Rohkeutta olla minä

26.01.2018

Helsinkiin tuli mielettömän kaunis ja upea talvi. Ja nyt se jo lähti pois. Onneksi ehdittiin nauttia siitä pulkkamäessä, ja napata myös edes yhdet asukuvat talvimaisemissa, ennen kuin vesisade pyyhki kaiken pois.

Kuvattiin asukuvat Hakaniemessä kauniin talvisena ja tyynenä päivänä, jolloin pakkasta ei ollut yhtään. Vetäisin päälleni jotain vähän erilaista kuin yleensä, midimittaisen hameen ja karkkipinkin neuleen. Mä olen ollut ihan farkkutyttö synnytyksestä asti, varmaan kun raskausaikana skarppeja farkkuja ehti tulla niin kova ikävä. Farkut on kivoja, mutta joskus on kivaa vaihtelun vuoksi käyttää myös hametta. Pukeutujana haluan myös välillä vähän haastaa itseäni, ja pukeutua niin kuin HALUAN pukeutua, eikä niinkuin uskallan pukeutua.

Ihailen kaikkia rohkeita pukeutujia, sellaisia kuin Rihanna tai naapurimaamme blogikuningatar Kenza. Silti liian usein pelkään näyttäväni pöntöltä niissä ei-niin-tavallisissa vaatteissa (eli siis suunnilleen kaikissa muissa kuin farkuissa ja neuleessa/collegessa). Sovitan usein kotona ties mitä jännittäviä yhdistelmiä, mun Pinterest-kansiot on täynnä upeita ja erilaisia persoonallisia inspiraatio-asukuvia ja kaapista löytyy myös jännempiä vaatteita. Silti mua jännittää aina ihan hulluna laittaa jotain perus-univormustani poikkeavaa päälle. Ihan turhaan, koska eihän sillä ole mitään väliä jos näytän jonkun mielestä ihan dilleltä. Tärkeintähän on että mä tykkään itse mun vaatteista, ja tiedostan myös, että suurinta osaa maailman ihmisistä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä juuri minä päälleni laitan. Silti se epävarma fiilis kumpuaa jostain.

Sitä on niin helppo opettaa lapsille, että he näyttävät upealta ja he voivat olla juuri sellaisia kuin itse haluavat, koska mä uskon siihen ihan täysillä. Ja näen, että he uskovat myös. Heidän edessä on helppoa itsekin olla itsevarma, en koskaan kriiseile ääneen vaatteista tai ulkonäöstä, etten vain tartuta höpsöjä ajatusmalleja heihin. Selkeästi opit on menneet perille, koska eivät hekään koskaan kriiseile vaatteistaan tai ulkonäöstään, vaan kehuvat itseään ja toisiaan.

Mutta kuka opettaisi mulle, että voin itse olla juuri sellainen kuin olen? Kuka hiljentäisi sen äänen joka sanoo, että ”sä et voi laittaa glitterhametta karkkipinkin neuleen kanssa tavallisena torstaina päälle koska saatat näyttää tyhmältä”.  No, eihän sitä  ääntä kukaan muu hiljennä, kuin minä itse. Minä olen se, jonka täytyy tajuta, että vaikka näyttäisinkin jonkun mielestä hölmöltä, niin mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Joku nauraisi? Joku saisi hyvän mielen koska näyttää itse paremmalta? Joku sanoisi ”näytät hölmöltä”? Ja miitä väliä sillä olisi jos niin tapahtuisi? Ei mitään. Ne on vain vaatteet.

Mä haluan että mun pukeutuminen vastaa mun mieltymyksiä, eikä sitä minkä oletan miellyttävän toisia. Jonkun mielestä voi kuulostaa tyhmältä, että jännitän neuleen ja hameen pukemista, niin se kieltämättä itsestänikin kuulostaa nyt kun olen kirjoittanut tämän tekstin. Mutta ei tässä olekaan kyse pelkästä yhdestä asusta, vaan ihan koko vaatekaapista, itsetunnosta ja itsevarmuudesta. Rohkeudesta olla minä.

Takki Adidas / Neule Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Vyö Gucci / Laukku Coach / Kengät Zara / Korvakorut H&M /

ASUHAASTE

Tämän asun ja postauksen myötä haastan itseni asuhaasteeseen: tämän vuoden aikana haluan pukeutua rohkeammin ja enemmän itseni näköisesti. Siispä lupaan, että vain joka toinen asu jonka jaan täällä, saa olla perus farkut & neule/college -asu. Ja joka toisen asun pitää olla jotain muuta, jotain jännittävää, jotain hauskaa, jotain sellaista josta mulle tulee hyvä fiilis. Ihan vaan koska se riittää, että mä itse tykkään mun asusta, vaikka se kaikkien muiden mielestä olisi jotain ihan muuta kuin hieno.

Noin, booom, siinä se on! Eli jos yritän seuraavankin asun jälkeen jakaa täällä farkkuja ja collegea niin tulkaahan sanomaan SOOSOO. Ja hei, jos tunnistit itsesi tästä kuvauksesta, niin haasta ihmeessä itsesi mukaan myös! Jokaisella on oikeus pukeutua just niin kuin haluaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Just tänään torstaina 25.1.2018

25.01.2018

Heräsin: klo 6.50 vauvan kanssa, hän oli pirteä kuin peipponen vaikka itselleni uni olisi vielä maistunut. Äkkiä sitä kuitenkin piristyi kun nousi vaan tyypin kanssa ylös ja kahvin keittoon. Hänen touhottamista katsellessaan ei voi kuin olla hyvä mieli. Heti kun päästiin alakertaan, hän hihkaisi ”Puuwoo! puuwoooooo!” ja tepasteli nyökytellen osoittelemaan mikron yläpuolella olevaa kaappia, josta hänen puuronsa löytyy.

Söin aamiaiseksi: paahtoleipää sohvalla keskimmäisen kanssa. Hänelle nousi yöllä kuume, ja hän jäi aamulla kotiin meidän kanssa. Tein meille paahtikset juustolla, broilerileikkeellä ja kurkulla, ja murusteltiin yhdessä sohvalla samalla kun katsottiin Pikkukakkosta.

Pesin: kaksi koneellista pyykkiä, ja kuopus ”auttoi” mua laittamaan ne kuivumaan. Hän purkasi uudelleen ja uudelleen puhtaan pyykin korista märkiä vaatteita lattialle, ja takaisin koriin. Mua nauratti, kun hän oli tehnyt tätä samaa varmaan vartin siinä, ja siinä ihan viimeisiä pyykkejä ripustellessani hän avuliaasti otti yhden sukan käteen, ja kurkotteli kohti pyykkitelinettä tärkeän näköisenä. Ei ihan yltänyt ripustamaan, mutta melkein. Ajatus oli tärkein <3

Laitoin Netflixistä päälle: miljoonatta kertaa Frozenin 4-vuotiaalle flunssapotilaalle. Hän osaa sen kokonaisuudessaan ulkoa, mutta se ei taida olla este nauttimiselle elokuvasta, enemmänkin se on plussa, kun hän voi eläytyä vielä paremmin mukaan meininkiin. Tuntuu hassulta että joku jaksaa katsoa samaa elokuvaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, mutta toistohan se on pienten lasten lempipuuhaa, oli puuha mikä hyvänsä.

Siivosin: vähän liian monta vesilasia pois meidän sängynpäädyn päältä. Otan joka ilta itselleni vesilasin, koska aamuyöllä imettäessä usein tulee jano. Aamulla kun mennään alakertaan, mulla on aina vauva kainalossa ja meidän molempien vaatteet ja puhelin ja kaikkea muuta sälää siinä, enkä saa lasia mahtumaan käteen. Niinpä ne yölliset vesilasit aina jäävät sinne sängynpäädyn päälle, ja Otto tästä mulle ystävällisesti huomauttelee aina kun lasikokoelma alkaa näyttää naurettavan suurelta. Tänään yllätin hänet iloisesti ja keräsin kaikki pois kuopuksen päiväunien aikaan. Sen jälkeen myhäilin tyytyväisenä, kun sängyn pääty näytti yllättävän kivalta, kun se ei ollut kuorrutettu vesilaseilla.

mm. tämän ihanan kuvan tilasin <3 

Tilasin: valokuvia kuopuksen 1v-juhlien koristeluita varten. Toivottavasti ne ehtivät ajoissa perille, niin saan juuri sellaiset koristelut kun olen toivonut. Kuopuksen syntymäpäivää juhlitaan synttäreiden ajankohdan mukaan talvisella Winter ONEderland -teemalla, jonka bongasin aina niin ihanasta ja inspiroivasta Pinterestistä. Teemahan on itsessään tosi trendikäs tällä hetkellä, ja monilla synttäreillä jo varmasti nähtykin, mutta en voinut vastustaa sitä, koska se sopii niin hyvin juuri meidän helmikuiselle talvityypille.

Aion vielä: katsoa Oton kanssa jakson Vikingsiä HBO Nordicilta. Meillä on uusin jakso katsomatta, ja edellinen jakso jäi niin jännään kohtaan että en kyllä kestä. Vikings on mun mielestä loistava sarja, ehdottomasti yksi viime vuosien lemppareista. Sen sijaan Black Mirroriin en pääse sisään mitenkään, vaikka me ollaan katsottu monta eri jaksoa Oton kanssa ja yritetty tosissamme innostua siitä. Jotenkin se ei vaan kolahda, vaikka haluaisin tykätä siitä mielenkiintoisten teemojen ja kaiken hehkutuksen takia. Musta se on vaan liian ennalta-arvattava ja jotenkin kökkö. Mutta onneksi ei ole pakko katsoa, kun maailma on muita huikeita sarjoja pullollaan.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3