Itseäni etsimässä

16.03.2017

Vauva on nyt reilut viisi viikkoa vanha, ja musta tuntuu että alan viimeinkin löytää itseni raskauden, synnytyksen ja vauvakuplan jäljiltä. Olo alkaa tuntua omalta: kun katson peiliin näen itseni, ja kun kävelen ulkona mulla on hyvä olo. Tästä raskaudesta palautuminen on ollut siinä mielessä hitaampaa kuin kahdesta aiemmasta, että siinä kesti hetkinen pidempään että olo alkoi olla oikeasti hyvä.

Toki siis mulla ei mitään kipuja ollut eikä synnytyksessä tullut mitään haavoja tai vaivoja mulle. Loppuraskauden levon takia pääsin kuitenkin fyysisesti aika huonoon kuntoon ja tuntuu myös että nivelillä oli tekemistä synnytyksestä toipumisessa. Ensimmäisinä viikkoina synnytyksen jälkeen mulla oli liitoskipuja ja oikein tunsin miten kaikki lantioluut oli aivan väärässä paikassa. Mun tasapaino oli jotenkin ihan hakusessa kun kropan painopiste muuttui täysin yhdessä yössä.

Eihän nuo sillä tavalla mitään isoja vaivoja ollut enkä joutunut mitään särkylääkettä niihin syömään, mutta siinä vaan kesti hetki että kroppa alkoi taas tuntua siltä niinkuin muistan sen joskus tuntuneen, silloin ennen kaikkia raskausvaivoja ja synnytystä. Viisi viikkoa on lyhyt aika ja synnytyksestä ja raskaudesta kokonaan toipuminen kestää tietysti kuukausia, mutta nyt alkaa olla jo hyvä olla, eikä ole mitään tuntemuksia enää siitä että on ollut raskaana tai synnyttänyt. Ulkona jaksaa kävellä kunnolla ja reipasta vauhtia, eikä se tunnu enää rankalta tai tule mitään liitoskipujakaan.

Tosi hyvä fiilis kyllä tämä, en malta odottaa että pääsen oikein kunnolla liikkumaan sitten kun jälkitarkastus on tehty ja joku on todennut että mun kroppa on liikuntaan valmis. Siihen asti käyn mieluusti vaunulenkeillä ja nautin yhä enemmän ja enemmän lämmittävästä kevätauringosta täysillä.

Vaikka mulla ei vieläkään ole synnyttäjäksi kovin paljoa ikää, niin kyllä ne vuodet huomasi tällä kertaa. Tai siis että on hitaampaa nyt 25-vuotiaana kuin mitä se oli 20- tai 21-vuotiaana. Enhän mä tietenkään voi varmuudella tietää että johtuuko se iästä vai mistä mutta näin luulisin, tai se tuntuu loogiselta.

Mutta kuka sieltä raskauden ja synnytyksen alta on sitten paljastunut? Minä. Muutamaa arpea rikkaampana, uusilla muodoilla varustettuna ja omaan silmääni ainakin ihan minuna itsenäni. Vaikka jokaisen raskauden myötä olen muuttunut enemmän tai vähemmän, mä tykkään niistä muutoksista. Tiedän myös että arpia lukuunottamatta nämä muutokset eivät välttämättä ole pysyviä, mutta nautin niistä niin kauan kuin niitä kestää. Rakastan sitä kuinka raskauden ja synnytyksen jälkeen tunnen oloni naiselliseksi.

Loppuraskaudessa olo oli niin ryytynyt että ei paljoa kiinnostanut vaatteet tai meikit tai hiustenlaitto. Nyt olen nauttinut ihan mielettömän paljon shoppailusta, meikkaamisesta ja hiustenlaitosta. Musta on ihanaa aamulla kuunnella musiikkia ja meikkailla kun vauva nukkuu, ja vauva viihtyy hyvin sitterissä sillä aikaa kun käyn suihkussa. Hän juttelee värikkäille pyyhkeille ja välillä mä laulelen hänelle. Kerrankin joku tykkää kun laulan suihkussa, hah!

Moi, olen Iina ja olen kolmen lapsen äiti. Tykkään tanssittavasta musiikista, pinkistä, suklaasta maitotäytteellä ja erityisen paljon tykkään mun kolmesta tytöstä ja miehestä (hah, tiedättekö sen sarjan kolme miestä ja tyttö, mulla onkin kolme tyttöä ja mies!). En tiedä vielä ihan täysin kuka olen tämän kolmannen raskauden jälkeen, mutta tiedän tärkeimmät, ja tiedän että tykkään itsestäni ja mun perheestä!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


6x minä heinäkuussa

23.07.2016

Selailin vanhoja postauksia nostalgiamielessä eräänä lomapäivänä, ja tuli mieleen että olisi hauska toteuttaa katsaus heinäkuiseen Iinaan blogihistorian koko ajalta, eli 6x minä heinäkuussa. Aika paljon on look ja meininki vaihdellut tässä vuosien aikana, ja oli hauskaa katsoa miten erilaisia tyylejä mulla on ollutkaan. Ja miten paljon tukka tai vaikka paidan väri vaikuttaa koko olemukseen! Tämän postauksen tekemisen myötä opin ainakin sen että hitsi mulla on ikävä punaista väriä, miksi sitä ei löydy mun tämänhetkisestä vaatekaapista? Sitä on pakko hankkia koska se jos mikä tuo hehkua kasvoille! Sen pidemmittä puheitta, aloitetaan vuodesta 2011 kun kannoin mukanani jo muhkeankokoista masupalloa.

Heinäkuu 2011

Musta tukka ei sopinut sitten ollenkaan, ei edes ”rusketuksen” kanssa. Ja meikkiä on ainakin kolme kiloa, tulee mieleen tämänhetkiset 100 layers of makeup -haasteet apua! Mutta maiharit ja mustat farkut laittaisin jatkoon edelleen, ja onhan toi toppikin ihan symppis, tosin nykyään käyttäisin enemmän kotitoppina tai yöpaitana. Silloin se oli ihan mun lemppari. Tuo on ihan heinäkuun loppua eli taisi olla lähemmäs 30 viikkoa raskautta täynnä tuossa vaiheessa.

Heinäkuu 2012

Antakaa anteeksi tämä järkyttävä kollaasikuva! Heinäkuu 2012 oli sitä aikaa kun etsin todella itseäni ja omaa tyyliäni bloggaajana, ja silloin hairahduin tähän jäätävään kollaasityyliin, jota kadun joka kerta kun tarvitsen johonkin postaukseen kuvaa kesältä 2012. No mutta, onneksi se oli vain tämä yksi ohikiitävä hetki. Katsokaa nyt, punaista tässäkin: paidassa, arskoissa ja kengissä. Se näyttää niin ihanan pirteältä, punainen takaisin vaatekaappiin. Asu on rönttöinen joo, mutta kyseessä taisikin olla joku hellepäivä niin siihenhän se oli ihan passeli. Myös tuota pitkää hyväkuntoista ja tuuheaa polkkaa on ikävä, silloin se tosin tuntui ihan väärän mittaiselta kun long bob ei ollut vielä muotia. Ei ollut tarpeeksi lyhyt eikä pitkä.

Heinäkuu 2013

Tässäkin: punaista! Ihana ihana pirteä punainen. Muistan kun olin juuri ostanut tuon topin ja kaulakorun, ja toppi mätsäsi täydellisesti mun kenkiin, ja olin niin tyytyväinen. Tässä Zelda oli kolmen kuukauden ikäinen ja siihen nähden näytän kyllä yllättävän pirteältä, kai se oli tuo kesä ja rusketus. Tämä asu on kyllä tähänastisista ehdoton suosikki, ja look muutenkin. Voisin pukeutua tähän asuun vaikka huomenna, ellei oltaisi menossa ristiäisjuhliin joihin laitan kyllä ihan juhlavaatteet. Ja sekin taitaa olla ongelma että olen luopunut tuosta topistakin jo.

Heinäkuu 2014

Tämä kuva on otettu meidän häämatkalla Berliinissä, ja voi vitsi mä olen miettinyt sitä ihanaa reissua viime viikkoina. Jostain syystä Facebook kokoajan tarjoaa mulle Berliinin lentoja tai pakettimatkoja ja mietin vaan meidän ihanaa reissua ja sitä että tuonne lempparikaupunkiin on kyllä päästävä uudelleen vielä. Tuo raitamekko oli mulla päällä viimeksi eilen kun oltiin ostoksilla, joten siinä mielessä sama tyyli iskee edelleen. Mun suoran muotoiselle kropalle vyötäröltä alaspäin levenevät helmat sopivat kivasti, kun ne luovat illuusion tiimalasivartalosta jota mulla ei muuten olisi. Tuota ultravaaleaa tukkaa ei ole ikävä, luulin pitkään että se on mun juttu mutta ei se ole. Jokin luonnollisempi on enemmän mua.

Heinäkuu 2015

Tämä asu on ystäviemme häistä viime vuoden heinäkuulta. Huomenna mennään vuosi sitten naimisiin menneen ihanan parin tyttären ristiäisiin, ja mä olen huomisesta asustani yhtä innoissani kun olin viime kesänä tästä vaaleansinisestä yhdistelmästä. Pastellia on luvassa tälläkin kertaa. Näitäkin kuvia katsoessa se tunne vaan vahvistuu, että kun valitsee klassisia muotoja ja värejä ja kuoseja, voi katsoa kuvia myöhemminkin ihan semiok fiiliksellä. Nuo kengät on niin ihanat, jos niistä ei olisi korkolappu sökönä niin laittaisin ne huomennakin, mutta nyt pitää ehkä turvautua baltsuihin. Vaaleansininen on kyllä ihana väri, sitäkin saisi olla kaapissa enemmän, vaikka osansa saattoi kyllä tehdä tuo vaalea tukkakin jonka kanssa sininen sopi niin kivasti. Ehkä tumman kanssa se ei olekaan niin hyvä, vai mitä olette mieltä?

Heinäkuu 2016

Tämä kuva on otettu kuluneella viikolla. Mä tykkään tästä asusta kuin hullu puurosta, mutta jotain kuvasta puuttuu nyt kun vertaan edellisiin: rusketus. Mä olen ollut niin lomalla että en ole jaksanut edes käyttää itseruskettavaa varmaan kahteen viikkoon, sen sijaan olen ollut paljon ulkona. Rusketusrajatkin olen saanut, jalkapöytiin. Sellaiset tosi coolit neliön malliset superselkeät rusketusrajat joita mun pitäis varmaan esitellä jossain Snapchatissa. No mutta, niistä ainakin tietää että olen ollut ulkona touhuamassa enkä makaamassa auringossa. Tästä asusta puuttuu väriä, se on jotain mitä kaikissa aiemmissa melkeinpä oli. Ja nyt lupaan kiltisti että käytän lisää värejä loppukesän ajan, koska hitsi vie että tämä asu näyttää tämän jonon jatkona tylsältä ja synkältä vaikka olo ei ole yhtään tylsä eikä synkkä.

Sellaisia Iinoja kuusi kappaletta, minkä vuoden Iina oli teidän suosikki tai inhokki? 

Huomenna tosiaan me suunnataan ihanan pienen neidin kastejuhlaan, ja mä päivitän varmaankin ainakin juhla-asuja heti kunhan pääsen juhlan jälkeen koneelle! Olen ihan innoissani mun ja tyttöjen asuista, kun on kerrankin tullut mietittyä ja valmistauduttua etukäteen eikä ole mitään asukriisiä tiedossa. Aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

 


Neuleliivi ja uudet kengät

18.07.2016

Mä oon tehnyt superhyviä alelöytöjä Otolle ja tytöille, mutta itselleni en löytänyt aleista mitään. En tiedä mikä siinä on, kai mä olin liian myöhään liikkeellä sitten alejen suhteen. Mutta mä löysin pari normihintaista juttua ja sen lisäksi mun serkku antoi mulle kengät ilmaiseksi, niin eikös se ole melkein sama kuin aleshoppailu, haha! Oulussa shoppailu on nykyään entistä mukavampaa kun täällä on Ideaparkin lisäksi avattu Valkea, molemmista löytyy melkein kaikki mun lempparikaupat Zaraa lukuunottamatta.

Löysin itselleni Bikbokista mustan midimittaisen neuleliivin, johon olen aivan ihastunut. Uskon että siitä tulee yksi mun syyspukeutumisen kulmakivistä.  Ja hah, syyspukeutuminen: siinä taitaa olla se syy miksi mä en tee koskaan heinäkuussa alelöytöjä. Kun katse on jo aivan syksyssä niin on hankala innostua kesäisistä kamppeista enää, vaikka nythän nämä helteetkin on vasta kunnolla alkamassa. Mutta tosiaan takaisin neuleliiviin, se on kevyt ja pehmeä ja hyvin laskeutuva ja ihana. Ihan täydellinen kumppani niin moniin eri asuihin, ja ehkä jo vähän syksyinen.

Neuleliivin kaveriksi puin uuden mustan polvipituisen kynähameen ja harmaan v-aukkoisen t-paidan. Ne olivat sopivan rentoja keskenään. Asussa oli kieltämättä vähän syksyisiä viboja jo havaittavissa, varsinkin kun serkun minulle antamat kengät olivat luumun väriset. Kengät ovat ihan huikean korkeat, mulla ei ole varmaan vuosikausiin ollut näin korkeita kenkiä jalassa. Mutta onneksi korkoa on edessäkin, niin se huima korkeus ei tunnu yhtä huimalta jalassa. Testattiin ja mä olen kengät jalassa Oton mittainen, oli hassua kun meidän nenät oli samalla korkeudella, hahha.

Mä olen kärsinyt tänään migreenistä ja olo on ollut ihan voimaton, harmi että meni yksi viimeisistä päivistä sitten näissä merkeissä. Toivotaan että meillä jäljellä olevat pari päivää sujuvat mukavammin ja päästään vielä näkemään ihmisiä ja tekemään kaikkea kivaa. Ainakin nyt tuntuu että olo alkaa jo vähän helpottamaan.

Neuleliivi BIKBOK / Paita ZARA / Hame H&M / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs

Mitäs tykkäätte asusta, hitti vai huti? Tykkäättekö liiveistä vai onko ne jo ihan mennyt juttu?


My New Shoes

06.07.2016

Otto osti mulle Tukholmasta paljon kaikkea kivaa, ja yksi niistä jutuista oli uudet kengät jotka hän löysi Mall Of Scandinavian Footlockerista. Ensinnäkin, yhyy Footlocker milloin tulet Suomeen! Siellä on kaikki siisteimmät tennarit ja muut sporttisemmat kengät mitä kuvitella saattaa. Suomessa saa aina metsästää kissojen ja koirien kanssa jos haluaa löytää makeita uutuuslenkkareita, tai sitten joutuu ostamaan netistä eikä voi sovittaa. Ja mä olen edelleen vähän huono nettishoppailemaan itselleni, koska haluaisin aina mielelläni sovittaa kaikkea.

Enhän mä toki Tukholmaankaan päässyt sovittamaan, mutta nyt sattui onneksi niin hyvin että kengät olivat mulle ihan tismalleen sopivat. Uudet kengät ovat Adidaksen Tubular Defiant -mallia, jota olen katsellut jo pidemmän aikaa netissä. Tällä hetkellä lenkkareissa on valloillaan futuristinen tyyli, jos miettii juurikin näitä Tubular Defianteja tai Niken Air Huaracheja. Air Huarachet ovat ehkä omaan tyyliini ihan miniskidisti liian futuristiset, vaikka monet näyttävätkin ihan upealta ne jalassa. Nämä Tubularit ovat juuri sellaiset sopivat, vähän uudenlaiset mutta kuitenkin niistä löytyy myös klassisuutta ja varsinkin tämä mustavalkoinen väritys hillitsee jännittävämpää mallia.

Nämä ovat jalassa ihan mielettömän mukavat ja kevyet, ja näillä jaksaa kävellä pidempiäkin matkoja. Kesällä tulee toki pidettyä paljon sandaaleja ja ballerinoja, mutta kyllä sen eron mukavuudessa huomaa niin selkeästi kun laittaa aina pienen tauon jälkeen nämä jalkaan. Ihan kuin kävelisi jonkun vaahtomuovin päällä, verrattuna baltsujen koviin lättänäpohjiin. Pitkän valkoisten lenkkareiden kauden jälkeen musta näyttää mun mielestä yllättävän raikkaalta ja tyylikkäältä. Toki Stan Smithit ja Superstaritkin on edelleen makeita, mutta just nyt nämä tuntuu mulle parhailta kengiltä joita on helppo yhdistellä niin töihin kuin vapaa-aikaankin sopiviin asuihin.

Neule H&M/ Housut Monki / Kello Marc by Marc Jacobs* / laukku Marc by Marc Jacobs / Kengät Adidas / *saatu blogin kautta.

Mä olen käyttänyt näitä eniten leggingssien ja farkkujen kanssa, mutta kai nämä voisi yhdistää johonkin arkisempaan hameeseen tai mekkoonkin. Yhtä kaikki, nämä ovat loistavat kengät kun aamulla kipittää pikavauhtia metrolta toimistolle, ja nämä ovat täydelliset lasten kanssa puistossa trampalla pomppimiseen. Joustavat, pehmeät ja mukavat.

Mitäs tykkäätte uutuuksista? Iskeekö teihin futuristisempi tyyli kengissä?