutaan vaan vanhan ajan puuleluista, mutta on sitä näköjään leikitty muillakin. Hauskaa, että on pitänyt erikseen neuvoa, että lyijyä sisältävillä esineillä EI saa leikkiä. 

Lasten karkaiseminen & voimistelu

“Kesäisin on terveellistä antaa lasten olla ulkona paljain jaloin. Silloin ne karaistuvat hyvin ja varjeltuvat monelta nuhalta sekä yskältä syksyn ja talven tullen.”

“Kävelevää lasta ei saa sitä taluttaessa riiputtaa epämukavasti toisesta kädestä ja kulkea liian nopeaan, niin että pienokainen tuskin jaksaa kunnolla seurata mukana.”

“Ihmisruumiin luonnollisen puolustuskyvyn vahvistaminen on juuri sitä, mitä sanotaan elimistön karkaisemiseksi. Tämä karkaiseminen voi tapahtua monella eri tavalla. Aivan yksinkertaisimmin se tapahtuu siten, että ihomme asetetaan mahdllisimman usein ilman vaikutuksille alttiiksi. Samoin vaikuttaa myös suotuisasti kylmän veden käyttäminen eri muodoissaan.”

“Muistettava on, että ilmankylvyn ottaja ei saa istua eikä seisokella tällöin paikoillaan, vaan alastoman ruumiin tulee olla alati liikkeessä joko siten, että lapsi kävelee sinne tänne, puuhailee leikeissään tahi tekee sopivia voimsiteluliikkeitä.”

“Jos tuntuu vilunväristyksiä tahi jotenkin muuten epämieluisalta tai jos iho muuttuu kananlihalle ja lapsi käy kalpeaksi, on ilmakylpy heti keskeytettävä.”

“Isommille lapsille annetaan aurinkokylpyjä siten, että lapsi ulkona asettuu johonkin tuulelta suojattuun paikkaan niin, että pää on varjossa ja muu ruumis on auringolle alttiina. Ensimmäinen aurinkokylpy saa kestää vain 10 minuuttia, mistä 5 minuuttia tulee ruumiin etupuolen ja loput 5 minuuttia ruumiin selkäpuolen osalle.”

“Uimiseen voi totuttaa jo 3-4 vuoden ikäisiä lapsia, varsinkin jos  he ovat terveitä ja hyvässä lihassa. Laihat ja hintelät lapset sitä vastoin kylmettyvät helposti, ja heidän uintinsa suhteen on oltava varovaisia.”

“Imeväisen voimisteluharjoitukset voidaan aloittaa jo 4:n kuukauden iässä.”

“Imeväisen voimisteluttaminen tapahtukoon aina varovasti ja harkitusti, mutta silti varmoin ottein. Äitien on myös tarkoin muistettava tarttua lapseen aina oikealla tavalla. Mutta esim. kovakouraista jalkojen puristamista on ehdottomasti vältettävä, kun se näet on tuskallista pienokaiselle.”

Kirja sisältää saksalaisen majurin Detleff Neumann-Neuroden kehittämät kuvitetut voimisteluohjeet imeväisille, jotka on otettu kirjan mukaan käyttöön n. 20 vuotta sitten, eli n. vuonna 1927. Kirjassa neuvotaan hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka pieniä vauvoja pitäö päivittäin voimisteluttaa. Silloin ei varmaankaan ole ollut niin tavallista, että vauvat saavat rauhassa hengailla esim. lattialla opettelemassa itse liikkumaan, vaan vauvat ovat olleet eniten joko kapalossa tai sylissä. 

Karkaiseminen, ilma- ja aurinkokylvyt on koettu tosi tärkeinä keinoina edistää terveyttä ja sitä ne varmasti ovatkin olleet, kun esimerkiksi ilmanvaihto on ollut niin kehittymätöntä vielä silloin, eikä pelkästä ruuasta ole esim. välttämättä saanut kaikkia tarvittuja vitamiineja ja ravintoaineita. 

Kirjassa on vielä yksi oma lukunsa lapsen terveydestä ja erilaisista sairauksista ja niiden hoidosta. Kiinnostaako teitä lukea vielä niistä? Kirjassa puhutaan kaikista yleisimmistä sairauksista ja niiden hoitokeinoista ja ehkäisemisestä, sekä esimerkiksi rokottamisesta isorokkoa vastaan. Mielestäni myös tämä osio on varsin mielenkiintoinen ja ehkä auttaa palauttamaan mieliin, miksi niitä rokotuksia nykyisin annetaan.

Lähde: Nuoren äidin kirja, Armas Ruosalainen, 1947, Werner Söderström osakeyhtiö. 


Parasta just nyt x10 Elokuu

28.08.2020

Elokuu jo kohta loppuu, mutta vielä kerkesin listata kuukauden lemppareita. Postauksessa siis 10x kuukauden parhaat jutut sarjoista kirjoihin ja ruuista tapahtumiin.

Paras kirja: Eva Frantzin Tästä pelistä pois, jota luen Bookbeatista e-kirjana. Tosi koukuttava ja sellainen sopivan jännä. Genre on varmaan cozy crime, vaikka en ymmärräkään sitä, miten rikokset voivat olla “mukavia”, hehheh. Mutta ymmärrän sen, että tämä on sellainen mukavan jännittävä, että ei ole niskavillat pystyssä kun lukee, mutta kuitenkaan ei tylsisty vaan kirja todellakin pitää otteessaan. 

Paras sarja: Silta! Mulla on selkeästi menessä tällainen Nordic Noir -kausi sekä kirjoissa että sarjoissa. Mutta voi luoja että olen onnellinen, että ei katsottu Siltaa vielä silloin kun kaikki muut katsoi, koska muuten meillä ei olisi enää jaksoja katsottavana. Ihan megahyvä sarja ja rakastan Saga Norenia. Niin mahtava hahmo, ehkä yksi viihdyttävimpiä hahmoja ikinä. Jotenkin niin sellainen aito, en osaa kuvitella millainen Saga Norenin näyttelijä on oikeassa elämässä, voiko hän oikeasti olla erilainen kuin Saga? Siis tottakai hän on, mutta hän on vaan roolissa niin uskomattoman luonteva. Onko teillä muuten suositella jotain saman tyylistä katsottavaa Sillan jälkeen? Meillä on nyt 3. kausi menossa, niin vielä hetkeksi riittää katseltavaa, mutta ei enää kovin pitkäksi aikaa.

Paras biisi: Jemme, The Second Level, Minus Manus: Lemon Tree. Siis oletteko huomanneet, että tämä korona-aika on ollut myös vanhojen biisien uusien versioiden kulta-aikaa? Meillä on Oton kanssa sellainen 2020Koronaremix-soittolista Spotifyssa, jonka kaikki biisit on julkaistu kevään/kesän aikana ja ne on kaikki vanhojen biisien uusintaversioita. Esim. Boom Boom Boom Boom, Somebody’s Watching me, SexyBack, Brother Louie, What’s Love Got to Do with It, All that she wants ja The Riddle vain muutaman mainitakseni. Näitä ilmestyy kuin sieniä sateella ja ne on kyllä ihan hauskoja, vanhat biisit on klassikoita ihan syystä. 

Paras vaate: Collegehousut. Olen viettänyt niissä lähes koko viikon. Pehmeät, mukavat, lämpimät. Ihan parasta, kun vähän viileni säät ja nyt voi pitää collareita ilman, että tulee hiki.

Paras arkiruoka: Kotiinkuljetettu ruoka. Siis pakko myöntää, että tällä viikolla ollaan turvauduttu tähän vaihtoehtoon muutamankin kerran. Mutta se on välillä ihan ok vai mitä! Ollaan me myös tehty tällä viikolla itse tortilloja, satay-beanitia ja makaronilaatikkoa. 

Paras juttu tässä viikossa: Se, että aletaan vihdoinkin olla terveenä! Vaikka on ollut ihanaa olla kaikki yhdessä kotona (lievien)  flunssaoireiden vuoksi, niin me kaikki odotetaan sitä, että ensi viikolla on edessä toivottavasti taas tavallinen arki. 

Paras tekeminen lasten kanssa: Sarjamaratonit! 3-vuotias nyt ei vielä keskity mihinkään sarjamaratoneihin, mutta esikoisen ja keskimmäisen kanssa oli ihanaa pitää parina kunnon flunssapäivänä sellainen esiteini-sarjamaraton. 

Paras juoma: San Pellegrino Aranciata mehu-kivennäisvesi. Ihan älyttömän mehukasta ja hyvää! 

Paras työjuttu: Tällä viikolla tuli tosi paljon kivoja työproggis-tarjouksia, mutta yksi, joka oli vielä erityisen huikea ja oikein sydämen asia mulle. Toivottavasti pääsen tekemään sitä ensi vuonna! 

Paras juttu, joka on vielä tulossa: Synttärit x3. Ensi kuussa juhlitaan synttäreitä, niin mun 29v-synttäreitä, esikoisen 9v-synttäreitä kuin äidin kuusikymppisiäkin. Ihan tajutonta, että pian alkaa mun viimeinen vuosi parikymppisenä – miten! Tavallaan tuntuu, että olen elänyt kolmikymppisen elämää jo pitkään. Ja tavallaan taas on vaikea käsittää, että kohta olen 30 oikeasti.

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä arkiviikko. Me aletaan katsomaan Oton kanssa leffaa (Se mieletön remppa, joka piti keväällä käydä katsomassa leffateatterissa, mutta joka ajateltiin vuokrata tänään). Ajattelin myös herkutella omena-kaurapaistoksella ja vaniljajäätelöllä jälleen kerran. Ihanaa viikonloppua kaikille! 


Aloin kirjoittamaan kirjaa

21.07.2020

Olen puhunut ennenkin halustani kirjoittaa oma kirja. Siitä on varmaan jo kaksi vuotta, kun mainitsin siitä ensimmäisen kerran, mutta halu on ollut olemassa jo kauan ennen sitä. Olen oikeastaan aina ajatellut, että haluan tehdä oman kirjan vielä joskus. Toki rakastan kirjoittaa blogiakin, mutta kirja on jotain pysyvää. Joku sellainen pysyvä jälki maailmassa, jotain konkreettista ja käsin kosketeltavaa, joka jää tänne senkin jälkeen kuin mua ei enää ole. Vaikka siitä ei mitään valtavaa menestystä tulisikaan, se olisi kuitenkin olemassa. Mun ajatuksia painettuna paperille. 

Mulla on paljon erilaisia kirja-ideoita, jotka ovat pyörineet päässä vuosien varrella. Yhtä niistä olen alkanut kirjoittamaankin jo, joskus viime kesänä. Taisin kirjoittaa sitä kymmenen sivua ja olin varma, että tämä on nyt se, jonka teen valmiiksi asti. Kirjoitin toisetkin kymmenen sivua, mutta se oli vähän takkuisempaa kuin niiden ensimmäisten kirjoittaminen. Jossain vaiheessa kaikki koko kirjassa alkoi tuntua typerältä. Epäilin itseäni ja otin etäisyyttä kirjoittamiseen. Olin todella kriittinen ja päästin ehkä liikaa valloilleen ne ilkeät epäilevät äänet, jotka sanovat, että en osaa enkä tiedä tarpeeksi. Ajattelin, että ehkä mun on vain parempi keskittyä tähän blogiin ja muihin somehommiin. 

Kirja-ajatus on kuitenkin kytenyt mielessä ja olen jossain määrin tuntenut itseni epäonnistuneeksi, kun en ole saanut sitä edistettyä lainkaan. Jos olisin rohkeampi kuin olen, olisin listannut sen yhdeksi niistä tavoitteista, jotka haluan saavuttaa ennen kuin olen 30. Sillä viime vuoden idealla en kuitenkaan olisi ehkä saavuttanut tavoitetta, tajuan sen nyt. Se olisi ollut väärä idea siihen. Mutta ehkä senkin idean aika on sitten joskus, kun olen rauhassa saanut makustella sitä ja jalostanut sitä lisää. Ehkä sitten, kun minulla on vieläkin enemmän elämänkokemusta ja uskon viimein tietäväni tarpeeksi. Sain kuitenkin erään toisen idean, joka ei vaadi enempää tietoa tai kokemusta yhtään mistään. 

Tänä keväänä mä yhtenä aamuna heräsin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, yhtäkkiä mun päässä oli lause, jolla aloittaisin mun ensimmäisen kirjan. Mä tiesin, että tässä se idea nyt on, tämä lause, tämä tarina mun on pakko saada kertoa. En kuitenkaan kirjoittanut sitä lausetta heti ylös, mutta se pyöri mun ajatuksissa viikkojen ajan. 

Kesäkuun alkupuolella tapasin yhdessä työtapaamisessa muissa merkeissä erään kustantamon edustajaa, jolle juttelin ideastani. Hän oli ensimmäinen tyyppi, jolle sanoin juuri tämän kirja-ajatuksen ääneen ja hän kannusti jatkamaan. Hänen mielestään idea kuulosti omaperäiseltä ja siltä, että sellaiselle teokselle voisi olla tilausta hyvinkin. Juteltiin yhdessä siitä, että tällaista juuri saman tyyppistä kirjaa ei vielä Suomesta löydy. 

Innostuin aivan valtavasti ja sain tosi paljon lisää itsevarmuutta. Tapaamisen jälkeen kirja pyöri ajatuksissa lähes päivittäin, mutta juhannus, remontti ja työt veivät mennessään, enkä löytänyt aikaa istahtaa alas vaan kirjoittamaan. Sanoin Otollekin ääneen, että hitsi haluaisin sulkeutua viikoksi mökkiin niinkuin se yksi nainen siinä yhdessä kauhuleffassa (mutta ilman niitä kauhuelementtejä) ja kirjoittaa vaan aamusta iltaan. Otto lupasi, että etsitään yhdessä mulle aikaa kirjoittaa.

Tavallaan kuitenkin tiesin, etten itse saa kyllä aikaiseksi sulkeutua viikoksi mökkiin, vaan jos mä sen kirjan teen, tulen tekemään ainakin ensimmäisen version siinä kaiken muun ohessa, keskellä arkea. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kesälomalla mä heräsin yhtenä aamuna seitsemän jälkeen (ja muu perhe nukkui kymmeneen) ja kolmessa tunnissa olin kirjoittanut yhdeksän liuskaa. Ja mikään teksti koskaan ei ollut tuntunut yhtä omalta kuin se juuri silloin. Siitä se sitten lähti ja nyt mä kirjoitan tekstiä sellaiselle mallille, että voin lähettää ensimmäisen version kustantamoille ja katsoa mitä tapahtuu. Ja nyt mulla ei takkua, vaan tekstiä pulppuaa. 

Suomalaiseen tapaan mua pelottaa, että nyt kun sanon tämän ääneen, niin kuitenkin jotain menee pieleen, enkä ikinä saakaan julkaistua tätä kirjaa. Kukaan ei kiinnostukaan mun ideasta, eikä tästä koskaan tule mitään muuta kuin tämä postaus. Mutta totuus on se, että tämä kirjoitusprojekti on mulle itselleni niin valtavan tärkeä, jotenkin myös sellainen kasvamisprosessi, että vaikka sitä ei koskaan lukisi mun itseni lisäksi kukaan muu, uskon, että se kannattaa viedä loppuun asti. Ja kenties, jos kukaan ei sitä haluakaan julkaista, mä länttään sen jatkokertomuksena tänne blogiin. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, nyt mä ensin haluan kirjoittaa ensimmäisen version loppuun asti.

Olen innoissani ja tämä kaikki tuntuu kovin puhdistavalta ja tarpeelliselta.


Kesällä luetaan mitä halutaan – kirjavinkit lapsille & aikuisille

16.06.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Wsoyn, BookBeatin & Indieplacen kanssa.

Lapsilla on kesäloma ja kaikki aika maailmassa uppoutua kirjojen pariin. Viime viikolla oli sen verran sadepäiviä, että he lueskelivat  ja kuuntelivat äänikirjoja oikein ekstrapaljon päivälläkin. Mutta ei se lukeminen sadetta vaadi, vähintään yhtä ihanaa on lukea tai kuunnella tarinaa ulkona auringossa. Parasta on se, kun iltaisin ei ole kiire alkaa nukkumaan, vaan lapset uppoutuvat kirjoihin sängyssä vielä hyvän tovin ja nukkuvat sitten aamuisin pitkään. Muistan itsekin, miten ihanaa oli koululaisena lukea kesälomalla kirjaa ja valvoa. Monesti nappasin kirjan käteen myös aamulla heti herättyäni ja niin tuntuvat tekevän meidänkin lapset.

Kuten kerroinkin, olen itsekin löytänyt viime aikoina todella hyvin aikaa kirjoille. Olen oikeasti niin kiitollinen sekä meidän lukupiiristä että tästä löysemmästä elämänrytmistä, joka on antanut aikaa paneutua kirjoihin. Mä saan kirjoista niin paljon. Rakastan sitä kutkuttavaa fiilistä kun käsillä on uuden kirjan ensimmäinen luku ja tietää jo, että tämä tarina vie mennessään. Tässä postauksessa vinkkaan teille muutaman kirjasuosikin aikuisille kesään, sekä monta mahtavaa kirjaa, joita meidän koululaiset eivät ole malttaneet laskea käsistään. Ehkä näistä löytyy kirjoja teillekin tai teidän koululaisille? 

Aikuisille

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset

Kirjoitin tästä kirjasta teille jo maaliskuun lopulla, kun se oli mulla vielä kesken. Luin kirjan loppuun ja se antoi kyllä niin paljon ajateltavaa. Voin paljastaa, että en ole tehnyt kuin muutamasta kirjasta elämäni aikana muistiinpanoja. Tästä kirjasta tein niitä paljon. Tämä on sellainen kirja, johon jokaisen pitäisi tarttua. Se avarsi aivan valtavasti mun näkemystä siitä, millainen on naisen asema maailmassa. Alkupuolella kirjassa käsitellään aika paljon myös kolmannen maailman naisten asemaa, joka on tietysti vielä aivan erilainen kuin länsimaisten maiden naisten. Monet faktat kirjassa ovat järkyttäviä ja pöyristyttäviä. 

Jos etsit faktapohjaa argumenteillesi naisen asemaa koskettavissa keskusteluissa, tämä kirja tarjoaa sitä yllinkyllin. Kirjan lähdeluettelo on kymmeniä sivuja pitkä, sillä jokaikinen tieto kirjassa on faktaa ja peräisin luotettavista tutkimuksista. Kirja ei ole mitään kevyttä hömppää  – se on todellinen tietokirja, jossa sitä tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mutta koen, että jokaisen naisen ja jokaisen miehen kannattaisi lukea tämä. 

En tiedä kumpi on järkyttävämpi fakta – se, että suurin osa meidän länsimaisista lääkkeistä on suunniteltu 70-kiloisille miehille ja siksi naiset saavat niistä enemmän haittavaikutuksia, vai se, että Indonesiassa naiset eivät saa poistua kotoa ilman miespuolista sukulaista ja siksi esim. hyökyaallon iskiessä he odottavat kotona, että miespuolinen sukulainen tulee kertomaan lähestyvästä hyökyaallosta ja viemään heidät turvaan. He eivät myöskään osaa uida, koska uimataitoa ei pidetä naisille hyväksyttävänä. 

Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa

No tämä on sitten taas juuri sitä kevyttä hömppää, mitä edellinen kirja ei ollut. Tämä on niin ihana hyvän mielen kirja, täydellinen kepeisiin kesäpäiviin. Olen teinistä asti ollut Sophie Kinsella -fani ja mun kirjahyllystä löytyy melkein kaikki hänen kirjoittamansa kirjat. Rakastan Sophie Kinsellan tyyliä kertoa ja kuvailla. 

Tässä kirjassa pääroolissa on sympaattinen Fixie, joka on kohdannut monta vastoinkäymistä viime vuosien aikana. Hän rakastaa auttaa muita ja korjata asioita ja auttamisen haluissaan pelastaa tuntemattoman miehen läppärin kahvilassa vesivahingolta. Mies tekee palveluksesta velkakirjan, josta seuraa vastapalveluksia toisensa perään. Löytääkö Fixie lopulta onnen ja korjaa itsensäkin? 

Kaikki mitä tiedän rakkaudesta 

Jos luit alkukeväästä Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -kirjan ja ihastuit avoimuuteen ja rohkeuteen, pidät varmasti tästäkin. Tämä oli meillä kesäkuun lukupiirikirjana ja ahmin sitä hurjaa vauhtia, kun kirja oli niin koukuttava.

Kaikki mitä tiedän rakkaudesta on Dolly Aldertonin omaelämäkerrallinen kirja hänen etsikkovuosistaan. Löysin kirjasta paljon tarttumapintaa, paljon tuttuja juttuja omastakin nuoruudesta. Tunsin kirjaa lukiessani surua, iloa, naurua ja paljon kaikkea. Mietin, että jos en olisi kohdannut 19-vuotiaana elämäni rakkautta, munkin elämä olisi voinut vuosien ajan olla tuollaista. Olisin ollut niin hukassa. Kirjassa kuvataan myös ystävyyttä aivan uskomattomalla tavalla. Tuollaista ystävyyttä, jota tässä kirjassa on, ei voi kuin ihailla. Siitä tuli vähän haikeakin mieli – sillä elämä vei lukion jälkeen minua ja mun parhaita ystäviä täysin eri kaupunkeihin ja myös ihan erilaisiin elämäntilanteisiin. Me ei koskaan päästy kokemaan kämppiselämää. Mutta tunnistin silti sieltä niitä ystävyyden kokemuksia ja tunteita ja olen niin kiitollinen siitä, että munkin elämässä on ihmisiä, joiden tiedän välittävän minusta yhtä paljon, välimatkasta huolimatta. 

Syntipukki

Odotin tätä NIIIIIIIN paljon! Rakastin viime vuonna lukemaani Sofie Sarenbrantin Kerjäläistä, 

ja uusi Syntipukki kertoo myös nuoresta perheellisestä naispoliisista Emma Sköldista. Valheista ja kostosta kertova Syntipukki on uusi, itsenäinen osa Emma Sköld -dekkarisarjaan. Tämä on juuri sellaista dekkarityyliä, josta itse pidän. Nopeatempoista, älyttömän jännittävää ja mukaansatempaavaa. Kaikkea muuta kuin kuivia ja tympääntyneitä keski-ikäisiä miespoliiseja, joita pohjoismainen dekkarikirjallisuus on pullollaan.

Mulla on tämä vielä kesken, mutta uskon lukevani tämän loppuun ihan parissa päivässä, kun tarina on juuri nyt niin jännässä kohdassa, että jos en tekisi töitä, kuuntelisin juuri nyt äänikirjaa ja olisin lenkillä. 

Yhdessä kuunneltavaksi lapsen kanssa: 

Peppi viettää syntymäpäiviä

Aivan hurmaava klassikko Peppi Pitkätossun syntymäpäivistä, joka sisältää myös klassisen lettukakun ohjeen. Peppi Pitkätossu täytti jo 75 vuotta – ja on edelleen upea ja vahva esikuva! BookBeatista löytyy useampia Peppi-kirjoja kuunneltavaksi ja jokaisesta Peppi viettää syntymäpäiviä -kirjasta menee BookBeatissa kuunneltuna 20 senttiä pakolais- ja maahanmuuttajatyttöjen hyväksi tehtävään työhön. Kampanja toteutetaan yhteistyössä Astrid Lindgren Companyn ja Pelastakaa lapset ry:n kanssa. Kuuntelemalla Peppiä voi siis tehdä myös hyvää! 

Kirjoja koululaisille

Star Stable – Sielunratsastajat

Uuden StarStable -kirjasarjan ensimmäinen osa Sielunratsastajat: Tähtihevosten kutsu, on mukaansatempaava kaikkien heppa- ja eläinfanien unelma, jossa yhdistellään perinteisten heppakirjojen maailmaan mystiikkaa ja taikuutta. Starstable on raikas ja ajankohtainen uusi kirjasarja esiteineille ja eläinfaneille. Tämä oli meillä ihan hitti ja esikoinen odottaa jo innolla sarjan seuraavaa osaa. StarStable perustuu super suosittuun samannimiseen peliin, jolla on yli 200 000 pelaajaa. Sarja jatkuu tämän vuoden lokakuussa, ja jatkossakin kirjoja ilmestyy kaksi vuodessa. Meillä odotetaan jatko-osaa jo innolla!

Uljasmaa – Savannin kutsu

Huippusuositun Soturikissat-sarjan tekijöiden uuden Uljasmaa -kirjasarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Uljasmaa – hajonnut lauma. Kirja kertoo leijonanpentu Pelottomasta, jonka paviaanijoukko on ottanut huomaansa sen jälkeen, kun Pelottoman isä on syösty leijonalauman johdosta ja surmattu. Kun Pelottomalle selviää, että sen äiti ja sisar ovat vieläkin elossa, hän päättää vaaroja uhmaten palata takaisin laumaansa, jonka johtoon on noussut kovaotteinen Jätti. Pelottoman lisäksi sarjassa seikkailevat paviaani ja norsu. Jännittävä ja mukaansatempaava tarina sopii hyvin kouluikäisille kuunneltavaksi, vaikka paikoitellen siinä on hurjiakin juonenkäänteitä. 

Malamanteri

Malamanteri on osa legendaarisen Harry Potteritkin suomentaneen Jaana Kapari-Jatan suomentamaa uutta fantasiatrilogiaa, jonka on kirjoittanut Thomas Taylor. Kirjasarja on suunnattu 9-99 -vuotiaille, mutta meillä sen luki Harry Potter -fani 8v ja tykkäsi aivan hulluna. Malamanterissa on samanlaista tunnelmaa ja kieltä kuin Harry Pottereissakin ja olin aistivinani esikoisesta samanlaisen innostuneen fiiliksen, joka itselläni oli kun tartuin ks. fantasiasarjaan 9-vuotiaana ensimmäistä kertaa. 

Malamanteri kertoo pojasta nimeltä Herbert Lemon, joka on hotellin löytötavarapisteen hoitaja. Kun Violet Parma -niminen tyttö ilmestyy etsimään hotellista kaksitoista vuotta aiemmin kadonneita vanhempiaan, lapset lähtevät ennenäkemättömään seikkailuun, joka johtaa merihirviö Malamanterin jäljille. Mikä ihme on Malamanteri, joka vetää puoleensa ihmisiä ja joka voi toteuttaa toiveita? 

Elina ja Sofia – Kaikki on mahdollista

Suomen suosituimpien lapsitubettajien Elinan ja Sofian esikoisteos Kaikki on mahdollista on maailman ihanin kirja, josta olisin itsekin ollut ikionnellinen kouluikäisenä! No okei, olin siitä ikionnellinen nyt myös äiti-ikäisenä. Se kannustaa, voimaannuttaa ja ilahduttaa. Kirja on täynnä kivaa tekemistä kesälomalle, mutta myös paljon tärkeitä vinkkejä koululaisen elämään ja hankaliinkin tilanteisiin. 

Siellä kerrotaan mitä voi tehdä jos jotain kiusataan, mikä auttaa jos on paha mieli ja miten selvitä sisarusten välisestä kinastelusta. Lisäksi kirjassa inspiroidaan tavoittelemaan omia unelmia, neuvotaan omien YouTube-videoiden tekemisessä ja annetan piirustusvinkkejä. Ja paljon muuta. Meidän molemmat koululaiset lukivat kirjan vuorotellen ja ovat palanneet sen pariin jo monta kertaa. Elina ja Sofia ovat aivan ihania ja niin mahtavia esikuvia kaikille koululaisille!

Supermarsu ja Rosvo-Rasvis

Supersuositun Supermarsun uusin osa Supermarsu ja Rosvo-Rasvis on taattua Paula Norosta. Aivan hulvattoman hauska, ajatuksia herättävä ja oivaltava kirja. Meidän molemmat koululaiset tykkäävät Supermarsuista, eikä tämä uusin teos ollut poikkeus. Tätä tuoreinta kirjaa onkin kutsuttu kaikkien aikojen jännittävimmäksi Supermarsu-kirjaksi ja koululaisten mukaan se kuulemma oli juuri sitä. Kirjassa seikkaillaan niin Itäkeskuksessa, koulussa kuin Tyynen meren suurella roskapyörteelläkin ja se kiinnittää huomiota tärkeisiin teemoihin, huumoria unohtamatta. 

Olen vaan kertakaikkiaan niin iloinen siitä, että kirjat ovat näin vahvasti löytäneet tiensä takaisin mun elämään monen repaleisen kirjavuoden jälkeen. Joku ehdottikin, että vuoden lopuksi teen koosteposteen kaikista 52 lukemastani kirjasta (jos pääsen tavoitteeseen asti) ja ehdottomasti aion toteuttaa idean! Ja vaikka en pääsisikään tavoitteeseen, voisin jakaa kaikki luetut kirjat silti. 

30 PÄIVÄN ILMAINEN KUUNTELUJAKSO BOOKBEATIIN

 Jos kaipaat juuri nyt tekemistä, niin suosittelen ehdottomasti rekisteröitymään BookBeatiin ja ottamaan käyttöön 30 päivän ilmaisen kokeilujakson. Koodilla bihns kaikki uudet käyttäjät voivat kokeilla Bookbeatin e- ja äänikirja-palvelua 1kk ajan ilmaiseksi!


Lastenkirjainventaario – yhdenvertaisuus ja monikulttuurisuus kirjahyllyssä

09.06.2020

*Postaus sisältää arvostelukappaleena WSOY:ltä (Karkkikirja), Otavalta (Tam-Tam menee päiväkotiin, Päiväkoti Heippakamu: Hung ja Pantteripako, Hetki ennen kuin maailma muuttui, Kuinka vauvoja tehdään?) & S&S -kustantamolta (Prinsessakirja) saatuja kirjoja, jotka on mainittu erikseen. 

Lukija toivoi minulta postausta meidän lastenkirjojen yhdenvertaisuudesta ja niissä näkyvistä erilaisista ihmisistä, samaan tyyliin kuin Leikki leikkinä -blogissa oli tehty viime viikolla. Idea oli mielestäni tosi hyvä ja tuntui heti omaan tyyliin sopivalta. Kiitos lukijalle toiveesta ja Leikki leikkinä- blogille ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta ideasta. 

Mulle on aina ollut vanhempana sydämen asia se, että meidän lapset oppivat miten paljon erilaisia ihmisiä maailmassa on ja miten me kaikki ihmiset olemme yhdenvertaisia ja kaikkia pitäisi myös kohdella yhdenvertaisesti. 

Koska tavoitan monia vanhempia, koen, että tässä on hyvä sauma nostaa keskusteluun erityisesti sitä, miten vanhempana yksi helppo keino tehdä valinta yhdenvertaisuuden puolesta on tuoda se myös lastenkirjahyllyyn. Miltä maailma näyttää lastenkirjoista katsottuna? 

Leikki leikkinä -blogissa oli huomattu, että “kirjojen kuvasto oli henkilöhahmoiltaan hyvin yksipuolinen: valkoisia lapsia, valkoisia aikuisia, valkoisia tekijöitä ja toimijoita. Keskiverron näköisiä, kokoisia, terveitä, valkoisia ydinperheitä kirjat pullollaan.” Ja minun ennakko-olettama oli se, että meiltäkin löytyy varmasti useita sellaisia kirjoja, joissa valkoiset henkilöhahmot ja ydinperheet korostuvat. 

Heti tuli mieleen myös yksi suomalainen upouusi lastenkirja, jonka saimme, mutta jossa ei ollut yhtäkään ruskeaa tai vähemmistöön kuuluvaa hahmoa, pelkästään valkoiset päähenkilöt. Kiinnitin tähän huomiota, koska minusta tuntuu, että viime aikoina monissa uusissa kirjoissa erilaisuus on huomioitu jo paremmin. Kuten Leikki leikkinä -blogissakin todettiin, “henkilöhahmojen yksipuolisuus on esimerkki siitä, miten Suomessa rasismi piilee voimakkaasti rakenteissa.”. Tämänkään uuden kirjan kirjoittaja ei välttämättä tehnyt sitä tarkoituksella. Voi olla, että hän ei vaan omasta näkökulmastaan tullut ajatelleeksi, että suomalainen lapsi, joka kirjaa lukee tai haluaisi lukea, voi olla jotain muutakin kuin valkoisen ydinperheen kasvatti. Koen, että tässä on nyt myös kustantamoiden vastuu. Yhdenvertaisuus pitäisi aktiivisesti huomioida ihmisistä kertovissa lastenkirjoissa ja kustantamoilla on mahdollisuus vaatia sitä myös kirjailijoilta, mikäli he eivät itse sitä tajua ajatella. 

Olen itse myös tietoisesti halunnut tuoda meidän kirjahyllyyn monipuolisuutta ja yhdenvertaisuutta, vaikka jokaisen kirjaostoksen kohdalla en aina sitä ole tajunnut ajatella. Olen halunnut tietoisesti opettaa meidän lapsille (ikätason mukaisesti) myös niistä ikävistä asioista historiassa, joita ruskeat ihmiset ja vähemmistöt ovat kohdanneet ja kohtaavat edelleen. Olen etsinyt kirjahyllyyn sellaisia kirjoja, joista olen saanut tukea näihin keskusteluihin lasten kanssa. Toisaalta, lapset ovat saaneet myös toivoa kirjahyllyyn paljon kirjoja. Siellä on paljon lasten valitsemia kirjoja tunnetuista piirroshahmoista, joiden kohdalla yhdenvertaisuus ei ole aiemmin kirjojen osalta käynyt mielessä. Lisäksi mukana on lahjaksi tai arvostelukappaleena saatuja kirjoja sekä mun ja Oton vanhoja kirjoja. 

Eniten minua yllätti tässä kirjainventaariossa se, miten paljon meillä on kirjoja, joissa ei ole ihmisiä ylipäätään! Siis meillä on ihan hullut määrät kirjoja, jotka kertovat erilaisista eläinhahmoista. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten monissa lastenkirjoissa on pelkkiä eläimiä. 

Jaottelin kirjat neljään eri kategoriaan (yhteensä 142 lastenkirjaa)

Kirjat, joissa ei ole ihmisiä lainkaan: 52

Kirjat, joissa on vain valkoisia ihmishahmoja: 52

Kirjat, joissa on edes yksi ei-valkoinen ihmishahmo: 8

Kirjat, joissa ei-valkoiset hahmot ovat aktiivisia toimijoita: 30

Vain valkoisia hahmoja sisältävissä kirjoissa seitsemän kirjaa on minun tai Oton vanhoja. 24 kirjaa näistä on saatu lahjaksi tai arvostelukappaleena joskus. Näin ollen 21 kirjaa näistä on itse ostettuja. Niistä kirjoista, joissa esiintyy muitakin kuin valkoisia hahmoja (kaksi jälkimmäistä kategoriaa), itse ostettuja on 24 ja meidän vanhoja tai lahjaksi tai arvostelukappaleena saatuja on 14. On mukava huomata, että olemme itse ostaneet useita kirjoja, joissa ihmisten erilaisuus näkyy. 

Se mitä ei ole mukava huomata on, että tuolla vain valkoisten hahmojen kategoriassa on todella monta Disney-kirjaa ja esim Tatu ja Patu -kirjat, joita myös olemme ostaneet sen kummemmin ajattelematta. Peppi Pitkätossut ja muut Astrid Lindgrenit sekä vanhat Disney-klassikot toki myös, mutta ne ovat ylipäätään vanhoja kirjoja, joten arvioin niitä eri tavalla. Mutta edelleen tämän hetken suosituimmat Disney-hahmot ja monet suositut uudet tai uudehkot suomalaiset lastenkirjasarjat ovat täynnä vain valkoisia hahmoja. Miksi? 

Huomasin myös sen, että moni niistä kirjoista, joissa näkyy erilaisia ihmisiä, on jollain tavalla tietokirjoja tai tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Ehkä sellaisia kirjoja tehdessä (ja ostaessa) osaa alitajuisesti kiinnittää enemmän huomiota erilaisuuteen, kuin perus-satujen kohdalla. Tuntuisi pöyristyttävältä ostaa kirja täynnä tarinoita tosielämän sankareista, jossa olisi pelkkiä valkoisia hahmoja. Miksi ei ole aiemmin tuntunut yhtä pöyristyttävältä ostaa fiktiivistä satukirjaa, jossa kaikki hahmot ovat valkoisia? Tähän tarvitaan ehdottomasti muutosta ja aion olla aktiivinen osa sitä muutosta. 

Tästä lähtien aion entistäkin enemmän kiinnittää huomiota näihin asioihin kirjaostoksilla ja siinä, millaisia uusia lastenkirjoja tuon esiin mun kanavissa. Kannustan kaikkia inventoimaan oman lastenkirjahyllynsä. Seuraavaksi aion tehdä samanlaisen inventaarion isompien lasten kirjahyllyyn. Siellä tosin on paljon vähemmän kuvakirjoja, joten voi olla haastavampaa eritellä missä kirjoissa yhdenvertaisuus on huomioitu ja missä ei. 

Halusin nostaa postaukseen esiin 12 lastenkirjaa meidän kirjahyllystä, joissa yhdenvertaisuus ja monikulttuurisuus on huomioitu mun mielestä:

1. Tam-Tam menee päiväkotiin* (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Kirja kertoo siitä, kuinka Tam-Tam -niminen lapsi menee päiväkotiin. Tam-Tamin päiväkodissa on paljon erilaisia lapsia ja aikuisia. Kirja on yksi meidän 3-vuotiaan suosikeista ja kuvastaa sympaattisesti päiväkodin arkea ja erilaisia tilanteita siellä.

2. Päiväkoti Heippakamu: Hung ja pantteripako* (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Päiväkoti Heippakamu on itseasiassa kirjasarja ja me ollaan koko perhe niin tykästyneitä tähän yhteen kirjaan, että ajateltiin hankkia sarjan muitakin osia. Sarjassa kuvaillaan päiväkodin arkea ja meidän 3v haluaa kuunnella tämän iltasaduksi n. joka toinen ilta. Päiväkodissa on paljon erilaisia lapsia ja aikuisia ja päähenkilöt vaihtelevat aina kirjan mukaan. Tässä kirjassa päähenkilönä on sympaattinen Hung. 

3. Iltasatuja kapinallisille tytöille 1 & 2

Nämä eivät nimestään huolimatta ole niinkään satukirjoja, vaan kirjoja, jotka kertovat erilaisista naisista ympäri maailman ja kautta historian. Tositapahtumat on kerrottu satumuodossa. Olen puhunut näiden kirjojen puolesta täällä jo monta kertaa ja edelleen ne ovat aivan meidän ikisuosikkeja. Meidän isommat muistavat näiden kirjojen ansiosta kuka on Rosa Parks ja kuka Maya Angelou, tietävät mitä tarkoittaa poliittinen aktivisti ja tuntevat monet merkittävät tapahtumat historiasta. Nämä kirjat ovat aivan oivallisia keskustelun herättäjiä ja niistä löytyy sankari ihan jokaiselle. 

4. Avain hukassa 

Sympaattinen Finlandia-voittaja vuodelta 2017, joka on yksi iltasatujen kestosuosikkeja myös. Kirjassa esitellään erilaisesta talosta paljon erilaisia perheitä ja talon asukkaita. Tässä on huomioitu hyvin se, että on todellakin olemassa paaaaljon erilaisia perheitä, eikä valkoinen kahden lapsen ydinperhe ole mikään standardi. 

5. Prinsessakirja* (saatu arvostelukappaleena S&S -kustantamolta)

Aivan ihana kirja, jossa kerrotaan erilaisista prinsessoista kautta aikain. Kirjassa on niin oikeita prinsessoita kuin satuhahmojakin ja se on todella kauniisti kuvitettu. 

6. Pikkurillin käsikirja

Myös tämä kestosuosikki on täällä esitelty jo aiemmin. Kirjassa kerrotaan lapsista, lasten odotuksesta syntymästä, lasten oikeuksista ja erilaisuudesta. Aivan hurmaava kirja. 

7. Hetki ennen kuin maailma muuttui* (saatu arvostelukappaleena Otavalta)

Tässä kirjassa kerrotaan sellaisista sankareista, jotka tekivät tai oivalsivat jotain merkittävää ja vaikuttivat historian kulkuun, mutta ovat jääneet tuntemattomiksi tunnetuissa tarinoissa siitä huolimatta. Kirjassa kerrotaan mm. Claudette Colvinin tarina. 

8. Kuinka vauvoja tehdään? * (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Kirjan aihe on älyttömän kiinnostava lapselle ja tässä kirjassa on tuotu esiin monet erilaiset perheet ja lapset luontevasti. 

9. Boken om Rock (ruotsiksi)

Tämä rock-aiheinen tietokirja lapsille on ihan mieletön! Tässä esitellään koko rock-musiikin historiaa ja monet kansainvälisesti merkittävät rock-muusikot ympäri maailmaa. Ihan mahtava tietokirja rock-musiikista kaikille rock-faneille. 

10. Good night, New York! (englanniksi)

Ostin tämän ihanan kirjan New Yorkin tuliaisiksi meidän 3-vuotiaalle ja tässä on ihan yhtä lailla kaikkia erilaisia ihmisiä esillä, kuten New Yorkissa muutenkin. Kirjassa tosin hahmot eivät puhu mitään, vaan se keskittyy erilaisiin New Yorkin kohteisiin. Pidän kuitenkin siitä, että siinä yhdenvertaisuus on automaattisesti huomioitu. 

11. Little People, BIG DREAMS – kirjasarja (englanniksi)

Vaikka tämä kyseinen meillä oleva kirja Coco Chanelista ei ole monikulttuurista nähnytkään (se esittelee vain Coco Chanelin elämäntarinan), niin kyseinen kirjasarja on ihan mieletön. Vähän samaa tyyliä kuin iltasatuja kapinallisille tytöille, mutta jokaisesta hahmosta on kokonainen kirja 1-2 sivun tarinan sijaan. Haluaisin meille paljon lisää näitä, esimerkiksi kirjat Maya Angelousta, Greta Thunbergista, Martin Luther King Jr.sta, Anne Frankista ja Zaha Hadidista. 

12. Första hundra orden & Färger, former, Siffror (ruotsiksi)

Nämä kuvakirjat aivan pienimmille puhumaan opetteleville lapsille ovat siitä kivoja, että niissä on esillä paljon erilaisia ja erinäköisiä lapsia. Mun mielestä on hirveän hyvä näyttää jo ihan pienille vauvoille tasavertaisesti paljon erilaisia ihmisiä. 

13. Karkkikirja* (saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä)

Tämä kirja kertoo karkista, eikä erilaisista ihmisistä. Kirja on aivan hurmaava ja siinä on esitelty monia erilaisia karkinsyöjiä ja karkkeja niin historiasta kuin nykypäivästäkin.

Huh! Kirjojen läpikäyminen oli suuri, mutta erittäin tärkeä ja havainnollistava urakka. Tässä on selkeästi meillä parannettavaa. En näe yhtään syytä, miksi me tarvittaisiin yhtään enempää pelkkiä valkoisia ihmisiä esitteleviä kirjoja meidän kirjahyllyyn. Sen sijaan siellä on vielä selkeästi tilaa kirjoille, joissa on paljon erilaisia lapsia, aikuisia, perheitä ja tarinoita. Leikki leikkinä -blogissa oli myös esitelty hieno lista kirjoja, joissa yhdenvertaisuus oli huomioitu. Käykää kurkkaamassa sieltä lisää vinkkejä tai kertokaa omat vinkit postauksen kommenttiboksiin! 

Kirjat ovat vain yksi keino edistää (tai vähentää) yhdenvertaisuutta, mutta koen, että kirjoilla ja lukemisella on niin suuri vaikutus, että se on tärkeä keino. Kirjojen avulla on helppo tuoda keskusteluun tärkeitä asioita, joista kertomiseen ei välttämättä muuten löydä oikeita sanoja. Ne ovat myös yksi oiva keino lisätä tietoutta (niin omaa kuin lastenkin) ja varmistaa, että tuleva sukupolvi kasvaa tasa-arvoisemmaksi kuin aiempi. 

Tiedostan sen, että en koskaan voi tietää enkä ymmärtää tarpeeksi, siksi haluan oppia ja opettaa lapsille mahdollisimman paljon lisää. Arvostan myös kaikkia neuvoja tähän aiheseen liittyen.