10 Kuvaa mun lapsuudesta

25.11.2017

Tässä vähän aikaa sitten etsin mummustani kuvia, ja samalla tulin käyneeksi läpi omiakin lapsuuden kuvia. Sain idean postata omasta lapsuudestani kymmenen kuvaa. Kymmenen eri hetkeä ja tarinaa niiden takana. Tehtävä oli hauska, ja haastavakin: lapsuuden kuvia kun on ainakin mulla kymmeniä albumeita. Tai ainakin yli kymmenen, en ole tarkkaa määrää laskenut. Iso osa kuvista on äidin luona ja mun papan luona, mutta on mulla itsellänikin paljon ihania muistoja albumeissa täällä kotona. Kävin niitä läpi, ja valitsin kymmenen kuvaa joiden takaa löytyy tarina, ja joista tilanteet suunnilleen muistan (vauvakuvia lukuunottamatta).

1. Pikkuvauvana äidin olkapäällä nukkumassa. Mä rakastan tätä kuvaa, ja sitä miten onnelliselta äiti näyttää. Mä vaan hengailen ihan tööttinä siinä olkapäällä, niin autuaan tietämättömänä kaikesta. Ja sohvan selkänojalla majaileva Karvinen oikein kruunaa kuvan, se oli meillä esillä monen monta vuotta.

2. Legoilla rakentelemassa. Tämä oli muistaakseni laivalta otettu, ja mä tykkäsin jo ihan pikkuisena rakennella legoilla. Muumitkin näyttivät olevan kova juttu mekosta ja henkseleistä päätellen. Tuo mun superkeskittynyt ilme on niin hauska, melkein voi kuulla kuvaa katsoessa kuinka aivot raksuttaa ”mihin tää palikka kuuluu??”.

3. ”Ja näääin minä syön ihan itse.”Taisi olla kova nälkä, aika reippaan näköisesti mä laitan ruokaa suuhun. Taisin olla hyvä syömään. Ja pöydällä kirjastosta lainattu dekkari, niin kuin äidillä aina oli kun olin lapsi. Äiti luki aina dekkareita, ja meillä sai lukea aamupalapöydässäkin jos halusi. Mä luin aina aamupalalla ja iltapalalla, sitten kun opin lukemaan itse.

4. Lihapulla eteisessä. Silloin kultaisella 90-luvullakin taisi olla tapana jättää ”vähän”kasvunvaraa talvihaalareihin. Tuloksena siis lihapulla, kun haalari kerääntyi mun lyhyiden raajojen ja keskivartalon ympärille.

5. Pallomeressä ihan yksin! Oikea onnenpäivä, missähän kaikki muut lapset on? Kyllä taisin olla ihan yhtä onnellinen pallomerestä kuin meidänkin muksut on, onhan se nyt kiva hengailla tuolla pallojen keskellä. Tämä on laivareissulta myös, me käytiin usein laivalla mun lapsuudessa, ja siksi se on varmaan mulle niin mieluisaa nykyäänkin. Mun lapsuudessa laivareissuilla mentiin aina lasten ehdoilla, ja niihin liittyy paljon rakkaita muistoja.

6. Paras kaveri ja lempivaatteet. Tuo dino-collegepuku oli mun itse valitsema suosikki, joka muistaakseni silloisesta Ahonlaidasta ostettiin. Muistan kun oltiin valitsemassa sitä, ja äiti ehdotti jotain Titi-nalle -pukua, mutta mä halusin tuon vihreän dinopuvun. Kuvassa näkyy myös mun silloinen paras ystävä, mummun ja papan koira Benji, joka oli melkein saman ikäinen kuin minä. Me kasvettiin yhdessä siihen asti että täytin kuusi vuotta, ja Benji sairastui. Jäin kovasti kaipaamaan rakasta koirakaveria jonka kanssa vietin aina kaikki kesät ja lomat pihalla juosten. Benji tykkäsi varastaa perunoita mummun perunamaalta, ja se ei koskaan suuttunut mulle vaikka puin sille kaulakoruja ja mun vaatteita, hah.

7. Hiihtämässä mummulan pihalla. Mä rakastin hiihtää pienenä niin kauan kun sain hiihtää omilla suksilla mummulan pihalla. Sitten kun piti hiihtää koulussa, se ei yllättäen kuulunutkaan enää lempipuuhiin. Mutta mummulassa hiihdin talvella joka päivä aivan into piukassa taloa ympäri uudestaan ja uudestaan. Rakastan tämän kuvan talvista tunnelmaa.

 

8. Itse valitussa lempparicollegessa. Tuo lehmäpaita oli ihan mun suosikki, mä oisin voinut nukkua ja olla se päällä vaikka joka päivä. Ihan paras ysärityyli kyllä.

9. Pyörällä ilman apurattaita. 90-luvulla en ollut ikinä kuullutkaan mistään potkupyöristä, eikä kenelläkään mun kaverilla ainakaan ollut sellaista. Silloin pyöräily opeteltiin apurattailla, ja sitten ne otettiin jossain vaiheessa vaan pois pyörästä, ja sitten piti yrittää vaan pysyä pystyssä. Mulla kesti pari viikkoa, kun kuusivuotiaana opettelin ajamaan ilman apurattaita. Sitten kun vihdoin opin, olin niin ylpeä ja tyytyväinen! Meidän potkupyöräillyt esikoinen oppi pyöräilemään ihan ilman apurattaita neljävuotiaana, ja hänellä kesti harjoitellessa muistaakseni yksi tai kaksi iltaa.

10. Tämä kuva on otettu 1.1.2000, kun vuosituhat on juuri vaihtunut. Me kilisteltiin lasten skumpalla mummulassa, vaikka mun ilme on kyllä sellainen että olisi voinut olla aitoakin tavaraa, hah! Mutta lasten skumppaa se oli. Mulla oli kunnon bilevaatteet, vaikka oltiin ihan vaan mummulassa uusi vuosi. Tästä illasta on muitakin kuvia, joissa kaikki muut on verkkareissa, ja mulla on nämä paljettivaatteet päällä, niissä on hauska kontrasti.

Hahaa, olipa hauskaa uppoutua hetkeksi rakkaisiin muistoihin. Toivottavasti teillä oli hauskaa myös, kun katsoitte miten höpsö tyyppi mä olin pienenä. No okei, oon kyllä vieläkin! Olisi hauskaa nähdä muidenkin lapsuusmuistoja, joten jos koet idean omaksesi bloggaaja: tee ihmeessä säkin tällainen postaus. Ja eihän ole pakko jakaa kymmentä kuvaa, voi jakaa vaikka viisi.

Ihanaa lauantaita kaikille <3


Viikon kohokohta

28.01.2017

Päätettiin lasten kanssa leipoa yhdessä lauantain kunniaksi ysärikakku, sellainen kakku joita mun lapsuudessa oli kaikilla lastenkutsuilla. Mulle tuli jotenkin ihan jäätävä täytekakkuhimo ja oli pakko sitten pyöräyttää sellainen. Täytteeksi laitettiin juuri niitä samoja juttuja joita mun lähipiirin kakkujen sisältä löytyi kultaisella 90-luvulla: säilykepersikoita, banaania ja rahkaa. Koristeeksi kermavaahtoa, suklaata ja nomparelleja. Ja voi vitsi, kun mä otin ekan haukun mun kakkupalasta niin silmät kiinni olisin voinut kuvitella olevani 90-luvun Ruoholahdessa kerrostalon kerhohuoneella, syömässä synttärikakkua ja juomassa smurffilimua, ja kohta heittelemässä ilmapalloja kavereiden kanssa Spice Girls -vaatteet päällä.

Nostalginen hetki tosiaan, pakko vielä syödä illallakin vähän kakkua ja muistella noita mahtavia hetkiä! Meillä oli tyttöjen kanssa niin hauskaa kun tehtiin kakkua. Tytöt saivat kostuttaa ja täyttää kakun aivan itse ja vielä koristellakin. Välillä eksyi muutamat täytteet omaankin suuhun pikkuleipureilla kesken kakun valmistelun mutta ei se ole niin justiinsa kun tämä tuli vain oman perheen tuhottavaksi.

Meillä oli muutenkin kiva päivä yhdessä, Tiaran sirkuskoulun jälkeen käytiin ostamassa neidille oma hulavanne kun sirkuskoulussa käskettiin harjoitella myös kotona vanteen pyörittelyä. Hyvin se näytti sujuvan, pitänee itsekin lainata neidin hulavannetta kunhan vyötärö löytyy taas jossain vaiheessa, sen pyörittäminen on nimittäin hauskaa. Saattaa tosin olla että monen vuoden tauon jälkeen esikoinen joutuu näyttämään äidilleen ensin hieman mallia, mutta en usko että se häntä hirveästi haittaa.

Ollaan myös siivottu ja pesty pyykkiä ja käyty kaupassa ja leikkipuistossa, ihan sitä perus viikonloppuarkea. Nyt tytöt katsovat kahdestaan leffaa ja Otto istahti hetkeksi pelaamaan, ajateltiin ottaa vielä erä Kimbleä koko perhe ennen kun tytöt menevät yöunille. Me taidetaan jatkaa Oton kanssa tänään Vikings-maratonia, enää muutama jakso jäljellä nimittäin ja jännäksi käy! Toinen sarja mitä olen itsekseni katsellut viime aikoina on SKAM josta varmaan kaikki on kuulleet. Eli tämä norjalainen nuortensarja, joka löytyy Yle Areenasta. Se on kyllä ajankohtainen ja koukuttava myös, tällä hetkellä olen kakkoskauden puolivälissä ja katson varmaan yöllä taas lisää jos ei uni tule heti.

On nämä raskaushormonit vaan kummallisia, kun sitä kuitenkin jaksaa touhuilla päivät vaikka yöt ovat pissahädän, närästyksen, supistusten ja hankalien asentojen vuoksi ”vähän” katkonaisia. Mutta ei se mikään huono juttu ole, musta on ihanaa että olen jaksanut hyvin puuhata tyttöjenkin kanssa kaikenlaista kun siinä välissä oli muutama viikko joina en juuri uskaltanut liikkua.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3