Tässä arkikuvassa Otto lukee kirjaa meidän kuopukselle sadepäivänä. Ollaan viime kuukausina koko perhe luettu vielä enemmän kuin koskaan ennen. Kun on ollut niin paljon kotona ja kaikki ei-pakolliset menot ovat karsiutuneet pois, on aikaa lukemiselle jäänyt yllinkyllin. Asetin itselleni tälle vuodelle 52 kirjan vuositavoitteen, jonka uskon saavuttavani ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Tähän mennessä on tullut luettua n. 20 kirjaa (eli parilla kirjalla jäljessä kirja/viikko -tavoitteesta), mutta uskoisin ottavani kiinni tätä tahtia kunhan vietän kesälomaa viikon tai kaksi.

Meillä 2/3 lukee itse pitkiä lasten ja nuortenkirjoja ja on enää yksi pikkuinen, jolle lukea kuvakirjoja päivittäin. Toki me luetaan välillä yhdessä kaikille kolmellekin, mutta isommilla lapsilla tulee aika paljon lueskeltua itsenäisesti, koska silloin tarinaan pääsee uppoutumaan ihan eri tavalla kuin kuunnellessa. Isommat saavat näin kesälomalla iltaisin lukea sängyssä puolesta tunnista tuntiin ja monesti myös lukevat aamuisin kirjaa kun heräävät ennen muita. Esikoinen aloitti toukokuun puolivälissä lukemaan Harry Pottereita ja nyt hän on  jo Liekehtivän pikarin loppupuolella. Kuopukselle luetaan joka päivä vähintään yksi iltasatu, mutta usein paljon enemmän. Hän on ihan kirjafani ja yleensä hän haluaa yhden ”ison iltasadun” ja yhden ”pikku-iltasadun”. Eli yhden pitkän kirjan ja yhden lyhyemmän kuvakirjan.

Hän on myös tarkkana siitä, että joka toinen päivä iltasadun lukee isi ja koka toinen päivä äiti. Päivisin sen sijaan saa lukea kuka vaan ehtii ja haluaa. Me luetaan Oton kanssa sekaisin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Arjessa on tärkeää, että kumpikin vanhempi puhuu sitä omaa kieltään lapselle, mutta esim. varhaiskasvatuksessa kannustettiin kaikkia vanhempia siihen, että kaksikielisessä perheessä kumpikin vanhempi voi lukea kummallakin kielellä ja se on lapselle ihan hauskaakin, kun vanhempi lukee ”väärällä” kielellä. Joten kirjojen kanssa ei oteta kielestä stressiä, koska 3-vuotias muutenkin yleensä valitsee ihan oman mielensä mukaan kirjan, eikä kielen ja vanhemman mukaan. Englanniksi luetaan myös joskus esimerkiksi New Yorkista tuliaisiksi tuotuja kirjoja.

Olen iloinen siitä, että lukemisen ilo on tarttunut lapsiin niin vahvasti ja he haluavat itse viettää aikaa kirjojen parissa. Mä koen, että parhaiten kirjojen pariin kannustaa vanhempien esimerkki (he näkevät mun lukevan lähes joka päivä aamuisin kirjaa), sekä se, että kirjoja on paljon esillä. Paljon erilaisia kirjoja: lyhyitä kirjoja, pitkiä kirjoja, kuvakirjoja ja pidempiä kirjoja. Sanakirjoja, tietokirjoja, eläinkirjoja ja kirjoja, jotka kertovat erilaisista ihmisistä. Kirjoista voi oppia niin paljon!

Iloinen olen myös siitä, että lasten myötä Ottokin löysi tiensä takaisin kirjojen pariin ja hänkin lukee tosi mielellään lapsille. Musta on ihanaa kuunnella, kuinka hän eläytyy kirjan hahmoihin ja kuinka lapset kikattavat kun hän lukee ihan hassusti. Sen lisäksi, että on ihanaa lukea yhdessä, rakastan sitä, kun välillä löydän jonkun lapsista keskellä päivää kääriytyneenä peittoon mukavasti lukemassa jotain kirjaa. Kuopuskin tekee monesti niin, että hän ottaa peiton ja pinon kirjoja ja menee sohvalle katselemaan kirjoista kuvia ihan itsekseen. Toivottavasti tämä into lukemista kohtaan säilyy aina, tai tulee ainakin takaisin, jos se jossain vaiheessa katoaisikin, kuten mulle kävi.

Multa toivottiin myös ”kirjainventaario” -postausta meidän lastenkirjoista, jossa kävisin läpi kuinka paljon meidän lastenkirjahyllyssä näkyy yhdenvertaisuutta ja erilaisia ihmisiä (kuten leikki leikkinä -blogissa oli tällä viikolla). Olisiko teillä kiinnostusta sellaiselle postaukselle ja jos on, niin haluatteko, että nostan esiin vain suomenkielisiä kirjoja vai saako olla kaikilla kielillä (suomi, ruotsi, englanti)? Mun mielestä tämä idea oli niin mahtava ja ajankohtainen ja tärkeä, että itse haluaisin hirveästi tämän toteuttaa, joten voipi olla, että teen vaikka se ei hurjaa kannatusta saisikaan!

Viikon päästä sunnuntaina, 8.9., vietetään YK:n lukutaitopäivää. Samana päivänä Suomessa järjestetään klo 19.00-20.00 #Readhour eli ”lukutunti”, jolloin yritetään saada koko Suomi lukemaan yhtäaikaa tunnin ajan.

Suomalaisten nuorten lukemiseen käyttämä aika on puolittunut ja samaan aikaan heidän lukutaitonsa on romahtanut. Tämän ilmiön vaikutus näkyy esimerkiksi syrjäytymisenä. Lukeminen vaikuttaa myönteisesti monella tavalla niin yksilötasolla kuin yhteiskunnassakin. Ilman lukutaitoa meidän tarinat loppuisivat aika lyhyeen. Jopa 11%  suomalaisista aikuisista on sellaisia, joille jatko-opinnot tai työhön sijoittuminen tuottavat vaikeuksia heikon lukutaidon vuoksi. (lähde: lukukeskus.fi)

Lasten ja nuorten säätiö haluaa nostaa lukemisen ja lukutaidon merkityksen puheenaiheeksi ja haastaa siksi #ReadHour -kampanjalla koko Suomen lukemaan tunniksi ensi viikon sunnuntaina klo 19.00. Myös meidän perhe lukee silloin. Tosin se ei poikkea meillä mitenkään tavallisesta sunnuntai-illasta, voisin sanoa, että meillä luetaan silloin, vaikka tätä kampanjaa ei olisikaan. En hyödy tästä kampanjasta rahallisesti tai muutenkaan millään tavalla, vaan olen mukana tukemassa omasta tahdostani ilmaiseksi, koska haluan edistää suomalaisten lukutaitoa. Siksi mäkin jaan teille mun maailman lyhimmän tarinan lukemattomuudesta.

Olipa kerran bloggaaja, joka ei osannut lukea. Sen pituinen se.

Siinäpä mun ammattitarina kokonaisuudessaan, jos en osaisi lukea. Mun ammatissa lukutaidon merkitys on kiistaton. Blogia ei voisi ilman lukutaitoa pitää. Sen lisäksi, että mun täytyy kyetä lukemaan mun omia tekstejä ja teidän kommentteja, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää ja lukea myös lähdemateriaaleja. Kun kirjoitan postauksia liittyen esimerkiksi yhteiskunnallisiin aiheisiin, tarkistan aina faktat. Moneen kertaan, monesta eri lähteestä. Kun kirjoitan jostain tuotteesta, rokottamisen tärkeydestä tai pienten lasten ruokasuosituksista, tarkistan faktat. Aina.

Lukutaito pitää sisällään niin monia eri lukemisen osa-alueita. Luetun ymmärtäminen ja medialukutaito. Niiden tärkeys ei ole hävinnyt samaa tahtia lukutaidon kanssa, päin vastoin. Nopeassa ja äkkipikaisessa sosiaalisessa mediassa kriittisen lukutaidon merkitys korostuu, kun pitäisi osata arvioida tiedon luotettavuutta. On myös äärettömän tärkeää ymmärtää mitä joku sanoo ja mitä itse omilla sanomisillaan tarkoittaa.

Ennen kuin kirjoitan jotain ja painan ”julkaise” pyrin aina lukemaan sen monta kertaa ja miettimään sen kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotta voin olla varma siitä, että sanat ovat linjassa sen kanssa, mitä itse niillä tarkoitan. Joskus se vaatii rautalangasta vääntämistä, jolloin teksti ei ehkä ole niin miellyttävää lukea, kuin se olisi, jos uskaltaisi jättää enemmän tulkinnanvaraa. Joskus mut ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitan, vaikka olen omasta mielestäni ollut niin selkeä, kuin mulle oli mahdollista. Joskus mullekin sattuu mokia, kukaan ei ole täydellinen. Mutta parhaani kuitenkin yritän.

Lukeminen antaa mulle ihan älyttömän paljon. Mitä enemmän mä luen, sitä helpompi mun on kirjoittaa. Kun joskus tuntuu siltä, että inspiraatio on hukassa, ei tarvitse kuin lukea puoli tuntia kirjaa tai hesaria, niin ajatukset alkavat lentää. Mitä enemmän mä luen, sitä enemmän ja helpommin pystyn kirjoittamaan. Lukeminen on aina ollut mulle keino rentoutua ja laittaa aivot hetkeksi narikkaan. Se on niin helppoa, sitä voi tehdä missä vaan. Olen onnekas siinä, että lukemisen malli on annettu mulle kotoa jo lapsena ja mun lukemista on aina tuettu ja siihen on kannustettu. Siksi se tuntuu musta niin helpolta. Kaikki eivät opi lapsuudessa nauttimaan lukemisesta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä opetella.

Kaikkien ei tarvitse lukea samoja asioita tai samalla tavalla, mutta uskon, että jokaiselle meistä on olemassa jotain mielekästä luettavaa.

”Lukutaidon kehittämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä, syventävää lukemista. Syventävä lukeminen aktivoi aivoja erilailla kuin pinnallinen lukeminen: aikuisilla paljon lukevilla tehdyt aivotutkimukset ovat osoittaneet laajojen aivoalueiden aktivoituvan erityisesti pitkää, tarinallista tekstiä luettaessa. Aktiivisesti kaunokirjallisuutta lukevilla nuorilla on havaittu olevan parhaat tulokset myös muiden oppiaineiden oppimisessa.” (lähde: Lukukeskus.fi)

Siksi suosittelen, että Read Hourin aikana ensi viikon sunnuntaina 8.9. klo 19.00–20.00, jos ei jo aiemmin, jokainen halukas tarttuisi kirjaan edes tunniksi. Sellaiseen kirjaan, joka tuntuu mielenkiintoiselta, hauskalta, ajatuksia herättävältä, hämmentävältä tai jännittävältä. Jos ei kotoa löydy juuri nyt yhtään kiinnostavaa kirjaa, niin voi käydä vaikka kirjastossa. Tässä on vielä hyvin aikaa. Kirjastokortin hommaaminenkin on ihan helppo homma, jos sellainen uupuu. Tai sitten vaikka voi ladata jonkun e-/äänikirja-appin puhelimeen, ja ottaa parin viikon ilmaisen kokeilujakson käyttöön. Niistä löytyy tuhannet kirjat luettavaksi heti.

Koska mä haluaisin helpottaa mielenkiintoisten kirjojen lukemista ja tiedän, että teidän joukossa on paljon intohimoisia lukijoita, olisin hurjan kiitollinen, jos jokainen halukas vinkkaisi tähän kommenttiboksiin oman lempikirjansa. Mikä on suhun eniten vaikuttanut kirja ikinä? Mikä on kaunein kirja, jonka olet koskaan lukenut? Mitä kirjaa et unohda koskaan? Mitä luet juuri nyt?

Olen jo hetken ajan huomannut, miten 4-vuotias on osannut lukea kirjaimia ja niiden äänteitä. Hän on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa oppinut nyt lukemaan ihan kunnolla itse, ilman että oltaisiin sitä mitenkään erikseen yhdessä harjoiteltu. Ollaan toki luettu paljon yhdessä vauva-ajasta asti ja tarjottu aina kirjoja itsekseen selailtavaksi, sekä kannustettu muutenkin kirjojen pariin. Mutta mitenkään erityisesti ei oltu opeteltu lukutekniikkaa vielä, koska hän ei itse ollut sitä pyytänyt. Olen siis tosi ylpeä että saatiin huomata miten hän lukee jo pitkiäkin sanoja ja lauseita, ja on oppinut taidon ihan itse. Ensimmäinen sana jonka hän luki meille ihan itse yllättäen ääneen oli ”superstara” ilman tavuja.

Esikoisen kanssa harjoiteltiin yhdessä pari kertaa tavujen lukemista ennen kuin hän hiffasi lukemisen, mutta hänkin oppi lukemaan neljävuotiaana pari vuotta sitten. Jotenkin sitä pitää nuorempia lapsia aina vähän ”pienempänä” kuin esikoista samassa iässä, ja siksi oltiin niin yllättyneitä kun keskimmäinenkin alkoi lukemaan itsekseen. Vaikka ihan saman ikäinenhän hän on kuin esikoinenkin oli oppiessaan, eikä sinällään ole mitään syytä yllättyä.

Lukutaito on kyllä hieno asia ja ollaan tosi onnellisia ja kiitollisia siitä, että lukemaan oppiminen on käynyt näin helposti sekä esikoiselta että keskimmäiseltä. Aika näyttää kuinka paljon kuopusta sitten kiinnostavat kirjat samassa iässä. Ainakin tällä hetkellä hän tykkää lukemisesta tosi paljon. Toivon että innostus kirjoja kohtaan riittää kaikilla meidän lapsilla aikuisuuteen asti, vaikka mitään kiirettä oppia lukemaan ei mun mielestä olekaan. Ehtiihän sen taidon hyvin oppia koulussakin, jos ei se aiemmin natsaa. Lukeminen on hauskaa, viihdyttävää, opettavaa ja tärkeää, ja olen tosi iloinen siitä, että meidän lapset ovat siitä innostuneet.

Lukutaito on niin avartava juttu, että kun oppii itse lukemaan, siitä aukeaa kirjaimellisesti ihan uusi maailma. Yhtäkkiä kaiken ympäröivän näkee ihan uusin silmin, pystyy bongailemaan otsikoita lehdistä kauppareissulla ja ymmärtää, mitä Simpsoneissa sanotaan. Se on ihan huikean hieno juttu, mutta toki myös näin vanhemman silmin vähän pelottavaakin. Taas yksi asia, jolta ei pysty suojelemaan, kun lapsi itse voi lukea ihan mitä tahansa. Ainakin pari vuotta taidon hanskanneen esikoisen kanssa ollaan kuitenkin pärjätty hienosti ihan sillä, että jos hän on lukenut vaikka kauppareissulla jotain mistä on herännyt kysymyksiä, ollaan vaan vastattu kysymyksiin ja keskusteltu aiheesta ikätason mukaisesti. Samalla tyylillä jatketaan siis keskimmäisen kanssa, tosin siihen voi vielä mennä hetki (onneksi) että hän lukee niin nopeasti että ehtii bongata lehtiotsikoita ohi kävellessä.

Tänä viikonloppuna me rentoudutaan, luetaan kirjastosta viime viikonloppuna lainattuja kirjoja, katsotaan leffoja, rakennetaan ehkä lumiukko tuosta vasta sataneesta nuoskalumesta ja herkutellaan hyvällä ruualla. Meille tulee varmasti hauska viikonloppu.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vermanin Minisun Omega Juniorin kanssa.

Kaikkien tulee Suomessa syödä D³-vitamiinilisää kahden viikon iästä alkaen suositusten mukaan, ja meilläkin ovat erilaiset lasten D-vitamiinit ja monivitamiinit tulleet vuosien aikana erittäin tutuiksi. Lapset muistavat itse joka aamu ottaa ”D-vitskun”, ja tykkäävät ottaa sen, se on sellainen rutiini joka kuuluu jokaiseen päivään. Nyt kokeiltiin kuitenkin ensimmäistä kertaa vähän erilaisessa muodossa olevaa vitamiinia – nimittäin Minisun Omega Junior -geelipaloja, jotka ovat paljon muutakin kuin pelkkä D-vitamiinilisä.

Minisun Omega Junior sisältää kalaöljyä ja D³-vitamiinia. D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, ja kalaöljyn sisältämä DHA-rasvahappo ylläpitää normaalia aivotoimintaa ja näkökykyä. Yksi geelipala sisältää lapsille suositellun annoksen (eli 10 mikrogrammaa) D³-vitamiinia, sekä 600 milligrammaa korkealaatuista kalaöljyä. Kätevää siis että ei tarvitse erikseen olla eri vitamiineja tai ravintolisiä, vaan riittää kun muistaa ottaa tämän yhden.

Kalaöljy on juuri sitä samaa ainetta, joka omassa lapsuudessani oli pahanmakuista litkua, mitä joutui irvistellen syömään. Vaan onnekkaita ovat tämän sukupolven lapset, kun voivat ottaa kalaöljynsä paljon mukavammassa muodossa: vadelman, appelsiinin ja sitruunan makuisina oransseina geelipaloina. Meidän lapset eivät kertaakaan ole irvistelleet ottaessaan kalaöljyään, sillä hedelmäisen makeat geelipalat maistuvat oikeasti ihan karkilta, ja koostumuskin on hassunhauska pehmeä geelilöllö, joka lapsia naurattaa. Geelipalat eivät sisällä gluteenipitoisen viljan ainesosia ja ne ovat maidottomia, laktoosittomia, soijattomia, alkoholittomia ja hiivattomia.

Mä en tiennyt ennen tätä kaupallista yhteistyötä, että aivoista 60% on rasvaa! Tämän luettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi aivot tarvitsevat omega3-rasvahappoja. Varsinkin lasten aivot kehittyvät ja kasvavat hurjan nopeaa vauhtia, ja tarvitsevat hyviä rakennusaineita. Ruuasta lapset saavat usein määrältään riittävästi rasvaa, mutta rasvan laatu ei välttämättä ole aina se paras mahdollinen aivoja ajatellen.

Kalaa ja kasvirasvoja ei useinkaan syödä tarpeeksi, jolloin tärkeiden rasvahappojen saanti voi olla liian vähäistä. Mä yritän pitää huolen että syödään monipuolisesti kasviksia ja kalaa ruokavaliossa, ja kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta kun on niinkin tärkeästä asiasta kysymys kuin aivoista, haluan pelata varman päälle. Lisänä otettavasta Minisun Omega Juniorista ei ole mitään haittaa vaikka ruokailisikin täysin suositusten mukaan.

Esikoinen aloitti tänä syksynä eskarissa, ja ensimmäistä kertaa hän on päässyt nyt varhaiskasvatuksessa oppimaan uutta, ja saamaan välillä haastavampiakin tehtäviä jotka vaativat keskittymistä. Hän on osannut lukea, kirjoittaa ja laskea jo pitkään, ja on kaivannutkin enemmän haastetta. Hän nauttii eskarista tosi paljon, ja haluan tukea oppimista ja luontaista kiinnostusta opiskeluun, sekä keskittymiskykyä, tarjoamalla tarpeeksi näitä aivojen tärkeitä rakennusaineita, eli Omega3-rasvahappoja. Myös keskimmäinen on juuri nyt sellaisessa iässä että hänellä on selkeä herkkyyskausi monen uuden asian opetteluun. Hän oppii helposti ja nopeasti, kun jaksaa istahtaa hetkeksi alas ja keskittyä.

Omega3-rasvahappojen on todettu tukevan keskittymis- ja oppimiskykyä, sekä lukutaitoa, ja jos näissä asioissa on haastetta, kannattaa niitä ehdottomasti syödä säännöllisesti. Niistä on kuitenkin hyötyä ihan kaikille lapsille, myös meidän lapsille jotka eivät onneksi kärsi oppimis- tai keskittymisvaikeuksista. Minisun Omega Juniorit löytyvät apteekkien hyllyltä.

LUKIJAKILPAILU:

Missä asioissa teidän lapset kaipaavat tukea oppimiseen tai keskittymiseen? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja voita Minisun Omega Junior vitamiinipaketti (arvo n. 60€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 16.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea kisaan kaikille!