Rakkaimman mummuni muistolle

19.11.2017

Eilen me hyvästeltiin mun mummu haudan lepoon, ja nyt musta tuntuu siltä että pystyn viimein kirjoittamaan ne asiat mitä halusin sanoa, tai ainakin voin yrittää. Alle kaksi viikkoa sitten tuntui, että maailma pysähtyi, ja sieltä katosi järjetön määrä iloa, valoa, lämpöä ja rakkautta, kun mun rakas mummu menehtyi. Vaikka pitkään oltiin jo valmistauduttu siihen mitä tulossa oli, se tuntui silti niin syvällä, ja tuntuu edelleen. Hän oli mulle niin rakas, ja niin tärkeä, vaikka nämä sanat tuntuvatkin latteilta kun niitä tähän yritän asetella. Kyllä te tiedätte, kun joku ihminen on ihan mielettömän tärkeä, ei sitä riitä mikään sana kuvaamaan tarpeeksi hyvin.

Vietin ensimmäisen kerran yksin aikaa mummulassa kolmevuotiaana, kun menin sinne yksin kesäloman viettoon, äitini tehdessä vielä pari viikkoa töitä ennen oman kesälomansa alkua. Näin mä sain pidemmän kesäloman pois päiväkodista, ja viettää aikaa rakkailla sukulaisilla Oulussa. Siitä kesästä lähtien vietin joka kesä aikaa mummulassa sekä ilman äitiä, että äidin kanssa. Toki oltiin siellä aina kaikki muutkin lomat, mutta aina kesäisin sain pitkän loman mummun ja papan luona, ja pisimmillään taisin olla siellä kuusi viikkoa ilman äitiä ekaluokan jälkeisenä kesänä, kun äiti ei halunnut että joudun olemaan niin paljon yksin kotona äidin ollessa töissä, kun olin vielä niin pieni. Mummun kanssa hoidettiin kasvimaata, ja talvella opettelin mummulan pihalla hiihtämään.

Mulla oli todella läheinen suhde isovanhempiini jo ihan pienestä asti, kun mummula oli mun kesäkoti, ja rakas paikka. Mummu jaksoi aina touhuta mun kanssa, leipoa ja kokata, tehdä puutarhahommia, opettaa mua ompelemaan ompelukoneella, pelata pasianssia, leikkiä barbeilla ja piirtää.

Me käytiin piknikeillä, kirjastossa, taidenäyttelyissä ja pelattiin jalkapalloa. Mun opittua lukemaan, mummu raahasi mun kanssa kassikaupalla muotiaiheisia kirjoja joka kesä kirjastosta heille, ja yhdessä luettiin Christian Diorin New Lookista, Elsa Shiaparellista ja Yves Saint Laurentista. Hän muisti kehua jokaista mun seitsenvuotiaan innolla piirtämää ”muotikuvaa”, vaikka niistä varmasti puolet näytti ihan samalta.

Teini-iässä mummu oli mulle vielä läheisempi kuin aiemmin. Kun mun äiti sairastui, mummu oli mun tukena, ja sain aina soittaa mummulle kun tuntui siltä. Sinä päivänä kun äiti joutui sairaalaan, mä yritin olla reipas ja rohkea, vaikka pelkäsin jokaisella solullani. Siinä vaiheessa kun vihdoin näin mun mummun, mä uskalsin itkeä ja päästää ne kaikki tunteet ja pelot ulos. Hän tuli meille kotiinkin auttamaan, ekoina päivinä ja viikkoina, kun äiti pääsi kotiin sairaalasta. Turvauduin mummuun kun mua pelotti, ja hän jaksoi aina tsempata ja lohduttaa, ja auttaa.

Vähän ennen täysi-ikäistymistäni kun etsin itseäni ja mulla oli kaikkein pahin biletys- ja teinivaihe päällä, mummu ei koskaan tuominnut mua. Hän ei ikinä valittanut mulle mistään tai kommentoinut ulkonäköä ikävästi, tai millään muullakaan tavalla osoittanut sitä, jos ajatteli jotain negatiivista. Me juteltiin ihan muista jutuista, ja keskityttiin olennaiseen: eli kahvin juontiin, pullan leipomiseen & kortin pelaamiseen.

Mun mummu tuli äidiksi samassa iässä kuin minäkin, parikymppisenä nuorena tyttönä, ja se yhdisti meitä. Mummu oli yksi ensimmäisiä ihmisiä joille kerroin Otosta, ja raskaudesta. Hän onnitteli ja iloitsi, ja alkoi heti neulomaan meidän esikoisvauvalle villapukua. Kertaakaan hän ei epäillyt pärjättäisiinkö me, hän tiesi että kyllä me pärjätään. Tai jos epäilikin, hän ei epäillyt mulle. Mua hän vaan kannusti ja tsemppasi, ja oli iloinen meidän puolesta. Siitä tulee helmikuussa seitsemän vuotta, kun hänelle kerroin.

Vaikka hän tuli äidiksi saman ikäisenä kuin minä, ja sai yhteensä neljä lasta, hän teki silti pitkän uran töissä. Mun mummu oli aikansa edelläkävijöitä, kunnon bisnesnainen nimittäin. Hänen ja mun papan avioliitosta olenkin saanut loistavan tasa-arvoisen avioliiton mallin, sillä mun pappa on huolehtinut arjesta ihan siinä missä mummukin. Mummu osasi yhdistää pikkulapsiarjen ja työnteon, ja hurjasta työtahdista huolimatta hän oli myös lämmin ja rakastava äiti. Eläköidyttyään mummu keskittyi auttamaan toisia, tekemään järjestö-, yhdistys- ja vapaaehtoistyötä, ja sen lisäksi olemaan mummu meille kaikille lapsenlapsille, ja lapsenlapsenlapsille. Hänestä olen saanut upean mallin siihen miten työ ja perhe yhdistetään, ja miten kannetaan oma kortensa kekoon ja huolehditaan toisista parhaansa mukaan.

Onneksi meidän lapset ehtivät tavata hänet, ja isommat oppia myös kunnolla tuntemaan. He saivat kastella hänen kanssa kukkia, katsoa valokuvia, syödä tiikerikakkua, kiivetä syliin ja pelata dominoa.

Vaikka mummua ei enää ole, kaikki mitä hän on tehnyt ja sanonut, ja mihin koskettanut, elää meidän mukana, ja on läsnä meidän elämässä joka päivä edelleen. Hän on vaikuttanut mun elämään pienestä asti, ja hänen elämänohjeensa ja rakkautensa säilyvät aina mun sydämessä. Hän oli ihan mielettömän ihana puoliso, äiti, mummu ja isomummu, ja hän jätti jälkeensä suuren ja rakastavan perheen, jossa toisista pidetään huolta ja rakastetaan.

Lepää rauhassa maailman rakkain mummu <3


Rakas mummuni

06.11.2017

Tänään koitti se päivä jota odotimme ja pelkäsimme, mun rakas mummu on nukkunut pois. Tytärtäni lainaten, ”mä rakastan mummua ikuisesti vaikka sitä ei enää ookaan.” Juuri nyt en pysty sanomaan enempää, mutta sitten kun pystyn, mä haluan kertoa teille miten mielettömän upea ihminen mun mummu oli.

Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummun silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummulle ikuinen. 

Lepää rauhassa rakas mummu. <3


Nyt on pakko pysähtyä hetkeksi

22.10.2017

 

Me tultiin tänne Ouluun muutama päivä sitten, mutta ei hetkeäkään liian aikaisin. Tällä hetkellä on menossa mun rakkaan mummun viimeiset hetket, ja me ollaan nyt niin paljon hänen luonaan kuin mahdollista.  Onneksi me ehdittiin tänne ajoissa, ja ollaan saatu ja toivottavasti saadaan vielä viettää edes pienen hetken aikaa hänen kanssaan. Toivon että ymmärrätte, että näinä päivinä blogi tai mikään muukaan kanava ei välttämättä päivity, muuten kuin etukäteen kotona tehtyjen ja ajastettujen kampanjapostausten verran. Kiitos ymmärryksestä, ja rakkautta sinne kaikille <3


Rakkaudentäyteinen pääsiäisloma

26.03.2016

Pari päivää Oulussa takana ja huomenna lähdetäänkin jo kotia kohti. Nämä päivät on menneet tosi nopeaa, mutta ihanaa on ollut ja ei tekisi mieli lähteä ollenkaan pois. Ollaan yövytty mun tädillä, ja lapsilla on ollut mun kummipoika leikkikaverina kokoajan. Lisäksi ollaan käyty useampaan otteeseen mun mummolassa moikkaamassa mummua, minkä takia me tänne tultiinkin. Mummu on voinut nyt taas vähän paremmin, ja tuntuu että nyt pystyy lähtemään vähän rauhallisemmin mielin kotiinkin. Meidän vierailut selkästi ilahduttivat häntä, ja mullakin on ollut niin paljon parempi olla nyt. Ikävä ja huoli tässä on mutta kyllä se siitä, huonomminkin voisi olla.

Ollaan myös käyty mun äidillä pari kertaa ja lapset olivat mummunsa kotona pari tuntia kylässä kun me käytiin Oton kanssa moikkaamassa mun kaveria Jarnoa. Lapset halusivat mieluummin kuulemma jäädä mummun luokse tutkimaan mun vanhoja tavaroita, kuin tulla kahville, ihan ymmärrettävää. Oli löytynyt mm. Spice Girls -kasetti ja hienoja pompuloita ja muistipelejä.

Eilen me leikittiin varmaan kolme tuntia ulkona aivan kreisin lumisateen jälkeen, mikä oli ihan mahtavaa. Täällä on ihan hirveästi lunta ja me rakennettiin lumiheppa, lumilinna ja lumiukko. Ulkona oli kuitenkin viisi astetta lämmintä että hiki tuli todellakin. Hassua että Helsingissä on aivan kevät jo (tai oli ainakin kun lähdettiin) ja täällä on lämpötilan puolesta myös mutta ulkona näyttää talvisemmalta kuin tammikuussa.

Täällä on niin rento meininki, se on se juttu jota mä jaksan aina täällä käydessäni hehkuttaa. Ei stressiä mistään ja kaikki on niin helppoa, välimatkatkin on niin lyhyitä joka paikkaan. Ja kaikki rakkaat lähellä <3

Mutta joo, meidän pääsiäiseen kuuluu hyvää, ja onneksi huomisen ajomatkan jälkeen on vielä yksi päivä vapaata ennen kuin työt jatkuu. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3