Vihdoinkin: marraskuun viimeinen päivä

30.11.2018

Marraskuussa:

Olen päässyt puhumaan tärkeistä asioista ja osallistumaan hienoihin tilaisuuksiin, joissa mua on oikeasti kuunneltu.

Olen kokenut väsymystä ja riittämättömyyden tunteita.

Olen viettänyt ihania pieniä ja isompia hetkiä meidän perheen kanssa, ja nauranut aivan vedet silmissä meidän minien jutuille.

Olen itkenyt ja surrut, sillä tässä kuussa tuli vuosi siitä kun menitin rakkaan mummuni.

Olen tuntenut, että mun ote lipeää, enkä pysty tuottamaan sellaista sisältöä, mitä juuri sillä hetkellä olisin halunnut.

Olen kirjoittanut lukemattomia postauksia, jotka ovat edelleen lukemattomia (heh), koska en ole uskaltanut julkaista niitä.

Olen kirjoittanut vuoden luetuimman ja kehutuimman postaukseni, jonka ansiosta tuntui, että löysin oman ääneni vahvempana kuin koskaan.

Olen kokenut aivan älyttömän flow-tilan, jossa tuntui, että pystyn tuottamaan juuri sellaista tekstiä jota olen aina halunnutkin tuottaa.

Olen ottanut kantaa lapsiperheiden asioihin, ja saanut uusia tärkeitä kontakteja ja hienoja ihmisiä ympärilleni.

Olen päässyt mukaan luomaan tulevaisuuden Suomea.

Olen ensin ujostellut ja hävennyt, ja sitten uskaltanut olla rohkeasti minä.

Olen saanut uusia ystäviä.

Olen yrittänyt uusia asioita ja epäonnistunut.

Olen yrittänyt epäonnistumisen jälkeen uudelleen ja onnistunut.

Olen vaihtanut ajatuksia satojen teistä kanssa, ja tälläkin hetkellä instagramin inboxi näyttää 99+ viestipyyntöä. Mä rakastan puhua teidän kanssa ja kuulla teidän kokemuksia. Kiitos kiitos kiitos, että jaatte niitä.

Olen harmitellut pimeyttä ja imenyt irti jokaisen auringonsäteen jonka olen saanut.

Olen syönyt enemmän konvehteja kuin kehtaan myöntää edes itselleni.

Olen ollut luokkakokouksessa ja pikkujouluissa.

Olen viettänyt lukijailtaa ja alkanut suunnitella jo seuraavaa.

Olen luullut olevani kiireinen, sitten ottanut kalenterin käteen, järjestänyt sen ja samalla ajatukseni, ja todennut, että ei. Mä en ole kiireinen, mulla on paljon tekemistä, mutta hallitsemalla mun menot kalenterissa ja pään sisällä, selviän niistä ilman kiirettä.

Olen syönyt kalaa ainakin kolme tai neljä kertaa joka viikko. Tuntuu, että kroppa oikein vaatii D-vitamiinia kun on ollut niin pimeää.

Olen kirjoittanut ylös kaikkea hauskaa mitä meidän kuopus on sanonut ääneen. Tässä kuussa hänen puheensa on aivan räjähtänyt, ja juttua tulee enemmän kuin stand up -koomikoilla.

Olen kerännyt kuopuksemme kenkiä ja sukkia lukuisia kertoja hypermarketin käytäviltä ja pukenut niitä uudelleen, sillä hän haluaa istua ostoskärryssä aina paljain varpain, ja heittää kengät ja sukat iloisesti aina jonnekin.

Olen kauhistellut kuinka meidän lapset vaan kasvavat. Toiselta irtosi jo neljäs hammas, ja toiselta alkoi juuri heilumaan kaksi ensimmäistä.

Olen ollut ylpeä siitä, miten taitavia, fiksuja ja oma-aloitteisia meidän lapset ovat.

Olen viettänyt lukuisia iltoja tehden blogini joulukalenteria. Se on tuottanut mulle valtavasti iloa ja hyvää mieltä.

Kiitos marraskuu, kaikessa pimeydessäsi ja ristiriitaisuudessasi saatoit olla vuoden hienoin kuukausi. Nyt alkaa kuitenkin vuoden paras aika, ainakin mun mielestä. JOULU. Joulukuu.

Huomisesta alkaen blogissa ilmestyy joka ikinen aamu klo 6.00 joulukalenterin uusi luukku. Kalenteri on tehty täysin teidän toiveiden ja edellisvuosien suosikkien pohjalta, ja mä toivon, että tämä on hienoin joulukalenteri jonka olen koskaan tehnyt. Siellä tulee olemaan videoita, haastatteluja, kertomuksia, muistoja, herkkuja, lahjavinkkejä, Ottoa ja kaikkea muuta. Kiitos, että saan tehdä sitä taas jälleen kerran teille.

Maailman ihaninta marraskuun viimeistä teille jokaiselle, ja KIITOS. 


Mahtava löytö omasta vaatekaapista

15.11.2018

Ilmojen viilettyä kävin läpi eteisen kaappia samalla kun etsin lapsille villasukkia ja muita lämpimämpiä kamppeita pukeutumiseen. Samalla mun silmiin osui kangaskassi, jonka olin solminut kahvoista tiukasti kiinni, eikä mulla ollut mitään hajua edes mitä siellä on. Mutta sieltäpä löytyikin pari pipoa ja mun neljä vuotta vanha ruutukuvioinen kaulahuivi, jonka olin kokonaan unohtanut. Silloin neljä vuotta sitten huivi oli mulla tosi kovassa käytössä, ja myös vielä ennen meidän muuttoa, mutta en tiedä jemmasinko huivin sitten muuton yhteydessä, vai miksi en muistanut sitä esim. viime talvena ollenkaan.

Ruutukuosi on tänä talvena super ajankohtainen, sillä ruutua näkyy ihan joka puolella. Mutta se on onneksi sellainen klassikko, joka on aina muodissa, vaikka aina aika ajoin nouseekin isommaksi trendiksi, kuten nyt. Klassikkokuosit on muutenkin niitä, joita mielellään pidän osana vaatekaappia. Ne kestävät aikaa paljon paremmin kuin joku hetken hitti.

Ruutuhuivi on tosi pitkä ja tosi paksu, ja se lämmittää niin, että tarkenen sen kanssa aivan hyvin vielä nahkatakilla. Huivista saisi vaikka viltin kun se on niin suuri, eli juuri loistava näille ilmoille. En ehkä käyttäisi tätä huivia super lämpimän makuupussitakkini kanssa, mutta näin kevyempien takkien kaverina se on aivan mahtava.

Huivia, takkia ja sukkahousuja lukuunottamatta asu on sama, johon pukeuduin esimerkiksi alkusyksystä brunssilla käydessämme. Nyt hame on saanut seurakseen mustat sukkahousut, ja collegen päälle olen lisännyt mustan nahkatakin. Pirteän punainen huivi tuo ihanasti myös väriä muuten kokomustaan asuun.

Tänä syksynä olen käyttänyt tosi paljon samoja vaatteita, samoja luottoasuja. En ole käyttänyt juuri ollenkaan energiaa tai aikaa vaatteiden miettimiseen, vaan olen vaan aina pukeutuessa napannut just ne vaatteet jotka ovat sillä hetkellä tuntuneet hyvältä.  Vaatteiden pitäminen esillä vaaterekissä on helpottanut tätä tosi paljon. Tämä kuvien asu on ollut mun päällä varmasti ainakin kymmenen kertaa, kuten myös musta lempparimekko yhdistettynä pidempään neuleeseen, harmaa villaneule sekä sininen kukkamekko. Ja joka päivä jalassa on ollut maiharit, en ole tainnut edes harkita muita kenkiä, kun nämä on ollut niin mun juttu.

Jotenkin on ollut ihanaa vapautua siitä ainaisesta uudistumisen tarpeesta. Nuorempana aina ajattelin, että mulla pitäisi olla koko ajan uusia vaatteita, ja mun pitäisi aina pukeutua uusimpien trendien mukaan. Pitäisi olla joka viikko uusia vaatteita päivän asuissa esiteltävänä, eikä niitä samoja vanhoja. Vaikka tyylihän on juuri sitä yhdistelemisen taitoa, sitä, että pukeutuu siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja keksii ajankohtaisia yhdistelmiä olemassaolevista vaatteista. Ostin alkusyksystä muutaman harkitun vaatteen/asusteen joita koin tarvitsevani, ja olen käyttänyt niitä tosi tosi paljon yhdistettynä vanhoihin lemppareihin. Ne ovat olleet monipuolisia ja helppoja yhdisteltäviä, ja kaikin puolin nappiostoksia. En ole varmaan koskaan ostanut uusia vaatteita näin vähän, enkä ole varmaan koskaan ollut yhtä itsevarma mun vaatekaapin suhteen kuin tänä syksynä.

Päivän asu | Takki Lindex | Huivi New Yorker | Hame Zara | College Kenzo | Sukkahousut Norlyn | Kengät Zara | Laukku Gucci | Kello Daniel Wellington (saatu) |

Iskeekö teihin ruutukuosi? Oletteko tehneet viime aikoina löytöjä omasta vaatekaapista?