Takaisin kotona reissujen jälkeen

06.07.2018

Tultiin eilen illalla kotiin puoli yhdeksän maissa, ja pakko myöntää, että nyt on kyllä ihanaa olla kotona! Vaikka tuli taas kauhea ikävä kaikkia Oulun sukulaisia ja kavereita, ja Kreikkaan lähtisin koska tahansa uudelleen, on ihanaa olla melkein kolmen viikon reissaamisen jälkeen taas kotona. Lapsetkin nauttivat, kun on kaikki omat tavarat ja lelut, ja pihalla naapuriasuntojen lapset, joita he olivat jo ikävöineet. Onneksi meillä on jääkaapin ovessa mun kummipojan iso kuva, jotta häneen syvästi ihastunut kuopuksemme voi 300 kertaa päivän aikana käydä osoittamassa sitä ja kutsumassa mun kummipoikaa nimeltä, kun ikävä yllättää.

Tehtiin tänään ihan älytön kauppareissu, sillä tavoitteena on, että ei ainakaan viikkoon tarvitsisi kertaakaan miettiä mitä syödään, tai lähteä kauppaan ostamaan jotain tärkeää, mikä on loppunut.  Ollaan viimeiset kaksi ja puoli viikkoa syöty lähestulkoon joka päivä ainakin kerran ulkona, ja siksi haluttiin nyt suunnitella kunnon ruokalista ja täyttää jääkaappi ja pakastin kaikilla terveellisillä herkuilla, joita on helppo valmistaa. Reissussa on niin helppo vaan lähteä ulos syömään tai tilata jotain ruokaa, ja vaikka se on kivaa, niin kyllä siinä ehtii tulla ikävä kaikkia niitä kotona valmistettavia lempiruokia. Seuraavan viikon ruokalistalla on ainakin lohiburgereita, huli-huli -kanaa, nuudeliwokkia ja itse tehtyä spydäriä.

Oulussa oli niin ihanaa olla, ja olen iloinen kun tiedän, että päästään sinne vielä loppukesästä uudemman kerran. Käytiin mun tädin perheen kanssa perinteinen Vauhtipuisto-reissu, ajettiin yhtenä päivänä Haaparannalle karkkiostoksille (ja Max Hamburgareen), käytiin iltauinnilla Nallikarissa, leikittiin leikkipuistossa ja kyläiltiin Oton serkun luona. Isommat tytöt kävivät yhden yön yökylässä mummulassa, ja olivat tykänneet kovasti. Mun äiti asuu yksiössä, niin siksi me aina Oulussa yövytään mun tädin isossa omakotitalossa, kun sinne mahdutaan hyvin koko perhe. Mutta isommat tytöt mahtuvat kyllä hyvin yökyläilemään mummun luoksekin. Käytiin monta kertaa kylässä mun papalla, ja käytiin siellä mun mummun haudalla, mistä kirjoitinkin. Se oli mulle tosi tärkeää.

Yksi ihanimmista jutuista Oulussa, oli nähdä yhtäaikaa mun kahta kaveria, joiden kanssa ollaan viimeksi oltu kaikki yhtä aikaa samassa kaupungissa vuonna 2011! Siis uskomatonta, miten voi niin nopeasti mennä aika. Ja siinä kun oltiin kolmestaan, niin tuntui kuin välissä ei olisi yhtään vuotta. Toki nyt ollaan yhteydessä toisiimme muutenkin usein, mutta kun asutaan kaikki kolme eri kaupungeissa, on vaikeaa sovittaa aikatauluja yhteen niin, että nähtäisiin kaikki kolme yhtäaikaa. Nyt kuitenkin satuttiin kaikki olemaan Oulussa, ja oli ihan kuin silloin vuonna 2011, tai kaikkina niinä meidän teinivuosina. Nauru raikasi, ja huonot läpät lensivät. Niin parasta!

Ihanat reissut, mutta niin ihana olla kotona, kun Kreikan ja Oulun välissä ehdittiin käydä vain yksi päivä kotona pesemässä pyykkiä. Nyt edessä on ainakin muutama viikko ihan vaan Helsingin lomailua. Helsinki on maailman siistein kesäkaupunki, ja nyt otetaan kaikki irti Helsingin kesästä vaihteeksi. Pakko mennä käymään kotieläintilalla, Allas Sea Poolilla, Lintsillä ja Uutelassa. Nyt kun kauppareissu on hoidettu tänään, voidaan seuraava viikko vaan ottaa rennosti, ja tehdä sitä mitä milloinkin huvittaa!

Rodos-postauksia on toivottu, ja seuraavaksi onkin tulossa vinkkipostaus sekä koko saarelle, että alueelle jolla me oltiin eli Kolymbia Beachille. Ja näiden lisäksi me kuvattiin reissun aikana muutama sata videoklippiä, joista koostan mahdollisimman pian Rodos-videota! En malta odottaa, että saan sen valmiiksi, ja saan itsekin fiilistellä meidän ihanaa reissua videolta!

Mahtavaa viikonloppua kaikille, ja kiitos aivan ihanista kommenteista ja viesteistä mitä ootte taas laittaneet! Tulee ihan super hyvä mieli kun lukee teidän juttuja. Ootte ihan best <3


Top 10 ihaninta hetkeä Kreikasta

25.06.2018

Aloitan matkapostaukset kertomalla kymmenen mieleenpainuvinta hetkeä meidän Kreikan matkalta. Hetkiä oli paljon enemmänkin, mutta jotenkin juuri nämä kymmenen hetkeä ovat ne, joita kelailen uudelleen ja uudelleen hymy kasvoilla. Miten uskomattoman ihana reissu meillä olikaan!

Kuvassa kuopus huutaa ”MIAUUUUUUUUUUUUUU!”

1. Se kerta kun kuopus näki ekan kerran kissan. Sitä miaun määrää! Miten voi edes innostua niin paljon, kuin hän innostui kissasta! Hän huuteli miau, miau, miau, miau ihan koko ajan vaan, ja etsiskeli kissoja sieltä täältä. Ekan kerran kun nähtiin kissa, me oltiin juuri tulossa supermarketista meidän hotellin vierestä. Suloinen valko-oranssi kissa oli pysähtynyt kaupan eteen, ja rattaissa istunut kuopus näytti siltä, että ilman valjaita ampaisisi nanosekunnissa kissaa paijaamaan.

2. Ensimmäinen yhteinen aamupala hotellin ravintolassa. Ensimmäinen matkapäivä oli rankka, koska herätys oli jo kolmen aikaan yöllä, että ehdittiin superaikaiselle aamulennolle. Näin ollen ensimmäinen päivä Rodoksella meni pienoisessa väsymyksessä läpi, vaikka ihana sekin oli uinteineen ja rannalla katsottuine auringonlaskuineen. Ekan yön jälkeen oltiin onneksi kaikki ihan pirteitä ja täynnä intoa. Aamupalalla lapset puhua pulputtivat uima-allassuunnitelmista, leikeistä, uusista ruokalajeista ja hakivat reippaasti itse mehua automaatista. Eka aamu oli niin toivoa ja iloa täynnä, että sitä on ilo muistella.

3. Kirjan lukeminen aurinkotuolissa altaalla. Isommat lapset leikkivät Oton kanssa, ja kuopus nukkui päiväunia. Mä join hassun nimistä sitruunalimua (toisella puolella luki Ban ja toisella Vap eli nimettiin se Ban-Vap-limuksi) ja luin Maria Veitolan kirjaa aurinkovarjon alla. Melkein tunnin. Se oli täydellinen, rauhallinen hetki keskellä päivää. Miten harvinaislaatuisia tuollaiset hetket ovatkaan. Se oli jotenkin niin utopistista, että en meinannut melkein uskoa, niin piti ottaa ihan kuva todisteeksi.

4. Lapset minidiskossa joka ilta. He nauttivat niin paljon siitä puolen tunnin diskosta, leikeistä, lauluista ja kavereista. Kansainväliset ohjaajat olivat kaikki hauskoja, ja parasta oli se, miten he pitivät lasten lisäksi huolen siitä, että jokainen vanhempi myös osoitti huomiota omalle lapselleen. Jos vanhemmat yleisössä eivät taputtaneet tarpeeksi kovaa, tuli aika nopeaan palautetta, että ”Parents wake up, clappy, clappy, they are your little stars here on the stage!”. Kuopuskin osallistui niin into piukassa diskoon, ja isommat tytöt aivan ihanasti huolehtivat hänestä tanssin vilinässä. En ollenkaan pistänyt pahitteeksi myös Macarenan ja YMCA:n opettelemista uudelleen vanhempien osallistuessa vikoihin tansseihin. Miten ne olivatkin päässeet unohtumaan?! Päässä soi vieläkin Veo veo que ves una cosita y que cosita es, empieza con la ”A”, que sera, que sera, que sera niinkuin lasten lempileikissä laulettiin, ja disko loppui aina vanhempien ja lasten yhteiseen junaleikkiin jonka taustalla soi El Tren.

5. Ensimmäinen kerta kun uitiin Lindoksen rannalla. Aurinko oli juuri laskemassa vuorien taakse, vesi oli lämmintä kuin linnunmaito ja aurinko ei ollut enää polttava kuumuus vaan miellyttävä lämpö iholla. Siinä hetkessä jotenkin tiivistyi kaikki se mitä rakastan meidän perhe-elämässä. Yhdessäolo, nauru, hassut jutut, täysi läsnäolo ja välittäminen. Hurjapää-yksivuotiaan kanssa rannalla oleminen sisältää myös paljon syöksymistä tämän perään, kun hän mielellään esim maistaisi merivettä tai hiekkaa, tai sukeltaisi vaikka ei osaa. Se rannalla oleminen on täynnä pieniä sydänkohtauksia, kuten vanhemmuus yleensäkin. Mutta se on niin parasta, ja niin meidän juttu. Sydänkohtausten välissä on naurua, halauksia, simpukoiden etsimistä, yhteen äneen fiilistelyä ja hiekkakakkuja ja paljon rakkautta.

6. Lapset kuivattelemassa yhdessä pitkän uintipäivän jälkeen hotellihuoneessa. He vaan pötköttelivät yhdessä pyyhkeisiin kääriytyneenä, kikattelivat ja höpöttelivät. Isommat kutittelivat pienempää, ja pienempi tökki isompia nenään. Maailman ihanimpia pieniä pöhköjä!

7. Extempore lähialueen tutkiminen, kun missattiin bussi Falirakiin. Meidän oli siis tarkoitus lähteä käymään Kolymbia Beachilta Falirakissa, n. 10km matka piti taittaa bussilla. Bussi ei kuitenkaan koskaan pysähtynytkään siinä pysäkillä, missä seisoskeltiin, vaan meidän olisi pitänyt tajuta mennä kyytiin, kun bussi tuli vastakkaisesta suunnasta ja jätti matkustajat tien reunaan (toiselle puolelle tietä kun missä alueen ainoa bussipysäkki oli). Mietittiin hetki siinä, että mitäs nyt, että odotellaanko seuraavaa bussia puoli tuntia vai mitä ihmettä tehdään. Päätettiin vaan lähteä käppäilemään eteenpäin ja katsoa mitä löydetään. No me löydettiin aivan lyhyen kävelymatkan päästä ihana ja sympaattinen taverna, jossa oli ihan törkeän hyvää ruokaa ja mukava omistaja, josta lapsetkin tykkäsivät. Esittelen tämän myöhemmin vinkkipostauksessa!

8. Shoppailu yhdessä esikoisen kanssa Sephorassa ja muissa Rodoksen putiikeissa. Hän halusi tulla äidin  kanssa pyörimään sillä aikaa kun 5v ja kuopus menivät isin kanssa juotava- ja jäätelöostoksille. Meillä oli niin hyvät keskustelut, ja hän on jo niin iso tyttö, että sitä on vaan vaikea käsittää. Tuntui enemmän kuin olisi shoppaillut kaverin, kuin oman 6-vuotiaan kanssa, kun hän osallistui vaatteiden ja meikkien tutkimiseen ihan kuin isommat ainakin. Oli niin rentoa ja kivaa!

9. Kun 5-vuotias löysi vihdoinkin kunnollisen ehjän ja ison simpukan! Hän oli niin ylpeä ja onnellinen löydöstään, ja kovan etsinnän jälkeen se oli ihan huippu löytö. Ihana pieni simpukoiden etsijä. Se onnellinen hymy kasvoilla oli niin suloinen.

10. Viimeinen ilta Rodoksella. Ajettiin autolla pieni road trip ja käytiin tutkimassa saarta ihan omin päin. Käytiin Pefkasissa, Lardoksessa ja päätettiin ilta Lindokselle, missä haluttiin käydä vielä kerran ihailemassa aaseja ja uimassa uskomattoman ihanassa merivedessä. Se ilta oli paras mahdollinen päätös meidän reissulle. En varmasti ikinä unohda kuopuksen hiekkaista naamaa, meidän muiden hiekkaisia varpaanvälejä tai sitä miten onnellisia me oltiin juuri siellä.

Olen kyllä ikuisesti kiitollinen mun perheelle siitä, miten ihanan viikon sain heidän kanssa viettää Kreikassa, ja miten mahtavaa heidän kanssa on reissata – tai ihan vaan olla kotona. Näiden tyyppien kanssa mä en epäröi mitään, ja juuri siksi meillä on aina hauskaa kommelluksista huolimatta. Nämä ihanat hetket on kuitenkin kaikessa ihanuudessaan melko tavallisia – uusia kokemuksia joo, mutta eivät silti mitään ”uskomattoman ihmeellisiä”, vaan juuri niitä ohikiitäviä pieniä hetkiä, jotka elämästä tekevät merkityksellistä, jos niissä osaa olla läsnä. Uskomattoman ihmeellisellä mä tarkoitan jotain sellaista, mikä vaatii suurta järjestelyä, jättibudjettia tai muuta kulkukissaa eksklusiivisempaa. Juuri niistä pienistä hetkistä mä tulen onnelliseksi, ja toivottavasti myös muu perhe.

Ihania hetkiä kaikille <3