Miltä näyttää viisi vuotta käytössä ollut paita

01.03.2018

Viikkasin eilen pyykkejä kaappiin, ja bongasin keskimmäisen paitahyllyltä Mini Rodinin pallokalapaidan, jonka ostin koossa 92/98 1,5-vuotiaalle esikoiselle keväällä 2013. Tajusin samalla, että se on oikeasti ollut viisi vuotta putkeen käytössä, ja nyt lähtee jo kolmannelle käyttäjälle, sillä siirsin sen samalla kuopuksen paitahyllyyn, ja sieltä suoraan päälle.

Mini Rodinin pallokalateeppa on ollut mun lemppari siitä asti kun sen ostin viisi vuotta sitten. Siihen ei vaan voi kyllästyä, ja melkein tuntuu jo valmiiksi haikealta että se menee ”enää” pari-kolme vuotta kuopukselle ennen kuin hänkin kasvaa metrin mittaiseksi ja paita alkaa olla pituudeltaan kinttana.

Se on pesty niin monta kertaa että ei mitenkään pysty laskemaan, onhan se ollut viisi vuotta kaapissa käyttövaatteissa, eikä kertaakaan edes jemmassa. Se on ollut meidän isompien tyttöjen päällä kymmeniä, ellei satoja kertoja. Se on ollut käytössä 85-senttisellä esikoisella siihen asti että hän oli metrin, keskimmäisellä siihen asti että hänkin oli metrin mittainen ja nyt se on käytössä kuopuksella, joka on 76cm pitkä viimeisimmän neuvolan mukaan.

Lyhythihainen t-paita on ehkä kaikkein pitkäikäisin vaate mitä lapsella voi olla, sillä sitä voi käyttää niin eri kokoisella lapsella helposti vähän lookia muunnellen. Paita menee niin oversizena kuin istuvampanakin. Oversizena vaikka leggareiden kanssa, ja istuvampana esimerkiksi hameen kaverina, paidan helma hameen alla. Toki täytyy ottaa huomioon juuri se, että T-paita on laadukas, ne saumoista ekassa pesussa kiertyvät, printeistä halkeilevat ja harmaantuvat t-paidat taas ovat niitä jotka eivät lähde kiertoon enää kenellekään.

Pallokalateepalle on kaadettu mustikkakeittoa, syöty pasta bolognesea ensimmäistä kertaa itse ja kieritty nurmikolla kesäpiknikillä. Se päällä on saanut maalata vesiväreillä, syödä banaania ja puhaltaa saippuakuplia, ihan niin kuin kaikki muutkin meidän lasten kaapista löytyvät vaatteet päällä saa. Ja vielä vaan, näiden kaikkien vuosien jälkeen se on kuin uusi. Ei pesunukkaa, ei kulumaa, ei kutistumista tai kiertäviä saumoja. Maksoin siitä uutena 29 euroa vuonna 2013 ja se on ollut käytössä viisi vuotta. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oli oikein hyvin käytetyt 29 €, ei paljoa jää käyttökerralle hintaa. Pallokalat on siitä kiva kuosi, että se menee hyvin kaupaksi vielä sitten parin vuoden päästä kun se jää meille lopullisesti pieneksi. En epäile hetkeäkään etteikö paita selviäisi priimakuntoisena vielä kuopuksenkin jäljiltä eteenpäin laitettavaksi.

Koska meidän isommilla tytöillä on niin isot ikäerot kuopukseen, olen ehtinyt paljon myydä myös niitä lemppareita siinä välissä, silloin kun en vielä tiennyt että meille tulisi joskus kolmas ihanuus. Mutta onneksi on näitä muutamia ihanuuksia jotka olivat tosi pitkään käytössä, ja joita otin jemmaan raskausaikana kun ne jäivät pieneksi isoille tytöille. Tämän hetken vaatteista jemmaan varmasti jo suurimman osan.

Tämä pallokalateepaita on vaate, jollaisista haluaisin että meidän lasten vaatekaapit koostuvat kokonaan, ja niin myös mun oma kaappi. Vuosi vuodelta olen lähempänä sitä tavoitetta, kun ostan harkitusti vain niitä ajattomia ja kauniita lemppareita, jotka saavat sydämen sykkimään edes puoliksi niin kovaa kuin nämä pallokalat vuonna 2013. Niitä jaksaa katsella vuosiakin kaapissa. Vähemmän on todellakin enemmän, ja ne vanhat lempparit on juuri niitä joilla vaatekaapista saa persoonallisemman.

Tässä pallokalat, tai tuttavallisemmin ”pallikset” meidän kaikkien kolmen neidin päällä <3 

Mikä on teidän oma pisimpään käytössä ollut vaate? Entäs lasten? Tykkäättekö jemmata isompien sisarusten vaatteita pienemmille?


Isompien muksujen talven topat

13.10.2017

Multa tulee erikseen vielä postaus meidän kuopuksen talven varusteista, vauvan talvipukeutumisesta on nimittäin toivottu vinkkipostausta muutamaan otteeseen. Nyt kuitenkin sellainen välitsekkaus meidän isompien lasten talvipukeutumiseen, sillä tälle talvelle ostettiin molemmille uudet talvivaatteet. Edellisillä seteillä mentiin kaksi edellistä talvea, ja nyt tuli sitten kasvu ja mieltymykset vastaan ja piti katsella uusia vaihtoehtoja. Vanhat setit on edelleen tallessa, esikoisen vanhat keskimmäiselle kakkoskamppeina, ja kaikki muut vanhat topat odottavat kuopuksen kasvua edelleen hyväkuntoisina.

Tähän talveen asti mulla on ollut kokemusta teknisissä talvivaatteissa ainoastaan Mini Rodinista, Polarn O. Pyretistä ja Molosta, mutta tänä talvena ollaan laajennettu nyt esikoisen takin osalta Gugguu:n toppaan. Testikokemuksia käytännössä ei ole vielä Gugguun laadusta siis ollut, kun ilmat on olleet niin lämpimiä, eli vielä en osaa sanoa oliko päätös hyvä vai huono. Toivotaan että hyvä.  Olen kuitenkin lukenut muiden testikokemuksia viime vuoden GG:n talvivaatteista, ja ne ovat olleet tosi positiivisia.

Gugguun takeissa on loistavat tekniset ominaisuudet, eli vesipilariarvo 20 000, hankauksen kesto 40 000, hengittävyys >12 m2Pa/W, 100% tuulenpitävyys, teipatut saumat ja bionic finish eco -käsittely, joka on PFC- eli perfluoratuista yhdisteistä vapaa. Takki on suunniteltu Suomessa, ja valmistettu eteläisessä naapurissamme Virossa. Se on myös tosi kaunis ja yksinkertainen, ja musta väri on varmasti melko turvallinen valinta.

Esikoinen valitsi itse itselleen sekä takin että housut. Katsottiin yhdessä useita eri vaihtoehtoja noilta luettelemiltani merkeiltä, jotka mä olin katsonut etukäteen sopiviksi, ja hän sitten valitsi itselleen mieluisimman yhdistelmän. Hän ei halunnut haalaria, vaan nimenomaan takin ja housut. Gugguun mustan takin kaveriksi valikoituivat Molon Jump Pro -housut ihanassa Fine Feather -kuosissa. Myös niissä on hyvät tekniset ominaisuudet: vesipilariarvo 10 000, Hengittävyys 8000/m2/12h ja 100% tuulenpitävyys, sekä PFC-yhdisteistä vapaa vedenpitävyyskäsittely.

Keskimmäiselle tosiaan menee juuri nyt hyvin esikoisen edellinen talvisetti, eli Molon Pearson -takki Winter Floral -kuosissa, ja  tummanharmaat Molon Pollux Active-housut. Ne on tosi hyvässä kunnossa, ja olen pessyt ne vasta kerran eli niissä on kaikki tekniset ominaisuudetkin hyvin tallella. Ne ovat olleet kovassa käytössä päiväkodissa kaksi talvea esikoisella, ja siitä huolimatta näyttävät edelleen melkein kuin uusilta, ainoastaan vaaleimmissa kukissa on vähän tummentumaa, mutta yhtään kulumaa tai reikää ei ole. Mielestäni se kertoo hyvin siitä, että vaikka ne olivat ostettaessa kalliit, niin ostos kannatti, kun vaatteet ovat säilyneet näin hyvässä kunnossa, ja varmasti säilyvät myös keskimmäisen käytön jälkeen vielä kuopukselle.

Muuten ei olisi ollut oikeastaan edes tarvetta hankkia keskimmäiselle omia uusia talvikamppeita, mutta hän halusi ehdottomasti päiväkodin ulkoilua varten haalarin. Ymmärrän sen hyvin, haalari on helpompi pukea vielä neljävuotiaana, ja hän myös viime vuonna piti aina vuorotellen haalaria ja takki+housut -settiä päiväkodissa. Esikoisella ei ole ollut haalaria enää vuosikausiin omasta halustaan, eikä keskimmäiselle mennyt enää vanha haalari, niin sellainen oli sitten tämän syksyn ostoslistalla. Isommilla tytöillä on usein keskenään melko erilainen maku, mutta nyt he yllättäen ihastuivat molemmat tuohon samaan Molon Fine Feather -kuosiin. Keskimmäiselle ostettiin siis Molon Polaris -haalari Fine Feather -kuosilla.

Polaris-haalarissa on yhtä hyvät tekniset ominaisuudet kuin Jump Pro -toppahousuissakin, eli se on tosi hengittävä, lämmin ja pitää hyvin vettä. Mun omat suurimmat toppasuosikit tälle talvelle olivat Mini Rodinin mäyräkoirat, Gugguun Lilac -väri ja Molon Paper Petals -kuosi, mutta lapset saivat itse valita, ja onhan nämä heidän omatkin valinnat tosi kivoja, tykkään kyllä myös niistä. Tärkeintä mulle on että lapsella on hyvä ja mukava olla ulkoillessa, ja että hän tykkää itse omista vaatteistaan. Ulkovaatteissa kuitenkin vietetään talvella paljon aikaa.

110cm mittaisella esikoisella on sekä takista että housuista koko 116, ja 104cm mittaisella keskimmäisellä haalarista koko 110. Saapa nähdä kuinka pitkään näillä pärjätään, se voi olla että vielä ensi talvenakin menevät – tai sitten ei. Molon kamppeet ovat mitoitukseltaan yllättävän reilua tuohon pari vuotta vanhaan takkiin verrattuna. Gugguun takki taas vastaa hyvin kokoaan, eli kasvunvaraa on mutta ei kovin paljoa.

Ostin molemmille myös Helsinki Design Weekin Little Market -tapahtumasta Metsolan merinovillapipot, joissa on korvien kohdalla tuulensuoja ja joissa merinovilla on suoraan ihoa vasten sisäpuolella (EDIT/ No ei kyllä ole näissäkään, vaan näissä on se sama puuvillavuori mikä tuntuu olevan kaikissa paksuissa merinopipoissa. Jos joku tietää miksi se puuvillavuori laitetaan niihin, niin kertokaa ihmeessä! Mua kiinnostaa!) Ne on tosi lämpimät ja kauniit. Saattaa olla että ostan vielä tuubihuivit kaveriksi samalta merkiltä. Muuten mennään aluskerrosten suhteen samalla tavalla kuin kuopuksenkin vaatteissa: ohutta merinovillaa ja paksumpaa merinovillaa.

Tekniset hanskat meinasin vielä ostaa. Keskimmäiselle menee esikoisen viimevuotiset Reimatecin hyvät tekniset hanskat, mutta esikoiselle ostetaan varmaan Polarn O. Pyretistä tälle talvelle sormikasmalliset tumppujen sijaan, koska ne on kuulemma paremmat käytössä. Lisäksi esikoiselle ostetaan uudet talvikengät, kun viime talven Superfitin kengät on jääneet juuri pieniksi. Ne ovat onneksi keskimmäiselle juuri sopivat nyt, eli pääsevät kuitenkin käyttöön vielä, hyväkuntoiset kun ovat.

Onneksi talven isoimmat vaatehankinnat on jo tehty, niissä on aina sellainen miettiminen ja sovittelu ja pohdiskelu. Toivotaan että näillä nykyisillä seteillä pärjätään mahdollisimman pitkään, kun ne on noin kivat!

Millaisia toppavaatteita teillä on leikki- tai kouluikäisille tänä talvena? Onko teillä kokemusta Gugguun topasta, ootteko tykänneet?