Vauvan kanssa veneilemässä ensimmäistä kertaa

20.07.2017

Otsikko on oikeastaan hieman vähättelevä: koko meidän perheen naisväki veneili tällä viikolla ihka ensimmäistä kertaa. Kokemus oli mahtava, ja jäi tosi positiiviset fiilikset tästä ekasta kerrasta. Onneksi meillä on mahdollisuus veneillä myös tulevaisuudessa, sillä se oli ihan huippuhauskaa ja tykättiin kaikki. Uskon että kokemus oli positiivinen koska ei jännitetty turhaan. Juteltiin tyttöjenkin kanssa tarkasti etukäteen mitä veneily pitää sisällään, miten veneessä saa liikkua ja esim. että veneessä voi kuulua koviakin ääniä, se saattaa aavistuksen pomppia, ja vähän voi roiskua vettä.

Minä ja tytöt puettiin eka kertaa elämässämme pelastusliivit päälle, ja suunnattiin moottoriveneellä Oton ja Oton perheen kanssa n. 40min venematkan päähän Mathildedaliin viettämään iltapäivää. Mathildedalista tulossa vielä ihan oma postauksensa, se oli todella uskomattoman ihana paikka. Mutta joo, siis tämä itse veneily: vauvan kanssa se toimi samalla tavalla kuin autolla ajaminen, eli Nova nukahti heti kun moottori käynnistyi. Hän nukkui kummatkin matkat ihan täysillä, hurina oli kova ja vene keinui sopivan unettavasti. Novalla oli omat söpöt pelastusliivit joissa hän viihtyi vallan mainiosti pienet arskat ja pipo päässään.

Me istuttiin Novan kanssa tuulilasin taakse nojatuoliin, missä ei tuullut yhtään ja roiskui kaikkein vähiten vettä. Paluumatkalla Otto istui samalla paikalla Novan kanssa, ja mä pääsin testaamaan takapenkkiä Zeldan kanssa. Esikoinen istui molemmat matkat veneen keulassa tätinsä kanssa, ja hurjapäänä oli aivan fiiliksissä vaikka välillä venettä pomputti ja vettä roiskui. Siellä hän kikatteli ja matkusti kuin vanha tekijä. Ei kuulemma yhtään pelottanut mutta oli sopivasti jännää. Myöskään nelivuotiasta ei kuulemma pelottanut yhtään, hänkin oli innoissaan siellä takapenkillä, ja heti kun palattiin venereissulta, hän kysyi koska mennään uudestaan.

Ilma oli sopivan lämmin eikä tuulta ollut liikaa, joten aika tasaista kyytiä me saatiin onneksi mennä. Oli niin kivaa tuntea se vauhti ja nähdä Suomea ihan eri perspektiivistä kuin yleensä. Saaristomeri on todella kaunis, ja meren rannoilla oli mitä kauniimpia maisemia.

Mä oon vieläkin ihan fiiliksissä venereissusta, ja toivon että päästään pian uudestaan! Onhan siinä ihan eri fiilis matkustaa moottoriveneellä kuin autolla, tai pyörällä. Ja jotenkin niin siistiä päästä kokemaan tällaisia isoja ekoja kertoja vielä tällä iällä. Mua ei ollenkaan haittaa että en ollut ennen veneillyt, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Vaan enemmänkin musta on ihan megasiistiä että sain kokea jotain ihan uutta juuri nyt. Se on aina virkistävää ja avaa ihan uusia maailmoja, kun kokeilee jotain mitä ei ennen ole tehnyt.

Ehkä vielä joku kerta mä opettelen itse ajamaan venettä, jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin kivaa se nimittäin oli.

Tykkäättekö te veneillä? Oletteko olleet vauvan kanssa veneilemässä?


Mökkielämää meren rannalla

19.07.2017

Tultiin sunnuntaina tänne Oton perheen mökille Raaseporiin, ja ollaan nautittu mökkielämästä täysin rinnoin. Täällä sielu lepää ja on ihanan hiljaista ja rauhallista, ellei tietty lasten elämöintiä lasketa. Ja sitähän ei lasketa kun se todellakin kuuluu asiaan. Sunnuntaina oli mielettömän upea auringonpaiste ja oikea kunnon kesäpäivä. Päiväksi pystytettiin tytöille uima-allas tähän yläpihalle mökin eteen ja he polskivat siinä ja me muut otettiin aurinkoa ja herkuteltiin muurikalla paistetulla pyttipannulla. Tytöt pelasivat myös mölkkyä ja krokettia hienosti, ja hakivat metsästä tuoreita mustikoita heinänkorteen.

Nova nukkui päiväunet rattaissa terassilla, ja ihmetteli peiton päällä nurmikolla maailman menoa. Täällä on paljon sylejä joista tutkia mitä tapahtuu, ja ollaanpa me tarjottu neidille ensimmäisiä sormiruokamaistiaisiakin. Kiinteiden aloituksesta tulee ihan oma postauksensa, mutta voin kertoa että hienosti sujuu jo!

Illalla saunottiin ja uitiin meressä, mäkin uskalsin pienen jänistelyn jälkeen pulahtaa mereen. Ei se ihan yhtä lämmintä ollut kuin viikontakainen järvivesi, mutta ei kyllä mitenkään ihan hirveän kylmääkään. Kyllä siellä tarkeni muutaman vedon ottaa ihan helposti. Tytöt pukivat uudet omat pelastusliivit päälle ja pulahtivat myös. Oli ihanaa ottaa oikein kunnon löylyt puusaunassa ja katsella mieletöntä merimaisemaa.

Saunomisen jälkeen herkuteltiin vielä muurikalla tehdyllä paellalla jossa oli kaikkea ihan mielettömän hyvää. Lapsetkin tykkäsivät kovasti värikkäästä ja herkullisesta ruuasta. Tuollainen muurikka on kyllä kätevä, melkein voisi kotiinkin hommata kun siinä saa tehtyä niin monenlaista eri ruokaa ja isoja satseja kerralla.

Nyt tätä kirjoittaessani on aamupäivä, ja tänään suunnitelmissa on reissu Matildedahliin veneellä. Mä en ole koskaan ollut veneilemässä ja tää taitaa mun muistaakseni olla ensimmäinen kerta kun puen edes pelastusliivejä päälle. Jännittää vähän, mutta oikeasti siistiä päästä kokemaan joku ihan uusi juttu vielä näin 25-vuotiaana. Virkistävää! Novakin sai omat pienet pelastusliivinsä ja tulee mukaan veneilemään. Saapa nähdä mitä meidän muksut tykkäävät, ainakin nyt he ovat ihan intona. Ennen venereissua he kuitenkin aikoivat lähteä vielä ongelle, katsotaan saadaanko kalaa.

Me jatketaan mökkimeininkien parissa ja ollaan täällä vielä muutama päivä. Täällä on kyllä niin ihanaa että voisi jäädä vaikka koko loppulomaksi jos ei olisi muita juttuja! Mutta onneksi tänne voi tulla uudestaankin. Ollaan kyllä niin onnekkaita että on tällainen upea paikka jossa saa lomailla ihanien ihmisten kanssa.

Ihanaa päivää kaikille <3


Auton kanssa Ruotsiin

17.07.2017

Me ostettiin pari viikkoa sitten vielä vikalle kesälomaviikolle elokuulle Ruotsin reissu. Tällä kertaa lähdetään matkaan auton kanssa, ja mennään siis laivalla. Laivan tultua satamaan me ajetaan 170km matka Kolmården -eläinpuistoon, ja mennään tsekkaamaan mielettömät eläimet, Marine world ja Bamsevärld. Kolmårdenin jälkeen ollaan vielä kaksi yötä Tukholmassa hotellissa, ennen kuin suunnataan laivalla takaisin kotiin.

Alunperin suunniteltiin että oltaisiin jatkettu Tukholmasta vielä Legolandiin asti autolla. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen tuon Novan hampaan puhkeamisen aikaan, että jos nyt sattuu toinen hammas haluamaan ilmestyä suuhun silloin kun pitäisi ajaa 1000km/suunta, niin siitä ei tule kyllä yhtään mitään. Jätetään siis nämä hieman pidemmät automatkat sinne tulevaisuuteen ja siihen aikaan kun Nova on hieman isompi. Kenties ensi kesään, tai jopa sitä seuraavaan, riippuen siitä millainen matkaaja ja persoona meidän kuopuksesta vielä kehkeytyykään.

Kolmårdenissa ollaan molemmat Oton kanssa käyty ala-asteikäisinä, ja jo silloin siitä jäi mieleen miten taianomainen se oli. Odotan kyllä tosi innolla, että saadaan vielä meidän lapset sinne ja kokemaan se mieletön paikka. Kolmården on Euroopan suurimpia eläinpuistoja, ja se on kooltaan siis 150 hehtaaria. Kolmårdenissa on nähtävillä 750 eri eläintä, ja esimerkiksi safari-köysirata ja Tiger world.

Eläintarhat jakavat mielipiteitä, ja kyllä mä ainakin mietin tarkkaan minkälaiseen eläinpuistoon vien lapsia, ja mullakin on kyllä eläintarhoista ristiriitaiset fiilikset. Kolmården tekee paljon luonnonsuojelullista työtä, ja eläimillä on ihan oikeasti paljon tilaa eikä niitä ole ahdettu minipieniin ahdistaviin häkkeihin, mutta silti mietin tätä vierailua paljon etukäteen. Kaikkiin eläinpuistoihin ja -tarhoihin en lapsia veisi, vaan haluan etukäteen tutkia tarkkaan että eläimiä kohdellaan mahdollisimman hyvin.

Mä perustelen vierailua eläinpuistossa itselleni sillä, että onhan sillä myös sivistävä vaikutus ja eläintarhoilla on jo nyt, ja varsinkin tulevaisuudessa suuri merkitys geenipankkeina, joilla saa diversiteettiä luonnonvaraisiin, köyhtyneisiin eläinpopulaatioihin. Kolmårdenilla on ainakin omien sivujensa mukaan fiksut ja kestävät periaatteet, ja siellä itse vieraillessani olen myös nähnyt että eläimillä on todella suuret, luonnonmukaiset aitaukset. Tai tämä oli jo yli kymmenen vuotta sitten, oletan että vuosien aikana olot ovat vain parantuneet tiedon lisääntymisen myötä.

Delfinaarioon me ei kuitenkaan mennä missään nimessä. Mä olen tasan sitä mieltä, että delfiinit eivät missään olosuhteissa kuulu vankeuteen, ja mä en halua myöskään sellaista esitystä näyttää lapsille vaikka se heidän mielestään varmasti olisikin hieno juttu (koska he eivät vielä ymmärrä). Mä toivon että Kolmårdenin delfinaario, Pohjois-Euroopan viimeinen kaupallinen delfinaario, suljetaan mahdollisimman pian, ja omalta osaltani sitä boikotoin sekuntiakaan epäröimättä.

Kolmårdenissa on upean eläinpuiston lisäksi myös huvipuisto, ja hurjan paljon ravintoloita, eli tekemistä ja näkemistä riittää mahtavasti koko päiväksi. Mä uskon että meille tulee upea reissu, ja kiva lähteä omalla autolla matkaan, se helpottaa elämää niin paljon.

Norrköpingistä ajetaan sitten illalla takaisin Tukholmaan ja yövytään hotellissa lähellä Mall Of Skandinaviaa, jossa on tarkoitus viettää seuraava päivä shoppaillen ja pyörien, kerran autolla kätevästi pääsee. Saattaa olla että ”hieman” innostun ostostelemaan Zara Homessa, Disney Storessa ja muissa ihanuuksissa joita ei meillä Suomessa vielä ole. Varsinkin kun kaiken voi pakata autoon!

Vikana päivänä piipahdetaan varmaan sitten vielä Tukholman keskustassa, ehkä vanhassa kaupungissa ja Östermalmilla. Junibackeniakin mietin, mutta katsotaan mihin päädytään. Se on kuitenkin nähty juuri pari vuotta sitten viimeksi, vaikka ihana paikka onkin. Postauksen kuvat on otettu aiemmilla Tukholman reissuilla.

Oletteko te lähteneet autolla länsinaapuriin? Onko teillä vinkkejä reissua varten? 


Hello Oulu

14.06.2017

Täällä sitä ollaan taas pohjoisessa, Nova nukkuu ekoja päikkäreitä isin kainalossa ja tytöt leikkivät ulkona mun serkun kanssa. Ihanaa olla täällä, ja meillä on vielä aika huikea synttäriviikko tiedossa, sillä tällä viikolla juhlitaan sekä Oton, mun mummun että tyttöjen pikkuserkun synttäreitä. Lähdettiin eilen tänne aamupäivällä ajelemaan ja tultiin alkuillasta perille. Matka lähti vähän hitaasti käyntiin, kun ensimmäinen vaipanvaihto tapahtui jo kilsan päässä kotoa tankatessa, hah. Puolet matkasta sujui onneksi kuin unelma: Nova nukkui ensimmäiset 350km putkeen. Sitten tehtiin vähän pidempi pysähdys ja sen jälkeen neiti nukkui vielä tunteroisen, mutta loppumatkasta sitten hän oli hereillä perille asti ja pysähdeltiin muutamaan kertaan kun kaukalossa istuskelu ei hänelle oikein maistunut. Mutta päästiinpä perille kuitenkin.

Osasin myös odottaa että ei varmaan enää nukuta ihan niin paljoa enää tällä reissulla kuin viimeksi, kun ikääkin on tullut pari kuukautta lisää. Onneksi on keksitty turvakaukalolelut, rapisevat kirjat ja pureskeltava kirahvi, niillä pääsi eteenpäin kuitenkin.

Nyt alkaa hellittää alkukesän työsumakin pikkuhiljaa, keskikesän aika kun on vähän hiljaisempaa aina markkinoinnissa. Mä pidin viime viikolla päiväkirjaa mun työviikosta, ja kunhan saan sen koostettua postaukseksi niin saatte vähän kurkata siihen että miltä päätoimisen bloggaajan arki voi näyttää. Tällä viikolla arki taas näyttää ihan eriltä, kun ollaan täällä Oulussa ja ei ole niin paljoa hommaa. Mutta joo, ei siitä sen enempää nyt, vaan sitten varsinaisessa postauksessa.

Tänään me mennään varmasti moikkaamaan mun isovanhempia, ja muuten vain hengaillaan täällä mun tädin luona ja ollaan ulkona, täällä on aivan ihanan näköinen päivä tulossa. Aurinko paistaa ja ei tuule yhtään. Saapa nähdä laitetaanko tässä joku päivä uima-allaskin tuonne tädin pihalle, viime kesänä se oli täällä kova hitti ja tytöt pakkasivat bikinit mukaan ihan innoissaan että pääsevät uimaan. Ja jos tässä sää ihan kunnolla muuttuu helteeksi niin ehdottomasti lähdetään käymään myös Nallikarissa joku päivä uimassa ja rakentamassa hiekkalinnoja.

Ajateltiin käydä reissun aikana myös Vauhtipuistossa, ja Ainolan puistossa leikkimässä, ja tehdä kaikkea muutakin kivaa. Synttäreitäkin juhlistetaan, tosin varmaan aika rauhallisesti ruokailun ja kakun merkeissä ihan päiväsaikaan.

Nyt mä otan toisen kupin kahvia ja luen Kalevan läpi, niinkuin joka aamu Oulussa ollessani. Paperisessa sanomalehdessä on jotain niin paljon rentouttavampaa kuin hektisissä nettiuutissivustoissa. Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3