Megamasu tässä moi! Mun maha näyttää ja tuntuu siltä että se pian jo poksahtaa! Ensimmäiset pienet arvetkin ovat ilmestyneet vanhan umpisuolen leikkausarven seuraksi, mutta ovat onneksi tosi haaleita (vielä). Saapa nähdä miten mun mahaparan nahan vielä käy tulevien viikkojen aikana. Välillä vauvan työnnellessä pyllyään navan oikealta puolelta ylös voi  tuntea kuinka nahka venyy ihan äärirajoilleen, mutta onneksi tyyppi rauhoittuu heti jos Otto tulee juttelemaan ja silittelemään masua. Sf-mitta oli viime viikon neuvolassa 31cm eli tismalleen sama kuin Tiaraa odottaessani oli näillä samoilla viikoilla. Sekin jää nähtäväksi kuinka isoksi mitta kasvaa, viimeksi se oli synnytyspäivänä 35cm.

Viikonloppuna alkoivat kivuliaat supistuksetkin taas ilmestymään viikkojen tauon jälkeen, ja vieläpä ajoittain suht säännöllisinä. Sekä tänään että eilen kellottelin tunnin ajan alle 5min välein tulevia kivuliaita supistuksia, mutta ne sitten loppuivat kuitenkin levossa sen tunnin jälkeen. Eikä se kipu ole vielä sellaista että huolestuisin, vaan tismalleen samanlaista kuin Tiaraakin odottaessani mulla oli sen parin viikon ajan ennen kuin neiti syntyi.

Väistämättä lähestyvä synnytys pyörii mielessä päivittäin ja se jännittää kyllä hurjasti etukäteen, vaikka toisaalta odotankin sitä enemmän kuin innolla. Kipua en pelkää, enkä ponnistamista, mutta sitäkin enemmän pelottaa että sujuuko kaikki hyvin, onhan vauvalla kaikki kunnossa ja kaikkein eniten se että ehditäänkö me ajoissa sairaalaan. Tiaraa synnyttäessä me ehdittiin olla sairaalassa kaksi tuntia ja 7 minuuttia ennen kuin neiti oli syntynyt, mutta silloin olin ensisynnyttäjä. Uudelleensynnyttäjät taitavat yleensä olla nopeampia joten mua pelottaakin että näkeekö meidän ipana päivänvalon kenties taksissa matkalla sairaalaan tai mahdollisesti jo kotona?

Löytyykö täältä kohtalotovereita joilla ensimmäinen synnytys on ollut nopea (mulla ensimmäisen synnytyksen kokonaiskestoksi merkitty ~4h)? Miten toinen synnytys on sujunut? Tuliko kiire sairaalaan?

Mun kaveri ja Tiaran kummitäti Emmis tuli meille Rovaniemeltä kylään muutamaksi päiväksi ja tänään ollaankin vietetty tosi kiva päivä! Tiarakin on innoissaan kun kummitäti on kylässä ja mä oon kyllä kans. Ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja hengailla kaikessa rauhassa. Mä jatkan nyt Emmiksen seurasta nauttimista ja toivotan kaikille ihanaa alkanutta viikkoa<3

PS: Käykääs Kultahippu-blogissa *Klik!* osallistumassa huikaisevaan Crocs-arvontaan jossa voi voittaa 50€ lahjakortin Crocs -verkkokauppaan!

Kolmekymmentäkaksi viikkoa täynnä ja masu näyttää pallon sijaan kananmunalta edestäpäin! Olo käy pikkuhiljaa päivä päivältä tukalammaksi, siitä ei pääse yli eikä ympäri mutta se että synnytykseen on maksimissaankin aikaa alle kymmenen viikkoa saa kyllä mielialan nousemaan ihan uusiin sfääreihin. Pian meillä on oma pikkuinen maailmassa ja päästään vihdoinkin kiinni normaaliin arkeen tämän rankan kevään jälkeen. Mä en voi sanoin kuvailla miten paljon haluan jo päästä liikkumaan normaalisti paikkoihin ja käymään vaikka vauvakahvilassa tai muskarissa tai mennä ihan vaan leikkipuistoon moneksi tunniksi! Ja kymmenen viikkoa on todella, todella lyhyt aika loppupeleissä. Kymmenen viikkoa sitten oli tammikuun alku ja nämäkin viikot on menneet ihan hujauksessa.

Siihen että masuvauvalla on viikkoja takana sen verran kuin Tiaralla syntyessään, 35+6, on aikaa kolme viikkoa ja viisi päivää. Se vasta hurjalta tuntuukin! Keskiviikkona mulla on taas neuvolakäynti ja odotan sitä innolla. Neuvolassa on aina niin mukavaa, mä tuun hirveän hyvin juttuun meidän neuvolatädin kanssa ja siellä on hauska käydä höpöttelemässä ja mittailemassa ja kuuntelemassa vaavin sydänääniä.

Eilen pesin kolme koneellista pikkuvaatepyykkiä, kaikki 44- ja 50- kokoiset ihanuudet ja tänään saan viikkailla niitä ihanuuksia tippa linssissä kaappiin. Ajattelin pestä valmiiksi vielä 56-kokoisetkin vaatteet, eihän sitä tiedä millainen jytky sieltä tulee! Vaikka tähän asti vauva onkin painoarvioiden mukaan ollut keskikäyrällä, mutta nyt taas painoa ei ole muutamaan viikkoon arvioitu ollenkaan niin en tiedä missä mennään. En ehtinyt eilen avaamaan konetta ollenkaan kun meillä oli kaveri kylässä koko päivän ja kokkailtiin itse hampurilaisia ja niihin naminami pihvit ja pariloitua vuohenjuustoa, oli tosi hyvää!

Tänään on luultavasti illemmalla tulossa vielä yksi postaus joka mun piti toteuttaa jo viime viikon aikana, mutta katsellaan! Kysymyksiä teiltä on tullut kysymyspostaukseen ihan superhurjat määrät, mä mietinkin tässä jo että jos vaikka jakaisin kysymykset kahteen (ainakin) osaan koska tuskinpa kukaan jaksaa lukea vastausta moniin kymmeniin ellei satoihinkin kysymyksiin kerralla. Kysymisaikaakin on vielä perjantaihin asti että jos jokin askarruttaa mieltä niin *tänne!* vain kysymään. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Minä ja masu käytiin siis perjantaina neuvolassa pitkästä aikaa ja oli kyllä niin helpottavaa kuulla että kaikki oli hyvin. Mua ahkerasti tällä viikolla vaivannut päänsärky ja siihen liittyneet näköhäiriöt ei selkeästikään olleet merkki raskausmyrkytyksestä, sillä proteiinit ei olleet plussalla, verenpaine oli 97/64 ja hemoglobiinikin vain surulliset 102 mun säännöllisen epäsäännöllisestä raudanpopsimisesta huolimatta. Päänsärky näköhäiriöineen kuulemma todennäköisesti johtuu tuosta ihanasta kevätauringosta joka mulla aiheuttaa migreeniä näköjään. Neuvoksi sain käyttää aurinkolaseja sisälläkin jos siltä tuntuu!

Painoa oli tullut todella reippaasti edellisestä vaa’alla käynnistä (joka oli uudenvuoden aattona) ja neuvolatäti oli oikein tyytyväinen kun vaaka näytti lukemaa 55kg. Mä en jaksa tuosta painosta stressata, edelleen liikutaan viimekertaista pienemmissä lukemissa ja jos neuvolatäti on tyytyväinen niin pitäisi munkin olla vaikka välillä ”mäoonnniiinvalas”-epätoivo iskeekin hormonien ansiosta. Sf-mitta olikin pompannut alakäyrältä yläkäyrille nyt ja sellaista vähän ounastelinkin koska masu tuntuu ottaneen sekä hullun kasvuspurtin että muuttaneen muotoaan todella pallomaiseksi taas muutaman viikon tasapaksuuden jälkeen. Pitäisi varmaan taas mitata ympärysmittaa kun masu on palloutunut urakalla, menisiköhän uusi kymmenluku rikki?

Viikkoja on tänään kasassa 31+0 mikä tarkoittaa sitä että tätä masunkasvattelua on pisimmilläänkin jäljellä enää vain se 11 viikkoa. Siihen että masuvauva on samanikäinen kuin Tiara syntyessään on neljä viikkoa ja kuusi päivää, ihan järkyttävän vähän! Nyt tosin olen oikein urakalla saanut mun pesänrakennusviettiä toteutettua ja meidän koti on vihdoin valmiina vauvaa varten! Sitterin päälliset pitäisi hurauttaa vielä pesukoneessa ja pestä muutama koneellinen ihanaa vauvanvaatepyykkiä jotta vaatteet ovat sitten puhtaan raikkaina valmiita vauvalle, mutta muuten lähestulkoon kaikki alkaa olla valmista. Alkava viikko tuleekin olemaan aikamoinen valmiina vauvalle -teemaviikko mun blogissa!

Mä kasasin pienimuotoisen kollaasin mun masuista viikkojen varrelta kun innostuin vähän! Kaikista masuista ei ole kuvaa, kun mulla jäi alkuviikkoina aika moni viikko välistä muuttokiireiden ja migreenien keskellä, mutta eiköhän tuosta aikahyvän kuvan saa. Ensimmäinen kuva on otettu siis viikolla 6+ ja viimeinen kuva tänään päivällä!

Eilen jäivät välistä ne Natali K.:n valokuvanäyttelyn avajaiset joista mainitsin, meidän vauvatarvikeostosreissun jälkeen mulla tuli nimittäin kipeitäkin supistuksia ja siihen tahtiin että en pysynyt enää laskuissa mukana että montako niitä illan aikana tuli. Hirveästi olisin halunnut mennä mutta hyvä että uskoin Ottoa ja jäin kotiin lepäämään, sillä tänäänkin on vielä supistellut aika reippaasti ja ihan levossakin joten en halua edes tietää mitä olisi tapahtunut jos olisin vielä lähtenyt juhlimaan.

Blogin Facebook-sivuilla *täällä!* voi käydä kurkkaamassa Tiaran uutta sänkyä, lisää kuvia kodin muutoksista luvassa siis myöhemmin. Tiara on tyytyväisenä nukkunut uudessa sängyssään jo yhden yön ja yhdet päiväunet, toivottavasti yöt jatkuvat yhtä hyvällä mallilla kuin tähänkin asti eli siten että Tiara jää kiltisti omaan sänkyynsä nukkumaan kuten aina ennenkin! Mä vastailen nyt viimein kommentteihinkin kun eilinen meni supistellessa ja sohvalta huonekalujen kokoamisohjeita huudellessa. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

PS: Tänään on viimeinen mahdollisuus osallistua meidän Lupa laittautua-blogissa *Klik!* huikeaan Sobea-arvontaan joten jos et ole vielä käynyt jättämässä omaa arpakommenttiasi niin tee se nyt ja voit voittaa itsellesi omat Yogat!

Me tultiin Tiaran kanssa kipeäksi heti kun Oton flunssa alkoi osoittaa laantumisen merkkejä, ei kiva! Eilen mulla oli aamulla jo vähän kurkku kipeänä, mutta Tiara vaikutti ihan hyvävointiselta. Päätettiin tehdä ihan pieni ja superhidas kävelylenkki yhdessä aurinkoisessa ulkoilmassa koska ei niin ihanaa auringonpaistetta voinut heittää ihan hukkaan, mutta sitten kun päästiin kotiin niin ei mennyt kovinkaan kauaa että mulla ja Tiaralla nousi molemmilla kuume. Ei auta kuin toivoa että flunssa menisi äkkiä ohi, Otolla se ei ainakaan onneksi kestänyt muutamaa päivää kauempaa.

Tämä päivä on kulunut sairastaessa kera kuuman sadepäivän ilo -lempiteen, viltin ja lastenkirjojen parissa. Tiara on ollut sohvaperunana mun kainalossa ja ihmetellyt jatkuvasti kylkeen paukuttavaa masuvauvaa! Masuvauva on ollut tänään muutaman rauhallisemman päivän jälkeen taas hyperaktiivisella tuulella ja heilunut kyllä ihan joka suuntaan. Mulla ei ole mitään hajua onko pikkutyyppi pysynyt raivotarjonnassa vai kääntynyt kenties perätilaan kuten isosiskonsa aikoinaan, sen verran jokapuolelle mua murjotaan tällä hetkellä. Seuraavaan neuvolaan on vielä viikko joten siellä sitten toivottavasti selviää! En mä kyllä viimeksikään sitä tiedostanut kun Tiara oli kääntynyt raivotarjonnasta perätilaan (eikä neuvolatätikään kopeloinnista huolimatta, vaan se selvisi vasta ultratessa äitiyspolilla).. En siis voi olla varma että sitä huomataan tälläkään kertaa ja se vähän kieltämättä jännittää.

Eilen tulikin viikkoja täyteen jo se 30+0 eli ollaan siirrytty onneksi aikalailla turvallisille viikoille. Nyt en enää panikoi joka supistuksesta, alaselkäkivusta tai muusta ihan niin pahasti kuin muutama viikko sitten vaikka tietysti vieläkin vauvan olisi hyvä pysyä masussa kasvamassa ainakin sinne asti kuin Tiarakin aikoinaan. Kerkesin eilen ottaa kauniissa auringonpaisteessa tasaviikkojen kunniaksi muutaman masukuvankin ennen uloslähtöä kun vointi oli vielä  kohtalaisen hyvä.

Mun olisi nyt parempi pikkuhiljaa parantua tästä, sen verran on tälle viikolle nimittäin puuhaa suunniteltuna ettei olisi oikein aikaa sairastella. Viikko huipentuu mun loppuraskauden liikunnallisimpaan päivään joka pelottaa jo valmiiksi, se kun sisältää mm. Ikea -reissun ja valokuvanäyttelyn avajaiset joihin haluaisin ihan hirveästi päästä! Sitä ennenkin olisi kaikenlaista actionia, mutta niistä lisää myöhemmin kunhan selviää että pääsenkö mä täältä sängynpohjalta minnekään vai en. Sillä aikaa kun mä täällä sairastelen Yogat jalassa niin käykää te klikkaamassa itsenne osallistuneiksi meidän Lupa laittautua -kauneusblogin Sobea -arvontaan *täällä!!* jossa voit voittaa itsellesi ihan omat Yoga-housut valitsemassasi kauden uutuusvärissä!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Moikka!

Ihan hurjaa ajatella että viikon päästä siirrytään jo uusille kymmenluvuille, toivottavasti niille viimeisille ettei tarvitsisi nelosella alkaville viikoilla kärvistellä. Mutta olen kyllä sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä että ollaan jo tänne asti päästy niin että tyyppi on edelleen masussa turvassa ja toivon mukaan pysyy siellä vielä monen monta viikkoa. Tästä kaikesta on kyllä kiittäminen Ottoa ja äitiä, ilman heidän apua mä luultavasti olisin synnyttänyt jo silloin neljä viikkoa sitten.

Mittasin tällä viikolla masunympäryksen ja sain mitaksi hurjat 86cm! Saavuttaakohan mun masunympärys metrin mitan tai  meneeköhän se vielä jopa yli? Viimeksi en tajunnut mahan ympäryksiä mittailla ollenkaan, nyt vain tuli puheeksi Facebookissa odotusryhmäläisten kanssa nuo ympärysmitat niin päätin itsekin kokeilla mitata. Jännä nähdä paljonko se tuosta oikein ehtii vielä kasvaa viimeisten viikkojen aikana!

Multa toivottiin edellisen postauksen kommenttiboksissa, että synnytyksen jälkeen tekisin aina välillä tilannepäivitystä mun palautumisesta. Mun mielestä idea on ihan kiva, niinhän tein viimeksikin, mutta tietysti riippuu ihan siitä miltä mä synnytyksen jälkeen näytän. Jos mulla on vaikka mahan poikki menevä hullu sektioarpi tai jotain muuta vastaavaa niin en välttämättä ole yhtä rohkea kuin Linda Lampenius taannoin omassa blogissaan verisiä synnytyksen jälkeisiä mahakuvia postatessaan. Enkä kyllä usko että te sellaisia kuvia täällä haluaisitte nähdäkään, mun blogi kun ei yleensä ole kovinkaan inhorealistinen vaan enemmänkin sellainen hyvänmielen hömppäblogi.

Tiara nukahti samantien kun tultiin ulkoa pihalta ja on nukkunut pitkästä aikaa lähemmäs kahden tunnin päikkärit (ja nukkuu edelleen)! Mä alan nyt laittamaan ruokaa ja sen jälkeen jatkan ruokapostauksen tekemistä että saan sen valmiiksi vielä tämän päivän puolella! Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille <3