Luonteeni vahvuudet ja heikkoudet

17.10.2018

Olin eilen päivällä Indieplacen järjestämällä Pilots Helsingin kolmen tunnin positiivisen psykologian luennolla. Luento oli tosi mielenkiintoinen, ja musta tuntui, että opin paljon itsestäni, ja sain ikäänkuin sellaista vahvistusta omille valinnoilleni ja ajatuksilleni. Että en ole naiivi tai tyhmä siksi, että haluan ajatella asioista positiivisesti ja uskon asenteen voimaan. Ymmärrän realiteetit, mutta en yleensä takerru negatiivisuuteen, vaan mietin asioita positiivisuuden kautta. Olen ihan tiedostamattani harjoittanut arjessa posiitivista psykologiaa jo monta vuotta, mutta usein olen saanut kuulla siitä myös negatiivista palautetta. Oli ihanaa kuulla joltain muultakin, että positiivinen suhtautuminen on enemmän kuin ok ja siitä voi olla monenlaista hyötyä mulle.

Vaikka monia asioita ajattelen jo posiitisuuden kautta, on mullakin myös muutamia sellaisia juttuja, joissa toistan usein samaa ajatusmallia. Esimerkiksi saatan joskus ylianalysoida jonkun tutun kirjoittamaa viestiä tai kiinnittää huomiota johonkin pieneen negatiiviseen asiaan, vaikka se olisi paljon vähemmän merkityksellinen kuin ne sanotut posiitiviset asiat siinä ympärillä. Se on ihan inhimillistä, mutta toivon, että luennolla läpikäytyjen haitallisten ajatusmallien myötä sain uusia keinoja käsitellä asioita. On tärkeää pysähtyä miettimään, mitä oikeasti tapahtui ja miten se oikeasti vaikuttaa elämään, vai vaikuttaako mitenkään, eikä heti hypätä tekemään niitä ikäviä johtopäätöksiä.

Myös pelot ovat sellaisia, joiden kanssa en ole aina osannut olla niin positiivinen kuin haluaisin. Esimerkiksi joistain pienistäkin fyysisistä oireista saatan huolestua ja epäillä heti pahinta, vaikka järjellä tiedän, että kyse ei todellakaan ole mistään vakavasta. Kuolemanpelko on ihan selkeä seuraus vanhemmuudesta itselläni, tai siis, että sen myötä se on pahentunut. Uskon, että sain luennolta vahvuuksia käsitellä myös näitä pelkoja rationaalisemmin, ja päästä irti niistä turhista pelottavista ajatuksista. Eivät nämä satunnaiset pelot ole mulle mitään arkea hankaloittavia asioita, mutta olisi mahtavaa jos asioiden pelkääminen ei koskaan veisi nanomilliäkään tilaa mun ajatuksista, koska se on ihan turhaa.

Luennolla vinkattiin myös Via-instituten persoonallisuustestistä, jolla voi testata omia luonteenvahvuuksiaan. Mä heti kiinnostuin testistä, ja teinkin sen tänä aamuna. Testi oli ilmainen, piti vaan täyttää joku profiili, ja vastata kysymyksiin. Testi kertoi mulle 24 luonteen vahvuuttani, ja sen järjestyksen, että mitkä ovat mun luonteessa kaikkein vahvimpia, ja mitkä taas eivät tule niin luonnostaan. Testi ei kerro luonteen heikkouksista, mutta ne, jotka sijoittuvat listan häntäpäähän ovat niitä, jotka tarvitsisivat enemmän harjoitusta tullakseen esiin vahvemmin.

Tässä mun TOP10:

1. Luovuus

2. Uteliaisuus

3. Reiluus

4. Kiitollisuus

5. Rakkaus

6. Oppimisen ilo

7. Innokkuus

8. Rehellisyys

9. Ystävällisyys

10. Johtajuus

Mä olin jopa vähän yllättynyt tästä testin tuloksesta! En ollenkaan arvannut, että esimerkiksi johtajuus voisi olla mulla noin korkealla. Koen kyllä olevani sosiaalinen tyyppi, mutta en ole koskaan ollut johtavassa asemassa. Mä olen aina ajatellut, että pystyn kyllä tekemään hyvin yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, mutta en koskaan ole pysähtynyt ajattelemaan, että mulla voisi olla taitoja johtamiseen, koska se ei koskaan ole ollut asia, josta olisin erityisesti haaveillut.

Luovuus, uteliaisuus, oppimisen ilo ja innokkuus liittyvät mulla oikeastaan kaikkeen mitä teen. Silti olin yllättynyt siitä, että ne olivat noin korkealla vastauksissa. Mutta kyllähän tuo käy järkeen nyt kun mietin, miten olen edennyt esimerkiksi influencerina. Mä tykkään haastaa itseäni, etsin aina uusia keinoja tehdä mun työtä ja olen tosi kiinnostunut oppimaan uutta. Koen saavani hurjan paljon irti keskusteluista muiden alalla olevien kanssa, ja olen erittäin halukas kehittämään tätä alaa ja omia kanaviani ja keinojani tehdä työtäni entisestään.

Reiluus ja rehellisyys on mulle ihan kunnia-asioita. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella reilusti ja oikeudenmukaisesti, ja haluan aina olla rehellinen sekä kaikille ympärillä oleville, että itselleni. Mä haluan olla ihminen, jonka sanaan voi luottaa, ja koen kyllä sitä olevani. Joskus pidän niin hanakasti kiinni lupauksistani, että aiheutan sille jopa itselleni hankaluuksia, mutta koen vaan ihan super tärkeäksi olla luottamuksen arvoinen. Esimerkiksi pidän lähes aina kiinni sovituista deadlineista, vaikka mulle tulisi oksennustauti, paha migreeni tai mitä ikinä. En vaan halua aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia omien ongelmieni vuoksi, vaikka tiedän, että se olisi muille ihan ok. Koen siis reiluuden ja rehellisyyden olevan pääosin vahvuus, mutta joskus se on mulle myös heikkous.

Rakkaus, ja ystävällisyys on mun henkilökohtaisessa TOP2:ssa asioissa, joita arvostan kaikkein eniten. Olen siis iloinen, että ne olivat myös luonteenvahvuuksissa korkealla. Mä osoitan rakkautta mielelläni sanoin ja teoin, ja haluan, että kaikki mun ympärillä olevat ihmiset tietävät, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat minulle. Mä haluan, että mun ja mun läheisten arki tuntuu rakkaudentäyteiseltä ja lämpimältä, ja pyrin siihen vahvasti ihan joka päivä.

Kiitollisuus on jotain sellaista, mitä tunnen joka päivä ihan valtavan suurissa määrin. En koskaan lakkaa hämmästelemästä ja olemasta kiitollinen siitä, miten ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja miten mahtavia asioita olen päässyt kokemaan ja tekemään.

24 kohdan häntäpäässä mulla oli harkitsevaisuus, henkisyys ja urheus, ja se käy myös aivan hyvin järkeen. Olen jossain määrin harkitsevainen, mutta olen uskaltanut tehdä rohkeitakin ratkaisuja, kuten esimerkiksi ryhtyä yrittäjäksi raskausaikana, tai heittäytyä täysillä rakkauteen ja perhe-elämään oikean ihmisen kanssa vain hetken tuntemisen jälkeen. Positiivinen asenne ja usko omiin kykyihin ja rakkaisiin ihmisiin, ja siihen, että kaikki järjestyy, ajaa mulla yleensä sen varovaisuuden ohi. Silti mietin aina ensin, mihin oikeasti pystyn ja mitä ei todellakaan kannata lähteä tekemään.

Henkisyys on jotain sellaista, mille haluaisin järjestää arjestani enemmän aikaa. Haluaisin enemmän pysähtyä miettimään, ja antaa tilaa niille omille ajatuksille. Usein arki on vaan sen verran toiminnallista, että ei vaan tule mieleen keskittyä henkisyyteen tai alkaa esimerkiksi meditoimaan. Olisi kuitenkin hyvä pysähtyä edes muutamaksi minuutiksi päivittäin tyhjentämään ajatukset kaikesta, ja vaan olla. Tästä aion ottaa onkeeni.

Urheus yllätti häntäpäässä, koska nimenomaan siellä oli myös se harkitsevaisuus. Ehkä ne olivat molemmat häntäpäässä, koska sijoitun sinne rohkean ja varovaisen välimaastoon niin selkeästi. En ole uhkarohkea, mutta en myöskään ylivarovainen? Mene ja tiedä.

Yhtäkaikki, tämä oli tosi mielenkiintoinen testi, ja oli hauskaa pysähtyä hetkeksi miettimään itseään ja omaa luonnettaan. Usein sitä vaan porskuttaa eteenpäin ja toimii totutulla tavalla, pysähtymättä yhtään miettimään niitä omia tapojaan ja ratkaisujaan. Välillä tosi hyvä ottaa tällainen hetki itsenanalysointiin, niin voi jatkossa tehdä entistä parempia valintoja ja muuttaa omia pinttyneitä tapojaan.

Oletteko te tehneet tuota testiä? Miten itse koette omat luonteen vahvuutenne? Entä heikkoudet? 


33 kysymystä ja vastausta

02.10.2018

Blogeja kiertänyt 33 kysymyksen kysymyshaaste, joka alunperin lähti Pupulandia-blogista, oli niin hauska, että oli pakko osallistua siihen itsekin. On ollut hauskaa lukea muidenkin vastauksia, ja päätin jakaa myös omat. Tässä tulee mm. mun leikkaukset, rakastumiset, muuttojen määrä ja lävistykset.

Avioliittoja: 1

Meillä tulee ensi keväänä viisi vuotta avioliittoa Oton kanssa täyteen, ja ajateltiin mahdollisesti pitää sen kunniaksi hääpäiväbileet ystäville ja sukulaisille! 

Kihloissa: kerran

Meillä tuli juuri mun syntymäpäivänä täyteen seitsemän vuotta siitä, kun Otto kosi mua. Me mietittiin silloin sitä, että ollaanko me nyt oltu seitsemän vuotta kihloissa, vai oltiinko kihloissa vaan siihen asti, että mentiin naimisiin, ja nyt ollaan vaan naimisissa? Ei päästy tästä mihinkään lopputulokseen, koska kyllähän mulla on esim. kihlasormus edelleen sormessa, vaikka ollaankin jo naimisissa. Purkautuuko kihlaus kun menee naimisiin? Ja kyllä, voin hyvin myöntää oman tietämättömyyteni tässä asiassa, eikä hävetä. 

Lapsia: 3

Kolme rakasta tyyppiä, juuri sopiva määrä meille juuri nyt <3 

Lemmikkejä tällä hetkellä: 0

Mulla on ollut vain yksi lemmikki, Mörkö-koira, jonka sain kesällä ennen lukion ekaluokkaa. Mun äiti oli ollut silloin pitkään sairaalassa lonkkaleikkauksen jälkeen, ja muistan kun menin katsomaan häntä sairaalaan, ja hän kertoi, että saan oman chihuahuan. Mä tulin niin onnelliseksi! Mörkö oli aivan ihana koira, ja niin tärkeä mulle. Mä huolehdin aluksi ihan yksin Mörköstä, kun mun äiti toipui vielä leikkauksesta kuukausien ajan. Jossain vaiheessa lukion aikana osat kuitenkin vaihtui niin, että Mörköstä tuli se voima, joka veti työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen äidin sängystä ylös ja ulos ja ihmisten pariin. Ja kun mä muutin Helsinkiin, Mörkö jäi äidille päivien piristykseksi ja ystäväksi. Mörkö kuoli sydänvikaan vuonna 2014, ja se oli yksi mun elämän surullisimmista päivistä. 

Leikkauksia: 2

Ihan pienenä multa leikattiin kitarisat ja laitettiin samalla putket korviin, ja n. 5-vuotiaana multa leikattiin umpisuoli. Umpisuolen luultiin olevan tulehtunut, mutta lopulta mun kovan vatsakivun syyksi paljastuikin angiina, kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen siis. Se voi kuulemma tuntua pienillä lapsilla joskus myös vatsakipuna. Ihan älytön juttu. Mutta eipähän ole huolta umpisuolesta enää. 

Tatuointeja: 0, vielä

Mulla on kypsynyt mielessä idea tatuoinnista jo muutaman vuoden ajan, ja edelleen sitä mietin ja pohdin. Olen aika varma, että haluan sen, ja paikastakin olen varma, mutta silti haluan vielä vähän aikaa miettiä, koska se on niin iso juttu. En usko että tulen koskaan ottamaan useita tatuointeja, koska haluan vain tämän yhden, jolla on tarina ja tarkoitus. Muilla ihmisillä tykkään kyllä siitäkin, että on paljon tatuointeja. 

Lävistyksiä: 0 nykyään (paitsi korvikset)

Mulla on ollut napakoru, jonka otin salaa äidiltä tultuani kesätöihin Helsinkiin 17-vuotiaana. Uskalsin kertoa napakorusta vasta pari kuukautta myöhemmin, kun menin takaisin Ouluun. Äiti ei ollut iloinen. Napakorun otin pois keskimmäisen raskausaikana, kun se kasvoi jo niin paljon ulos. Kokeilin jokin aika sitten, ja koru menee vieläkin reiästä läpi, mutta ei vaan näytä kovin kivalta, kuten ei tuo arpikaan. 

Muuttoja: 13

Olen asunut elämäni aikana kahdessa eri kaupungissa, Helsingissä ja Oulussa, ja muuttanut aika monta kertaa. Ne vuodet kun asuin Oulussa, me muutettiin äidin kanssa vähintään kerran vuodessa. Huhhuh! Onneksi nyt aikuisiällä muuttoja on ollut paljon harvemmin. Lasten kanssa hihiteltiin sille, että he ovat kaikki ”syntyneet eri koteihin”. Kun esikoinen syntyi, asuttiin meidän ekassa yhteisessä kaksiossa. Tokan syntyessä asuttiin meidän silloisessa unelmien kämpässä, joka oli kolmio. Kolmannen syntyessä taas asuttiin tässä meidän nykyisessä kodissa, joka on neliö. 

Ampunut aseella: en ole

Kerran yritin ampua kohti maalitaulua ilmakiväärillä Oton perheen mökillä, mutta en oikeasti onnistunut edes näkemään tähtäimestä mitään, vaikka yritin. En sitten uskaltanut ampua ollenkaan, vaan luovutin ilmakiväärin osaavammille tyypeille. 

Ottanut lopputilin: kerran

19-vuotiaana aloitin puhelinmyyjänä, ja otin lopputilin viiden päivän jälkeen. Mä sain jopa ihan hyvin myyntiä tehtyä niiden viiden päivän aikana, mutta silti musta ei vaan ollut siihen.

Ollut saaressa: kyllä

Olen ollut, montakin kertaa ja monessa eri saaressa.

Autosi: keskikokoinen citymaasturi

Meillä on Oton kanssa yhteinen auto, joka on molempien nimissä. Mulla ei kuitenkaan ole korttia vielä, TÄSSÄ syy miksi ei. 

Ollut lentokoneessa: kyllä

Olen lentänyt montakin kertaa, mutta tiedostan lentämisen saastuttavuuden, enkä harrasta mitään jatkuvia huvilentoja. Esimerkiksi Ouluun me mennään aina autolla, mikä on huomattavasti vähemmän saastuttavaa kuin lentäminen sinne, vaikka autolla meneminen tietysti vie paljon enemmän aikaa. 

Onko joku itkenyt vuoksesi: kyllä

On kyllä, mutta onneksi kauan kauan sitten, jos siis surullisesta itkusta puhutaan. Aikuisiällä olen saanut jonkun itkemään vain ilon kyyneleitä, esimerkiksi Oton synnyttäessäni muutaman aika täydellisen tyttären. 

Ollut rakastunut: Hell yeah

Olen tälläkin hetkellä, ihan älyttömän super mega rakastunut. Sillä tavalla, että just nyt kun katson kelloa, ja tiedän, että Otto tulee kohta töistä kotiin, mulla on vähän perhosia vatsassa.

Ollut ambulanssissa: kyllä

Olen ollut ambulanssissa kaksi kertaa, kerran äidin kanssa silloin kun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan, ja kerran itseni takia, kun mulle kävi 19-vuotiaana keskellä kirkasta päivää sellainen tapaturma, että luulin että multa on tyyliin selkäranka murtunut. Ei onneksi ollut. Meidän talon alaovesta oli joku rikkonut lasin Oulussa, ja kukaan ei ollut laittanut siihen minkäänlaisia teippauksia sen merkiksi, että lasi puuttuu. Muistan kun mulla oli kiire bussiin ja puhuin äidin kanssa puhelimessa, ja nojasin selälläni ja kyynärpäälläni oveen työntääkseni sen auki. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään mihin nojata, ja niin lensin sitten hirveän voltin kivilaattojen päälle selkä ja pää edellä. Ekat kaksi minuuttia vaan huusin suoraa huutoa ihan täysillä, kun kipu oli niin hirveä. Lopulta mulla oli onneksi vain aivotärähdys, ja selkä oli arka pari viikkoa, mutta ei murtunut. Siinä olisi voinut käydä pahasti, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Joku naapurin mies tuli siihen ja soitti ambulanssin, ja odotteli mun kanssa siihen asti, että ambulanssi tuli paikalle. 

Luistellut: kyllä

Luistelu on ihanaa, odotan jo innolla ensi talven luistelureissuja!

Surffannut: en

En varmaan uskaltaisi, vaikka saisin mahdollisuuden. Surffaaminen tuntuu ajatuksena siistiltä, mutta liian jännittävältä mulle. 

Ollut risteilyllä: kyllä

No viimeksi juuri viikonloppuna. Olen ollut risteilyllä varmaan 30-40 kertaa, ja meidän lapsetkin ainakin kymmenisen kertaa. 

Ajanut moottoripyörällä: en

Viime kesänä ajoin ekaa kertaa pienellä tossumopolla mökkitiellä, ylitin jo siinä itseni ihan toden teolla, kun kaikki moottoriajoneuvot on niin kuumottavia. Joskus tulen luultavasti istumaan pärrän kyydissä, sillä miehelläni on sellainen moottoripyöräkuume, että uskoisin viimeistään keski-iässä kaksipyöräisen löytyvän meidänkin autotallista. 

Ratsastanut hevosella: en itse

Voitteko kuvitella, että en ole koskaan ratsastanut hevosella ilman, että joku taluttaa mua. Olen siis viimeksi ollut hevosen selässä joskus alakouluikäisenä, tai ehkä vielä sitäkin nuorempana. 

Lähes kuollut: en 

Ollut sairaalassa: kyllä

Montakin kertaa. Lapsena silloin kitarisaleikkauksen ja umpisuolileikkauksen vuoksi, ja aikuisena sitten kolmen synnytyksen vuoksi. 

Suosikkihedelmä: Viinirypäleet ja melonit 

Mä olen niin monelle raa’alle hedelmälle allerginen enemmän tai vähemmän, joten hyvin harvassa on ne hedelmät joita voin sellaisenaan syödä. Siitepölyallergian ristikkäisallergioina mulla on mm. omena, päärynä, sitrushedelmät, avokado, nektariinit, persikat ja muut herkut. Voin niitä syödä kyllä käsiteltynä, esim piirakassa tai grillattuna, mutta raakana aiheutuu kovaa kutinaa suuhun ja kurkkuun. Viinirypäleet ja melonit on sellaisia, joita voin popsia ilman kutinaa. 

Aamu vai ilta: Aamu todellakin

Mä olen niin aamuihminen, ja parasta on herätä ihan yksin ennen kaikkia muita ja hääräillä omiaan tunteroisen verran. 

Lempiväri: Okra ja harmaa

Lempivärit mulla vaihtelee tosi usein, tällä hetkellä lempiväri on okra, kuten varmaan moni on saattanut huomatakin. Harmaa, musta ja valkoinen on sellaisia perusvärejä, jotka on aina mun lemppareita. 

Viimeisin puhelu: Esikoiselle

Viimeisin viesti: Otolle

Lähetin kuvan meidän taaperosta, joka sanoi että ”väsyttävää, äiti tulee viereen mököttämään”. Hän siis halusi, että äiti tulee hänen kanssa pötköttämään peiton alle. 

Nähnyt jonkun kuolevan: En

Kahvi vai tee: Kahvi

Rakastan kahvia, mutta ei teessäkään mitään vikaa ole. Teetä juon silloin kun olen kipeä, kahvia juon joka aamu. Me juodaan useimmiten Saludo-kahvia, jota mun mummu aina joi vielä eläessään. Mummulla oli aina hyvät kahvit, ja tuttu kahvin maku tuo aina lämpimän tunteen.

Paras piirakka: Parsapiirakka ja omena-pekaanipähkinäpiirakka

Mä tykkään sekä suolaisista että makeista piirakoista, ja nämä kaksi on kyllä mun ehdottomia lemppareita!

Kissa vai koira: Koira

Oon pahasti allerginen kissoille, ja siksi oon aina ollut enemmän koiraihminen. 

Paras vuodenaika: Kesä ja joulu

Varsinkin viime kesä oli niin utopistisen ihana, että se säilyy aina mun muistoissa lämpimänä ja ihanana ajankohtana. Kesällä ollaan vähemmän (tai ei ollenkaan) kipeänä, on lämmintä (jos on yhtä hyvä kesä kuin vime kesä), uidaan ja vietetään aikaa yhdessä. Joulua taas rakastan, koska joulu on vaan best. Se ei tietenkään ole vuodenaika, vaan lyhyempi ajanjakso. Halusin kuitenkin nostaa sen tähän erikseen, koska en osannut valita talven ja kesän väliltä. Valmistelen jo blogijoulukalenteria, ja joulufiilis tuli rintaan jo syyskuun puolella. Maltan kuitenkin vielä vähän aikaa täällä blogin puolella. 

Ihanaa uutta viikkoa ja lokakuuta kaikille <3